Dikchan – metsästysmaja Rhodopella

Lähtö
Teemme, mieheni Ossi ja minä, kaikki matkamme Bulgariassa aina Varnasta käsin, niin nytkin. Tällä kertaa matkamme pääkohteena oli Dikchan metsästysmaja Rhodope-vuoristossa. Käytössämme oli Opel Corsa 1,1 litrainen ja kuskinamme hyvä ystävämme Tanja. Biliana ”Bili” Tanjan tytär, 9 v., kuului ilman muuta matkaseurueeseemme. Varhain eräänä heinäkuisena aamuna viime kesänä starttasimme Varnan Pochivkasta kohti vuoristoa. Ajoreittimme kulki Burgasin ohikulkutien kautta Karnobatiin, Sliveniin ja Stara Zagoraan, jossa yövyimme ensimmäisen yön Stara Zagora Banissa.

Tapaamme Stefkan ja Krasin
Seuraavana aamuna aamiaisen jälkeen jatkoimme taas matkaa Plovdiviin, jossa tapasimme sofialaiset ystävämme Krasin ja Stefkan. Plovdivissa kävimme myös ruokaostoksilla paikallisessa Metrossa (viiden K:n K-kauppa!), koska tiesimme etukäteen, ettei metsästysmajalla olisi ravintolapalveluja eikä lähimaillakaan.

Metsämustalaiset
Rhodope kutsui ja niin me ajoimme Lada ja Corsa peräkkäin ohi Batakin ja Dospatin tekojärvien. Tie kohosi jatkuvasti ylös, ylös. Matkalla tapasimme gorski ziganeja eli metsämustalaisia, joilta ostimme jälkiruoaksi mustikoita ja metsämansikoita.

Perillä – ainakin melkein

Krasi porttia avaamassa Dikchanin metsästysmaja

Vihdoin tulimme Dikchanin rajalle eli portille. Dikchanin alue on laaja, mutta silti se on aidattu ja vain yhdestä portista pääsee sisälle alueelle. Krasilla oli avaimet porttiin, portti auki ja matka jatkui vielä 6 kilometriä aina vain tiukempaa ylämäkeä. Jopa niin tiukkaa, että meidän Corsaamme kävi keittämään. No, ei siinä auttanut muu kuin Ladalla porukka perille ja Tanja Stefkan kanssa odottelemaan Corsan viilenemistä., mikä sitten noin tunnin kuluttua tapahtuikin.

Maisemat perillä
Voi mitkä maisemat (vaikka päivä olikin tihkusateinen) ja mikä ”maja” meitä odottikaan perillä. Luonto ympärillä supi suomalaista kasvustoltaan, olimmehan 1630 metriä merenpinnan yläpuolella, mutta ne vuoret ja vuoristolampi aivan siinä edessä. Kaukana kaupunkien melu ja saaste, vain luonto kuiski hiljaa puissa. Ja entä sitten itse ”maja”. Itse asiassa niitä on kaksi kolmikerroksista taloa, joissa kummassakin on useita huoneita toisessa kerroksessa yöpymistä varten, sisääntulokerroksessa on keittiö ja yksi ruokailutiloista sekä vartioiden tiloja ja kellarikerroksessa on takkahuone ruokailutiloineen, upeaa. Taloissa on valmiina vuodevaatteet ja ruokailuvälineet, vain ruoka ja juomat on tuotava itse. Takkahuoneessa oli myös televisio; ulkona olimmekin jo havainneet mahtavan satelliittiantennin.

Illan viettoa
Totesimme kaikki, että takkahuone olisi mitä miellyttävin ruokailupaikka, joten katoimme sinne ja sitten me naiset lähdimme valmistamaan shopska-salaattia ja muuta purtavaa. Krasi ja paikalla ollut metsänvartija lähtivät riistan ajoon. Krasilla oli mukanaan käsiase 70 ammuksen kera ja tietenkin vartijalla oli asiaankuuluva haulikko, Ossi jäi laittelemaan juomiamme viileään paikkaan.
Viimein saapui myös Krasin ystävä Ilja, metsänvartija hänkin, ja ryhtyi sytyttelemään takkaa ja niin vihdoin pääsimme ruokapöydän ääreen koko joukolla.
vas. Stefka, Tanja (piilossa), Bili, Ilja, Mikki ja Ossi kohottavat maljan
Illan kuluessa paistoimme takassa makkaraa ja kippasimme muutaman kerran. Ilja kertoili juttuja majojen vieraista; mm. että meitä ennen ”vanhaan hyvään aikaan” siellä oli käynyt pari kolme suomalaista teollisuuspomoa. Hän kertoi myös, että Dikchanin alue kuuluu Bulgarian valtion Metsäministeriölle ja Ilja on paikallinen edustaja.
Nykyään majan tiloja voi vuokrata ja varata kuka tahansa.

 


Dospatin tekojärveä ylikuumennut Corsamme

Maj-Lis Lehessalo

Siirry sivulle