VALKOLILJOJEN MAAN ALKUPERÄISEN KÄSIKIRJOITUKSEN JÄLJILLÄ


 

Valkoliljojen maan perintö

Grigori Petrov
 
 

                                             

Vuosikymmenien ajan sekä bulgarialaiset että turkkilaiset ovat luoneet käsityksensä Suomesta ja sen asukkaista Grigori Petrovin (1868-1925) filosofisen teoksen Valkoliljojen maassa antaman kuvan perusteella. Suomalaisetkin ovat kirjasta kuulleet, mutta kuinka moni on sen todella lukenut ja miettinyt sen sisältöä ja tarkoitusta? Mitä tiedetään teoksen kirjoittaneesta venäläisestä pappismiehestä, ajattelijasta ja kirjailijasta Grigori Spiridonovitš Petrovista? Miksi hän valitsi juuri Suomen ihanneyhteiskuntansa kehityksen malliksi? Miksei kirjaa ei ole koskaan julkaistu venäjäksi, sen alkuperäisellä kielellä? Mikä on alkuperäisen käsikirjoituksen kohtalo?

HELSINGISTÄ BELGRADIIN, MÜNCHENIIN JA VIIMEIN SOFIAAN
Valkoliljojen maassa alkoi kiinnostaa myös kahta Venäjän tutkijaa Pekka Kauppalaa ja Marina Vituhnovskajaa, joiden sinnikkään etsinnän tuloksena alkuperäinen Petrovin käsikirjoitus viimein löytyi Sofiasta syksyllä 2000. Tutkijoiden mielessä alkoi poltella kirjan julkaiseminen venäjän kielellä, jolla ei ole kovin usein ja näin lämpimästi ja hyväntahtoisesti kirjoitettu pienestä Suomesta. Puolustivathan 1900-luvun venäläiset liberaalit Suomen autonomiaa ja itsemääräämisoikeutta. Kirjan johtoajatus on, että sivistyneistön tulee omistautua kansan palvelemiselle, olla sen ydin, äly ja omatunto. Samalla älymystöllä on suuri vastuu maansa kohtalosta ja tulevaisuudesta. Näiden ja monien muiden henkistä edistystä, lasten kasvatusta, koulutusta, terveydenhoitoa ja elinkeinoelämän kehittämistä ajavien toimien puolestapuhujana teoksessa esiintyy J.W. Snellman, jonka periaatteena on Suomen nostaminen sivistyskansojen joukkoon. Voisi kuvitella Grigori Petrovin tunteneen henkistä sukulaisuutta Snellmanin kanssa. Olihan kansallinen herättäjämme joutunut uransa alkuvuosikymmeninä ristiriitoihin poliittisen vallan kanssa eikä päässyt pätevyydestään huolimatta yliopistollisiin virkoihin.

Grigori Petrov
Grigori Petrov itse oli loistava puhuja, joka sai filosofiset ja yhteiskunnalliset kysymykset selvitetyiksi kuulijoilleen yksinkertaisin ja havainnollisin esimerkein. Kirjassaan hän tuntuu puhuvan Snellmanin kautta, mutta silti siinä on melko vähän yksityiskohtaista tietoa Suomen kansallisesta herättäjästä ja Suomesta. Suomi on enemmän kehitysvaiheessa olevan maan esimerkkinä, kuin juuri omana itsenään. Varsinaista 1900-luvun alun Suomen kuvausta voi lukea D. Božkovin laatimista herttaisista alkusanoista, joissa hän mm. vertailee Suomen ja Venäjän oloja ja maiden kansoja toisiinsa. Sekä Petrov että kustantaja Božkov olivat matkustelleet Suomessa ja viettäneet maassa pitempiä aikoja. Božkov kirjoittaa: ”Tämä maa tekee ihmiseen epätavallisen voimakkaan vaikutuksen. Se ei muistuta vähääkään muita maita. Sen ihmiset eivät ole muiden ihmisten kaltaisia. Heillä ei ole samanlaisia ajatuksia eikä samanlaista käyttäytymistä kuin meillä; ei samanlaista elämänfilosofiaa ja yhteiselämää kuin meillä. On kuin he eivät olisi ollenkaan ’tästä maailmasta’. He muistuttavat ’valkoisia liljoja’, joista Raamattu puhuu.” (lainaus kirjan suomennoksesta Valkoliljojen maa- Suomi. Oulu 1978).

Valkoliljojen maan käsikirjoituksen löytymistä edelsivät monivaiheinen etsintä ja onnekkaat yhteensattumat. Käsikirjoitusta oli etsitty ensin Grigori Petrovin jäljiltä Belgradista, missä saatiin tietää Petrovin tyttären asuvan Saksassa. Münchenissä asuva jo iäkäs Marina-tytär ei tiennyt isänsä kirjoituksen kohtalosta, mutta luovutti tutkijoille useita arvokkaita perhevalokuvia ja kertoi paljon kiinnostavaa isästään. Hän kertoi myös saaneensa viimein mahdollisuuden siirtää isänsä haudan Novi Sadista Jugoslaviasta Müncheniin.



Dinjo Bozhkov perheineen
- Kävin Münchenissä Petrovin haudalla ja vein sille kimpun valkoisia liljoja… Marina Vituhnovskaja kertoo matkastaan. – Mutta käsikirjoituksen jäljille ei vieläkään päästy, ei ennen kuin minulle Suomessa soitti Liilia Siiberg, joka on tutkinut Petrovia kirjoittaessaan tutkimustaan ”Suomen myytti Bulgariassa”. Liilialta sain kuulla, että kaikki Petrovin teosten käsikirjoitukset olivat Sofiassa kustantaja Dinjo Božkovin pojan tyttären Evelina Božkovan arkistossa.

Marina Vituhnovskaja matkusti siis Sofiaan, missä hän tapasi Evelina Božkovan ja sai kuulla lisää Grigori Petrovin ja isoisä-Božkovin yhteisistä toimista. Pääasia oli, että tuo etsitty, julkaisematon venäjänkielinen alkuperäinen käsikirjoitus oli löytynyt ja saatiin Suomen opetusministeriön tuella hankituksi ja tuoduksi maahan. Sitä säilytetään nyt Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistossa.



VALKOLILJOJEN MAAN PERINTÖ
Kirjan julkaiseminen viimein alkuperäiskielellä on kiinnostavaa myös nykyhistorian kannalta. Ovathan Valkoliljojen maassa esitetyt ajatukset ajankohtaisia myös tämänhetkistä Venäjää tarkasteltaessa ja sen kehityssuunnista puhuttaessa. Taloudellinen nousu ja kansan hyvinvointi kulkevat käsikädessä henkisen ja moraalisen kohomisen kanssa ja edellyttävät demokraattisen valtion muodostumista.

Seuraavana suurena tehtävänä on käsikirjoituksen toimitus – käsikirjoitus puhtaaksikirjoitetaan, varustetaan kommentein ja taustatiedoin, joiden avulla selvitetään Suomen historian vaiheita venäläiselle lukijalle. Kirjaan tulee myös Petrovin ja Božkovin arkistoista saatuja valokuvia. Lisäksi henkilöhahmojen selvitys vaatii arkistotyöskentelyä: keitä olivat Järvinen, Karokep, Gulbe ja Makdonald, oliko heillä esikuvia Suomessa vai ovatko he kokonaan kirjailijan luomia henkilöitä?

Marina Vituhnovskaja on huomannut Valkoliljojen maan luoneen mielenkiintoisen ilmiön; kirja ja sen saama suuri suosio jopa oppikirjana Turkissa ja Bulgariassa kertovat siitä, miten todellisesta historiasta syntyy myytti, joka vaikuttaa historian kehitykseen. Kirjasta vielä vuonna 2000 Turkissa, 1998 Serbiassa ja 1992 Bulgariassa otetut painokset osoittavat myytin suosion jatkuvan.

Entä me, tuon myytin alkulähde? Taidamme nykyisessä elämänmenossamme olla kovin kaukana 1800-luvun ihanteellisesta Suomesta ja sen henkisistä arvoista. Vaikka Suomi on saavuttanut asemansa maailman valtioiden joukossa niin poliittisesti, talodellisesti kuin koulutuksellisestikin, olisi silti tarpeen palata pohtimaan myös henkistä tilaamme. Lainaan tähän lopuksi Snellmanin puheeksi puettuja sanoja (hän puhuu ruumillisen ja henkisen harjoituksen tasapainosta): ”Emme halua myöskään, että suomalaisista tulee voimakassäärisiä ja vähä-älyisiä. Alla voimakkaat jalat ja yläpuolella pässinpää, vain tyhjä tai kevyt pääkuori. Me emme kadehdi tällaista päätä. Se ei vastaa sitä vaivaa, mitä me näemme pienen maamme tulevaisuuden puolesta työskennellessämme.”



GRIGORI PETROV
Ø Syntyi 1868 Jaaman kaupungissa Narvan lähellä, opiskeli Pietarissa
Ø 1892 vihittiin papiksi, toimi uskonnon opettajana ja pappina Pietarissa
Ø 1907 valittiin II Duuman kansanedustajaksi
Ø 1908 joutui kirkon epäsuosioon mielipiteidensä vuoksi ja menetti papin oikeudet sekä
oikeuden asua Pietarissa tai Moskovassa
Ø Piti lukuisia luentoja Venäjällä ja Suomessa, saavutti tuhansia kuulijoita.
Ø Venäjän kuuluisimpia ajattelijoita, tunsi useita sivistyneistön edustajia.
Ø 1920 lähti perheineenVenäjältä, työskenteli ja asui elämänsä viimeiset 5 vuotta
Pantševossa Belgradin lähellä, luennoi ja kirjoitti.
Ø 1925 kuoli Pariisissa vakavasti sairastuttuaan.
Ø Kirjoitti ja julkaisi elämänsä aikana lähes 20 teosta, piti noin 1500 luentoa.
Ø Valkoliljojen maassa valmistui vuonna 1923, käännettiin heti serbiksi ja vuonna 1925
bulgariaksi, suurimman suosion teos saavutti Turkissa, missä Mustafa Kemal, Atatürk
määräsi sen pakolliseksi oppikirjaksi kaikissa maan sotaoppilaitoksissa.

Anneli Ojala



Siirry sivulle