Blaga Dimitrova (1922-2003)
Lapsi ja Meri

Lapsi riuhtaisee kätensä kädestäni
jäädäkseen yksin meren kanssa.
Hän nousee maailman ääriin
kynnykselle, ikuisuutta kohti pirskoutuen.
Hiekasta noussut ääni,
seurustelee sataäänisen meren kanssa:
- Tule leikkimään hippaa!
Ja valkean valtaisa hyrsky saapuu,
leikkaa loputtomiin leikikseen.
Aalto keskittyy lapsen jälkiin
ja sihisten, pärskien, häneen yltää,
vaan äkkiä vetäytyy kauhua teeskennellen,
paljaita jalkoja pakoon.
- Meri karkaa!

Mutta hetkessä aalto
saapuu jälleen kuin yltyneenä,
kutsuu mukaan kuohu huulillaan.
Se ryntää pois ja kirkuu yllyttäen,
märästä kourasta läimäistynä.
He yhtyvät nauruun.

Ja niin loputtomiin
Lapsi ja meri vain leikkisivät,
jos en niitä pakolla erottaisi
toista toisestansa, korjatakseni
lapsen käsien ja sanojen luo,
joita hän ei kumpiakaan ymmärrä,
ja vähitellen askel askeleelta
johdatan hänet
maailman ymmärtämisestä
siitä vieraantumiseen.


Blaga Dimitrova
Tsernomoriessa 1968

Käännös Sirkku Okoye

Siirry sivulle