Sanatta

Se seisoi yksin, laiduntamatta,
äärettömyyteen tuijottaen
tulenpunertavassa iltaruskossa
sarvi taivasta koskettaen.

Kun lähestyin
se työnsi märän turpansa
sormiini
ja hyväili minua katseellaan.

Eikä meidän kahden lisäksi ollut ketään
vihreällä niityllä, jota ympäröi
Rodopi-vuorten luminen ketju
kaukana tummuvassa horisontissa.

Tunsin sen rakkauden virran,
jonka se maidossansa
lapsille jakaa.

Kuinka halusinkaan sanoa hänelle,
että olen yhä lapsi,
joka janoaa maitoa ja rakkautta!

Ja ehkä juuri siksi,
se suukotti sormiani!?

Dora Gabe 1967

Käännös Sirkku Okoye

Siirry sivulle