ODOTA, AURINKO!

Odota, aurinko!
en ole vielä valmis
seuraavaan yöhön –
päiväni ei ole vielä päättynyt!
En vielä kamppaillut omantuntoni kanssa,
jotta voisin antaa sille oikeuden lepoon.
Juuri kun opin puhumaan
kivien ja puiden kanssa
enkä ole vielä täyttänyt päivääni
niiden viisaudesta,
niin sinä käsket minut maate
ja lähdet niin rauhallisesti
ja juhlallisesti
Vitoshan valaistujen huippujen kera,
iltaruskosta uudistuneiden kylien kera
ja kera huomisen haavekuvien!
Odota, anna minulle aikaa
ymmärtää, kuinka voi nukkua
tässä sekasortoisessa maailmassa
kun unettomuus on omatunto,
ja omatunto on päivä?


Dora Gabe, 1967

Käännös Sirkku Okoye


Siirry sivulle