”Ensimmäinen matkani Bulgariaan”, muistelmakirjoituksen saatekirje

Hallitusneuvos Pentti Pekosen saatekirje muistelmakirjoitukseen ”ensimmäinen matkani Bulgariaan”, joka julkaistaan jatkokertomuksena.

”Toimittuani seurassa kymmenkunta vuotta Suomi-Bulgaria-Seuran johtokunta määräsi minut, silloisen Hämeen lääninhallituksen lääninsihteerin, pienen ystävyysdelegaation johtajaksi Bulgariaan 20.4. – 4.5.1971.
Hämeenlinnalaislehden pyynnöstä kirjoitin matkasta kaksiosaisen matkakertomuksen (joka siis alkaa ensi numerossa).
En silloin aavistanut, että onnistuneen matkan kokemuksesta oli suuri hyöty myöhemmissä virkatoimissani johtaessani liikenneministeriön tieliikenneosaston päällikkönä Suomen valtuuskuntaa tieliikenneneuvotteluissa Bulgarian liikenneministeriön kanssa.
Bulgarialaiset virkakollegani antoivat suuren arvon sille, että Suomen valtuuskunnan puheenjohtaja toimi ystävyysseurassa ja on ”vanha Bulgarian kävijä”. Tieliikenneneuvottelut sujuivat senkin vuoksi ”erittäin ystävällisessä ilmapiirissä hyvien ystävien kesken”, kuten bulgarialainen puheenjohtajakollegani totesi.
Neuvottelutulokset olivat sen mukaiset. Suomi sai mm. riittävän määrän arvokkaita, verovapaita transitlupia Bulgarian halki. Suomella oli silloin paljon suuria rakennusprojekteja Lähi-idässä ja rekkakuljetuksia oli paljon. jopa betonielementtejä vietiin sinne kumipyörillä. Pääkilpailijamme ruotsalaiset eivät onnistuneet neuvotteluissaan yhtä hyvin kuin me. Sitä he ihmettelivät ja kysyivät, miten me saimme kaiken mitä halusimme, he eivät.
Suomen valtuuskunnan tukena neuvotteluissa oli jopa puheenjohtajan vaatimaton ystävyysseuratoiminta ja taustalla tieto suomalaisen kaartinpataljoonan kunniakkaasta osanotosta Bulgarian vapaustaisteluun v. 1877 turkkilaisia vastaan. Ilmapiiriä kuvasi se, että neuvottelujen päätösillallisilla Sofiassa lauloimme yhdessä Suomen kaartin lähtö- ja paluulaulusta muutamia, neuvottelukielellemme saksaksi käännettyjä säkeitä.
Bulgarialaiset kolleegamme arvelivat illan mittaan, että muinaiset bulgaarit ja suomalais-ugrilaiset oikeastan ovat sukulaiskansojakin, koska ”yhdessä asuttiin Volgan alajuoksulla parituhatta vuotta sitten ja yhdessä jahdattiin jäniksiäkin”. Minulla ei tietysti ollut mitään syytä vastustaa tätäkään teoriaa, vaan nostimme maljat sillekin. Vuonna 1975 oli tärkeintä se, että bulgaarit avasivat suomalaiselle ulkomaanliikenteelle verovapaan tien maansa halki.
Ehkä tämäkin tarina osoittaa, mikä merkitys ystävyysseuratoiminnalla on ollut myös arkipäivän kovissa realiteeteissä, jopa tärkeiden kansallisten etujen turvaamisessa. Minulle henkilökohtaisesti maittemme hyvillä suhteilla, kulloisestakin valtiollisesta järjestelmästä riippumatta, on ollut sitäkin suurempi merkitys. Bulgaria on ollut elinikäinen kiinnostuksen kohde.
Toivotan Suomi-Bulgaria-Seuralle ja sen kunnioitetulle Puheenjohtajalle jatkuvaa menestystä.

Helsingissä helmikuun 16pnä 2002
Pentti Pekonen


Siirry sivulle