TUNNETTU KANSANMUSIIKKIYHTYE SESTRI BISSEROVI MATKAOPPAANA BULGARIASSA

Tein viime kesänä unohtumattoman retken Bulgarian lounaisosassa sijaitsevaan Pirinin maakuntaan. Retken oli järjestänyt maailmankuulu laulajatrio Sestri Bisserovi eli Bisserovin sisarukset. He ovat maansa tunnetuimpia kansanmuusikoita, ja järjestävät matkoja mm. kansanmusiikin festivaaleihin ympäri Bulgariaa.

Olin ollut jo pari viikkoa Sofiassa, ottamassa hanuritunteja huippupedagogi Maestro Jordan Draganovilla. Kaikkiaan 5 viikon Bulgariassa oleskeluni aikana sain häneltä 40 yksityistä oppituntia, joissa käsiteltiin kaikkea sormituksesta alkaen korusäveliin, soinnutukseen, sovitukseen ja Bulgarian eri alueiden kansanmusiikin tyyleihin. Bulgaria tarjoaa jo niin paljon musiikillista monimuotoisuutta, että materiaalia löytyy loputtomiin, joten keskityin lähinnä bulgarialaiseen musiikkiin, mutta soitimme myös jonkun verran serbialaista ja romanialaista musiikkia. Draganovin vaimo on kansantanssija, joka Sofiassa opetti retkiläisiä helppoja tansseja parin päivän ajan.

Matkaan oli lähdössä yksi hollantilainen vanhempi pariskunta, kaksi englantilaista sisarusta, amerikkalainen koreografi ja tanssin opettaja Karl Finger, joka itse myös vetää ryhmiä Bulgariaan. Finger, jonka olin tavannut Koprivshtitsan festivaalilla edellisenä vuonna, on hauska veikko joka on ihastunut Bulgariaan ja erityisesti Pirin-Makedoniaan, alueeseen, johon olimme nyt menossa. Ensimmäinen kohteemme oli Rilan luostariin.

Sieltä jatkoimme matkaa etelään, jossa Pirinin maakunta ja Pirinin vuoristo alkavat. Emme nyt pysähtyneet Pirinin pääkaupungissa Blagoevgradissa, vaan jatkoimme matkaa Sandanskin kaupunkiin, joka on lähellä Kreikan rajaa. Sandanskissa, joka on kuuluisa kylpylöistään ja sanatorioistaan, saattoi todella tuntea että ilma oli helppo hengittää, ja sitähän on kehuttu sopivaksi mm. astmaatikoille. Sandanski on kaupunkina myös arkkitehtonisesti hyvin mielenkiintoinen: terassirakenteiltaan se muistuttaa lähinnä Veliko Tarnovoa.

Seuraavana päivänä teimme retken vuoristoon Sandanskin lähelle. Vuoret ovat ehkä suomalaisille erityisen kiehtovia, koska niitä ei juuri löydy koto-Suomesta. Kun ajettiin ylöspäin voitiin selvästi seurata kasvillisuusvyöhykkeiden vaihtelua; alempana levittäytyivät laajat vaahterikot ja ylemmillä vyöhykkeillä taas oli valtapuina pähkinä, pyökki, valkopyökki. Korkeammalle tultaessa päästiin havupuumetsiin.

Nukuttuamme Sandanskissa käytiin seuraavana päivänä vierailulla Bisserovin siskojen kotikylässä Levunovossa aivan Kreikan rajan tuntumassa. Koko suku oli kokoontunut matkalaisia vastaanottamaan. Bisserovien siskojahan on kolme, Ljubimka, Neda ja Mitra, joiden luonnolliset äänialat jo muodostavat trion: sopraano, mezzosopraano ja altto. He ovat kiertäneet ympäri maailmaa esittäen bulgarialaisia lauluja (mm. Rääkkylän Kihauksessa, jossa he v. 2000 pitivät lauluseminaarin). Suuren osan lauluista he ovat oppineet äidiltään ja tädeiltään, jotka olivat myös juhlassa mukana ja lauloivat. He ovat syntyisin Pirin-nimisestä kylästä samannimisestä vuoristosta, mutta joutuivat muuttamaan pois, kun hallitus päätti, ironista kyllä, rakentaa kylään kulttuurikeskuksen. Mitran kaksi, ja Nedan yksi tytär, ovat myös huippulaulajia, ja he ovat kaikki yhdessä tehneet levytyksiä, missä kolme sukupolvea esiintyy yhtaikaa!

Seuraavaksi kävimme sitten Melnikin museokaupungissa, joka on kuuluisa paitsi viineistään myös erikoisista hiekkakivimaisemistaan. Vierailimme vanhassa viinikaupassa, joka nykyään toimii museona. Iltaa vietimme Melnikin lähellä viinituvassa eli mehanassa. Sinne saapui kuin sattumalta kahden mustalaissoittajan kokoonpano, joka soitti zurnaa ja tapania. Kyseessä ei tietenkään ollut sattuma, vaan Bisserovit olivat järjestäneet sen etukäteen. Zurna, joka on vanha erittäin kovaääninen itämainen pillisoitin, on tyypillinen tälle alueelle, vaikka se on miltei hävinnyt muualta Bulgariasta.

Melnikin maisemaa
Kapakassa sattui vaarallinen episodi, kun sinne Makedonian tasavallasta, siis rajan toiselta puolelta kyläilemään tullut mies innostui niin, että alkoi ammuskella haulikolla ilmaan ja vähän muuallekin. Yksi luoti osui tapan-rummun kalvoon ja rikkoi sen. Luoti jatkoi matkaansa ja päätyi lopulta vierelläni istuvan toisen englantilaissisaruksen keittoon! Ammuskelu ei paikallisia hirvittänyt, vaan tapanin soittaja vain jatkoi urheasti rikkinäistä rumpuaan soittaen. Makedonialainen innostui tämän jälkeen vielä vetämään tanssia, mutta kopanitsaan (11/8-rytmissä) hänen taitonsa eivät riittäneet, vaan pohjoismaiset ja muut vieraat saivat näyttää miten tanssi käy.

Banskon vanhassa idyllisessä kaupungissa olimme kolme yötä. Tällä seudulla yhdistyvät Pirinin ja Rilan vuoristot, missä koko Balkanin alueen korkeimmat vuoret sijaitsevat (yli 2900 metriä). Aivan lähellä ovat Borovetsin hiihtokeskus ja Musalan huippu. Bisserovien sisarukset olivat yllätykseksemme järjestäneet meille hevoskyydin, joka vei meidät ylöspäin vuorelle. Aika lähellä Banskoa oli sitten koko retken kohokohta, eli Pirin pee (Pirin laulaa) –festivaali 18-19.8, joka järjestetään joka viides vuosi. Siinä tiivistyy koko alueen erittäin rikas laulutraditio. Erikoista Banskon ja tämän alueen lauluperinteelle on, että siellä on sekä hyviä mies- että naislaulajia ja lauluryhmiä. Vanhoja mummoja riitti, ja nurmikoilla mustalaistorvisoittokunnat viihdyttivät yleisöä kilpaa. Meidän päiväohjelmamme jatkui sitten Banskossa paikallisessa mehanassa, missä söimme herkulliset piriniläiset illalliset melankolisten makedonialaisten laulujen tahdissa.

Kotimatkalla poikkesimme Blagoevgradissa, Pirinin hallinnollisessa pääkaupungissa, jossa on mm. kansainvälinen englanninkielinen yliopisto. Bussissa meille opetettiin makedonialaisia lauluja. Pirinin alueella kieli ja tavat poikkeavat muusta bulgarialaisesta, ja kulttuurisesti ihmisillä on paljon siteitä entisen jugoslavialaiseen Makedonian tasavaltaan.

Christoffer von Bonsdorff

Siirry sivulle