PALJON MIELLYTTÄVIÄ MUISTOJA



Suomi-Bulgaria-seuran kunniapuheenjohtaja Pekka Silvola;
Puheenjohtaja Sirkka-Liisa Lindqvist pyysi minua vastaamaan näin Suomi-Bulgaria-seuran 50-vuotisjuhlan kynnyksellä lyhyesti seuraaviin kolmeen kysymykseen;

Miten tulit seuraan mukaan?
Mukaantuloni Suomi-Bulgaria-seuran toimintaan oli seuraus 1950-luvun puolivälissä alkaneesta vilkkaasta kanssakäymisestä silloisen Suomen Maalaisliiton ja Bulgarian Talonpoikaispuolueen kanssa. Sain kutsun tulla seuran jäsentilaisuuteen kertomaan 15-henkisen valtuuskuntamme mahtavasta matkasta Bulgariaan. Ja siitä alkoi myös aktiivinen toimintani Suomi-Bulgaria-seurassa.
Bulgariasta ja sen kansalaisista sain hyvin myönteisen vaikutelman ja samalla totesin, ettei yhteiskuntajärjestelmien erilaisuus ole esteenä myönteisen ja tosiasioihin perustuvan kanssakäymisen kehittymiselle. Saman tärkeän asian havaitsin myös ystävyysseuran toiminnassa. Emmehän sääntöjemmekään mukaan puutu maittemme valtiollisiin asioihin, vaan pyrimme vapaana kansalaisjärjestönä tukemaan eritoten maittemme kulttuuri-, matkailu- ja talousyhteistyön kehittymistä. Muistan elävästi jo 1950-luvun lopulta, että me ystävyysseuran hallituksessa olimme yksimielisiä siitä, että Suomi-Bulgaria-seuran toimintaan ja tukijoiksi pitää saada eri kansalaispiirien edustajia, ja siinä jatkossa varsin hyvin onnistuimmekin ystävyysseuratoiminnan levittyä myös maakuntiin.

Mitä pitkäaikainen seuran puheenjohtajuus Sinulle antoi?
1960-luvun puoliväliin tultaessa olin jo yli kuusi vuotta ollut seuran varapuheenjohtajana ja sain sitten yksimielisen tuen puheenjohtajaksi, jota kesti yli kaksi vuosikymmentä. Muistelen tuota aikaa hyvin antoisana ja mielenkiintoisena. Sain monia hyviä tuttavia ja Suomen ystäviä Bulgariasta.
Erityisellä lämmöllä kuitenkin muistelen ennakkoluulottomia ja uutteria suomalaisia ihmisiä, jotka vuodesta toiseen olivat valmiit uhraamaan vapaa-aikansa ystävyysseuramme hyväksi. Erityistunnustuksen annan täkäläiselle Bulgarian suurlähetystölle koko ajan jatkuneesta hyvästä yhteistyöstä. Suurlähettiläiden kanssa ainakin minulla oli mahdollisuus keskustella luottamuksellisesti hieman hankalammistakin asioista, kuten esimerkiksi Bulgarian suurlähetystön tiedotustoiminnan painotusten sopivuudesta Suomessa, Bulgarian turkkilaisten asemasta ja matkailussa esiintyneistä ongelmista.
Yhteistyö opetusministeriön ja muiden ystävyysseurojen kanssa kehittyi mukavasti. Seura asetti Suomen ja Bulgarian välisen kulttuurisopimuksen käytännön toteuttamisen keskeiselle sijalle, koska esimerkiksi Bulgarian rikkaasta kulttuurista tiedetään Suomessa liian vähän.

Mitä mieltä olet Bulgariasta ja seurasta tänään?
Siirtyminen sosialistisesta talousjärjestelmästä markkinatalouteen on luonnollisesti kohdannut Bulgariassakin monia mukautumisongelmia. Mutta käsitykseni mukaan mitään pahempaa "koston kierrettä" ei ole esiintynyt, vaan vapaissa vaaleissa kansan antamaa valtakirjaa on kunnioitettu. Uskon, että Bulgarian talouden ylimenovaiheen pahin on jo ohitettu ja toivottavasti tulevaisuudessa Bulgarian jäsenyys EU-perheessä tuo mukanaan myös merkittäviä ulkomaisia sijoituksia Bulgariaan. Ilahduttavaa on ollut todeta kansainvälisen matkailun kohonneen Bulgarian tärkeäksi elinkeinohaaraksi.
Ystävyysseuratoimintakin on kokenut määrätynlaisen ylimenokauden. Onneksi on ollut kuitenkin uskollisia ja uutteria vetäjiä niin pääseurassa kuin maakuntatasolla ja seuran monipuolinen toiminta on voinut jatkua. Pidän Suomi-Bulgaria-seuran toimintaa tänä päivänä erittäin tärkeänä ja toivon sille parasta menestystä.
Vapaaehtoisella kansalaistoiminnalla on tämän päivän maailmassa entistä tärkeämpi rooli kehitettäessä erilaisissa olosuhteissa elävien ihmisten keskinäistä kanssakäymistä ja todellista ystävyyttä.



Siirry sivulle