Bulgarialaisia kansansatuja kirjasta:
Българска класика за деца: Български народни приказки, ПАН, София, 2000




HÄTÄ KEINOT KEKSII

Eräällä miehellä oli kaksi poikaa. Mennessään metsään hakemaan puita hän otti mukaansa aina toisen pojistaan. Kerran hän lähetti pojat yksinään metsään ja sanoi heille: ” Lapset, menkää te nyt yksin metsään puita hakemaan, niin minä jään kotiin.” Pojat kysyivät isältään: ”Entä jos kärryt menevät matkalla rikki, kuka ne sitten korjaa?” -”Poikani, jos kärryt menevät rikki, niin kyllä hätä keinot keksii.”
Pojat lähtivät metsään, ja koska he olivat nuoria ja reippaita, he keräsivät nopeasti rattaat täyteen puita. Sitten he lähtivät kotiin, mutta matkalla heidän kärrynsä menivät rikki. Pojat pysähtyivät ja muistivat isän sanoneen: ”Hätä keinot keksii.” Niinpä he alkoivat huutaa kurkku suorana ”Hätä! Hätä! Tule ja korjaa rattaamme!” He huusivat niin paljon kuin jaksoivat, mutta kukaan ei tullut heitä auttamaan. Pian alkoi hämärtää, ja lopulta nuorempi pojista sanoi: ”Veljeni, se kirottu Hätä ei tule, mutta mitä jos yritetään itse korjata kärrymme. Isoveli vastasi hänelle:” Voi olla, että Hätä on kaukana metsässä eikä hän kuule meitä, mutta huudetaan yhdessä vielä niin kovaa kuin jaksamme. Taas he huusivat kurkkunsa käheiksi, mutta apua ei vain kuulunut. Nuorempi veli sanoi:” Kohta pimenee, emme voi odottaa enää, sillä kuka tietää missä ja kenen kärryjä Hätä on parhaillaan korjaamassa.” Lopultakin pojat ottivat kirveen ja petkeleen käsiinsä ja ryhtyivät toimeen: ”Klop, klop”: kuului sieltä ja täältä, ja pojat korjasivat miten osasivat.

Kun pojat saapuivat vihdoin kotiin isä virkkoi: - ”Kuinka olettekaan viettäneet aikaa metsässä!” Pojat valittivat hänelle: - ” Mutta isä, kärrymme menivät rikki matkalla, ja vaikka huusimme apua niin että kurkkuun sattuu vieläkin, se kirottu Hätä ei vain tullut apuun. Sitten meidän oli pakko ottaa kirves ja petkele käsiimme ja itse korjata kärrymme miten vain osasimme.” - ”No mutta poikani, kun hätä on suurin, niin apu on lähimpänä! Kun ei ollut ketään joka olisi teitä auttanut, teidän oli itse pakko tarttua toimeen, siksi sanotaan että ”Hätä keinot keksii.” Minä en tule olemaan ikuisesti luonanne kärryjä korjaamassa.

OVELA PETAR JA RIKAS MIES

Ovela Petar oli erään rikkaan miehen palveluksessa, joka ei ollut maksanut hänelle palkkaa. Eräänä päivänä Ovela Petar lähti saataviaan perimään. Hän koputti rikkaan miehen talon ovelle. Rikas mies työnsi päänsä ulos ikkunasta kurkistaakseen, mutta Petarin nähtyään hän meni nopeasti pois ikkunasta. Tämänkös Ovela Petar pisti mieleensä. Talosta tuli palvelija joka kysyi Petarilta:
-”Ketäpä etsit, Petar-setä?”
-”Isäntääsi etsin.”
-”Hän lähti jo aamulla.”
-”Vai niinkö? Sanoppas hänelle ettei ensi kerralla lähtiessään unohda päätänsä ikkunaan!”

SYYLLINEN PALJASTAA ITSENSÄ

Eräässä kylässä eräältä kyläläiseltä varastettiin rahat. Koko kylän miesväki kokoontui torille pohtimaan miten saada varas kiinni. Yhtäkkiä eräs kylän miehistä huusi:
"- Katsokaa veljet! Varkaan hattu on tulessa!”
Samassa eräs nuorimies sieppasi hattunsa nopeasti päästään ja heitti sen maahan. Näin varas saatiin paljastamaan itsensä.

Käännökset: Brit-Marie Eckström, Sirkka-Liisa Lindqvist, Pellervo Marja-aho, Sinikka Oksanen, Margareta Partanen, Ari Viira, Sirkku Okoye.

Siirry sivulle