Mitä Christon paketeissa?
Berliini valtiopäivätalo


Kun syyskuussa seisoi Helsingissä Gallerie Forsblomilla Sofian taideakatemian kasvateista tunnetuimman, ympäristötaiteilija ja kosmopoliitti Christon töiden edessä, mielessään etsi jotain linkkiä Bulgariaan. Siitä huolimatta, että Christo lähti maasta jo 1957.
Ja kun seisahtui paketoidun Berliinin valtiopäivätalon, Reichstagin eteen, tajusi: siinä !
Tuhopolttajat iskivät valtiopäivätaloon 1933. Vaikka palo on osoitettu myöhemmin natsien provokaatioksi, palosta kuitenkin syytettiin maanpaossa Saksassa asuvaa Georgi Dimitrovia, yleisölle melko tuntematonta bulgarialaista kommunistia, jolla oli puutteellinen kielitaito ja joka siksi vaikutti oivalta uhrilta. Mutta Dimitrov opettelikin oikeudenkäyntiä varten saksankielen ja työsti itselleen puolustuspuheen, joka jäi historiaan. Bulgarian kansantasavallan aikana sen ensimmäisen johtajan puhe oli dokumentti, jota jaettiin äänilevynä ja painettuina. Varmaankin myös jo Christon ( oik. Hristo Javatshev, s. Gabrovossa 1935) taideakatemia-aikoina 1953-56. Oliko Christon kohteen valinnassa siis ironiaa ?
Tehtailijasuvun vesa lähti sosialistisen realismin vaateen karkottamana maasta 1957, opiskeli vuoden Wienin taideakatemiassa ja siirtyi sitten Pariisiin. Kun hän tapasi siellä Jeanne-Clauden, tulevan vaimonsa ja yhteistyökumppaninsa, tulevaisuus muuttui. Christo oli aloittanut paketoimalla pieniä esineitä - näyttelyssä on luonnoksina mm. puhelin, tuoli pöytä, mutta alettuaan yhteistyön Jeanne-Clauden kanssa mittakaava muuttui. Ensimmäinen yhteinen työ oli paketoituja rantamakasiineja 1961, 1968 vuorossa oli Bernin taidehalli, 1969 Chigagon Modernin taiteen museo, 1995 Berliinin Valtiopäivätalo - jonka valmistelu tosin alkoi jo 1972. Jne. Christon tunnettuus perustuu juuri paketointitekniikkaan, joka on tehnyt hänestä kuuluisuuden myös kulttuurisivujen ulkopuolella.
Forsblomilla oli esillä Christon ja Jeanne-Clauden tekemiä luonnoksia ja suunnitelmia sekä valokuvia valmiista teoksista. Jotkut töistä olivat todella vaikuttavia ja komeita - kuten maissinkeltaiseen muoviin paketoitu Pont de Neufin silta Pariisissa tai tuhannet auringonkukankeltaiset päivänvarjot seepianmustassa mäkimaastossa tai taivaansinisten varjojen parvi vihreällä japanilaisniityllä. Työt vaikuttavat myös monimielisiltä ja vetävät mietteliääksi.
Christon oman selityksen mukaan kysymys on todellisuudesta : ”Projektimme eivät ole mielikuvituksellisia. Mielikuvitusta löytyy elokuvista ja teatterista, mielikuvituksellisista esinehavainnoista. Mutta kun tunnemme todellisen tuulen, todellisen auringon, todellisen joen, vuoren ja tiet - se on todellisuutta ja käytämme sitä töissämme. Työmme sisältävät tämän todellisuuden. (Balkan Magazine 1993.)
Christon ja Jeanne-Clauden töistä lisätietoa mm. http://christojeanneclaude.net/

Ritva Särkisilta


Siirry sivulle