Iltakurssit Valkeakoskella ja Nokialla:
 Taratoria Pirkanmaalla

Valkosipulin ja yrttien tuoksuinen taratorkulho nostetaan pöytään ja kohta siihen kiikutetaan myös tiriseviä kebabtshetoja. Onkohan ljutenitsaa ?Jälkiruuaksi on ainakin tulossa makeita, pähkinätäytteisiä seraljibanitsoita.
Hyvän bulgarialaisen ruuan ilosanoma leviää kohta pitkin Pirkanmaata, kun Aulikki Vuorinen opastaa sekä Nokialla että Valkeakoskella asiasta kiinnostuneita yhden illan kurssilla

 Aulikki Vuorinen

Aulikki on Pirkanmaan ammattikorkeakoulun restonomiopiskelija, joka itse oppi bulgarialaisen keittiön perusteet sekä äidiltään Svobodalta, os. Hvarleva, että Sofian mummolassa Vitosha-vuoren juurella. Tai itse asiassa parhaat opit on kylläkin saatu apteekkari-isoisältä, joka edelleenkin kokkaa Vitoshan laidalla kotipuutarhan tuotteita, laittaa kotiviiniä käymään ja tislaa rakijaa oman puutarhan hedelmistä.

Perheen perinteitä

Mummolan kesät kuulostavat Aulikin kertomina paratiisillisilta: omassa puutarhassa varjoisalla terassilla istuttiin kuorimassa saksanpähkinöitä taratoriin, lapsuuden muistojen yleisimpään kesäruokaan. Tai rouskuteltiin mehua valuvia vesimeloneja huvilalla Koprivstitsassa, josta suku on kotoisin - yksi Hvarlev on löytänyt kaupungin kaivonpaikankin, mistä kerrotaan muistolaatalla.
Äiti ja mummo ovat jo poissa, mutta myös isä Vuorinen on melkoinen harrastelijakokki. Kolmen suomalaisbulgarialaisen pikkuvuorisen välipalat eivät lapsuudessakaan olleet mitään Valion purkkijugurtteja, vaan oman isän lactobacillus bulgaricuksella hapattamaa kotijugurttia.
Varsinaisesti alan ihmisiä isä sen paremmin kuin äitikään eivät olleet. Äiti opiskeli suomea Sofian yliopistossa, hakeutui matkaoppaaksi ja tapasi Varnassa turistina maahan saapuneen herra Vuorisen. Tapaamisen seurauksena hän muutti aikanaan rouva Vuoriseksi Suomeen ja kasvatti kolme pikkuvuorista. Äiti toimi kääntäjänä ja matkaoppaana ja mm. opetti bulgariaa Nokian työväenopistossa - jossa Aulikilla nyt on bulgarialaisen ruuan iltakurssi 25.10. ( Aulikki sanoo, että hänen bulgariankielen taitonsa on päässyt ruostumaan äidin kuoleman jälkeen, mutta oppimateriaalina hänellä näyttää kyllä olevan bulgariankielinen keittokirja.) Toinen kurssi on 12.11. Valkeakosken kotitalousneuvonta-asemalla, jossa Aulikki restonomiopiskelijana harjoittelee.

Kashkavalia ja lukankaa

Aulikin omia bulgarialaisia mieliruokia ovat erityisesti juustot: kunnolla kypsyneet, kovat kashkaval-juustot ja sirene, myös ilmakuivattu lukanka-makkara ja tuoreet kasvikset kuten kurkut, vain yrttisuolalla, etikalla ja öljyllä valeltuina. Ja tuoreet hedelmät, vesimelonit ja hunajamelonit, jotka maistuvat aivan erilaiselta kuin ne keskusliikkeen kylmävarastojen konteissa kypsyneet, joita meiltä saa kaupoista. Myös tshubritsaa, bulgarialaista kynteliä, hän kaipaa. Toteamme yhdessä, ettei Suomesta ikävä kyllä saa juuri muita bulgarialaisia elintarvikkeita kuin viinejä ja auringonkukan siemeniä.
Eikä bulgarialaisen keittiön tuntemus muutenkaan lisäänny samaa tahtia kuin esimerkiksi nousussa oleva turismi. Rantojen McDonaldsit ja muut ylikansalliset pikaruokalat kalastavat turisteja ja viikon matkalta palaava saattaa kertoa päässeensä maistamaan bulgarialaista ruokaa vain kerran. Vahinko, sillä perinteinen bulgarialainen ruoka on todella hyvää, mauiltaan selkeää ja raikasta ja varmasti myös suomalaiseen makuun.
Niin että menkää ihmeessä, pirkanmaalaiset, ikään ja sukupuoleen katsomatta oppimaan ja nauttimaan !
Aulikkiin saa muuten yhteyden osoitteella Aulikki.Vuorinen@piramk.fi .
Ritva Särkisilta

Siirry sivulle