Ruusufestivaali Kazanlukissa 31.5.-1.6.2003
(Kuvat saa klikkaamalla suuremmiksi)

Kone Helsingistä Varnaan laskeutui n. klo 10.00 toukokuun viimeisinä päivänä. Vielä samana päivänä oli tarkoitus osallistua Kazanlukissa vietettävään Ruusufestivaaliin.
Sähäkkäästi matkalaukut majapaikkaan ja ns. viikonloppulaukun pakkaus ja menoksi. Olimme liikenteessä jo klo 12.00 – siis kaksi naista, Tanja ja minä!
Ajomatka Varnasta Kazanlukiin sujui kommelluksitta. Tanja oli varannut etukäteen sikäläisen matkatoimiston kautta meille ohjelmapaketin, johon kuului mm. kansantanssi”kurssi”, vierailu ruusuviljelmällä ja – öljytehtaassa, illallinen ja ulkoilmakonsertti sekä seuraavana päivänä tutustuminen traakihautoihin, piknik-lounas ja tietenkin hotelliyöpyminen aamiaisineen.
Perille Kazanlukiin ehdimme ihan viime tingassa, ajatellen kansantanssikurssia. Tanssit olivat jo täydessä käynnissä, kun me yhdyimme rientoon mukaan. Saimme opetusta kädestä/jalasta pitäen ja hauskaa oli – tiedä sitten opinko mitään. Tervetuloa Dobre doshli
Vasta tämän jälkeen pääsimme kirjoittautumaan hotelliin, jossa nuoret (tyttö ja poika) olivat perinteiseen tapaan toivottamassa tervetulleeksi pitkan ja mausteiden kera.
Kaupunki kuhisi eri ikäisiä nuoria kansallispuvuissaan, jalkakäytävillä oli ruusun terälehtiä; ilmassa oli selkeästi odottelevaan juhlan tuntua.
Noin puolentoista tunnin vapaa-ajan jälkeen meillä oli illallinen upeassa hotelli-ravintola Palas’issa. Seurueemme muodostui nuoresta japanilaispariskunnasta, Tanjasta, minusta ja oppaastamme Svetlasta. Erinomaisen ateria lisäksi saimme nauttia erilaisista kansantansseista Kukereineen kaikkineen. Kukeri Runsaan kahden tunnin ruokailutovin jälkeen kävelimme hiljakseen ulkoilmakonsertti paikalle. Torilla oli jo väkeä runsaasti, mutta jostain syystä meille aukeni kuin itsestään väylä ihan eturiviin. Ensin esiintyi muutama vähemmän tunnettu ja jo iäkkäämpikin taiteilija, jotka kyllä olivat minun makuuni ja illan kruunasivat Doni ja Neti, bulgarilainen vastine italialaisille Romina Power-Al Pacino duolle.
Konsertin aikana oli savutehoste, joka tuoksui ruusulta! Konsertti päättyi puolen yön aikaan mahtavaan ilotulitukseen. Doni ja Neti
Seuraavana aamuna aamiaisen jälkeen lähdimme ruusuviljelmille. Kävimme ns. koetilalla, jossa Damaskon ruususta kehitellään yhä ”öljyisempää” sekä tutkitaan muiden lajikkeiden mahdollisuuksia öljyn tuotantoon.
Enio Bonchevin ruusuöljytehtaassa tutustuimme vanhaan ja uuteen tislaamoon. Terälehdet tuodaan vieläkin hevospelillä pellolta tislaamoon.
Enio Bonchev omisti tilan jo ennen kommunismi aikaa. Tila on kooltaan 70 ha, josta puolet on ruusu ja puolet Ruusujen terälehdet tislaamoonlaventeli viljelyksessä. Noin 10 vuotta sitten suku sai tilan takaisin haltuunsa ja on siitä lähtien kehittänyt toimintaa ja viljelyä mahdollisimman tehokkaaksi. Enion poika johtaa tislaamoa ja pojanpoika Filip hoitaa markkinoinnin pääasiassa Sofiasta käsin.
 Ruusukauden mentyä ohi, tislataan laventelia ja senkin ohi mentyä tislataan Rakijaa, joten tislaamossa ei ole hiljaista hetkeä. Filip BonchevAlueella on pieni museo, jossa Filip kertoili tilan asioista erittäin hyvällä englannilla. Samoin museossa on pieni myymälänurkkaus, josta saattoi ostaa tilan tuotteita. Minun mukaani tarttui ruusuvettä ja laventeliöljyä. Meille tarjoiltiin maistiaisia lähes kaikista tuotteista, joita kuvitella saattaa valmistettavan ruususta: marmeladia, hilloa,
teetä ja monia muita, joita en enää edes muista. Ruusutuotteet ovat laksatiivia, joten niitä ei passaa ylen määrin nauttia, vaikka kuinka maistuisi, ellei sitten halua istua WC-pöntöllä kaiken aikaa!
Tislaamon jälkeen oli vähän vapaata ja me, Tanja ja minä, kävimme katsomassa sitä kuuluisaa Kazanlukin traakihautaa, tarkemmin sen tarkkaa kopiota; aitoon hautaan pääsevät vain tutkijat. Sen jälkeen tapasimme taas oppaamme Svetlan ja hän vei meidän tuoreempaan, aitoon traakihautaan. Se sijaitsee Shipkaan menevän tien varrella ja on löytönä suhteellisen tuore. Meillä kävi tuuri, koska siihenkään hautaan ei normaalisti pääse kuin tutkijat, mutta jostain syystä meidät kelpuutettiin. Traakihaudan naisen kuva
Tälläkin haudalla on oma erikoisuutensa: haudan holvikatto muodostuu pienistä (16 x 16 cm) kivilokeroista ja jokaisen lokeron pohjalla on maalaus; tosin vain yksi on säilynyt kunnollisena, mutta se onkin koko haudan erikoisuus: se esittää naista. Vain yhdessä toisessa traakihaudassa on naista esittävä maalaus (Kazanlukin haudassa).
Piknik-ravintolassa aivan Kazanlukin ulkopuolella söimme aivan upean lounaan ja sen jälkeen suuntasimmekin Shipkan solan kautta takaisin Varnaan.

Maj-Lis Lehessalo
Nettiosoitteita aiheeseen:  http://www.rose-festival.com/  Ruusufestivaalista
http://www.bulgarskarosa.com   Bulgarian Rose Co (tietoa ruusuöljystä)

Siirry sivulle