Suomalaiskenraali ja Bulgarian sotaministeri Casimir Ehrnrooth
Tiivistelmä Robert Brantbergin artikkeleista, julkaistu Hymyssä 1998.

Tuleva kenraali ja Bulgarian sotaministeri Johan Casimir Ehrnrooth syntyi 26. päivänä marraskuuta 1833 Seestan kartanossa Nastolassa.

Casimir Ehrnrooth osallistui vuoristokansoja vastaan tehtyyn sotaretkeen Kaukasiassa, vuosina 1856 -1859, Puolan kapinan kukistamiseen, vuosina 1863 - 1866 ja Turkin sotaan, vuosina 1876- 1878. Myöhemmin hän ehti toimia Bulgarian sota-, sisä- ja ulkoministerinä, vuosina 1880 - 1881 sekä Suomen ministerivaltiosihteerinä Pietarissa, vuosina 1888 -1891.

Kristittyjä pelastamaan Turkin ikeestä
Marraskuussa 1876 Venäjän armeija pantiin jälleen liikekannalle. Kaikki tsaarin eteläarmeijan viisi divisioonaa sijoitettiin Bessarabiaan, nykyiseen Moldaviaan, Mustanmeren rannikolle. Aleksanteri II halusi ”pelastaa” kristityt balkanilaiset Turkin ikeestä. Sodan ottomaanien valtakuntaa vastaan hän julisti huhtikuun 24. päivänä 1877. Venäjän kansa hurrasi.
Ehrnrooth määrättiin XI jalkaväkidivisioonan vt. päälliköksi. Venäjän armeija marssi Turkin vasallivaltion Romanian läpi kohti Bulgariaa. Kesäkuun 27. päivänä venäläiset ylittivät Tonavan ja olivat Bulgarian maaperällä. Ylitystä edeltäneessä taistelussa kenraali Ehrnrooth haavoittui turkkilaisten luodista kaulaan. Jos luoti olisi lävistänyt kurkun, haava olisi ehkä ollut kuolettava, mutta kenraalin onneksi näin ei käynyt.
Marssi läpi Bulgarian jatkui. Ehrnrooth ylennettiin kenraaliluutnantiksi ja nimitettiin divisioonan päälliköksi ”kunnostautumisesta turkkilaisia vastaan käydyissä taisteluissa”. Tammikuun 26. päivänä 1878 Ehrnroothin divisioona valtasi Osman-Bazarin kaupungin.
-     Turkkilaisten joukkojen lähtiessä kaupungista täällä vallitsi hirmuvalta, eivätkä bulgaarit uskaltaneet tulla ulos taloistaan, Ehrnrooth kirjoittaa.
-     Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta koko turkkilainen väestö on hengissä, bulgaarit vastaanottivat meidät vapauttajina.
Sota läheni loppuaan, turkkilaiset perääntyivät koko rintamalla, polttivat kylät ja kaupungit. Aselepo solmittiin tammikuun 31. päivänä. Venäjälle retki maksoi 172 000 kaatunutta ja 500 miljoonaa ruplaa. Ehrnroothista tuli Itä-Bulgarian Sumlan piirikunnan siviilihallinnon johtaja.
Huhtikuussa Ehrnroothin divisioona sai salaisen käskyn marssia Bulgariasta Romaniaan ja miehittää Bukarest. Venäläiset eivät kuitenkaan muiden suurvaltojen reaktion pelossa toteuttaneet aietta ja divisioona palasi Venäjälle.

Bulgarian sotaministeriksi
Turkkilaisten ikeestä vapautettu Bulgaria oli nyt itsenäinen – ainakin muodollisesti. Maan kansalliskokous hyväksyi keväällä 1879 Euroopan vapaamielisimmän valtiosäännön. Ruhtinaakseen kokous valitsi tsaari Aleksanteri II:n toivomuksesta hänen serkkunsa, Battenbergin prinssi Aleksanterin Hessenistä.
Niin ikään tsaarin toivomuksesta ruhtinas nimitti sotaministeriksi venäläisen kenraali Parenzovin.
-     Tämä tuli tunnetuksi ennen kaikkea hillittömistä juomatavoistaan ja ruhtinasta kohtaan avoimesti osoittamastaan halveksunnasta, filosofian tohtori Magnus Ehrnrooth toteaa kirjassaan Casimir Ehrnrooth, kolmen Aleksanterin uskollinen palvelija.
Tsaari nimitti maaliskuussa 1880 Casimir Ehrnroothin Parenzovin tilalle Bulgarian sotaministeriksi. Tuolloin 46-vuotias Ehrnroothin etuna oli suomalaisuus; Euroopan lehdistö ei päässyt syyttämään tsaaria panslaavilaisuudesta, slaavilaisten kansojen yhdistämisestä Venäjän alaisuuteen. Ehrnroothin keskeisiä tehtäviä oli toimia ruhtinaan neuvonantajana ja rakentaa Bulgarialle uskottavat sotavoimat.
Ehrnroothin ensimmäisenä sotilaallisena tehtävänä oli kukistaa Itä-Bulgariaa vainoavat rosvojoukot. Sotaministeri sai sobranjalta, maan kansanedustuslaitokselta, rajattomat valtuudet ja matkusti alueelle. Sumlan varuskuntakaupungissa hän antoi tiukan julistuksen:
”Minä, Sotaministeri, jolla on valtuus kukistaa rosvous Itä-Bulgariassa, kehotan rauhallista väestöä tällä paikkakunnalla, joka nyt on julistettu sotatilaan, uskontoon tai kansallisuuteen katsomatta avustamaan minua, kun minä ryhdyn palauttamaan yleistä turvallisuutta. Minä kohtelen kaikkia ankarasti, mutta samanlaisesti. Kunnolliset voivat rauhoittua! Pahansuovat pelätkööt!”
Järjestyksen palauttaminen kävi nopeasti. Ehrnrooth nimitti jokaiseen piirikuntaan sotapäällikön, antoi tälle tiukat määräykset ja ohjeet rangaistuksista sekä lähti tarkastusmatkalle. Kun hän saapui Osman-Bazariin, jonka oli vapauttanut turkkilaisista kaksi vuotta aikaisemmin, hänet otettiin sankarina vastaan.
-     Me emme voi emmekä tahdo peittää kiitollisuuttamme, että Te olette saanut piirissämme esiintyneet rosvoukset päättymään. Eläkööt Teidän nimenne ja Teidän tekonne kauan, tervetuliaispuheessa ylistettiin.
Ehrnroothin menetelmä oli yksinkertainen. Ryövärit, jotka antautuivat vapaaehtoisesti ja luovuttivat aseensa, eivätkä olleet tehneet murhia, armahdettiin tutkimusten jälkeen. Eräänä päivänä sotaoikeuden puheenjohtaja sähkötti Ehrnroothille Sofiaan tuominneensa erään rosvon kuolemaan santarmin murhasta. Tuomari pyysi Ehrnroothia vahvistamaan tuomion.
-     Hirtettäköön, oli Ehrnroothin vastaus.
Kesän lopulla rauha oli palautettu ja Ehrnrooth sai keskittyä rakentamaan maan armeijaa ja toimimaan ruhtinas Aleksanterin neuvonantajana.
Maaliskuun 13. päivänä 1881 tsaari Aleksanteri II joutui nihilistien pommiattentaatin uhriksi. Murha teki sekä Bulgarian että Ehrnroothin aseman epävakaaksi.
Ruhtinas Aleksanteri, joka vastusti maan vapaamielistä valtiosääntöä, koska ei kyennyt taivuttamaan sobranjaa tahtoonsa, halusi kumota valtiosäännön. Tuekseen hän sai Ehrnroothin, sillä ehdolla, että kaikki tehdään laillisesti, ilman väkivaltaista vallankaappausta.
Ruhtinas Aleksanteri antoi kansalleen kaksi vaihtoehtoa: joko valtiosääntö kumotaan määräajaksi tai hän luopuu valtaistuimestaan. Ehrnrooth muodosti väliaikaisen hallituksen ja valtiosääntöasiassa järjestettiin vaalit. Ruhtinas sai pitää istuimensa.
Vaalien jälkeen Ehrnrooth, aikaisemman päätöksensä mukaisesti, lähti Bulgariasta.
-     Esitän Teille Casimir Gustavovits, sydämellisen kiitokseni, ruhtinas Aleksanteri totesi.
-     Olen vakuuttunut siitä, että teen sen koko maan, niin sotajoukkojeni kuin Bulgarian kansan nimissä. Täällä ei ole ollut ketään, joka olisi pystynyt siihen, minkä Te olette tehnyt maan hyväksi.

Ainakin armeija oli kunnossa. Marraskuussa 1885 Serbia julisti Bulgarialle sodan. Ruhtinas Aleksanterin armeija löi täydellisesti serbit yhdessätoista päivässä. Aleksanteri olisi saman tien marssinut joukkojensa kanssa Belgradiin, jollei Itävalta asiaan puuttumalla olisi pakottanut Bulgarian armeijan pysähtymään.

Suomen valtiosihteerin virastoon Pietariin
Uusi tsaari Aleksanteri III nimitti Ehrnroothin syksyllä 1881 Pietarissa Suomen asioita hoitavan ministerivaltiosihteerin Theodor Bruunin apulaiseksi, monen suomalaisen harmiksi. Ehrnroothilla oli Suomessa Bulgarian ”diktaattorin” maine.
Ehrnrooth oli tyytyväinen siirtyessään sotilasuralta siviilivirkaan. Mutta pian hän kohtasi tylyn todellisuuden. Ristiriitoja oli yllin kyllin, sekä Suomen sisäisiä että Suomen suhteissa Venäjään.
Marraskuussa 1888 Ehrnrooth nimitettiin ministerivaltiosihteeriksi, edesmenneen Bruunin tilalle. Käytännössä Ehrnrooth oli hoitanut virkaa jo pidempään. Ristiriitoihin kyllästyneenä hän pyysi eroa keväällä 1891, 57-vuotiaana. Tsaari suostui vastahakoisesti eronpyyntöön.
Ehrnrooth eristäytyi Seestaan eikä suuremmin välittänyt maailman menosta.
-     On käsittämätöntä, miten hyvin viihdyn ilman Nya Presseniä ja Hufvudstadsbladetia, kenraali kirjoittaa sisarelleen Adelelle.
-     Eritoten, kun niiden paperista ei voi antaa samaa arvosanaa kuin van Houtenin kaakaolle (käytössä paras ja ajanmittaan halvin)
-     Mitä tapahtuu Mustallamerellä, Konstantinopolissa ja kaikkialla Ahtialan ja Härkälän kylien rajojen ulkopuolella on minusta mitätöntä.
Ehrnrooth syventyi kirjallisuuteen ja etenkin Pohjoismaiden historiaan sekä matemaattisten ongelmien ratkaisuun. Vuoden 1892 syksyllä hän päätti muuttaa Seestasta Helsinkiin, osoitteeseen Bulevardi 12, joka tuolloin oli ”äärimmäisen uudenaikainen kivikartano”. Rakennusta sanottiin Ekelundin taloksi, nykyisin siinä sijaitsee WSOY:n pääkonttori.
Kenraaliluutnantti Casimir Ehrnrooth kuoli Helsingissä helmikuun 15 päivänä vuonna 1913 ja hänet on haudattu Nastolaan.



Siirry sivulle