RADOI RALIN - DEMOKRAATTI BALKANILTA

Vaikean sairauden murtamana kuoli 22.7.2004 kirjailija Radoi Ralin (oikealta nimeltään Dimiter Dimitrov, s. 22.4. 1923) kotikaupungissaan Sofiassa. Hän oli kansansa rakastama runoilija ja satiirikko, joka taisteli nuoruudessaan vallankumouksen puolesta ja fasismia vastaan myös vapaaehtoisena rintamalla. Petyttyään reaalisosialismiin hänestä tuli sen rohkea kriitikko.
Satiirisissa epigrammeissaan Ljuti Tchushki (väkevää paprikaa) 1968, hän arvosteli puolueen pääsihteeriä sanakääntein, jotka aiheuttivat seitsemän vuoden julkaisukiellon – muista vaikeuksista puhumattakaan. Moraalisen lujuutensa ja kansansuosionsa ansiosta hän selviytyi vaikeuksien yli ja kohosi eräänlaiseksi sananvapauden symboliksi. Ralinin värikäs persoona ja moneen suuntaan taipuva huumori tekivät hänestä yhden Bulgarian nykyhistorian tunnetuimmista henkilöistä. Hänen lähipiiriinsä kuului mm. Julia Kristevan ohella lukuisa joukko taiteilijoita ja tiedemiehiä, myöhemmin myös Bulgarian korkeinta johtoa. Radoi Ralin vaikutti runoilija Blaga Dimitrovan kanssa merkittävästi SDS-puolueen Zhelju Zhelevin valintaan maan presidentiksi vuonna 1991. Itse hän kuitenkin tapansa mukaan kieltäytyi johtotehtävistä ja säilytti riippumattomuutensa ja kriittisyytensä vallanvaihdon jälkeenkin.
Luonteeltaan ja elintavoiltaan hän oli äärimmäisen vaatimaton. Autoa hän ei hankkinut koskaan ja puhelimenkin vasta vanhoilla päivillään. Ja vaikka kirjailija saattoi näyttää boheemilta, hän oli korkeintaan teetä juova absolutisti. Rohkealla satiirikolla oli sielussaan myös herkkä lyyrinen puoli, jota harvempi tunsi. Elämä kahden lapsen yksinhuoltajana asetti isälle vaikeina aikoina myös kovan henkilökohtaisen vastuun. Näitä tuntoja heijastelee se osa hänen runoistaan johon Ralinin tuotannossa on vasta viime aikoina alettu kiinnittää huomiota.
Satiirikon pittoreski hahmo pukinpartoineen ja olan yli laskeutuvine kaulahuiveineen (rohkea toisinajattelija pelkäsi kuollakseen vilustumista) oli kauan oleellinen osa Sofian keskustan katukuvaa. Ihmiset pysähtyivät usein häntä katselemaan ja kuuntelemaan, sillä Radoilla oli harvinainen kyky ja halu keskustella kadunmiehen kanssa. Moni-ilmeinen suullinen perinne sana- ja äänneleikkeineen jätti hedelmälliset jälkensä hänen tuotantoonsa, mutta tekee monista hänen teksteistään vaikeasti käännettäviä. Ralinin lukeneisuus oli laaja ja renessanssi-ihmisen tavoin hän oli avoimesti kiinnostunut inhimillisen kulttuurin kaikista puolista. Esimerkiksi autenttinen mustalaisten laululyriikka oli hänen harrastuksensa kohteena.
Kirjailija näytti kasvaneen kiinni kotikaupunkiinsa Sofiaan, mahdollisuuksien avauduttuakaan hän ei juuri matkustellut. Ehkä merkittävimmän ulkomaanmatkansa hän teki vuonna 1949 Prahaan, missä oli jonkin aikaa stipendiaattina yhdessä Suomessakin tunnetun kirjallisuudentutkijan ja Haavikon kääntäjän tri Georgi Valchevin kanssa.
Ralinin tuotantoa on käännetty 37 kielelle. Erillisiä runoja on ilmestynyt myös suomeksi Tarmo Maneliuksen (Kulttuurivihkot 6/84 ja Bulgarian Viesti 3/91) sekä Eero Suvilehdon (Pohjoistuuli 3/92) kääntämänä.


IN MEMORIAM RADOI RALIN

Oikea ritari ei ota kypärää.
Hän sielu paljaana ja haarniskatta
käy kohti aikakauden tuulimyllyjä,
pelkäämättä narrin vaatteita
puolustaa ihmisarvoa.

Monta taakkaa kannoit ypöyksin,
olit yksi meistä silloinkin.
Ritareita riittää maailmassa,
mutta tuskin löydät toista Radoin sydäntä.

Jää muisto hellä,
kyyneleitä nauru kirkastaa.

Eero Suvilehto


Siirry sivulle