Bulgarian tähtitaivasta katsomassa

 Helsingin Uuden yhteiskoulun lukiolaiset ovat jo kahtena kesänä olleet tähtitieteen kurssilla Bulgariassa. Kokemukset ovat olleet sen verran innostavia, että kolmannelle kurssillekin olisi kysyntää, mutta asia on vielä avoimena.

Snejana ValtchanovaRozhenin observatoriolla järjestetty kurssi kiinnitti aikoinaan huomiota, kun koululla selattiin fysiikanopettajien kansainvälisten kurssien listaa. Kurssilla oli monia hyviä puolia ja maalauksellinen pitopaikkakin. Kun kaiken lisäksi myös hinnat olivat aivan eri tasoa kuin esimerkiksi Saksan tai pohjoismaiden kursseilla, valinta oli selvä. Mutta varmaankin valintaan vaikutti myös se, että koululla oli tulkki omasta takaa – yksi koulun viidestä fysiikanopettajasta on bulgarialaissyntyinen.

Bulgarialainen ruoka on yksi niistä asioista, joita Snejana entisestä kotimaastaan kaipaa.

Snejana Valtchanova on asunut Suomessa jo kaksikymmentä vuotta, aloittanut täällä koulussa peruskoulun viidenneltä luokalta. Maisterintutkintonsakin hän on suorittanut Helsingin yliopistossa. HYUK:n fysiikan opettajana hänellä on nyt meneillään neljäs vuosi.
Mukana tähtitieteen kursseilla ovat olleet myös koulun fysiikan opettajat Maija Virtanen ja Riikka Holmström.
– Ilman heidän vahvaa tukeaan ja ymmärtämystään matkat eivät olisi onnistuneet.
Myös koulun matematiikan opettajat sekä rehtori Jukka Hirvonen ovat kannustaneet ja olleet mukana vaikuttamassa kurssien onnistumiseen, kehuu Snejana kollegoitaan.

Maan vaihtelevuus ihastutti
Tähtitieteen kesäkoulun järjestää Rozhenin kansallinen observatorio yhdessä Tähtitieteen laitoksen ja Euroopan Irene Gröönrooskasvatusohjelmien Bulgarian tiedotuskeskuksen kanssa. Viime elokuussa Rozheniin matkasi HUYK:sta kaksi opettajaa ja kuusi oppilasta. Ryhmä oli juuri sopivan kokoinen, jos halutaan pitää opetuksen laadusta kiinni, sanoo Snejana Valtchanova. Ohjelmaan kuului paikallisten ja kansainvälisten asiantuntijoiden opetuksen lisäksi runsaasti havainnointia ja mittausta. Nähtiin tähdenlentoja ja epätavallisen suuri määrä auringonpilkkuja. Havainnointi ja mittaukset piti suorittaa yöaikaan, joten aamuisin herätys oli vasta klo 11.
Kahden viikon aika ei ollut pelkkää tiukkaa asiaa, vaan myös lomailua ja kiehtovaan maahan tutustumista. Aluksi rantalomailtiin Varnassa ja sitten suunnattiin maan halki kohti lounaiskolkkaa ja Rozhenia. Oppilaat ihastelivat maan upeita, vaihtelevia maisemia ja ihmisiä, ja kantoivat kotiin tuliaisina kaunista ja edullista bulgarialaista keramiikkaa ja muuta käsityötä. Toinen mukana olleista opettajista kuvasi bulgarialaisia yllättävän välittömiksi, mutta muutoin samanlaiseksi pieneksi ja sitkeäksi, juuristaan ylpeäksi kansaksi kuin suomalaiset.

Peperkan jylhiä näkymiäMatkaa sponsoroivat mm. opetushallitus ja Yksityiskoulujen liitto, mutta myös oppilaiden maksettavaksi jäi osallistumismaksua. Koululla on tukiperhe Varnassa, jolle ollaan kiitollisia käytännön järjestelyistä ja talousasioiden hoidosta.

Snejana Valtchanovakin oli tyytyväinen kurssiin ja myös mahdollisuuteen puhua äidinkieltään, joka Suomessa pakostakin ruostuu. Matka oli myös lääkettä silloin tällöin iskevään koti-ikävään. Eniten hän kertoo ikävöivänsä Bulgariasta ilmastoa, ihmisiä ja ruokaa. – Suomessa näyttää aina samanlaiselta, ei tiedä onko aamu vai ilta, hän sanoo meikäläisestä ilmastosta. Kulttuurierot ja mentaliteetti sen sijaan ovat 20 vuodessa lakanneet hämmästyttämästä, ja hän sanoo tottuneensa suomalaiseen ajattelutapaan.

Kurssista löytyy tietoja ja kuvia kohteesta www.geocities.com/astroschool2004.

Ritva Särkisilta


siirry sivulle