BULGARIAN VIESTI - Suomi-Bulgaria seuran jäsenlehti
 

Bulgarian viesti kertoo Bulgarian kulttuurista, taloudesta, historiasta, yhteiskunnallisista kysymyksistä, matkailusta - Bulgariasta ennen ja nyt. Lehdessä julkaistaan myös seuran jäsenosastojen kuulumisia ja tapahtumia. Lehteä toimitetaan jäsenistölle, mutta myös ministeriöille, kulttuuriyhdistyksille ja liike-elämän edustajille Suomessa ja Bulgariassa.

Toimitus

Sirkku Okoye, vastaava päätoimittaja, e-mail: sirkkuokoye@gmail.com
Maj-Lis Lehessalo, toimittaja + taitto, gsm 0400 900433, e-mail: mikki@lehessalo.com
Ritva Särkisilta, toimittaja, gsm 040 5389266, e-mail: sarrimar@netti.fi

Painopaikka:      Multiprint, Helsinki 2006

Bulgarian Viesti 03/2006 sisältö (aiemmat Bulgarian viestit)

Sadonkorjuunaika, Päätoimittajan palsta, Sirkku Okoye
Tervehdys Hyvät Bulgarian Ystävät, Puheenjohtajan palsta, Tapani Salonen
Parvanovin kannatus jatkokaudelle 48-63%, RS
Slavonic tractor – vahvoja naisääniä Suomen Turusta, Maija Yli-Jokipii
Osku, Risto Räppääjä ja Harjunpää Bulgariassa, Ritva Särkisilta
Suomalaiset nuoret elokuvantekijät Balchikin lyhytfilmifestivaaleilla 2.- 9.9.2006, Anton Lindborg
Tonislav Hristov, Sirkku Okoye
Bulgaria on nousemassa laatuviinien tuottajakärkeen, Ritva Särkisilta
Bulgarian työttömyys alin 16 vuoteen, RS
Mineraalilähteet vetävät turisteja, RS
Bulgaria Suomessa –2006 tapahtumaketju päätökseen marraskuussa Helsingissä !
Seuran hallitus esittäytyy: Kari J Talvitie
Seuran hallitus esittäytyy: Ritva Särkisilta

Tekijänimin julkaistut artikkelit edustavat kirjoittajiensa näkemyksiä. Toimitus pidättää itsellään oikeuden lyhentää ja muokata artikkeleita kirjoittajan suostumuksella.
 

Sadonkorjuun aika

Elämme mielenkiintoisia aikoja. Menneen kesän aikana on valmistauduttu tulevaan, niin leväten ja lomaillen kuin töitä tehdenkin. Suomen EU-puheenjohtajuuskauden aikana on maassamme vieraillut jo useita bulgarialaisia ministereitä: sosiaali- ja työministeri Emilia Maslarova, terveysministeri Radoslav Gaidarski, talous- ja energiaministeri Rumen Ovtcharov, ympäristö- ja vesiministeri Dzevset Cakarov, ulkoministeri Ivailo Kalfin sekä valtio-varainministeri Plamen Oresharski, delegaatioidensa kanssa. Korkean tason vierailut antavat vieraille kokousten ohella mahdollisuuden tutustua maamme perinteisiin ja hillityn tyylik-kääseen tapaan hoitaa asioita, ja se on omalla tavallaan varsin merkittävää vuorovaikutusta maidemme välillä. Ulkoministeri Ivailo Kalfinin haastattelu nähdään YLE:n 1 kanavalla 25.9.2006.

Matkailu päinvastaiseen suuntaan, turistikausi Suomesta Bulgariaan, on sekin ollut vilkas, jonka todistaa internetin keskustelupalstojen ennätystä hipovat kommenttimäärät asiasanalla: Bulgaria. Intohimoja suuntaan kuin toiseenkin löytyy näistä lomalaisten kokemuksista, ja hyvähän on se, että ihmiset keskustelevat! Bulgarian Viesti haluaa jatkaa keskustelua maidemme eroista ja samuuksista, mutta toisella tasolla kuin hyvä-huono-akselilla. Lehtemme esittelee tällä kertaa suomalaisia ja bulgarialaisia taiteilijoita, kääntäjiä ja persoonia, jotka ehkä sattumalta, ja jokseenkin absurdilla tavalla, ovat törmänneet toistensa maailmoihin, ja täten kasvaneet kulttuurienvälisiksi lähettiläiksi.

Myös Bulgariassa käydään intohimoisia keskusteluja, nimittäin tulevien presidentinvaalien tiimoilta. Vaalit pidetään 22.10.2006.

Tässä lehdessä emme lähde spekuloimaan kiihkeitä keskusteluita sisäpolitiikasta tai Bulgarian turismin syvimmästä olemuksesta, sillä Suomi-Bulgaria-seuralaisten intohimot kohdistuvat pysyvimpiin arvoihin ja asioihin, kuin popularistiset kädenväännöt vallasta tai turistikohteiden hotellihuoneiden seinäpapereista. Sen sijaan Suomi-Bulgaria-seura haluaa tulevassa konsertissaan 11.11.2006 tarjota mahdollisuuden kokea Bulgariaa hetken myös Suomessa, sekä tilaisuuden tavata toisiamme ja jatkaa keskusteluita vaikkapa kesän kokemuksista sekä syksyn poliittisten päätösten sadosta.

Sirkku Okoye
päätoimittaja

Alkuun


Tervehdys Hyvät Bulgarian Ystävät!

Meillä kaikilla on upeita kokemuksia tuoreessa muistissa lämpimästä kesästä. Kesä tuntuu jatkuvan yhä. Itse ajattelin kesällä, mitä Bulgaria tuo itse kullekin mieleen ja millaisia ystävyyden muotoja on olemassa. Siitä saisi aikaan romaanin.
Bulgaria tuntuu olevan IN. Syksy alkaa ja bulgarialaiset ikonit lyövät itsensä läpi. Työväenopistojen kurssit ovat täynnä innokkaita opiskelijoita. Pienellä rahalla oppilas oppii maalaamaan kokeneen opettajan johdolla, ja muistoksi jää säteilevä ikoni. Ikoni seuraa läpi ihmiselämän, se on jotain ikuista.
Niin suomalaisissa museoissa kuin bulgarialaisissa luostareissa ikonit puhuttelevat yleisöä. Helsingin kaupungin taidemuseon ikoninäyttelyn avajaisissa puolet kutsutuista jäi ulkopuolelle. Innostus on valtava. Kulkija hiljentyy pyhän ikonin äärellä.
Suomen kansallisoopperassa on vieraillut bulgarialainen tenori ( 26v. komea nuori mies) ja tehnyt vaikutuksen yleisöön. Jokaisen mielikuvitus asettaa rajat, kuinka tällainen mestari säteilee suomalaisten mielissä talven pimeinä iltoina. Vanhastaan tiedämme, että näiden kavereiden ammattitaito on huippuluokkaa.
Suomen ja Bulgarian välinen ystävyys saa monenlaisia muotoja. Kulttuuri on avainasemassa. Kulttuuri jäsentää arjen todellisuuttamme. Ystävyysseuratyö tarvitsee lisää kulttuurivientiä ja - tuontia. Miten me Bulgarian ystävät pystymme tekemään ystävämaamme kulttuuria tunnetuksi Suomessa? Usein se loistavin idea tulee meiltä. Onko systeemillä joustavuutta ottaa se vastaan?
Perinteisten taidenäyttelyjen ja matkamessujen lisäksi tarvitsemme muutakin... Uutena aiheena on nousemassa ruokakulttuuri. Oikeastaan aika helppo alue. Ruokaan liittyy bulgarialainen viinikulttuuri ja edelleen kansanmusiikki, jossa meillä on vahvoja osaajia Suomessa: Altana-kuoro, Svirkite Svirjat, Martenitza ja muut kansanmusiikin yhtyeet.
Käsityöperinne, esimerkiksi pellava, yhdistää Suomea ja Bulgariaa. Mahdollinen pella-vanäyttely yhdistäisi maitamme luovasti ja kunnioittaen vanhoja perinteitä. Osaamista meiltä löytyy.
Monet Euroopan maat käyvät kilpailua nuorisokulttuurin alalla. Suomi ja Bulgaria ovat geokulturaalisesti yhteneväisiä idän ja lännen välimaita. Molemmilla on vahvat nuoriso-kulttuurit. Näiden kulttuurien välisten siltojen rakentaminen on tulevaisuuden haaste.
Paikallisosastot mukaan etsimään tämän hetken nuorisokulttuuria luovasti! Bulgariassa on paljon löytämätöntä ja kokeilematonta...
Syksy jatkuu ja syksyn lehdet putoavat maahan. Ne vievät ajatuksemme Mustallemerelle. Mieli hakee jo seuraavaa kesää. Lopuksi haluan toivottaa onnea Suomi-Bulgaria seuran Kemin osastolle, joka vietti 25-vuotisjuhlaansa syyskuussa 2006. Pj. Mauri Tuomivaara, Bulgarian kunniakonsulina, on tehnyt hyvää työtä Suomen ja Bulgarian kansojen välisen yhteistyön kehittämiseksi. Onnea Kemi!
Syksy muuttuu talveksi ja sää muuttuu arktisemmaksi. Ystävyys Balkanilla lämmittää ja tieto pääsystä Mustallemerelle ensi kesänä auttaa jaksamaan talven yli.
Marraskuun 11. päivä on Suomi-Bulgaria seuran bulgarialaisen kulttuurin juhlavuoden päätapahtuma. Tavataan siellä. Runsain joukoin. Tervetuloa Helsinkiin kulttuurikeskus Caisaan.
Toivotan kaunista ja kuulasta syksyä kaikille Bulgarian ystäville!

Tapani Salonen
puheenjohtaja

Alkuun


Parvanovin kannatus jatkokaudelle 48-63%

Bulgarian lokakuisten presidentinvaalien ennakkosuosikki on istuva presidentti Georgi Parvanov. Vaikka kaikkia ehdokkaita ei vielä syyskuun puolivälissä ollut nimetty, istuvan presidentin kannatusta oli jo alettu mitata gallupein. Kolmen eri tutkimuslaitoksen arviot Parvanovin kannatuksesta vaihtelivat 48-63 %:in välillä.
Gallupein on myös pyritty selvittämään tulevaa äänestysaktiivisuutta. Sen vaihteluväli oli 41-46%. Vuoden 2001 presidentinvaaleissa ensimmäisellä kierroksella äänioikeuttaan käytti 36% äänioikeutetuista.

22.10. järjestettäviin vaaleihin on rekisteröitynyt 15 puoluetta, koalitiota tai valitsija-miesyhdistystä. Keskusvaalilautakunta julkistaa ehdokkaat 19.syyskuuta, jolloin vaalikampanja voi alkaa.
Kampanjoiden kustannuksille on asetettu 2 miljoonan levan yläraja. Kampanjarahoituksen tulee tulla joko ehdokkaalta itseltään, hänen poliittiselta taustaryhmältään tai valitsijayhdis-tykseltään. Selvitys kampanjarahoituksesta tulee toimittaa kansalliselle seurantaelimelle 21.9. mennessä.

Viestin painoon mennessä oli rekisteröity kolme ehdokasta: nykyinen presidentti Georgi Parvanov, äärikansallisen Ataka-puolueen johtaja Volen Siderov sekä Bulgarian kansallisliiton (Union of Bulgarian Nationalists) nimeämä Grigor Velev.

(Duma 12.9,The SofiaEcho ja TheCentre of SouthEast European Studies,14.9/ RS)

Alkuun

Slavonic tractor – vahvoja naisääniä Suomen Turusta

Turussa majaansa pitävä, erityisesti bulgarialaiseen ja uudempaan suomalaiseen laulumusiikkiin panostava yhdeksännaisinen kansanlauluyhtye Slavonic tractor on lyhyehköstä historiastaan huolimatta ehtinyt jo saavuttaa monenlaista menestystä: Keväällä 2006 voitimme sekä Vantaan naiskuoropäivien yhtyelaulukilpailun että Pohjois-Irlanniin Colerainessa järjestetyn kansainvälisen kuorokilpailun naiskuorosarjan – emme ole siis aivan turhia tyttöjä!

Slavonic tractor sai alkunsa loppuvuodesta 2004, kun primus motorimme Anna-Maija ”Unski” Ihander pyysi muutamia kuorokavereitaan TYYn (= Turun yliopiston ylioppilaskunnan) kuorosta mukaan kvartettiin päästäkseen esittämään bulgarialaista kansanmusiikkia emokuoron kvartettikonsertissa. Meidän muidenkin into ja ihastus bulgarialaisen musiikkiin kasvoi, ja reilu puoli vuotta myöhemmin aloimme treenata seuraavaa keikkaa varten. Samalla kun löysimme uusia kappaleita, syntyi myös idea ottaa osaa Colerainen kilpailuun, johon olimme joka tapauksessa lähdössä emokuoromme kanssa – ja ”harjoituksen vuoksi” päätimme osallistua myös Vantaan kisaan.

Kaikki, jotka ovat bulgarialaista laulumusiikkia kuulleet tai jopa itse laulaneet, ovat varmasti todenneet sen poikkeavan länsimaisesta keskivertomusiikista monellakin tavalla: äänenmuodostus, harmoniat ja rytmit ovat varsin erilaisia kuin ne, joita olemme yleensä tottuneet kuulemaan tai tuottamaan. Ja juuri siinä piileekin tämän musiikin viehätys – ja samalla haasteellisuus. Meitä ”traktoreita” viehättivät alusta lähtien sekä hienostelematon äänenmuodostus että uudenlaiset harmoniat, ja motoksemme muodostui ”Laulu lähteen munasarjoista”, mikä tarkoittaa sitä, että koko keho on mukana tuottamassa ääntä, eivät ainoastaan äänihuulet ja suu. Toisaalta munasarjoihin liittyy tietysti myös voimakkaasti naiseus, joka onkin usein läsnä myös musiikissa, jota teemme: laulut kertovat naisen elämästä iloineen ja suruineen.

Slavonic tractor koostuu siis yhdeksästä nuoresta naisesta, joita yhdistää musiikki. Suurin osa meistä on opiskelijoita, mutta joukkoon mahtuu myös muutama jo maisterinpaperit saanut onnellinen. Kukaan ei varsinaisesti opiskele musiikkia, joskin pari ”traktoria” lukee musiikkitiedettä sivuaineena Turun yliopistossa. Muuten meitä on pari tulevaa lääkäriä, kaksi kemistiä, äidinkielenopettaja, tuleva englanninopettaja, viittä vaille valmis kääntäjä, suomen kielen opiskelija sekä melkein valmis yhteiskuntatieteilijä, josta saattaa sittenkin tulla kulttuurintuottaja. Jokainen meistä on toki harrastanut musiikkia ennenkin ja useammalla on myös musiikkilukiotausta. Tarpeen vaatiessa omasta porukasta löytyykin mitä moninaisimpien instrumenttien taitajia: viulu, huilu ja piano nyt tietenkin, mutta myös kantele ja jopa kampiliira...

Äänellisesti Slavonic tractoria hallitsevat altot, joita on yhdeksästä laulajasta kuusi. Laulajien äänialat mahdollistavat kuitenkin stemmojen vaihtelun kappaleesta toiseen: ylintä sopraanoa yhdessä laulussa laulava voi toisessa kappaleessa laulaakin kolmanneksi neljänneksi ylintä ääntä. Usein stemmat myös menevät ristiin tai kulkevat hyvin lähekkäin, joten voimme valita kunkin stemman laulajat melko vapaasti.

Tavoitteenamme on alusta alkaen ollut tehdä musiikkia mahdollisimman hyvin ja mahdollisimman hyvällä meiningillä. Yhtyeeseemme on valikoitunut laulajia, joilla on taitoa, mutta ennen kaikkea asennetta, jota kansanmusiikki mielestämme vaatii. Olemme saaneet hyvää palautetta esiintymisestämme mm. kilpailujen tuomareilta, jotka kiittelivät erityisesti yhtenäistä, kurinalaista ja vahvaa esiintymistä.

Toisaalta musiikillisia taitojammekaan ei pidä väheksyä, sillä esimerkiksi yksi kilpailukappaleistamme, Pilentse pee, jakautuu paikoitellen kahdeksaan ääneen, jolloin jokaisella on oma stemma laulettavana – ja bulgarialaisessa musiikissa se voi tarkoittaa vaikkapa sitä, että yksi stemmoista riitelee kaikkien muiden kanssa, tai että stemmat muodostavat kaksi keskenään dissonoivaa kolmisointua.

Bulgarialainen laulumusiikki on siis haastavaa jo sinänsä, mutta lisähaastetta tuo se, että nuotteja on ollut hyvin vaikea löytää. Osittain olemme nuotintaneet musiikkia itse levyiltä ja joitain nuotteja on löytynyt myös internetistä. Suomessa vieraillut Bisserov Sisters toi onneksi hiukan helpotusta tilanteeseen: saimme heidän workshopissaan useita uusia kappaleita, ja heidän ”managerinsa” Christopher von Bonsdorff antoi lisää kiinnostavaa materiaalia. Muutenkin Turussa 23.4. järjestetty workshop oli antoisa, saimme vinkkejä mm. äänenmuodostukseen sekä esiintymiseen, ja sympaattiset siskokset Lyubmila, Mitra ja Neda valloittivat meidät paitsi muusikoina, myös ihmisinä.

Syitä siihen, miksi olemme laulamme nimenomaan bulgarialaista ja suomalaista uudempaa kansanmusiikkia on useita. Tärkein syy on tietenkin se, että pidämme molemmista! Bulgarialaista ja suomalaista kansanmusiikkia yhdistää myös se, että molemmissa kulttuureissa musiikki, nimenomaan laulu, on ollut erityisesti naisille tyypillinen – ja usein ainoa mahdollinen – tapa ilmaista tunteitaan, halujaan, toiveitaan ja pettymyksiään.

Menneenä kesänä Slavonic tractoria kuultiin mm. 1.7. TeiniFolkissa Turussa ravintola Teinin pihalla. Teemme mielellämme myös keikkoja sopivaa korvausta vastaan.

Maija Yli-Jokipii, Slavonic tractor

Alkuun

Osku, Risto Räppääjä ja Harjunpää Bulgariassa


Bulgariassa julkaistaan enemmän suomalaista kirjallisuutta kuin Suomessa bulgarialaista.
Vaikka bulgarialainen kustannustoiminta ei ole toipunut siirtymäkauden syväsukelluksesta edes sillä tavalla kuin muu talous. Vaikka yksittäisten pienkustantamojen markkinoinnin ja jakelun tulokset ovat lähinnä sattumanvaraisia.
Mutta kysymys on yksittäisistä ihmisistä ― niin kuin se loppujen lopuksi aina on. Sellaisista kuin Margarita Vidinovska.

Margarita Vidinovska on kääntänyt Jukka Parkkisen Osku-kirjoja, ja nyt on meneillään Tiina ja Sinikka Nopolan Risto Räppääjä-sarja, josta valmiina on kolme kirjaa. Matti-Yrjänä Joensuun Harjunpäistä hän on kääntänyt viimeisimmän, Harjunpään ja pahan papin. Kirjat ovat saaneet Bulgariassa hyvän vastaanoton, paremmankin kuin hyvän, Margarita kertoo. Hän sanoo, että painokset eivät tosin ole olleet suuria ― nyky-Bulgariassa ne eivät sitä yleensäkään ole, kun monilla on tiukkaa jokapäiväisestä leivästäkin. Mutta pää on auki ja yhteydet syntyneet. Harjunpään painos – 2000 – on minusta kylläkin bulgarialaisittain suuri, isompiin eivät ole päässeet monet maan omat eturivin kirjailijatkaan.
Parkkinen, Joensuu ja Nopolat ovat myös Margarita Vidinovskan suomalaisia mielikirjailijoita. Parkkisen huumori on erityisesti hänen mieleensä. Joensuussa häneen vetoaa syvällisen pohdiskeleva ote – kysymys on kaunokirjallisuudesta, ei dekkareista sanan tavanomaisessa mielessä, kuten hän sanoo.

Intohimolla ja sisulla

Margarita Vidinovska toimii kirjastonhoitajana Tikkurilassa. Hän on täydentänyt bulgarialaisia tutkintojaan Suomessa. Niiden lisäksi hänellä on nyt sekä suomalainen kirjastonhoitajan pätevyys että maisterintutkinto pääaineina suomen kieli ja kirjallisuus. Gradunsa hän teki Jukka Parkkisen sanaleikkien kääntämisestä bulgariaksi.
Suomessa Margarita on asunut pian 17 vuotta, mutta yhteydet tänne ovat vanhempia. Veliko Tarnovon kirjastonhoitajana hän tutustui kulttuurivaihdon kautta suomalaisiin taiteilijoihin ja kulttuurin toimijoihin, ystävystyi, kävi maassa vierailuilla ja opiskeli suomea Bulgariassa. Vuonna 1989 hän oli tulossa opiskelemaan Suomeen, kun hän matkalla Leningradista Helsinkiin joutui auto-onnettomuuteen ja sen seurauksena sairaalaan. Aviomies matkusti Bulgariasta loukkaantunutta vaimoaan katsomaan Suomeen. Bulgariassa tapahtunut vallanvaihto sattui keskelle miehen vierailua ja Vidinovskit päättivät epävarmassa tilanteessa jäädä Suomeen.

Helsingin Sanomissa Margarita Vidinovskaa haastateltiin alkukesästä puutarhapalstan pitäjänä. Kun hänen kanssaan alkaa keskustella kasveista, panee merkille siinäkin aiheessa intohimoisen, perusteellisen paneutumisen asiaan. Ehkä juuri tämä asenne selittää sen, että uuden elämän rakentaminen vieraassa maassa on voinut onnistua. Ja myös sen, että käännösprojektista on syntynyt tuloksia olosuhteissa, jotka ilmeisesti ovat vaatineet sisua ja sitkeyttä.

Bulgariaa Suomeen?

Margarita Vidinovska edistäisi mielellään myös bulgarialaisen nykykirjallisuuden tunnettuutta Suomessa. Työnsä puolesta hänellä olisi siihen mahdollisuus ― ihmiset kysyvät usein kirjastonhoitajalta suosituksia. Sitten 80-luvun proosaa ei vain ole käännetty suomeksi. Kun tapasimme hänet kesällä Sirkku Okoyen kanssa, keskustelimme mahdollisuuksista ja lukemistamme ja kääntämistämme teksteistä. Hän toi meille luettavaksi Vladimir Zarevin Razruhan, kuvauksen siirtymäkauden Bulgarian raadollisesta todellisuudesta. Olisiko se mielestämme käännettäväksi sopiva? Runsaat 450 sivua painokasta tekstiä, mutta ei silti mitään puuduttavaa äijäproosaa, vaan emotionaalisesti tarkkaa, syvältä kouraisevaa, kitkerän ironista kuvausta. Aika haastava käännettäväksi - mutta kannattaisi ehdottomasti kääntää! Bulgarian eniten myyty romaani 7000 kappaleen painoksellaan, muuten. Saksankielinen käännös ilmestyy tänä syksynä.
No, ei siis puutu muuta kuin kääntäjä ja kustantaja. Nyt pitäisi sitten löytää ne – sille ja muille bulgarialaisille teksteille. EU:llakin kun olisi projekti pienten jäsen- ja kandidaattimaiden kirjallisuuden käännösten edistämiseksi.

Ritva Särkisilta

Alkuun


Suomalaiset nuoret elokuvantekijät Balchikin lyhytfilmifestivaaleilla 2-9.9.2006

Ensikosketus Bulgariaan: 28.07.2006 sain sähköpostin ”Selection success for Transport...” En ollut pysyä housuissani. Tämä tarkoitti että lyhytelokuvamme ”Transport” on karsinut 1400 elokuvan joukosta varsinaiseen kilpailusarjaan Balchikissa järjestettävään lyhytelokuvafestivaaliin.

Olemme olleet toiveikkaita sen suhteen että me voisimme osallistua johonkin kansainväliseen festivaaliin jossa "Transport" kilpailee, mutta tämä oli yllätys. Lentäessämme Baltian yli kohtia Bulgariaa annan Tommille puolet liuskoista jotka tulostin netistä. Luulin että Bulgaria on ”pelkkä” entisen Neuvostoliiton satelliitti, mutta liuskoista päätellen totuus on aivan jotain muuta. Emme ole matkalla mihinkään varsinaiseen turistikohteeseen, vaan pieneen kalastajakaupunkiin nimeltä Balchik. Kaupungissa sijaitsee Balkanin suurin kasvitieteellinen puutarha. Alunperin puutarha on rakennettu Romanian kuningattarelle palatseineen kaikkineen. Ei vaikuta kovin paljoa itäblokilta näin ensi näkemältä. Legendan mukaan rakkauden jumalatar Afrodite nousi Mustastamerestä Balchikin edustalla, eikä sitä ole edes vaikea uskoa.

Saapuessamme Varnan lentokentälle meitä on vastassa kaksi nuorta elokuva-alan opiskelijaa. He ajavat meidät vajaan tunnin päässä sijaitsevaan Balchikiin. Matkalla he kertovat että joutuvat sijoittamaan meidät toiseen hotelliin yhdeksi yöksi, ”...so this will be your first contact with Bulgaria and it will not be very good...” mainitsee autokuskimme, Djanco.
Kun avaamme oven ja sytytämme valot niin ihmettelen kyllä, että mitä on sitten hyvä jos tämä on huono. Minulla ei ole mitään valitettavaa. Seuraavana päivänä siirrymme kuitenkin festivaalin järjestämään asutukseen, eli Palaceen. Hämmästyin paikasta kun luin siitä netissä tulostetuista liuskoista. En tiennyt että asuisimme täällä. Palacessa törmäämme myös muihin festivaalivieraisiin joten matkamme varsinainen tehtävä on alkanut.
Elokuvia näytetään runsaan vartin kävelymatkan päästä Palacesta, joten etäisyydet eivät ole kovin pitkiä jos välillä haluaa käydä huoneella. En oikein tiennyt mitä olisi pitänyt odottaa festivaalilta, joten suhtaudumme ennakkoluulottomasti kaikkeen.
Ehkä elokuvateatteri ei ole verrattavissa kotimaisiin teattereihin mutta tunnelmaa luovat erittäin monipuoliset elokuvat 46 eri maasta. Joka päivä näytetään yli kuusi tuntia lyhytelokuvia, joten kenelle tahansa turistille joka viipyy Balchikissa festivaalin aikoihin löytyy jotain. Festivaaleilla käyminen on melkein ilmaista, jos nyt pari euroa päivä lasketaan melkein ilmaiseksi.

Kello 12-13.30 esitetään elokuvia bulgarialaisten omasta sarjasta, ja 16-19.00 ja 21-23 on kansainvälisen kilpailusarjan vuoro. Teatterista saa kävellä sisään ja ulos miten lystää ilman mitään hyssyttelyä tai katseita. Katsojien suorasukaisuus ja reagointi tuo myös hymyä huuleen. Jos näytettävä teos on poikkeuksellisen huono tai epäuskottava niin sen kuulee ja tuntee. Huudot ja naurut raikuvat katsomossa kuten myös rehelliset kunnianosoitukset. Hyville elokuville taputetaan ja vihelletään...

Viimeiseksi klo 23 jälkeen näytetään experimental-sarja, jossa kaikki on sallittua. Haluan muistuttaa, että festivaalin tarkoitus on edistää itsenäisiä elokuvaajia heidän pyrkimyksissään. Täällä ette tule näkemään suurten tuotanto-yhtiöiden massalle tehtyjä helppoja elokuvia, vaan itse elokuvaamisen taitoa edistäviä, kehittäviä ja haastavia teoksia sekä niiden tekijöitä. Experimental sarja on ehkä kaiken ääripää...

Transport
Lyhytelokuvamme näytetään ohjelman mukaan torstaina klo.18.00. Olemme kuitenkin huomanneet että elokuvaajien vapaamielisyys on myös tarttunut aikatauluihin. Välillä väärät elokuvat näytetään väärään aikaan. Tämä tietenkin hankaloittaa meidän tilannetta kun olen vaivoin saanut paikalle haalittua median edustajia. Tapasin nimittäin ainoastaan ranskaa ja venäjää puhuvan ”24 tuntia” lehden toimittajan, Aleksander Lambovin. Hän oli erittäin miellyttävä vanha herrasmies, mutta minun venäjäntaidoillani ei tilata ravintolassa ruokaa, eikä niillä myöskään vastailla haastattelukysymyksiin. Tärkeintä oli siis saada hänet katsomaan elokuvaamme...
Tapasin myös amerikkalaisen toimittajan, Magdalena Rahnin, joka nykyään asuu Sofiassa. Hän oli kertomansa mukaan käynyt kerran Bulgariassa työskennellessään englanninopettajana ranskassa pari vuotta sitten. Hän oli kerralla myyty, ja muutti pian sen jälkeen asumaan Sofiaan. Hän työskentelee nykyään kansallisessa ”The Sofia Echo” lehdessä, joka on englanninkielinen julkaisu.

Aikaa kuluu ja ohjelman mukaan Transport olisi jo pitänyt alkaa. Valkokankaalla näkyy kuitenkin elokuva, joka saa osan yleisöstä nousemaan ylös ja ulos. Tämä ei tietenkään ole hyvä meille, sillä Transport on aika alakuloinen lyhytelokuva. Lopulta elokuvamme alkaa, ja pyörii tutut 31 minuuttia ja 20 sekuntia, kunnes viimeinen hetki ennen yleisön lopullista tuomiota venyy ja venyy ikuisuuteen... Ehkä ensimmäinen taputus alkoi kolme sekuntia lopun jälkeen, mutta ne tuntuivat minuuteilta. Emme saaneet yleisöä seisomaan, muttei meille myöskään buuattu, joten loppu hyvin, kaikki hyvin!

Sanoisin turistin näkökulmasta että matka Balchikiin ajoittuisi aika sopivasti festivaalin aikoihin. Suurin tungos on pelkkä muisto, ja kovimmat lämpötilat ovat laskeneet siedettäviksi. Paikallinen irlantilainen ravintolanpitäjä Don kertoi, että lämpötilat olivat olleet yli 40 astetta yli kahden viikon ajan... varjossa. Balchik ei siis ole mikään varsinainen turistikohde vaan erään englantilaisen kiinteistövälittäjän mukaan siitä rakennetaan Mustanmeren Monte Carlo.

Anton Lindborg
Black/White

Alkuun


Tonislav Hristov

Bulgaria by Doc.Point –festivaaleilla nähtiin suomessa elokuvauransa aloittaneen Tonislav Hristovin, 28, uutuusdokumentti ”Veljeni Fedja” 2006. Elokuva kertoo suomalaisbulgarialaisesta uusperheestä, jonka kohtaloon on pienen pojan kuolema vaikuttanut. Elokuva kertoo kauniilla tavalla ikävästä, mutta myös perheen yhteisöllisyydestä ja kohtaloiden yhteenkietoutumisesta yli rajojen, tulevaan uskoa luoden. Tarinassa liikutaan molempien maiden pääkaupunkiseudulla elämänmenoa kuvaten ja sitä alleviivaamatta vertaillen. Erityisen luontevaa on Hristovin lapsikuvaus, joka kuulemma johtuu siitä, että Hristov on Tiinan ja Vladon perheen perhetuttava, ja lapsille tuttu ilmestys kameroineen.

Hristov saa aiheet elokuviinsa elämää tarkkaillen, ja uskosta siihen, että jokaisessa ihmisessä on tarina, joka kannattaa kertoa. Tämän vuoden Rakkautta ja Anarkiaa festivaaleilla esitetään toinen Hristovin uutuus: Pilvi-san.

Hristovin oma tarina on se, että hän tuli Suomeen 5 vuotta sitten avioiduttuaan suomalaisen naisen kanssa. Hristovilla oli ennestään tietotekniikan tutkinto Rusen teknillisestä korkeakoulusta, ja kun näyttelijäaviopuolison avulla Hristov tutustui suomalaisiin elokuvantekijöihin, uuden uran aloittaminen uudessa kotimaassa oli helppoa. Hristov on tähän mennessä toiminut mm. Pirjo Honkasalon teknisenä avustajana kansainvälisesti palkitun dokumentin, Melancholian 3 huonetta, tiimissä, sekä tehnyt töitä myös mm. Arto Halosen, Kiti Luostarisen ja Kanerva Cederströmin ohjauksissa. Hristov opiskeli alaa aluksi STADIA:n viestinnän koulutusohjelmassa, josta hän pääsi jatkamaan YLE:n Basaari-ohjelmaan ja nyttemmin Mundo-projektiin. Veljeni Fedja on lyhytelokuva, samoin kuin Hristovin muut aiemmat elokuvat: Jean Bitar, Hercules ja Parempi elämä. Loppuvuoden Hristov kuvaa Bulgariassa ensimmäistä pitkää elokuvaansa Suomen elokuvasäätiöltä, Audiovisuaalisen kulttuurin edistämiskeskukselta (AVEK) ja YLE 1: ltä myönnetyillä apurahoilla.

Sirkku Okoye

Alkuun

Perinteiset rypäleet kunniaan:
Bulgaria on nousemassa laatuviinien tuottajakärkeen

Bulgaria on nousemassa laatuviinin tuottajamaiden kärkijoukkoon. Tämä on seurausta uudesta viinipolitiikasta: maahan on nousemassa pieniä kunnianhimoisia yksiköitä, jotka tekevät viinin huolellisena käsityönä, ja perinteiset bulgarialaisrypäleet kuten Mavrud ja Rubin ovat palaamassa voimakkaammin kuvaan.

Tämä on ollut viime aikoina luettavissa Euroopan viininharrastajien lehdistä kuten englanninkielisestä Decanterista. Suomeen bulgarialaisiakin viinejä tuovan Norex Oy:n viininmaistajaistilaisuudessa kesän kynnyksellä trendistä kerrottiin enemmän.

Viinitila Bulgariasta?

Bulgarialainen viinintuotanto on kokenut samanlaisen rajun muutoksen kuin koko talouselämä. Sosialistimaiden SEV-talousyhteisön aikaan Bulgaria oli yhteisön viinintoimittaja, mikä tarkoitti, että viiniä lähti maasta valtavia määriä. Maa oli jossain vaiheessa maailman suurin pullotetun viinin viejä. Sosialistisen yhteisön romahdus merkitsi syvää notkahdusta myös Bulgarian viinintuotannossa. Kun valtiontilojen viinitarhat palautettiin perheille, jotka ne ennen toista maailmansotaa olivat omistaneet, niistä moni niistä hylättiin, sillä perheillä ei enää ollut mitään yhteyttää viininkasvatukseen ja valmistukseen. Vielä 2004 hylättyjen viinitarhojen määrä oli neljännes koko viininviljelyalasta, joskin muutosta tapahtuu kaiken aikaa.
―Nyt olisi hyvä aika ostaa viinitila maasta, kuten Norexin asiantuntija Juha Rantala tilaisuudessa heitti. Viininvalmistajayhtiöistä arviolta 30 % on ulkomaisessa omistuksessa, mutta niistä lähtee 70 % vientiin menevistä viineistä.

Käsityötä, EU:n tahto jo toteutettu

Bulgarian viinien uusi nousu on jo alkanut, kuten asiantuntijat maailmalla ovat panneet merkille. Garage wineries, autotallituottajiksi kutsutut pientuottajat, joista esimerkkinä Santa Sarah, ovat nostamassa viinintuotannon uuteen arvoon. Näiden valmistajien Santa Sarah Privat tuli Alkon listoille syksyllä 2005. Sen etiketissä on asuntovaunun kuva, mikä kertoo yhtiön toimintatavasta. Omistajat liikkuvat viininkorjuuajan Asenovgradin ympäristön pienillä viinitarhoilla etsimässä torjunta-aineitta kasvaneista rypäleistä parhaat. Myös oma biodynaaminen tarha on istutettu. Ja koko tuotantoprosessi aina etikettien liimaamiseen saakka on huolellista käsityötä.
Mutta isommissa yksiköissäkin syntyy laatuviiniä. Bulgarian Viestin kaksihenkinen maistajaryhmä innostui erityisesti asenovgradilaisen Vinzavodin – bulgarialaisessa omistuksessa muuten - Mamuth-viinistä, joka oli kokonaan valmistettu bulgarialaisten rypäleiden kuningattaresta Mavrudista. Hieno yhdistelmä oli syntynyt myös Mavrudista, Cabernetistä ja Rubinista. Tosinhan makua ei määrää pelkkä rypäle sinänsä, Caberbnet-rypäleistäkin maistoimme niin pehmeitä kuin kirpeitä, melkein pirskahtelevia viinejä.
Suomessa myynnissä olevistä viineistä pääosa on Cabernet- ja Merlot-rypäleistä valmistettua. Tchergassa on joukossa Rubinia, Santa Sarah Privat Mavrud&Cabernet:issa ja Blueridgen Merlot&Mavrudissa on nimenmukainen sekoitus sekä Suomessa pullotetussa Pamidissa maan viljellyintä rypälettä Pamidia. Asiantuntijat eivät tosin pidä sitä varsinaisesti laaturypäleenä.
Alkolla on listoillaan kymmenen bulgarialaista punaviiniä. Valkoviinien valikoima sen sijaan on tällä hetkellä aika vaatimaton: Misket ja White Water lily, kaksi kuivaa edullista viiniä.

Tilaisuuden bulgarialainen asiantuntija Luben Kozlovski kertoi maan viinialueiden uudesta jaosta. Alueet jaetaan entisen viiden asemesta vain kahteen, eteläiseen ja pohjoiseen, Tonavan rantojen lauhat laaksot muodostavat pohjoisen alueen ja Traakian laakson lämpimämpi, ilmastoltaan mantereisempi mustanmullan alue sekä Struman laakson lähes välimerelliset tienoot taas eteläisen alueen. Alueen aistii maussa ja kummallakin alueella on kannattajansa.

Myös EU yrittää saada viinintuottajiaan siirtymään bulkkiviineistä laadukkaampiin tuotteisiin ja vähentämään ylituotantoa ― mistä kaikki viinituottajat eivät ole onnellisia. Kesällähän saimme nähdä tv-uutisissakin ranskalaisten viinituottajien mielenosoituksia asiasta.
Mutta ainakin tämä EU:n toivomus Bulgariassa on siis jo pantu toteen!

Tulossa kaksi uutta bulgarialaisviiniä

Anu Hedman, Alkon viininostaja, jonka vastuualueeseen kuuluu Bulgaria, oli myös mukana maistajaistilaisuudessa. Mitä seurauksia bulgarialaisia viinejä juovan asiakkaan kannalta näillä uusilla tuulilla on? Anu Hedman kertoo elokuussa, että Alkon kesäkuun päivityksessä laitettiin bulgarialaisen viinin myyjiltä hakuun sekä kuiva valkoviini että hieman laadukkaampi punaviini – uusi edullinen punaviinihän Alkon listoille tuli alkuvuodesta.
Alko tekee ostosuunnitelmansa koko vuodeksi ja niitä tarkennetaan päivityksissä kolme kertaa vuodessa. Viininvalintajärjestelmä pruuveineen kaikkineen on perusteellinen. Vie vuoden verran haun julistamisesta, kun viini löytyy luettelosta. Näitä kahta uutta viiniä voi siis odottaa viininystävän pöytään ensi kesän korvalla. Anu Hedman sanoo, että asiakkaille on hyvä tarjota uusia itäeurooppalaisiakin vaihtoehtoja. Seudun viinit kun ovat viime vuosina vähän jääneet uuden maailman viinien jalkoihin.
Bulgariassa juodaan enimmäkseen valkoviinejä kesäisin ja punaviinejä talvisin. Seuraako alueen ostaja tätä tapaa? Anu Hedman naurahtaa, että hänellekin välillä tulee punaviinikausia ja välillä valkoviinikausia, mutta ne eivät mene vuodenaikojen mukaan. Enimmäkseen hän valitsee juoman tarjolla olevan ruuan mukaan.
Ja me kaikki bulgarialaisen viinin ystäväthän tiedämme, että kohtuullinen vaihtoehto melkein tarjoiluun kuin tarjoiluun bulgarialaistarjonnasta löytyy.

Ritva Särkisilta

Alkuun

Bulgarian työttömyys alin 16 vuoteen

Bulgarian työttömyysluvut ovat alimmillaan 16 vuoteen. Heinäkuussa työttömyysprosentti oli laskenut 8,97:ään, kertoi työ- ja sosiaalipoliitiikkaministeri Emilija Maslarova. Hän totesi, että ministeriössä arvioidaan vuoden keskimääräiseksi työttömyysprosentiksi muodostuvan 10,5.
Hallituksen työllisyysohjelmilla kokopäiväisesti työllistettyjä oli ko. hetkellä liki 110 000, vuoden ensimmäisellä puoliskolla vastaava luku oli n. 86 000. Sosiaalitukien varassa elävien määrä oli vähentynyt vuoden alusta 52 000:lla. 42000 henkeä osallistuu tänä vuonna työllisyyskursseihin. Romaneille varta vasten suunniteltuun koulutukseen osallistuu 2500. Romanien integroimishankkeisiin käytetään tänä vuonna kaikkiaan n. 123 miljoonaa levaa.
(RS/Actualno 16.8.)

Alkuun


Mineraalilähteet vetävät turisteja

Bulgariasta on tulossa Balkanin hyvinvointiturismin keskus. Pohjoismaiset turistit ovat jo löytäneet Bulgarian edulliset ja laadukkaat kylpylät, nyt myös japanilaiset ja amerikkalaiset matkajärjestäjät tekevät sopimuksia kylpylälomista. Bulgarian vetovoimana ovat – hintojen ja palvelun lisäksi – erityisesti mineraalivesilähteet. (RS/Monitor 4.6.)

Alkuun

Bulgaria Suomessa – 2006 tapahtumaketju päätökseen marraskuussa Helsingissä!

Seuramme vuosi 2006 on ollut ainutlaatuinen. Erilaiset kulttuuritapahtumat sekä Helsingissä että muualla Suomessa ovat vieneet eteenpäin seuran kulttuurivuotta Bulgaria Suomessa - 2006.
Tapahtumaketju huipentuu  lauantaina 11. päivä marraskuuta Helsingissä kulttuurikeskus Caisassa järjestettävään Minun Bulgariani – juhlakonserttiin sekä valokuvanäyttelyyn.

Bulgarialainen kulttuuri ei ole vierasta meille seuralaisille ja Bulgarian liittyessä Euroopan Unioniin tulee bulgarialaisesta kulttuurista osa yhteiseurooppalaista kulttuuria. Suomi-Bulgaria seura on siis päässyt tuomaan jo ennalta käsin bulgarialaista taidetta ja perinnettä kaikille nautittavaksi.

Bulgarialaiset taiteilijat ja kulttuurinammattilaiset ovat omalla osaamisellaan vaikuttaneet asuinpaikkansa yhteisön elämään. Monilla paikkakunnilla Suomessa löytyy ainakin yksi bulgarialainen, joka menestyksekkäästi tekee omalla työllään bulgarialaisuutta tutuksi suomalaisille. Suomi-Bulgaria seuran marraskuisessa konsertissa esitellään kaksi tällaisen pienimuotoisen kulttuurityön hedelmää konserttiyleisölle.

Kemistä konserttiin saapuu esiintymään Altana-kuoro. Kuoro esittää bulgarialaisia kansanlauluja kuorosovituksina. Mukana on myös soittajia. Kuoroa johtaa Kemissä asuva bulgarialainen musiikinopettaja Ivan Ivanov. Kuoro on tullut jo tutuksi seuramme jäsenille ainakin pohjoisessa, mutta nyt he tulevat ensimmäistä kertaa esiintymään Helsinkiin. Yhtyeeltä on ilmestynyt yksi äänite.

Ryyppymäki Stringband saapuu myös pohjoisesta, Haapavedeltä, esiintymään konserttiin. Haapavedellä on bulgarialaista musiikkia harrastettu kansanmusiikkipiireissä jo toistakymmentä vuotta. Ryyppymäki Stringbandin yhtenä perustajajäsenenä on bulgarialainen musiikinlehtori Hristo Dantchev. Yhtye esittää perinteisiä kansansävelmiä perinteisin sovituksin.

Konsertin yhteydessä kulttuurikeskus Caisan tiloissa järjestetään myös Minun Bulgariani- valokuvanäyttely seuralaisten omista valokuvista. Hauskat ja muistorikkaat hetket Bulgariassa pääsevät nyt yhteisseinälle. Lisätietoja valokuvanäyttelystä saa puheenjohtaja Tapani Saloselta.

Ennen konserttia on esillä myös muuta mukavaa bulgarialaista kulttuuriperinnettä.

Tervetuloa sankoin joukoin yhteiseen konserttiimme!

Kulttuurikeskus Caisa, Mikonkatu 17 C / Vuorikatu 14
Konsertti lauantaina 11.11. klo 18-20, liput 10/ 5 €
valokuvanäyttely alkaen klo 16 (vapaa pääsy)


Alkuun

Suomi-Bulgaria-seuran hallitus esittäytyy:
Kari J Talvitie

Nimeni on Kari J Talvitie ja lukijat saattavat tunnistaa minut muutaman kymmenen vuoden ajalta erilaisista Bulgariaan liittyvistä yhteyksistäni. Koulutukseltani olen valtiotieteen maisteri ja nykyiseen työhöni toimistopäälliköksi ja kaupalliseksi neuvokseksi Kauppa- ja teollisuusministeriön kauppaosastolle tulin kesällä 1985. Osaston nimi on nykyään markkinaosasto, joka viittaa päävastuualueeseemme Euroopan sisämarkkinoihin. Aikaisemmin, vuodesta 1970 olen työskennellyt mm. Ulkoasiainministeriössä ja Suomen Ulkomaankauppaliitossa (Finpro).

Suomi – Bulgaria-seura tuli tutuksi erinäisistä tilaisuuksista jo 1970-luvun alussa, jolloin Bulgaria kuului pääasialliseen työkenttääni. Pysyttelin kuitenkin ”ulkojäsenenä”, sillä tuolloinen perimätietona kulkenut suositus oli, ettei ulkoasiainhallinnossa työskentelevien tulisi kuulua jäsenenä mihinkään yksittäiseen ystävyysseuraan. Liekö edes ollut totta? Jäsenyyteni onkin muodollisesti kotoisin vasta tältä vuosituhannelta ja hallitustyöskentelyssäkin olen ollut vasta viitisen vuotta, tällä hetkellä varapuheenjohtajana.

Olen yhdistyksen hallituksessa ikään kuin yhdyshenkilönä lähinnä kahdessa tarkoituksessa. Työssäni olen tekemisissä Bulgarian kanssa, koska vastaan ministeriössä mm. EU:n laajentumisesta ja myös kahdenvälisistä taloudellisista asioista. Myös harrastukseni sitovat minut Bulgariaan, koska olen Kaartin Kilta ry:n johtokunnan puheenjohtaja. Sillä tavalla Suomen Kaartin retket Balkanilla 1877-1878 ovat esillä pysyvänä perinteenä.

Kun on historian harrastaja, ei ole helppo sanoa, milloin jokin maa on alkanut kiinnostaa. Ehkä ensimmäinen lähikontakti oli isoäitini, joka joskus 1960-luvulla kävi Nessebarissa ja samalla Istanbulissa. Kiinnostus alkoi sitten lisääntyä päätyöni myötä. Yksi syy oli varmasti ”valistustyö”, koska jatkuvasti joutui kohtaamaan ihmisiä, joilla oli suuria ennakkoluuloja Bulgariaa kohtaan ja hämmästyttäviä, lähinnä tietämättömyyteen pohjautuvia vääriä olettamuksia. Aluksi huomasin omatkin aukkoni. Yksi sellainen oli varmasti sen ymmärtäminen, kuinka monikulttuurinen historia Bulgarialla ja bulgarialaisilla on. Senkään vuoksi yhden totuuden tai selityksen esittäminen on aivan väärin. Eihän se ole mahdollista omankaan maan kohdalla. Tässäkin tapauksessa voi vedota erään vanhemman kauppamiehen toteamukseen pari-kolmekymmentä vuotta sitten: ”Yleensä vieraassa maassa ihmetellään kahta asiaa. Toinen on se, että jokin asia on hoidettu ihan eri tavalla kuin meillä. Toinen on se, kun huomataan, että asia on tehty ihan niin kuin kotona Suomessa”.

Minulla ei ollut varsinaisesti valintatilannetta Bulgarian kiinnostuksen suhteen. Olin nimittäin kuuden vuoden ajan 1970-1976 Ulkoasiainministeriössä Suomen ja eräiden sosialististen maiden välillä, Bulgaria mukaan lukien, perustetun yhteistyökomission pääsihteeri. Yhteistyökohteita etsittiin ja kaupantekoa edistettiin niin, että hiki virtasi. Oli virallisia vierailuja, kokouksia, työryhmiä ja aina oli se sihteeri, joka lopulta juoksi.

Ensimmäinen matkani Bulgariaan tapahtui syksyllä 1970, jolloin olin Suomen ja Bulgarian välisen yhteistyökomission metsäalan työryhmän mukana viikon verran eri puolilla maata. Emme käyneet niinkään matkailukohteissa, vaan niillä paikoilla, missä oli metsiä ja koskematonta luontoa. Bulgarialainen ruska oli juuri alkamassa ja näkymät jäivät vuosiksi mieleeni. Tuli opittua myös uutta, kun sai seurata kuinka kaadettuja puunrunkoja siirrettiin vaijerihisseillä jyrkkien rinteiden ja rotkojen poikki. Erikseen jäi mieleen Suomesta jo lähes unohtunut ”laardi”, jota oikeat raskaan työn raatajat levittivät leivän päälle ja höystivät ihraa pippurilla ja paprikalla. Matkoja Bulgariaan on kertynyt tasaisesti mutta harvakseen, ehkä runsas kymmenen kaikkiaan. Työstäni johtuen Sofia ja sen lähiympäristö on ollut pääkohteena. Rilan ja Rodopen seutu ovat myös tulleet tutuksi, samoin kuin Balkan-vuorten alue ja tietenkin rannikko.

Väheksymättä Bulgarian upeata rannikkoa, olen toistuvasti pyytänyt suomalaisia kääntämään katseensa lisäksi Bulgarian Lappiin, metsien peittämiin matalampiin vuoristoalueisiin. Lounais-Bulgariassa on myös todella vaikuttavia jyrkänteitä ja rotkomaisemia. Patikkaretkillekin löytyy runsaasti kohteita. Kaupungeista Sofian lisäksi olen löytänyt mielenkiintoista nähtävää Plovdivin vahasta kaupungista. Sielläkin vastaan tulee usean eri kulttuurin historia.

Kun Bulgaria kuuluu työkenttääni, ei voi välttyä tietynlaiselta rutiinilta. Bulgaria on siis asiakasmaa ja sen edustajat ikään kuin virallisia yhteistyökumppaneita. Tässäkin käy niin kuin kenellä hyvänsä; pitkäaikaisesta asiakkaasta tulee pian ystävä. Niin minullekin on käynyt monen bulgarialaisen kohdalla. Ystävyyttähän ei pieni aallokkokaan heiluttele. Oma Suomen Kaartiin liittyvä tutkimustyöni pitää varmasti bulgarialaiset ihmissuhteeni vireänä. Uusia kontakteja tulee vastaan jatkuvasti.

Suurin rakkauteni Bulgariassa ei ole muuttunut ensimmäisten käyntien jälkeen. Kesäkuumalla nautittu ”Shopska” –salaatti sytyttää minut yhä uudelleen ja uudelleen. Vaikea kuvitella mitään muuta syömiseen liittyvää intohimoa. Ja kun sillä vielä sattuu olemaan Bulgarian kansallisväritkin päällään!
Alkuun

Hallitus esittäytyy:
Ritva Särkisilta
, Bulgaria ja minä

Vuonna 1965, tuoreena toimitusharjoittelijana, minut lähetettiin Bulgarian suurlähetystön matkailua koskeneeseen lehdistötilaisuuteen. Markkinointi-ihmiset osasivat asiansa: paitsi että kirjoitin yltiömyönteisen jutun, olin myyty itsekin. Työhön olin mennyt opiskelun ohessa (yleinen kirjallisuus, suomen kieli) ja siinä vaiheessa, kun opintolaina ja opiskelumotivaatio olivat suurin piirtein yhtä lopussa. Pian kävi ilmi, että työtä ja opiskelua ei voinut yhdistää, oli valittava. Mutta kumpi? Mietiskellessäni näin Ylioppilaslehdessä ilmoituksen Unescon vaihtostipendeistä. Listalla näytti olevan myös Bulgaria, stipendi oli kielen ja kulttuurin opiskeluun Sofiassa lukuvuonna 1965-66. Tiesin heti: tämä! Hakijoita ei kai ollut paljon, sillä sain stipendin. Nostin loput opintolainasta ja ostin lentolipun Sofiaan.
Opiskelin lukuvuoden jännittävällä kansainvälisellä campuksella ja opin kieltä, jota edelleen puhun sujuvan virheellisesti. Instituutin bussiretkillä meitä tutustutettiin maahan ja kiersin maata ystävienikin kanssa. Monet asiat ihastuttivat. Bulgarialaisten suoruus ja itseironia, riemastuttava/raivostuttava Bai Ganju -mainen paukapäisyys, auringonkukkapellot, huikeat vuoristomaisemat, kaikkialla eteen ilmestyvät todisteet muinaisista kulttuureista ja bulgarialaisen kulttuurin sinnittelystä läpi turkkilaismiehityksen ajan, ruoka, kansantaide, kuvataide. mm.
Suomessa jatkoin entisissä töissä ja kävin Bulgariassa parin vuoden päästä lomalla. Kielitaitoani sain verestää, kun minut 70-luvulla lähetettiin pariksi vuodeksi Berliiniin ja tutustuin siellä muutamaan bulgarialaiseen. Suomeen palattuani perheellistyin, tein töitä tiedottajana ja toimittajana tietoliikennealan ammattiliitoissa enkä käynyt Bulgariassa vuosikausiin.
Siinä vaiheessa, kun eläke alkoi kajastaa, Bulgaria tuli mieleen yhä useammin. Yhtenä aamuna askelsin töihin Helsingin rautatieaseman läpi ja näin siellä Suomi-Bulgaria seuran esittelykyltin. Menin juttelemaan Seija Karasjoen kanssa ja hän puhui minut mukaan seuraan. Olikohan vuosi 2000? Tulin, koska minusta Bulgariassa on niin paljon kiehtovia asioita, joista tietäisin mielelläni enemmän ja kertoisin niistä muillekin. Olen avustanut Viestiä siitä asti ja hallituksessa olen ollut vuodesta 2003.
Seura on Bulgarian ystävien verkosto, jossa aina joku tietää sen asian, jota etsit. Sirkku Okoye kertoi kirjallisuussivusto slovo.bg:stä, josta löysin uudestaan bulgarialaisen kirjallisuuden. Ja sitten lähdin taas myös maahan.
Se bulgarialainen maisema, joka läpi vuosien on noussut mieleeni, on Batshkovon luostarikylästä Rodopeilta. Bussi ylittää siltaa, kaukana alhaalla ryöppyää joki – tuo vuorilta sulamisvesiä keväisin. Rantapelto on mulloksella ja valkohuiviset naiset sinisissä haaremihousuissaan istuttavat siihen tupakantaimia. Toiset pesevät joen kuohuissa kirjavia kilimejä. Ylhäällä ovat luostarin rakennukset valkean kukkahunnun sisällä – kirsikoita kai. Se on kuin naivistinen maalaus.
Kun 40 vuotta myöhemmin lähdemme Asenovgradista kohti Batshkovoa, maisemat ovat vieläkin kauniimpia kuin muistan. Lähes kohtisuoria vuorenrinteitä kahta puolta tietä, joka kiemurtelee joen rantaa. Rinteisiin tarrautuneet villisireenit ja piikkiherneet kukkivat. Kohta tullaan kylään – hyvänen aika, oliko se näin suuri? Missä ovat joenrantapellot? Luostari on kuitenkin entinen. Majoitumme tyttäreni kanssa sinne. Olen tuonut hänet Bulgariaan. Olemme asuneet ensin Sofiassa ja tavanneet vanhoja ystäviäni. Mutta haluan näyttää hänelle myös tämän mielettömän kauniin paikan. Tutustumme liki tuhat vuotta vanhaan luostariin ja päätämme käydä katsomassa Kluviataa, paikkaa, josta Batshkovon ihmeitä tekevä jumalansynnyttäjä-ikoni on legendan mukaan löydetty. Kuljemme ristisaattojen tallaamaa polkua, metsän laitaa, putousten ohi. Rodopien kedot työntävät kevätkukkaa, ympärillä hiljaiset vuoret – se on kuin mainospalaa taivaasta. Kluviatan kappelin takaa alkaa Tshervenata Stenan luonnonsuojelualue. Siellä on rikas kasvisto, muualta Balkanilta jo hävinneitä vuoristokasveja, kerrotaan kyltissä. Harmi, että nyt ei ollut aikaa. Mutta sinne menen ensi kerralla.
Alkuun