BULGARIAN VIESTI - Suomi-Bulgaria seuran jäsenlehti

Bulgarian viesti kertoo Bulgarian kulttuurista, taloudesta, historiasta, yhteiskunnallisista kysymyksistä, matkailusta - Bulgariasta ennen ja nyt. Lehdessä julkaistaan myös seuran jäsenosastojen kuulumisia ja tapahtumia. Lehteä toimitetaan jäsenistölle, mutta myös ministeriöille, kulttuuriyhdistyksille ja liike-elämän edustajille Suomessa ja Bulgariassa.

Toimitus

Sirkku Okoye, vastaava päätoimittaja, GSM 040  5768614, e-mail: sirkkuokoye@gmail.com
Maj-Lis Lehessalo, toimittaja + taitto, GSM 0400 900433, e-mail: mikki@lehessalo.com
Ritva Särkisilta, toimittaja, GSM 040 5389266, e-mail: sarrimar@netti.fi

Painopaikka:      Multiprint, Helsinki 2007

Bulgarian Viesti 2/2007 sisältö (aiemmat Bulgarian viestit)

Aurinkoon, Päätoimittajan palsta, Sirkku Okoye
Toimintaa ja ruusun tuoksua! Puheenjohtajan palsta, Tapani Salonen
Pöttering ja kaksikerrosbussi nostamaan vaali-intoa, R.S. ja  S.O.
Libyassa tuomittujen hoitajien vaalikelpoisuudesta kiista, R.S.
Suomalaista tekstiilitaidetta esillä Sofiassa, Jarno Peltonen
Sympaattiset Elitza ja Stoyan valloittivat Helsingissä !Sirkku Okoye
Pirinin hakkuut uhkaavat UNESCO-kohteen asemaa, Ritva Särkisilta
Christina Kontkanen jatkaa syksyllä 2007 Suomi-Bulgaria-seuran kielikurssin opettajana, , Sirkku Okoye
Kevään kirjallisuusillat, Ritva Särkisilta ja Sirkku Okoye
Peperkonilainen keihäänkärki 3500 vuotta vanha, ref. Sirkku Okoye
Duo-konsertissa uudempaa bulgarialaista taidemusiikkia, Ritva Särkisilta
Autolla Bulgariaan   Maj-Lis Lehessalo
Bulgarian kylpylät kilpailevat suotuisalla ilmastolla ja mineraalivesilähteillään, Sirkku Okoye
Bulgarian hunajantuotannolla on pitkät perinteet,: Jref. Sirkku Okoye
Hyvät päätökset kantavat kauas, Taisto Salminen
Suomi-Bulgaria-seuran uusi kunniapuheenjohtaja; Ritva Särkisilta
Shopska ja sen serkut, Ritva Särkisilta


Tekijänimin julkaistut artikkelit edustavat kirjoittajiensa näkemyksiä. Toimitus pidättää itsellään oikeuden lyhentää ja muokata artikkeleita kirjoittajan suostumuksella.

Aurinkoon!
Taas on se aika vuodesta, jolloin alan vaistomaisesti seurata lentojen ja pakettimatkojen tarjouksia, äkkilähtöjä ja Mustanmeren sääkarttoja. Tiedon saaminen internet-aikana on helppoa. Suomi-Bulgaria-seuran sivuilta löytyy turistien huviksi ja hyödyksi monen moista linkkiä rautatie- ja bussiaikatauluista matkailusanastoon. Seuran linkeistä pääsee mm. sääennusteisiin ja Ulkoministeriön maakohtaiseen matkustustiedotukseen. Myös tässä lehtemme numerossa kerrotaan karavaanareiden ja automatkailijoiden näkökulmasta mitä kannattaa ottaa huomioon Bulgarian teillä.

Matkailijoiden iloksi tullisäännökset ovat viime vuodesta muuttuneet siten, että nyt Suomeen saa tuoda Bulgariasta tuliaisia omaan käyttöön tai lahjaksi samoin perustein kuin muista EU-maista. Lisätietoja saa sivuilta: www.tulli.fi Uutta Bulgariaan matkaavalle on myös EU-jäsenyyden myötä, KELA:sta maksutta saatava eurooppalainen sairaanhoitokortti, jolla haltija saa toisessa EU- maassa lomaillessaan lääketieteellisistä syistä välttämättömän sairaanhoidon. Kaiken kattava matkavakuutus on toki edelleen paras vaihtoehto. Lisätietoa sivuilta: www.kela.fi Myös kuntoutustukikorvauksiin on tullut muutoksia EU-liittymisen myötä.

Euroopan Unioniin liittymisen huuma näyttää Bulgariassa jo laskeneen, sillä vain 28% äänioikeutetuista äänesti hiljattain käydyissä Bulgarian ensimmäisissä europarlamenttivaaleissa. Lisää vaaleista tässä numerossa.

Vaikka matkakuume on nyt monella noususuhdanteessa, on valitettavasti todettava, että matkailun kasvulla voi myös olla negatiivisia seurauksia. Banskon seudun jättimäisesti kasvanut hiihtomatkailu ja lomakiinteistöjen sekä golf-kenttien rakentaminen ulkomaalaisten iloksi on syynä Pirinin luonnonpuiston hakkuisiin. Tätä ei voi suopeasti katsoa, sillä Pirin on osa Natura 2000 ohjelmaa sekä UNESCON maailmanperintökohde. Toimittajamme on paneutunut ajankohtaiseen aiheeseen.

Bulgarian matkaajille voi kyllä suositella tutustumista UNESCON maailman-perintökohteisiin, joista 7 on historiallisia nähtävyyksiä, kuten esim. Nessebarin vanha kaupunki, jota traakit asuttivat jo n. 3000 vuotta sitten. Vaikka Bulgaria tuntuu ensikosketuksella kovin modernilta maalta, sen pitkä historia ja hyvin säilyneet muinaislöydökset yllättävät satunnaisen matkaajan. Jokunen pilvinen päiväkään ei pilaa lomaa, kun ne voi hyödyntää esim. Varnan tai Burgasin etnografisissa museoissa. Varnan arkeologisessa museossa voi tutustua esihistorialliselta ajalta alkaen alueen elämään, jatkuen traakkien kautta muinasten kreikkalaisten ja roomalaisten esineistöön. Bulgarian matkaopas-kirjasia kannattaa varata reppuun, niin lyhyestäkin reissusta saa paljon irti!

Rantamatkailun vaihtoehdoksi Bulgariasta löytyy myös useita uusia kylpylöitä. Toukokuussa Bulgarian terveys- ja turismiministeriöiden delegaatio kävi esittelemässä uusia balneologisia kylpylöitä ja SPA- keskuksia, joita on syntynyt sisämaahan kuumavesilähdealueille. Nämä sisämaan kohteet tarjoavat erilaisia hoitoja meikäläisittäin edullisin hinnoin. Siitä lyhyt katsaus tässä lehdessä.

Tässä numerossa myös tunnelmia suomalaisen pellavanäyttelyn avajaisista Sofiasta, viimeiset uutiset Turun SB-seuran 50-vuotisjuhlista sekä euroviisuissa menestyneiden Elitzan ja Stoyanin haasttattelu yksinoikeudella Bulgarian Viestin lukijoille!

Virkistävää ja lämmintä kesää, toivottaa:
Sirkku Okoye
päätoimittaja

ALKUUN
 

Toimintaa ja ruusun tuoksua
Suomi-Bulgaria-seuran kulttuurivuosi käynnistyi, kun seuran edustajana avasin pellava-näyttelyn Sofiassa maaliskuussa. Yhteistyönä Arkeos pro culturan kanssa toteutettu näyttely onnistui mainiosti. Bulgarian taideakatemian galleriassa pidetyissä avajaisissa oli mahdollista aistia Suomea ja Bulgariaa yhdistävän tekstiilin voima.

Pellava-näyttelyn yhteydessä tapasin runsaasti seurallemme tärkeitä yhteistyötahoja ja tein seuramme toimintaa tutuksi tiedotusvälineiden edustajille. Suomen suurlähetystö Sofiassa oli suureksi avuksi. Suomi-Bulgaria-seuralla on paljon ystäviä Bulgariassa, mikä on hyvä pohja suunnitella syksyn tapahtumia ja toimintaa niin Suomessa kuin Bulgariassa. Syksyllä Suomen on tarkoitus näkyä Bulgariassa monin tavoin.

Odotukset Bulgarian menestyksestä Eurovision -laulukilpailuissa olivat Helsingissä korkealla. Bulgariaa edustivat Elitsa ja Stoyan, jotka tapasimme Bulgarian suurlähetystössä ennen euroviisuja. Molemmat antoivat itsestään todella hyvän kuvan: iloisia, lämpimiä ihmisiä, jotka olivat ylpeitä saadessaan esiintyä maansa edustajina. He sijoittuivat Voda-kappaleellaan viidenneksi, mikä oli hyvä sijoitus näin kovatasoisessa kisassa. En kuitenkaan olisi yhtään ihmetellyt, vaikka Bulgaria olisi kirinyt euroviisujen voittajaksi. Bulgaria oli alusta asti ennakkosuosikkien joukossa.

Ruusulaaksossa Kazanlykin ympäristössä tunnelma tiivistyy ja ruususato kypsyy. Jokavuotista ruusujuhlaa vietetään kesäkuun ensimmäisellä viikolla. Bulgaria tuottaa 90 % maailman ruusuöljystä. Bulgaria tunnetaan maailmalla paitsi hyvistä viineistään, myös ruusumaana.

Kesälomakauden alku lähestyy. Ensimmäisenä Bulgariaan lähtevät suomalaiset ja muut pohjoismaalaiset, jotka alkavat kansoittaa Bulgarian lomakohteita kesäkuussa. Muut eurooppalaiset liittyvät näihin turistivirtoihin heinä-elokuussa. Bulgaria on varmasti tämän kesän suosikkikohde.

Voimakkaan matkailuvirran seurauksena moni alkaa etsiä itselleen kesäasuntoa tai huoneistoa Bulgariasta. Tämä kehitys on tuntunut Suomi-Bulgaria-seurassakin, kun olemme vastailleet tiedusteluihin ja neuvoneet, miten välttää riskejä. Edulliset hinnat houkuttelevat, mutta ei kannata antaa halvan hinnan sumentaa järkeä. Ammattitaitoisten välittäjien käyttäminen säästää vaivaa ja rahaa.

Kiitoksia hyvästä yhteistyöstä ja aktiivisesta toiminnasta paikallisseuroille ja keskusseuralle. Suomi-Bulgaria-seuran Turun osasto täyttää 50 vuotta toukokuun lopulla. Valtavat onnittelut merkkipäivän johdosta. Toivotan kaikille seuran jäsenille ja muille Bulgarian ystäville hyvää kesää. Kerätään voimia syksyn toimintaa varten!

Tapani Salonen
Puheenjohtaja

ALKUUN
 

Bulgarian EU-vaalit 20.5.

Pöttering ja kaksikerrosbussi nostamaan vaali-intoa

Bulgarialaiset äänestivät 20.5. ensi kertaa EU-vaaleissa. Niissä valittiin uudet 18 edustajaa Euroopan parlamenttiin edustamaan maata kesäkuun 2009 vaaleihin saakka. Bulgarian aiemmat 18 EU-edustajaa ovat maan parlamentin nimittämiä.

Kun mielipidetutkimusten mukaan vain 27 % *äänioikeutetuista aikoi äänestää, eurovaalikampanjan avausta 20.4. vauhdittamaan oli maahan
saapunut europarlamentin puhemies Hans-Gert Pöttering. Hän luonnehti vaaleja ratkaisevan tärkeiksi. Parlamentilla on edessään isoja asioita: ilmastonmuutos, maataloustuet, budjetin uudistaminen, terveyspalvelut, potilaiden liikkuvuus, henkisen omaisuuden suoja sekä meriturvallisuus. Pötteringin viesti vaaleihin valmistautuville kansalaisille oli, että "vaaleilla on väliä". Hän kannusti bulgarialaisia vaaliuurnille ja korosti, että parlamentti on täysivaltainen lainsäätäjä.

Äänestysintoa nostamaan oli Englannista hankittu myös punainen kaksikerrosbussi, joka kiersi maata 18.5. asti. Tunnuksena oli ”Eurooppa sinua varten”. Tästä huolimatta äänestysprosentti jäi alhaiseksi, vain 28,6% koki vaaliuurnilla käynnin tarpeelliseksi.

Eniten ääniä keräsivät GERB, oikeistoryhmittymä, jonka johtajana toimii Sofian nykyinen pormestari Boyko Borisov. GERB sai enemmistön äänistä Sofian alueella, Keski- Bulgariassa, Veliko Tarnovossa ja Varnassa. BSP, Bulgarian sosialistipuolue sai äänten enemmistön Luoteis-Bulgariassa ja Stara Zagoran alueella. DPS, Oikeuksien ja vapauksien liikettä kannatettiin Länsi- ja Etelä- Bulgarian monietnisillä alueilla. Monarkistipuolue oli suurin häviäjä, ja äärinationalistinen Atkaka, Hyökkäys-puolue piti asemiaan samassa, kuin Bulgrian parlamenttivaaleissa viime vuonna.

Bulgarian 18 paikkaa EU parlamentissa jakautuivat näissä vaaleissa seuraavasti:


GERB 21,68% - 5 paikkaa
BSP 21,41% - 5 paikkaa
DPC 20,26% - 4 paikkaa
Ataka 14,20% - 3 paikkaa
NDSV 6,27% - 1 paikka

R.S. ja S.O.

ALKUUN
 

Libyassa tuomittujen hoitajien vaalikelpoisuudesta kiista

Järjestys, laillisuus ja oikeudenmukaisuus-puolue olisi ottanut ehdokaslistoilleen Libyassa vangittuna olleet bulgarialaishoitajat vauhdittaakseen heidän vapauttamistaan. Keskusvaalilautakunta ei voinut kuitenkaan hyväksyä ehdokkuutta, koska vaalikelpoisuuden ehdot eivät täyttyneet. Hoitajat eivät olleet asuneet kahta edellistä vuotta Bulgariassa. Puolue aikoi valittaa päätöksestä, koska hoitajat eivät olleet omasta vapaasta tahdostaan poissa Bulgariasta.

EU-parlamentti ilmaisi alkuvuodesta tukensa Libyan kuolemanselleissä viruville viidelle bulgarialaiselle sairaanhoitajalle. Hoitajathan tuomittiin teloitettaviksi väitetystä HI-viruksen tahallisesta tartuttamisesta 400 lapseen. Pöttering tapasi sairaanhoitajien sukulaisia ennen Sofian matkaansa. Hän lupasi parlamentin tekevän kaikkensa hoitajien vapauttamiseksi.
R.S.
ALKUUN
 

Suomalaista tekstiilitaidetta esillä Sofiassa


Uusinta, pellavaa materiaalinaan, käyttävää tekstiilitaidetta oli maaliskuun ajan esillä Taideakatemian galleriassa Sofian keskustassa. Näyttelyn järjesti yhteistyössä Suomen suurlähetystön kanssa Tyyne-Kerttu Virkki- Säätiö opetusministeriön tuella.

Näyttely kertoi perinteisen pellavakuidun uudesta tulemisesta tekstiilin materiaaliksi.

Aiemmin pellavan käyttö oli keinokuitujen yleistyttyä lähes kokonaan laantunut 1970-luvulle tultaessa. Ekologisten ja esteettisten arvojen johdosta pellava herätti uudelleen kiinnostuksen ja nykyään se on monen pienyrityksen ja tekstiilitaiteilijan suosiossa. Pellavaa käytetään jälleen kotien tekstiileinä, ja johtavat tekstiilitaiteilijat ovat löytäneet sille käyttömuotoja uniikkitöissään. Näyttelyssä mukana olivat mm Jokipiin pellava, Lapuan kankurit, Jonet, Marimekko sekä tekstiilitaiteilijoista mm Raija Jokinen, Tiina Karhu, Inka Kivalo, Helena Kaikkonen, Heli Tuori-Luutonen, Fujiwo Ishimoto, Aino Kajaniemi, Lea Eskola ja Tero Issakainen. Pellavakatsaus sai kiinnostuneen vastaanoton.

Jarno Peltonen
Näyttelyn komissaari
jarno.peltonen@pp.inet.fi
ALKUUN

Sympaattiset Elitza ja Stoyan valloittivat Helsingissä!
Bulgarian tämän vuotiset euroviisuedustajat Elitza Todorova ja Stoyan Yankulov tapasivat suomalaisia ja bulgarialaisia fanejaan Helsingissä Bulgarian suurlähetystön vastaanotolla, jossa he jakoivat signeeerattuja kuviaan. Kilpailukiireessä he olivat kuitenkin ehtineet tutustua mm. Seurasaaren ulkomuseoon, sillä kansanperinne kaikissa muodoissaan kiinnostaa näitä artisteja.

Elitza kertoo, että hänen äitinsä on kansanlaulaja ja itse asiassa koko suku on kansanmuusikoita. Elitza valmistui Varnan musiikkikoulusta instrumenttinaan lyömäsoittimet. Hän jatkoi musiikkiopintojaan Kotelin pikkukaupungissa opiskellen perinteistä bulgarialaista kansanlaulua. Molemmilla, sekä Elitzalla ja Stoyanilla, on loppututkinto Sofian musiikkiakatemiasta lyömäsoitinlinjalta. Elitza on laulanut mm. kuuluisassa Filip Kutevin kansanmusiikkiyhtyeessä, Bulgarian Kosmisten äänten -kuorossa sekä kuuluisassa Mysteries of the Bulgarian Voices -kuorossa.

Myös Stoyanin suku on täynnä muusikoita ja jo yksitoistavuotiaana Stoyan esiintyi oman rokkibändinsä kanssa, jossa hän soitti rumpuja. Stoyan on soittanut mm. Bulgarian radion big bandissä sekä esiintynyt useilla jazz-festivaaleilla.Stoyan on tehnyt yhteistyötä maailmanmusiikin huippujen kanssa, joihin lukeutuvat esim. Bobby McFerrin, Okay Temiz, Kornel Horvat, Carlo Rizzo, Arabel Karajan, Enver Ismailov. Stoyan on soittanut myös bulgarialaisten jazz- ja kansanmusiikin kärkinimien kanssa, joita muutamia mainitaksemme ovat, Theodosii Spassov, Ivo Papazov, Milcho Leviev, Simeon Shterev, Yildiz Ibrahimova, Anatoli Vapirov ja Petar Ralchev.

Elitza ja Stoyan tapasivat Kanadassa jazz-festivaaleilla. Nähdessään Stoyanin esiintyvän Elitza tiesi heti, että hän haluaa tehdä samaa kuin Stoyan: laulaa ja soittaa rumpuja yhtä aikaa. Yhtäaikainen laulaminen ja rummuttaminen on jo itsessään haasteellista, mutta Stoyanin soitanta on lähes akrobatiaa, jonka saivat todistaa myös Vanhalle ylioppilastalolle kokoontunut yleisö duon promootiokeikalla. Elitza ja Stoyan ovat kehittäneet oman omaperäisen elektronisen tyylinsä, jossa autenttiset maailmanmusiikin rytmit leikkivät, ja improvisaatiolla on siinä tärkeä rooli. Silti Stoyan muistuttaa, että folklore on herkkää materiaalia, joka tukee ihmisen identiteettiä, ja sitä he haluavat esittää nuorisolle niin, että he oppivat arvostamaan omia juuriaan.

Elitza ja Stoyan ovat kulkeneet omaa tietään, eivätkä suinkaan tietoisesti tähdänneet Euroviisuihin. Silti he ovat iloisia, että saivat esittää Euroviisuissa ”juurevaa” musiikkia omasta kulttuuriperinteestään. Laulun VODA- lyriikka muistuttaa perinteisen bulgarialaisen kansanlaulun tyyliä ja kertoo peitellysti nuoren tytön ja pojan tapaamisesta varrella virran. Elitza kertoo, että duo luotti kappaleen universaalien rytmien välittyvän eurooppalaisille kuulijoille vaikkei sanoja ymmärtäisikään. Puolet laulusta on mantran kaltaisista, mitään tarkoittamattomista tavuista koostuvaa kertosäettä.

Taiteilijat kehuivat Helsingin järjestelyitä ja Arenan ilmapiiriä, tekniikkaa sekä lavaa, jolla tuntui hyvältä esittää oma kappale. Hyvä olo välittyi myös yleisölle.

Voda

More malka mome, yi...
More, more, pee, iy

More Mitra pee na rekata Mitre le, iy, Mitre le
More na rekata do gorata Mitre le, iy, Mitre le
More yozdol ide ludo mlado Mitre le, iy, Mitre le
More ludo mlado konche bodi Mitre le, iy, Mitre le

More, more, pee
More, more, iy
Mitre le
Eno ho... ho... ho...
A... a... a...

More ludo mlado konche yazdi Mitre le, iy, Mitre le
More konche yasti, moma lyubi Mitre le, iy, Mitre le

Tara-du-da day-du-dara dara-du-da, Mitre le
Tara-du-day du-dara dara-du-da (Hey)
Tara-du-day du-dara dara-du-da
Tara-du-day du-dara dara-du-da (Hey, hey)
Tara-du-day du-dara dara-du-da

Tara-du-day du-dara dara-du-da (Hey)
Tara-du-day du-dara dara-du-da (Hey, hey)
Tara-du-day du-dara dara-du-da (Hey)
Tara-du-day du-dara dara-du-da

S.O.
ALKUUN

Bulgarian ympäristöväki:

Pirinin hakkuut uhkaavat UNESCO-kohteen asemaa

”Pirinissä hakataan laittomasti vuosisataisia metsiä hiihtokeskuksen alta”. Näin kertoi bulgarialainen Säästäkää Pirin-ympäristöliike maaliskuussa. Metsiä hakataan hiihtohissin tieltä kuuden hehtaarin alueella, tiesi Meadipool-bg-sivusto. Ympäristöihmiset varoittavat, että Unesco tulee poistamaan Pirinin maailmanperintölistaltaan, jos hakkuut jatkuvat – on olemassa useita siihen viittaavia signaaleita. Pirinin kansallispuistohan on Unescon maailmanperintölistalla oleva luontokohde.

Ympäristöliike syyttää hallintoa, erityisesti maatalousministeriötä sekä Banskon paikallishallintoa siitä, että tapahtunutta seurataan vaieten. Kansallispuistoa ”privatisoitdaan” yksityisen firman kanssa tehdyn sopimuksen perusteella. Firma on saanut 1000 hehtaaria käyttöönsä eikä ole edes maksanut mitään, väittävät liikkeen edustajat.

Televisionkanava Euro News oli tekemässä juttua Natura 2000-ohjelmaan liittyvistä ongelmista ja paikalliset ihmiset Banskossa esittelivät kanavan toimittajille alueita, joilla viimeisen neljän vuoden aikana on tapahtunut laittomia hakkuita. TV:n esiteltyä asiaa viranomaiset päättivät suorittaa alueilla tarkastuksen.

Ympäristönsuojelijat ja ympäristöstä piittaamattomat bisnesmiehet – tuttu vastakkainasettelu myös Bulgariassa. Erotuomarina pitäisi olla tietenkin viranomaisten, mutta ympäristöpiireissä esiintyy runsaasti kritiikkiä juuri heidän toimintaansa kohtaan. Luontoarvoja loukataan luontoväen mukaan erityisesti Mustanmeren rannikolla ja vuoristoissa sijaitsevilla suojelualueilla, kuten esimerkiksi on nähtävissä kartalla osoitteessa http://www.bluelink.net/zaprirodata/i/map-of-dangers.jpg. Samalla sivustolla on myös runsaasti lisätietoa aiheesta.

N. 5 % Bulgarian pinta-alasta on suojeltu ja suojelukategorioita on kuusi. Kansallispuistoja – kuten Pirin – on kolme, luonnonpuistoja 10, luonnonsuojelualueita (reservaatteja) on 55, tuettuja reservaatteja 35, luonnontieteellisiä merkittäviä kohteita 457 sekä suojeltuja alueita 175. EU-jäsenyys merkitsi myös NATURA 2000-ohjelman tuloa.

EU:n 50-vuotisjuhlahumun keskeltä kerrottiin maaliskuussa ensimmäisestä jäsenyyden aikana Brysselistä tulleesta ”keltaisesta kortista”. Aiheena olivat riittämättömät ympäristöasioihin liittyvät selvitykset. Bulgarialle annettiin kaksi kuukautta aikaa toimittaa selvitys.

Ritva Särkisilta
ALKUUN
 

Christina Kontkanen jatkaa syksyllä 2007 Suomi-Bulgaria-seuran kielikurssin opettajana

Bulgarialainen Christina tuli lähes ummikkona Suomeen 17 vuotta sitten. Suomesta Christina löysi neljä K:ta:

-Kodin Kontkasen kanssa;
-koulun; nimittäin korkeakoulutuksen kautta Christina on sopeutunut Suomeen,
-kirkon, jonka hengellinen elämä on auttanut jaksamaan kaukana kotimaasta;
-kirjaston, jossa Christinalla on mukava työ kirjojen parissa.

KIRJASTO
Christina Kontkanen toimii vakituisessa virassa Helsingin ortodoksisen seurakunnan kirjaston kirjastonhoitajana. Ortodoksisen kirkon kirjastossa hän vastaa ainutkertaisista vanhoista aineistoista ja kokoelmista 1800-ja 1900-luvulta, emigranttikirjallisuudesta sekä nykykokoelmasta, jota myös lainataan asiakkaille. Suurin osa teksteistä on hengellisiä tai uskonnollisia julkaisuja, mutta kokoelmista löytyy myös kaunokirjallisuutta, lastenkirjallisuutta, filosofiaa ja maantiedettä. Kokoelmissa on venäjänkielistä ja suomenkielistä aineistoa mutta myös tekstejä esim. slaavilaisilla kielillä ja kreikaksi. Kirjastoa käyttää aktiivisesti kansainvälinen joukko pääkaupunkiseudun ortodokseja, mm. romanialaisia ja etiopialaisia, joskin Christina kutsuu myös bulgarialaisia ortodokseja tutustumaan aktiivisemmin kirjaston toimintaan.

KOULU
Christina on alkujaan sofialaisen insinööripariskunnan tytär. Kuten bulgarialaiset vanhemmat usein, myös Christinan vanhemmat halusivat jälkikasvun jatkavan samalla uralla, mutta Christinapa halusi protestoida vanhempiaan kohtaan. Tyttö lähti Suomeen 19-vuotiaana aloitettuaan saksankielen opinnot Sofian yliopistossa. Samana syksynä Christina oli opiskellut muutaman kuukauden suomea Skandinavistiikan laitoksella. Koska 1990-luvun alussa Suomessa oli kova pula sairaala-apulaisista Christina pääsi heti maahan saavuttuaan Meilahden sairaalaan töihin. Kaiken vapaa-aikansa Christina opiskeli suomea, koska töissä oli pärjättävä. Vaikka hän muistaa tämän ajan kurjana ja yksinäisenä pienessä soluasunnossa, koti-ikävä yhdisti muualta muuttaneita opiskelijoita. Pian hän lähtikin muiden mukana oppimaan suomalaista opiskelijaelämän viettoa. Päästyään Helsingin yliopistoon opiskelemaan suomen kieltä, Christina pääsi opiskelijarientojen mukana seuraamaan muitakin aitoja suomalaisia tapoja, mm. juhannushäitä. Christina pitää Suomessa saamaansa koulutusta siltana, joka on integroinut hänet tähän yhteiskuntaan: koulutuksen kautta hän on saanut ammattimaisen suomenkielen taidon. Christina jatkaa bulgarian kielen tuntiopettajana myös Helsingin yliopiston Slavistiikan ja baltologian laitoksella, josta on kertynyt usean vuoden työkokemus.

KOTI JA KONTKANEN
Christina kertoo lapsuudenmuistoihin liittyvästä unesta. Lapsena hän asui isoäitinsä kanssa Dragalevtsissä, Vitosha vuoren-kupeella. Mummo kasvatti tyttöä kristillisyyteen ja kansanviisauteen. Unessa tyttö leikkasi isoäidin kanssa lankoja kerittäväksi, ja isoäiti sanoi: ”Voi, voi, tyttö-kulta, kun pitkiä lankoja leikkaat, niin joudut kauaksi naimisiin!” Ja niin Christina leikkasi vielä pidempiä lankoja näyttääkseen mummolleen! Uni on Christinan mukaan selitys kohtalolle tulla kauas Suomeen ja löytää täältä mies. Kontkasen kanssa Christinalla on kaksi tytärtä. Tyttäret harrastavat rytmistä voimistelua, jonka he aloittivat kun perhe asui Bulgariassa. Christina itsekin on harrastanut voimistelua ja hankkinut Bulgariassa aerobic-ohjaajan koulutuksen.

KIRKKO
Kotoutumiselleen Christina on pitänyt tärkeänä oman kielen ja uskonnon harjoittamista. Se on myös vahvuus kahden kulttuurin lasten identiteetille. Christinalle oli elämys kun hän aikoinaan kävi ensimmäistä kertaa Uspenskin katedraalissa, sillä ortodoksisuus on osa sitä henkistä elämää, johon hän on Bulgariassa kasvanut. Siksi hän haluaa kasvattaa myös omat tyttärensä tuntemaan bulgarialaista kieltä ja kulttuuria, jossa ortodoksisuudella on vahva vaikutus. Tyttäret ovat kaksikielisiä, sillä Christina on puhunut heille bulgariaa ja perhe on asunut ajoittain myös Bulgariassa. Lisäksi he saavat suomalaisessa koulussa ”äidinkielen”, eli bulgarian opetusta.

Viime talvena Christina on vetänyt kielikerhoa seuramme jäsenille Helsingin ortodoksisen seurakunnan kirjaston tiloissa. Bulgarian opetus jatkuu taas syksyllä. Kielikerhon alkamisesta ilmoitetaan lähemmin seuran internetsivuilla: www.suomi-bulgaria-seura.fi.

S.O.
ALKUUN
 

Kevään kirjallisuusillat

Suomi – Bulgaria-seura esitteli keväisten kirjallisuusiltojensa sarjassa Venäjän ja Itä-Euroopan Instituutissa uutta bulgarialaista kirjallisuutta. Nyky-Suomessa se on melko outoa: viimeisin painettu käännös, runoantologia Salamoita Helvetistä on vuodelta 1995 ja proosakäännökset ovat peräti 1980-luvulta!

Ensimmäisenä iltana Margarita Vidinovska esitteli Vladimir Zarevin, 17 teosta julkaisseen maan eturivin prosaistin, joka on myös kesäkuussa tulossa Mukkulan kirjailijakokoukseen. Zarev loi merkittävän kaunokirjallisen uran jo vanhan vallan aikana ja on edelleen maan luetuimpia kirjailijoita. Hänen romaaninsa Razruha (Tuho) on Bulgarian 2000-luvun myydyin kaunokirjallinen teos. Se kuvaa vahvoin äänenpainoin siirtymäkauden raakaa todellisuutta ja moraalin rappiota kahden vastakkaisissa tilanteissa elävän miehen näkökulmasta. Ennen merkittävä kirjailija Martin Sestrimski on suistunut köyhyyteen, jossa hengenpitimiksi on pakko alistua nöyryyttäviin hanttihommiin. Ministeriön pikkuvirkamies Bojan Tilev puolestaan rupeaa valtionomaisuutta kahmineen kenraalin bulvaaniksi, ja mitään aineellista ei häneltä puutu. Razruha on vastikään ilmestynyt saksaksi ja saanut kielialueella hyvän vastaanoton.

Ritva Särkisilta kertoi Teodora Dimovasta ja erityisesti hänen romaanistaan Majkite, Äidit, joka tarjoaa naisten ja lasten näkökulman samaan aikakauteen. Dimova, myös maan esitetyimpiä näytelmäkirjailijoita, kertoo tarinan seitsemästä lapsesta, jotka tulevat epätoivossaan tappaneeksi opettajansa. Lasten ja heidän äitiensä kohtalossa havainnollistuu se, miten aikakauden julmuus kohdistuu erityisesti heikoimpiin. Lapset ovat jääneet yksin - suojattomiksi kuin paljas hermo, kuten Dimova asian ilmaisee. Tällä romaanillaan hän voitti viime kesänä Frankfurtin kirjamessuilla ensimmäisen kerran jaetun Itä-Euroopan kirjallisuuden Grand Prix-palkinnon.

Särkisilta kertoi myös bulgarialaisen kirjallisuuden kustantamisen ja jakelun erikoisesta kehityksestä: kun maassa vuonna 1989 oli 1400 kirjakauppaa, seuraavana vuonna niitä oli kaksi. Kustantamojen kehitys oli päinvastainen: siirtymäkauden alussa niitä perustettiin yli 2000, mikä lienee niiden määrä nykyisinkin! Kirjoja myydään pääasiassa torilla ja kaduilla ja jakelu ontuu edelleen.

Toisessa kirjallisuusillassa Jyväskylän yliopiston bulgarialaisen kirjallisuuden dosentti, FT Eero Suvilehto puhui teemalla ”Kaadereista oligarkeihin”. Suvilehto esitteli Svetan Tzanevin romaania Muurahaisia ja Jumalia (Mravki i Bogove, 2000) sekä näytelmää: ”Sokrateen viimeinen yö”, jonka Risto Koivisto on suomentanut, ja Oulun ylioppilasteatteri ottanut työn alle. Tzanevin draamoista, proosasta ja runoista, joita Suvilehto on suomentanut, välittyy hienovarainen filosofinen pohdiskelu elämän perimmäisistä kysymyksistä sekä aikakausien välinen vuoropuhelu. Yleistä keskustelua herätti kirjallisuuden ja taiteen suhde politiikkaan, jota Suvilehto on käsitellyt lisensiaatintyössään kuin väitöskirjassaankin: Dimitar Dimovin Tupakkaa ristiriitojen käsin kosketeltavasti. Tällä hetkellä Suvilehto työstää apurahalla omaa aforismikokoelmaa, jota jäämme mielenkiinnolla odottamaan.

Kolmanteen iltaan oli saatu vieraaksi ” bulgarialaisen runouden Suomen suurlähettiläs” Tarmo Manelius, mies, joka on kääntänyt Hristo Botevia, Geo Mileviä, Atanas Daltsevia, Ljubomir Levtsheviä - kultakin kokoelman sekä valtaisan määrän muuta, runoja ja asiatekstiä. Viimeisen bulgarialaisen kirjallisuuden käännöskokoelma, runoantologia Salamoita Helvetistä, 1995, on myös Maneliuksen käsialaa. Suoritus on huikea paitsi laadukkaiden käännösten puolesta, myös kustannuspoliittisesti – käännösrunoushan ovat varmaankin kustantajien eniten vieroksuma kirjallisuuden laji. Manelius kertoi persoonallisia muistojaan ja lisäväriä aikakauteen saatiin lehtileikkeistä, eri julkaisuista ja valokuvista.

Marin Lazarov, toimittaja, valokuvaaja ja runoilija kertoi omasta urastaan. 17 vuotta Suomessa asunut Lazarov istui vanhassa Bulgariassa kaksi vuotta vankilassa liimattuaan 1986 Sofian keskustassa seiniin runoaan Punaiset dinosaurukset, jossa hän arvosteli maan silloista menoa. 2004 Bulgariassa ilmestyneessä runokokoelmassaan Sled dalgoto sboguvane( Pitkien jäähyväisten jälkeen) esiintyy sekä pessimistinen runoilija Lazarov että optimistinen valokuvaaja Lazarov, kuten hän roolinsa määritteli. Lazarov haaveilee Balkanin kirjallisuuteen erikoistuneesta kustantamosta ja on varannut Kulttuurikeskus Caisasta tilat 20.9. 2007 Balkanin kirjallisuuden iltaa varten.

Viimeisessä tapaamisessa FL Sirkku Okoye esitteli Georgi Gospodinovin monipuolista tuotantoa. Gospodinov on tuonut tavallisen ihmisen äänen kuuluviin korkeakirjallisuudessa toimittamalla autobiografisen kokoelman tarinoita: ”Elin sosialismin”. Tavallisten ihmisten traagisesta koomiseen taittuvat tarinat ovat internet-projektin tuote, jota edelleen kerätään sivustoilla http://spomeniteni.org/. Omissa teksteissään Gospodinov käsittelee usein dilemmaa: onko kirjailija luoja vai varas. Tekeekö hän jotain suurta ja ylevää, vai varastaako hän ympäristöstään hyviä juttuja, ja vain kertoo niitä uudelleen teksteissään. Gospodinovin ote purkaa Bulgariassa pitkään elänyttä kirjailijan sankarikulttia. Lisäksi Gospodinov purkaa perinteistä miehistä sankarikuvaa kertomalla ”minä” -muodossa noloista tilanteista nykymiehen näkökulmasta. Bulgarialaista perinteistä naiskuvaa ja äiti-myyttiä purkaa vastaavasti Maria Stankova, jonka tekstit sisältävät banaalia väkivaltaa ja inhorealismia. Stankova kuvaa, myös yksikön ensimmäisessä persoonassa, naisiin kohdistuvan väkivallan aiheuttamaa patoutunutta naisaggressiota. Stankova on tunnettu dramaturgi ja vaikuttaa tätä nykyä etenkin elokuvakäsikirjoittajana. Stankova ja Gospodinov ovat 1990-luvun lopulla nostaneet pintaan rankalla esteettisellä ja temaattisilla rajuudellaan aiheita, joista ei ole aiemmin voinut puhua. Molemmat kirjailijat ovat useasti palkittuja.

Kirjallisuusilloissa kuulimme otteita suomennetuista teksteistä, joista harva on julkaistu. Ilmaan jäikin kysymys: Milloin suomalaiset kustantamot kiinnostuvat bulgarialaisesta kirjallisuudesta? Suomennosehdotuksiin kustantamot ovat kirjallisuusiltojen keskustelijoiden mukaan vastanneet, että: ”ei ole markkinoita”. Miten voimme olla varmoja ettei ole, jos bulgarialaista proosaa ei ole julkaistu Suomessa lähes 25 vuoteen, ja maailma on kuitenkin muuttunut merkittävästi tällä välin?

Nykykirjailijat Gospodinov ja Zarev ovat tavattavissa Mukkulan kansainvälisessä kirjailijakokouksessa Lahdessa 17.-19.6.2007.

Ritva Särkisilta ja Sirkku Okoye
ALKUUN

Peperkonilainen keihäänkärki 3500 vuotta vanha
Troijan sodan aikainen , n. 3500 vuotta vanha, keihään kärki löytyi Rodopeilta traakkilaisen Peperikonin kulttialueen kaivauksista. Pronssinen keihäänkärki on n. 12-13 cm pitkä, kertoo kaivausten johtaja Nikolai Ovtcharov. Keihään kärjen löysi pelloltaan paikallinen maanviljelijä. Esineen terä on erikoinen, sellaisia on löydetty aiemmin Bulgariasta vain muutama, nyt ensimmäistä kertaa Rodopi-vuoristosta. Arkeologin mukaan kyseisiä kärkiä käytettiin keihäissä, joita heitettiin vihollisia kohti ja todennäköistä on, että keihäs on kuulunut peperikonilaiselle sotilaalle, joka on osallistunut Troijan sotaan. Homeroksen Odysseijan mukaan Troijan sodassa sotilailla oli tuohon aikaan kaksi keihästä, n. kaksi metriä pitkiä. Keihään kärki pääsee ihailtavaksi Kardzalin historialliseen museoon.

Referoinut S.O. uutisista 12.03.2007, news.bg
ALKUUN

Duo-konsertissa uudempaa bulgarialaista taidemusiikkia
Helsingissä oli huhtikuussa harvinainen tilaisuus kuulla uudempaa bulgarialaista kamarimusiikkia, kun pianisti Mina Ivanova ja viulisti Kalinka Reinikainen konsertoivat Stadian juhlasalissa.

Duo-konsertti esitteli yleisölle joukon Bulgarian eturivin säveltäjiä: Ruslan Raychev, Marin Goleminov, Svetoslav Obretenov, Dimitar Nenov, Parashkev Hajiev, Vasil Kazandjiev. Ohjelmassa kuultiin myös Modest Musorgskia ja Johannes Brahmsia.

Mina Ivanova on kansainvälisesti tunnettu bulgarialainen konserttipianisti ja musiikkipedagogi. Hän on konsertoinut lukuisissa Euroopan ja Aasian maissa, palkittu useilla kansainvälisillä palkinnoilla sekä toiminut kansainvälisten pianokilpailujen tuomaristoissa. Konsertoituaan 2005 Thaimaassa hänet kutsuttiin pianonsoiton opettajaksi Thaimaan Kansainväliseen yliopistoon Bangkokiin, jossa hän tällä hetkellä toimii.

Kalinka Reinikainen on valmistunut Sibelius Akatemiasta musiikin maisteriksi ja omien solistitehtävien lisäksi toimii I. viulunsoittajana Helsingin Kaupunginorkesterissa. Hän on äitinsä puolelta puoliksi bulgarialainen. Uudempi bulgarialainen musiikki ei ollut hänellekään aiemmin kovin tuttua, mutta kiinnostus on herännyt, hän kertoo. Kalinka Reinikaisen isän Seppo Reinikaisen, Bulgariassa opiskelleen Stadian viulumusiikin lehtorin, Suomi – Bulgaria-seuran jäsenet muistavat seuran puheenjohtajuudesta vuosina 1995-96.

Konsertti toteutui yhteistyössä Stadian, lähetystön ja seuran kanssa. Konsertin jälkeen yleisö voi keskustella kuulemastaan suurlähetystön tarjoamia viinejä maistellen

R.S.
ALKUUN

Autolla Bulgariaan

Kun menee Bulgariaan ilman matkatoimistojen valmismatkapalveluita eikä omista oleskelulupaa, on maahan saapuvan ulkomaalaisen rekisteröidyttävä lähimmällä poliisiasemalla viiden (5) vuorokauden sisällä saapumispäivästä. Tämän tekee yleensä hotelli, jossa yöpyy, mutta se kannattaa kuitenkin aina varmistaa.. Säännöksiä muutellaan kuitenkin melko usein, niin suosittelen ennen matkaanne tarkistamaan tämäkin asia Suomen ulkoministeriön sivuilta www.formin.finland.fi tai suoraan maiden suurlähetystöistä (osoitteet löytyvät seuran nettisivuilta: www.suomi-bulgaria-seura.fi )

1. Tullimuodollisuudet ja tiemaksut
Omalla autolla Suomesta Bulgariaan maahan voi tulla useammastakin rajanylityspaikasta; Keski-Euroopan kautta tultaessa tullaan Serbian puolelta Kalotinan raja-asemalle. Romanian puolelta voi tulla joko Vidinin tai Rusen kaupunkien kautta tai sitten Mustanmeren rannikkoa pitkin Durankulakin raja-aseman kautta, mikä on lyhin tie Varnaan.
Autossa pitää Bulgarian lain mukaan olla FIN-tunnus (erillisenä, jollei näy auton rekisterikilvestä), ensiapulaukku, vaahtosammutin ja alkuperäinen rekisteriote. Green Card on erittäin suositeltava, sen sijaan kansainvälinen ajokortti ei ole pakollinen, mikäli viipyy maassa alle kolme kuukautta.

Tiemaksu
Bulgariassa otettiin käyttöön vuoden 2005 alussa tiemaksu, jota maksavat kaikki tienkäyttäjät kansallisuuteen katsomatta. Maksu määräytyy ajoneuvoluokan ja arvioidun Bulgariassa viipymisajan mukaan. Tiemaksu suoritetaan rajalla, jossa virkailija kertoo millainen vinjetti eli tarra pitää lunastaa. Se maksetaan valuutassa joko euroina tai dollareina. Tarra kiinnitetään auton lasiin. Se on syytä pitää näkyvillä aina, sillä sen puuttumisesta sakotetaan rankasti. Samoin tarra on näytettävä rajaviranomaisille maasta poistuttaessa.
Tiemaksun lisäksi raja-asemalla omalla autolla saapuva joutuu pulittamaan noin 2,5 euron suuruisen desinfioimismaksun.

2. Tiestö

Yleisimmissä kaupan olevissa kartoissa tiet on luokiteltu seuraavasti:
Moottoritie, jossa on eritasoliittymät useimmiten;
Moottoritie, jossa on samalla tasolla liittymät;
Valtatie, 1-luokan tie;
Valtatie, 2-luokan tie;
maantie, 3-luokan tie ja
maantie, 4-luokan tie.
Neljä ensimainittua tieluokkaa ovat yleensä hyvässä, joskus jopa erittäin hyvässä, kunnossa ja muut taas useimmiten noin viisi vuotta sitten korjattuja tai edelleen työn alla.
Teitä paikkokorjataan hyvin yleisesti. Bulgariassa paikko tehdään poistamalla vanha asfaltti, mutta poiston jälkeen reunoja ei mitenkään viistota eli reunat jäävät teräviksi ja ovat joskus jopa 10 sentin syvyisiä. Näitä paikkoreikiä, kooltaan 50 x 50 cm tai 1m x 1m, voi olla tienpätkällä noin viiden metrin välein, ja tiheämpäänkin, koko tien leveydeltä, aina siellä täällä muodostaen kuin shakkilaudan. Tämä taas aiheuttaa sen , että bulgaariautoilijat vaikuttavat aina ajavan kännissä, he kun yrittävät väistää näitä pahimpia reikiä ajamalla milloin vasenta laitaa ja milloin oikeata.
Taajamissa, ainakin isoimmissa kaupungeissa ja pääteiden varrella tienviitat ja katujen nimikyltit ovat jo useimmiten sekä kyrillisin että latinalaisin kirjaimin. Syrjäisemmillä teillä ja kylillä taas voi olla, ettei kylttejä näy ollenkaan; ne ovat joko kaatuneet joskus 10 vuotta sitten tai sitten eteen on vuosien saatossa kerinnyt kasvaa pensaita tai puita peittäen koko viitan; joskus jopa useita viittoja käsittävän tolpan. Lisäksi on muistettava, että vieläkin saattaa jossain olla viittoja, jotka ohjaavat sosialismin aikana nimettyyn paikkaan, jonka nimi on nyt toinen; esim. Mihailovgrad on nykyään Montana, Tolbuhin Dobrich ja Micurin Tsarevo.
Hyvä karttakirja ja samalla opaskirjanen on ATLAS. Karttoja myyvät mm. Varnassa lähes kaikki lehtikioskit ja tietenkin kirjakaupat.


3. Ajokulttuuri ja julkinen liikenne
Bulgarialaiset eivät ole liikennesääntöjen ja nopeusrajoitusten suhteen kovin tarkkoja. Kuuliaisia ollaan normaalisti vain liikennepoliisin näköetäisyydellä. Kamikaze-ohitukset ja muu henkeäsalpaava toiminta ovat monille tuttuja jo kotimaankin teiltä, mutta Bulgariassa läheltä piti –tilanteita nähdään kaksin verroin. Turvavöitä (mikä on pakollinen) käyttävät vain mamikset, ja ylinopeutta kaahaillaan paitsi uusilla neliveto-maastureilla myös jo parhaat päivänsä nähneillä Ladoilla. Bulgarian kuolonkolaritilastoissa pahimmat kuukaudet ovat heinäkuun loppu ja elokuu, jolloin maan kansalaiset ovat itsekin lähdössä lomailemaan.
Liikennesäännöt ja rattijuoppouden rajat (0,5 promillea) ovat kuitenkin ihan samat kuin Suomessakin, mutta usein rangaistukset huomattavasti kovempia. Esimerkiksi turvavyöttä ajamisesta voi saada 200 levan sakot ja pysäköintivirhemaksu tai ylinopeussakko voivat nousta jopa 2000 levaan.
Liikennekuri ja ajotottumukset ovat jatkuva puheenaihe tv:n keskusteluohjelmissa. Suureksi syypääksi löyhään liikennekuriin on todettu kuljettajien oman asenteen lisäksi liikennettä valvovien poliisien voimattomuus superautoilla kaahailevien kuskien edessä sekä poliisien lahjuksenottoherkkyys. Kaaharit ovat yleensä sofialaisin rekisterein varustettuja hurjapäitä. (C-alkuinen)
Liikennepoliisi eli KAT
Maanteillä kannattaa noudattaa liikennesääntöjä ja nopeusrajoituksia. Nopeusrajoitukset ovat enintään 50 km/h taajamissa, 80 km/h valtateillä ja 120 km/h moottoriteillä. Liikennepoliisi valvoo pensaikossa ja saattaa viitata tien syrjään pienimmästäkin rikkeestä. Lojaalit bulgaarikuskit varoittavat yleensä vastaantulijoita valoja vilkuttamalla, jos yhteinen vihollinen väijyy lähistöllä.
Oikea liikennepoliisi liikkuu valkoisilla Opel-merkkisillä autoilla ja käyttää tummanharmaata haalarityyppistä univormua. Muunlaisia autojen pysäyttäjiä on syytä varoa ja suhtautua niihin hyvin epäluuloisesti.
Auton ja omat asiakirjat on syytä pitää hyvin tallessa, eikä jättää niitä eikä mitään muutakaan arvokasta autoon yön yli.
Huoltoasemia
Maan huoltoasemaverkosto on hyvä, uudenaikainen ja kattava. Kaikki asemat ovat palveluasemia ja monissa on sekä kahvila/baari että myymälä. Useimmat huoltamot ovat auki klo 6-22, pääteiden varrella sijaitsevat läpi vuorokauden.
Suurimmat huoltoasemaketjut ovat itävaltalainen OMV, venäläinen Lukoil ja viimeaikoina ketjuaan voimakkaasti kasvattanut Shell. Bensahinnat vaihtelevat 2,01 - 2,011 levaa 95 oktaaninen ja 2,11 - 2,23 98 oktaaninen litralta (tilanne toukokuussa –07).
Bulgarian autoliitolla on ympärivuorokautinen puhelinpäivystys Sofiassa +359-(0)2-983 67 47, verkkosivut: www.uab.org.

Julkinen liikenne
Varnassa on kaikissa julkisissa kulkuneuvoissa rahastaja, joten kertalippua ei tarvitse ostaa etukäteen.
Sofiassa taas liput pitää ostaa pysäkkien lähettyvillä olevista lippukioskeista ja ne ”leimataan” kulkuneuvoissa ikkunoiden yläpuolella oleviin piikkeihin.
Taksit ovat edullisia ja niitä on runsaasti kaupungeissa. Tosin runsauteen mahtuu tietenkin myös kaiken sortin yrittäjiä. Viralliset taksit erottaa ensinnäkin, että ne ovat keltaisia ja niiden kyljissä on yrityksen nimi puhelinnumeroineen ja katolla on Taxi-kyltti ja toisekseen niiden ikkunassa on kilometritariffit, jotka vaihtelevat yrityksittäin; päivätaksa 0,50 –0,59 levaa/km.
Kaupunkien bussit, johdinautot ja raitiovaunut (vain Sofiassa) pysähtyvät kaikilla pysäkeillä ja sisään noustaan ja poistutaan kaikista ovista. Liikennöintiaika useimmilla linjoilla on klo 5.30 – 23.00 välisenä aikana.
Hämmästyttävää teknologista edistystä Sofiassa ja Varnassa (ainakin) on autoilijoille tarkoitetut liikennevalojen yhteyteen sijoitetut laskurit, jotka ilmoittavat, kuin monta sekuntia on vihreiden vaihtumiseen ja kuinka monta sekuntia jäljellä ennen kuin valot vaihtuvat punaisiksi.

4. Ruoka ja juoma
Kaikki ruoka Bulgariassa on mielestäni hyvää tai erityisen hyvää. Ravintolahinnat suomalaisittain ajatellen suorastaan naurettavan edulliset (paikan tasosta riippuen 2 € - 10 € annos), joten eipä paljon tule mieleen valmistaa itse ruokaansa. Tietenkin kaupasta ostettuna ruoan saa vieläkin edullisemmin. Hyviä länsimaalaistyyppisiä kauppoja ovat Piccadilly-ketjun kaupat, joita on Varnassa useita, yksi Veliko Tarnovossa, Burgasissa sekä Sofiassa. Bulgariassa on hyviä oluita ja vanhastaan mainio viinikulttuuri eli senkin sortin juomia löytyy edullisesti (tuetaan oman maan tuotantoa).
Erityisesti vuoristossa on tienvarsikaivoja, joissa on hana ja vesi virtaa jatkuvasti ko. hanasta. Näistä kaivoista voi aivan vapaasti terveyttään vaarantamatta täyttää pullonsa ja juoda vettä. Vesi on vuoriston lähteistä johdatettu teiden varsille kulkijoiden hyödyksi.


5. Reitit Bulgariaan

Tulo Romanian rannikkoa pitkin Bulgariaan
Koko rantatie E87 Romanian rajalta etelään (Turkkiin) on täynnä mielenkiintoisia kohteita. Pohjoisimpana on Kaliakran niemi ja Rusalkan loma-alue. Seuraavaksi saavutaankin Balchikin kaupunkiin. Siellä voi käydä tutustumassa Marian puutarhaan ja kasvitieteelliseen puutarhaan, joka on perustettu nyt 2000-luvulla. Baltchikin lähettyville on rakennettu yksi Bulgarian neljästä golf-kentästä. Albena, jossa on isohko turistialue, tulee seuraavana ja sitten tuleekin jo Kranevon kylä (joka on muuten perustettu jo Rooman vallan aikana ) ja sen lähettyvillä on Kultahietikon turistialue noin 17 km ennen Varnaa.
Varnan kaupunki itsessään on todella tutustumisen arvoinen. Kaupunki sopii niin shoppailijoille kuin historiaa rakastaville kävijöille, unohtamatta auringon palvojia. Varnassa on useita ostos- ja kävelykatuja joiden kauppojen anti on häkellyttävän runsas ja edullinen. Museoita Varnasta löytyy jokaisen makuun; paras mielestäni on kuitenkin Historiallinen museo, ihan keskustassa. Kaupungissa on myös mm. Merimuseo, Taidemuseo ym. Varnan meripuistossa on kesäisin ulkoilmaohjelmaa Varnan Kesä – nimikkeen alla, mm. Balettikilpailut.
Varnasta etelään tie E87 on erittäin hyvä, mutta vilkas suuren rekka-automäärän vuoksi, joskus myös tuskastuttavan hidas. Aurinkoranta ja Burgas tulevat runsaan 100 km päästä. Aurinkorannan jälkeen tulee Nessebar ja Burgasista etelään Sozopol. Sozopol ja Nessebar ovat kumpikin ihania, pieniä ja vanhoja, jo Rooman vallan aikana perustettuja kaupunkeja. Nessebar on myös yksi Bulgarian yhdeksästä UNESCON maailman perintölistan kohteista. Edelleen etelään kohti Istanbulia tulevat Primorsko ja Tsarevon pikkukaupungit. Tsarevon kohdalla E87 kääntyy sisämaahan Malko Tarnovoa kohden, joka on rajanylityskaupunki Turkkiin (tosin varsinaiselle rajalle on vielä noin 10 km matka).

Keski-Bulgarian -reitti
Romaniasta Bucarestin kautta Bulgarian rajalle tullaan romanialaista tietä 5 (E85, E70, rakkaalla lapsella on monta nimeä) Rusen kaupunkiin. Ruse on suurin bulgairalainen kaupunki Tonavan varrella. Se on myös merkittävä satamakaupunki. Rusessa voi valita jatkaako tietä E70 Razgradin kautta Shumeniin ja edelleen tietä 73 pitkin Karnobatiin, jossa voi valita lähteäko tietä E773 itään rannikolla Burgasiin vaiko länteen kohti Sofiaa.
Tai Rusessa voi valita tien E85, jota pitkin pääsee Veliko Tarnovoon Bjalan kautta. Veliko Tarnovo on Keski-Bulgarian merkittävin kaupunki Stara Planinalla.
Kazanlakista E85 jatkaa kohti Stara Zagoraa; Olemme siis ylittäneet Sredna Gora vuoriston Ruusulaakson eteläpuolella. Stara Zagora on keski-Bulgarian laakson suurin kaupunki. Tie jatkuu Dimitrovgradin kautta Haskovoon, jossa taas voi valita itään Harmanliin (E80) ja sitä tietä Turkkiin (E80 jatkuu liki moottoritiemäisenä Turkissa) tai länteen Plovdiviin. Tiellä E80 on todella vilkas rekkaliikenne, onhan E80/E85 käytännöllisesti ainoa rekoille sopiva pohjois-eteläsuuntainen tie Turkkiin.

Vidin –Sofia -reitti
Mikäli maahan tulee luoteesta Serbiasta Bregovon rajakaupungin kautta tietä 12 pitkin, on ensimmäinen varsinainen kohde Vidinin kaupunki Tonavan rannalla. Vidiniin pääsee myös Romanian puolelta Kalafatin rajakaupungin kautta. Vidin on vanha linnoituskaupunki, jossa on ”Baba Vidan” -linnake. Vidinistä alkava valtatie E79ää etelään noin 70 km ja saavutaan Montanan kaupunkiin. Siellä on iso tekojärvi Ogosta ja leirintäalue, jonka tasosta ei valitettavasti ole tietoa. Edelleen ajettaessa samaa valtatietä etelään saavutaan Vratsaan, joka lähettyvillä on Ledenikan suuri luola. Luolassa pidetään jopa konsertteja. E79ää pitkin pääsee joko Sofiaan tai kääntyy Botevgradin lähettyvillä itään E83:lle rannikolle vievälle tielle. Kaikki mainitut E-tiet ovat ykkösluokan teitä ja niillä on kova liikenne.

Sofian kaupungista olisi niin paljon kerrottavaa, että suosittelen teille Tuula Parkusjärven Sankarimatkailijan Sofiaa, josta tämänkin jutun luvut 1 ja 3 ovat pääosiltaan peräisin.

Sofiasta Kulataan Kreikan rajalle.
Tie E79 jatkuu Sofiasta etelään aina Kreikan rajalle asti. Noin 25 km etelään Sofiasta tie haarautuu oikealle Pernikin kaupunkiin vieväksi E871 tieksi, jota pitkin pääsee ihastuttavaan Kjustendilin kaupunkiin ja myös Makedonian puolelle. Vajaan 100 km ajon jälkeen (E79) tulee Rilan luostarin tienristeys vasemmalle. Rila on Bulgarian Äiti Luostari. Ehdottomasti vierailun arvoinen paikka, peräti must, mikäli vain siellä päin liikkuu. Seuraavaksi tulee Blagoevgradin kaupunki. Noin 64 km etelään sieltä tulee Sandanskin kaupunki ja terveyskylpylä, jonne tehdään terveysmatkoja myös Suomesta. Vähän ennen rajaa on vanha, Bulgarian pienin kaupunki Melnik, joka on kuuluisa punaviineistään. Siellä kannattaa pysähtyä ja viettää vaikka päivän pari. Vaikka kaupunki on pieni, siellä on useita tutustumisen arvoisia kohteita aina luolassa sijaitsevasta viinikellarista lähtien. Melnikin jälkeen tuleekin Kulatan rajanylityspaikka Kreikkaan.

Sofiasta rannikolle itään lähtee kolme pääväylää; eteläisin on moottoritie A1, jota pitkin pääsee ”ohi” Plovdivin aina Chirpaniin saakka 160 km päähän. Vanha tie on nro 8 ja sitä pitkin pääsee Ihtimaniin, jossa on mm. golfkenttä, Kosteneciin, Pazarjikiin ja tietenkin Plovdiviin. Plovdivista itään tie E80 Haskovoon ja Harmanliihin, josta pääsee esim. tietä nro 534 pohjoiseen Nova Zagoraan ja edelleen tietä E773 Sliveniin ja Karnobatin kautta Burgasiin Mustalle merelle.
Keskimmästä tietä nro 6 pääsee suoraan Ruusulaaksoon, jossa laakson läntisin kaupunki on Karlovo ja itäisin Kazanlak ja Kazanlakista pääsee joko Gabrovoon pohjoiseen Shipkan solan kautta tai Sliveniin ja Karnobatin kautta Burgasiin.
Pohjoisin tie A2, joka muuttuu Jablanican kaupungin kohdalla E83:ksi ja oikealle risteyksestä noin kuuden km jälkeen E772:ksi. Veliko Tarnovo ja Shumen ovat tämän tien varrella. Shumenista tie jatkuu moottoritienä A2 aina Varnaan saakka.

6. Nähtävyyksiä reittien varrella

Sofian ympäristössä on myös tietenkin mielenkiintoisia kohteita. Heti Sofian eteläisessä lähiössä on Vitoshan ulkoilu- ja urheilualue. Sofiasta länteen (E871) on miellyttävä pikkukaupunki Kjustendil.

Keski-Bulgariassa ovat kaupungit Gabrovo, bulgarialaisten Laihia, Veliko Tarnovo, yksi Bulgarian entisistä pääkaupungeista ja joka on amfiteatterimaisesti rakennettu Jantra-joen rinteille. Veliko Tarnovosta 7 km päässä on Kristuksen Kirkastuksen luostari ja Arbanasi-kylä, jossa on kaksi luostaria Pyhä Nikola ja Pyhä Neitsyt, Gabrovon lähellä ovat mielenkiintoiset kylät Etara ja Bozenchi. Etara on elävä vanhojen perinteiden mukaan toimiva käsityöläiskylä ja Bozenchi on taas taiteilijoiden kylä, vanhaan tyyliin sekin. Shipkan sola, joka yhdistää Veliko Tarnovon ja Kazanlakin kaupungin, ruusulaakson pääkaupungin, ovat myös tutustumisen arvoisia. Shipkan solan kautta kulkee E85, joka on yksi kolmesta pohjois-etelä-suuntaisesta rajalta rajalle kulkevasta ykkösluokan tiestä. Shipka on myös pieni kylä solan jälkeen Ruusulaakson puolella. Heti kylän ulkopuolella on aivan ihastuttava pieni kirkko vuoren juurella. Kirkon on lahjoittanut venäläisen kenraalin leski 1878 käydyn sodan muistoksi, sodan jolloin bulgarialaiset vapautuivat ottomaanien eli turkkilaisten 500 vuotta kestäneen vallan alta. Siinä sodassa oli myös se kuuluisa suomalaisten osasto mukana vilua ja nälkää Balkanin vuorilla kokemassa.

Melnikistä merelle Rodopi-vuoriston kautta
Rodopi-vuoriston kohteita ovat mm. läntisimpänä Melnikin pikkukaupunki ja Rozenin luostari. Sieltä itään päin tultaessa tullaan ensin Gotche Deltchevin kaupunkiin (Bulgarian Makedonian pääkaupunki). Täältä tie jatkuu noin 30 km hieman huonompana, mutta sitäkin mielenkiintoisempana kohti ”kolmen kylän” kohdetta. Kyseiset kolme kylää, Leshten, Gorno Drjanovo ja kaiken kruununa Kovatshevitsa, vievät meidät aikamatkalle jonnekin menneeseen 50 - 100 vuotta sitten. Kovatsevitsan jälkeen tie jatkuu vain ratsain kuljettavana polkuna, eli noin 20 km on ajettava takasin, että pääsee jatkamaan matkaansa. Dospatin lähettyvillä on kaksikin käymisen arvoista luolaa. Jagodinska peshtera eli Mansikkaluola ja saman vuoren toisella puolella Djavolskolo gurlo eli Pirun Nielu. Katso tarkemmat kuvaukset BV 3/2001.Tiet näihin kohteisiin ovat kuin satukirjasta; paikoitellen vuori kaartuu tunnelimaisena päälle ja toisella puolen virtaa pieni joki. Valitettavasti näillä teillä ei ole karttoihin merkittyä numeroa, vaan on suunnistettava lähes olemattomien tienviittojen ja kyselyjen mukaan.
Sitten tullaankin jo Pamporovon talviurheilukeskukseen (jossa on myös vaellusreittejä) ja Smoljanin kaupunkiin. Maisemat ovat upeita. Smoljanista pohjoiseen tie 86 on Plovdiv ja toisaalta taas itään on esim Harmanlin kaupunki. Plovdiv, erityisesti sen vanha kaupunki on kokemisen arvoinen.
Harmanlin jälkeen voi jatkaa tietä 76 Strandzhan vuoristoon, joka muodoiltaan vastaa meidän tuntureitamme ja sijaitsee aivan kaakkoisimmassa kolkassa. Tie päättyy Tsarevon kaupunkiin Mustalle merelle.

Mikäli aikoo pitää Varnaa kiintopaikkanaan, niin sieltä käsin voi hyvinkin tehdä puolen / koko päivän retkiä eri puolille Koillis-Bulgariaa. Jo mainitut Kranevon kylä ja Baltchikin kaupunki ovat kumpikin yhdessä tai erikseen mielenkiintoisia kohteita ja molemmat siis tien E87 varrella. Myös Aladjan luostari on pohjoiseen Varnasta Kultahietikon turistialueen tuntumassa. Varnasta suoraan länteen lentokentälle vievää tietä 2 (ei moottoritietä) pitkin noin 20 km tulee vasemmalla puolella Pobiti Kamani eli Kivinen Metsä –niminen alue.
Samaa tietä kokopäiväretkelle lähdetään, kun käydään katsomassa Madaran Ratsastajaa ja piipahdetaan Zeravnan kylään; jolloin ensin Novi Bazarin kohdalla käännytään etelään kohti Madaran kylää. Zeravnaan jatketaan tietä nro 2 Omurtagiin saakka, josta käännytään tielle nro 48. Kotelin kaupungin jälkeen ajetaan noin 8 km, jonka jälkeen tulee risteys josta käännytään oikealle ja ajetaan edelleen noin 6 km ja päästään piipahtamaan Zeravna-nimisessä kylässä, jonka rakennukset ovat suojeltuja ja uudetkin talot on rakennettava vanhaan malliin, esim. lounaalla ja ihaillaan pikkuvuoristomaisemia. Täällä nimittäin vuoret eivät vielä ole kovin korkeita eivätkä jyrkkärinteisiä, sillä vuoret kuuluvat Stara Planinan (Vanhan vuoriston) itäosaan, joka on loivarinteistä.


7. Muita kohteita em. reittien ulkopuolella
Bulgarialla on 9 UNESCON maailman perintökohdetta, joista 7 on ihmisen aikaan saamia ja kaksi luonnon kohteita:
a. Rilan luostari
b. Nessebarin vanha kaupunki
c. Kazanlakin hautakammio
d. Sveshtarin hautakammio
e. Madaran ratsastaja
f. Ivanovon kallioluostari
g. Pirinin luonnonpuisto
h. Sreburnan lintujärvi (lähellä Silistran kaupunkia Tonavan rannalla)

Meitä on Bulgaria jaksanut viehättää jo runsaan 30-vuoden ajan ja viehättää edelleen. Vuoriston kasvusto on niin kotimaisen tuntuista, vaikka alusta onkin huomattavan paljon jyrkempää kuin meillä, että mahdollinen koti-ikäväkin unohtuu koht’ sillään. Vuoristossa voi tavata mustalaisleirejä ja tervanpolttajia miiluineen eli mihin tahansa saa varautua.

Maj-Lis Lehessalo
ALKUUN

Bulgarian kylpylät kilpailevat suotuisalla ilmastolla ja mineraalivesilähteillään
Suomalaisten suosikkikylpyläkohteet ovat tällä hetkellä lähialueellamme, vaikka Bulgarian kylpylät eivät ole ajallisesti paljon sen kauempana, eivätkä suhteessa rahallisestikaan, sillä ruokailu ja tuliaisostokset ovat edelleen varsin edullisia Keski-Bulgariassa. Sen sijaan vuoristoilmasto ja terveelliset kuumavesilähteet nostavat Bulgarian pisteitä suhteessa muihin kylpyläkohteisiin. Bulgarian suurlähetystö Helsingissä järjesti toukokuun alussa matkailun ammattilaisille tapahtuman, jossa useiden eri kylpylähotellien edustajat esittelivät palveluitaan. Korkeatasoisia kolmen ja neljän tähden hotelleja on noussut paitsi perinteisiin kylpyläkaupunkeihin: Hissariaan, Sandanskiin, ja Kystendiliin, myös uusiin kilpaileviin kohteisiin, kuten Deviniin, Razlogiin, Velingradiin sekä Veliko Tarnovoon. Rantaloman ja kylpylähoidot voi yhdistää mm. Albenassa ja Pomoriessa sekä Primorskossa. Vanhimmat kylpyläkaupungit ovat roomalaisten perustamia. Roomalaisilla oli kehittynyt kylpyläkulttuuri ja he osasivat arvostaa Bulgarian mineraalivesilähteitä.
Hissarian mineraalivesiä ja ilmastoa suositellaan erityisesti vatsa- sisätauti- ja munuaissairauksien hoitoon. Sandanski, joka on traakkien perustama kaupunki, soveltuu olosuhteiltaan parhaiten kroonisten hengityselinsairauksien kuten keuhkoastman hoitoon. Kystendilin kaupungilla on 2500-vuotinen historia ja sen olosuhteet sopivat neurologisten vaivojen ja ihosairauksien hoitoon. Useilla hotelleilla on myös luxushoitoja, kuten hunaja- tai suklaa hierontaa, viinikylpyjä sekä kuumakivi-hoitoa, eli Sabai-terapiaa. Albenan kylpylässä voi saada hoitoja 28 eri lajin yrttiteeterapiasta ja suolihuuhtelusta kiinalaiseen lääketieteeseen ja laserterapiaan. Lisäksi Albenassa on tarjolla hemodialysyysihoitoa sitä tarvitseville. Lähes kaikissa hotelleissa olevat kuntosalit ja tenniskentät monipuolistavat virkistäytymislomaa.
Bulgariassa yhdistyvät nyt perinteinen lääketieteellinen kylpyläkulttuuri rentouttavien wellness SPA-palveluiden kanssa. Kylpylöissä hoito on kokonaisvaltaista, sillä hyvään oloon vaikutetaan ympäristön kauneudella, äänillä, tuoksuilla ja rauhoittavalla tunnelmalla. Lounais-Bulgarian kylpylät ovat osoittaneet suosionsa jo kreikkalaisten matkailijoiden keskuudessa. Hoitojen hinnat ovat silti pysyneet toistaiseksi suomalaisten näkökulmasta kohtuullisina. esim. Kystendilissä klassinen 60 minuutin kokovartalohieronta maksaa 25 €, Sandanskissa jalkahierontaa saa 8 €:lla ja mutakylvystä voi nauttia 18€:lla.
Lisätietoja hotelleista ja niiden tarjoamista hoidoista ja palveluista:
www.hotelhissar.com
Sirkku Okoye
ALKUUN
 

Bulgarian hunajantuotannolla on pitkät perinteet
Elämässä, myös perhe-elämässä, ihmiset voidaan jakaa kahteen kastiin.

Toiset ovat kuin kärpäsiä. Niille on ominaista laskeutua tunkioille ja välttää tuoksuvat kukat. Niin myös ihmiset, jotka muistuttavat kärpäsiä, etsivät vain huonoa, ilman että näkevät missään mitään hyvää. Toinen joukko ihmisistä muistuttaa mehiläisiä. Mehiläinen löytää kauniin ja makean ja pysähtyy siihen välttäen saastaa. Näiden ihmisten ajatukset ovat puhtaita, he näkevät kauneuden ja ajattelevat vain sitä.


Vanhus Paisii Svetogoretz

Muinaisten arabialaisten käsikirjoitusten mukaan esibulgaareilla, bulgarialaisten esi-isillä ja -äideillä, oli mehiläisten hoitotaito hallussaan. Noiden käsikirjoitusten mukaan esibulgaarit kauppasivat Kiovan valtakuntaan hunajaa ja mehiläisvahaa. Saavuttuaan n. 600-luvulla bulgarian maille, tämä esibulgaarien heimo löysi suotuisat olosuhteet mehiläisten hoitoon ja hunajantuotantoon. Myöhemmistä käsikirjoituksista 800-900-luvuilta paljastuu, että bulgaarit käyttivät mehiläistuotteita terveydenhoitoon ja ylijäämä myytiin Bysantin apteekkareille. Kristinuskon yleistyminen ja sen kautta kirkkojen ja luostareiden käytännöissä mehiläisvaha tuli arvoonsa, sillä siitä valmistettiin, ja valmistetaan edelleen, kirkkokynttilöitä. Ottomaanien vallan aikana mehiläistenhoitoperinne jatkui ja kehittyi voimakkaasti luostareissa, ja siksi niille oli myös määrätty hunajavero.

Venäjän-Turkin-sodan jälkeen hunajavero poistettiin ja mehiläisten hoito yleistyi kansan keskuudessa. Mehiläistarhauksessa käytettiin mehiläishoitajan itse punomia mehiläispesiä, jotka olivat hyvin erilaisia eri puolella maata.

Tuohon aikaan mehiläisten hoito oli sangen rajuotteista, sillä hunajan keräämiseksi pesänä käytetty kori litistettiin mehiläiset sisällään, ja hunaja pursotettiin korin aukoista astioihin. Tällä menetelmällä pesistä ei pystytty keräämään siitepölyä, propolista tai kittiä. Vasta kun kerroksittaiset hunajapöntöt yleistyivät hunajan laatu ja kallisarvoisten ainesosien hyödyntäminen mahdollistui. Samalla järkiperäistyi mehiläisten hoito ja kasvatus. Jo vuoden 1892 Plovdivin messuilla oli nähtävillä useita erilaisia ja eri mallisia kerroksittaisia mehiläispesiä.

Bulgarian mehiläishoitajien yhdistys perustettiin vuonna 1899 päämääränään turvata mehiläistarhauksen oikeanlainen kehitys ja taata hunajantuottajien taloudelliset ja oikeudelliset sekä koulutukselliset intressit.

Vuoteen 1955 mehiläistarhaus oli pienimuotoista, harrastelijamaista ja omaan käyttöön tarkoitettua, lukuun ottamatta niitä harvoja, jotka hoitivat mehiläisiä elinkeinonaan. Sosialismin aikana tuotantoa pyrittiin tehostamaan suunnitelmatalouden avulla myös mehiläistalouden saralla: mehiläistarhauksen kollektivisointia, osuuskuntatoimintaa ja julkista hunajantuotantoa tuettiin, sekä mehiläisten jalostukseen alettiin kiinnittää enemmän huomiota.

Mehiläiset ovat sosiaalisia hyönteisiä: yhdyskunta muodostuu yhdestä kuningattaresta, työmehiläisistä, joiden tehtävänä on kerätä mettä ja hoitaa munia ja pesää, sekä kuhnureista, joiden ainoa tehtävä on hedelmöittää kunigartar, joka munii kymmeniä tuhansia munia.

Bulgariassa on oma mehiläislajikkeensa, joka on Carnica-mehiläissukua. Latinalaiselta nimeltään Bulgarialainen mehiläinen on Apis mellifera macedonica tai Apis mellifera rodopica. Ulkomaisten lajikkeiden maahantuonti on kielletty, koska bulgarialainen mehiläinen on kehittynyt ja sopeutunut paikallisiin olosuhteisiin vuosisatojen kuluessa. Tosin 1970-luvun lopulta vuosikymmenen ajan yritettiin Bulgarian mehiläistä jalostaa muiden lajikkeiden kanssa: Alkuperäislajiketta hoidettiin reservaateissa: lännessä (Vidinin, Vratzan ja Montanan alueella), idässä (Gaobrovon, Targovishten, Shumenin, Burgasin ja Slivenin) alueilla sekä etelässä (Blagoevgradin, Pasardzikin ja Smolenin) alueilla. Kokeilu ei kuitenkaan onnistunut, sillä parvet alkoivat reservaateista huolimatta risteytymään keskenään. Siksi päätettiin pysytellä bulgarialaisen lajikkeen vaalinnassa ja kehittämisessä, sillä se oli tutkimusten mukaan näissä olosuhteissa tuotteliain lajike.

Bulgarialaisen työmehiläisten väri on tumma, eikä sillä ole keltaisia juovia. Bulgarialaisen lajin etuna on se, että mehiläiset harvoin lähtevät parveilemaan, eli karkaavat pesästä. Lisäksi ne vaihtavat kuningatarta varsin rauhanomaisesti aiheuttamatta tarhaajalle päänvaivaa. Bulgarian mehiläiset eivät myöskään ole erityisen aggressiivisia ihmisiä kohtaan, joten mehiläishoitajia voi nähdä pesällä ilman suojavarusteita. Laji pärjää hyvin niin kuumissa kuin kylmissäkin olosuhteissa ja se talvehtii hyvällä menestyksellä. Ne hoitavat pesänsä huolellisesti ja vain harvoin mehiläiset käyvät muiden pesillä ”ryöstöretkellä”. Bulgarian mehiläinen uskollinen yhdyskunnalleen ja varsin tuottelias mikäli sillä on hyvät mesiapajat. Jos näin ei kuitenkaan ole, mehiläiset alkavat käyttää pesän vararavintoa ja hylkäävät kuningattarensa.

Bulgarialaisia mehiläistuotteita viedään paljon Eurooppaan, etenkin Saksaan, jonkun verran myös Italiaan, Ranskaan ja Pohjoismaihin. Hunajan lisäksi vientiä on mehiläisvahalla, propoliksella, kuningatarhyytelöllä ja mehiläismyrkyllä, jota käytetään reuman hoitoon. Vuonna 2004 mehiläisyhdyskuntia oli Bulgariassa n. 450 000 – 500 000. Hunaja on siis hyvä Bulgariantuliainen!

Bulgariasta referoinut:
Sirkku Okoye
ALKUUN
 

Hyvät päätökset kantavat kauas
Sotien jälkeen todettiin tärkeäksi perustaa eri kansalaispiireistä koostuvia ystävyysseuroja valtioiden välille. Nähtiin, että kansojen läheinen tutustuminen toistensa elämään hälventää ennakkoluuloja ja avartaa ihmisten välisen kanssakäymisen ymmärtämistä. Tämä ajatus on yksi kansainvälisen rauhatyön peruspilareista vielä tämänkin päivän nopeasti muuttuvassa maailmassa.

Turun Bulgaria-Seuran historiikki kertoo seuran perustamisesta:

”Bulgarian kansantaiteen Turun näyttelyn ja Bulgarian Kansantasavallan lähettilään, ministeri Traicho Dobrovslavskyn Turun vierailun aikana syntyi ajatus mahdollisuudesta perustaa Turkuun Suomi-Bulgaria seuran alainen yhdistys, yhdyssiteeksi Turun ja Bulgarian KTV:n välille.

Helsingissä sijaitsevan Suomi-Bulgaria seuran kutsusta pidettiin Turussa 29.4.1957 neuvottelukokous, jossa Suomi-Bulgaria seuran puheenjohtaja ministeri Ville Niskanen selosti ystävyysseurojen toimintaperiaatteita. Tilaisuudessa olivat läsnä Bulgarian KTV:n lähettiläs T. Dobrovslavsky ja lähetystösihteeri A.Golemanov, sekä Turun edustajat kansanedustaja Judith Nederström-Lunden, maisteri Arvo Hovila ja pääluottamusmies Unto Aalto. Neuvottelukokouksen puheenjohtajana toimi maaherra Erkki Härmä ja sihteerinä rva Alise Siren.

Seuran perustamista valmistelevaan toimikuntaan valittiin maaherra E. Härmä, rva A. Siren ja pääluottamusmies U. Aalto. Toimikunta suoritti tarvittavat valmistelut ja perustava kokous pidettiin 3.6.1957 Hotelli Turun kabinetissa.

Ystävyysseuran nimeksi kirjattiin Turun Bulgaria-Seura. Seuran tarkoituksena on toimia Helsingissä rekisteröidyn Suomi-Bulgaria seuran alaisena, ystävällisten suhteiden ja taloudellisten sekä kulttuurisen vuorovaikutuksen edistämiseksi Suomen ja Bulgarian välillä.

Turun Bulgaria-Seuran puheenjohtajaksi valittiin yksimielisesti pankinjohtaja Eero Numerla, varapuheenjohtajaksi J. Nederström-Lunden ja sihteeriksi A. Siren. Johtokuntaan valittiin maisteri Irja Sahlberg, kirjanpitäjä Ilona Louhikko, kassanhoitaja Elvi Kalliolinna, taiteilija Eino Raita, pääluottamusmies Unto Aalto, hra Eero Vuorio ja vahtimestari Viljo Kaila.

Perustavassa kokouksessa olivat läsnä Bulgarian lähetystöstä lähetystösihteeri A. Golemanov ja ministeri Ville Niskanen Suomi-Bulgaria seurasta.

Uuden ystävyysseuran, Turun Bulgaria-seuran, ilmaantuminen turkulaisen yleisön tietoisuuteen tapahtui varsin juhlavasti Bulgarian kansallispäivän merkeissä 9.9.1957. Turun Seurahuoneella pidetyssä juhlatilaisuudessa nähtiin Bulgarian Kansantasavallan lähetystön henkilökunta kokonaisuudessaan, Turun kaupungin johtavia virkamiehiä ja eri kulttuuripiirien arvovaltaisia edustajia, sekä uuden ystävyysseuran jäsenet. Juhlaan osallistui n. 100 henkilöä.”

Turun Bulgaria-Seuran perustaminen on ollut niin arvokas asia, että perustajat ja kaikki seuran toimintaan kuluneina vuosikymmeninä osallistuneet ja sitä muuten eri tavoin tukeneet ansaitsevat nöyrimmän kiitoksemme ja lupauksemme Suomen ja Bulgarian välisen ystävyysseuratoiminnan jatkamisesta parhaan kykymme mukaan.

Turun Bulgaria-Seura r.y. vietti 50-vuotisjuhlaansa 26.5.2007 Turussa maan vanhimman ja suurimman kaupunkipuiston laidalla sijaitsevassa Veritas Stadionin Ole –ravintolassa.

Juhlapaikan ikkunoista avautuu kaunis näköala Kupittaan puistoon, jossa aivan paviljongin vieressä on tammikuja, jota reunustavat Turun ystävyyskaupungeilleen istuttamat nimikkopuut. Puiden juurella on kivilaattaan kaiverrettuna kunkin ystävyyskaupungin nimi. Yhden puun juurella lukee Varna. Mikä sopiikaan paremmin kansojen välisen ystävyyden symboliksi kuin vahva, juureva ja vehmas tammipuu!

Taisto Salminen

(Juhlastamme kerrotaan lehden seuraavassa numerossa)
ALKUUN

Suomi – Bulgaria-seuralla uusien sääntöjen mukainen yleiskokous:

Sirkka-Liisa Lindqvististä kunniapuheenjohtaja
Suomi – Bulgaria-seuran yleiskokous kutsui 16.4. seuran kunniapuheenjohtajaksi seuraa pitkään puheenjohtajana luotsanneen Sirkka-Liisa Lindqvistin.

Kukittaessaan Sirkka-Liisaa seuran puheenjohtaja Tapani Salonen kiitti häntä aktiivisesta ja paneutuvasta työstä, jota Sirkka-Liisa on tehnyt Bulgarian ja sen kulttuurin tunnettuuden eteen ja samalla rakentanut seuralle sitä mainetta, jonka ansiosta nyt on hyvä toimia.

Seuralla on syyskokouksen hyväksymien uusien sääntöjen mukaan kutsua itselleen enintään kolme kunniapuheenjohtajaa. Tällä hetkellä kunniapuheenjohtajia on kaksi. Aiemmin kunniapuheenjohtajaksi on kutsuttu Pekka Silvola.

Suomi – Bulgaria-seura piti ensimmäisen syyskokouksessa hyväksyttyjen uusien sääntöjen mukaisen yleisen kokouksen. Muutos merkitsee sitä, että kokouksia on vain yksi: tästä alkaen edellisen vuoden toiminta hyväksytään samassa kokouksessa, jossa myös tulevasta toiminnasta päätetään. Koska syyskokouksessa oli jo päätetty vuoden 2007 toiminnasta ja talousarviosta, tällä kertaa niihin tehtiin vain pieniä tarkistuksia, joihin opetusministeriön tukipäätös antoi aihetta. Suunnitelluista tapahtumista on tarkoitus pitää kiinni – hiukan aikatauluja tarkistaen ja vähän toimintaa riisuen. Suunnitelmat voi kerrata kaivamalla esiin Viestin edellisen numeron.

Viestin edellisen numeron tiedot seuran johdosta pitävät myös paikkansa: Tapani Salonen valittiin edelleen puheenjohtajaksi ja hallituskin toimii syksyllä valitussa kokoonpanossa. Sirkku Okoye jatkaa 1. varapuheenjohtajana ja Martti Salminen 2. varapuheenjohtajana.

R.S.
ALKUUN

Shopska ja sen serkut
Näin kesän kynnyksellä tarjoamme lukijoille pienen bulgarialaisen mezen (=alkupala). Shopska-salaatin tuntevat kaikki, mutta ohessa kertauksen vuoksi resepti seuran sivuilta:

SHOPSKA

6 tomaattia
200g kurkkua
(puolikas sipulia)
tuoretta persiljaa
feta-juustoa
2 rkl oliiviöljyä
2 rkl punaviinietikkaa
(maun mukaan päälle vihreää paprikaa tai oliiveja)
Tomaatti, kurkku ja sipuli paloitellaan pieniksi kuutioiksi. Öljy ja etikka, hienonnettu persilja sekä ripaus mustaa pippuria sekoitetaan mukaan. Koska Suomesta saatavaa feta-juustoa ei voi raastaa, fetan voi asettaa salaatin päälle paloina, tai sekoittaa sekaan kuutioina.

Vegaanille jälkikasvulle voi tarjota shopskan serkkua MAKEDONSKAA, makedonialaissalaattia, joka on muutoin kuin shopska, mutta juusto on korvattu saksanpähkinärouheella.

Oma suosikkini shopskan serkuista on POPOVJANSKA eli pappien salaatti:

1 munakoiso
1-2 punaista tai keltaista paprikaa
sekä yllä mainitut shopska-ainekset + valkosipulia.

Munakoiso leikellään pitkittäin parin sentin viipaleiksi ja hiostetaan ripottelemalla suolaa päälle sekä pyyhkimällä jonkin ajan kuluttua pintaan kihonnut neste pois. Paprika halkaistaan ja siemenet poistetaan. Munakoisoviipaleet ja paprikanpuolikkaat kypsennetään uunissa – munakoiso pehmeäksi, paprika vähän ruttuiseksi, ja kuoren saa halutessaan irti. (Mikrossakin onnistuu, n. 8 minuuttia 800 W-teholla.) Jäähdytetään, suikaloidaan, asetellaan alimmaiseksi salaattivadille ja pirskotellaan valkosipulimurskeella, suolalla, öljyllä ja etikalla. Lopuksi päälle asetellaan shopskakasvikset – sipulirenkaat rapeutuvat ja miedontuvat, kun niitä liottaa kylmässä vedessä puolisen tuntia. Päälle fetakuutiot, mustat oliivit sekä persiljasilppu.

Ritva Särkisilta

P.S. Ai niin – muistattehan lähettää omat bulgarialaiset mielireseptinne osoitteeseen sokoye@gmail.com tai c/o Boshkov, Kaarenjalka 5 D 51,00940 Hki, sillä keräämme jäsenten omaa ruokavihkoa!
ALKUUN