BULGARIAN VIESTI - Suomi-Bulgaria seuran jäsenlehti

Bulgarian viesti kertoo Bulgarian kulttuurista, taloudesta, historiasta, yhteiskunnallisista kysymyksistä, matkailusta - Bulgariasta ennen ja nyt. Lehdessä julkaistaan myös seuran jäsenosastojen kuulumisia ja tapahtumia. Lehteä toimitetaan jäsenistölle, mutta myös ministeriöille, kulttuuriyhdistyksille ja liike-elämän edustajille Suomessa ja Bulgariassa.

Toimitus

Sirkku Okoye, vastaava päätoimittaja, GSM 040  5768614, e-mail: sirkkuokoye@gmail.com
Maj-Lis Lehessalo, toimittaja + taitto, GSM 0400 900433, e-mail: mikki@lehessalo.com
Ritva Särkisilta, toimittaja, GSM 040 5389266, e-mail: sarrimar@netti.fi

Painopaikka:      Multiprint, Helsinki 2007

Bulgarian Viesti 3/2007 sisältö (aiemmat Bulgarian viestit)
Ajassa ja paikassa, Päätoimittajan palsta, Sirkku Okoye
Täynnä tarmoa ja intoa syksyn haasteisiin, Puheenjohtajan palsta, Tapani Salonen
Kirjoja, kirjaimistoja, kirjailijoita Bulgariasta, Ritva Särkisilta
"Kirja leikkaa kirjoittajansa kuin Vincent korvan”, Ritva Särkisilta
Ralitsa connecting people!, Sirkku Okoye
City-turchijaa hapattamaan, Ritva Särkisilta
Sarjassa SBS:n hallitus esittäytyy: Eira Turula
Keskiaikaisia kultakoruja löydetty traakkialaisesta hautakummusta, mll
Turun Bulgaria-seura tuli ”miehen ikään”, Eija Liljestrand
Kulttuuri-ilmiö nimeltä AZIS, Sirkku Okoye
Leppoisia muistoja mustalta keinonahkatuolilta, Pirkko Tulkki
Hemmottelua Varnassa, Mikki Lehessalo


Tekijänimin julkaistut artikkelit edustavat kirjoittajiensa näkemyksiä. Toimitus pidättää itsellään oikeuden lyhentää ja muokata artikkeleita kirjoittajan suostumuksella.

   Päätoimittajan palsta:

Ajassa ja paikassa

Kesän liikuttavin tapahtuma oli ehdottomasti viiden bulgarialaisen sairaanhoitajan ja palestiinalaisen lääkärin pääsy libyalaisesta vankilasta Bulgariaan, ja heidän välitön armahtamisensa, jonka presidentti Georgi Parvanov julisti lentokoneen laskeuduttua Sofian lentokentälle. Gaddafin poika myönsi pari viikkoa myöhemmin, että vankien tunnustukset oli saatu kiduttamalla ja että HIV oli alkanut levitä benghazilaisessa sairaalassa ennen kuin bulgarialaiset olivat edes saapuneet maahan. Politikointi viattomien ihmisten, niin bulgarialaisten, kuin sairastuneiden lastenkin kohtaloilla,   raivostuttaa!  Silti Bulgarian hallitus antoi hoitohenkilöstönsä kotiin pääsystä kiitollisina anteeksi Libyan velat, jotka olivat hiertäneet maiden välejä vuosikaudet. On hyvä, jos HIV-sairastuneet lapset saavat parasta mahdollista hoitoa, mutta on vaikea ymmärtää bulgarialaisten ja palestiinalaisen lääkärin roolia tässä farssissa!

Herääkin kysymys voiko ihminen koskaan unohtaa kärsimäänsä epäoikeudenmukaisuutta, vai onko hänen tehtävä ankaraa muistelutyötä päästäkseen vaikeiden traumojen yli? Onko parempi muistaa vai unohtaa? Voiko, ja pitääkö antaa anteeksi epäoikeudenmukaisuutta? 

Lisäksi jää mietityttämään miten ihmisen mieli toimii kafkamaisessa tilanteessa: kääntyykö hän menneisyyteen vai katsooko hän tulevaisuuteen kun nykyisyys on liian sietämätön? Miten nämä hoitoalan ammattilaiset ovat kestäneet kahdeksan vuoden vankilassaolon ja kuolemantuomiot: Ovatko he muistelleet kotimaataan ja perheitään vai haaveilleet jo tulevaisuudesta, joka on ollut veitsen terällä? Eräs hoitajista sanoi, että he eivät koskaan luopuneet uskomasta siihen, että oikeus voittaa. Entä nyt, voivatko he elää kuin tätä pahaa unta ei olisi ollutkaan? Voiko noin vain jatkaa siitä mihin elämä jäi kahdeksan vuotta sitten, kuten toinen hoitajista toivoi kotimaansa maaperälle astuttuaan?   Missä Sinä olit kahdeksan vuotta sitten?

Muistamista ja unohtamista pohtivat myös Mukkulan kansainvälisessä kirjailijakokouksessa vierailleet bulgarialaiset kirjailijat, Vladimir Zarev ja Georgi Gospodinov. Toinen heistä on sitä mieltä, että totalitarismin aika on unohdettava, jotta se ei toistuisi; toinen kokee nostalgiaa sosialistisessa bulgariassa elämäänsä lapsuuttaan kohtaan ja haluaa koko kansakunnan muistelevan ja työstävän tätä traumaattista historiaa.  Kirjailijoiden haastattelut ja bulgarialaisesta nykykirjallisuudesta voi kuulla lisää kulttuuritoimittaja Petter Lindbergin ohjelmassa säätämällä kuuluvuustaajuudelle: Radio Vega 12.9. klo 18.03.

Toivon, että kesä on ollut seuran jäsenille virkistävä ja antoisa. Vaikka lomilta arjen pyöritykseen palaaville ei ole ihan helppoa heti päästä syksyn haasteisiin kiinni, koetetaan olla arjen keskellä unohtamatta kesän rentoutta ja vapautta. Kaikista vaikeinta on sittenkin elää juuri tässä hetkessä!

Tässä numerossa kesän tunnelmia mm: Turun Bulgaria-seuran 50-vuotisjuhlista, Mukkulan kirjailijakokouksen kuulumiset, Varnan hemmottelukokemuksia, Sofian yliopiston suomenkielen lehtorin Ralitsa Petrunovan haastattelu ja ajankohtaisen kulttuuri-ilmiön, Aziksen, muotokuva. Lisäksi tarinointi varnalaiselta keinonahkatuolilta jatkuu!

Pirteää syksyn alkua!

Sirkku Okoye


ALKUUN

 Puheenjohtajan palsta

Täynnä tarmoa ja intoa syksyn haasteisiin!

Tervehdys kaikille Bulgarian Viestin lukijoille. Mahtavan kesän jälkeen on aika palata ystävyysseuratyön haasteiden pariin. Tätä kirjoittaessa Helsingin taivasta valaisevat vuosikymmenen komeimmat salamat.

Monen kesään on kuulunut lekottelua kesämökillä sekä kotimaan ja ulkomaan matkoja. Tiettävästi muutamat ovat viettäneet lomaa Bulgariassa, siitä päätellen että kesällä tuli kaksi tekstaria Balkanilta: "Lomaterveiset Bulgariasta" ja "Terkkuja Mustalta mereltä. Olemme taas täällä Bulgariassa."

Elisan sivuilla törmäsin matkailuosioon otsikolla "Elvistele matkoillasi". Löytyihän sieltä arvosteluja Bulgariastakin, vieläpä korkein arvosanoin. Yleisesti ottaen Bulgaria keräsi parhaat arvostelut hinta-laatu-suhteessa sekä ruoka- ja juomatarjonnassa. Samoin kiiteltiin hyvää palvelua ja siisteyttä. Nämä ovat melkoisia valtteja, joihin voisi lisätä vielä hyvän sijainnin Mustan meren vaikutuspiirissä kohtuullisen lentomatkan päässä Suomesta.

Bulgaria on tämän kesän ylivoimainen suosikkikohde. Lyhyt soittokierros matkatoimistoihin vahvistaa tätä käsitystä. Bulgarian matkat ovat myyneet hyvin. Toivonkin, että yhä useammat Teistä, jotka olette löytäneet Bulgarian, löytäisitte myös Suomi-Bulgaria-seuran ja tulisitte mukaan seuran toimintaan.

Syksyllä näemme toisiamme ja vaihdamme kuulumisia kuukausitapaamisissa joka kuun ensimmäinen keskiviikko. Lisäksi syksy yhdistää suomalaisia Bulgarian ystäviä monin eri tavoin. Syksyn aikana toimitamme Suomi-aiheisia artikkeleita bulgarialaisiin lehtiin. Tekstejä on jo valmiina ja nyt niitä käännetään kuumeisesti talkoo-periaatteella. Risto Räppääjä ja muut kirjallisuushankkeet edistyvät suunnitelmien mukaan, joskin hieman aikataulusta jäljessä. Seurojen tapaaminen syksyllä Bulgariassa on edelleen suunnitelmissa. Siinä yhteydessä viemme mukanamme Suomea esittelevän näyttelyn. Yhteenvetona voidaan sanoa, että Suomi näkyy monin tavoin tänä vuonna Bulgariassa.

Toivotan kaikille hyvää syksyä ja voimia syksyn toimintaan. Tulkaa sankoin joukoin mukaan rikastuttamaan ja värittämään seuramme toimintaa. Jokaista tarvitaan!

Tapani Salonen


ALKUUN

Kirjoja, kirjaimistoja, kirjailijoita Bulgariasta

Balkan tulee - ei vain Euroviisuissa ja Cannesin filmifestivaaleilla, vaan myös kirjallisuudessa! Mukkulaan se tuli jo. Suomi-Bulgaria  -seuran kirjallisuusihmiset olivat iloisia ja ylpeitä saadessaan Lahden Kirjailijakokouksen kaksi Bulgarian eturivin kirjailijaa: Georgi Gospodinovin ja Vladimir Zarevin. Helsingin Sanomista mm. voitiin lukea kummankin kirjailijan näkemyksiä kauneudesta ja kauheudesta - kokouksen pääteemoista . Sirkku Okoye ja Margarita Vidinovska esittelivät kirjailijoita tarmokkaasti suomalaisille kustantamoille, mutta konkreettisia sopimuksia käännöksistä ei tämän numeron painoon mennessä vielä ollut syntynyt.

Kirjailijakokouksen sivuilla voi kuitenkin käydä lukemassa kummankin kirjailijan tekstinäytteitä.

Zarev oli vanha Mukkulan kävijä - kertoi olleensa kokouksessa joskus kolmisenkymmentä vuotta sitten. Ensimmäisen, kauhuun keskittyneen kokouspäivän päätteeksi hän summasi mestarin lakonialla: kaikki kauhu on itse asiassa kuolemanpelkoa - mitä muotoja se sitten ottaakin. Zarev oli kevään mittaan käynyt kirjailijatapaamisissa myös manner-Euroopassa, jossa hänen Razruhansa saksankielinen käännös Der Verfall sai huomiota mm.Leipzigin kirjamessuilla.

Kirjailijakokouksen runoillassa  Georgi Gospodinov esitti alkukielellä runojaan, joita käsiohjelmasta voi lukea mm. Sirkku Okoyen suomennoksina. Tilaisuuden juontanut ruotsalaiskirjailija Ernst Brunner esitteli Bulgarian maana, jossa kyrillinen kirjaimisto luotiin ja jossa edelleenkin kirjoituksen ja kirjallisuuden päivä on kansallinen vapaapäivä. Kokoukseen osallistunut makedonialainen kirjailija oli väliajalla käynyt “ojentamassa” Brunneria, että kirjaimisto oli oikeastaan makedonialainen keksintö. Hm. Uusi valtio tarvitsee historian, vaikka sitten vähän kiistanalaisemmankin!

Minua ja myös monia muita tuntui erityisesti puhuttelevan  itkua ja naurua sekoittava Rakkausjänis-runo. Kiittelin siitä väliajalla ja kysyin samalla, aikoiko Georgi  osallistua öiseen Suomi - muu maailma jalkapallo-otteluun. Hän kiisti: oli elämässään  pelannut jalkapalloa vain kerran ja silloinkin oli jalka murtunut.  Tiistai-aamuna heräsin kokouksen edustajan puhelinsoittoon: voisinko tulla antamaan tulkkausapua keskussairaalaan aamun lääkärikierrokselle. Georgi oli murtanut yön jalkapallo-ottelussa jalkansa!

-  Päätän jalkapallourani nyt lopullisesti tähän, summasi Georgi, bulgarialaisen itseironian mestari. Jalka jouduttiin leikkaamaan, raudoittamaan ja kipsaamaan ja keskiviikon sijasta Georgi pääsi vasta myöhään perjantai-iltana. Olin sairaalalla nämä päivät - muka tulkkina, mutta pikemminkin innostuneena keskustelukumppanina. Keskustelut Gospodinovin kanssa sairaalassa olivatkin yksi kesän kohokohtia. Kuulin paljon sekä bulgarialaisesta elämämenosta ja kirjallisuudesta että GG:n tuotannosta. Hän oli mm. vastikään koonnut sikäläisen “ostalgian perusteoksen“, Inventarna kniga na sotsialisman, jossa esiteltiin sosialistisen Bulgarian tavaroita vähän samassa hengessä kuin DDR-läisiä haikean ironisessa Goodbye Lenin-elokuvassa. Parhaillaan  hän keräsi aineistoa syntymävuotensa eli vuoden 1968 Sofian festivaaleista.

Gospodinovin pääteoksen, Luonnollisen romaanin luin vasta jälkeen päin. Pohjavire, älykkään tragikomiikan läpitunkema, syntyy avioerosta selviämisestä, mutta oikeastaan on kysymys enemmästä, koko maailman ymmärtämisestä ja sen ilmaisemisesta. Kirja on käännetty yhdeksälle kielelle ja lisää on tulossa. Syksyn ohjelmassa on  mm. tapaaminen saksankielisen laitoksen kustantajan kanssa Wienissä ja vuorovuosittain EU:n tuella ao. maissa järjestettävä saksalais-ranskalais-bulgarialainen kirjailijatapaaminen, tällä kertaa Ranskassa. Gospodinovin ohella kokoukseen osallistuvat Bulgariasta Teodora Dimova ja Alek Popov.

Oikeastaan perjantaina eli juhannusaattona GG:n olisi pitänyt olla Napolissa vuoden nuori eurooppalainen romaani-kilpailun tuomaristossa. Lohduttelin häntä sillä, että Napoli olisi voinut olla terveyden kannalta Lahteakin kohtalokkaampi kaupunki - sanotaanhan, että nähdä Napoli ja kuolla.

Balkan tulee tosiaan monella rintamalla. Kirjailijakokouksessa tavattuja mielenkiintoisia henkilöitä myös oli Kari Klemelä,  kääntäjä ja kustantaja, jonka Mansarda-kustantamo on keskittynyt Balkanin, toistaiseksi erityisesti Länsi-Balkanin kirjallisuuteen.

Kokouksessa Mansardan kirjailijoista oli paikalla Kanadaan emigroitunut serbi David Albahari - muuten yksi Georgi Gospodinovin mielikirjailijoita. Albaharin Syötti ilmestyi kokouksen alla Klemelän kääntämänä ja Mansardan kustantamana. Älykäs, monisyinen kertomus balkanilais-juutalaisesta identiteetistä  ja siitä, mitä jää jäljelle kun menettää läheiset, kotimaan ja äidinkielen. Suosittelen lämpimästi - näin bulgarialaiskirjallisuuden uusia käännöksiä odotellessa!

Anton Donchevin historiallisen Vreme razdelno-romaanin käännös näyttääkin olevan jyväskyläläisen Minerva-kustantamon listalla nimellä Väkivallan pitkä varjo. Hienoa, se on ensimmäinen suomennettu bulgarialainen proosateos sitten 80-luvun! Kohta ehkä päästään myös nykyajasta kertovaan kirjallisuuteen - esimerkiksi Gospodinovin Luonnolliseen romaaniin ja Zarevin Romahdukseen!  Ritva Särkisilta


ALKUUN


"Kirja leikkaa kirjoittajansa kuin Vincent korvan"

Bulgariassa julkaistaan arviolta viitisensataa runokokoelmaa vuodessa! Täsmällisempää arviota on vaikea antaa - tai tätäkään tarkistaa – maassa kun on kaikkiaan runsaat 2000 kustantamoa, joista kuitenkin toimivia lienee kolminumeroinen määrä.

Ivonna Tachevan Vincent, biografia v stihove (Vincent, runoelämäkerta) on yksi vuonna 2006 julkaistuista runokokoelmista ja nousee suuresta joukosta esiin omaperäisen muotonsa ja ideansa vuoksi.

Lähtökohtana on ollut Vincent van Goghin elämä ja työt. Prologina on tiivistelmä VvG:n elämästä, ja kuvituksena on käytetty töitä, joista saatujen vaikutelmien pohjalta runot ovat syntyneet. Kyse on kuitenkin taiteilijuudesta yleisemmin: kokoelman viimeisessä runossa kirja leikkaa kirjoittajansa irti kuin Vincent korvansa. Kuvat, sanat ja sävelet tuntuvat kohtaavan yhteisessä synesteettisessä maailmassaan. Myös käännösongelma  - joka runoudessa on vielä proosaakin isompi – on ratkaistu samoissa kansissa: bulgariakielisten runojen lisäksi kokoelmaan on painettu sekä saksan- että ranskankieliset käännökset.

Ivonna Tacheva (s.1971) on toiminut kirjastonhoitajana Bulgarian kansalliskirjastossa ja kääntää espanjasta, portugalista ja ranskasta. Hän on julkaissut neljä runokoelmaa ennen Vincentiä. Runojen lisäksi häneltä on ilmestynyt romaani Zhenata s palmovata klonka (Nainen, jolla oli palmunoksa – Neitsyt Marian maallinen elämä) . Se samoin kuin viimeisin romaani Iz pesnja bez dumi (Sanattomasta laulusta) on bulgariantaitoisten luettavissa osoitteessa http://liternet.bg.publish16/i_tacheva.

IT tuntee myös suomalaista runoutta, ja hänen mielirunoilijoitaan ovat Eeva-Liisa Manner ja Edith Södergran – jonka vaikutusta on aistivinaan oheisissakin, kokoelmasta suomennetuissa, omaperäisiä kielikuvia ryöpyttävissä runoissa.: 

* * *
En koskaan tule tuntemaan
yksinäisyyttä –
kanssani on joka hetki
jokin valon luomus.

Hyräilevä Schevengenin kalastaja

Kultasuinen aurinko
tervaa rannalla
venettä,
liljanjuuren puhkaisemaa.   

Japanilainen kaiverrus

Sinä päivänä, aamukasteen jälleensyntymisen päiväksi nimettynä
hallitsija
kutsui kalligrafiansa täydellisyydestä tunnetun
kuuluisan rouvan
piirtämään silkille huhtikuun hieroglyfin.
Arastelu sai hänen taitavat sormensa värisemään. Silloin
mehiläinen
kullankarvaisessa kimonossa, pistimensä mustepulloon kastaen
puhkaisi merkin silmun ja henkäisi viimeisen kerran.  

Paul Gauguinin lausunto

Sypressi raivoaa taas –
repii sinisen vihreää 
pakkopaitaansa;
sen salamoista kootulla makuusijalla
tyynyn alle on
kätketty partaveitsi.

* * *
Kukaan ei kuivaa
esiin tulvahtavaa kyyneltä, kun
kirja
leikkaa minut irti.                

Ritva Särkisilta
ALKUUN

Ralitsa connecting people!

Sofian yliopiston suomen kielen lehtori Ralitsa Petrunova kävi jälleen tänä kesänä Suomessa: Hänellä on vilkkaan bulgarialaisluonteensa ansiosta täällä jo paljon ystäviä. Eräs hänen ystävistään on antanutkin Ralitsalle lisänimen: Connecting people, koska Ralitsan kautta ovat myös monet suomalaiset tutustuneet toisiinsa! Ralitsa käy tätä nykyä joka kesä Suomessa, sillä suomenkielen lehtoreille järjestetään vuosittain kesäkurssi eri puolilla Suomea. Ralitsa sanookin, että hän tuntee Suomen jo paremmin kuin Bulgarian, sillä Bulgariassa hänellä ei ole aikaa matkustella. Kotikaupungissaan Sofiassa hän on kovin kiireinen, sillä opettamisen lisäksi hän kääntää suomalaista kirjallisuutta bulgariaksi, sekä toimii oppaana, mikäli kaupungissa on turistiryhmiä, jotka toivovat opastusta selvällä suomen kielellä.

Ralitsa kertoo, että Sofian yliopiston suomen opetus elvytettiin vuonna 2004 ja kurssille tuli valtava määrä ihmisiä, lopulta opiskelijoita oli jo yli neljäkymmentä, ja Ralitsan oli pyydettävä, ettei lisää opiskelijoita oteta, koska luokkahuoneeseen ei olisi mahtunut. Nykyisin tilanne on tasoittunut, ja Ralitsa vetää kahta ryhmää: toiset ovat päätoimisia opiskelijoita, jotka ovat valinneet sivuaineekseen suomen, ja heitä on n. 10-12 vuodessa. Toinen ryhmä, n. 15-20 opiskelijaa, koostuu innokkaista harrastajista.

Ralitsa on valmistunut slaavilaisten kielten opintolinjalta Sofian yliopistosta pro gradullaan ”Slaavilaiset lainasanat suomen kielessä”. Alunperin Ralitsa alkoi opiskella suomea äitinsä tuttavan suosituksesta: Yliopistolla sai kuulemma opiskella ”eksoottisia kieliä, joista suomi kuulosti kaikkein kauneimmalta; ihmiset ovat mukavia ja kulttuuri on niin erikoislaatuinen!”. Näin Ralitsa aloitti, vähän vitsinä, suomen opinnot yliopiston ulkopuolisena opiskelijana. Sitten hän innostui, ja haki opiskelemaan slaavilaisia kieliä, jotta saisi opiskella enemmän suomea sivuaineena. Suomen opettajina Ralitsalla ovat Sofiassa olleet mm. Eero Suvilehto, Erkki Vallenius ja Tarja Dejanov. Alku oli tietysti vaikeaa, sanoo Ralitsa, ja muistelee, miten upeaa oli saada ensimmäistä kertaa käsiinsä suomalainen sanomalehti: Helsingin Sanomat. Nykyisillä suomen opiskelijoilla on kuitenkin huomattavasti enemmän vaihtoehtoja: opiskelijavaihtoa ja kesäkursseja, sillä Ralitsa painottaa kielen opiskelemista kyseisessä maassa, johon hänellä itsellään ei ollut aikoinaan mahdollisuutta.

Bulgarialaisten kiinnostus Suomea kohtaan näyttää kasvaneen Bulgarian EU:n jäsenyyden myötä, kertoo Ralitsa. Vielä muutama vuosi sitten oli hiljaisempaa, kun suhteita hoidettiin vain ylätasolla. Bulgaria-Suomi- seura, jonka jäsen Ralitsakin on, toki pyrkii järjestämään ainakin vuosittain Suomen itsenäisyyspäivän yhteydessä tapahtumia, tai osallistumaan Suomen Ulkoministeriön ja suurlähetystön järjestämiin tilaisuuksiin. Ralitsa sanoo, että ihmiset vain ovat kovin kiireisiä, koska monien on tehtävä pitkää työpäivää. Tämä näkyy myös kulttuurin saralla, sillä taloudellisten vaikeuksien ja ajan puutteen vuoksi kulttuurin harrastaminen jää sivuun, ja esim. kirjoja luetaan yhä vähemmän, toteaa Ralitsa.

Ralitsa on luonnollisesti kiinnostunut kirjallisuuden asemasta, sillä hän on kääntänyt bulgariaksi mm. Arto Paasilinnan ”Jäniksen vuoden” (2006) ja ollut mukana kääntämässä suomalaista runonatologiaa: ”Haavoittunut enkeli”, joka on julkaistu 1990-luvun lopulla. Tässä projektissa oli mukana myös Bulgarian parhaimpia runoilijoita, kuten Blaga Dimitrova, jotka työstivät raakakäännökset runollisempaan muotoon. Lisäksi suomen opiskelijoiden proosakäännösprojekti: ”Peltiset perhoset”, (jossa on mm. Juhani Peltosen ja Roosa Liksomin sekä muiden suomalaisten nykyprosaistien novelleja), ilmestyi samoihin aikoihin, muistelee Ralitsa. Myös Yrjö VarpionPohjantähden maa. Johdatusta Suomen kirjallisuuteen ja kulttuuriin” on Ralitsan kääntämä ja se on ollut suurena apuna suomen kielen ja kulttuurin opiskelijoille.  Ralitsa viimeistelee tällä erää Johanna Sinisalon Finlandia-palkittua: ”Ennen päivänlaskua ei voi”, joka on erityisen haasteellinen intertekstuaalisuutensa vuoksi. Romaani sisältää katkelmia Kalevalasta ja vanhoista teksteistä ja toisaalta siinä puhutaan slangia, ja siksi sen kääntäminen vaatii paljon tutkimustyötä.

Suomessa Ralitsa on tutustunut kolmeen asiaan, joita hän kaipaa Sofiassa:

Ensimmäinen on sauna, johon hän tutustui ensimmäisellä Suomen matkallaan kielikurssilla Kuopiossa 1989. Saunaan hän sanoo rakastuneensa heti.

Toinen asia on polkupyöräily, joka ei ole vielä saavuttanut samanlaista suosiota Sofiassa, kuin mitä se on saanut Suomen kaupungeissa, mutta Ralitsa huomaa pyörien viime aikoina lisääntyneen niin, että jopa keskustassa järjestettiin joukkokokous, jossa pyöräilijät vaativat kaupunkiin pyöräteitä! Ralitsa sanoo, että pyöräilemällä hän säästäisi työmatkoissa paljon aikaa, mutta koska autoilukulttuuri on varsin hurjaa, ei ajoteillä ole mukava pyöräillä.

Kolmas asia on uusin intohimo, eli melonta, johon Ralitsa tutustui Jyväskylän kielikurssilla muutama vuosi sitten. Ralitsaan on voinutkin törmätä tänä kesänä Töölönlahdella, jossa hän käy Helsingissä ollessaan melomassa. Näistä asioista voi päätellä sen, minkä Ralitsa itsekin toteaa: suomen kielen opettaja nauttii suomalaisesta luonnosta ja kiireettömästä lomailusta liikkuen.

Arjen ruokalistaan Ralitsa suosittelee bulgarialaista banitsaa, joka on hänen mielestään näppärä ruokalaji kiireisen ihmisen valmistaa ja nauttia:

Ralitsan Banitsa 2-4:lle  ruokailijalle

Tarvitaan:
filo-taikinaa
auringonkukkaöljyä väliin

Täyte :
Bulgarialaista sirene-juustoa (saa jo mm. Helsingin ja Tampereen etnisistä ruokakaupoista!)
tai tavallista fetaa n. 250g
2 munaa
2 rkl jauhoja
3 rkl bulgarian jugurttia johon on lisätty
1 tl soodaa
tilkka öljyä

Tarvitaan pyöreä, korkeareunainen vuoka, n. 30-40 cm halkaisijaltaan. Sen pohjalle levitetään öljyä jonka päälle asetellaan yksi filotaikinalevy ja väliin jälleen öljyä. Sen päälle asetetaan toinen filo-levy ryppyisesti, sillä: ”banitsan pitää elää ja hengittää” - sanoo Ralitsa.

Näiden kahden filokerroksen päälle levitetään täyte joka on hyvin sekoitettu keskenään. Sen jälkeen päälle asetetaan jälleen kerros filoa, väliin öljyä, ja toinen kerros filoa. Ja sen päälle jälleen täytettä.

Tämän päälle vielä kaksi kerrosta filoa, samoin kuin edellä (väliin öljyä) ja niiden päälle loput täytteestä sekä tilkka öljyä. Paistos paistetaan uunin keskitasolla 220 asteessa n. 25-35 minuuttia, uunista riippuen, niin että banitsa on saanut kauniin paistetun värin.  

Banitsa syödään bulgarian jugurtin kera, ja jugurtin voi maustaa parilla lusikallisella hunajaa.  Mikäli kyseessä on juhlavampi hetki, Ralitsa suosittelee bulgarialaista chardonnay'ta ruokajuomaksi.

Sirkku Okoye
ALKUUN

Sarjassa minun bulgarialaiset reseptini:

City-turshijaa hapattamaan!

Bulgarian sana turshija pitäisi kai kääntää pikkelssiksi. Turshija on sekakasvissäilyke, jonka nykyohjeissa on usein mainittu etikka tai jopa sokeri.

Minulle ainoa oikea turshija on kuitenkin perinteinen, kasvisten omia maitohappoja hyväksi käyttäen hapatettu säilyke. Kasvisten päälle hapatusastiaan kaadetaan mieto vesi-merisuolaliuos ja kun astiaa pidetään lämpimässä, kasvisten maitohapot saavat seoksen käymään. Turshijaa on Bulgariassa perinteisesti valmistettu tynnyreissä, joissa on alhaalla hana. Hanan selitys on kuulemma, että liuos pysyy tasaisena, kun sitä liikutellaan laskemalla sitä alhaalta hanasta ja kaatamalla taas yläkautta takaisin. Tuula Parkusjärvi-Blagoev kertoo Sankarimatkailijan Sofiassa timakasta lemusta, jota kerrostalojen kellarit henkivät hapankaalin ansiosta - osasyyllinen on kyllä myös turshija!  

City-turshijani on yksinkertaistettu, kerrostaloystävällinen versio; ei lemua ja vaivannäkökin minimoitu: sille ei tarvitse tehdä mitään sen jälkeen, kun sopiva happamuus on saavutettu.

Valmistan turshijani suomalaisessa hapatusruukussa, jossa on vesilukko. Ohjeiden mukaan ruukku pestään hyvin, kuumennetaan uunissa ja liotetaan yön yli vedessä. Ladon sen täyteen kasviksia: parin sentin paksuisiksi leikeltyjä porkkananpaloja, kukkakaalin nuppuja, keräkaalia parin sentin levyisinä suikaleina, pieniä vihreitä tomaatteja, pieniä avomaan kurkkuja ja ohutmaltoista raakaa paprikaa. Paksumaltoinen paprika pehmenee liikaa, samoin kypsä - siis punainen, keltainen jne. - paprika. Laitan joukkoon runsaasti kuorittuja valkosipulin kynsiä ja jokusen ljuta tsushkan eli turkinpippurin, peperonin.

Keitän miedon merisuolaliemen  - 0,5-1-% eli vajaa ruokalusikallinen litraan - ja jäähdytän sen n. 40 asteeseen. Käymisen nopeuttamiseksi lasken bulgarianjogurttia kahvisuodatinpaperin lävitse ja kaadan heran liemeen. Laitan siis aidon bulgarialaisen maitohappobakteerin hommiin! (Se suodattimeen jäänyt juustomainen osa sopii esim. suh taratoriin, kurkkusalaattiin! ) Suljen hapatusruukun ja laitan vettä vesilukkoon. Ruukku voi jäädä työtasolle auringonpaisteeseen tai sen voi kylmemmällä aikaa vuodesta nostaa kaappipakastimen päällisen yläkaapin lämpöön. Availen kantta välillä maistellakseni happamuutta - minun makuuni sopivan kehittyminen vie yleensä muutaman päivän. Lopuksi siirrän ruukun suoraan jääkaappiin.

 4,5 litran ruukku tietysti tyhjenee ennen kevättä, mutta uuden erän voi panna happanemaan milloin vain. Talvemmalla käytettävissä on myös entistä maitohappoista lientä - jos on malttanut jättää sen juomatta!

 Ritva Särkisilta
ALKUUN

Sarjassa SBS.n hallitus esittäytyy:  Eira Turula

Olen Eira Turula ja kotipaikkakuntani on Oulainen, joka sijaitsee 100 kilometriä  Oulusta etelään päin. Vietämme mieheni kanssa eläkepäiviä maatilallamme puutarhaa ja piha-aluetta hoidellen.
Aktiivisen työuran aika kului Limingassa, joka on 30 kilometriä Oulun eteläpuolella.
Työskentelin Limingassa erilaisissa tehtävissä, mieluisin ja tärkein oli kansalaisopiston tuntiopettajan työ. Opetin pukuompelua, johon kuuluivat mm. kansallispuvut , joita valmistuikin kymmeniä opiston piireissä
Ompelutöiden lisäksi ohjasin eri ikäisten kansantanssiryhmiä. Nimenomaan kansantanssit oli se asia, jonka kautta tutustuin Bulgariaan.

Ensimmäisen kontaktini bulgarialaisiin sain vuonna 1974,  kun Limingan kansainväliselle musiikkileirille oli kutsuttu nuorten bulgarialaisten sinfoniaorkesteri.  Ryhmään kuului n. kolmekymmentä jäsentä. Nuoret soittajat asuivat koulumajoituksessa, niinkuin muutkin leiriläiset, mutta aikuiset ryhmän jäsenet majoitettiin koteihin. Mekin otimme kotiimme kaksi naista, jotka johtivat ryhmää. Toinen naisista oli  Varnan kaupungin apulaisjohtaja ja toinen kieltenopettaja. Viehättäviä naisia olivat molemmat. Naiset asuivat meillä kaksi viikkoa ja saivat meidät kiinnostumaan Bulgariasta ja Varnan kaupungista. He toivoivat meidän tapaamista kotimaassaan.

Kului  monta vuotta, ennen kuin saimme matkan Varnaan toteutettua. Vuonna  1983 lähdimme mieheni kanssa 20-vuotishäämatkalle Varnaan. Meillä asuneet naiset toivottivat meidät lämpimästi tervetulleiksi Bulgariaan ja osoittivat meille ystävällistä vieraanvaraisuutta. Heidän myötävaikutuksellaan saimme tutustua Varnan kaupunkiin, varnalaisiin nuoriin ja heidän ohjaajiinsa. Heidän kanssaan tuolloin sovimme yhteydenpidosta ja nuorisoryhmien vierailuista Varnan ja Limingan välillä.

Ohjaamani nuorten kansantanssiryhmä sai v. 1985 ensimmäisen kutsun saapua Varnaan kaupungin nuorisojärjestön vieraaksi. Vierailukutsun otimme vastaan  ja totesimme, että ryhmällemme oli järjestetty monenlaisia tutustumisretkiä maaseutuympäristöön ja useita esiintymistilaisuuksia paikallisten kansantanssiryhmien kanssa. Nuoret ihastuivat Bulgarian kauniiseen maahan ja ystävällisiin ihmisiin.

Vierailut jatkuivat sovitun mukaisesti. Varnasta vieraili Limingassa kansantanssiryhmiä jotka  esityksillään valloittivat Oulun seudun ihmiset. Myös kuorojen vierailut Bulgariaan saivat alkunsa näihin aikoihin. Solmittiin monia lämpimiä ystävyyssuhteita, jotka  jatkuvat edelleenkin.
Vierailujen järjestämisessä arvokasta tukea antoi Oulun Bulgaria-Seura, jonka sihteerinä niihin aikoihin toimi Bulgarian kielen taitaja ja Bulgarian hyvin tunteva Oulun kaupungin matkailusihteeri Teuvo Ylinen.

Muutettuamme Oulaisiin v.1998 jäivät kansantanssiryhmät toisten ohjattaviksi. Samana vuonna  minut valittiin Oulun Suomi-Bulgaria-seuran sihteeriksi, jossa tehtävässä toimin vieläkin. Keskusseuran hallituksen jäseneksi minut valittiin v. 2000. On ollut mielenkiintoista ja antoisaa toimia Suomi-Bulgaria-seurassa ja vielä vaalia 70-luvulla alkanutta yhteyttä Bulgariaan.

Eira Turula
ALKUUN

 Keskiaikaisia kultakoruja löydetty traakkialaisesta hautakummusta

Yhteensä 11 kultaista sormusta, kolme kaulakorua ja pari korvarengasta on löydetty traakkihautakummusta Topol-chanen ja Kaloyanovon välillä.

Aarteen löysivät kolme naista, jotka kuuluvat Bulgarian kuuluisimman arkeologin professori Georgi Kitovin ryhmään. Professori Kitovia kutsutaan Bulgarian Indiana Jonesiksi.
"13- ja 14-vuosisadalla eKr. täällä oli keskiaikaista asutusta lähellä kumpua", selitti professori Kitov.
Löytö tullaan laittamaan esille Historian museoon lähelle Slivenin kaupunkia.
Novinite 18.6.2007/mll
ALKUUN
 

Turun Bulgaria-seura tuli ”miehen ikään”

 Turun Bulgaria-Seuran  50-vuotisjuhlaa vietettiin 26.5.2007 Turussa Veritas Stadionin Olé-ravintolassa runsaalla joukolla. Tilaisuutta kunnioittivat läsnäolollaan mm. Bulgarian suurlähettiläs Plamen Bonchev  ja konsuli Stoyan Petkov. Suomi-Bulgaria seuran onnittelut toivat puheenjohtaja Tapani Salonen ja sihteeri Maija Boshkov. Valkeakosken osastoa edusti varapuheenjohtaja Pentti Vuorisen ja sihteeri Erkki Rantasen johdolla peräti 12 aktiivista Bulgarian ystävää.             

 Puheenjohtaja Taisto Salmisen toivotti juhlavieraat tervetulleiksi ja välitti juhlaan saapumaan estyneiden Suomen Bulgarian suurlähettilään  Kauko Jämsénin ja seuran kunniajäsenen  Martti Lindholmin terveiset juhlaväelle. ”Haluan myös lausua parhaat kiitokset Martti Lindholmille ja kaikille seuramme jäsenille jotka ovat kuluneen 50 vuoden aikana olleet tai ovat edelleen mukana  rakentamassa ystävyyden siltaa Suomen ja Bulgarian kansojen välille”, Salminen sanoi.

Juhlassa esiintyi sekä Suomessa että ulkomailla menestynyt  Slavonic Tractor -laulukuoro, joka esitti  bulgarialaiseen  ja suomalaiseen kansanmusiikkiin perustuvaa naiskuorolaulua. Mainittakoon, että kuoro oli kutsuttu esiintymään kesäkuun alussa festivaaleille Bulgariaan. Esiintymiset Sandanskissa ja Levonovossa olivat suuri menestys, jonka kruunasi Slavonic Tractorin esiintyminen yhdessä kuuluisan Bisserov Sisters -yhtyeen kanssa. 

Bulgarian Suomen suurlähettiläs Plamen Bonchev tervehti juhlivaa seuraa todeten, että vaikka seura on vasta 50-vuotias, Suomen ja Bulgarian ystävyyden juuret ovat kaukana historiassa, aina Turkinsodan ajoissa.  Suurlähettiläs Bonchev lupasi myös tukea mahdollisuuksiensa mukaan arvokasta maittemme välistä ystävyysseuratoimintaa.

Ystävyysseuratoiminnan syntyä ja Turun Bulgaria-Seuran vaiheita käsittelevässä  juhlapuheessaan seuran  kunniapuheenjohtaja, valtiopäiväneuvos Ensio Laine totesi mm. seuraavaa:  ”Turun Bulgaria-Seura on koko toimintansa ajan korostanut ystävyystoiminnan laajapohjaisuutta. Vaikka meillä on alusta alkaen ollut kulttuuriväkeä, ammattiyhdistysaktiiveja, työläisiä, virkamiehiä, opiskelijoita, kansanedustajia jopa ministereitä sekä erilaisten aatteellisten katsomusten edustajia niin tuskin koskaan tämänlaatuista avointen ovien asennetta korostetaan riittävästi tai ainakaan liikaa.
Olemme voineet varsinkin perustamisvuosien alkuaikoina olla kiitollisia siitä panoksesta, jonka valtiovallan ja myös Turun kaupungin keskeisissä virka- ja luottamustehtävissä mukana olevat ovat järjestöllemme antaneet. Kun muurari Erkki Härmä  ministerivuosiensa jälkeen oli vuonna 1949 aloittanut maaherran viran hoidon läänissämme hän oli keskeinen henkilö valmistelemassa Turun Bulgaria-Seuran toiminnan aloittamista. Myös Turun kaupungin eräät merkittävät viranhaltijat ja myöhemmin hallinnossa olleet luottamushenkilöt olivat monien vuosien ajan seuran johtotehtävissä. Kaupunki on myös taloudellisesti tukenut toimintaamme.
Diplomaattien osalta on syytä korostaa erityisesti Bulgarian suurlähettiläiden ja muun lähetystön henkilöstön merkittävää osuutta osastomme toiminnan aloittamisvaiheessa ja useiden vuosikymmenien aikana sen jälkeen. Perinteet jatkuvat, kuten voimme tänään todeta. Viime aikoina olemme ilolla pistäneet merkille myös suomalaisten diplomaattien erityisesti suurlähettiläs Jämsénin ja myös edeltäjänsä kiinnostuksen osastomme toimintaa kohtaan.
Olimme aktiivisesti vaikuttamassa myös Turun ja Varnan ystävyyskaupunkisuhteiden solmimiseen. Olemme tehneet Turun kaupungin johdolle konkreettisia ehdotuksia ystävyyskau-punkitoiminnan kehittämiseksi. Olemme myös vierailleet Varnan kaupungin hallinnon vieraana mm. Vuonna 1984 ja 1988.
Bulgarialaista kulttuuria olemme voineet ihailla eräiden taiteilijaryhmien vierailujen, kuvataidenäyttelyjen ja varsinkin alkuvuosina järjestettyjen kymmenien elokuvatilaisuuksien välityksellä. Mustameri ja Bulgarian aurinko sekä lukuisat matkailunähtävyydet ovat tullee tutuiksi erilaisten vierailujen ja turismin välityksellä.”
”Bulgaria-Seuran valtakunnalliset kesäpäivät olemme järjestäneet kaksi kertaa Turun, Naantalin ja Ruissalon maisemien sekä myös Turun kauniin saariston elämyksiä esitellen.

Suomen valtion ryhtyessä säästämään ystävyysseurojen toiminnan tueksi tarkoitettuja varoja siirtymällä  n.s. projektiavustussysteemiin oli ”pääseuran” luovuttava toimistotiloista ja henkilökunnan palkkauksesta sekä lopetettava sanomalehtimuotoisen Bulgarian Viestin julkaiseminen. Tässä vaiheessa Turun Bulgaria-Seura otti vastuulleen Bulgarian viestin painattamisen uusin muodoin ehdolla, että ”pääseura” tai muut osastot vuorollaan Viestistä vastaavat.”

Puheensa lopuksi Laine toivotti menestystä Suomen ja Bulgarian väliselle ystävyydelle ja yhteistyölle sekä Turun Bulgaria-Seuralle. Laine jatkoi myös edellisen kunniapuheenjohtajan seuran 40 –vuotisjuhlassa ”aloittamaa perinnettä” tekemällä lahjotuksen seuran sääntöjenmukaisen toiminnan tukemiseksi.

Juhlassa nautittiin Sirpa Kososen herkistä lauluista ja bulgarialaistyyppisen noutopöydän antimista – tietenkin ruusujen tuoksuessa. Oli mukavaa tavata vanhoja tuttuja ja solmia uusia tuttavuuksia, muistella menneitä, rupatella nykyisestä ja suunnitella tulevaisuutta. Yhteinen lauantai-iltapäivä kului liiankin nopeasti ja juhlan päätteeksi lauloimme kaikki yhdessä Mustanmeren valssin.  Toivottavasti tapaamme taas pian uudelleen.

Turun Bulgaria-Seura kiittää lämpimästi kaikkia jotka muistivat merkkipäivää  ja juhlistivat läsnäolollaan tilaisuutta.
 

Eija Liljestrand
ALKUUN

 

Kulttuuri-ilmiö nimeltä AZIS

BBC:n kirjeenvaihtajan Matthew Brunwasserin mukaan Azis on ainoa bulgarialainen muusikko, joka saisi jalkapallostadionin täyteen yleisöä. Azis on chalgan kuningas, popu-laarimusiikin, jota kukaan itseään sivistyneenä pitävä bulgarialainen ei myönnä kuuntelevansa vapaaehtoisesti. Chalgassa on vaikutteita orientaalista sävelkulusta, mustalaismusiikista, balkanin rytmeistä, serbialaisesta turbofolkista ja joskus jopa rap-musiikista. Aziksella onkin yhtä paljon vihamiehiä kuin ihailijoitakin. Azis on romani, joka nousi julkisuuteen chalgan vallattua bulgarialaisen populaarimusiikin kentän 1990-luvulla. Aziz on myös transvestiitti, jonka videot ovat täynnä itseironista camp-huumoria. Kuten rap-muuusikot, myös chalga- tähdet ovat verkostuneita ja esiintyvät mielellään toistensa levyillä. Azis laulaa levyillään duettoja useiden tähtiesiintyjien, mm. Glorian, Desislavan, Toni Storaro, rap-artisti Ustatan, Sofi Marinovan ja turbofolkin tähden, Marta Savić:n, kanssa. Vuonna 2006 Azis esitti Euroviisujen semifinaalissa kappaleen Let Me Cry duona Mariana Popovan kanssa, mutta kappale ei päässyt finaaliin asti.

Chalgaan kuuluu elitistisen elämän ihailu, kulta ja kimallus, jatkuva juhliminen ja hyvin eroottinen tunnelataus. Suomessa chalga-ilmiötä ovat tutkineet mm. folkloristit ja musikologit, Vesa Kurkela ja Risto-Pekka Pennanen, jotka ovat todenneet chalgan nousevan sosialismin ajan tabuista. Kun sosialistisen realismin ajan kulttuuri murtui ja rajat avautuivat 1990-luvulla tabuina pidetyt asiat ryöpsähtivät pintaan. Orientaali kulttuuri ja mustalaismusiikki, joita oli halveksuttu, sekä seksuaalinen vapautuminen toivat bulgarialaiseen populaarikulttuuriin uusia piirteitä: siitä, mikä ennen oli kiellettyä tai piilossa, siitä tuli kerralla sallittua, joten ilmiössä on paljon patoutunutta liioiteltua. Liioittelu luo karnevalistista parodiaa ja huumoria,  korkeakulttuurin ja massakulttuurin, ylevän ja alhaisen, vastakohtaisuuksilla leikittelyä. Aziksen videoissa mafiakulttuurin alhaisuus ja uusrikkaiden kultaketjujen kalske kohtaavat, ilman, että näitä yhteiskunnallisia aiheita käsiteltäisiin lyriikan tasolla. Laulujen lyriikka pysyy yksilökeskeisissä, jopa intiimeissä aihepiireissä. Azis pitääkin itseään show-ihmisenä, jota kaikki haluavat katsoa, vaikkeivät sitä myöntäisikään.

Aziksen laulutyyli on hyvin koristeellinen, kuten hänen ulkoinen olemuksensakin. Monille hänen tuhkimotarinansa luo toivoa paremmasta, sillä tähti on noussut köyhistä oloista, eikä hän häpeä itseään: Azis on vasta 29 -vuotias romanimies, joka ei ole käynyt koulua viidennen luokan jälkeen. Silti hän on julkaissut omaelämänkertansa, esiintynyt muotigaaloissa, mainoksissa ja Bulgariassa kuvatussa amerikkalaisen elokuvan sivuosassa, sekä hän on pitänyt piirustusnäyttelyn taidegalleriassa. Azis on myös poliittinen hahmo: hän osallistui Eurorom-puolueen ehdokkaana eduskuntavaaleihin vuonna 2005. ”Vuoden Suurin bulgarialainen” TV -ohjelmassa  2006 Azis äänestettiin sijalle 21., ollen elävistä bulgarialaisista sankareista sijalla 2. Hristo Stoitchkovin jälkeen! Azis on yksilökeskeisen kulttuurin ikoni, mutta hän osaa myös laulaa ja  viihdyttää suurielkeisen diivan maneereilla.  

Viitteet:
Kurkela: Etnomusikologian vuosikirja, Vol. 13 (2001)
Musiikin Suunta: 1996 (Vol. 18), toim.: Vesa Kurkela ja Risto Pekka Pennanen
Nr 1: MUSTALAISUUS JA MUSIIKKI, 
Nr 2: NAPATANSSI JA TURBOFOLK - KADONNEEN ITÄ-EUROOPAN MUSIIKKIA

Diskografia:

  • Celuvai Me (2003)
  • Na Golo (2003)
  • Kraliat (2004)
  • Together (with Desislava) (2004)
  • 2005 (2005)
  • Dueti (2005)
  • Diva (2006)
  • Azis mp3: Azis hits (2007)


ALKUUN
 

 Leppoisia muistoja mustalta keinonahkatuolilta

Varnassa oli heinäkuussa todella lämmintä, lämpömittari näytti yli 30 astetta päivisin, mutta seitsemän jälkeen illalla sää alkoi miellyttävästi viilentyä. Kesäiset illat olivat melko valoisia, vasta kymmenen jälkeen alkoi tulla pimeää. Varna on todella miellyttävä kesäkaupunki, ostoksille pyhitetyiltä kävelykaduilta on suora yhteys rannalle, josta löytyy tyylikkäitä baareja ja ravintoloita moneen makuun. Rannalla voi myös virkistäytyä mineraalivedellä, jota pulppuaa useista lähteistä uimarannan keskellä. Rantaravintoloissa on iltaisin paljon myös paikallisia ihmisiä turistien joukossa, ruoka on maittavaa ja viinit erinomaisia. Rakija maistuu useille, bulgarialaiset juovat sitä tosin tyylikkäämmin kuin me turistit.

Talomme on noin 10 kilometrin päässä Varnan keskustasta, bussilippu maksaa 0.60 levaa eli alle 40 senttiä. Sveti Konstantinissa tuli käytyä myös usein, sinne on meiltä noin kolmen kilometrin kävelymatka rinnettä alaspäin, joskin matkan puolivälissä turvauduimme usein bussiin, koska paikalliset suosittelivat meille sitä kulkiessamme bussipysäkin ohi. - Ei silti, en puoli-ahkerasta opiskelusta huolimatta ymmärrä bulgarian kieltä , lukeminen on säälittävää tavaamista, mutta ainahan ihminen ymmärtää toista ihmistä, vaikkei kielioppi olekaan hallussa.

Rakastan Mustanmeren rannikon maisemia niemineen ja merestä kohoavine kukkuloineen, ne muistuttavat paljon Ranskan Rivieran maisemia, mutta Bulgarian rannikko on hieman rehevämpi eikä ole ainakaan vielä niin täyteen rakennettu kuin Ranskan etelärannikko, Cote d´Azur. - Baltchik on lomakaupunki, joka tuo mieleeni Italian lomakaupungit 1970-luvulla.
Nyt Italiaa vaivaa liiallinen kaupallistuminen. Se ilmiö vasta hiipii Bulgariaan.

Talossamme on vuoden mittaan tehty monenlaista remonttia, keskuslämmitys on asennettu, lämpökattilaa ja öljysäiliötä varten on rakennettu omat tilat, autotalli on rakennettu ja kaivolle on asennettu uusi kansi ja katos, mikä muistuttaa lapsuuteni kaivonkattoa 50-luvun Suomessa. Remontit ovat sujuneet hyvin aikataulun mukaisesti, hintatarjoukset on tehty sähköpostilla tarpeet ja työt eriteltyinä, tililtäni on hävinnyt juuri oikea summa rahaa, sopimusten mukaisesti. Onko moukalla taas ollut tuuria?

Naapurimme Kirill oli asentanut ison munalukon porttiimme, kun emme itse olleet asentaneet kunnon lukkoa porttiin, koska pihassa tehtiin kesällä laatoitustöitä. Kivaahan se on, kun
naapuri huolehtii. Kirillin luona illastaessamme huomasin taas hölmöileväni paikallisten tapojen suhteen, kun suomalaisystäväni Ullan kanssa söimme kolme salaattiannosta tunnissa, kun isäntäväki ja fiksummat vieraat joivat tyylikkäästi rakijaa ja söivät vain yhden salaattiannoksen tupakan, juoman ja loputtoman keskustelun säestämänä. - Meille tarjottiin myös pääruoka, kala ja jälkiruoka ennen muita illallisvieraita, joten olimme lopettaneet koko rituaalin siinä vaiheessa, kun toiset lopettivat alkuruoan. Moukka taas sai nauttia tuuristaan. - En ymmärrä, miten salaatin syömiseen saa kulumaan tunnin. - Jos Suomessa vieras syö tunnin salaattia, emäntä huolestuu siitä ja korjaa salaatin pois ja tuo muuta ruokaa tarjolle.

Varnassa on useita mehanaksi kutsuttuja perinneravintoloita, joiden ruokalista on ylitsepursuava eikä juomavalikoimissa ole valittamista. Suomesta tullut kaverimme Mikki opasti meidät yhteen sellaiseen, ilta loppui ylitsevuotavaan iloon ja täysiin vatsoihin. - Rakijan salat paljastuivat vieraallemme Ullalle, joka oli ensimmäistä kertaa Bulgariassa.

Mustalaisiin suhtaudutaan Bulgariassa vielä enemmän ennakkoluuloisesti kuin Suomessa. Tämä ei ole tutkittua tietoa, mutta suomalaiset välttävät eri väestöryhmien syyttelyä selvästi enemmän kuin bulgarialaiset. - Salamasanteri on usein sanonut, että hän toivoo eri väestöryhmien sopeutuvan toisiinsa ja oli pahoillaan siitä, että tänä keväänä eräs ministeri oli kavaltanut niitä rahoja, joita EU oli myöntänyt mustalaisväestön koulutuksen ja olosuhteitten parantamiseen. Viranomaisten rehellisyys on erilaista Suomessa.

En ole koskaan nähnyt sellaista kättä, joka ojentui ottamaan tarjoamaani kymmenen levan seteliä. Se kuului minua nuoremmalle naiselle, joka etsi kahden lapsensa kanssa jotakin käyttökelpoista asuinalueemme roska-astioista. Nainen oli mustalainen. Missä hän asui, peseytyi ja ruokaili? Mikä on lasten tulevaisuus? Käsi oli mustunut, kynnet samoin, nainen oli vaitonainen.

Bulgaria on monipuolinen ja kaunis maa, jonka kehitysvaihe herättää monenlaisia mietteitä. Kiinnostava ja monipuolinen maa se on monessa suhteessa. Suosittelen tutustumista myös
vuoristoalueisiin. Veliko Tarnovossa tuli keväällä käytyä. Kaunis kaupunki ihanien vuorten keskellä. Sammakoitten konserttia voi kuunnella joen rannalla.

Pirkko Tulkki

ALKUUN
 

Hemmottelua Varnassa

Parin viikon visiitillä Bulgariassa ehtii tehdä yhtä jos toistakin. Minulla oli jo Suomesta lähtiessä mielessä, että hierontaa pitäisi saada, vaikka hinnoista ei etukäteen ollut mitään tietoa eikä Varnassa olevista mahdollisuuksista. Onneksi minulla on paikkakuntalaisia ystäviä, jotka tiesivät hierontapaikoistakin.
Eräänä tiistaina kävin ensin ystäväni Tanjan kanssa tutustumassa Universum-Medical-keskukseen, josko se olisi miellyttävä ja vastaisi muutenkin toiveisiini.

Paikka on viehättävä ”Pormestarin talon” toisessa kerroksessa Maria Luisan varrella aivan keskustassa.

 Keskustelimme ensin tarjonnasta ja hinnoista. Tarjolla oli aina Ayurvedasta Reikiin ja tietenkin myös tavallista hierontaa oli saatavilla. Hinnoittelu pohjautui aikaan. Esimerkiksi puolen tunnin tavallinen niska-hartia hieronta 25 levaa, kalleimmillaan tunnin Reiki ja Ayurveda on 75 levaa.

Varasin heti seuraavaksi päiväksi puolen tunnin tavallisen hieronnan.

Ah sitä ihanuutta!!

Taustalla soi vaimea rauhoittava musiikki ja selkääni hieroi Toni (nainen) aivan upeasti. Hänellä on voimakkaat, mutta silti pehmeät kädet ja hän osasi käyttää niitä todella miellyttävästi. Hän aloitti isoin liikkein lämmitellen koko selkää ja sitten siirryttiin vähän tiukempaan hierontaan. Vaikka olin varannut niska-hartia hieronnan puoleksi tunniksi, niin hän hieroi myös käsivarret sormia myöten ja samoin varpaat pakaroiden ja reisien kautta! Eli oikeastaan sainkin kokovartalo hieronnan selkäpuolelle. Tähän vielä tuli aina lopuksi sekä pään hieronta että noin 10 minuutin Reiki-osuus. Ja puoli tuntia venyi 45 minuutiksi. Silti maksoin vain sen 25 levaa kerta.

Jokaisen käsittelyn jälkeen lepäilin hetken hierontapöydällä ja sitten puin päälleni ja menin maksamaan senkertaisen käsittelyn. Olo oli ihanan rento, mutta silti jotenkin pirteä.

Varasin kaiken kaikkiaan viisi hierontakertaa ja aion jatkaa seuraavalla reissullani tätä ihanaa itsensä hemmottelua.

Mikki Lehessalo

ALKUUN