BULGARIAN VIESTI - Suomi-Bulgaria seuran jäsenlehti

Bulgarian viesti kertoo Bulgarian kulttuurista, taloudesta, historiasta, yhteiskunnallisista kysymyksistä, matkailusta - Bulgariasta ennen ja nyt. Lehdessä julkaistaan myös seuran jäsenosastojen kuulumisia ja tapahtumia. Lehteä toimitetaan jäsenistölle, mutta myös ministeriöille, kulttuuriyhdistyksille ja liike-elämän edustajille Suomessa ja Bulgariassa.

Toimitus

Sirkku Terävä, vastaava päätoimittaja, GSM 040  5768614, e-mail: sirkkuokoye@gmail.com
Maj-Lis Lehessalo, toimittaja + taitto, GSM 0400 900433, e-mail: mikki@lehessalo.com
Ritva Särkisilta, toimittaja, GSM 040 5389266, e-mail: sarrimar@netti.fi

Painopaikka:      Multiprint, Helsinki 2007

Bulgarian Viesti 4/2007 sisältö (aiemmat Bulgarian viestit)
Kaamostunnelmia Suomesta ja Bulgariasta, Sirkku Terävä
Toiminta yhdistää Bulgarian ystävien kasvavaa joukkoa!  Puheenjohtajan palsta, Tapani Salonen
Gourmet myös myynnissä!, Ritva Särkisilta
Bulgariaa itseopiskeluna? Maan historiaa?, Ritva Särkisilta
Omistaakseen veljen, on itse oltava ihminen,   Ritva Särkisilta
Bulgarialainen kunniamerkki Jari Vilénille, Sirkku Terävä
Anna Boyadjieva Virkin jalanjäljillä, Tapani Salonen
Bulgarialaiset rakennustyöläiset näkivät nälkää ja ajoivat työmatkat pummilla, Mikko Kortelainen
Oulun osaston kuulumisia, Eira Turula
Valkeakosken seura toimii... Erkki Rantanen
Minun Bulgariani, Tuija Keronen
Valkoiset joutsenet Helsingin asemesta Berliinissä, Ritva Särkisilta
Kysyi sammakko tietä ... , Sirkku Terävä
Kuukausitapaaminen 7.12.2007, Mikki Lehessalo
Bulgarialaiskaunotar viiden parhaan joukossa valokuvamallikisassa Las Vegasissa, Novinite/mll
Starbuck Bulgariaan, Novinite/mll
Kemin osaston tulevia tapahtumia, Mauri Tuomivaara


Tekijänimin julkaistut artikkelit edustavat kirjoittajiensa näkemyksiä. Toimitus pidättää itsellään oikeuden lyhentää ja muokata artikkeleita kirjoittajan suostumuksella.

  Päätoimittajan palsta
Kaamostunnelmia Suomesta ja Bulgariasta

Bulgarian ystäville syksyn merkkitapahtuma Suomessa on ollut Anton Dontševin historiallisen romaanin, Vreme razdelno ilmestyminen suomeksi. Jaettu aika, tai romaanin saama suomalainen nimi Väkivallan pitkä varjo kuvastaa aikakautta, jolloin veri ei ollut vettä sakeampaa, vaan viha oli vertakin vahvempaa. Ritva Särkisilta analysoi tässä lehdessä romaanin ajankohtaisuutta.

Väkivallan läsnäolo ja hyvinvoinnin jakautuminen on myös puhututtanut tänä syksynä niin Suomessa kuin Bulgariassakin. Jos Venäjällä on vaarallista olla toimittaja, Bulgariassa järjestäytyneen rikollisuuden väkivallan kohteena ovat useimmiten liikemiehet ja johtajat, ja nyt Suomessa kouluhenkilökunta ja koululaiset ovat joutuneet silmittömän väkivallan ja uhkailun kohteeksi. Vaikka puhummekin Suomessa ”yksittäistapauksesta”, kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että suomalainen nuoriso ei voi hyvin. Yhteisöllisyys puuttuu.

Elokuussa Sofiassa skinheadit hyökkäsivät romaanien kimppuun, jotka provosoituivat hyökkäämään valtaväestöä vastaan. Bulgarian sisäministeriö sai nopeasti tilanteen hallintaan lukemalla syytteet kaikille väkivaltaan syyllistyneille osapuolille. Selkkaukset paljastuivat poliittisiksi provokaatioiksi paikallisvaalien alla. Tilanne on edelleen sytytysherkkä, sillä se on kytenyt vuosikymmenet.

Väkivallan ei pitäisi olla demokraattinen keino ajaa asioita. Irtisanomis- ja lakkouhka ovat demokratian sallimia tapoja esittää vaatimuksia ja ilmaista tyytymättömyyttä. Kysymys julkisten alojen palkoista on kysymys kansakunnan hyvinvoinnin (kahtia?-) jaosta. Bulgarialaiset opettajat lakkoilivat tänä syksynä kuusi viikkoa saaden palkkavaatimuksensa läpi, mutta tätä kirjoittaessani, nuorten tutkijoiden mielenilmaukset valtion ensi vuoden tiede- ja koulutusbudjetointia kohtaan jatkuvat Sofiassa. Tutkijat ja tieteen tekijät uhkaavat ”aivovuodolla”. Myös Suomessa on tieteen- ja taiteen pätkätyöläisyyden ongelmat olleet tänä vuonna tapetilla, mutta lentokentälle johtavalle tielle asti emme vielä ole matkalaukkujen kanssa päätyneet, kuten bulgarialaiset kollegamme. Sairaanhoitajat, Alkon myyjät ja farmaseutit ovat käyttäneet demokratian sallimia keinoja vaatiessaan, että kansakunnan hyvinvoinnin kahtiajako ei menisi liian pitkälle. Sairaanhoitajien palkankorotusvaatimuksissa on onneksi juuri saatu aikaan sopu, eikä lunastusuhreja tarvittu!

Suomi-Bulgaria-seurassa pyrimme edistämään seuran järjestämien tapahtumien kautta paitsi kansojemme välistä ystävyyttä, mutta myös arkista, lokaalia yhteisöllisyyttämme: kaikkine eroinemme, ja omalaatuisuuksinemmekin, meillä on jotain yhteistä: intohimoinen suhde Bulgariaan! Tässä numerossa paikallisosastot Kemistä, Oulusta ja Valkeakoskelta kertovat tällä kertaa toiminnastaan.

Pikkujoulut ovat meille suomalaisille varmaankin parhaita paikkoja tutustua toisiimme, ja siksi toivommekin näkevämme mahdollisimman paljon uusia ja vanhoja seuralaisia Bulgarian suurlähetystön järjestämissä pikkujouluissa perjantaina 14.12!

Valoa joulun odotukseen!

T. Sirkku Terävä

ALKUUN

 Puheenjohtajan palsta
Toiminta yhdistää Bulgarian ystävien kasvavaa joukkoa!

Tervehdys kaikille Suomi-Bulgaria-seuran jäsenille ja muille lehtemme lukijoille ensilumen leijaillessa maahan täällä Etelä-Suomessa. Tiedän, että seuramme pohjoisissa osastoissa lumitilanne on parempi.

Ystävyysseuratyötä arvostetaan ja vieraisiin kieliin sekä kulttuureihin perehtymistä pidetään hyödyllisenä, mutta oikea arvostus voitetaan tekemällä ja tekemisen sisällöllä. Toimintaan on lisäksi sisäänrakennettuna oletus, että kaikkea tätä toimintaa voidaan pyörittää lähes ilmaiseksi. Niinhän se ei tietenkään ole.

YK:n päivänä 24. lokakuuta seuramme oli kunnioittamassa Wanhan kaartin perinteitä laskemalla seppeleen pääesikunnan pihalla olevalle muistomerkille. Samana iltana suuri määrä seuramme jäseniä osallistui Balkanin taisteluista kertovan näyttelyn avajaisiin Sotamuseossa, Helsingissä. Bulgarialaiseen valtuuskuntaan kuuluivat Puolustusministeriön kansliapäällikkö Plamen Petkov, kenraali Dimitar Dimitrov ja eversti Ventzislav Simeonov. Herra Petkov palveli aikaisemmin maansa suurlähettiläänä Helsingissä.

Loppuvuoden toiminta yhdistää meitä Bulgarian ystäviä monella tavalla. Marraskuun lopulla teemme yhdessä Bulgaria-aiheisen teemamatkan Tallinnaan. Tällä käynnillä on tarkoitus rakentaa siltaa suomalaisten ja eestiläisten Bulgarian ystävien ja tuntijoiden välille. Mirjalle ja Ilkolle kiitos retken järjestelyistä.

Bulgarian suurlähettiläs Plamen Bonchev on ystävällisesti kutsunut seuramme viettämään pikkujoulua suurlähetystön tiloihin perjantaina 14. joulukuuta. Perinteeksi muodostuneen tilaisuuden tekee tänä vuonna erityisen mielenkiintoiseksi tohtori Pertti Lahermon esitelmä Wanhan kaartin jalanjäljillä Balkanilla. Pertti vieraili lokakuussa Kaartin killan ja sotahistoriallisen seuran mukana Gorni Dubnikin taistelupaikoilla ja kertoo sanoin ja kuvin matkan annista. Eduskunnan entinen puhemies Paavo Lipponen oli suomalaisen valtuuskunnan vierailulla mukana.

Venäjän ja Itä-Euroopan instituutin perustamisen 60. vuosipäivää vietettiin arvokkaissa tunnelmissa Säätytalossa marraskuun alussa. Suomi-Bulgaria-seuran puheenjohtaja osallistui tilaisuuteen. Seuran hallitus pitää säännöllisesti kokouksiaan instituutin tiloissa Antinkadulla Helsingissä, mistä kiitokset erityisesti Anneli Ojalalle, joka tunnetaan suurena Bulgarian ystävänä.

Seuramme toimintaan vuonna 2007 oli tarkoitus sisällyttää lastenkirjallisuutta parhaimmillaan edustavan Risto Räppääjän kääntämistä bulgariankielelle, mutta meistä riippumattomista syistä hanke siirtyy ensi vuoden ensimmäiselle puoliskolle. Hankkeen toteuttaminen on tärkeää, ja hankkeen siirtämisestä on päästy sopimukseen Opetusministeriön ja CIMO:n kanssa.

Toivotan kaikille oikein mahtavaa ja loistavaa pikkujouluaikaa ja rauhallista Joulua. Tervetuloa mukaan seuramme toimintaan uudet ja vanhat jäsenet. Kiitokset kaikille yhteistyötahoille kuluneesta vuodesta.


Tapani Salonen

ALKUUN
 Gourmet myös myynnissä!

Tämän Viestin välissä olevaa, seuran jäsenien jäsenetunaan saamaa ruokanumeroa voi tilata myös erillisenä. Hinta on Suomi - Bulgaria -seuran osastojen jäsenille on 3 euroa.
Numeroa voi tilata jättämällä osoitetiedot sähköpostiosoitteeseen sarrimar@netti.fi tai puhelimitse 040-538 9266/Ritva Särkisilta.

ALKUUN
 Bulgariaa itseopiskeluna? Maan historiaa?

Suomi – Bulgaria -seuralla on bulgariankielen itseopiskelijoille tarjolla videokurssi oppikirjoineen, toinen oppikirja ilman mitään vierasta tukikieltä sekä kolmas, joka on tehty venäjänkielisiä opiskelijoita ajatellen.
Bulgariantaitoisille löytyy Kratka istorija na Balgarija (493 s.!) vuodelta 1981 sekä englannintaitoisille Rulers of Bulgaria, vuodelta 1995, n. 70 runsaasti kuvitettua sivua. Kumpikin kirjoista on bulgarialaista tekoa.
Kiinnostuneet voivat lainata aineistoja ottamalla yhteyttä Ritva Särkisiltaan, sarrimar@netti.fi tai p. 040-538 92 66.

ALKUUN

“Omistaakseen veljen, on itse oltava ihminen”

Anton Dontševin Väkivallan pitkä varjo (Minerva, 2007) katkaisee komealla tavalla runsaan neljännesvuosisadan mittaiseksi venyneen kauden, jona suomeksi ei ole julkaistu yhtään bulgarialaista proosateosta. Kirja on kirjoitettu jo vuonna 1964 ja kuvaa 1660-lukua, etnistä ja uskonnollista kamppailua kristittyjen bulgaarien ja turkkilaisten muslimimiehittäjien välillä Rodopien vuoriston yhdessä laaksossa. Käännöksen julkaisuajankohta tuntuu silti juuri nyt erityisen osuvalta. Samaa perua oleva, uudestaan esiin noussut etninen konflikti ja väkivalta ovat nykyhetkeä vuoristoketjun läntisellä jatkeella Kosovossa ja muualla Länsi-Balkanilla. Tarina saa siitä uuden ulottuvuuden.

Kun ajattelee kirjoittamisvuotta, tulee miettineeksi, mitä viestejä senaikaisessa bulgarilaisessa todellisuudessa eläville kirja sisältää. Miksi oli tärkeää kuvata taistelua, jossa oli kysymys kansallisen identiteetin säilymisestä; siitä että bulgarialaisille ei olisi käynyt samoin kuin niille monille kansoille, jotka vuosituhansien kuluessa ovat asuttaneet samoja vuoria: että heistä olisi jäänyt jäljelle vain nimi ja joitakin arkeologisia jäänteitä, ei uskoa, ei edes kieltä?
Ehkä sitä kysymystä tärkeämpää on kuitenkin kysyä, mitä viestejä kirja sisältää kaikkien aikojen - esimerkiksi meidän aikamme - todellisuuksissa eläville.

Romaani on kirjoitettu kahden kertojan minä-muotoisena kertomuksena. Toinen heistä, Venetsialainen, on itse asiassa ranskalainen, joka on pakkokäännytetty muslimiksi, toinen on bulgarialainen pappi. Vastapuolen vallanpitäjistä julmin, Karaibrahim, osoittautuu janitšaariksi, sorretun kylän bulgarialaisperheestä ryöstetyksi pojaksi, josta turkkilaiset ovat kasvattaneet sotilaan. Pääteemoja ovatkin ihmisten identiteetin monimutkaisuus ja veljeys, joka joko ylittää sen tai ei. Aika oli väkivaltainen ja julma, silti oman veljen tappaminen koettiin vaikeana. Mutta kuka on kenenkin veli? Venetsialainen sanoo: ymmärsin, että kaikessa on kysymys veljeydestä ja että: veljeys – se ei ollut verisidettä, mutta omistaakseen veljen, on itse oltava ihminen.

Romaanin lopussa syntyy lapsi, josta ei tiedetä onko se Karaibrahimin vain hänen kristityn veljensä, joka menetti oman henkensä yrittäessään tappaa Karaibrahimin. Lapsikin haluttaisiin tappaa, jos se olisi väärästä miehestä. Srebra-vanhus, kirjailijan isoäidin kaima ja inhimillisyyden tulkki sanoo siitä: Nähkööt ne, jotka jäävät elämään, tämän lapsen teoista, onko hän hyvä vai huono. Lukijakin joutuu kysymään – näin näköetäisyydellä Balkanin tapahtumiin - onko voimakas etninen identiteetti hyvä asia kaikissa oloissa? Edes ns. yhdentyvässä Euroopassa – tai ainakin: missä kohtaa menee raja?

Tarina on jylhä ja väkivaltainen, rakkaustarinatkin siinä ovat jylhiä ja balladinomaisia. Runollisen väkevä teksti kuljettaa lukijaa Rodopien mahtavissa maisemissa, joiden kauneudesta Dontšev kertoi olleensa mykkänä useita päiviä, kun hän tuli kirjoittamaan kirjaa yhteen vuoriston kylistä. Kirja syntyi 36 päivässä, Dontšev kirjoitti yhtä mittaa, maidon ja keksien voimalla, käymättä edes syömässä välillä. Pieni kyykäärmekin lakkasi pelkäämästä jatkuvasti samassa paikassa istuvaa miestä ja luikerteli uteliaana lähelle, kuten Dontšev kertoo. Sanaakaan tästä nuoren miehen – silloin 34-vuotias – nopeasti kirjoittamasta tekstistä ei kuitenkaan ennen julkaisemista muutettu. Pitkällistä taustatyötä teksti oli kuitenkin ilmeisesti vaatinut, sillä historialliset faktat ovat paikoillaan ja kirjassa on esimerkiksi siteerattu sanatarkasti vanhoja kronikoita.

Jotain huikeasta runollisuudesta selittävät ehkä tiedot Dontševin lapsuudesta. Hän oli hyvin likinäköinen ja häpesi käyttää silmälaseja. Hän kertoo eläneensä merkillisessä äänten maailmassa, joka pani mielikuvituksen liikkeelle. Äänillä on tärkeä osuus myös kirjassa, niitä kuullaan kaikkialla ja maat kokonaista kylää vartenkin ostetaan hopeakelloilla, joiden ääni on kuin “huone täynnä taivaallisia lintuja”. Ja kelloilla on tärkeä merkitys koko tarinassa.

Melkein 500 sivua väkevää, runollista tekstiä, jonkin verran arkaaistakin – kääntäjälle melkoinen urakka. Veikko Koivumäen voi sanoa tehneen kulttuuriteon saattaessaan tämän lukupaketin suomalaisten luettavaksi. Enkä tarkoitan vain käännöstä, vaan kaikkea sitä muutakin, mitä tarvitaan että pieneltä, vähemmän tunnetulta kielialueelta tehdystä käännöksestä tulee kirja, joka pääsee ihmisten käsiin.

Kirja sisältää selitysosan, jossa useita, pääasiassa turkkilaisperäisiä termejä on selitetty. Paikannimien kirjoitusasut kuitenkin jäävät hiukan oudoksuttamaan, ennen kaikkea: miksi mennään Rhodope-vuoreen eikä Rodopeille tai vuorille? Suhuäänteillä on johdonmukaisesti kielitoimiston suosituksen mukainen hattu päässä. Dontšev eikä Donchev – vaikka niin miehen passissa varmaankin lukee. Kielitoimiston suositushan on, että kyrilliset sukunimet kirjoitetaan niin kuin ihmisen passissa lukee – poikkeuksena kuitenkin maailmanmitassa tunnetut suurmiehet. Ja Anton Dontšev on sellainen.

Dontševin nimi on muutaman kerran mainittu Nobel-ehdokkaiden joukossa – lähinnä juuri tämän romaanin takia. Kotimaassaan akateemikon arvonimen saanut kirjailija tunnetaan monien historiallisten romaanien tekijänä. Hän kirjoittaa edelleenkin 77-vuotiaana - syyskuussa Sofiassa julkistettiin hänen viimeisin romaaninsa Krakran kolme elämää.

Nyt suomeksi käännetystä romaanista, alkuperäiseltä nimeltään Vreme razdelno, Jaettu aika, on Bulgariassa otettu jo 18 painosta ja se on ennen suomea käännetty 25 kielelle. Siitä on tehty vuonna1985 elokuva, jota on olemassa myös videona, jossa on englanninkielinen tekstitys.

Dontšev on ollut Kansainvälisessä kirjailijakokouksessa Mukkulassa vuonna 2003 ja hän oli ollut tulossa myös Helsingin tämänvuotisille kirjamessuille, mutta joutui perumaan tulonsa. Ehkä saamme kuitenkin vielä nähdä hänet myöhemmin Suomessa.


Ritva Särkisilta


ALKUUN

Bulgarialainen kunniamerkki Jari Vilénille

Bulgarian suurlähettiläs Plamen Bonchev luovutti 31 elokuuta 2007 Eduskunnan kansalaistietopalvelun salissa  suurlähettiläs Jari Vilénille, Eduskunnan entiselle Bulgarian ystävyysryhmän puheenjohtajalle Bulgarian parlamentin kunniaplaketin ja Bulgarian ulkoministeriön kultaisen laakerinseppeleen kunniamerkin kiitoksena työstä, jota Vilén on tehnyt Bulgarian EU-liittymisen eteen. Vastaava Bulgarian parlamentin kunniaplaketti on myönnetty myös puhemies Paavo Lipposelle, ulkoministeri Ilkka Kanervalle ja entiselle eduskunnan ulkoasiain- valiokunnan puheenjohtajalle, Liisa Jaakonsaarelle.  Kultaisen laakerinseppeleen kunniamerkki on korkein Bulgarian ulkoministeriön  myöntämä kunniamerkki symboloi ystävyyttä ja menestystä.

Sirkku Terävä


ALKUUN

Anna Boyadjieva Virkin jalanjäljillä Helsingissä

Professori Anna Boyadjieva Sofian taideakatemiasta piipahti Helsingissä matkalla Joensuuhun. Pikavierailulla Anna kertoi vaikutelmia Suomesta ja maamme tekstiilitaiteesta seuramme puheenjohtajalle Tapani Saloselle.

Professori Anna Boyadjievan matka on osa yliopistojen välistä Erasmus-vaihtoa, jolla opettajat ja opiskelijat voivat tehdä yliopistojen välistä työtä. Boyadjieva esittelee Sofian taideakatemian tekstiiliosaston työtä viikon ajan Joensuun yliopiston opiskelijoille. “Joensuussa opiskelee parhaillaan neljä bulgarialaista muotoilun opiskelijaa. He ovat menestyneet hyvin opinnoissaan. Meillä on kuitenkin haasteita teollisessa muotoilussa“, Boyadjieva kertoo.

Syyskuinen vierailu Suomeen on Annan ensimmäinen. Ehdimme käydä Tyyne-Kerttu Virkin kotimuseossa Merikannontiellä Helsingissä. “Kotimuseo on hyvin feminiininen, mielenkiintoinen paikka. Tekstiilit ovat käytännöllisiä ja ilmapiiri on virkkimäisen nerokas. Taideteokset ovat upeita”, Boyadjieva toteaa. Hän tunnustaa arvostavansa Virkin elämäntyötä.

Käpylän Karjala-talossa sijaitseva Virkki-käsityömuseo avasi ovensa bulgarialaiselle vieraallemme eritystoivomuksesta. Virkin käsityömuseon kokoelmiin kuuluu 3000 esinettä. Osa tavaroista kiertää parhaillaan eri puolilla maailmaa. Suomalaisesta tekstiilitaiteesta ollaan maailmalla kiinnostuneita. Sofiassa keväällä 2007 järjestetty pellava-näyttely, jota seuramme oli mukana ideoimassa ja toteuttamassa, herätti uutta mielenkiintoa Suomea kohtaan Bulgariassa. Sofian ja Helsingin välille ollaan suunnittelemassa lisää näyttelyvaihtoa. Alustavasti on laskeskeltu, että nyt olisi Bulgarian vuoro tulla Helsinkiin tai muihin Suomen kaupunkeihin.

Mitä yhteistä suomalaisella ja bulgarialaisella tekstiilitaiteella sitten on?
- “Koristelussa on samoja teemoja ja kuvioita, koska molemmat maat kuuluvat itäisen perinteen piiriin. Hämmästyin, kun Meksikossa käydessäni näin hyvin bulgarialais-tyyppisiä kuvioita heidän tekstiileissään. Meksiko ei ole sama kuin Bulgaria, Venäjä tai Suomi”, Boyadjieva naurahtaa. Oikeastaan on aika luonnollista, että Suomi ja Bulgaria ovat tekstiilitaiteessa lähellä toisiaan. Näitä samankaltaisuuksia on jokaisen helppo havaita, hän jatkaa. Tottahan se onkin. Kun katselee bulgarialaisia tekstiilejä, niissä monissa on jonkinlainen tuttuuden tunne suomalaisten tekstiilien kanssa. Perinteinen karjalainen käs´paikka löytää helposti bulgarialaisen sisarensa sofialaiselta torilta. Samoin kansallispuvuissa on samankaltaisuutta.

Lentokoneenvaihdon välillä tehdyn pikavisiitin lopuksi professori Boyadjieva lähettää terveisiä seuramme jäsenille. Hän korostaa ystävyys- ja kulttuurityön merkitystä, ja toteaa että ystävyysseurat rakentavat yhteistyön siltoja kaiken aikaa. Nämä siteet ovat tärkeitä paitsi oman identiteetin vahvistamiseksi, myös toistemme kulttuurien ymmärtämiseksi. Kulttuurilla on taipumus elää jatkuvasti. Meidän on mentävä tässä liikkeessä mukana.

Vaihdamme lämpimät suomalais-bulgarialaisen yhteistyön terveiset ja jäämme odottamaan seuraavaa tapaamista. Anna jatkaa matkaansa Pohjois-Karjalan pääkaupunkiin Joensuuhun…

Tapani Salonen

ALKUUN

 Bulgarialaiset näkivät nälkää ja ajoivat työmatkat pummilla

"Olen nähnyt nälkää. Ruokaan oli käytettävissä yksi euro päivässa. Hankimme rahaa keräämällä pulloja ja tölkkejä puistoista", Rakennusliiton Helsingin toimistossa istuva bulgarialainen Sava Kirpechev kertoo.
Kuvaus ei ole Kirpechevin kotimaasta vaan hänen kokemuksistaan Suomessa. Orjatyövoiman käyttämistä muistuttava toiminta on esimerkki siitä, miksi viranomaiset yrittävät saada halpatyövoiman käytön Suomessa kuriin. Kuluvan vuoden voimassa olleen tilaajavastuulain tarkoitus on taata, etteivät hämärät yrittäjät vie toimintamahdollisuuksia asiansa hoitavilta yrittäjiltä.
Kirpechev on yksi kolmesta bulgarialaisesta työntekijästä, jotka tulivat huhtikuussa Suomeen. Matka sai alkunsa, kun paikallinen välittäjä Borislav Borisov otti heihin Blagoevgradissa yhteyttä ja houkutteli töihin virolaiisyrityksen palvelukseen Suomeen. Palkkaa luvattiin Kirpechevin kertoman mukaan 12 euroa tunnilta ja se maksettaisiin kahden viikon välein. Työsopimusta ei tehty.
"Emme tienneet yrityksestä mitään. Meille luvattiin, että joku tulee vastaan ja järjestää kaiken", Kirpechev kertoo.
Bemari odottikin miehiä Helsingin lentoasemalla. Sieltä he saivat kyydin Helsingin Kannelmäkeen ja jo seuraavana päivänä he olivat töissä asuntokorjauskohteessa Pukinmäessä.
Oman käsityksensä mukaan bulgarialaiset olivat töissä virolaisessa rakennusyrityksessä., jonka edusta heidät tänne palkkasi. Yritys on muun muassa tuonut vuokratyövoimaa Suomeen. Onkin uutta, että ulkomaalaiset pyörittävät Suomessa vierastyövoiman halpatuontia.
Virolaisyrityksen edustaja on väittänyt, ettei se ole bulgarialaisten työnantaja. He vierittävät vastuun heidät houkutelleelle bulgarialaiselle edustajalle.

Työmatkat pummilla
Työskentely Suomessa oli bulgarialaisille paha pettymys. Kirpechev työskenteli yrityksessä vajaat kolme kuukautta. Hän kertoo saaneensa sinä aikana palkkaa eri kokoisina pikkusummina yhteensä 300 euroa. Kolme työntekijää saivat tänä aikana yhteensä noin 900 euroa. Palkan viipymiseen oli erilaisia selityksiä. Kahden viikon jälkeen oli esimerkiksi viikon laskutusaika. Venäjää ymmärtävä rakennusliiton edustaja kertoo kuulleensa, miten virolaisyhtiön edusta torui Kirpecheviä turhanpäiväisestä rahan puutteesta valittamisesta. "Viime viikollahan minä annoin sinulle 50 euroa", tämä oli todennut. Luvattu palkkakin oli pudonnut 12 eurosta kahdeksaan euroon.
Kuvaava esimerkki on, että bulgarialaisten oli matkustettava työmatkansa joukkoliikenteellä ilman lippua. Virolaisyhtiön edustaja sentään lupasi maksaa tarkastusmaksun työntekijöiden jäätyä kiinni pummilla ajamisesta. "Olemme olleet kaikki nälässä Suomessa", Kirpechev kertoo.
Kotona Bulgariassa hänellä on vaimo ja kaksi lasta. Poika on jo 17-vuotias ja tytöllä on ikää kymmenen vuotta. Kotiin hän on pitänyt yhteyttä matkapuhelimella. "Prepaid-liittymään ja ruokaan hankin rahat keräämällä pulloja", hän kertoo päätettyään jättää virolaisen työnantajansa.

Asiakirjat katosivat tytäryhtiöstä
Virolaisyhtiön suomalaiseen tytäryhtiöön tehtiin yhdistetty ulkomaalais- ja työsuojelutarkastus lokakuussa. Tarkasta Antti Lilja osasi ennakoida vaikeuksia, sillä tarkastuksesta sopiminen ja jopa yhtiön katuosoitteen selvittäminen oli hankalaa. Yhtiötä käyttäneistä tilaajista ei ollut tietoja.
Liljan ennakkoaavistukset pitivät paikkansa, sillä käytännössä ainoat yrityksen esittämät paperit olivat 101-lomakkeet virolaisista työntekijöistä. Yhtiön toimitusjohtajan mukaan bulgarialaisten työntekijöiden papereita sisältänyt asiakirjasalkku oli kadonnut joillain asemalla eikä työkirjanpitoa voitu esittää.
"Bulgarialaisten kevään tilanteesta ei saatu mitään näyttöä. Tässä näkyy työmme vaikeus, jos asiat halutaan tehdä meille hankaliksi", Lilja sanoo.
Rakennusliiton yhteyspäällikkö Esko Auvinen pitää selvänä, että viranomaiset pystyvät puuttumaan virolaisyhtiön toimintaan bulgarialaisten asiassa. Mahdollista on, että Rakennusliitto tekee asiasta rikosilmoituksen.

Onnellinen loppu
Kirpechevillä oli koko ajan valmiina lentolippu paluumatkaa varten. "Maksoin edestakaisen, 350 euron lentolipun omilla rahoillani. Voin lähteä milloin vain. Aion kuitenkin pysyä Suomessa, sillä tarkoitukseni on ansaita rahaa elämiseeni ja perheelleni", hän pohtii.
Kirpechevin sen enempää kuin muidenkaan bulgarialaisten ei ole tarvinnut käyttää paluulippuja Bulgariaan. Neljäksi kasvanut bulgarialaisten joukko työskentelee Jarmo Airaksisen omistaman Hansa-Rakennus Oy:n palveluksessa.
Airaksinen omistaa eri puolilla Helsingin seutua majoitustiloja noin 15 henkilön tarpeisiin. Hän vuokraa tiloja verottajan määrittämällä minimi summalla myös kotimaisille työntekijöilleen. Kovia kokeneilla ulkomaalaisilla ei ole alkuvaiheessa rahaa, jolloin kulut menevät Airaksisen piikkiin.
Auttaminen tuo sisältöä hänen elämäänsä. Palkinto on myös se, että esimerkiksi bulgarialaiset ovat osoittautuneet eriomaisiksi työntekijöiksi.
"Onhan ne pieniä suolapaloja, kun pystyy toisia auttamaan. On hauska nähdä, kuinka bulgarialaiset kulkevat sanakirja taskussa ja haluavat oppia suomen, muitakin kovia kokeneita ulkomaalaisia auttanut Jarmo Airaksinen sanoo.

Ote Rakennuslehdessä nro 36
Mikko Kortelaisen artikkelista
ALKUUN
 Oulun osaston kuulumisia


Bulgarialaista iltaa vietettiin jälleen hyvän, bulgarialaisen ruoan ja mukavan ohjelman merkeissä. Pääruoan olivat valmistaneet Jordanka ja Ivan Ivanov. Salaatista ja jälkiruoasta sekä muusta juhlan valmisteluun ja toteuttamiseen liittyvistä tehtävistä huolehtivat hallituksen jäsenet.

Puheenjohtaja Lea Koivuniemi-Iliev lausui vieraat tervetulleiksi jo perinteiseksi muodostuneeseen tapahtumaan. Hän myös lupasi, että vuoden päästä tullaan järjestämään seuran 30-vuotisjuhla.

Ala-aste ikäiset Sindi Mehtomaa ja Ivan Ivanov esittivät ujostelematta ja todella kauniisti bulgarialaista kansantanssia.

Kauko Turula kertoi näyttelijän lahjoillaan juttua höystäen Vaasan Jaakon tarinoista "Vanha Yrkämies".
Eero Suvilehto tulkitsi kirjoittamiaan runoja vanhempiensa vaiheista Oulun seudulla.

Lopuksi vielä kaikkien yhteisenä ohjelmanumerona tanssittiin horoa Lidya Sirkkavaaran ja Daniela Mehtomaan johdolla.
Eira Turula

ALKUUN
  Valkeakosken seura toimii...
Kesäkuussa oli meillä valkeakoskelaisilla ilo vastaanottaa vieraaksemme vanhat tuttavaamme bulgarialaiset tennislupaus Mira Tontsevan ja hänen isänsä Iljan. Kilpailumatkallaan Maria ja Ilja asuivat seuramme puheenjohtaja Inna Ilivitzkyn luona, ja osalllistuivat seuramme erilaisiin tapahtumiin.
Elokuun viimeisellä viikolla lähti Bulgariaan 39 seuramme jäsentä, määränpäänä Varnan Riviera. Vietimme Rivieralla kaksi viikkoa. Ensimmäinen viikko oli suomalaisen mittapuun mukaan liian kuuma, mutta löytyihän Rivieran puistikosta vilvoittavia varjopaikkoja. Toinen lomaviikkomme oli viilempi, syksy oli jo tulossa Bulgariaan.
Teimme retken Targovisten kaupunkiin. Matkalla pysähdyimme Shumeniin. Siellä meille oli tilattu käynti viinitehtaan viininmaistajaisissa. Tuliaisviinit ostimme tehtaan myymälästä. Targovisten kaupunki oli edellisiltä matkoiltamme tuttu paikka. Miehet ottivat paikkansa kahviloiden varjojen alta ja naiset kiiruhtivat edullisille kosmetiikka ja vaateostoksille. Targovisten nähtävyys "Valkoinen hevonen" oli edelleen paikallaa vuoren rinteellä. Kaunis ortodoksikirkko oli myös ihailumme kohteena. Illan vietimme syöden, juoden ja tanssien paikallisessa viehättävässä ravitolassa. Myöhään illalla palasimme Rivieralle.
Perinteisesti vierailimme myös Burgasin kaupungissa Burgas-Suomi-seuran vieraana. Burgasissa vietimme päivän kaupunkia ihastellen ja tietysti ostoksia tehden. Illalla oli yhteinen illanvietto Burgas-Suomi seuralaisten kanssa ja meillä oli niin mukavaa...
Yövyimme Burgasin meripuistossa olevassa Park-hotellissa. Aamulla lähdimme Burgas-Suomi seuralaisten opastuksella tutustumaan Sozopolin kaupunkiin. Kierrellessämme sokkeloisilla viehättävillä kaduilla tapasimme valkeakoskelaisia tuttaviamme, ainahan me koskilaiset törmäämme toisiimme. Iltapäivällä lähdimme kohti Varnaa. Jätimme hellät hyvästit bulgarialaisille ystävillemme, ensi vuonna tavataan jälleen. Muutama auringonottopäivä oli vielä jäljellä ja sitten lähtö kotiin.
Onnistunut matkamme toi tullessaan toivomuksen uudesta matkasta ensi vuonna. Kotimaassa syyskaudella järjestämme yhdistetyn syyskokous-pikkujoulun 24. marraskuuta. Tallinnaan menemme meripikkujoulua viettämään 6.-8.12. Näin me toimimme.

Erkki Rantanen
sihteeri


ALKUUN

 Minun Bulgariani

Tutustumiseni Bulgariaan alkoi reippaasti kuukauden kielikurssilla Veliko Tarnovossa elokuussa 1990. Olin aikaisemmin lukenut hieman kielen alkeita, mutta ilmoittauduin rohkeasti keskitason ryhmään, sillä uskoin venäjän taitojeni ansiosta pärjääväni siellä, kunhan tekisin kovasti töitä alussa. Kurssi menikin hyvin ja siellä vietetty kuukausi oli varmaan elämäni hauskin. Tapasin uusia ihmisiä eri puolilta maailmaa. Aamupäivät opiskelimme, iltapäivisin ja viikonloppuisin oli retkiä lähiseudulle, illat vietimme omalla klubilla siemaillen suomalaisittain halpoja juomia ja opettelimme bulgarialaisia kansantansseja jne. Kurssiin sisältyi "virallisen" osuuden jälkeen vielä viikko Mustanmeren rannalla Albenassa. Itse jatkoin maassa oleskeluani vielä sen jälkeenkin paikallisen tuttavaperheen luona Karlovossa, Bulgarian Ruusulaaksossa.

Jatkoin kielen opiskelua Helsingin yliopistossa ja seuraavana syksynä suuntasin jälleen Bulgariaan. Nyt vietin viikon Aurinkorannikolla, käväisin myös Istanbulissa ja sitten jälleen Karlovossa, jossa minulla olikin jo paljon tuttuja. Kielikin taisi sujua jo paljon paremmin kuin ensivierailullani.

Puoli vuotta myöhemmin pääsinkin jo lukukaudeksi – siis kevääksi 1992 - stipendiaatiksi Sofian yliopistoon. Aika oli vähän outo, energiaa säännösteltiin ja välillä oli sähköt pois kokonaisesta kaupunginosasta. Asuntolassa piti varoa noita aikoja, ettei sattunut silloin hissiin, mutta onneksi sähkökatkoksista ilmoitettiin etukäteen. Kaikesta huomasi selvästi, että elettiin muutoksen aikaa. Paljon uutta rakennettiin, paljon vanhaa purettiin. Keväällä kävin myös elämäni ensimmäistä kertaa autokoulua siellä. Siitä tuli hyvä lisä kieliopintoihini, vaikka en korttia ehtinytkään saada (vuosi sitten viimein rohkaistuin ja kävin koulun Helsingissä). Tutustuin useisiin paikkoihin Bulgariassa, mm. Plovdiviin, Rilan luostariin, Sandanskiin ja Melnikiin. Sain tietenkin myös uusia ystäviä niin paikallisista kuin ulkomaalaisistakin. Lopulta heinä-elokuun vaihteessa oli aika lähteä pois. Jatkoin vielä kieliopintoja Helsingin yliopistossa, mutta niin vain on käynyt, etten ole sen jälkeen Bulgariassa vieraillut. Kiinnostus maahan on kyllä säilynyt, vaikka kielitaito onkin ruostunut, ja enköhän taas joskus lähitulevaisuudessa käy Bulgariassa uudestaan. Na zdrave!

Tuija Keronen
ALKUUN
  Valkoiset joutsenet Helsingin asemesta Berliinissä

Todellisuuden huumassa oli tämänvuotisena teemana Berliinin 10. etnofilmifestivaaleilla, jotka pidettiin 8.-11.11. Filmejä esitettiin runsaat 75.
8.11. ohjelmassa oli bulgarialaisen, Suomessa asuvan Ivan Blagoevin ohjaama The White Swans, Valkoiset joutsenet, joka oli ehdolla myös DocPointin viimevuotiseen Helsingin juhlaviikoilla esitettyyn bulgarilaisfilmien sarjaan.

Filmi kertoo samannimisestä, Slivenin ghetossa asuvasta mustalaisorkesterista.
32 minuuttinen filmi kuvattiin Slivenin pahamaineisessä Nadezda-nimisessä mustalaisgetossa tammikuussa 2002 ja se seuraa yhtä päivää puhallinorkesteri Belite Lebedien elämässä. Jokaisesta jäsenestä saadaan pieni tuokiokuva. Katselija pääsee näin kurkistamaan romaniyhteisön elämään monelta kantilta.
 Filmi tehtiin matalalla profiililla ja mukana oli paikallisia "turvamiehiä", kertoo Tuula Parkusjärvi-Blagoev, joka myös oli Bulgariassa filmiteon aikaan vuonna 2002. Mukana oli kuvaaja ja tekninen assistentti post-production vaiheessa, ohjauksesta ja tuottamisesta vastasi Ivan Blagoev.
Filmi on ollut epävirallisessa levityksessä Bulgarian taiteilija- ja muusikkopiireissä ja siitä tuli eräänlainen kulttifilmi, jossa olleita lausahduksia toisteltiin vuosikaudet eri yhteyksissä.
The White Swans oli toinen dokumenteista, jotka ParkuFilmsiltä olivat ehdolla Helsinkiin Docpointin bulgarialaisfilmien sarjaan syksyllä 2006, kertoo Tuula Parkusjärvi-Blagoev. Kun filmejä valittiin, oli joukossa paljon mustalaisaiheisia muusikkojuttuja, joten jury päätyi ParkuFilmsin toiseen filmiin Rubber Bandiin. Tämä vaikuttava dokumentti kertoi sokeiden asuntolassa asuvasta pariskunnasta ja heidän kahdesta lapsestaan, jotka puolestaan asuivat koulukodissa. Myös tämä filmi tehtiin perheen viettäessä ”bulgarialaista välivuotta” Varnassa.
R.S.

ALKUUN
 
 Kysyi sammakko tietä...

Jyväskylän yliopiston Bulgarian kirjallisuuden dosentilta, Eero Suvilehdolta on ilmestymässä uusi aforismikokoelma: Kysyi sammakko tietä: Seitsemän pyhää lukua ja yksi syntinen. Kuten aikaisemmissakin teksteissään, Suvilehto viittaa myös Bulgariaan ja muihin maailman kolkkiin yleisinhimillisellä viisaudella. Kirjan julkaisee kustannus Puntsi - teoksia pohjoisesta.

Otteita tulevan kirjan ajatelmista:


Orfeus kerrostalossa vie manalaan naapuritkin.

Suru ja ilo eivät tunne virka-aikoja.

Suuri halu sirpaleella tulla kokonaiseksi.

Olkoon runossa ruumis ja urheilussa sielu.

Ihmisessä on muitakin puolia kuin oikeisto ja vasemmisto.

Historia lähempänä teologiaa kuin maantiedettä.

Pöljät Öljymäellä bensakanisteri kainalossa.

Yliopistokin kompuroimassa luostarista pörssiin.

Tieto lisää tuskaa, hyvä virka vähän helpottaa.

Sofiassa dramaattisen teatterin luona on kasino ja sen takana
panttilainaamo. Tämä ei ole runo.

Kaikki virtaa, mutta millä vauhdilla ja mihin suuntaan.

Sirkku Terävä

ALKUUN
 

 Kuukausitapaaminen 7.12.2007

Kuukausitapaamisessa 7.11.2007 oli hohtoa. Läsnä oli kymmenkunta innokasta bulgarian ystävää. Tapaamisessa oli mukana myös Suomen Bulgarian suurlähettiläs Kauko Jämsén.
Suurlähettilään johdolla keskustelimme hyvin vilkkaasti eri aiheista:
- opettajien lakosta, kesti kuusi viikkoa, saama hyöty: palkankorotus marraskuun alusta 22% ja ensi heinäkuussa 24% sekä hallituksen lupaus lisätä koulutusmäärärahoja siten, että ensi vuonna sen osuus on 4,2% BKT:sta
- Inflaatio oli syyskuu 2006-syyskuu 2007 noin 14%, tasaantunee loppuvuodesta 8-10 prosenttiin
- Bulgarian valtiollinen armeija lopetetaan 31.12.2007 ja tilalle tulee palkka-armeija
- FinPro avaa toimistonsa vuoden alusta Plovdivissa
- Suomen ja Bulgarian välinen kauppavaihto on kasvanut kolminkertaiseksi.
- Korruptiota ei valitettavasti ole saatu pienennettyä käytännössä yhtään, kun taas mm. Romania on tässä asiassa edistynyt huomattavasti.

Mikki Lehessalo

ALKUUN

  Bulgarialaiskaunotar viiden parhaan joukossa valokuvamallikisassa Las Vegasissa

Bulgarialaiskaunotar Maria Radeva on päässyt finaali viisikkoon Valokuvamalli 2007 kisassa Las Vegasissa ja nyt hänen täytyy vain ”elimi-noida” neljä kanssakilpailijaansa napatakseen voiton.
Yksi kilpailija joutuu lähtemään joka viikko puhelinäänestyksen tuloksen perusteella. Nämä vii finalistia on tuomariston valitsemia. Kaksi viimeistä mallia kohtaavat toisensa suorassa taistelussa TV-show’ssa.
Bulgarian kansalainen Maria Radeva on syn-tynyt Dobrichissa. Hän valmistui kunniamainin-noin Las Vegasin Yliopistosta ja on työskennellyt mm. matkatoimistossa. Mallina hän on pääs-syt suositun nevadalaisen lehden kanteen ja ottanut osaa lukemattomiin TV-ohjelmiin USAssa.

Novinite 16.11.2007 / mll

 

ALKUUN

  Starbucks Bulgariaan 2008

Starbucks, maailman suurin kahvilaketju, haluaa astua Bulgarian markkinoille ensi vuonna, keskittyen ensivaiheessa Sofiaan. Starbucks on jo aloittanut henkilökunnan palkkaamisen.
Yritys ei pelkää kilpailua, vaikka maassa on jo Costa Coffee ja McCafe -ketjujen myymälöitä.

Novinite 20.11.2007 /mll

ALKUUN

 Kemin osaston tulevia tapahtumia

Keskiviikkona 5.12 vietämme yhdistettyä bulgarialaista iltaa ja pikkujoulua. Tarjolla on jälleen juhlaherkkuja noutopöydästä ja ohjelmaa sekä iloista yhdessäoloa. Juhlapaikka on Kemin Leipätehtaan ”Mehana” ja juhlat alkavat klo 18.00. Ennakkoilmoitukset Pentti Järviselle p. 040 5298104, 2.12.07 mennessä.

Maanantaina 17.12.07 avataan Kemin Kulttuurikeskuksen aulassa maisema- ja muotokuva-maalarin Eugenia Lepatsovan 30 reproduktiota käsittävä akvarellinäyttely. Näyttelyn lähettää Sofiasta etnografinen museo ja se on viikon ajan esillä Kemissä ja sen jälkeen siirtyy suurlähetystön tiloihin eri osastojen käyttöön.

Kevätkauden 2008 tapahtumista ilmoitamme heti kun päivämäärät on sovittu, mutta suunnitt-eilla on matkailuaiheinen ilta, kevätkokous ja perinteinen äitienpäivälounas bulgarialaisine herkkuineen.

Bulgariankielen kielikurssi jatkuu jo kolmatta vuotta Kemin Työväenopiston tiloissa keski-viikkoiltaisin klo 17.30 ja opettajana toimii Mauri Tuomivaara.
Maurilla on myös työn alla nettiin tuleva bulgariankielen kurssi, jolla kuka tahansa voi opiskella kieltä vaikka omalta kotikoneeltaan.

Huhtikuun 3. 2008 Bratsigovon historiallisessa pikkukaupungissa on tarkoitus avata uusi suomalais-bulgarialainen ystävyyden monumentti, jolla myös kunnioitetaan ja kiitetään suo-malaisia sotilaita, jotka osallistuivat Bulgarian vapauttamiseen 130 vuotta sitten.

Kemin seudun osasto pitää edelleen yllä suhteita Burgasin lasten ja nuorten orpokotiin. Lapsia kodissa on n. 100. Nyt jouluna seura tarjoaa lapsille jouluaterian lahjapaketteineen.

Keminmaalainen naiskuoro ”Altana” Ivan Ivanovin johdolla harjoittelee uusia lauluja ja kuoro ilmoittelee lehdissä tulevista esiintymisistään.

Mauri Tuomivaara
 

ALKUUN