BULGARIAN VIESTI - Suomi-Bulgaria seuran jäsenlehti

Bulgarian viesti kertoo Bulgarian kulttuurista, taloudesta, historiasta, yhteiskunnallisista kysymyksistä, matkailusta - Bulgariasta ennen ja nyt. Lehdessä julkaistaan myös seuran jäsenosastojen kuulumisia ja tapahtumia. Lehteä toimitetaan jäsenistölle, mutta myös ministeriöille, kulttuuriyhdistyksille ja liike-elämän edustajille Suomessa ja Bulgariassa.

Toimitus

Sirkku Terävä, vastaava päätoimittaja, GSM 040  5768614, e-mail: sirkkuokoye@gmail.com
Maj-Lis Lehessalo, toimittaja + taitto, GSM 0400 900433, e-mail: mikki@lehessalo.com
Ritva Särkisilta, toimittaja, GSM 040 5389266, e-mail: sarrimar@netti.fi

Painopaikka:      Multiprint, Helsinki 2008

Bulgarian Viesti 1/2008 sisältö (aiemmat Bulgarian viestit)
Lumen taikaa, Sirkku Terävä
Bulgarian strateginen asema vahvistuu, Tapani Salonen
Risto Rapa Bulgariassa, Ritva Särkisilta
Anton Dontshev: Historiasta energiaa, valoa ja lämpöä, Ritva Särkisilta
Viron Bulgarian kunniakonsuli,   Ilkko Suvilehto
Tallinnan yliopiston korkean tason bulgarialaista asiantuntemusta, Ritva Särkisilta
Sofialaisesta opiskelijaelämästä, Sirkku Terävä
Bulgariaa ilmaiseksi netin kautta, R.S.
Tunnelmia matkailumessuilta, Tapani, Ritva, Sirkku
Hallitus esittäytyy: Mauri Tuomivaara
DocPoint: Hyttysiä ja ydinvoivahaaveita, Ritva Särkisilta
... ja Christo & Jeanne-Clauden Portit, Ritva Särkisilta
Maailman talkoissa ohjelmaa orpolapsille,  Marjo Sajantola
Vammaisten lasten adoptiot Bulgariassa, Novinite 8.2.08 /mll

Tekijänimin julkaistut artikkelit edustavat kirjoittajiensa näkemyksiä. Toimitus pidättää itsellään oikeuden lyhentää ja muokata artikkeleita kirjoittajan suostumuksella.

  Päätoimittajan palsta
Lumen taikaa

Vaikka moni joka minut tuntee ei sitä uskoisi, 20 vuotta sitten olin Sofian yliopiston hiihtojoukkueen jäsen. Olin ensimmäisellä vuosikurssilla, kun liikunnanopettajamme tajusi, että olen suomalainen. Tälle keski-ikäiselle naisopettajalle suomalaisuus merkitsi jotain tavattoman hyvää, sillä hän oli ollut murtomaahiihdossa Bulgarian maajoukkueen jäsen, ja päässyt joskus 1970-luvulla Lahteen kisaamaan! Ilmeisesti Suomi ja suomalaiset olivat tehneet hiihtäjään lähtemättömän vaikutuksen, sillä hän vaati, että osallistun yliopiston hiihtojoukkueeseen, ja saman tien esitteli minut tyttärelleen, toivoen kovasti, että meistä tulisi parhaimmat ystävykset.
Eihän hän voinut tietää että inhosin murtomaahiihtoa. Inhosin silloin.

Kuinka ollakaan, löysin hiihtämisestä aivan uusia puolia, kun sain lainaksi sukset ja pääsin kahdesti viikossa Vitoshalle hiihtämään, omaan tahtiini. Tiukempi paikka tuli sitten Banskossa, kun olisi pitänyt osallistua kilpailuun ja opetella luistelutyyliä, jota bulgariaksi kutsuttiin siihen aikaan suomalaiseksi tyyliksi. En ollut syntynyt sukset jalassa.

Samoihin aikoihin vuonna 1988 suomalainen mäkikotka voitti Calgaryssä kultaa, teki mäkiennätyksen, historiaa voittamalla kolme henkilökohtaista kultamitallia.

Kuullessaan, että olen joutunut yliopiston murtomaahiihtojoukkueeseen äitini koto-Suomessa totesi: ”On se hyvä, etteivät ne bulgarialaiset ole huomanneet pyytää sinua mäenlaskujoukkueeseen...”

Matti Nykänen osallistui viime viikonloppuna jälleen Taivalkoskella veteraanikisoihin. Kirjankin julkaissut Matti sanoo, että ”jokainen päivä on uusintaa”. Sillä perusteella, minunkin mieleni tekisi lähteä katsastamaan Vitosha uudelleen, tai Banskoa, kahden vuosikymmenen jälkeen, sillä tänä talvena ainakin Bulgariassa on ollut lunta, jopa vaivaksi asti!

Harmaasta Helsingistä,
Sirkku Terävä


ALKUUN

 Puheenjohtajan palsta
Bulgarian strateginen asema vahvistuu

Viime vuosina Bulgaria on kokenut suuria muutoksia. Juuri kun ollaan totuttu maan Nato-jäsenyyteen ja toivotettu Bulgaria mukaan EU-perheeseen, koetaan Bulgarian strategisen aseman uusi vahvistuminen energiakysymysten kautta.

Energia on noussut pysyvästi ulko- ja turvallisuuspolitiikan keskiöön. Painoarvoaan ovat tuntuvasti kasvattaneet ne maat, joilla on omia energiavaroja ja ne maat, jotka sijaitsevat energian kuljetusreittien varrella.

Venäjän presidentti Vladimir Putin käväisi Sofiassa. Putinin vierailuihin liittyy aina merkittäviä hankkeita, joilla on suuria taloudellisia vaikutuksia. Tällä kertaa Venäjä ja Bulgaria tiivistävät energiayhteistyötään. Venäjän on määrä alkaa rakentaa ydinvoimalaa Bulgariaan.

Öljy- ja kaasuputkien tuominen Eurooppaan juuri Bulgarian kautta kääntää katseet Balkanin alueen merkitykseen. Nabucco-kaasuputki on strategisesti Bulgarialle tärkeä, koska putki tuo Keski-Aasian kaasua Länsi-Eurooppaan ja työntyy Euroopan alueelle ensi kertaa nimenomaan Bulgariassa, muistuttaa energiaministeri Petar Dimitrov.

Matkamessuille Suomi-Bulgaria-seura osallistui näyttävällä osastolla

Seuramme osallistui Matka 2008 messuille 17.-20.1. Näyttävän osastomme koristelu perustui bulgarialaisten kansallispukujen ja maan lipunvärien käytölle. Halusimme tehdä osastostamme bulgarialaisen oloisen värejä ja tunnelmaa myöten. Toivomme, että tämä viesti välittyi myös osastolla vierailleelle suurlähettiläs Kauko Jämsenille.

Seuraamme matkamessuilla edustivat allekirjoittaneen lisäksi Ritva, Mirja, Ilkko, Kari ja Sirkku. Erityiskiitokset Ritvalle, jonka luovuuden tuloksena osaston koristelu ja sommittelu syntyivät. Käytimme “Minun Bulgariani” -valokuvanäyttelyn kuvia sekä Mukkulan kirjailijavierailun antia osastomme elävöittämisessä. Messut oli seuralle onnistunut yhdistelmä. Saimme runsaasti uusia jäseniä. Tervetuloa mukaan!

Bulgarian valtion matkailutoimisto Anelia Genovan johdolla oli panostanut hyvin Bulgarian mainostamiseen messuilla. Samoin lukuisat Suomesta Bulgariaan matkoja tekevät matkatoimistot olivat paikalla. Kiinnostus Bulgarian matkoihin on osittain uuden etsimistä. Matkailukesän tunnelmasta on tulossa odottava.

Antakaa unelmien kukkia ja toiveiden versota. Aikanaan talvi väistyy, kevätaurinko alkaa lämmittää ja kesä tekee toiveista totta. Kokemus on siellä, missä on meri, rantakallio, pyyhe ja hyvä kirja. Tai aamukaste, niityn tuoksu, metsässä vaeltava tuuli. Toivon kaikille lukijoillemme hyvää vuoden jatkoa, antakaa tunteen viedä ja mielikuvituksen lennättää. Tärkeintä on lähteminen, ensimmäinen askel.


Tapani Salonen

ALKUUN
 Risto Rapa Bulgariassa

Risto Räppääjää lähtee vihdoinkin valloittamaan Bulgariaa. Bulgariassa tämä Sinikka ja Tiina Nopolan lastenkirja sankari tullaan tuntemaan nimellä Risto Rapa. Vastapainetut kirjat esitellään Sofiassa 25.3. ja Veliko Tarnovossa 26.3. Kirjailijat Sinikka ja Tiina Nopola saapuvat kirjojen esittelytilaisuuteen.
Margarita Vidinovska on kääntänyt suomalaisen kirjallisuuden vientiorganisaation Filin tuella kolme Risto Räppääjä-kirjaa, jotka painattaa velikotarnovolainen kustannusyhtiö Faber. Suomi – Bulgaria -seura puolestaan on saanut Cimolta ja opetusministeriöltä avustuksen kirjojen esittelyyn ja markkinointiin. Osana Risto Rapan tunnetuksi tekemistä seura lahjoittaa kirjoja bulgarialaisten lastenkotien kirjastoille.

R.S.

ALKUUN
 Anton Dontšev:
Historiasta energiaa, valoa ja lämpöä

Kun puut vuosimiljoonien kuluessa maan sisässä muuttuvat kiveksi, niin syntynyttä ainetta voi käyttää useammalla tavalla. Voi tietysti ottaa kivenmurikan ja lyödä sillä jotakuta päähän. Mutta kivihiilestä voi myös tehdä lämpöä ja valoa, energiaa suurelle joukolle ihmisiä.
Osuvaa rinnastusta käytti Anton Dontšev lehdistötilaisuudessaan Helsingissä vastatessaan historian opetuksia koskeneeseen kysymykseen.

Dontšev itse tekee maansa historiasta kynällään “energiaa suurelle joukolle ihmisiä“. Bulgarian Akatemian arvostettu jäsen, jonka pääteosta käännetty peräti 31 kielelle - oikaistaan viime numeron luku 25, joka oli parissa vuodessa muuttunut noin drastisesti - oli Suomessa käymässä Väkivallan pitkä varjo-kirjansa käännöksen julkistamisen vuoksi. Runsaat 40 vuotta sitten kirjoitetun kirjan ajankohtaisuus tuli todetuksi jo Viestin edellisessä numerossa. Siitä kertoo myös se, että länsimaiset yhtiöt ovat suunnittelemassa uutta kansainväliseen levitykseen aiottua filmiä kirjan pohjalta - bulgarialainenhan tehtiin vuonna 1988 .
Dontšev vieraili kirjansa lehdistötilaisuudessa ja Suomi - Bulgaria -seuran jäsenet olivat ylpeitä ja iloisia, kun saimme akateemikon myös seuran “laajennettuun pikkujouluun”. Suomen Bulgarian suurlähetystöön oli kutsuttu ja saapunut myös runsaasti Suomen bulgarialaisia, joille Dontšev puhui koskettavalla tavalla siitä, miten Bulgarian valtio on myös henkinen valtakunta, jota jokainen bulgarialainen kantaa sisimmässään, missä sitten maailmalla asuukin.
Helsingin Sanomat julkaisi kirjasta Hannu Marttilan kirjoittaman arvioinnin lehdistötilaisuutta seuraavana päivänä - mistä on syytä olla iloinen - ei vain sen vuoksi, että se tapahtui joulun alla, vaan myös siksi, että se on tietynlainen osoitus arvonannosta - monet suomalaiset kirjailijat saavat pitkään ja joskus turhaankin odotella vastaavaa, kuten viime vuosienkin keskustelusta on saatu kuulla. Kannattaa lukea myös tämä: http://blogit.hs.fi/kirjat/balkanin-makikotkat/.


Ritva Särkisilta

ALKUUN

  Viron Bulgarian kunniakonsuli

Suomi-Bulgaria-seura vieraili seitsemän hengen voimin Tallinnassa 24.-25.11.2007 puheenjohtaja Tapani Salosen johtamana.
Saimme tutustua lauantaina Viron Bulgarian kunniakonsuliin, hra Heiki Kranichiin, joka kertoi meille maansa suhteiden kehittymisestä Bulgariaan 90- luvun jälkeen sekä tämän päivän trendeistä.
Kranich (s. 1961 Haapsalussa) on toiminut maansa valtiovarainministerinä ja ympäristöministerinä. Eduskunnassa (Riigikogu) hän on ollut kahdeksan vuotta, jonka jälkeen hän halusi kokeilla muutakin kuin politiikkaa. Tällä hetkellä hän toimii yrityselämässä ja eräs hänen yhteistyöhankkeistaan liittyy Bulgarian terveydenhuoltojärjestelmän parantamiseen.
Kranich vieraili ensimmäistä kertaa Bulgariassa v. 2003 ja rakastui maahan jo ensi silmäykseltä. Bulgarian kieltä hän oppinut itsenäisesti ”learning by doing”-periaatteella, eli lukemalla, kuuntelemalla ja kysymällä ”Mitä tämä tarkoittaa?”.
Turismi Virosta Bulgariaan on lisääntynyt ja charter-lennot ovat vieneet matkailijoita etelään.
Tänä vuonna Viron valtio on avannut suurlähetystön Sofiassa, minkä Kranich näkee myönteisenä kehityksenä. Tähän asti virolaiset ovat joutuneet hoitamaan Bulgariaan, Romaniaan ja Makedoniaan liittyviä asioita Varsovan lähetystöstä käsin.
Viron edellisen Riigikogun suurin ystävyysryhmä oli Bulgaria-ryhmä, nykyään se on pienentynyt jonkin verran.
Mietimme, olisiko maassa edellytyksiä Viro-Bulgaria-seuran perustamiselle. Tallinnan yliopiston bulgariankielen professorilla, Dimitar Kenanovilla, on 20 bulgariankielen opiskelijaa.
Olemme luoneet tapaamisellamme edellytykset jatkaa ajatustenvaihtoa.
Kiitämme hra kunniakonsulia hänen osoittamastaan mielenkiinnosta tavata seuramme jäsenet ja esittäytyä meille. Toivottavasti tapaamme uudestaan!

Suomi-Bulgaria-seuran johtokunnan puolesta,

Ilkko Suvilehto

ALKUUN

  Tallinnan yliopistolla korkean tason bulgarialaista asiantuntemusta

1,5 miljoonan asukkaan Viro on kunnostautunut bulgariankielen opetuksen suhteen. Tallinnan yliopisto - jossa bulgariaa on opetettu vuodesta 1981 - on saanut vierailevaksi bulgariankielen lehtorikseen melkoisen asiantuntijan, kuten Suomi - Bulgaria -seuran seminaarimatkalaiset voivat omakohtaisesti kokea tavatessaan professori, tri Dimitar Kenanovin.

Dimitar Kenanov on varsinaiselta ammatiltaan Veliko Tarnovon yliopiston professori erikoisalanaan muinaisbulgaria ja sen kirjallisuuden historia sekä metafrastiikka. Ensi kesänä hän on palaamassa entiseen virkaansa hoidettuaan vierailevana lehtorina neljä vuotta opetusta Tallinnassa. Bulgarialaisen vilkas prof. Kenanov kertoi, että sopeutuminen pidättyväisten virolaisten joukkoon ja kontaktien syntyminen heidän kanssaan otti oman aikansa. Myös virolainen maisema oudoksutti aluksi: pelkkää tasamaata, ei missään vuoria, joista bulgarialaisen maiseman lumo rakentuu!

Kenanov opettaa Tallinnassa slavistiikan laitoksella ja hän vei Suomi - Bulgaria -seuran matkalaiset omaan luentosaliinsa saamaan tietoiskun erikoisaloistaan
- aiheista, jotka tuntuivat vallanneen asiantuntijansa syvästi henkilökohtaisella tasolla. Ei ehkä vähiten siksi, että suvun juuret vievät Itä-Rumeliaan, tähän rajamaakuntaan, joka liitettiin v. 1877 vapautettuun Bulgariaan vasta v. 1885 ja joka ehkä muitakin ankarammin koki kielellisen ja kulttuurisen vainon. Kenanovin oma isoäiti oli kylästään ainoa, joka palasi takaisin, kun kylän kaikki naiset ja lapset oli pakkosiirretty Turkkiin - mikä oli valloittajien aikanaan käyttämä turkkilaistamismenetelmä. Kenanovin kertomana kielen historia kuulosti jännittävältä tarinalta, joka oli yhtä täynnä erikoisia käänteitä ja yhtä raaka kuin maan muukin historia. Ja pitkä. Bulgariaa kirjoitettiin jo puoli vuosituhatta ennen kuin suomenkieltä. Kiril ja Metodi, nämä bulgariankielen isinä tunnetut munkkiveljekset loivat glagolitsan saadakseen raamatun slaavilaisille kielille. Sen pohjalta kehitetty nykyinen kyrillinen aakkosista on edelleenkin tärkeä slaavilaisen identiteetin tekijä.

Muinaisbulgariaa voi kuulla Suomessakin edelleen

Muinaisbulgaria tunnetaan suomeksi paremmin “kirkkoslaavina”. Tämä nimi selittää, miksi muinaisbulgariaa voi tänä päivänäkin kuulla Suomessa. Se on edelleen ortodoksikirkon yleinen liturgiakieli monissa maissa ja myös Suomen ortodoksikirkoissa sitä käytetään jonkin verran, vaikka meillä pääkieli onkin suomi. Maahanmuuton seurauksena kirkkoslaavin käyttö on lisääntymässä, sillä esimerkiksi venäläiset ovat tottuneet kuulemaan sitä kotonaan omissa kirkoissaan. Kieli on kirkon lisäksi ollut käytössä aiemmin erilaisissa asiakirjoissa ja oppineitten kielenä vähän samaan tapaan kuin latina lännessä.
Metafrastiikkaa, josta prof. Kenanov on kirjoittanut useita teoksia, voisi kuvata ortodoksisten legendojen eräänlaisen vuosisatoja jatkuneen “toimitus- tai päivitystyön” historiaksi.
Professori Kenanovin julkaisujen luettelo on muutoinkin melkoinen; sisältää mm. oppikirjoja eri asteiden oppilaitoksille peruskouluista yliopistoihin. Siitä saa jonkinlaisen käsityksen esimerkiksi googlaamalla sanoilla ДИМИТЪР КЕНАНОВ КНИГИ.

Matkalaiset keskustelivat mahdollisuudesta saada prof. Kenanov luennoimaan Suomeen ennen kuin hän kesällä palaa takaisin Veliko Tarnovoon.
Ritva Särkisilta

ALKUUN

  Sofialaisesta opiskelijaelämästä
Diana Georgieva, Sofian yliopisto


Vuosia sitten korkeakoulututkinto oli bulgarialaisille tunnusmerkki siitä, että kuuluu älymystöön, vaikkei akateemisen koulutuksen saaneiden elämä välttämättä ollut sen ihanampaa kuin muillakaan ammattialoilla. Siihen aikaan se ainakin kertoi, että ihmisen on täytynyt opiskella paljon, että ihminen on intelligentti, eikä hänelle mikään (poliittisen suunnitelmatalouden mukaan) ollut yhteiskunnassa mahdotonta

Sen jälkeen koulujärjestelmäämme pesiytyi avoin korruptio, eivätkä korkeakouluun päässeet enää fiksuimmat ja ahkerimmat oppilaat, vaan myös ne, jotka kykenivät taloudellisin keinoin pistämään mutkat suoraksi: tutkintoja saattoi myös ostaa. Samaan aikaan Bulgariaan syntyi yksityisiä korkeakouluja, joiden henkilökunnan pätevyyttä saattoi epäillä, ja opiskelemaan pääsivät kaikki (demokraattisessa hengessä ?), siis muutkin kuin ne, joilla oli siihen kykyä ja intoa. Korkeakouluihin meni opiskelijoita, jotka eivät tienneet mitä muutakaan elämällään siinä tilanteessa tekisivät, ja siirsivät vielä hetken eteenpäin sitä hetkeä, jolloin lähtisivät työelämään.

Entä miten on nyt? Onko mikään muuttunut? Henkilökohtaisen kokemukseni mukaan siihen on vaikea vastata, sillä en ole itse törmännyt aiemmin mainitsemiini ongelmiin, mutta se ei varmaankaan riitä todisteeksi etteikö näin voisi yhä tapahtua. Todennäköisemmin en ole vain joutunut niihin paikkoihin, joissa haukataan isoja paloja... Olen opiskellut Bulgarian kieltä ja kirjallisuutta, mutta maassamme äidinkielenopettajana toimiminen ei ennusta ihmiselle mitään hyvää, ainakaan viime vuoden opettajalakkoon asti. Viime syksynä koko Bulgarian opettajat nousivat kaksi kuukautta kestävään lakkoon. Palkan nostamisen lisäksi lakon teemoina olivat huonot työskentelyolosuhteet ja vanhentuneet opetusmenetelmät, jotka eivät tähtää käytäntöön.

Opiskelijaelämästä yleensä on vaikea sanoa, sillä oma kokemukseni ei vastaa yleistä käytäntöä, jossa useimmat opiskelijat saapuvat pääkaupunkiin pienemmistä kaupungeista, asuvat opiskelija-asuntoloissa, tutustuvat niissä ”sellitovereihinsa” ja kollegoihinsa, – opiskelevat – käyvät tenttimässä, ja viikonloppuisin bilettävät – toisinaan jopa viikolla. Lomalla opiskelijat käyvät kesätöissä lisäansioiden saamiseksi.... ja niin edelleen, kunnes opintojen viimeisenä vuonna käydään harjoittelujakso, suoritetaan proseminaari ja kirjoitetaan gradua.

Tämä on yleinen käytäntö, mutta nykyään on muitakin poikkeuksia, kuten useat kollegani ovat osoittaneet. Nykyään opiskelijat voivat vuokrata yhdessä asunnon, jonka jakavat keskenään mieluummin kuin asuvat asuntolassa, jotkut nuoret jopa vuokraavat yksiön, ja silloin on työskenneltävä iltaisin tai joinain päivinä viikosta. Tämä tietysti vaikeuttaa luennoille osallistumista, mutta kollegat usein kopioivat heille luentomuistiinpanot. Täten ei kylläkään pääse häikäisemään tenttituloksillaan, eikä lunttaaminenkaan ole ennennäkemätöntä... Joissain tapauksissa mietityttää mikä tällöin on korkeakoulututkinnon päämäärä, mutta totuus on, että aina ei vaihtoehtoa ole! Bulgariassa käytäntö on, että vanhemmat ylläpitävät lapsiaan vielä kun he opiskelevat, mutta valitettavasti kaikilla perheillä ei siihen ole varaa. Siinä tapauksessa heidän lastensa on työskenneltävä ja opiskeltava yhtä aikaa, ja toisinaan on sitten valittava vain ensimmäinen.

Bulgarialaisille opiskelijoille, kuten luullakseni opiskelijoille muuallakin, aukenee erilaisia mahdollisuuksia: stipendejä, apurahoja, erikoistumisohjelmia, kilpailuja, ulkomaanopintojaksoja, harjoittelupaikkoja bulgarialaisissa firmoissa....Myös täällä Bulgariassa voi kohdalle käydä onni: elämä taputtaa ystävällisesti selkään ja yrittänyt palkitaan.

Entä mistä bulgaarialainen opiskelija sitten unelmoi ja mitä hän ajattelee? Varmasti bulgarialaista opiskelijaa, samoin kuin muita kohtalotovereitaan samassa elämäntilanteessa mietityttävät universaalit asiat, asiat mitkä yleensäkin askarruttavat ihmiskuntaa – ystävyys, rakkaus, itsensä toteuttaminen, riittävä palkitseminen tehdystä työstä... mutta myös toive arjen yllätyksellisyydestä, kuin provokatiivisena heilahduksena, joka kruunaa elämän omalaatuisuudellaan.


Allekirjoitus:
Eräs viimeisen vuoden maisteriopiskelija, Sofian yliopisto, 25.1.2008


Diana Georgieva,26-vuotias sofialainen opiskelija, on aloittanut suomen kielen opinnot vuonna 2007 pohjoismaisten kielten maisteriohjelmassa, Sofian yliopistossa. Hän on kiinnostunut Suomesta ja suomalaisesta mielenlaadusta Himin ja Ville Valon sekä muiden suomalaisten rock-yhtyeiden musiikin kautta.

Diana on voittanut useita nuorison runo- ja kirjoituskilpailuja.
Tässä kaksi suomalaisuutta liippaavaa runoa:


Suomalainen

Äiti kutsui häntä sillä nimellä
meidän pienten edessä
että olisi voinut salata
hukuttautuneensa häneen,
että sisällään oli pelkkää merta.
Mutta hän oli
idoli -
niin me salaa sanoimme.
Kuin uskonto.

Suomalainen oli
epäinhimillisen kaunis-ruma.
Kaikin tavoin
rietas. Pehmeät kämmenet,
terävät silmät ja kaunottaren huulet.
Pelästynyt ja vahva -
ikuisesti humalassa -
karkotettu!
Lapsi. Huora. Langennut enkeli.
Saint-Exupéryn Pikku Prinssi
kuin tatuoitu kolli...

Rietas oli
suomalainen
Epäinhimillisen kaunis
ruma
ruman kaunis...
...Mutta hänen äänensä!...
niin kuin se olisi tappanut
enkeleitä.


Halusin sinne voidakseni olla täydellinen(...)
Ihminen matkustaa ikänsä itseensä kunnes
löytää itsensä ja tulee niin täydelliseksi, että
ainoa, mitä voi enää odottaa on kuolema....
(ote A:n päiväkirjasta)


HELSINGIN KIPEÄ AURINKO

Nainen saunoi ja paljain jaloin
astui lumeen.
Kuin iilimato
myrsky vaikeni,
kaupunki myi
seuraavat nahkansa
mutta ihmiset katsoivat naista. Fosforin läpi
heidän silmissään paloi hulluus.
...lyhyessä silkkimekossaan,
kesäisessä, kosteassa paidassaan
kulki alaston nainen
huulillaan
jäätynyt lupaus.


”Suomi oli se, jonne olin menossa,
mutten päässyt milloinkaan perille”
(ennen mainittu lähde)

ALKUUN

 Bulgariaa ilmaiseksi netin kautta?

Netissä voi opiskella bulgariaa maksutta. Englanninkielinen Before You Know It -sivusto osoitteessa www.byki.com antaa mahdollisuuden tilata ladattava bulgariankielen kurssi omalle koneelleen. Sitä voi opiskella itsenäisesti haluamaansa vauhtia. Kuten sanottu, kurssi on maksuton, mutta sivustolta voi tilata laajemman maksullisen De Luxe Edition -version. Sivuilla voi tutustua myös muuhun maksuttomaan ja maksulliseen tarjontaan.
Netistä löytyy samoin ilmainen sanakirja bulgaria – muut kielet (esim. englanti, saksa ja ranska) osoitteesta http://www.eurodict.com/.
Bulgarian kunniakonsuli Mauri Tuomivaara on valmistelemassa nettiin tulevaa bulgariankielen kurssia, jossa tukikielenä on suomi. Mauri Tuomivaara vetää Kemin Työväenopistossa jo kolmatta vuotta bulgariankielen kurssia.
Myös Helsingissä voi bulgariaa opiskella seuran kurssilla. Sitä vetää syntyperäinen bulgarialaisopettaja Christina Kontkanen. Kurssi alkoi viime syksynä.
R.S.

ALKUUN
 Tunnelmia Matkailumessuilta 2008

S-B-S:n keskuseura esitteli toimintaansa jälleen tammikuisilla Matkailumessuilla.
Monelle osastolla käyneelle Bulgaria oli ennestään tuttu kohde. Lapsiperheet ihastelivat hyviä rantoja ja monipuolisia rantapalveluita. Ikääntyneemmät olivat nauttineet bulgarialaisesta keittiöstä hyvine viineineen. Mukaan mahtui kovin henkilökohtaisiakin kokemuksia ja ihmissuhdekuvioita. Ilmestyipä seuran messuosastolle jopa itse Joulupukki, jota pikku-Anton pääsi kiittämään hyvistä joululahjoista.

Omatoimimatkailijoiden määrä tuntuu kasvaneen - ainakin messuosastolla kävijöissä heitä oli aiempia vuosia enemmän. Haluttiin matkailla tavallisten bulgarialaisten joukossa junissa ja muissa liikennevälineissä, mennä omalla autolla ja perävaunulla ja mukana oli myös yksi omalla veneellään pitkin Tonavaa matkaava perhekin. Rantalomien lisäksi kyseltiin ratsastus-, golf- ja patikointimahdollisuuksista sekä kylpylälomia. Entiseen tapaan oli myös paljon niitä, jotka halusivat käydä kertomassa muistojaan Bulgariasta. Lisäksi monet kävijät, joille Bulgaria oli vielä tuntematon, kyselivät nykyisistä matkailu- ja ilmasto-olosuhteista.

Matkailumessuilla seuramme jäseniksi ilmoittautui useita uusia jäseniä! Tervetuloa teille kaikille, jotka luette nyt ensimmäistä kertaa tätä seuralaisten omaa lehteä.

Tapani, Ritva, Sirkku

ALKUUN
  Hallitus esittäytyy:
Mauri Tuomivaara

”Kemistä oon ja kehtaan sanua.” Olen Mauri Tuomivaara, 56 -vuotias kieltenopettaja ja diplomikielenkääntäjä. Opetan espanjaa lukiossa, iltalukiossa ja etänä sekä bulgariaa Työväenopistossa.

Opiskelun ja armeijan jälkeen pääsin töihin Lomamatkoille Bulgarian terveyslomakohteeseen Kystendilin kaupunkiin. Matkustin Varnan kautta ja kävin tapaamassa kollegoja Kultahietikolla. Ensimmäisenä iltana lammaspaimenten majassa Kosharata –mehanassa kuulin 5 äänisesti esitettyä kansanlaulua, ihmettelin rytmikkäiden kansantanssien askelkuvioita ja värikkäitä kansallispukuja ja nautin erinomaisista kansalliskeittiön herkuista ja olin myyty mies. Ihmettelin miten tämän päivän Euroopasta voi löytyä maa, jossa kansan perinteet elävät niin voimakkaina ja alkuperäisinä. Ajattelin, että minun on pakko oppia tämän maan kieltä, koska haluan saada siitä kaiken mahdollisen irti. Kielen oppiminen oli lujan työn takana, sillä mitään oppikirjoja tai sopivia sanakirjoja ei ollut saatavissa. Onneksi paikalliset työkaverit systemaattisesti korjasivat kielivirheeni.

Kolmen opasvuoden aikana tuli tutuksi Länsi-Bulgaria, pääkaupunki Sofia, Kystendilin kylpyläkaupunki, Rilan luostari, Melnik, kesäisin Mustanmeren rannikon lomakohteet ja nähtävyydet sekä kiertomatkoilla lähes koko maa. Erittäin onnellinen olin saadessani kiertää kolme kertaa suomalaisten kanssa Suomen Kaartin Pataljoonan jalanjäljillä. Suurkiitokset Lomamatkoille tilaisuudesta perehtyä Bulgariaan.

Kystendilissä sain kertoa suomalaisille mielestäni Bulgarian suurimmasta taidemaalarista Vladimir Dimitrov Maistorasta (Mestari) hänelle nimetyssä galleriassa. Hän rakasti tavallista kansaa ja luontoa ja maalauksissa luonnossa, kukissa ja hedelmissä sekä ihmisissä käytetään taidokkaasti samoja värejä. Kenenkään silmät eivät jääneet kostumatta, kun kerroin miten Mestari oli auttanut lukuisia köyhiä kyläläisiä tauluistaan saamilla rahoilla.

Rilan luostarin yhteydessä perehdyin Pyhän Ivan Rilskin (Rilalaisen) hämmästyttävään elämään 900-luvulla. Olen käynyt luostarissa kaikkina vuodenaikoina lukemattomia kertoja ja jokainen uusi käynti on mielenkiintoinen ja lämmin. Tuntuu kuin tulisi kotiin.

Lukuvuotena 1977-78 olin Sofian yliopistossa bulgarian kielen stipendiaattina. Yliopisto ei ollut oikein valmistautunut ryhmämme tuloon ja kokoonnuimme vain kerran viikossa lukemaan ääneen ja opettelemaan ulkoa bulgarialaisia kansansatuja. Sofian keskustassa oli tuolloin kuuluisa kahvila, jota piti kuuromykkien järjestö. He osasivat lukea huulilta minun bulgariaani ja minä heidän. Tapasin tuona talvena myös Tarmo Maneliuksen ja Irma Timosen eikä Sofiassa oloaikani mennyt näin ollen hukkaan.

Seuraavan vuoden ajan sain kotiini postitse bulgarialaisen sanomalehden Rabotnichesko Delon, jonka avulla yritin säilyttää kosketukseni bulgariankieleen.

Vuosi 1981 oli tärkeä monella tavalla. Bulgarian valtio täytti 1300 vuotta ja Kemin seudulle perustettiin Suomi-Bulgaria seuran osasto. Pentti Järvinen, Pertti Henttinen ja minä satuimme samaan ravintolan pöytään istumaan ja pian jokainen meistä oli kertonut oman Bulgariaan liittyvän tarinansa. Olimme innoissamme maasta ja ihmisistä ja halusimme jakaa tietoa Bulgariasta ja omia hyviä kokemuksiamme myös muiden kanssa ja päätimme perustaa Kemin seudulle Suomi-Bulgaria ystävyysseuran. Hallitus täyttyi innokkailla ihmisillä, joista jokainen halusi kantaa kortensa kekoon seuran toiminnan hyväksi.

Silloinen suurlähettiläs Hristo Santov vieraili kaupungissamme Bulgaria-aiheisten näyttelyjen avajaisten yhteydessä. Suomensin bulgarialaisen historiallisen elokuvan Han Asparuh, jota katsoimme Kemin kulttuurikeskuksessa. Erinomaisen yhteistyökumppanin Kemin Työväenopiston kanssa aloimme pyörittää Bulgaria –opintoryhmää. Luennoin Bulgarian historiasta, kirjallisuudesta, kansanperinteestä, kylpylöistä, luostareista ja yleensäkin matkailusta. Pariin otteeseen saimme vierailevan luennoitsijan keskusseuran riveistä. Järjestimme halukkaille Bulgarialaisia ruokakursseja, alkusyksystä grillasimme kokonaisia lampaita ulkoilmassa, äitienpäivinä tarjosimme bulgarialaisia lounaita noutopöydistä, kerrankin 70 ruokalajia ja asiakkaita oli keskimäärin 160 – 200 kullakin lounaalla. Opettelimme tanssimaan bulgarialaisia kansantansseja ja laulamaan kansanlauluja ja vanhoja kaupunkilaisromansseja bulgariaksi.

Tein Bulgarian valtion matkailutoimistolle Balkanturistille esitteiden käännöksiä suomeksi ja laadin ”oranssin” keskustelusanakirjan, jota jaettiin suomalaisille Bulgarian matkalaisille lomakohteissa. Bulgarian TV 1 eli kanal 1, teki kolme dokumenttiohjelmaa Suomesta ja Lapista. Ohjelmat sisälsivät myös osastomme haastatteluja ja laulua bulgariaksi. Usein pienellä varoitusajalla otin yhteyden kaupunginjohtajiin, maaherraan ja jopa Joulupukkiin ja sovin tapaamisista ja kuvausryhmän haastatteluista.

Kun minut valittiin vuonna 2002 seuran osaston puheenjohtajaksi, tehtävä oli siinä mielessä helppo ottaa vastaan, että Pertti Henttinen oli tehnyt valtavan työn puheenjohtajana ja luotsannut osastoamme taitavasti ja antaumuksella perustamisesta lähtien 20 vuoden ajan. Hallituksen jäsenet ovat aina olleet hyvin ahkeria toteuttamaan mahdottomaltakin kuulostavia ideoita.

Vuonna 1995 etsimme Bulgariasta avustuskohdetta ja löydettyämme Burgasista maan vanhimman ja suurimman orpokodin aloimme vuokrata Kemin edustalla sijaitsevasta saaresta hiihtomajaa kevätkuukausina ja tarjosimme hiihtäjille ja ulkoilijoille virvokkeita ja pientä purtavaa majalla. Majalla ei ole sähköä eikä juomavettä, joten kaikki tarvikkeet polttopuita myöten piti raahata kaupungista talkoovoimalla hiihtäen. Muistaen orpokodin lasten silmät saimme voimia kovemmallakin pakkasella tai lumituiskuissa lähteä aamuvarhain hiihtämään reppu selässä ja pulkka perässä 5 km matkan jäätä pitkin Selkäsaareen ja viiden maissa takaisin. ”Euroopan parhaat munkit” leivottiin yhteisvoimin munkkitalkoissa. Avustimme orpokotia latukahvilan kautta kymmenen vuotta. Kesäisin lomamme aikana veimme avustuksen perille ja kiertelimme henkilökunnan kanssa etsimässä hankittavat tarvikkeet. Tiedotusvälineet tiesivät tulostamme ja saimme ilmoittaa heti tarkan avustussumman. Jokaisesta ostoksesta saimme tarkat laskut ja näin ei yksikään leva joutunut harhateille.

Maaliskuun viimeisenä päivänä 2003 sain nimityksen Bulgarian kunniakonsuliksi. Puoleeni kääntyvät niin Suomesta tietoa etsivät bulgaarit kuin Bulgariaan suuntaavat suomalaiset. Tarjoan myös tarvittaessa käännösapua kielestä toiseen. Kesällä 2006 kävin Pentti Järvisen kanssa Plevenissä ja sieltä Gorni Döbnikin kaupunginjohtajan kyydillä valokuvaamassa kaatuneiden suomalaisten sotilaiden muistomerkin kuntoa. Tein kuvasarjasta Power Point esityksen suomeksi, bulgariaksi ja englanniksi ja toimitin Suomen suurlähettiläälle Kauko Jämsenille Sofiaan välitettäväksi Bulgarian viranomaisille. Rappeutuva muistomerkki olisi remontoitava ennen kuin se hajoaa kappaleiksi. Kaukolle annan täyden tunnustuksen vakavasta suhtautumisesta ja ripeästä toiminnasta tällaisissakin projekteissa.

Pakkolomallani, viime syksyn lokakuussa lähdin kunnioittamaan suomalaisten sotilaiden 130-vuotista muistoa taisteluista. Sain seurata Kaartin Killan seuruetta ja puolustusvoimain delegaatiota Gorni Döbnikiin (Ylä tammikylä), kääntää Paavo Lipposen tervehdyssanat bulgarialaisille. Kaikille isännille ja emännille Plevenissä ja Gorni Döbnikissä suurkiitokset.
Kansanmusiikkiryhmien vaihtojen yhteydessä Kemin ja bulgarialaisten kaupunkien välillä
tutustuin myös Plovdivissa Stefan Uzunoviin, joka perustamansa kulttuurisäätiön kautta haluaa ystävineen pystyttää uuden muistomerkin suomalaisille panoksestaan Bulgarian vapauttamiseksi. Tämä puolustustornin muotoinen muistomerkki paljastetaan helmi- maaliskuun vaihteessa Bratsigovon historiallisessa pikkukaupungissa Pazardzikistä hieman etelään.

Kolmas suuri bulgarialainen on ”Bulgarian kansan Opettaja” Petör Dönov, joka kiersi koko elämänsä eri puolilla maata luennoimassa elämän filosofiaa. Hän kertoi terveellisestä ruokavaliosta, värien ja musiikin vaikutuksesta terveyteen ja ennakoi useita muutoksia Bulgariassa ja koko maailmassa, jotka ovat jo toteutuneet aikanamme. Kaksi sihteeriä merkitsi muistiin kaikki hänen opetuksensa ja luentonsa. Kommunismin myötä Sofian Izgrevin (auringon nousu) kaupunginosassa Dönovin opetuskeskus revittiin maan tasalle ja kirjoitukset julistettiin pannaan. Onneksi ne olivat säilyneet maan alla ja kun sanan vapaus koitti, niitä alettiin julkaista ripeästi. Itselläni on noin 200 kirjaa Dönovin opetuksia ja suomennan tällä hetkellä kirjaa ”Elämän tarkoitus”.

Bulgarian kieli on yksi kauneimmista kielistä ja ehkä suomalaiselle selkein slaavilainen kieli ääntää.
Opetan bulgariaa työväenopistossa. Menossa on kolmas vuosi ja oppilaat ovat innostuneita. Teen myös tämän kevään aikana bulgarian kurssia internettiin Moodle –oppimisympäristöön. Kemin Työväenopiston kautta kurssilla voi opiskella bulgariaa ohjatusti tai itsenäisesti ilman oppikirjaa.
Olen valmistanut kuvaesityksiä Bulgarian matkailusta ja kaupungeista ja tulen hyvin mielelläni osastoihin kertomaan, jos kiinnostaa.

Tässäpä sitä olikin tarinaa kerrakseen. Itse olen saanut valtavasti sisältöä elämään ja paljon kestäviä ystävyyssuhteita Bulgarian kautta niin Suomessa kuin Bulgariassakin.

Mauri Tuomivaara

ALKUUN

 DocPoint 2008 ja Bulgaria:
Hyttysiä ja ydinvoimahaaveita

Belenen pikkukaupunki Tonavan rannalla on paikkakuntia, joilla voi sanoa olevan takanaan loistava tulevaisuus. Tai näin voisi ainakin päätellä Helsingin DocPoint-festivaaleilla esitetystä Andrej Paunovin filmistä Hyttysongelma ja muita tarinoita.
Tuhannet kansainväliset brigadöörit ja bulgarialaiset rakensivat Beleneen hallituksen päätöksellä ydinvoimalaa 1981-90. Se jäi vähän kesken. 2002 sitä on alettu vähitellen kunnostaa ja
tehtävissä siellä on kolmatta sataa ihmistä. Jatkosta haaveillaan, että saataisiin töitä. Brigadööreistä paikkakunnalla on enää yksi, kuubalainen, joka tekee veistoksia oksista ja soittaa filmissä kitaraa mastometsän edessä unikkokedolla terälehtien aaltoillessa kesätuulessa.
Belenen edustalla Tonavassa on Persinin saari, jolla sijaitsee luonnonsuojelualue, yksi maan huomattavimmista lintualueista. Ja entinen keskitysleiri, joka toimi siellä 1949-59. Paunov haastattelee keskitysleirin naispuolista vartijaa, joka myöhemmin sai syytteen murhasta ja joutui yhteisön eristämäksi. Keskitysleirin rakennusten betonirungot ovat ehjät, mutta linnut lentelevät sisään ja ulos ikkuna- ja oviaukoista. Sika röhkii seinustalla ja hevonen laukkaa autioituneiden rakennusten välissä. Mietitään, saisiko paikasta turistikeskuksen, kun luonnonsuojelualue on aivan vieressä. Miksei, mutta on yksi ongelma, josta paikalliset tuntuvat valittavan melkein enemmän kuin työpaikkojen puutteesta tai rappiosta: hyttyset. Miten tehdä turistikeskus hyttysalueelle?
Kotona hyttysiä imuroidaan ilmasta pölynimurilla. Paikallinen hyönteistorjuntayksikkö ajelee autolla, joka pöllyttää kaduille sakeaa valkoista savua karkottamaan hyttysiä. Yksikkö istuttaa myös Tonavaan salakkaa, jonka on todettu estävän hyttysten lisääntymistä.
Mutta on sentään jotain työllistävääkin. Saarella on vankila, joka työllistää kolmatta sataa paikallista. Ahmed-niminen vanki esittää filmissä haikeaa, orientaalisen kuuloista laulua. Kaupungissa on myös Nato-tukikohta, jossa on runsaat kuusisataa sotilasta, Irakin ja Kosovon veteraaneja. Sotilaat samoin kuin useat muutkin haastatellut puhuvat hiljaa, melkein ujostellen, niin kuin aristelisivat kysymyksiä esittävää Paunovia. Paunovin, tunnetun ja palkitun dokumentaristin suomalaiset muistavat mm. Georgi ja perhoset dokumentista. Paunov tarjoaa tässäkin filmissä luonteenomaiseen tapaansa tragikoomisen näkökulman seudun elämään.
Vai onko kaupungilla sittenkin edessäänkin loistava tulevaisuus? Hienot jokialukset näyttävät ajeluttelevan maksukykyisiä saksalaisturisteja - mutta vain ohiko? Viikkoa ennen DocPointia Putin oli käynyt Bulgariassa ja bulgarialaislehtien nettisivuilla näkyi hymyileviä kädenpuristuskuvia Putinista ja Parvanovista. Kuvateksteissä kerrottiin, että Venäjä on valmis lainamaan 3,8 mrd. euroa Belenen ydinvoimalan kunnostukseen.
Persinin turistikeskuksesta ei kyllä siinä tapauksessa tulisi mitään.

Ritva Särkisilta
ALKUUN
  ..ja Christo&Jeanne-Clauden Portit

Taiteilijakaksikko Christo&Jeanne-Clauden ympäristötaideprojekteista kaikkein pisimmän valmisteluajan on vienyt Portit, joka nähtiin New Yorkin Keskuspuistossa kahden viikon ajan maaliskuussa 2005. David ja Albert Maysles alkoivat valmistella dokumenttiaan teoksesta jo 1979, jolloin bulgarialaissyntyinen Christo ja ranskalainen Jeanne-Claude lähtivät hakemaan hankkeelle lupia. Suunnitelmana oli pystyttää puistoon n. 7500 japanilaisten torii-porttien inspiroimaa, oranssinkeltaista teräsporttia, joissa liehuivat samanväriset verhot. Aluksi vastustus oli ankaraa. Puistoa käytettäisiin siis töitten markkinointiin? Ja mikä tarkoitus, sanoma, töillä oli? Minkä takia ne tehtiin? Christon selityksessä pilkisti esiin hellittämätön katkeruus entistä kotimaata kohtaan. - Kun pääsin pois entisestä kommunistimaasta, päätin, etten koskaan tee mitään ”minkään takia”, ainoastaan siksi, että haluan, hän sanoi. Prosessi - yleisen mielipiteen ja viranomaisten pehmittäminen, teräpalkkien teko: terästä kolmeneljännestä Eiffel-tornin teräsmäärästä, sekä verhojen ompelu ja porttien vapaaehtoistyönä tehty pystytys - kesti siis 26 vuotta. Hinta nousi 4-5 milj. dollarista 21 milj. dollariin, kuten tekijät dokumentissa vakuuttivat. New York Times tosin väitti, että kustannukset jäivät puoleen siitä. Teokseen ei kuitenkaan käytetty julkista rahaa, taiteilijat rahoittivat itse työnsä mm. myymällä portteja keräilijöille ja museoille. Mitään sisäänpääsymaksua ei tietenkään peritty. Portit avasi kaupungin pormestari Michael Bloomberg ja kahden viikon aika paikalla oli yhtä kansanjuhlaa. Jatkuva hilpeä ihmisvirta kulki porttien alla. Dokumentin tekoon tuli tässä vaiheessa mukaan myös Antonia Ferrera, joka oli myös paikalla Helsingissä filmin esityksessä. Eräs katsoja ja vertasi 37 km:n kiemurtelevaa oranssia porttiketjuja puiston verisuonistoon, jossa lämmin energia virtasi.-Vastustin aluksi ajatusta, mutta nyt olen valtavan ihastunut, hän sanoi.
Christon katkeruus Bulgariaa kohtaan on tunnettua, hän ei ole käynyt maassa pakonsa – v.1957 - jälkeen eikä puhu bulgariaa edes veljiensä kanssa.
Keväällä 2005 eräässä sofialaisessa kulttuurilehdessä kutsuttiin ihmisiä Sofian eteläiselle rautatieasemalle Modernin taiteen museon peruskiven laskuun. Paikalla olisi myös Christo. Jotkut sydämistyivät kovasti paikkansa pitämättömän jutun johdosta. Mutta jos olisi lukenut jutun tarkemmin, olisi päässyt selville, että siinä ironisoitiin mahdottomuuksilla, kirjoittajien mielestä kai yhtä mahdotonta kuin saada Modernin taiteen museo Sofiaan, oli myös Chirston vierailu. Toisaalta - mahdottomilla ajatuksilla on tapana toteutua joskus - jos jaksaa odottaa.

Ritva Särkisilta

ALKUUN
 
 Suomen lähi- ja perushoitajaliitto julkaisee Super-nimistä lehteä, jossa numerossa 11-2007 oli alla oleva mielenkiintoinen artikkeli Bulgariasta. Marjo Sajantola on kirjoittanut ja antanut luvan Bulgarian Viestissä julkaista lyhennelmän:

Maailman talkoissa ohjelmaa orpolapsille

- Kirpun puremat paranevat, mutta kaksi viikkoa orpokodissa ei unohdu koskaan.

Balkanin vuoristossa, pienessä Razlivin kylässä on talo, joka on 70 bulgarialaislapsen koti ja koulu. Kesäisin osa lapsista vierailee sukulaistensa luona, osalle löytyy luostareista lomapaikka, mutta osa jää koululle, heillä ei ole muuta vaihtoehtoa. Näitä lapsia tapaamaan lähti lappeenrantalainen perushoitaja Leena Sgureva kesällä 2006.
Sgureva puhuu bulgariaa ja kulttuurikin on tuttua liki 30 avioliittovuoden aikana bulgarialaisen kanssa. Kansainvälinen Vapaaehtoistyö KVT ry valmensi työleirille lähtijät ja heitä vastassa oli paikallinen järjestö opastamassa kohteeseen. Suomesta lähti kaksi leiriläistä, muut kuusi tulivat muualta Euroopasta.
Perillä ryhmää odotti 24 lasta, joista nuorimmat olivat kahdeksanvuotiaita ja vanhimmat lähestyivät 18 vuoden ikää. Työleirillä töitä tehdään yleensä kuusi tuntia päivässä, mutta Razlivissa pesti kesti vuorokauden ympäri, sillä leiriläisten majoitus oli orpokodin tiloissa ja lasten kanssa myös ruokailtiin.
Ruokana oli joka toinen päivä riisiä ja toinen päivä makaronia. Vihanneksia, kasviksia tai lihaa oli harvoin. Yksi poika olisi halunnut armeijaan, mutta hänet hylättiin, koska hän painoi 42 kiloa, Sgureva kertoo.
Yhteiskäytössä oli kaksi toimivaa suihkua ja yksi sisävessa, jota sai käyttää vain öisin, muuten käytiin pihanperällä. Lapset pitivät itsensä puhtaina, mutta vuodevaatteissa ja muissa tekstiileissä oli syöpäläisiä, joiden puremista Sgurevakin sai osansa.
Tytöille ja pojille oli erikseen makuusaleja, joihin mahtui nukkumaan 15 lasta. Mitään yksityisyyttä ei ollut kenelläkään, omat murheet piti surra yhteistiloissa.
Lapset vaikuttivat enimmäkseen onnellisilta ja olivat aina valmiina laulamaan kansanlauluja. Kuitenkin monet heistä olisivat tarvinneet terapiaa ja paljon apua.
Työleiriläiset tekivät lasten kanssa kaksi bussiretkeä ja useita kävelyretkiä lähimaastoon. Sgurevan mukaan silmiinpistävää oli lasten suuri aikuisen ihmisen läheisyyden tarve. Isoimmat lapset tulivat kainaloon, pienet syliin ja kaikki halusivat huomiota.
Leiriläiset toivat mukanaan leluja ja pelejä lasten viihdykkeeksi. Tarvetta niille olikin, sillä ajanvietteeksi ei ollut tarjolla juuri muuta kuin värityskirjoja. Televisio ja video oli saatu lahjoituksena, mutta filmivalikoima oli pääasiassa väkivaltaa ja pornoa, eikä ikärajoja aseteltu.
Orpokodin psykologi välitti aidosti lapsista, mutta muun henkilöstön käytös oli epäammatillista. Etenkin romanilapset joutuivat kuulemaan, ettei heistä tule isona kuin varkaita. Siinä heijastui koko yhteiskunnan negatiivinen asenne romaneihin.
Sgurevan mielestä lasten kannalta pahinta on se, että he joutuvat lähtemään pois ja selviämään omillaan 18 vuotta täytettyään. Mitään jatkotukitoimia ei ole tarjolla. Aikuisuutta lähenevillä lapsilla oli suuri ahdistus omasta tulevaisuudestaan.
Sgurevan tietojen mukaan Razlev ei ole kovin huono orpokoti, huonompiakin löytyy. Hänen mielestään maassa tarvittaisiin avointa tietoa orpojen asemasta. Vallalla on sosialismin ajoilta periytynyt käsitys, että orpokodeista puhuminen on tabu.
Viimeisenä iltana yksi pienemmistä pojista kysyi Sgurevalta, miksei tämä voisi olla hänen äitinsä. Toivomustaan poika tehosti syömällä urheasti suomalaisten tarjoamaa salmiakkia.
Lapsista eroaminen oli kamalaa. Leirin jälkeen mietin yötä päivää, mitä voisin heidän hyväkseen tehdä. Viime kesänä vierailin uudestaan orpokodissa. Nyt siellä on uusi johtaja, joten toivon että tilanne paranee.
KVT:n kautta on tarjolla monenlaisia työleirimahdollisuuksia esimerkiksi lintujen rengastusta ja festivaalien järjestämistä. Leena Sgureva suosittelee lämpimästi vapaaehtoistöitä. Leireille osallistuu kaiken ikäisiä ihmisiä, mikä viisikymppisen Sgurevan mielestä on toiminnan lisärikkaus.

Kansainvälinen Vapaaehtoistyö KVT ry on uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton ruohonjuuritasolla toimiva rauhanjärjestö. Vapaaehtoistyöhön voi hakea 18 vuotta täyttänyt eikä yläikärajaa ole. Lisätietoa http://www.kvtfinland.org/


ALKUUN
 
 Vammaisten lasten adoptiot Bulgariassa

Lähinnä vain ulkomaalaiset adoptoivat bulgarialaisia vammaisia lapsia, raportoivat sosiaali-työntekijät perjantaisessa ”Kuuntele lasta” -keskustelussa lasten epätasapuolisesta sosiaalisesta tilanteesta.
Bulgarialaisilla vanhemmilla ei yleensä ole riittävästi rahaa turvata näille lapsille riittävää lääkehoitoa ja siksi lapset viettävät vuosia laitoksissa ennen kuin ulkomaalaiset mahdollisesti adoptoivat heidät, tilaisuuden asiantuntijat kertoivat.
Bulgarian työ- ja sosiaalipolitiikan ministeri Emilia Maslarova totesi: "Meillä on vaikeuksia, mutta me emme piilota niitä". Ministerin mukaan suurin vaikeus on siinä, että 96 prosentilla laitoslapsista on ainakin toinen vanhemmista, joka ei halua tai voi huolehtia lapsestaan.
Maslarova kertoi, että valmistella on muutos lakiin, joka sallisi lapsen adoption, kun hänen vanhempansa on jättänyt lapsen yli vuodeksi laitokseen.
Tilastojen mukaan noin 6 % Bulgarian lapsista elää laitoksissa, mikä on korkein prosentti koko EU:ssa.

Novinite 8.2.2008 /mll

ALKUUN