
|
|
BULGARIAN VIESTI - Suomi-Bulgaria seuran jäsenlehti |
Bulgarian viesti kertoo
Bulgarian kulttuurista, taloudesta, historiasta, yhteiskunnallisista kysymyksistä,
matkailusta - Bulgariasta ennen ja nyt. Lehdessä julkaistaan myös
seuran jäsenosastojen kuulumisia ja tapahtumia. Lehteä toimitetaan
jäsenistölle, mutta myös ministeriöille, kulttuuriyhdistyksille
ja liike-elämän edustajille Suomessa ja Bulgariassa.
Toimitus
Sirkku Terävä, vastaava päätoimittaja, GSM 040 5768614, e-mail: sirkkuokoye@gmail.com
Maj-Lis Lehessalo, toimittaja + taitto, GSM 0400 900433, e-mail: mikki@lehessalo.com
Ritva Särkisilta, toimittaja, GSM 040 5389266, e-mail: sarrimar@netti.fi
Painopaikka: Multiprint,
Helsinki 2008 |
Bulgarian Viesti 1/2008 sisältö
(aiemmat Bulgarian viestit)
Lumen taikaa, Sirkku
Terävä
Bulgarian strateginen asema vahvistuu, Tapani Salonen
Risto Rapa Bulgariassa,
Ritva Särkisilta
Anton Dontshev: Historiasta energiaa, valoa ja lämpöä,
Ritva Särkisilta
Viron Bulgarian kunniakonsuli,
Ilkko Suvilehto
Tallinnan yliopiston korkean tason
bulgarialaista asiantuntemusta, Ritva Särkisilta
Sofialaisesta opiskelijaelämästä,
Sirkku Terävä
Bulgariaa ilmaiseksi netin kautta, R.S.
Tunnelmia matkailumessuilta, Tapani, Ritva, Sirkku
Hallitus esittäytyy: Mauri Tuomivaara
DocPoint: Hyttysiä ja ydinvoivahaaveita, Ritva Särkisilta
... ja Christo & Jeanne-Clauden Portit,
Ritva Särkisilta
Maailman talkoissa ohjelmaa orpolapsille, Marjo
Sajantola
Vammaisten lasten adoptiot Bulgariassa, Novinite
8.2.08 /mll
Tekijänimin julkaistut artikkelit edustavat kirjoittajiensa näkemyksiä.
Toimitus pidättää itsellään oikeuden lyhentää ja muokata artikkeleita
kirjoittajan suostumuksella. |
Päätoimittajan
palsta
Lumen taikaa
Vaikka moni joka minut tuntee ei sitä uskoisi, 20 vuotta sitten olin Sofian
yliopiston hiihtojoukkueen jäsen. Olin ensimmäisellä vuosikurssilla, kun
liikunnanopettajamme tajusi, että olen suomalainen. Tälle keski-ikäiselle
naisopettajalle suomalaisuus merkitsi jotain tavattoman hyvää, sillä hän oli
ollut murtomaahiihdossa Bulgarian maajoukkueen jäsen, ja päässyt joskus
1970-luvulla Lahteen kisaamaan! Ilmeisesti Suomi ja suomalaiset olivat
tehneet hiihtäjään lähtemättömän vaikutuksen, sillä hän vaati, että
osallistun yliopiston hiihtojoukkueeseen, ja saman tien esitteli minut
tyttärelleen, toivoen kovasti, että meistä tulisi parhaimmat ystävykset.
Eihän hän voinut tietää että inhosin murtomaahiihtoa. Inhosin silloin.
Kuinka ollakaan, löysin hiihtämisestä aivan uusia puolia, kun sain lainaksi
sukset ja pääsin kahdesti viikossa Vitoshalle hiihtämään, omaan tahtiini.
Tiukempi paikka tuli sitten Banskossa, kun olisi pitänyt osallistua
kilpailuun ja opetella luistelutyyliä, jota bulgariaksi kutsuttiin siihen
aikaan suomalaiseksi tyyliksi. En ollut syntynyt sukset jalassa.
Samoihin aikoihin vuonna 1988 suomalainen mäkikotka voitti Calgaryssä
kultaa, teki mäkiennätyksen, historiaa voittamalla kolme henkilökohtaista
kultamitallia.
Kuullessaan, että olen joutunut yliopiston murtomaahiihtojoukkueeseen äitini
koto-Suomessa totesi: ”On se hyvä, etteivät ne bulgarialaiset ole huomanneet
pyytää sinua mäenlaskujoukkueeseen...”
Matti Nykänen osallistui viime viikonloppuna jälleen Taivalkoskella
veteraanikisoihin. Kirjankin julkaissut Matti sanoo, että ”jokainen päivä on
uusintaa”. Sillä perusteella, minunkin mieleni tekisi lähteä katsastamaan
Vitosha uudelleen, tai Banskoa, kahden vuosikymmenen jälkeen, sillä tänä
talvena ainakin Bulgariassa on ollut lunta, jopa vaivaksi asti!
Harmaasta Helsingistä,
Sirkku Terävä
ALKUUN
|
Puheenjohtajan palsta
Bulgarian strateginen asema vahvistuu
Viime vuosina Bulgaria on kokenut suuria muutoksia. Juuri kun ollaan totuttu
maan Nato-jäsenyyteen ja toivotettu Bulgaria mukaan EU-perheeseen, koetaan
Bulgarian strategisen aseman uusi vahvistuminen energiakysymysten kautta.
Energia on noussut pysyvästi ulko- ja turvallisuuspolitiikan keskiöön.
Painoarvoaan ovat tuntuvasti kasvattaneet ne maat, joilla on omia
energiavaroja ja ne maat, jotka sijaitsevat energian kuljetusreittien
varrella.
Venäjän presidentti Vladimir Putin käväisi Sofiassa. Putinin vierailuihin
liittyy aina merkittäviä hankkeita, joilla on suuria taloudellisia
vaikutuksia. Tällä kertaa Venäjä ja Bulgaria tiivistävät
energiayhteistyötään. Venäjän on määrä alkaa rakentaa ydinvoimalaa
Bulgariaan.
Öljy- ja kaasuputkien tuominen Eurooppaan juuri Bulgarian kautta kääntää
katseet Balkanin alueen merkitykseen. Nabucco-kaasuputki on strategisesti
Bulgarialle tärkeä, koska putki tuo Keski-Aasian kaasua Länsi-Eurooppaan ja
työntyy Euroopan alueelle ensi kertaa nimenomaan Bulgariassa, muistuttaa
energiaministeri Petar Dimitrov.
Matkamessuille Suomi-Bulgaria-seura osallistui näyttävällä osastolla
Seuramme osallistui Matka 2008 messuille 17.-20.1. Näyttävän osastomme
koristelu perustui bulgarialaisten kansallispukujen ja maan lipunvärien
käytölle. Halusimme tehdä osastostamme bulgarialaisen oloisen värejä ja
tunnelmaa myöten. Toivomme, että tämä viesti välittyi myös osastolla
vierailleelle suurlähettiläs Kauko Jämsenille.
Seuraamme matkamessuilla edustivat allekirjoittaneen lisäksi Ritva, Mirja,
Ilkko, Kari ja Sirkku. Erityiskiitokset Ritvalle, jonka luovuuden tuloksena
osaston koristelu ja sommittelu syntyivät. Käytimme “Minun Bulgariani”
-valokuvanäyttelyn kuvia sekä Mukkulan kirjailijavierailun antia osastomme
elävöittämisessä. Messut oli seuralle onnistunut yhdistelmä. Saimme
runsaasti uusia jäseniä. Tervetuloa mukaan!
Bulgarian valtion matkailutoimisto Anelia Genovan johdolla oli
panostanut hyvin Bulgarian mainostamiseen messuilla. Samoin lukuisat
Suomesta Bulgariaan matkoja tekevät matkatoimistot olivat paikalla.
Kiinnostus Bulgarian matkoihin on osittain uuden etsimistä. Matkailukesän
tunnelmasta on tulossa odottava.
Antakaa unelmien kukkia ja toiveiden versota. Aikanaan talvi väistyy,
kevätaurinko alkaa lämmittää ja kesä tekee toiveista totta. Kokemus on
siellä, missä on meri, rantakallio, pyyhe ja hyvä kirja. Tai aamukaste,
niityn tuoksu, metsässä vaeltava tuuli. Toivon kaikille lukijoillemme hyvää
vuoden jatkoa, antakaa tunteen viedä ja mielikuvituksen lennättää. Tärkeintä
on lähteminen, ensimmäinen askel.
Tapani Salonen
ALKUUN |
Risto Rapa Bulgariassa
Risto Räppääjää lähtee vihdoinkin valloittamaan Bulgariaa. Bulgariassa tämä
Sinikka ja Tiina Nopolan lastenkirja sankari tullaan tuntemaan nimellä Risto
Rapa. Vastapainetut kirjat esitellään Sofiassa 25.3. ja Veliko Tarnovossa
26.3. Kirjailijat Sinikka ja Tiina Nopola saapuvat kirjojen
esittelytilaisuuteen.
Margarita Vidinovska on kääntänyt suomalaisen kirjallisuuden
vientiorganisaation Filin tuella kolme Risto Räppääjä-kirjaa, jotka
painattaa velikotarnovolainen kustannusyhtiö Faber. Suomi – Bulgaria -seura
puolestaan on saanut Cimolta ja opetusministeriöltä avustuksen kirjojen
esittelyyn ja markkinointiin. Osana Risto Rapan tunnetuksi tekemistä seura
lahjoittaa kirjoja bulgarialaisten lastenkotien kirjastoille.
R.S.
ALKUUN |
Anton Dontšev:
Historiasta energiaa, valoa ja lämpöä
Kun puut vuosimiljoonien kuluessa maan sisässä muuttuvat kiveksi, niin
syntynyttä ainetta voi käyttää useammalla tavalla. Voi tietysti ottaa
kivenmurikan ja lyödä sillä jotakuta päähän. Mutta kivihiilestä voi myös
tehdä lämpöä ja valoa, energiaa suurelle joukolle ihmisiä.
Osuvaa rinnastusta käytti Anton Dontšev lehdistötilaisuudessaan Helsingissä
vastatessaan historian opetuksia koskeneeseen kysymykseen.
Dontšev itse tekee maansa historiasta kynällään “energiaa suurelle joukolle
ihmisiä“. Bulgarian Akatemian arvostettu jäsen, jonka pääteosta käännetty
peräti 31 kielelle - oikaistaan viime numeron luku 25, joka oli parissa
vuodessa muuttunut noin drastisesti - oli Suomessa käymässä Väkivallan pitkä
varjo-kirjansa käännöksen julkistamisen vuoksi. Runsaat 40 vuotta sitten
kirjoitetun kirjan ajankohtaisuus tuli todetuksi jo Viestin edellisessä
numerossa. Siitä kertoo myös se, että länsimaiset yhtiöt ovat
suunnittelemassa uutta kansainväliseen levitykseen aiottua filmiä kirjan
pohjalta - bulgarialainenhan tehtiin vuonna 1988 .
Dontšev vieraili kirjansa lehdistötilaisuudessa ja Suomi - Bulgaria -seuran
jäsenet olivat ylpeitä ja iloisia, kun saimme akateemikon myös seuran
“laajennettuun pikkujouluun”. Suomen Bulgarian suurlähetystöön oli kutsuttu
ja saapunut myös runsaasti Suomen bulgarialaisia, joille Dontšev puhui
koskettavalla tavalla siitä, miten Bulgarian valtio on myös henkinen
valtakunta, jota jokainen bulgarialainen kantaa sisimmässään, missä sitten
maailmalla asuukin.
Helsingin Sanomat julkaisi kirjasta Hannu Marttilan kirjoittaman arvioinnin
lehdistötilaisuutta seuraavana päivänä - mistä on syytä olla iloinen - ei
vain sen vuoksi, että se tapahtui joulun alla, vaan myös siksi, että se on
tietynlainen osoitus arvonannosta - monet suomalaiset kirjailijat saavat
pitkään ja joskus turhaankin odotella vastaavaa, kuten viime vuosienkin
keskustelusta on saatu kuulla. Kannattaa lukea myös tämä: http://blogit.hs.fi/kirjat/balkanin-makikotkat/.
Ritva Särkisilta
ALKUUN |
Viron Bulgarian kunniakonsuli
Suomi-Bulgaria-seura vieraili seitsemän hengen voimin Tallinnassa
24.-25.11.2007 puheenjohtaja Tapani Salosen johtamana.
Saimme tutustua lauantaina Viron Bulgarian kunniakonsuliin, hra Heiki
Kranichiin, joka kertoi meille maansa suhteiden kehittymisestä Bulgariaan
90- luvun jälkeen sekä tämän päivän trendeistä.
Kranich (s. 1961 Haapsalussa) on toiminut maansa valtiovarainministerinä ja
ympäristöministerinä. Eduskunnassa (Riigikogu) hän on ollut kahdeksan
vuotta, jonka jälkeen hän halusi kokeilla muutakin kuin politiikkaa. Tällä
hetkellä hän toimii yrityselämässä ja eräs hänen yhteistyöhankkeistaan
liittyy Bulgarian terveydenhuoltojärjestelmän parantamiseen.
Kranich vieraili ensimmäistä kertaa Bulgariassa v. 2003 ja rakastui maahan
jo ensi silmäykseltä. Bulgarian kieltä hän oppinut itsenäisesti ”learning by
doing”-periaatteella, eli lukemalla, kuuntelemalla ja kysymällä ”Mitä tämä
tarkoittaa?”.
Turismi Virosta Bulgariaan on lisääntynyt ja charter-lennot ovat vieneet
matkailijoita etelään.
Tänä vuonna Viron valtio on avannut suurlähetystön Sofiassa, minkä Kranich
näkee myönteisenä kehityksenä. Tähän asti virolaiset ovat joutuneet
hoitamaan Bulgariaan, Romaniaan ja Makedoniaan liittyviä asioita Varsovan
lähetystöstä käsin.
Viron edellisen Riigikogun suurin ystävyysryhmä oli Bulgaria-ryhmä, nykyään
se on pienentynyt jonkin verran.
Mietimme, olisiko maassa edellytyksiä Viro-Bulgaria-seuran perustamiselle.
Tallinnan yliopiston bulgariankielen professorilla, Dimitar Kenanovilla, on
20 bulgariankielen opiskelijaa.
Olemme luoneet tapaamisellamme edellytykset jatkaa ajatustenvaihtoa.
Kiitämme hra kunniakonsulia hänen osoittamastaan mielenkiinnosta tavata
seuramme jäsenet ja esittäytyä meille. Toivottavasti tapaamme uudestaan!
Suomi-Bulgaria-seuran johtokunnan puolesta,
Ilkko Suvilehto
ALKUUN
|
Tallinnan yliopistolla
korkean tason bulgarialaista asiantuntemusta
1,5 miljoonan asukkaan Viro on kunnostautunut bulgariankielen opetuksen
suhteen. Tallinnan yliopisto - jossa bulgariaa on opetettu vuodesta 1981 -
on saanut vierailevaksi bulgariankielen lehtorikseen melkoisen
asiantuntijan, kuten Suomi - Bulgaria -seuran seminaarimatkalaiset voivat
omakohtaisesti kokea tavatessaan professori, tri Dimitar Kenanovin.
Dimitar Kenanov on varsinaiselta ammatiltaan Veliko Tarnovon yliopiston
professori erikoisalanaan muinaisbulgaria ja sen kirjallisuuden historia
sekä metafrastiikka. Ensi kesänä hän on palaamassa entiseen virkaansa
hoidettuaan vierailevana lehtorina neljä vuotta opetusta Tallinnassa.
Bulgarialaisen vilkas prof. Kenanov kertoi, että sopeutuminen pidättyväisten
virolaisten joukkoon ja kontaktien syntyminen heidän kanssaan otti oman
aikansa. Myös virolainen maisema oudoksutti aluksi: pelkkää tasamaata, ei
missään vuoria, joista bulgarialaisen maiseman lumo rakentuu!
Kenanov opettaa Tallinnassa slavistiikan laitoksella ja hän vei Suomi -
Bulgaria -seuran matkalaiset omaan luentosaliinsa saamaan tietoiskun
erikoisaloistaan
- aiheista, jotka tuntuivat vallanneen asiantuntijansa syvästi
henkilökohtaisella tasolla. Ei ehkä vähiten siksi, että suvun juuret vievät
Itä-Rumeliaan, tähän rajamaakuntaan, joka liitettiin v. 1877 vapautettuun
Bulgariaan vasta v. 1885 ja joka ehkä muitakin ankarammin koki kielellisen
ja kulttuurisen vainon. Kenanovin oma isoäiti oli kylästään ainoa, joka
palasi takaisin, kun kylän kaikki naiset ja lapset oli pakkosiirretty
Turkkiin - mikä oli valloittajien aikanaan käyttämä
turkkilaistamismenetelmä. Kenanovin kertomana kielen historia kuulosti
jännittävältä tarinalta, joka oli yhtä täynnä erikoisia käänteitä ja yhtä
raaka kuin maan muukin historia. Ja pitkä. Bulgariaa kirjoitettiin jo puoli
vuosituhatta ennen kuin suomenkieltä. Kiril ja Metodi, nämä bulgariankielen
isinä tunnetut munkkiveljekset loivat glagolitsan saadakseen raamatun
slaavilaisille kielille. Sen pohjalta kehitetty nykyinen kyrillinen
aakkosista on edelleenkin tärkeä slaavilaisen identiteetin tekijä.
Muinaisbulgariaa voi kuulla Suomessakin edelleen
Muinaisbulgaria tunnetaan suomeksi paremmin “kirkkoslaavina”. Tämä nimi
selittää, miksi muinaisbulgariaa voi tänä päivänäkin kuulla Suomessa. Se on
edelleen ortodoksikirkon yleinen liturgiakieli monissa maissa ja myös Suomen
ortodoksikirkoissa sitä käytetään jonkin verran, vaikka meillä pääkieli
onkin suomi. Maahanmuuton seurauksena kirkkoslaavin käyttö on lisääntymässä,
sillä esimerkiksi venäläiset ovat tottuneet kuulemaan sitä kotonaan omissa
kirkoissaan. Kieli on kirkon lisäksi ollut käytössä aiemmin erilaisissa
asiakirjoissa ja oppineitten kielenä vähän samaan tapaan kuin latina
lännessä.
Metafrastiikkaa, josta prof. Kenanov on kirjoittanut useita teoksia, voisi
kuvata ortodoksisten legendojen eräänlaisen vuosisatoja jatkuneen “toimitus-
tai päivitystyön” historiaksi.
Professori Kenanovin julkaisujen luettelo on muutoinkin melkoinen; sisältää
mm. oppikirjoja eri asteiden oppilaitoksille peruskouluista yliopistoihin.
Siitä saa jonkinlaisen käsityksen esimerkiksi googlaamalla sanoilla ДИМИТЪР
КЕНАНОВ КНИГИ.
Matkalaiset keskustelivat mahdollisuudesta saada prof. Kenanov luennoimaan
Suomeen ennen kuin hän kesällä palaa takaisin Veliko Tarnovoon.
Ritva Särkisilta
ALKUUN |
Sofialaisesta
opiskelijaelämästä
Diana Georgieva, Sofian yliopisto
Vuosia sitten korkeakoulututkinto oli bulgarialaisille tunnusmerkki siitä,
että kuuluu älymystöön, vaikkei akateemisen koulutuksen saaneiden elämä
välttämättä ollut sen ihanampaa kuin muillakaan ammattialoilla. Siihen
aikaan se ainakin kertoi, että ihmisen on täytynyt opiskella paljon, että
ihminen on intelligentti, eikä hänelle mikään (poliittisen
suunnitelmatalouden mukaan) ollut yhteiskunnassa mahdotonta
Sen jälkeen koulujärjestelmäämme pesiytyi avoin korruptio, eivätkä
korkeakouluun päässeet enää fiksuimmat ja ahkerimmat oppilaat, vaan myös ne,
jotka kykenivät taloudellisin keinoin pistämään mutkat suoraksi: tutkintoja
saattoi myös ostaa. Samaan aikaan Bulgariaan syntyi yksityisiä
korkeakouluja, joiden henkilökunnan pätevyyttä saattoi epäillä, ja
opiskelemaan pääsivät kaikki (demokraattisessa hengessä ?), siis muutkin
kuin ne, joilla oli siihen kykyä ja intoa. Korkeakouluihin meni
opiskelijoita, jotka eivät tienneet mitä muutakaan elämällään siinä
tilanteessa tekisivät, ja siirsivät vielä hetken eteenpäin sitä hetkeä,
jolloin lähtisivät työelämään.
Entä miten on nyt? Onko mikään muuttunut? Henkilökohtaisen kokemukseni
mukaan siihen on vaikea vastata, sillä en ole itse törmännyt aiemmin
mainitsemiini ongelmiin, mutta se ei varmaankaan riitä todisteeksi etteikö
näin voisi yhä tapahtua. Todennäköisemmin en ole vain joutunut niihin
paikkoihin, joissa haukataan isoja paloja... Olen opiskellut Bulgarian
kieltä ja kirjallisuutta, mutta maassamme äidinkielenopettajana toimiminen
ei ennusta ihmiselle mitään hyvää, ainakaan viime vuoden opettajalakkoon
asti. Viime syksynä koko Bulgarian opettajat nousivat kaksi kuukautta
kestävään lakkoon. Palkan nostamisen lisäksi lakon teemoina olivat huonot
työskentelyolosuhteet ja vanhentuneet opetusmenetelmät, jotka eivät tähtää
käytäntöön.
Opiskelijaelämästä yleensä on vaikea sanoa, sillä oma kokemukseni ei vastaa
yleistä käytäntöä, jossa useimmat opiskelijat saapuvat pääkaupunkiin
pienemmistä kaupungeista, asuvat opiskelija-asuntoloissa, tutustuvat niissä
”sellitovereihinsa” ja kollegoihinsa, – opiskelevat – käyvät tenttimässä, ja
viikonloppuisin bilettävät – toisinaan jopa viikolla. Lomalla opiskelijat
käyvät kesätöissä lisäansioiden saamiseksi.... ja niin edelleen, kunnes
opintojen viimeisenä vuonna käydään harjoittelujakso, suoritetaan
proseminaari ja kirjoitetaan gradua.
Tämä on yleinen käytäntö, mutta nykyään on muitakin poikkeuksia, kuten useat
kollegani ovat osoittaneet. Nykyään opiskelijat voivat vuokrata yhdessä
asunnon, jonka jakavat keskenään mieluummin kuin asuvat asuntolassa, jotkut
nuoret jopa vuokraavat yksiön, ja silloin on työskenneltävä iltaisin tai
joinain päivinä viikosta. Tämä tietysti vaikeuttaa luennoille
osallistumista, mutta kollegat usein kopioivat heille luentomuistiinpanot.
Täten ei kylläkään pääse häikäisemään tenttituloksillaan, eikä
lunttaaminenkaan ole ennennäkemätöntä... Joissain tapauksissa mietityttää
mikä tällöin on korkeakoulututkinnon päämäärä, mutta totuus on, että aina ei
vaihtoehtoa ole! Bulgariassa käytäntö on, että vanhemmat ylläpitävät
lapsiaan vielä kun he opiskelevat, mutta valitettavasti kaikilla perheillä
ei siihen ole varaa. Siinä tapauksessa heidän lastensa on työskenneltävä ja
opiskeltava yhtä aikaa, ja toisinaan on sitten valittava vain ensimmäinen.
Bulgarialaisille opiskelijoille, kuten luullakseni opiskelijoille
muuallakin, aukenee erilaisia mahdollisuuksia: stipendejä, apurahoja,
erikoistumisohjelmia, kilpailuja, ulkomaanopintojaksoja, harjoittelupaikkoja
bulgarialaisissa firmoissa....Myös täällä Bulgariassa voi kohdalle käydä
onni: elämä taputtaa ystävällisesti selkään ja yrittänyt palkitaan.
Entä mistä bulgaarialainen opiskelija sitten unelmoi ja mitä hän ajattelee?
Varmasti bulgarialaista opiskelijaa, samoin kuin muita kohtalotovereitaan
samassa elämäntilanteessa mietityttävät universaalit asiat, asiat mitkä
yleensäkin askarruttavat ihmiskuntaa – ystävyys, rakkaus, itsensä
toteuttaminen, riittävä palkitseminen tehdystä työstä... mutta myös toive
arjen yllätyksellisyydestä, kuin provokatiivisena heilahduksena, joka
kruunaa elämän omalaatuisuudellaan.
Allekirjoitus:
Eräs viimeisen vuoden maisteriopiskelija, Sofian yliopisto, 25.1.2008
Diana Georgieva,26-vuotias sofialainen opiskelija, on aloittanut suomen
kielen opinnot vuonna 2007 pohjoismaisten kielten maisteriohjelmassa, Sofian
yliopistossa. Hän on kiinnostunut Suomesta ja suomalaisesta mielenlaadusta
Himin ja Ville Valon sekä muiden suomalaisten rock-yhtyeiden musiikin
kautta.
Diana on voittanut useita nuorison runo- ja kirjoituskilpailuja.
Tässä kaksi suomalaisuutta liippaavaa runoa:
Suomalainen
Äiti kutsui häntä sillä nimellä
meidän pienten edessä
että olisi voinut salata
hukuttautuneensa häneen,
että sisällään oli pelkkää merta.
Mutta hän oli
idoli -
niin me salaa sanoimme.
Kuin uskonto.
Suomalainen oli
epäinhimillisen kaunis-ruma.
Kaikin tavoin
rietas. Pehmeät kämmenet,
terävät silmät ja kaunottaren huulet.
Pelästynyt ja vahva -
ikuisesti humalassa -
karkotettu!
Lapsi. Huora. Langennut enkeli.
Saint-Exupéryn Pikku Prinssi
kuin tatuoitu kolli...
Rietas oli
suomalainen
Epäinhimillisen kaunis
ruma
ruman kaunis...
...Mutta hänen äänensä!...
niin kuin se olisi tappanut
enkeleitä.
Halusin sinne voidakseni olla täydellinen(...)
Ihminen matkustaa ikänsä itseensä kunnes
löytää itsensä ja tulee niin täydelliseksi, että
ainoa, mitä voi enää odottaa on kuolema....
(ote A:n päiväkirjasta)
HELSINGIN KIPEÄ AURINKO
Nainen saunoi ja paljain jaloin
astui lumeen.
Kuin iilimato
myrsky vaikeni,
kaupunki myi
seuraavat nahkansa
mutta ihmiset katsoivat naista. Fosforin läpi
heidän silmissään paloi hulluus.
...lyhyessä silkkimekossaan,
kesäisessä, kosteassa paidassaan
kulki alaston nainen
huulillaan
jäätynyt lupaus.
”Suomi oli se, jonne olin menossa,
mutten päässyt milloinkaan perille”
(ennen mainittu lähde)
ALKUUN
|
Bulgariaa ilmaiseksi netin kautta?
Netissä voi opiskella bulgariaa maksutta. Englanninkielinen Before You
Know It -sivusto osoitteessa www.byki.com antaa mahdollisuuden tilata
ladattava bulgariankielen kurssi omalle koneelleen. Sitä voi opiskella
itsenäisesti haluamaansa vauhtia. Kuten sanottu, kurssi on maksuton, mutta
sivustolta voi tilata laajemman maksullisen De Luxe Edition -version.
Sivuilla voi tutustua myös muuhun maksuttomaan ja maksulliseen tarjontaan.
Netistä löytyy samoin ilmainen sanakirja bulgaria – muut kielet (esim.
englanti, saksa ja ranska) osoitteesta http://www.eurodict.com/.
Bulgarian kunniakonsuli Mauri Tuomivaara on valmistelemassa nettiin tulevaa
bulgariankielen kurssia, jossa tukikielenä on suomi. Mauri Tuomivaara vetää
Kemin Työväenopistossa jo kolmatta vuotta bulgariankielen kurssia.
Myös Helsingissä voi bulgariaa opiskella seuran kurssilla. Sitä vetää
syntyperäinen bulgarialaisopettaja Christina Kontkanen. Kurssi alkoi viime
syksynä.
R.S.
ALKUUN
|
Tunnelmia Matkailumessuilta
2008
S-B-S:n keskuseura esitteli toimintaansa jälleen tammikuisilla
Matkailumessuilla.
Monelle osastolla käyneelle Bulgaria oli ennestään tuttu kohde. Lapsiperheet
ihastelivat hyviä rantoja ja monipuolisia rantapalveluita. Ikääntyneemmät
olivat nauttineet bulgarialaisesta keittiöstä hyvine viineineen. Mukaan
mahtui kovin henkilökohtaisiakin kokemuksia ja ihmissuhdekuvioita.
Ilmestyipä seuran messuosastolle jopa itse Joulupukki, jota pikku-Anton
pääsi kiittämään hyvistä joululahjoista.
Omatoimimatkailijoiden määrä tuntuu kasvaneen - ainakin messuosastolla
kävijöissä heitä oli aiempia vuosia enemmän. Haluttiin matkailla tavallisten
bulgarialaisten joukossa junissa ja muissa liikennevälineissä, mennä omalla
autolla ja perävaunulla ja mukana oli myös yksi omalla veneellään pitkin
Tonavaa matkaava perhekin. Rantalomien lisäksi kyseltiin ratsastus-, golf-
ja patikointimahdollisuuksista sekä kylpylälomia. Entiseen tapaan oli myös
paljon niitä, jotka halusivat käydä kertomassa muistojaan Bulgariasta.
Lisäksi monet kävijät, joille Bulgaria oli vielä tuntematon, kyselivät
nykyisistä matkailu- ja ilmasto-olosuhteista.
Matkailumessuilla seuramme jäseniksi ilmoittautui useita uusia jäseniä!
Tervetuloa teille kaikille, jotka luette nyt ensimmäistä kertaa tätä
seuralaisten omaa lehteä.
Tapani, Ritva, Sirkku
ALKUUN |
Hallitus esittäytyy:
Mauri Tuomivaara”Kemistä oon ja kehtaan
sanua.” Olen Mauri Tuomivaara, 56 -vuotias kieltenopettaja ja
diplomikielenkääntäjä. Opetan espanjaa lukiossa, iltalukiossa ja etänä sekä
bulgariaa Työväenopistossa.
Opiskelun ja armeijan jälkeen pääsin töihin Lomamatkoille Bulgarian
terveyslomakohteeseen Kystendilin kaupunkiin. Matkustin Varnan kautta ja
kävin tapaamassa kollegoja Kultahietikolla. Ensimmäisenä iltana
lammaspaimenten majassa Kosharata –mehanassa kuulin 5 äänisesti esitettyä
kansanlaulua, ihmettelin rytmikkäiden kansantanssien askelkuvioita ja
värikkäitä kansallispukuja ja nautin erinomaisista kansalliskeittiön
herkuista ja olin myyty mies. Ihmettelin miten tämän päivän Euroopasta voi
löytyä maa, jossa kansan perinteet elävät niin voimakkaina ja alkuperäisinä.
Ajattelin, että minun on pakko oppia tämän maan kieltä, koska haluan saada
siitä kaiken mahdollisen irti. Kielen oppiminen oli lujan työn takana, sillä
mitään oppikirjoja tai sopivia sanakirjoja ei ollut saatavissa. Onneksi
paikalliset työkaverit systemaattisesti korjasivat kielivirheeni.
Kolmen opasvuoden aikana tuli tutuksi Länsi-Bulgaria, pääkaupunki Sofia,
Kystendilin kylpyläkaupunki, Rilan luostari, Melnik, kesäisin Mustanmeren
rannikon lomakohteet ja nähtävyydet sekä kiertomatkoilla lähes koko maa.
Erittäin onnellinen olin saadessani kiertää kolme kertaa suomalaisten kanssa
Suomen Kaartin Pataljoonan jalanjäljillä. Suurkiitokset Lomamatkoille
tilaisuudesta perehtyä Bulgariaan.
Kystendilissä sain kertoa suomalaisille mielestäni Bulgarian suurimmasta
taidemaalarista Vladimir Dimitrov Maistorasta (Mestari) hänelle nimetyssä
galleriassa. Hän rakasti tavallista kansaa ja luontoa ja maalauksissa
luonnossa, kukissa ja hedelmissä sekä ihmisissä käytetään taidokkaasti
samoja värejä. Kenenkään silmät eivät jääneet kostumatta, kun kerroin miten
Mestari oli auttanut lukuisia köyhiä kyläläisiä tauluistaan saamilla
rahoilla.
Rilan luostarin yhteydessä perehdyin Pyhän Ivan Rilskin (Rilalaisen)
hämmästyttävään elämään 900-luvulla. Olen käynyt luostarissa kaikkina
vuodenaikoina lukemattomia kertoja ja jokainen uusi käynti on
mielenkiintoinen ja lämmin. Tuntuu kuin tulisi kotiin.
Lukuvuotena 1977-78 olin Sofian yliopistossa bulgarian kielen
stipendiaattina. Yliopisto ei ollut oikein valmistautunut ryhmämme tuloon ja
kokoonnuimme vain kerran viikossa lukemaan ääneen ja opettelemaan ulkoa
bulgarialaisia kansansatuja. Sofian keskustassa oli tuolloin kuuluisa
kahvila, jota piti kuuromykkien järjestö. He osasivat lukea huulilta minun
bulgariaani ja minä heidän. Tapasin tuona talvena myös Tarmo Maneliuksen ja
Irma Timosen eikä Sofiassa oloaikani mennyt näin ollen hukkaan.
Seuraavan vuoden ajan sain kotiini postitse bulgarialaisen sanomalehden
Rabotnichesko Delon, jonka avulla yritin säilyttää kosketukseni
bulgariankieleen.
Vuosi 1981 oli tärkeä monella tavalla. Bulgarian valtio täytti 1300 vuotta
ja Kemin seudulle perustettiin Suomi-Bulgaria seuran osasto. Pentti
Järvinen, Pertti Henttinen ja minä satuimme samaan ravintolan pöytään
istumaan ja pian jokainen meistä oli kertonut oman Bulgariaan liittyvän
tarinansa. Olimme innoissamme maasta ja ihmisistä ja halusimme jakaa tietoa
Bulgariasta ja omia hyviä kokemuksiamme myös muiden kanssa ja päätimme
perustaa Kemin seudulle Suomi-Bulgaria ystävyysseuran. Hallitus täyttyi
innokkailla ihmisillä, joista jokainen halusi kantaa kortensa kekoon seuran
toiminnan hyväksi.
Silloinen suurlähettiläs Hristo Santov vieraili kaupungissamme
Bulgaria-aiheisten näyttelyjen avajaisten yhteydessä. Suomensin
bulgarialaisen historiallisen elokuvan Han Asparuh, jota katsoimme Kemin
kulttuurikeskuksessa. Erinomaisen yhteistyökumppanin Kemin Työväenopiston
kanssa aloimme pyörittää Bulgaria –opintoryhmää. Luennoin Bulgarian
historiasta, kirjallisuudesta, kansanperinteestä, kylpylöistä, luostareista
ja yleensäkin matkailusta. Pariin otteeseen saimme vierailevan luennoitsijan
keskusseuran riveistä. Järjestimme halukkaille Bulgarialaisia ruokakursseja,
alkusyksystä grillasimme kokonaisia lampaita ulkoilmassa, äitienpäivinä
tarjosimme bulgarialaisia lounaita noutopöydistä, kerrankin 70 ruokalajia ja
asiakkaita oli keskimäärin 160 – 200 kullakin lounaalla. Opettelimme
tanssimaan bulgarialaisia kansantansseja ja laulamaan kansanlauluja ja
vanhoja kaupunkilaisromansseja bulgariaksi.
Tein Bulgarian valtion matkailutoimistolle Balkanturistille esitteiden
käännöksiä suomeksi ja laadin ”oranssin” keskustelusanakirjan, jota jaettiin
suomalaisille Bulgarian matkalaisille lomakohteissa. Bulgarian TV 1 eli
kanal 1, teki kolme dokumenttiohjelmaa Suomesta ja Lapista. Ohjelmat
sisälsivät myös osastomme haastatteluja ja laulua bulgariaksi. Usein
pienellä varoitusajalla otin yhteyden kaupunginjohtajiin, maaherraan ja jopa
Joulupukkiin ja sovin tapaamisista ja kuvausryhmän haastatteluista.
Kun minut valittiin vuonna 2002 seuran osaston puheenjohtajaksi, tehtävä oli
siinä mielessä helppo ottaa vastaan, että Pertti Henttinen oli tehnyt
valtavan työn puheenjohtajana ja luotsannut osastoamme taitavasti ja
antaumuksella perustamisesta lähtien 20 vuoden ajan. Hallituksen jäsenet
ovat aina olleet hyvin ahkeria toteuttamaan mahdottomaltakin kuulostavia
ideoita.
Vuonna 1995 etsimme Bulgariasta avustuskohdetta ja löydettyämme Burgasista
maan vanhimman ja suurimman orpokodin aloimme vuokrata Kemin edustalla
sijaitsevasta saaresta hiihtomajaa kevätkuukausina ja tarjosimme hiihtäjille
ja ulkoilijoille virvokkeita ja pientä purtavaa majalla. Majalla ei ole
sähköä eikä juomavettä, joten kaikki tarvikkeet polttopuita myöten piti
raahata kaupungista talkoovoimalla hiihtäen. Muistaen orpokodin lasten
silmät saimme voimia kovemmallakin pakkasella tai lumituiskuissa lähteä
aamuvarhain hiihtämään reppu selässä ja pulkka perässä 5 km matkan jäätä
pitkin Selkäsaareen ja viiden maissa takaisin. ”Euroopan parhaat munkit”
leivottiin yhteisvoimin munkkitalkoissa. Avustimme orpokotia latukahvilan
kautta kymmenen vuotta. Kesäisin lomamme aikana veimme avustuksen perille ja
kiertelimme henkilökunnan kanssa etsimässä hankittavat tarvikkeet.
Tiedotusvälineet tiesivät tulostamme ja saimme ilmoittaa heti tarkan
avustussumman. Jokaisesta ostoksesta saimme tarkat laskut ja näin ei
yksikään leva joutunut harhateille.
Maaliskuun viimeisenä päivänä 2003 sain nimityksen Bulgarian
kunniakonsuliksi. Puoleeni kääntyvät niin Suomesta tietoa etsivät bulgaarit
kuin Bulgariaan suuntaavat suomalaiset. Tarjoan myös tarvittaessa
käännösapua kielestä toiseen. Kesällä 2006 kävin Pentti Järvisen kanssa
Plevenissä ja sieltä Gorni Döbnikin kaupunginjohtajan kyydillä
valokuvaamassa kaatuneiden suomalaisten sotilaiden muistomerkin kuntoa. Tein
kuvasarjasta Power Point esityksen suomeksi, bulgariaksi ja englanniksi ja
toimitin Suomen suurlähettiläälle Kauko Jämsenille Sofiaan välitettäväksi
Bulgarian viranomaisille. Rappeutuva muistomerkki olisi remontoitava ennen
kuin se hajoaa kappaleiksi. Kaukolle annan täyden tunnustuksen vakavasta
suhtautumisesta ja ripeästä toiminnasta tällaisissakin projekteissa.
Pakkolomallani, viime syksyn lokakuussa lähdin kunnioittamaan suomalaisten
sotilaiden 130-vuotista muistoa taisteluista. Sain seurata Kaartin Killan
seuruetta ja puolustusvoimain delegaatiota Gorni Döbnikiin (Ylä tammikylä),
kääntää Paavo Lipposen tervehdyssanat bulgarialaisille. Kaikille isännille
ja emännille Plevenissä ja Gorni Döbnikissä suurkiitokset.
Kansanmusiikkiryhmien vaihtojen yhteydessä Kemin ja bulgarialaisten
kaupunkien välillä
tutustuin myös Plovdivissa Stefan Uzunoviin, joka perustamansa
kulttuurisäätiön kautta haluaa ystävineen pystyttää uuden muistomerkin
suomalaisille panoksestaan Bulgarian vapauttamiseksi. Tämä puolustustornin
muotoinen muistomerkki paljastetaan helmi- maaliskuun vaihteessa Bratsigovon
historiallisessa pikkukaupungissa Pazardzikistä hieman etelään.
Kolmas suuri bulgarialainen on ”Bulgarian kansan Opettaja” Petör Dönov, joka
kiersi koko elämänsä eri puolilla maata luennoimassa elämän filosofiaa. Hän
kertoi terveellisestä ruokavaliosta, värien ja musiikin vaikutuksesta
terveyteen ja ennakoi useita muutoksia Bulgariassa ja koko maailmassa, jotka
ovat jo toteutuneet aikanamme. Kaksi sihteeriä merkitsi muistiin kaikki
hänen opetuksensa ja luentonsa. Kommunismin myötä Sofian Izgrevin (auringon
nousu) kaupunginosassa Dönovin opetuskeskus revittiin maan tasalle ja
kirjoitukset julistettiin pannaan. Onneksi ne olivat säilyneet maan alla ja
kun sanan vapaus koitti, niitä alettiin julkaista ripeästi. Itselläni on
noin 200 kirjaa Dönovin opetuksia ja suomennan tällä hetkellä kirjaa ”Elämän
tarkoitus”.
Bulgarian kieli on yksi kauneimmista kielistä ja ehkä suomalaiselle selkein
slaavilainen kieli ääntää.
Opetan bulgariaa työväenopistossa. Menossa on kolmas vuosi ja oppilaat ovat
innostuneita. Teen myös tämän kevään aikana bulgarian kurssia internettiin
Moodle –oppimisympäristöön. Kemin Työväenopiston kautta kurssilla voi
opiskella bulgariaa ohjatusti tai itsenäisesti ilman oppikirjaa.
Olen valmistanut kuvaesityksiä Bulgarian matkailusta ja kaupungeista ja
tulen hyvin mielelläni osastoihin kertomaan, jos kiinnostaa.
Tässäpä sitä olikin tarinaa kerrakseen. Itse olen saanut valtavasti sisältöä
elämään ja paljon kestäviä ystävyyssuhteita Bulgarian kautta niin Suomessa
kuin Bulgariassakin.
Mauri Tuomivaara
ALKUUN |
DocPoint 2008 ja Bulgaria:
Hyttysiä ja ydinvoimahaaveita
Belenen pikkukaupunki Tonavan rannalla on paikkakuntia, joilla voi sanoa
olevan takanaan loistava tulevaisuus. Tai näin voisi ainakin päätellä
Helsingin DocPoint-festivaaleilla esitetystä Andrej Paunovin filmistä
Hyttysongelma ja muita tarinoita.
Tuhannet kansainväliset brigadöörit ja bulgarialaiset rakensivat Beleneen
hallituksen päätöksellä ydinvoimalaa 1981-90. Se jäi vähän kesken. 2002 sitä
on alettu vähitellen kunnostaa ja
tehtävissä siellä on kolmatta sataa ihmistä. Jatkosta haaveillaan, että
saataisiin töitä. Brigadööreistä paikkakunnalla on enää yksi, kuubalainen,
joka tekee veistoksia oksista ja soittaa filmissä kitaraa mastometsän edessä
unikkokedolla terälehtien aaltoillessa kesätuulessa.
Belenen edustalla Tonavassa on Persinin saari, jolla sijaitsee
luonnonsuojelualue, yksi maan huomattavimmista lintualueista. Ja entinen
keskitysleiri, joka toimi siellä 1949-59. Paunov haastattelee keskitysleirin
naispuolista vartijaa, joka myöhemmin sai syytteen murhasta ja joutui
yhteisön eristämäksi. Keskitysleirin rakennusten betonirungot ovat ehjät,
mutta linnut lentelevät sisään ja ulos ikkuna- ja oviaukoista. Sika röhkii
seinustalla ja hevonen laukkaa autioituneiden rakennusten välissä.
Mietitään, saisiko paikasta turistikeskuksen, kun luonnonsuojelualue on
aivan vieressä. Miksei, mutta on yksi ongelma, josta paikalliset tuntuvat
valittavan melkein enemmän kuin työpaikkojen puutteesta tai rappiosta:
hyttyset. Miten tehdä turistikeskus hyttysalueelle?
Kotona hyttysiä imuroidaan ilmasta pölynimurilla. Paikallinen
hyönteistorjuntayksikkö ajelee autolla, joka pöllyttää kaduille sakeaa
valkoista savua karkottamaan hyttysiä. Yksikkö istuttaa myös Tonavaan
salakkaa, jonka on todettu estävän hyttysten lisääntymistä.
Mutta on sentään jotain työllistävääkin. Saarella on vankila, joka
työllistää kolmatta sataa paikallista. Ahmed-niminen vanki esittää filmissä
haikeaa, orientaalisen kuuloista laulua. Kaupungissa on myös Nato-tukikohta,
jossa on runsaat kuusisataa sotilasta, Irakin ja Kosovon veteraaneja.
Sotilaat samoin kuin useat muutkin haastatellut puhuvat hiljaa, melkein
ujostellen, niin kuin aristelisivat kysymyksiä esittävää Paunovia. Paunovin,
tunnetun ja palkitun dokumentaristin suomalaiset muistavat mm. Georgi ja
perhoset dokumentista. Paunov tarjoaa tässäkin filmissä luonteenomaiseen
tapaansa tragikoomisen näkökulman seudun elämään.
Vai onko kaupungilla sittenkin edessäänkin loistava tulevaisuus? Hienot
jokialukset näyttävät ajeluttelevan maksukykyisiä saksalaisturisteja - mutta
vain ohiko? Viikkoa ennen DocPointia Putin oli käynyt Bulgariassa ja
bulgarialaislehtien nettisivuilla näkyi hymyileviä kädenpuristuskuvia
Putinista ja Parvanovista. Kuvateksteissä kerrottiin, että Venäjä on valmis
lainamaan 3,8 mrd. euroa Belenen ydinvoimalan kunnostukseen.
Persinin turistikeskuksesta ei kyllä siinä tapauksessa tulisi mitään.
Ritva Särkisilta
ALKUUN |
..ja Christo&Jeanne-Clauden
Portit
Taiteilijakaksikko Christo&Jeanne-Clauden ympäristötaideprojekteista
kaikkein pisimmän valmisteluajan on vienyt Portit, joka nähtiin New Yorkin
Keskuspuistossa kahden viikon ajan maaliskuussa 2005. David ja Albert
Maysles alkoivat valmistella dokumenttiaan teoksesta jo 1979, jolloin
bulgarialaissyntyinen Christo ja ranskalainen Jeanne-Claude lähtivät
hakemaan hankkeelle lupia. Suunnitelmana oli pystyttää puistoon n. 7500
japanilaisten torii-porttien inspiroimaa, oranssinkeltaista teräsporttia,
joissa liehuivat samanväriset verhot. Aluksi vastustus oli ankaraa. Puistoa
käytettäisiin siis töitten markkinointiin? Ja mikä tarkoitus, sanoma, töillä
oli? Minkä takia ne tehtiin? Christon selityksessä pilkisti esiin
hellittämätön katkeruus entistä kotimaata kohtaan. - Kun pääsin pois
entisestä kommunistimaasta, päätin, etten koskaan tee mitään ”minkään
takia”, ainoastaan siksi, että haluan, hän sanoi. Prosessi - yleisen
mielipiteen ja viranomaisten pehmittäminen, teräpalkkien teko: terästä
kolmeneljännestä Eiffel-tornin teräsmäärästä, sekä verhojen ompelu ja
porttien vapaaehtoistyönä tehty pystytys - kesti siis 26 vuotta. Hinta nousi
4-5 milj. dollarista 21 milj. dollariin, kuten tekijät dokumentissa
vakuuttivat. New York Times tosin väitti, että kustannukset jäivät puoleen
siitä. Teokseen ei kuitenkaan käytetty julkista rahaa, taiteilijat
rahoittivat itse työnsä mm. myymällä portteja keräilijöille ja museoille.
Mitään sisäänpääsymaksua ei tietenkään peritty. Portit avasi kaupungin
pormestari Michael Bloomberg ja kahden viikon aika paikalla oli yhtä
kansanjuhlaa. Jatkuva hilpeä ihmisvirta kulki porttien alla. Dokumentin
tekoon tuli tässä vaiheessa mukaan myös Antonia Ferrera, joka oli myös
paikalla Helsingissä filmin esityksessä. Eräs katsoja ja vertasi 37 km:n
kiemurtelevaa oranssia porttiketjuja puiston verisuonistoon, jossa lämmin
energia virtasi.-Vastustin aluksi ajatusta, mutta nyt olen valtavan
ihastunut, hän sanoi.
Christon katkeruus Bulgariaa kohtaan on tunnettua, hän ei ole käynyt maassa
pakonsa – v.1957 - jälkeen eikä puhu bulgariaa edes veljiensä kanssa.
Keväällä 2005 eräässä sofialaisessa kulttuurilehdessä kutsuttiin ihmisiä
Sofian eteläiselle rautatieasemalle Modernin taiteen museon peruskiven
laskuun. Paikalla olisi myös Christo. Jotkut sydämistyivät kovasti paikkansa
pitämättömän jutun johdosta. Mutta jos olisi lukenut jutun tarkemmin, olisi
päässyt selville, että siinä ironisoitiin mahdottomuuksilla, kirjoittajien
mielestä kai yhtä mahdotonta kuin saada Modernin taiteen museo Sofiaan, oli
myös Chirston vierailu. Toisaalta - mahdottomilla ajatuksilla on tapana
toteutua joskus - jos jaksaa odottaa.
Ritva Särkisilta
ALKUUN
|
Suomen
lähi- ja perushoitajaliitto julkaisee Super-nimistä lehteä, jossa numerossa
11-2007 oli alla oleva mielenkiintoinen artikkeli Bulgariasta. Marjo Sajantola
on kirjoittanut ja antanut luvan Bulgarian Viestissä julkaista lyhennelmän:
Maailman talkoissa ohjelmaa orpolapsille
- Kirpun puremat paranevat, mutta kaksi viikkoa orpokodissa ei unohdu koskaan.
Balkanin vuoristossa, pienessä Razlivin kylässä on talo, joka on 70
bulgarialaislapsen koti ja koulu. Kesäisin osa lapsista vierailee sukulaistensa
luona, osalle löytyy luostareista lomapaikka, mutta osa jää koululle, heillä ei
ole muuta vaihtoehtoa. Näitä lapsia tapaamaan lähti lappeenrantalainen
perushoitaja Leena Sgureva kesällä 2006.
Sgureva puhuu bulgariaa ja kulttuurikin on tuttua liki 30 avioliittovuoden
aikana bulgarialaisen kanssa. Kansainvälinen Vapaaehtoistyö KVT ry valmensi
työleirille lähtijät ja heitä vastassa oli paikallinen järjestö opastamassa
kohteeseen. Suomesta lähti kaksi leiriläistä, muut kuusi tulivat muualta
Euroopasta.
Perillä ryhmää odotti 24 lasta, joista nuorimmat olivat kahdeksanvuotiaita ja
vanhimmat lähestyivät 18 vuoden ikää. Työleirillä töitä tehdään yleensä kuusi
tuntia päivässä, mutta Razlivissa pesti kesti vuorokauden ympäri, sillä
leiriläisten majoitus oli orpokodin tiloissa ja lasten kanssa myös ruokailtiin.
Ruokana oli joka toinen päivä riisiä ja toinen päivä makaronia. Vihanneksia,
kasviksia tai lihaa oli harvoin. Yksi poika olisi halunnut armeijaan, mutta
hänet hylättiin, koska hän painoi 42 kiloa, Sgureva kertoo.
Yhteiskäytössä oli kaksi toimivaa suihkua ja yksi sisävessa, jota sai käyttää
vain öisin, muuten käytiin pihanperällä. Lapset pitivät itsensä puhtaina, mutta
vuodevaatteissa ja muissa tekstiileissä oli syöpäläisiä, joiden puremista
Sgurevakin sai osansa.
Tytöille ja pojille oli erikseen makuusaleja, joihin mahtui nukkumaan 15 lasta.
Mitään yksityisyyttä ei ollut kenelläkään, omat murheet piti surra
yhteistiloissa.
Lapset vaikuttivat enimmäkseen onnellisilta ja olivat aina valmiina laulamaan
kansanlauluja. Kuitenkin monet heistä olisivat tarvinneet terapiaa ja paljon
apua.
Työleiriläiset tekivät lasten kanssa kaksi bussiretkeä ja useita kävelyretkiä
lähimaastoon. Sgurevan mukaan silmiinpistävää oli lasten suuri aikuisen ihmisen
läheisyyden tarve. Isoimmat lapset tulivat kainaloon, pienet syliin ja kaikki
halusivat huomiota.
Leiriläiset toivat mukanaan leluja ja pelejä lasten viihdykkeeksi. Tarvetta
niille olikin, sillä ajanvietteeksi ei ollut tarjolla juuri muuta kuin
värityskirjoja. Televisio ja video oli saatu lahjoituksena, mutta filmivalikoima
oli pääasiassa väkivaltaa ja pornoa, eikä ikärajoja aseteltu.
Orpokodin psykologi välitti aidosti lapsista, mutta muun henkilöstön käytös oli
epäammatillista. Etenkin romanilapset joutuivat kuulemaan, ettei heistä tule
isona kuin varkaita. Siinä heijastui koko yhteiskunnan negatiivinen asenne
romaneihin.
Sgurevan mielestä lasten kannalta pahinta on se, että he joutuvat lähtemään pois
ja selviämään omillaan 18 vuotta täytettyään. Mitään jatkotukitoimia ei ole
tarjolla. Aikuisuutta lähenevillä lapsilla oli suuri ahdistus omasta
tulevaisuudestaan.
Sgurevan tietojen mukaan Razlev ei ole kovin huono orpokoti, huonompiakin
löytyy. Hänen mielestään maassa tarvittaisiin avointa tietoa orpojen asemasta.
Vallalla on sosialismin ajoilta periytynyt käsitys, että orpokodeista puhuminen
on tabu.
Viimeisenä iltana yksi pienemmistä pojista kysyi Sgurevalta, miksei tämä voisi
olla hänen äitinsä. Toivomustaan poika tehosti syömällä urheasti suomalaisten
tarjoamaa salmiakkia.
Lapsista eroaminen oli kamalaa. Leirin jälkeen mietin yötä päivää, mitä voisin
heidän hyväkseen tehdä. Viime kesänä vierailin uudestaan orpokodissa. Nyt siellä
on uusi johtaja, joten toivon että tilanne paranee.
KVT:n kautta on tarjolla monenlaisia työleirimahdollisuuksia esimerkiksi
lintujen rengastusta ja festivaalien järjestämistä. Leena Sgureva suosittelee
lämpimästi vapaaehtoistöitä. Leireille osallistuu kaiken ikäisiä ihmisiä, mikä
viisikymppisen Sgurevan mielestä on toiminnan lisärikkaus.
Kansainvälinen Vapaaehtoistyö KVT ry on uskonnollisesti ja poliittisesti
sitoutumaton ruohonjuuritasolla toimiva rauhanjärjestö. Vapaaehtoistyöhön voi
hakea 18 vuotta täyttänyt eikä yläikärajaa ole. Lisätietoa
http://www.kvtfinland.org/
ALKUUN
|
Vammaisten
lasten adoptiot Bulgariassa
Lähinnä vain ulkomaalaiset adoptoivat bulgarialaisia vammaisia lapsia,
raportoivat sosiaali-työntekijät perjantaisessa ”Kuuntele lasta” -keskustelussa
lasten epätasapuolisesta sosiaalisesta tilanteesta.
Bulgarialaisilla vanhemmilla ei yleensä ole riittävästi rahaa turvata näille
lapsille riittävää lääkehoitoa ja siksi lapset viettävät vuosia laitoksissa
ennen kuin ulkomaalaiset mahdollisesti adoptoivat heidät, tilaisuuden
asiantuntijat kertoivat.
Bulgarian työ- ja sosiaalipolitiikan ministeri Emilia Maslarova totesi: "Meillä
on vaikeuksia, mutta me emme piilota niitä". Ministerin mukaan suurin vaikeus on
siinä, että 96 prosentilla laitoslapsista on ainakin toinen vanhemmista, joka ei
halua tai voi huolehtia lapsestaan.
Maslarova kertoi, että valmistella on muutos lakiin, joka sallisi lapsen
adoption, kun hänen vanhempansa on jättänyt lapsen yli vuodeksi laitokseen.
Tilastojen mukaan noin 6 % Bulgarian lapsista elää laitoksissa, mikä on korkein
prosentti koko EU:ssa.
Novinite 8.2.2008 /mll
ALKUUN |
 |