BULGARIAN VIESTI - Suomi-Bulgaria seuran jäsenlehti

Bulgarian viesti kertoo Bulgarian kulttuurista, taloudesta, historiasta, yhteiskunnallisista kysymyksistä, matkailusta - Bulgariasta ennen ja nyt. Lehdessä julkaistaan myös seuran jäsenosastojen kuulumisia ja tapahtumia. Lehteä toimitetaan jäsenistölle, mutta myös ministeriöille, kulttuuriyhdistyksille ja liike-elämän edustajille Suomessa ja Bulgariassa.

Toimitus

Sirkku Okoye, vastaava päätoimittaja, GSM 040  5768614, e-mail: sirkkuokoye@gmail.com
Maj-Lis Lehessalo, toimittaja + taitto, GSM 0400 900433, e-mail: mikki@lehessalo.com
Ritva Särkisilta, toimittaja, GSM 040 5389266, e-mail: sarrimar@netti.fi

Painopaikka:      Multiprint, Helsinki 2008

Bulgarian Viesti 2/2008 sisältö (aiemmat Bulgarian viestit)
Matkailu avartaa, sanotaan, päätoimittaja Sirkku Terävä
Satakunta kutsuu, Porissa tavataan, puheenjohtaja Tapani Salonen
Quo vadis Bulgaria? Hristo Danchev
Uusia luutia Bulgarian hallitukseen, Ritva Särkisilta
Bulgaria suomalaiskaartilaisen silmin, Teuvo Laitila
”Kuudenkertaisissa riveissä, siisteissä, paikatuissa vaatteissa”, R.S.
Risto Rapa vastaan melkein kansanjuhlalla, R.S. ja M.V.
Varna seutuineen vieläkin tutummaksi, Ritva Särkisilta
Minun Bulgariani: Yli kolmekymmentä vuotta ystävyyttä, haast. Sirkku Terävä
Valkeakosken kuulumisia: Kevätkokouksen kertomaa, Eino Pohjolainen
Kesäpäivät Porissa, 130 vuotta Bulgarian vapaussodasta, sarjakuvaa…, R.S.
Aleko Konstantinovin Baj Ganjo: Uskomaton tarina eräästä nykybulgarialaisesta, Sirkku Terävä
Turussa tapahtuu, Ilkko Suvilehto
Oulun seudun osasto 30-vuotta, Kauko Turula
Kovachevitsa, puun ja kiven kylä, Mikki Lehessalo
Young Star loistaa Vuosaaressa, Sirkku Terävä
Keväinen kiertomatka Rodopeilla, Ossi Lehessalo

Tekijänimin julkaistut artikkelit edustavat kirjoittajiensa näkemyksiä. Toimitus pidättää itsellään oikeuden lyhentää ja muokata artikkeleita kirjoittajan suostumuksella.
 Matkailu avartaa, sanotaan

Talven aikana olen havahtunut ilmastomuutoksesta tulvivaan tietoon ja syyllistynyt lentomatkailun kuormittavuudesta. Olen miettinyt junavaihtoehtoa matkustustavaksi tai matkailuni ekologisen jalanjäljen kuittaamista rahalla - omantuntoni puhdistamiseksi. Suuri osa meistä haluaa mennä tutustumaan aitoon Bulgariaan, ja juuri siksi Pirin vuoret ovat kohta täynnä lomaosakkeita ja hiihtokeskuksia. Entä rantalomailun rentous? Sozopoliin kaavaillaan omaa charterlentokenttää ja kolmea golf-kenttää sekä samanlaista hotellirypästä kuin Sunny Beachille on viime vuosina kasvanut. Ihan meidän turistien iloksi, sillä rankan, pimeän ja kylmän talven jälkeen meille useimmille riittää se, että pääsee nopeasti aurinkoon lepäämään ja käteen gin tonicin. Voi kuitenkin tulla vaihe, ettei tämäkään enää riitä, vaan sitä haluaa tutustua paremmin paikallisiin ihmisiin ja tehdä jotain erilaista kuin yleensä. Ehkä turismista voisi olla kohteelle jotain muutakin hyötyä kuin kylmä raha? Yksi tapa on osallistua Kansainvälisen vapaaehtoisen työleirijärjestön ”aktiivilomille”, joita järjestetään tänäkin kesänä Bulgariassa viidellä leirillä. Kannattaa toimia nopeasti: toukokuun puolessavälissä jo kaksi niistä oli loppuun varattuja. Työleiri lastenkodin kesätoiminnan ohjaamiseksi sekä eko-keskuksen perustaminen Pirin vuorille ovat jo täynnä vapaaehtoisia. Vielä kuitenkin ehtii heinä-elokuussa järjestettäville luostarin kunnostusleireille länsi-Bulgariassa sekä koillis-bulgarialaisen eko-turismin ja luontopyöräilyreitin kunnostustöihin.
Lisätietoja osoitteesta: http://www.kvtfinland.org/index.php
Kiitos paikallisosastoille, jotka ovat lähettäneet ilmoituksia ja artikkeleita tapahtumistaan! Tässä numerossa palaamme 130-vuoden takaisiin tapahtumiin, sekä kirjoittajat pohtivat nykypäivän yhteiskunnan tilaa. Matkailutarinoiden keskiössä on Varnan seutu. Seuraava numero on Bulgarian itsenäistymisen 130-juhlavuoden erikoisnumero. Otamme mielellään vastaan myös seuralaisten tarinoita kesän seikkailuista! Lämmintä kesää!

Sirkku Terävä



Bulgarian Viestin toimittaja Mikki Lehessalo täytti hiljattain pyöreitä vuosia. Tapani Salonen ja Ritva Särkisilta veivät seuran puolesta onnittelut. Lehti onnittelee seuran hallituksen aktiivista jäsentä ja lehden ammattitaitoista taittajaa

ALKUUN
 Satakunta kutsuu, Porissa tavataan

Suomi-Bulgaria-seuran hallitus on säännöllisesti kuukauden välein kokoontunut käsittelemään vuoden tärkeimpiä tapahtumia, viime aikoina kulttuurikeskus Caisassa. Ensimmäinen isompi tapahtuma on seuran kesäpäivät Porissa. Tavoitteena on yhdessä suunnitella seuran tulevaa toimintaa ja miettiä, miten parhaiten vastaamme nykyisiin haasteisiin. Mitkä ovat seuramme vahvuuksia? Onko meillä heikkouksia? Tunnetaanko meitä tarpeeksi?

Kesäpäivät ei ole pienen sisäpiirin tapaaminen vaan kaikkia suomalaisia Bulgarian ystäviä ja maassamme asuvia bulgaareja yhdistävä tapahtuma, jossa sana on vapaa ja hauskaakin saa pitää. Tervetuloa mukaan!

Millaisia ajatuksia Bulgaria herättää sellaisessa henkilössä, joka ei ole koskaan käynyt Bulgariassa? Tällainen kysymys tuli yhtenä päivänä mieleen. Minusta kysymys on erittäin mielenkiintoinen, koska siinä liikutaan mielikuvien tasolla. Käsitys ei perustu omaan kokemukseen vaan muilta kuultuihin kertomuksiin, kirjoista luettuun tai televisiosta saatuun kuvaan. Ajattelin esittää kysymyksen eräälle tuntemalleni henkilölle, joka ei ole Bulgariassa käynyt.

“Mitä sinulle tulee mieleen maasta nimeltä Bulgaria?” Suomalainen keski-ikäinen työssäkäyvä mies vastaa: “Aurinko, lämpö ja viinirypäleet. Nainen viinirypäleterttu kädessä symboloi minulle Bulgariaa”, kaveri toteaa. Meillä jokaisella on oma mielikuvamme Bulgariasta. Käsitykset muuttuvat ja näkökulmia tulee lisää, kun käy pari kertaa paikan päällä. Kohtahan se reissaaminen taas alkaa.

Seuran viimeinen kuukausitapaaminen ennen lomakautta pidettiin 7.5. Kaikille avoimessa tapaamisessa kävivät esittäytymässä Heikki Kähkönen ja Seija Heinola Kooma-klubista. Kooman porukka on lähdössä kesällä tutustumaan Bulgariaan ja perehtymään maan historiaan ja kulttuuriin paikan päällä. He pitävät tukikohtanaan Varnaa ja sieltä käsin tekevät retkiä ja luovat kontakteja. Kooma-klubi on opintokerho, joka järjestää jäsenmatkoja ja käy yhteiskunnallista keskustelua.

Slovakiasta tulee ensi vuonna 16. euromaa. Onnittelut Slovakialle yhteisvaluutan kriteerien täyttämisestä. Emu-alueen sisäiset investoinnit ovat kasvaneet, jäsenmaiden vajeet ovat kutistuneet, korot ovat alhaalla ja hinnat ovat vakautuneet, talouskomissaari Joaquin Almunia luettelee etuja.

Milloinkahan on Bulgarian vuoro? Milloin leva vaihtuu euroksi? Muutos tulee bulgaareille olemaan alkuvaiheessa melkoinen, ainakin henkisesti, koska ensimmäiset levat otettiin käyttöön jo vuonna 1881. Valuutan nimen alkuperästä ei olla ihan yksimielisiä. Useissa slaavilaisissa kielissä lev on leijona, hepreankielen sana ‘lev’ tarkoittaa sydäntä, ja onhan Lev myös miehen etunimi. Kehen sillä mahdetaan viitata?

Toivotan kaikille lehtemme lukijoille hyvää kesää. Tulkaa sankoin joukoin seuran kesäpäiville Poriin lauantaina 7.6. Ystävät ja tuttavat voi ottaa mukaan. Ohjelma alkaa vasta iltapäivällä, joten pidemmältä tulijat on otettu huomioon. Ilmoittautua ehtii vielä. Porissa tavataan!

Tapani Salonen
puheenjohtaja
14:09 15.6.2008
ALKUUN
 QUO VADIS BULGARIA?

Bulgarian sisäministeri Rumen Petkov erosi kuukauden verran kestäneen, jatkuvasti paisu-neen skandaalin jälkeen. Kaikki alkoi siitä, kun selvisi, että kaksi korkea-arvoista poliisimiestä oli luovuttanut tietoja mafialle. Salaisen, mutta julkisuuteen tulleen pikakirjoitusmuistion mu-kaan myös Petkov oli tietoinen asiasta.
Petkovin ilmoitettua erostaan pääministeri Stanishev kertoi, että hallitukseen tulee muitakin muutoksia.

Parin päivän kuluttua siitä, kun muistio oli tullut julkisuuteen, mafian sisäpiireistä useita kirjoja kirjoittanut Georgi Stoev, 35, joka itse tunsi hyvin mafian toimintaa, ammuttiin kuoliaaksi Sofiassa hotellin Pliskan edessä 7.4. keskellä kirkasta päivää. Tappajat – kaksi tai kolme - eivät edes olleet naamioituneita.
Stoevin ampuminen on uusin mafian veriteko Bulgariaa koettelevassa murha-aallossa. Vuoro-kautta aiemmin Sofiassa oli ammuttu kuoliaaksi maan ainoan ydinvoimalan kunnostustöistä vastaavan yrityksen (Atomenergoremont) johtaja Borislav Georgiev, 42.

EU ilmoitti olevansa jäädyttämässä huomattavan avustussumman ja kehotti Bulgariaa puuttu-maan vakavasti järjestyneeseen rikollisuuteen. Myös sellaiset suuret mediayhtiöt kuten Reuters, AFP, Financial Times, The Times, ovat kiinnittäneet asiaan vakaavaa huomiota. Samoin USA:n presidenttiehdokas Barak Obama lausui aiheesta kovia sanoja 9.4 haastattelussa, jossa oli kysymys rikollisuudesta ja korruptiosta Bulgariassa. Jos hän voittaisi presidenttivaalit, Bulgarian mafioituneille ja korruptoituneille poliitikoille tulisi tukalat olot.
Maassa on tapahtunut jo vuoden 2001 jälkeen yli 150 vastaavanlaista murhaa, joista vain muutama on ”selvitetty”. EU-komission tiedottaja Mark Gray ilmaisi EU:n huolen parin viime vuoden ajan jatkuneista ampumistapauksista ja näki, että ”tarvitaan välitöntä puuttumista järjestäytyneeseen rikollisuuteen”. Ministerieron jälkeen Gray kiisti, että EU oli painostanut maata, kysymyksessä oli hänen mukaansa maan sisäinen asia.
Hristo Dantchev

ALKUUN
 Varapääministeri vastaamaan EU-rahastoista:
Uusia luutia Bulgarian hallitukseen

Bulgarian hallitukseen tuli huhtikuun lopulla viisi uutta ministeriä - maan tiedotus-välineissä kevätsiivoukseksi kutsutun operaation jälkeen. Hallitusremonttiin jouduttiin järjestäytyneeseen rikollisuuteen liittyvän skandaalin vuoksi, jota seurasi sisäministerin ero sekä hävitty äänestys parlamentissa.

EU-rahastot tulevat uuden salkuttoman ministerin Meglena Plugtshievan vastuulle – hän toimii myös varapääministerinä. Plugtshieva on ammattidiplomaatti, tulee tehtävään Bulgarian Saksan suurlähettilään paikalta. Sisäministeriön saa hoitaakseen Mihail Mikov, puolustus-ministeriön Nikolai Tsonev, terveysministeriötä johtamaan tulee Evgenij Zhelev ja maatalousministeriötä Valeri Tsvetanov.
Puolueiden voimasuhteet hallituksessa säilyvät. Äänestyksessä uusi hallitus sai parlamentin tuen äänin 154-72.

Reuters ja AFP kirjoittivat hallituksen vaihdoksesta uutisoidessaan, että kysymys oli erityisesti korruptioon liittyvistä EU:n taholta tulevista paineista. Pääministeri Stanishev kiisti kuitenkin, että hallitusmuutoksissa kysymys olisi EU:n vaatimuksista, niin myös EU-tiedottaja, joka sanoi asian olevan maan sisäinen.
Hallitusäänestyksen jälkeen EU-puheenjohtaja Jose Manuel Barroso ilmaisi tukensa muutoksille – erityisesti hän mainitsi uuden varapääministerin ja hänen tehtäväkenttänsä.

Maan oppositiosta kuului muutoksia väheksyviä ääniä; niitä pidettiin kosmeettisina uudelleen-järjestelyinä, joiden mukana ongelmat eivät poistuneet. Pääministeri Stanishev ilmoitti, että muutoksia oli tulossa ministeriöihin myös alemmille tasoille. Sisäministeriöön hän lupasi sellaisia muutoksia, että ”kissa saa hiiren kiinni”. Uusi sisäministeri Mikov kertoi pitävänsä tärkeänä luottamuksen palauttamista ministeriöön ja erityisesti poliisin toiminnan tehostamista. Enemmän poliiseja on tulossa hänen mukaansa kaduille ja myös liikenteen valvontaan.

Eronnut sisäministeri Petkov siirtyi rivikansanedustajaksi. Päähallituspuolueen BSP:n ministerivaihdoksia suunnitelleeseen kolmihenkiseen työryhmään hänet oli valittu, mutta parlamenttiryhmänsä johtoon häntä ei kuitenkaan valittu - vastoin joitakin ennakkopovauksia.
Ritva Särkisilta

ALKUUN
 Bulgaria suomalaiskaartilaisten silmin
Bulgaria tuli suomalaisille tutuksi maan vapaussodan tai suomalaisittain Turkin sodan aikana. Suomen kaarti osallistui Venäjän armeijan mukana sotaan syksystä 1877 lähtien. Lisäksi muutamia satoja suomalaisia palveli muissa Venäjän sotavoimien yksiköissä.
Suomalaiset tiedotusvälineet seurasivat sotaa tiiviisti. Voidaan sanoa, että kyseessä oli ensimmäinen ”merkittävä mediatapahtuma” suomalaisen lehdistön historiassa. Lehdet saivat tietonsa sekä venäläisistä ja ulkomaisista uutislähteistä että paikan päältä: useat suomalaiset upseerit toimivat suomalaislehtien epävirallisina kirjeenvaihtajina.

Pian sodan jälkeen kahdeksan suomalaista sotilasta julkaisi kokemuksistaan kirjan. Yhdeksäs kirja, jonka käsikirjoitus valmistui 1930-luvulla, ilmestyi 2005. Merkittävää 1800-luvun lopulla oli se, että muistelmista viisi ilmestyi suomeksi ja oli aliupseerin tai rivimiehen kirjoittamia, kuten myös vuonna 2005 ilmestynyt teos. Rivimiehen ääntä ei tuohon aikaan vielä useinkaan kuultu ja esimerkiksi Venäjällä Turkin sodan muistelmat olivat upseerien käsialaa.

Sotilaat olivat ymmärrettävästi ensisijaisesti kiinnostuneita sotaretkestä. Sen rasitusten kuvaaminen on muistelmissa keskeisellä sijalla. Kirjoittajat kiinnittivät kuitenkin huomiota myös Bulgariaan ja loivat näin ensimmäisen suomalaisen yleiskäsityksen siitä, mikä ja millainen maa Bulgaria on.

Kirjoittajien käsityksiä Bulgariasta määrittivät toisaalta venäläisen sotapropagandan ja suomalaisen lehdistön sodan alkuvaiheista ja tavoitteista luomat kuvaukset – suomalaisethan lähtivät matkaan vasta lähes puoli vuotta sodan syttymisen jälkeen. Näissä kuvauksissa sota esitettiin sorrettujen kristittyjen vapauttamisena turkkilaisten orjuudesta. Toisaalta, erityisesti sivistystä saaneiden kirjoittajien kohdalla, Bulgaria-kuvaa värittivät eurooppalaiset, kuten saksalaiset, tulkinnat Balkanista yleensä. Näissä tulkinnoissa Balkan nähtiin sivistymättömänä maan-kolkkana, jonne ”Euroopan” tuli levittää sivistystään.

Sotamuistelmissa upseerit ja muutama aliupseeri esittivät Bulgarian uhrina, jonka turkkilainen sorto oli lamaannuttanut. ”Turkkilaisikeen” tähden bulgaarit olivat, etenkin siellä missä he elivät yhteydessä sortajiinsa, aloitekyvyttömiä, sivistymättömiä ja takapajuisia. Toisaalta siellä, missä bulgaarit elivät omissa oloissaan (eritoten vuoristossa), he olivat sivistyneitä, vieraanvaraisia ja luotettavia, kuten Suomen kaartin nuorempi lääkäri C. F. Wahlberg kirjoitti. Kirjoitukset perustelivat näin Bulgarian vapauttamisen tarpeellisuuden: maa ei sivistyisi ennen kuin yhteydet turkkilaisiin katkaistaisiin.

Rivisotilaat eivät yleensä pohdiskelleet sorron ja sivistyksen välisiä suhteita. He kiinnittivät Bulgariaan ja bulgarialaisiin huomiota lähinnä silloin, kun Venäjän armeijan huolto takkuili ja sotilaat joutuivat täydentämään muonavarastojaan paikallisten asukkaiden kustannuksella. Ruoan pakko-otto ei ymmärrettävästi miellyttänyt bulgaareja, vaikka he tavallisesti saivatkin siitä rahallisen korvauksen. Sotilaiden oli tavallisesti vaikea nähdä asiaa bulgaarien kannalta. Niinpä he kritisoivatkin bulgaareja siitä, että nämä eivät tukeneet vapauttajiaan.

Toisaalta rivisotilaat myös kiittelivät bulgaareilta saamaansa kestitystä silloin, kun heiltä ei viety ruokavaroja pakolla. Näin Bulgaria esittäytyy muistelmissa kahdella tavalla. Yhtäältä se on maa, joka ei ymmärrä omaa parastaan – kieltäytyy muonittamasta sotilaita. Toisaalta se on maa, joka osoittaa vieraanvaraisuutta muukalaisellekin; muistelmista välittyy vaikutelma, että ainakin rivimiehet kokivat ajoittain olevansa kuin kotonaan.

Ruokaan liittyvien episodien lisäksi monissa – myös rivisotilaiden – muistelmissa on lyhyempiä tai pidempiä kansatieteellisiä kuvauksia bulgaarien asumuksista, asuista ja koruista. Yksikään kirjoittaja ei kerro syytä näiden seikkojen esittämiseen, mutta oletan, että 1800-luvun lopulle tyypilliseen tapaan kirjoittajat halusivat antaa kuvan elinvoimaisesta maaseutuyhteisöstä. Maaseutu oli tuolloin, ja pitkälle 1900-luvulle, ”aidon” kansallisen elämän keskus, vastakohta ”turmeltuneelle” kaupunkikulttuurille – jota turkkilaiset sopivasti edustivat. Toisaalta maaseutu oli sopivasti ”sivistymätön”, joten se saattoi olla myös sotapropagandan julistaman sivistämis-työn otollinen kohde.

Kokonaisuutena Bulgarian vapaussodan muistelmat loivat suomalaisille kuvan maasta, joka – tuonaikaisen Suomen tavoin – oli sorrettu ja alistettu ja odotti vapautustaan; maasta, jossa – jälleen Suomen tavoin – asui ”aitoa” maalaisväestöä, jonka kansallinen olemus oli turmeltu-maton, mutta joka kaipasi ”eurooppalaista” sivistystä. Vaikka Bulgaria maana käytännössä unohdettiinkin 1870-luvun jälkeen Suomessa pitkäksi aikaa, muisto Suomen kaartin osallistumisesta Turkin sotaan eli vahvana. Kaartin lakkauttamiseen (1905) saakka uusille kaartilaisille sodasta kerrottiin osana yksikön kunniakasta historiaa. Esimerkiksi kaartissa 1890-luvulla palvellut isoisäni tallensi päiväkirjaansa yhden tällaisen kertomuksen. Kaartin lakkauttamisen jälkeen sodan muisto eli sekä suullisina tarinoina että kaartin muistopäivien viettona; ja vielä 1967, yhdeksänkymmentä vuotta sodan syttymisen jälkeen, vakuutusyhtiö Kaleva tarjosi ”nykyaikaista henki- ja vakuutusturvaa” otsikolla ”Turvallisin mielin Turkin sotaan”. Otsikon selityksessä mainittiin, että moni sotaan osallistunut oli lähtiessään ottanut henkivakuutuksen Kalevasta. Täten, vaikka Bulgaria nimenä oli ehkä monille vieras, Turkin sodan kautta Suomessa eli pitkään, ja elää kenties vieläkin, muisto suomalaisten osallisuudesta sorretun kansan vapauttamiseen.

Teuvo Laitila

Muistelmat
Alfthan, A. v. 1879: Från Jassy till Konstantinople. Helsingfors.
Fennander, O. W. 1895: Suomen Kaartin Sotaretki. 2. uudistettu painos. Mikkeli. 1. p. 1878.
Jernvall, H. 1899: Wääpeli Lemminkäisen päiwäkirja.2. p. Helsinki. 1. p. 1881.
Lindfors, A. 1883: Tarkka-ampujan päiväkirja. Nikolainkaupunki [Vaasa].
Lindman, W. 1879: Vapaaehtoisen Sotilaan Päiväkirja. Viipuri.
Palander, W. 1881: Muistelmia wiimeisestä Wenäjän ja Turkin sodasta. Pori.
Schulman, H. 1955: Minnen från fälttåget i Turkiet åren 1877-1878. Helsingfors.
Wahlberg, C, F. 1878: Vid Lifgardets 3:dje Finska Skarpskyttebataljon och Ryska Gardeskåren. Helsingfors.
Wallin, S. A. 2005: Tuntematon sotilas Turkin sodassa: sotamies S. A. Wallinin elämänvaiheet, toim. Pirkko Leino-Kaukiainen. Helsinki.

Tutkimuskirjallisuus
Laitila, T. 2003: The Finnish Gurad in the Balkans. Helsinki.


ALKUUN
 ”Kuudenkertaisissa riveissä,
siisteissä, paikatuissa vaatteissa”


”Samana päivänä kun täydennysjoukko jaettiin komppanioihin, ilmoitettiin, että kolmen päivän kuluttua eli maaliskuun 3. päivänä tulee pidettäväksi suuri paraati San Stefanon kentällä. Komentaja määräsi miehistölle paraatimarssin harjoituksia sekä komppanioitten päällikköjä huolehtimaan siitä, että miehistö siisti ja harjasi vaatteensa. Paraati pidettiin Keisari Aleksanteri II valtaistuimelle nousun muistoksi, mutta joku tiesi, että samana päivänä tulisi myös rauhansopimus lopullisesti vahvistettavaksi ja allekirjoitettavaksi.
Paraatipäivän edellisinä päivinä harjoitettiin marssia aamu- ja iltapäivällä. Paraatipäivinä joukko-osastojen tuli kokoontua San Stefanon kentälle kello 1 päivällä, jonka vuoksi määrättiin jokainen mies aamupäivällä siistimään ja paikkaamaan vaatteensa sekä jalkineensa mahdollisimman siisteiksi ja ehjiksi. Kello 12 pataljoonamme lähti mainitulle kokoontumispaikalle. Kentällä joukot asettuivat kuudenkertaisiin peräkkäisiin riveihin, ja sittenkin kenttä osoittautui ahtaaksi monikymmentuhantiselle sotajoukolle.”
Näin kuvaa sotamies A.S. Wallin historiallista aamupäivää – jonka jatko samoin kuin A.S. Wallinin vaiheet Bulgariassa vuonna 1877 ovat kokonaisuudessaan luettavissa Tuntematon sotilas Turkin sodassa -kirjasta ( SKS 2005).
Toukokuun 9. päivänähän muuten tuli kuluneeksi 130 vuotta siitä, kun kaartilaiset palasivat Helsinkiin.

R.S

ALKUUN
 Risto Rapa vastaan
melkein kansanjuhlalla


Risto Rapasta tuli maaliskuussa todellinen kuuluisuus Bulgariassa, kun kolmen Risto Räppääjä-kirjan käännökset esiteltiin Sofian lisäksi Veliko Tarnovossa ja Kilifarovossa.
”Risto Rapa on ruvennut puhumaan bulgariaa, suomalainen bestseller nyt bulgariaksi”, kirjoittivat sofialaiset päivälehdet mm. kertoessaan näyttävästi kuvitetuissa, useampipalstaisissa jutuissaan Risto Räppääjä-kirjojen julkistamistilaisuuksista. Myös tv ja radio olivat paikalla ja haastattelivat kirjailijoita Sinikka ja Tiina Nopolaa sekä kääntäjä Margarita Vidinovskaa. Tilaisuuksissa oli lähes kansanjuhlan tuntua – vastaanoton sydämellisyys ällistytti niin kirjailijat, kääntäjän kuin seuran taustajoukotkin!
Margarita Vidinovska oli kääntänyt suomalaisen kirjallisuuden vientiorganisaation Filin tuella kolme Risto Räppääjä-kirjaa, jotka julkaisi bulgarialainen kustannusyhtiö Faber. Kirjojen esittelytilaisuudet kuuluivat Suomi – Bulgaria-seuran kulttuurivuosiohjelmaan, johon oli opetusministerin kautta saatu CIMOlta tukea.
Sofian esittelytilaisuus järjestettiin kaupungin suurimmassa Helikon-kirjakaupassa ja kirjojen esittelyn lisäksi tilaisuudessa oli monenlaista hilpeää ohjelmaa. Suomen Bulgarian suurlähettiläs Kauko Jämsén oli paikalla ja luovutti Suomi – Bulgaria –seuran puolesta maan sosiaaliministeriön edustajalle 150 kirjaa, jotka seura lahjoitti bulgarialaisille lastenkodeille.
Paikalla oli runsaasti lapsiyleisöä, kirjailijoita, tiedotusvälineitä – ja mm. Bulgarian edellinen presidentti Zhelju Zhelev, jonka kulttuurisäätiö julkaisee kirjoja kustannusyhtiö Faberin kautta.
Seuraavana päivä oli tapaaminen koululaisten kanssa pienen Kilifarovon kaupungin koulussa. Lapset innostuivat kirjoista ja esittivät kirjailijoille vilkkaasti kysymyksiä. Vastaanoton sydämellisyydestä yllättyneet kirjailijat lahjoittivat lapsille spontaanisti 90 kirjaa. Lapset saivat lahjaksi myös reppuja ja muita HelMet-tuotteita suomalaisen kirjastoväen tuliaisina.
Veliko Tarnovon kaupunginkirjastossa järjestetyssä tilaisuudessa oli jälleen paikalla runsaasti tiedotusvälineiden edustajia ja haastatteluja tehtiin niin lehtiin, radioon kuin tv:henkin. Veliko Tarnovon yliopiston professori Maria Spasova analysoi tilaisuudessa kirjoja ja televisio kutsui hänet aamu-tv:n kulttuurilähetykseen kertomaan kirjoista. Kun kirjailijat ja kääntäjä kolmantena päivänä joutuivat lähtemään Suomeen, kääntäjä Margarita Vidinovska antoi vielä Suomesta yhden puhelinhaastattelun radiolle.

R.S. & M.V.
ALKUUN
 Varna seutuineen vieläkin tutummaksi

Mitä on Lipa – ja mistä sitä saa? Kysymys on villirypäleistä perinteisin menetelmin tehdystä erityisen aromikkaasta viinistä, jota voi löytää koillisbulgarialaisista perheravintoloista. Tämän ja monta muuta Varnan seutuun liittyvää, kaupungin tuntevallekin uutta tietoa löytää Tuula Parkusjärven Varna – tuttu ja tuntematon -kirjasta.

Tuula Parkusjärvi esitteli pari vuotta sitten sankarimatkailijoille Sofian Liken Sankari-matkailija -sarjassa. Mutta oikeastaan hänen bulgarialainen kotikaupunkinsa on Varna, jonka seutua hän nyt uudessa kirjassaan kuvaa. Kustantamossa Varnaa pidettiin massaturistin eikä sankarimatkailijan kaupunkina. Tuula ei ollut samaa mieltä ja teki kirjansa omakustanteena – Varnaan pääsee omatoimisesti ja myös valmismatkan ostanut voi tutustua seutuun itsekseen. Ainakin luettuaan kirjan 215 sivua.

Kirjaa saa mm. Akateemisen kirjakaupan ja Suomalaisen kirjakaupan liikkeistä eri puolilta maata sekä nettikirjakaupoista.
Tuula Parkusjärven liki 30-vuotinen Varnahistoria näkyy perusteellisena asian-tuntemuksena. Kirjassa käydään lävitse kaupungin nähtävyydet, laaditaan kävely-reittejä, annetaan ohjeita liikkumisesta ja kerrotaan missä syödä ja mitä, minne mennä lasten kanssa, missä kuulee jazzia, missä näkee vanhaa ja missä uudempaa taidetta, mitä ostaa tuliaisiksi jne. Kohteiden tunnistamista helpottaa sekin, että kaikki nimet on kirjoitettu myös bulgariaksi kyrillisin kirjaimin ja pieni kieliosuuskin kirjassa on tulkkiavuksi.
Varna – jonka bulgarialaiset muuten rankkasivat vuonna 2007 maansa parhaaksi asuinpaikaksi – on suomalaisille ehkä tutuin maan kaupungeista. Mutta Varnaa tuntevillekin kirjasta löytyy varmasti uutta. Kaupungin historiasta kerrottaessa käy mm. ilmi kaupungin vanha monikulttuurisuus. Kansalliskirjailija Ivan Vazovilta on mukana katkelma, josta pääsee selville, että viime vuosisadan alkuvuosina kaupungissa pärjäsi varmemmin turkilla kuin bulga-rialla! Mustanmeren aluetta yleisemmin kuvataan niin historian kuin maantieteenkin näkökulmasta. Ja lähiseudun retkikohteet luostareista lintujärviin esitellään aina Romanian rajalle asti. Kysymys ei kuitenkaan pelkästä luettelosta, vaan sävy on jo edellisestä kirjasta tuttu persoonallinen ja taustahuumorin maustama, mikä tekee lukukokemuksesta nautittavan sinänsä.

Meripuisto ja arkeologinen museo omia mielikohteita

Tuula Parkusjärven tuttavuus Varnan seutuun alkoi vuonna 1979, jolloin hän matkusti kaupunkiin Lomamatkojen oppaaksi. Oppaana hän joutui työn puolestakin tutustumaan perusteellisesti seutuun, mutta tutustumista ja kaupunkiin sopeutumista auttoi myös sieltä löytyneen aviopuolisen myötä. Avioliiton alkuajat asuttiin Varnassa ja jälkeenkin päin käynnit sukulaisvierailuilla sekä 2001-2002 kokonainen Varnan vuosi ovat pitäneet tuntemusta ajan tasalla, vaikka perhe nykyisin asuukin Tampereella.

Tuula Parkusjärven oma mielipaikka Varnassa on Morska gradina, Meripuisto, tämä 8-kilometrinen vihreä rantakaistale, josta upean luonnon lisäksi löytyy lähes mitä vain: Panteon, johon on tehty amfiteatteri, Akvarium, Delfinaario, Planetaario, liikuntakeskus, luonnontieteellinen museo, lasten puuhamaa ja vanhoja huviloita, jotka ovat kuin suoraan saduista. Puisto onkin saanut kirjaan oman lukunsa. Tuula kertoo, että ennen oppaana ollessaan museoista hänelle ykköskohde oli kansatieteellinen museo, mutta nyt hän veisi ryhmät kaikkein mieluiten arkeologiseen museoon, jossa esitellään seudun vanhimmat kulta-aarteet, raha-kokoelma ja vaikuttava kokoelma ikoneita kansallisen heräämisen ajoilta.

Bulgarialaista grafiikkaa Tampereelle

Tuula Parkusjärvi-Blagoev ja Ivan Blagoev ovat kääntäneet suomalaista kirjallisuutta bulgariaksi ja Parku-Films yhtiönsä kautta tehneet Suomessakin esitettyjä dokumentti-filmejä Bulgariasta. Syksyllä he ovat tuottaneet Tampere Jazzin yhteyteen Jazz-ikonit -nimisen bulgarialaisen grafiikan näyttelyn. Taiteilijat ovat varnalaisia.
Ritva Särkisilta
ALKUUN
 Minun Bulgariani: Yli kolmekymmentä vuotta ystävyyttä

Tänä kesänä Bulgarian matka on tamperelaiselle Maire Santaharjulle jo kolmaskymmenes toinen! Maire lähti ensimmäistä kertaa Bulgariaan syyskuussa 1973 kahden päivän varoitusajalla. Kun syyskuisena torstaina Mairea pyydettiin matkaan ja lauantaina oli jo lähtö, Mairen nyt jo edesmennyt mies pisti töpinäksi, ja hankki Mairelle passin pikatoimituksena. Viikon matka hotelleineen maksoi siihen aikaan 177 markkaa. Hotelli oli Moskva-hotelli Kultahietikolla. Vaikka Maire oli lähtenyt yksin matkaan, iloisena ja vilkkaana tamperelaisena Maire tutustui heti muihin matkalaisiin, joilla oli jo ennestään kokemusta Bulgariasta. Näiden uusien ystävien kanssa Maire kulki ja kävi muun muassa paikallisessa kalaravintolassa, josta sai itse käydä haavilla valitsemassa kala-altaasta sopivan kalan, jonka kokki valmisti keittiössä. Tätä ravintolaa ei enää tässä muodossa ollut olemassa kun Maire seuraavan kerran matkusti Kultahietikolle vuonna 1978. Bulgarian matkailusta on kuitenkin tullut jokavuotinen traditio, ja tänäkin kesänä Maire palaa Mustallemerelle. Viime vuosikymmenet Maire on kiertänyt Bulgariaa Valkeakosken Suomi-Bulgaria-seuran osaston kanssa ja jää usein senkin jälkeen omatoimisesti ystäviensä luokse Varnan seudulle.
Maire kertoo, että hän ihastui Bulgariassa ennen kaikkea ilmastoon, joka syyskuussakin on lämmin, muttei kuuma. Parasta Bulgariaa Mairen mielestä on, kun voi istua parvekkeella ja nauttia Mustanmeren huokailusta ja rauhasta. Meressä uiminenkin on mieluisaa, kun ”siellä ei juuri ole mitään ötököitä, paitsi meduusoita joskus.” Lisäksi Maire on kokenut, että Bulgariassa on helppo olla, vaikkei puhuisi paljon vieraita kieliä. Maire sanookin, että: ”olen varmaan edellisessä elämässä ollut bulgarialainen” ja nauraa! Matkailua helpottavat myös ystävyyssuhteet, jotka luotiin 1970-luvulla hieman suomea puhuvaan hotellihenkilö-kunnan kanssa. Ystävyyssuhteet ovat kestäneet tähän päivään saakka niin, että ystävien jälkipolvi on käynyt Mairella kyläilemässä. ”Tykkään olla paikallisten seurassa” toteaa Maire bulgarialaisista. Yhteis-ymmärrys toimii elekielellä ja lisäksi Maire kehottaa kaikkia matkalle lähteviä ottamaan mukaan kynää ja paperia; niillä konsteilla hänkin on aina pärjännyt.

Kun jossain vaiheessa Suomessa puolitutut kyselivät Mairelta: ”Miksi sinä aina sinne viitsit mennä?”, niin Maire on kyselijöille listannut 5 asiaa: ilmasto, meri ja edulliset hinnat sekä paikallisten ihmisten ystävällisyys ja herkulliset ruuat. Toisaalta kun Bulgariassa on naureskeltu 1980-luvulla suomalaisille, että: ”vodka turist”, niin Maire on todennut näille naureskelijoille, että ”meilläpä ei viinaa myydä joka kadunkulmassa”, ja esitellyt sen ajan Alkon aukiolo-aikoja ja hinnastoa, niin ovat naureskelijatkin hiljenneet.

Maire muistelee miten asiat muuttuivat Bulgariassa 1990-luvulla monella tapaa. Hän muistelee kaiholla aiemmin Kultahietikolla sijainnutta Javor-hotellia plyyshimattoineen ja holvikaarineen. Muistoja on myös siitä, kun 1990-luvulla portit aukesivat tavalliselle turistille Varnan Rivieralle, jossa siihen asti olivat käyneet vain valtiovieraat Kekkosesta Gandhiin. Oasis-hotelli oli loistokas kokemus Mairelle ja pojan tyttärelle ja pojalle, jotka olivat sinä kesänä mukana matkassa! Lapsille meri oli elämys ja vieläkin usein, nyt jo aikuiset lapsenlapset, muistelevat Mairen kanssa tätä lomaa Varnan Rivieralla.

Maire on pahoillaan, että nykyisin Kultahietikon seudulla melkein kaikki hyvät mehanat on lopetettu, ja tilalle on tullut turistiruokaloita. Ennen vanhaan hyvää bulgarialaista ruokaa sai ravintoloissa: Kosharata, Gorski Kat, Vodenitza ja Tziganski Tabor, jossa oli myös mahtavaa mustalaismusiikkia. Nämä kaikki on lopetettu. Yhtä Varnan ja Kultahietikon välissä nykyisin sijaitsevaa mehanaa voi kehua: Staro Selo, jossa Maire kävi viime kesänä. Orkesterin tiedustellessa mistä kaukaa vaalea vieras on kotoisin, vastauksen saatuaan alkoi välittömästi soida Säkkijärven polkka ja Metsäkukkia balkanilaisina sovituksina. Mairen oma toivomus, romanialainen kansansävelmä: Leivo (Ciocirlia) täytettiin myös taidokkaasti.

Ensikertalaisille Bulgariankävijöille Maire suosittelee shopska-salaattia ja kavarma-pataa, viininlehtikääryleitä ja hyviä punaviinejä, joita ei valitettavasti Suomeen tuoda. Mustanmeren pohjoisosaan matkustaville Maire suosittelee käymistä Baltchikissa ja Kaliakrassa, etelään menijöille Nessebaria tai Sozopolia. Varnassa on mainio Merimuseo, jossa kannattaa käydä. Sunny Beachin menoa Maire sen sijaan ihmettelee.

Vaikka passiivinen kielitaito on karttunut näiden vuosien aikana, ”bulgariaa haluaisin vielä oppia puhumaan”, sanoo Maire, ja toivoo että Tampereen seudulle järjestettäisiin bulgarian kielen kurssi. Maire kehuu ja kiittää etenkin Valkeakosken Suomi-Bulgaria-seuran aktiiveja, ja ennen kaikkea Kirstiä ja Givkoa, jotka ovat järjestäneet seuralaisille ikimuistoisia matkoja niin rannikolla Nessebariin, Sozopoliin ja aina Ahtopoliin saakka, kuin myös sisämaassa Targovishteen, Shumeniin ja Sliveniin. Valkeakoskelaiset käyvät joka kesä Burgasin seudulla tapaamassa paikallisen Bulgaria-Suomi-seuran jäseniä.
Vastavuoroisesti burgaslaisia ja sliveniläisiä on käynyt tapaamassa valkeakoskelaisia ja he ovat samalla saaneet tutustua kesäiseen Tampereeseen, jota Maire on esitellyt Pispalanharjua ja Laukontoria myöten. ”Mutta mustaa makkaraa en kyllä heille tarjonnut” nauraa Maire.

Haastettelijana Sirkku Terävä
ALKUUN
 Valkeakosken kuulumisia:
Kevätkokouksen kertomaa.

Mustameren rantamilla Bulgariassa on kevät jo täydessä kukoistuksessa. Kevät kimmelsi kauniisti myös Mallasveden rantamilla Melankärjessä kokoustaan viettävien Suomi-Bulgaria-seuralaisten silmiin. Osaston kasvu Valkeakoskella on ollut vallan hengästyttävää, jäseniä on jo yli 200. Puheenjohtaja Inna Ilivitzky sanoikin, että seurassa on mukavia ihmisiä, jotka vetävät mukaansa uusia mukavia ihmisiä magneetin tavoin.
Virallisessa osiossa myönnettiin tili- ja vastuuvapaudet. Sihteeri Ersu Rantanen kertoili toimintakertomuksessa, että paljon on tehty ja vielä enemmän aiotaan tehdä.
Kokousta juhlistivat Bulgarian suurlähetystöstä ministeri Maija Konstantinova ja konsuli Stojan Petkov. Myös vanha ystävämme professori Venelin Tsachevsky Svetla-tyttärineen juhli kerallamme.
Ex-suurlähettiläs on kirjoittanut kirjan, jota hän esitteli ennen luovutusta. Professori antoi kunniaa ja kiitosta suomalaisille sotilaille, jotka kärsivät paljon vilua ja nälkää Balkanin vuorilla taistellessaan.
Ministeri Konstantinova antoi puheessaan suuret kiitokset Suomen suuresta panoksesta Bulgariaa liitettäessä EU-perheeseen.
Kaupungin johtaja Markku Auvinen kertoi vieraille – ja omalle väelle – mitä Koskille tänään kuuluu, Hakaa ja asuntomessuja unohtamatta. Hyvää kuului muutenkin kuuluvan.
Nuoret ja pienet, mutta taitavat, pelimannipojat Aksel ja Patrik Kiviniemi näyttivät kuinka kauniisti piano ja vetopasuuna sointuvat yhteen. Poikien mummu Annikki esitti oivasti saksofonilla niin tunnetta kuin rockiakin.
Illan juhlisti Mirja ja Kaino Salmen kukitus kunniajäsenyyteen. Se luoti tiesi paikkansa. Perustajajäseninä on pariskunta jaksanut harrastaa ihailtavan aktiivisesti sitä talkoo- ja yhdistystoimintaa, mikä tuntuu nykyään olevan katoavaa luonnonvaraa.
Kun olimme hyvin ravitut sekä fyysisesti että henkisesti, pidettiin jo perinteiset arpajaiset, joissa palkintoja taisi olla enemmän kuin arpoja. Jos silti meistä jotkut jäivät ilman, lohduttaudumme tiedolla, jonka mukaan meillä on tuuria rakkaudessa.
Eino Pohjolainen

ALKUUN
 Kesäpäivät Porissa, 130 vuotta Bulgarian vapaussodasta, sarjakuvaa...

Tapani Salonen jatkaa edelleen Suomi – Bulgaria -seuran johdossa, ja myös hallitus jatkaa lähes entisessä kokoonpanossaan, päätti seuran vuosikokous 30.3. Helsingissä.
Ensimmäisen varapuheenjohtajan tehtävässä hallitus valitsi jatkamaan Sirkku Terävän ja toisen varapuheenjohtajan tehtävässä Martti Salmisen Turusta. Maija Boshkov jatkaa seuran sihteeri-varainhoitajana ja MajLis Lehessalo internetsivu-vastaavana.

Toiminnassa keskitytään ensimmäiseksi Porissa 7.6. pidettäviin kesäpäiviin, joilla seuran osastojen väki ja ystävät tapaavat, kertovat kuulumisiaan ja valmistautuvat uuteen.
Lokakuussa seura juhlistaa 130 vuotta täyttävää, Bulgarian vapaussodan päättänyttä San Stefanon sopimusta Helsingissä tilaisuudella, jossa mm. kuullaan esitelmä Suomen Kaartista em. sodassa sekä nähdään Stoyan Petkovin dokumenttifilmi sodan jälkeen Bulgarian ensimmäiseksi puolustusministeriksi nousseesta suomalaissyntyisestä kenraali Casimir Ehrnroothista.
Lokakuussa on myös suunnitelmissa esitellä bulgarialaista sarjakuvaa näyttelyllä Helsingissä – ja myös muualla maassa, jos osastot ovat kiinnostuneita.

Hallitus 2008
Hallituksessa tapahtui vain pientä muutosta. Ainoana uutena mukaan tuli bulgarialaissyntyinen Jordan Jordanov, jota jututetaan toisaalla lehdessämme.

jäsen / henkilökohtainen varajäsen
Sirkku Terävä / Anna Dantchev
Martti Salminen, Turku / Taisto Salminen, Turku
Maija Boshkov / Raimo Sundvall
Ritva Särkisilta / Johanna Hristov
Ilkko Suvilehto / Tuija Keronen
Maj-Lis Lehessalo / Jordan Jordanov (uusi)
Eira Turula, Oulu / Mauri Tuomivaara, Kemi
Simo Vaahtera, Pori / Kirsti Stojanow, Valkeakoski
R.S.

ALKUUN
 Aleko Konstantinovin Baj Ganjo:
Uskomaton tarina eräästä nykybulgarialaisesta

Satiirikko Aleko Konstantinov (1863-1897) loi erään Bulgarian kulttuurin tärkeimmistä hahmoista: Baj Ganjon. Baj Ganjo oli vasta kypsymässä olleen lahjakkuuden tuote, sillä ennenaikainen kuolema keskeytti Aleko Konstantinovin kirjallisen halun monipuolistaa kertomustensa tapahtumia ja henkilöhahmoja. Konstantinov analysoi terävästi ihmisyyden raadollisuutta lauseessaan: ”On parempi olla tyytymätön ihminen, kuin tyytyväinen sika.” Tällainen ajattelu vei kirjailijan hengen, sillä Konstantinov kuoli vain 34-vuotiaana palkkamurhaajan luotiin Vitoshavuoren rinteillä.

Alun perin aikakausilehdissä 1800-luvun lopulla ilmestyneet kertomukset Baj Ganjosta kertovat bulgarialaisen sankarin seikkailuista tämän matkustaessa Eurooppaan. Yhteenkootut pamfletit on julkaistu romaanina. Romaanin toisessa osassa Baj Gan-josta tulee poliitikko, joka matkustaa Ameriikkaan asti. Vulgaareine tapoineen Baj Ganjo aiheuttaa hämmennystä kaikkialla minne hän meneekin, niin bulgaarialaisten kuin muidenkin keskuudessa.

Aleko Konstantinov loi mehevän anti-sankarin, jonka kautta bulgarialainen on voinut nauraa itselleen jo yli vuosisadan, sillä Baj Ganjo on esimerkki bulgarialaisuuden negatiivisista piirteistä silloin, kun hän ilmentää hyveiden ja moraalin vastakohtia. Suomalaisessa kirjallisuudessa Aleksis Kiven Seitsemän veljestä voisi olla lähinnä kuvausta, jossa kansa saa nauraa omalle typeryydelleen ja moukkamaisuudelleen. Baj Ganjo tekee mitättömäksi kaikki sosiaaliset velvollisuudet, normit, lait ja ideat oikeudenmukaisuudesta, sillä hän kantaa itsessään massoissa tiivistyvää pri-määriviettien psykologiaa, mutta on samalla myönteisessä käytännöllisyydessään kehityksen este.

Baj Ganjo on tyyppi, joka kuvaa ottomaanien orjuuden jälkeen nopeasti vaurastuvaa kansanosaa, jolta ennen tätä uutta tilannetta on puuttunut ihmisarvo, ja nyt Baj Ganjo Balkanilta pääsee näyttämään vihdoinkin kuka hän on! Siksi Baj Ganjossa elää orja ja tyranni yhtä aikaa. Ottomaanien ikeestä vapautumisen jälkeen vapautuivat myös vaistot ja vietit, kun nälkäinen alistettu ja tyytymätön kansanjoukko tunsi vallan siirtyneen omiin käsiinsä. Baj Ganjo on elävä hahmo siitä, mitä orjuus ja huono-osaisuus saa ihmispsyykkeessä aikaan. Baj Ganjo on öykkäri, jolta puuttuu kansanihmisen nöyryys ja kunnioitus yhteisöä kohtaan. Tyytyväisenä alhaisuuteensa – ominaisuus, joka on perua orjuudesta – ja epämiellyttävine ominaisuuksineen hahmo näyttäytyy yhteisön ja yhteiskunnan vastustajana.

Baj Ganjoa on bulgariassa analysoitu hahmona, joka elää siinä ajassa, jolloin länsieurooppalainen kulttuuri ja sivistys törmäsivät paikallisiin perinteisiin ja arvoihin Bulgarian itsenäistyttyä 1878. Törmätessään näihin uusiin vaikutteisiin, orjuudesta vapautunut bulgarialainen joutui usein kii-vaisiin ja usein vähemmän yleviin poliittisiin kiistoihin, joissa aikakauden ristiriidat kärjistyivät. Baj Ganjon hahmo kehittyy näiden kahden suuntauksen ristiriidassa.

Baj Ganjo ei vain ole suosituin sankari bulgarialaisessa kirjallisuudessa, vaan on myös sen ongelmallisin hahmo. Anti-sankarina kaikkinaisessa vastenmielisyydessään, se ei kuvasta vain yhtä kansaa tai maata. Vaikka Baj Ganjossa on paljon bulgarialaista, siinä on yleisinhimillistä ulot-tuvuutta, joka viittaa ylimieliseen, toisista piittaamattomaan ihmistyyppiin yleensä.


Baj Ganjo vastenmielisyydessään ei ole vieläkään kadonnut todellisuudesta, heitä on aina ollut ja heitä tulee aina olemaan, sillä hahmo edustaa ihmistyyppiä, jonka ensisijaiset vietit ovat itsesuojeluvaisto, sopeutuvuus, vatsansa täyttäminen sekä tarpeidensa tyydyttäminen, halu nautiskeluun sekä ihmisessä olevan eläimen toteuttamiseen. Baj Ganjosta on tehty suosittu elokuva ja sitä on esitetty hiljattain mm. Plovdivin Dramaattisessa teatterissa.

Sirkku Terävä
ALKUUN
 Turussa tapahtuu

Nuuttijuhlat

Turun Bulgaria-seura vietti perinteistä Nuuttijuhlaa 12.1.2008. Musiikkipuolesta huolehti Pihlaja-kuoro. Katselin mielenkiinnolla kunniapuheenjohtaja, valtiopäiväneuvos Ensio Laineen valokuva-albumia, jossa oli ikuistettuja hetkiä seuran toiminnasta jo vuodesta 1969 lähtien. Kuvissa oli matkoja ystävyyskaupunki Varnaan, suurlähettiläitä ja kaupunginjohtajia, tavallisia rivijäseniä - iloisia ihmisiä toisiaan tapaamassa.

Vieraana Nuuttijuhlassa oli konsuli, kulttuuriasioista vastaava Stoyan Petkov suurlähetystöstä. Hän oli tuonut mukanaan bulgarialaistaiteilija Evgenia Lepavtsovan teoksia, jotka olivat tätä ennen olleet esillä Kemissä. Nyt olisi Turun vuoro, mahdollisuuksien mukaan.

Konsuli Petkov on valmistanut vuonna 1996 dokumenttielokuvan suomalaiskenraali Casimir Ehrnroothista, joka oli mukana Bulgarian vapautussodassa ja toimi sen jälkeen maan sotaministerinä (käytännössä myös pää- ja sisäministerinä) ja valtionpäämiehen lähimpänä neuvonantajana 1880-luvun alussa.
Turun seurassa ilmeni kiinnostusta elokuvaa kohtaan. Elokuvaa on esitetty Bulgarian televisiossa. Suomalaisyleisöä varten on laadittu suomenkielinen tekstitys.

Taidenäyttely

Puheenjohtaja Taisto Salminen otti yhteyttä useampaan tahoon selvittääkseen näyttelytilojen saatavuutta. Neljännellä kerralla onnisti ja tilaksi saatiin koko helmikuulle ylioppilaskylän läheisyydessä sijaitseva Nummen kirjasto, jossa käy päivittäin n. 400 ihmistä. Näin saivat monet turkulaiset ja tuleva ”oppineistokin” mahdollisuuden tutustua bulgarialaiseen kansallispukujen perinteeseen.

Vuosikokous

Kokouksessa (8.3.2008) valittiin pienin muutoksin edellinen johtokunta jatkamaan tehtävissään. Johtokunnassa yli kaksikymmentä vuotta sihteerinäkin toimineen Kirsti Niemisen siirtyessä pois hänen tilalleen valittiin Pirjo Kettula.

Kirstin pöytäkirjoissa oli jotain, mitä en ole nähnyt muualla: niissä oli positiivista tunnetilaa kuvaavia lauseita tyyliin ” Kuinka hauskaa meillä olikaan tehdessämme …”. Tämä kuvanneekin seuran perheenomaista ilmapiiriä.
Kirsti avusti myös seurassa suosittujen teatterimatkojen järjestämisessä, mm. vastaanottamalla ilmoittautumiset.

Vuosikokouksen yhteydessä kiinnostuneet seuran jäsenet saivat mahdollisuuden tutustua konsuli Petkovin tekemään elokuvaan DVD-muodossa. Elokuva tullaan esittämään suuremmalle yleisölle Bulgarian vapautuksen 130-vuotisjuhlassa 18.10.2008 Karjala-talossa, Helsingissä.

Turun Bulgaria-seuran johtokunnan puolesta, asiantuntijajäsen ja entinen turkulainen,
Ilkko Suvilehto

ALKUUN
 SUOMI-BULGARIA-SEURAN
OULUN SEUDUN OSASTO 30 VUOTTA

Kuvaus perustamisesta

Monien Oulusta Bulgariassa 70-luvulla vierailleiden mielessä kyti ajatus, että Oulun seudun ja Bulgarian välistä kansalaisten kanssakäymistä ja kulttuurinvaihtoa olisi saatava elpymään.
Tuollainen mielipide sai paljon myötätuntoa ja ajatus noudatti muutoinkin yleistä linjaa. Sillä valtiovaltakin halusi kaikin puolin pyrkiä kehittämään ystävällisiä ja luottamuksellisia suhteita sekä vahvistamaan taloudellista kanssakäymistä Bulgariaan.
Ystävyysseuran toiminnan katsottiin palvelevan edellä mainittuja pyrkimyksiä ja samalla edistävän kansalaisten kansainvälistä ajattelua.

Seuran perustamista ajatelleet oululaiset Bulgarian ystävät kokivat sopivan tilaisuuden tulleen, kun Bulgarian Valtion Matkatoimisto oli järjestänyt 30.10. 1978 klo 15.00 Oulussa hotelli Arinaan Bulgaria-viikon avajaistilaisuuden, jonka avaajaksi oli lupautunut peräti Bulgarian suurlähettiläs Stoyan Jalensky.
Avajaistapahtuman jälkeen samassa hotellissa Lakeus-kabinetissa klo 16.30 pidettyyn kokoukseen oli kutsuttu joukko Bulgariasta kiinnostuneita ystäviä suunnittelemaan osaston perustamista Ouluun.

Kokouksessa oli paikalla kaikkiaan 21 henkilöä mukaan lukien Bulgarian kansantasavallan kolmas lähetystösihteeri Vladimir Dantchev, Bulgarian Valtion Matkailutoimiston päällikkö Zvjatko Matejev ja Suomi-Bulgaria-Seuran sihteeri Johannes Pollari-koski.
Kokouksessa toimi puheenjohtajana maaherra Erkki Haukipuro ja sihteerinä toiminnanjohtaja Risto Alasuutari.
Kokous valitsi virallista perustavaa kokousta varten asioita valmistelevan 8 hengen toimikunnan, joka piti kolme kokousta. Toimikunnan puheenjohtajana toimi tekn.tri professori Boris Segerståhl ja sihteerinä matkailuasiamies Teuvo Ylinen.
Varsinainen perustava kokous pidettiin Oulun Osuuspankilla 27.3.1979 klo 18.00, jossa oli läsnä 20 Suomen kansalaista ja Bulgarian suurlähetystön edustaja lähetystöneuvos Vladimir Danchev.
Kokouksen puheenjohtajana toimi Boris Segerståhl ja sihteerinä toimittaja Esko Kokkonen. Pöytäkirjantarkastajina olivat farmaseutti Sisko Ruokola ja Teuvo Ylinen.
Perustetun Suomi-Bulgaria-Seuran Oulun Seudun osaston asiakirjat lähetettiin jo samana vuonna oikeusministeriöön yhdistysrekisteriin merkittäväksi.

Ensimmäisen toimintavuoden suunnitelmassa oli tarkoitus keskittyä jäsenhankintaan. Vuoden lopussa jäseniä olikin jo 73. Osastolle aiottiin perustaa matkailujaosto, kulttuurijaosto ja tieteellis-tekninen jaosto.
Keväällä osasto järjesti matkailuillan Kauppaklubilla ja syksyllä Bulgaria-viikon aikana oli Osuuspankin tiloissa bulgarialainen valo-kuvanäyttely ” Bulgaria 1300 vuotta ” ja
”Sofia 100 vuotta”.
Se oli toiminnan käynnistäjille suuri kunnia ja tuki, kun perustamisvuonna suurlähettiläs Hristo Santov puolisonsa kanssa kävi Oulun osaston vieraana 23-24.11.1979.
Heille järjestettiin tutustumiskäynti Oulun yliopistolle ja tervehdyskäynti maaherra Erkki Haukipuron luona. Oulun kaupunki tarjosi vieraille päivällisen kaupunginjohtaja Ilmo Paanasen johdolla.
Illalla klo 19.30 suurlähettiläspariskunta osallistui ystävyysseuran järjestämään ohjelmatilaisuuteen Oulun järjestötalon juhlasalissa.

Vielä samana vuonna osasto esitti Bulgarian kielen opintokerhoa Oulun Työväen-opiston ohjelmaan ja Oululle solmia ystävyyskaupunkisuhde bulgarialaisen Burgas -kaupungin kanssa. Jostain syystä esitykset eivät johtaneet tällä kertaa myönteiseen tulokseen.

Näin Suomi-Bulgaria-Seuran Oulun Seudun osasto tuli perustetuksi ja saatettiin hyvälle toiminnan alulle.
Seuran myöhemmistä vaiheista ja jatkotapahtumista kerrotaan lisää historiikissa, joka esitetään 30-vuotisjuhlan yhteydessä 7.9.2008 klo16.00. Juhla pidetään Oulun kaupungin koulutuskeskuksessa Kirkko-torilla, os. Asemakatu 5, Oulu, johon ovat kaikki Bulgarian ystävät tervetulleita läheltä ja kaukaa.

Kauko Turula
entinen puheenjohtaja nyk. hallituksen jäsen

ALKUUN
 Kovachevitsa, puun ja kiven kylä

Kovachevitsa sijaitsee Rodopi vuoristossa 1020 metrin korkeudella noin 23 km Gotche Delchevistä koilliseen ja Gurmenin kylästä 17 km pohjoiseen, Verisen joen (reka Kanina) rinteellä.

On kuin palaisi ajassa useita vuosikymmeniä taaksepäin; lähes kaikki tehdään käsivoimin. Onhan se ymmärrettävää, kun maasto on niin jyrkkä, ettei sinne modernit koneet edes pääse.
Kujat ovat noin 2,5 metriä leveitä, mukula- ja laattakivin päällystettyjä. Vain ns. päätie on peräti niin leveä, että henkilöautot juuri ja juuri mahtuvat ohittamaan toisensa.
Kylän kukoistuskausi oli 1938 -1940, jolloin siellä oli n. 2000 asukasta 300 talossa ja kylässä oli seppä, suutari, iso ja vilkas tori pubeineen sekä kymmeniä muita kauppoja. Osa jäi rakennetun päätien alle ja osa tyhjeni väestön poismuuton seurauksena. Nykyään asukkaita on 50-60 ja hekin pääosin eläkeikäisiä. Kovachevitsan arkkitehtonisuus on huomattu myös Bulgarian hallituksen taholta ja niinpä kylä on suojeltu vuonna 1977 tehdyn päätöksen mukaan eli uudet talot on rakennettava vanhaan tyyliin.
Rakennukset ovat jopa nelikerroksisia: kaksi alinta kerrosta on kivestä ja loput puusta ja katto aina liuskekivestä. Tämä rakennustyyli sointuu maisemaan upeasti, talot ovat kuin maasta syntyneet kuten sienet sateen jälkeen.
Talojen alin kerros oli vielä 1800-luvulla eläinsuojana ja seuraava kerros keittiönä ja oleskelutilana parvekkeineen, ylimmät kerrokset sitten makuuhuoneita täynnä. Nykyään alin kerros on lähinnä varastoina ja koska väkimäärä on vähentynyt, on myös huonemäärä hyödynnetty yksilöllisemmin. Aiemmin yhdessä makuuhuoneessa oli yksi suvun perheistä ja toisessa toinen jne.

Kylässä on nykyisin useita majoitukseen erikoistuneita perheitä. Mekin menimme
sinne täysin ilman ennakkovarausta, tosin olihan ajankohta hyvin aikainen, huhtikuun loppu. Saimme asuttavaksemme Kratsma Bratjata –kievarista aivan ihastuttavan huoneen. Se oli kievarista vähän alaspäin omassa erillisessä rakennuksessa, joka oli rakennettu 1700-luvun lopulla ja tietenkin juuri mainittuun tyyliin.
Näköala parvekkeelta oli mitä huikein pitkin Rodopia ja Kanina joen solaa näki varmaan 10 km päähän.

Mikki Lehessalo
ALKUUN
 Young Star loistaa Vuosaaressa

Kansainvälistä päiväkotia ”Young Star” ei ole viime vuosina tarvinnut mainostaa, sillä sinne olisi enemmän tulijoita kuin on mahdollisuus lapsia ottaa vastaan. Bulgarialaissyntyinen pariskunta Gergana Janeva ja Pavel Janev perustivat englanninkielisen Young Star päiväkodin elokuussa 1998, joten kysymyksessä on juhlavuosi. Päiväkodissa kaikki puhuvat englantia, ja juhlaan on syytä siksikin, että viime keväänä kaikki päiväkodin esikoululaiset pääsivät Kulosaaren englanninkieliselle ala-asteelle, jonne on kova karsinta. Pavel kertoo, että 22 paikkainen päiväkoti on kuin suuri perhe. Nyt ne lapset, jotka tulivat kymmenen vuotta sitten päiväkotiin, käyvät yhä vielä tervehtimässä entisiä opettajiaan.

Pavel kertoo, että oli sattumaa, miten päiväkodin paikka löytyi. Sopivaa kiinteistöä oltiin etsitty koko kevät, kun huvipuistojen auettua vanhemmat halusivat viedä lapsensa Särkänniemen huvipuistoon. Helsingin puhelinluettelosta löytyi Särkkäniemi, jonne Pavel ajoi. Särkkäniemi on kuitenkin Vuo-saaren luonnonsuojelualueella Uutelassa, joka on kuuluisa Skattan tilastaan ja Miina Äkkijyrkän suomenlehmistä. Onneksi asialle osattiin nauraa, ja etenkin kun tämän seurauksena löytyi huoneisto, jonka ikkunassa oli ilmoitus: ”Vuokrataan päiväkoti-käyttöön”. Vuonna 1997 tämä rakennus oli keskellä metsää, ja viimeinen rakennus ennen Pauligin tehtaita. Vuosaaren metro- linjaa vasta rakennettiin. Pavel ja Gergana olivat liikkeellä juuri sopivaan aikaan, ennenkuin Vuosaaresta tuli kansainvälinen, merihenkinen lähiö. Aluksi lapsia ilmoittautui englanninkieliseen tarhaan paitsi Vuosaaresta, myös Vantaalta ja Sipoosta. Suurin osa lapsista oli tällöin suomalais-perheistä, jotka olivat asuneet ulkomailla, ja halusivat lapsilleen kansainvälisen kasvu-ympäristön. Tosin alussa jotkut perheet halusivat jäädä pariksi viikoksi seuraamaan miten bulgarialaiset, jotka eivät puhu suomea, pärjäävät lasten kanssa, ja kun luottamus syntyi, lapset jäivät päiväkotiin ilman vanhempiaan.
Nykyään suurin osa lapsista tulee kahden kulttuurin kodeista, joissa toinen vanhemmista on suomalaistaustainen. Useimmiten kaikki saman perheen lapset tulevat tähän päiväkotiin, joten yhteistyö perheiden kanssa sujuu hyvin. Pavel kehuukin mainiota ilmapiiriä, jossa on ilo työskennellä perheiden kanssa lasten hyväksi. Kansainvälisyys nähdään rikkautena, kun jokainen perhe tuo omia vaikutteitaan, joita lapset oppivat hyväksymään sen lisäksi että ovat ylpeitä suomalaisuudestaan. Totta kai päiväkodissa aina sattuu ja tapahtuu, mutta asiat selvitetään heti lasten kanssa niin, että kaikille on selvää mikä on oikein ja mikä väärin. Yhteistyön lisäksi lapsia opetetaan itsenäisyyteen ja toimimaan tasa-arvoisesti. Pavel sanookin, että suurin osa perheistä haluaa lapsensa juuri tähän päiväkotiin sen kansainvälisyyden takia, ja vasta toiseksi englannin kielen vuoksi. Young Star päivä-koti on työllistänyt myös monia englannin-kielisistä maista Suomeen muuttaneita, ja parhaillaankin päiväkodissa työskentelee uusiseelantilainen ohjaaja.

Pavel ja Gergana ovat molemmat valmistuneet Sofian yliopistosta ja he perustivat kansainvälisen koulun Sofiaan 1990-luvun alussa. Asiat kuitenkin mutkistuivat, kun toiminnan jatkamiseksi koulun olisi pitänyt maksaa 20 % suojelurahaa, tai hankkia aseistetut turvamiehet koulun ovelle. Kum-pikaan vaihtoehto ei tuntunut hyvältä, eikä poliisikaan puuttunut asiaan, päin vastoin. Näissä epätoivoisissa olosuhteissa perhe etsi vaihtoehtoja, kun he kuulivat suomalaiselta ystäväperheeltä, jonka lapset olivat käyneet Pavelin ja Gerganan koulua Sofiassa, että Suomessa on tarvetta kansain-välisille päiväkodeille.

Sitä ennen Janevien ainoat mielikuvat Suomesta liittyivät joulupukkiin ja Korva-tunturiin. Siksi marraskuussa 1997 kun perhe saapui asettuakseen, olikin yllätys, että pimeä, märkä, kylmä Helsinki ei näyttänyt lumiselta Rovaniemeltä. Pavel toteaa kuitenkin, että. ”Olemme tyytyväisiä että tulimme, sillä Suomessa vallitsee järjestys ja rehellisyys. Olen onnellinen täällä, mutta en ole onnellinen syistä, joiden vuoksi jouduimme lähtemään Bulgariasta.”

Onnea 10-vuotiselle päiväkodille!

Sirkku Terävä
ALKUUN

ALKUUN

  Keväinen kiertomatka

Ajatus mennä kevätaikaan Bulgariaan ja siellä vuoristoon on ollut mielessä pidempään, ei innosta rantaelämä. Toinen asia mikä pyörinyt mielessä pitemmän aikaa on lähteä toisen suomalaisen parin kanssa.
Matkaseura ajatus tullut kun minä en osaa kieliä ja pariviikkoa saanut kuunnella toisten puheita mitä ei ymmärrä, vain sen ymmärtänyt(?) minkä Mikki suostuu tai kerkeää kääntämään.
Matkasuunnitelmia mihin haluaisin vielä Bulgariassa mennä olen tehnyt aina silloin tällöin.
Yksi alue Bulgariassa mikä käyty huonosti on Sofiasta Serbian rajalle päin. Kevätretkelle taas maisemat ja vuoret tärkeimpiä. Matkan kesto noin kaksi viikkoa mihin sisältyy Varnassa tuttujen tapaamiset.
Mikki, varmisti, kesällä 2007, että saamme kuskin ja auton tarvittaessa (2 kandinaattia).
Seuran kuukausitapaamisissa Mikki jutellut Juukalaisen pariskunnan kanssa halukkuudesta lähteä retkelle kiertämään Bulgariaa.
Minä aloin tehdä reittisuunnitelmia syyskuussa 2007. Ykkösvaihtona, minulla, tällä hetkellä (28.9.-07), lähtö Sofiasta ja ajopäiviä 6 kpl, kilometrejä kertyisi ~1125 km. (pisin vaihtoehto)
Mietinnässä, vuokrataanko tila-auto tai pikkubussi, kuskilla vai ilman. Pyydetäänkö Varnasta kuskia vai yksi tai kaksi autoa (molemmilla kuskeilla Opel Vectra).
Varnasta lähtö ajopäiviä 8 kpl ja kilometrejä 1650 km

Tämän hetken1 reittisuunnitelma (huomioitu toisen pariskunnan näkemättömät kohteet, esim. Rila).
Lähtö Sofiasta-Samkov-Dupnica-Kyuetendil = 141 km
2. päivä: Kyuetendil-Boboshero-Rilan luostari-Blagoegrad-Sandanski= 207 km
3. päivä: Sandanski-Melnik-Rosen (luostari)-Karpanovo-Pirin-Doce Delchev-Kovachevica= 104 km
Mikäli yövytään Dospatissa= 179 km
4.(1.vaihtoehto) Kovachevica-Dospat-Luolat-Devin-Krichim-Plovdiv= 229 km (mikäli yövytty Dospatissa 104 )
4.( 2.vaihtoehto) Kovachevica-Dospat-Batak-Peshera-Plovdiv= 186 km (mikäli yövytty Dospatissa 111 km )
5.päivä: Plovdiv-Stara Zagora-Veliko Tarnovo (Arbanassi?)= 214 km (käynti Etarassa)
6. päivä: Veliko Tarnovo (Arbanassi?)-Madara-Varna

Lähtö Varnasta-Burgas-Plovdiv= 255 km
2.päivä: Plovid-Sofia= 147 km
3 päivästä sama kuin Sofiasta lähdössä.
Mietinnässä, ei keskusteltu toisten kanssa vielä; ollaanko isoimmissa kaupungeissa muutakin kuin yö.
Hotelleja otettu ylös eri paikkakunnilta, ei tarkoitusta varata etukäteen.
Tällä erää ei kirjattavaa.(28.9.07)

Välikirjauksia 18.10.2007
Mikille annettu tehtävä kysellä autovuokraamoista asioita päätösten pohjaksi.
Itse katselen mitä nähtävyyksiä netistä meidän reitin läheisyydessä on (mitä ei tiedetä).
Suunnittelua vielä kaikki, ei päätetty vielä mitään.
Väliaikoja 10.11.2007
Mikki kuuli matkaseuralaisilta, että reissu todennäköisesti yhdessä peruuntuu, syynä siirtynyt leikkaus tehyn työtaistelun takia.
10.11.2007 minä aloitin meille uuden reitin suunnittelun kahdestaan.


Tilanne 14.3.2008
Reissu tehdään kahdestaan, kuskina ei ole Nasko (mahdollisesti Maltalla töissä) vaan Salamasanteri.
Lähtöpäivä on reittikoneella:26.04.2008 Helsinki-Sofia 09:30 (välilasku Budapest)
Paluupäivä :10.05.2008 Varna-Helsinki 16:00, (välilasku Budapest)
Hinta: 388.00 euroa/hlö
Verot ja maksut: 45.00 euroa
Yhteensä: 866.00 euroa
Sofiassa hotelli varattuna: Hotel - Restaurant The House, osoite: 4, Verila Str., 1000 Sofia (31€/vrk)


Varnassa Hotel Divesta http://www.hoteldivesta.com , varmistus vielä saamatta (apartment 105€/vrk)



Suunniteltu kiertomatka keväiseen Bulgariaan kestää 6 päivää ja yksipäivä Sofiassa (tulopäivä) sekä 7 päivää Varnassa.
 

1.Lähtö Sofiasta
Mistä Mihin km päivässä
Sofia Samokov 62
Samokov Dupnica 40
Dupnica Questendil 39 141
2.päivä
Questendil Dragovishtitsa 15
Dragovishtitsa Zemen 12
Zemen Trun 50
Trun Pernik 48
Pernik Dupnica 44
Dupnica Blagoevgrad 21 190
3.päivä
Blagoevgrad Simitli 17
Razlog Goce Delchev 54
Goce Delchev Kovachevica 27
Kovachevica Goce Delchev 25 98
4.päivä
Kovachevica Dospat 60
Dospat Batak 51
Batak Peshtera 15
Peshtera Pazarjik 20
Pazarjik Panagyrishte 43 189
5.päivä
Panagyrishte Zlatica 37
Zlatica Etropole 22
Etropole Lovech 92 151
6.päivä
Lovech Levski 50
Levski Byala 50
Byala Popovo 51
Popovo Razvigorovo 36
Razvigorovo Shumen 17
Shumen Varna 91 295
MATKAA YHTEENSÄ 1064

Nettiin tutkimaan reissunvarren nähtävyyksiä, syksystä unohtunut,

25.4.-08 perjantai
Rahat reissua varten nostettu eilen. Ensimmäinen kina tähän reissuun, kun Mikki tuli töistä kotiin, syntyi mikä/mitkä laukut otetaan reissuun heti meni vaihtoon, ainakin kerran. (otettiin lopulta minun alun perin miettimät)
Eilen katsoin jo osan mukaan otettavista tavaroista (passit, matkavakuutuskortti yms.)
Minun tavarat on nyt jo katsottuna.

26.4. lauantai (Lähtöpäivä) (kuvat suuremmaksi klikkaamalla)
Heräsin klo 5,00,kävin suihkussa, söin tukevan pekoniaamiaisen. Lehti luettu, viimeisetkin asiat pakattu.
Huolenaihe, mikä liittyy kotiin, on akvaarion ruokintalaite, toimiiko?Lähtö edessä
Lentoasemalle lähdimme klo 7,10, liikennettä ei ollut mitään. Ulkona upea aurinkoinen kevätaamu, sääli lähteä reissuun.
Lentoasemalla lähtöselvitys ja turvatarkastus meni joutuisasti. Toivotaan, että matkatavarat löytyvät Sofiassa. (välillä koneen vaihto Budapestissä) Konetta ei näy vielä putken (nro 24) päässä kello 8,35 ja koneen pitäisi lähteä Budapestiin klo 9,30. Budapestistä matka jatkuu Sofiaan. Lähtö, tapahtui ajallaan yhtiönä Finnair, perillä oltiin 10 min. etuajassa. Budapestin kentällä Mikki löysi helposti kahvilat missä sai tupakoida. Yksi sellainen oli Sofian lähtöportin vieressä. Kaksi tuntia koneen lähtöön.
Sofian taksikuski ja OssiSofian lentokentällä meni kaikki hyvin ja nopeasti. Lentoasemalla oli taksi meitä vastassa nimilappu kädessä, oli helppo tunnistaa oma nimi. Nyt olemme Sofian hotellilla klo on 16,30.
Kentällä valuutanvaihtopisteen vaihtokurssi oli tosi surkea(1,55) kaupungilla hotellin lähellä kurssi eurolta oli 1.95, aikamoinen ero, vaihdettiin 400 €.

Salamanteri (meidän kuski reissussa) oli jo hotelilla. Lähtenyt Varnasta klo 7,00 ja ajoaika Sofiaan oli ollut 5 tuntia.
Mikki sai hotellilla Vastaanotto tilaisuus, kukituksineenSalamasanterilta upean kukkakimpun.
Hotelli huone on pieni, mutta siinä nukutaan vain yksi yö.
Mikki on jo ehtinyt nukahtaa tällä aikaa kun kirjoitan asioita ylös.
Syömään mennään klo 18.30.
Syömässä käyty, klo on nyt 20.35, lasku oli kahdelta hengeltä 35 levaa. Söimme täyden menuun ja viiniä ja olutta. Hotelli maksettu hinta 75 € kaksi huonetta ja pysäköinti (me maksamme kuskin kulut). Ruoka oli hyvää minä söin kania. Mikki kanaa (Julienne) a 3,90 lev. sekin oli erinomaista.
Salamasanteri ei tullut ollenkaan, nukkui.
Ennen nukahtamista TV:n katselua (Kimi Barcelonassa aika-ajoissa 1.) Huone on viileä ~20 º, mietin puenko yöksi lämmintä vai nukunko kuin kotona (puolialasti). Nukkumaan menin klo 21,15.

27.4. sunnuntai (täällä on nyt pääsiäinen) (saman paikan linkit eri osoitteeseen)
Tämän päivän reitti:
Sofia- Samokov Borovech- Zavrachica (jos pääsee)– Borovech- Samokov - Dupnica (vanhojen autojen myyntikeskus) - Kjystendil yht.180 km
Hanat ristissä ja tyhjennysnuppi hukassaYö nukuttu hyvin , ilma pilvinen, ennuste sadetta luvassa. Heräsin yöllä normaaliin aikaan klo 4 ja luin jonkin aikaa ennen kuin jatkoin unia. Lopullisesti heräsin (unesta) 6.30, kävin suihkussa. Suihkureissulla tuli taas töpättyä, laitoin lavuaarin tulpan kiinni (painoin) ja laskin siihen parranajoa varten kuumaavettä, tulppaa ei saanutkaan enää nouseman vaikka miten koitti, ei mitään nuppiakaan mistä saisi nostettua. Vesi jäi siis altaaseen. Suihkussa mukava käydä kun oli kuumaa vettä tosin hanat oli ristissä kuuman puolelta tuli kylmää ja kylmästä tietysti kuumaa. Hanoissa kai sitten sama logiikka kuin pään nyökkäyksissä, päinvastoin kuin meillä. Kuumavesi oli tulikuumaa, sai säätää aikansa ettei polta itseään.
Euronewsiä katsellaan ja mietitään tätä päivää.
Aamiaisella oli samaan aikaan yksi suomalainen pariskunta, olivat tulleet perjantaina ja ovat viikon Sofiassa.
Mukavasti kummallakin kerralla ruokaillessa naapuripöytiin puhuttiin suomea. Illalla oli viereisessä pöydässä saksalainen mies, 
Göthe-instituutista ja hän osasi suomea, ollut suomessa töissä kulttuuriasioissa.
Kesärenkailla vuorille, kantti loppui.Sofiasta lähdettiin klo 8.45. Samokovissa satoi lunta ja ajoimme vähän matkaa ylöspäin Borovechin kylän läpi, mutta luovuimme, koska autossa oli vain kesärenkaat ja alastulo olisi ollut muiden käsissä (pääsiäinen siksi usko mielessä).
Käännös ympäri ja nokka kohti Kjystendiliä. Maisemat upeita puut kevään vihreinä, omenapuut ja sireenit kukkivat, myös valkovuokkoja näkyi.
Pääsiäisen takia liikenne oli tosi hiljaista, suunnistuskin meni aika hyvin (sattumalta minä olin navigaattorina), vain pari kertaa piti kysyä tietä. Opasteet ovat nykyisin myös meikäläisillä kirjaimilla. Matkalla pysähdyttiin muutaman kerran tupakalle ja valokuvien ottamiseksi. Kahville Täällä saatiin pääsiäsmunatpysähdyttiin noin 20 km ennen Kjystendiliä ravintolaan nimeltään Studeno voda (kylmä vesi), ihan siisti paikka ja rouva, joka meille tarjoili, antoi meille kaikille väritetyt pääsiäiskananmunat. Kjystendilin kaupungissa vähän harhailtiin ennen kuin löytyi uudestaan ”pääkatu”. Hotelli, missä viime kerralla yövyttiin, löytyi helposti ja saimme saman huoneen kuin edellisellä kerralla (2003). Hinta kahdesta huoneesta 75 lev.(38 €) siihen sisältyi autopaikka.
Hotellilla olimme jo klo 13,30 kun vuorille nousu jäi tekemättä. 2005 jäi vuorien huipuille nousut myös tekemättä kun oli sateinen kesä ja tiet ylös surkeassa kunnossa (minun on turha yrittää huipulle, pysy vain taviksena).
Sovimme tapaamisajaksi klo 14,00, lähdemme etsimään ruokapaikkaa missä näkyisi formulakisat (26.9. 2003 perjantai oli F1- harjoitukset ). Näkymä huoneen parvekkeelta alasHuoneen TV:ssä näkyisi formulakisat RTL:ltä ja mietin uskaltaakohan lähteä kaupungille (kisa alkaa klo 15.00). Tänne tullessa tankattiin kerran ja diesel täällä maksaa melkein saman kuin suomessa 2,36 lev./ litra(~1,20 €). Bulgariassa bensa on halvempaa kuin diesel.
Kaupungista ei löytynyt ainakaan näin pääsiäisenä ravintolaa mikä olisi ollut auki, kahviloita kyllä löytyi. Tultiin hotellille ja Salamasanteri kävi hakemassa hodarit ja syötiin ne huoneessa. Kimi voitti ja Kovalainen ajoi ulos, en ymmärtänyt saksasta miten pahasti Heikille kävi, vilkutti kyllä paareilla. Meinasin nukahtaa kesken kisaa, silmät oli kiinni aika pitkiä aikoja (”mielenkiintoista”?). Iltaohjelmaa ei ole sovittu. Mikki nukkui ja kuorsasi vai oliko ääni sittenkin formula-autoista. Huoneessa on kylmää lämpötila 18º.
Hotellin julkisivuHotellin nimi on Lavega (luokitus 2 tähteä) Osoite on 18 Tsar Assen str. puhelin (+359 78) 523488
Ruokailemaan lähdettiin klo 18,30 mentiin taksilla ylhäällä olevaan ravintolaan, taksi maksoi 2,58 lev.
Ravintolassa oli hyvä palvelu ja siistiä, oikein kiva ilta. Minä söin jonkin spesiaalia ( 300g), oli maksaa, kanaa ehkä aivoja (niitä kyllä tarvitsisi), alkusalaatin, jälkiruuan ja kahvin.
Kolmen ihmisen syömiset ja juomiset maksoivat 50 lev. Taksilla takaisin (sovittu, että tulee hakemaan) maksoi 3 lev. Hotellilla joimme vielä kahvilassa kahvit ja konjakit. Huoneessa olimme ~22.00. Huone viileä, lämpöä 18º, pitää pukea nukkumaan mennessä. Huoneen patteri oli lämmin ennen ruokailuun lähtöä nyt on kylmänä. Katsotaan vielä vähän TV:tä ja luetaan sitten leka nost. Aamulla sovittu tavattavan klo 8.00, huomenna ajetaan noin 200 km siitä suurin osa meille uutta aluetta.

28.4.maanatai (vielä pääsiäistä)
Tämän päivän reitti: Kjystendil Dragovishtitsa - Zemen - Trun - Pernik - Dupnica - Blagoevgrad 190 km
Navigaattoria päivitetäänHerätty, suihkussa käyty klo on 6.00. Yön nukuin huonosti, alkuun Mikin kuorsaus ja tuhina häiritsi, sitten alkoi minulle liian kova sänky painaa lonkaa (taidan olla prinssiainesta, tuntee herneetkin allaan, ja erottaa eri lajit).
Kaupunki oli yöllä tosi hiljainen, vaikka ollaan lähellä pääkatua ~50 m. Ainoat äänet, mitkä vaivasivat tulivat hotellista, johonkin, en ole varma, tuliko viereisestä huoneesta vai alapuolelta. Pari miestä ja heidän keskustelunsa alkoi ~klo 4,30 ja kuului hyvin ja se jatkui ja jatkui. Minä olen muutenkin aikaisin heräävä ja turha enää yrittää nukkua. Luin aluksi kirjaa ja myöhemmin menin suihkuun. Lämmintä vettä tuli ja kylmävesi kylmävesikraanasta (nyökyttelyteoria kumottu), kruunasin lopuksi suihkuhetken kylmällä vedellä.
Kylmäsuihku piristi mukavasti. Mikki heräsi klo 6,20, huoneenlämpötila sama kuin illallakin 18º, hyvin tarkeni kun illalla puin collegehousut ja t-paidan sekä meni peiton alle ja sen päälle vielä viltti. (kotona päällä yleensä lakana ja kehoon kerätyt rasvat lämmöneristeenä) Lyijykynästä loppui lyijy, nyt tekstin tyyli ehkä muuttuu kun kuulakärkikynällä pitää kerralla tulla valmista. Ulkolämpötila klo 7,00 oli 8º, näyttäisi siltä, että pääsiäinen on ohi koska kadulla näkyi liikkuvan kadunlakaisija tätejä. Täältä makedonian rajalle on jotain 20 km. Myöhemmin tänään Tranissa ollaan lähellä Serbian rajaa jotain 10 km mutta rajan ylityspaikalle 17 km.
Nyt hiljaa mennään luostariinHotellin kahvilassa juotiin aamukahvit, ei muuta aamupalaa. Hotellilta lähdettiin klo 8,30, ajettiin kohti Zemeniä (missä on luostari). Tiet löytyivät hyvin, aurinko paistoi matkanteko mukavaa vaikka tiet, Eurooppa-tieltä lähdettäessä, olivat surkeat. Zemenissä piti kysellä mistä luostari löytyy. Luostarissa oli remontti meneillään enkä tiedä kuinka monta munkkia siellä on vai oliko niin, ettei ole toiminnassa kuin museona (miksi asuintiloja korjataan). Mukava rauhallinen ilmapiiri ilma raikasta, linnut laulelee, ei häiritseviä ääniä (täällä minun oli pitänyt nukkua viime yönä). Lähtiessä toivotettiin meille hyvää pääsiäistä (sen kunniaksi pääsi ilmaiseksi sisään). Zemenin keskustassa juotiin kahvit ja yritettiin saada jostain banitsaa aamupalaksi, ei saatu. Ostettiin apteekista paperinenäliinoja ja Lahteen vietäväksi lääkevoidetta ihottumaan mikä on täällä paljon halvempaa kuin Suomessa.
Ei puhata kenellekkään täällä ei saanut kuvataZemenistä lähdimme ajamaan kohti Serbian rajaa, Traniin, tie löytyi hyvin, mutta oli huonokuntoista ja meille sanottiin, että on huonossa kunnossa kokomatkan (~ 50 km), ei jatkettu, käännyttiin takaisin ja lähdettiin kohti Rodomia. Päivän ajomatka lyheni 100 km. Rodomissa Mikin yllätti vessahätä ja siihen ei meinannut heti löytyä apua, mutta helpotti lopulta. Rodomista ajoimme E 79 tielle ja kohti Blagoevgradia. Ennen Rodomiria edessä näkyi Vitoshavuoren ja myöhemmin Rilan lumiset huiput olivat upea näky, en vain saanut kunnolla kuvattua kun olivat vasten aurinkoa. Matkalla ilma vaihteli pienistä sateista upeaan auringonpaisteeseen, pilvet tarpeeksi korkealla, että huiput näkyivät.
Siellä niitä lumihuippuja siintääDupnicassa tien varrella oli monia isoja vanhojen autojen liikkeitä. Bulgaarit tulevat tänne koko maasta koska autot ovat täällä halvempia. Ei ostettu vanhaa autoa. Ihmisiä oli auto-ostoksilla tosi paljon, oliko syynä pääsiäisvapaat.
Blagoevgradissa oltiin jo klo 13,00, kun reitistä jäi ajamatta puolet. Hotelli, mihin majoitumme oli nimeltään Feniks ja ollut toiminnassa kolme vuotta. Meillä huoneena sviitti, missä valtava terassi jotain 40-50 m² ja vielä kapea kymmenmetrinen osa toisella sivuseinällä, sopii Mikki tupakalle. Parveke meillä pakollinen koska minä en hyväksy huoneessa tupakointia, en myöskään autossa. Meidän sviitti ja kuskin huone maksoivat yhteensä 100 lev. Huoneita odottaessa kävimme hotellin ravintolassa syömässä (samalla aamupala), oluet (3kpl), vesi, Coca Coca ja ruuat maksoivat 26 lev. Huoneet ovat tilavia (oh+mh), kylpyhuone on pieni. Tv:n kanssa ongelmia, ei osattu avata ilman opastusta, yritimme power painikkeesta, piti painaa kanavavalitsimen numeroista.
Klo 15,15 ja aika käydä päiväunille, MOI! Herätty ja klo on 17.00, aurinko paistaa ja nokoset teki hyvää. Ulkona lämpötila nyt 21º, huoneessa mukavan lämmintä!
Meidän hotellin ulkoseinät on ulkopuolelta rapattu ja kun seinää koputtaa selviää, että rappaus on lämpöeristeen päälle tehty. Tapa on yleinen Bulgariassa, myös vanhoja taloja parannellaan ulkopuolisella lämpöeristeellä mikä rapataan, jopa yksittäisten asuntojen seiniä kerrostaloissa.
Iltaruokailua ei vielä päätetty, kysellään joku hyvä mehana.

29.4. tiistai
Tämän päivän reitti: Blagoevgrad  -Simitli - Razlog -Goce Delchev - Kovachevica 98 km
Herätty, jostain kumman syystä on mahmurluk (kankkunen).
Palaan eiliseen, menimme iltaruokailuun receptionin suosittelemaan mehanaan, valittiin kahdesta suositellusta, Vesimylly tai Vanha talo, mentiin Vanhaan taloon. Ravintola oli keskustassa, iso ulkoalue ja sisälläkin oli paljon pöytiä. Tulimme niin aikaisin, että saimme valita pöydän. Ilta oli loistava vaikka tuli juotua ihan liikaa. Ruoka ja palvelu hyvää. Nämä saivat meidät innostumaan, Liikaakin?Alkuillasta musiikki tuli nauhalta (Makedonialaista ja kreikkalaista), loppuillasta oli elävää musiikkia, kolme solistia (2 naista ja 1 mies), soittajia oli 5. Tuli hölmöiltyä tanssittiin kädet levällään tanssia vai oliko se kainaloiden kuivausta. Tarjottiin orkesterille kuohujuomat ja siihen malliin. Lasku oli 150 lev. (doping tulos myönnetään) Minun ruoka oli talon spesiaali (600g) (varma valinta, jos ravintola uskaltaa laittaa annoksen nimeksi oman nimen ja lisäksi spesiaali) maksoi 13 lev. oli iso vadillinen ruokaa, kalkkunaa ja paljon muuta, tosi hyvä, juomana ei huonompaa kuin Tsar Simeonia. Minä söin alkuun Kannatti maksaa 13 levaa, ruuasta tietystisalaatin ja se oli ihan turha, annokseen kuului salaatteja. Ei harmita vaikka nyt onkin krapula oli mahtava ilta.
Takaisin tähän päivään klo on nyt 9,30, heräsin ~9,00, onneksi tänään on lyhyt ajomatka alle 100 km.
Ilma on pilvinen, sopii olotilaan, lämpötila 12º. Lähdimme liikkeelle klo 11,30, suunnistukset meni hyvin, ei eksytty missään vaiheessa. Ihailen vieläkin lumihuippuisia vuoria missä alarinteillä vasta auenneet lehdet. Koivuissa lehdet peukalonkynnen kokoisia. Kaksi pysähdystä ennen Gotce Delcheviä. Gotce Delchevissä satoi kun tulimme sinne, Sofia tutut tavattiin (olivat synnyinseudullaan pääsiäistä viettämässä) ja kerrottiin kuulumiset. Lapset olivat kasvaneet kovasti siitä kun minä heidät viimeksi näin ( 6v?).
Väsyttänyt kokopäivän (miksi???): Kohti Kovachevitsaa lähdimme klo 15,00, matkaa vain 20 km.
Kylä löytyi edellisen reissun jäljiltä hyvin (uudet opasteet nyt). Tie oli laitettu EU:n rahoilla kuntoon.
Kylään tullaan tietä mikä seuraa vuoren rinnettä, alhaalla menee joki, ajetaan 3 kylän läpi, ensimmäisessä kylässä asuu paljon mustalaisia, ei kovin hääppöiset elinolosuhteet. Kylät ovat kuin aika olisi pysähtynyt.
Näistä kylistä oli suomessa Bulgarialainen dokumenttifilmi festivaaleilla (2006), nimeltään muistaakseni kolme kylää.( en nähnyt).
Kovachevitsassa oltiin hyvissä ajoin, syötiin sopat ja sovittiin hotelli huoneet, ravintolassa (Krutsma Bratjata ?) missä edellisellä kerrallakin oltiin. Valkoinen taloKyseltiin tullessa, missä on hotelli Valkoinen talo, sanottiin, ettei autolla pääse viereen, on ylempänä. Onneksi kylässä on muitakin majoitusta tarjoavia. Kylä sijaitsee 1020 m meren yläpuolella. Huoneet maksoivat 80 lev.
Iltapäivälevot otettu ja lähdetään syömään klo 19,30 (samaan paikkaan kuin tullessa, huoneet olivat alempana kylässä). Ruokailut suoritettu ja lysti maksoi 49 lev. (vähän halvempi kuin edellinen ilta). Tuli syötyä kavarman tapainen pataruoka annos. Ravintolassa oli ihan lämmintä, laittoivat isoja puita, isoon leivinuunin tapaiseen, en tiedä mitä varten lämmittävät uunia, ehkä tulevia pyhäpäivien aterioita tehdään uunissa. Kylän talot ja kadut on liuskekivistä tehty ja puuta käytetty myös. Salamasanteri ihmetteli mistä kaikki kivet on tänne tuotu. Viereisiltä vuorilta kai, on ollut kyllä kantamista jyrkillä rinteillä.
Huoneille meno (alaspäin) liuskekivikaduilla oli tarkkaa touhua hämärässä vaikka alkoholia ei ollut nauttinutkaan. Huoneessa takaisin klo 21,30, tarkoitus käydä nukkumaan vaikka mestareiden liigan peli tulisikin TV:stä. Huoneessa näkyi satelliitti TV .
 


30.4. keskiviikko
Tämän päivän reitti: Kovachevica - Dospat - Batak Peshtera - Pazarjik - Panagyrishte 189 km
Ikävää historiaa Batakin kirkosta

Herätty klo 6,00, huone oli lämmin ja yöllä piti riisua collegehousut pois kun tuli kuuma.
Ulkoa kuuluvat äänet olivat lintujen lauleskelua, ei nykyajan meteliä. Tämä talo missä meidän huoneet on vanha asuinrakennus vuodelta 1786. Huone on oikein kotoinen, sähkölämmitys, kylpyhuone siisti ja siinä on lattialämmitys (ei 1700-luvulta). Huoneen vieressä on iso terassi ja siitä on upeat näkymät, vanhoja rakennuksia ja kaunista luontoa. Tämä kylä on ollut kaikissa reittivaihtoehdoissa, suurin syy tulla Bulgariaan, nähdä kevät vuoristossa ja tämä kylä uudestaan. Edellisellä reissulla käväisimme vain pikaisesti.
Eilen illalla jaksoin katsoa jalkapallo-ottelua yhden puoliajan (Manu johti Barcelonaa vastaan 1-0).
Ulkona on lämpötila 12º. Mikki heräsi klo 7,00. Pakkaan laukut valmiiksi. Aamiaiselle sovittu lähdettävän klo 8,00, otetaan laukut mukaan ja laitetaan autoon. Aamiaisella sain reissun ensimmäiset banitsat, olivat minusta vähän kuivia. Aamiaisella tarjoilija, jolla oli syntymäpäivä, tunnisti Mikin edellisestä kerrasta.
Aamiaisen jälkeen me Salamasanterin kanssa käveltiin kylänyläosassa ja viehättävä on. Näimme Suomessa ajatellun hotellin White Housen piha oli upea, mutta hankalasti ylhäällä, autolla ei pääse kovin lähelle.
Matkan varrelta vanha siltaKylästä lähdimme klo 8,45, ilma upea aurinko paistaa. Maisemat näyttivät upeilta, pysähdyttiin usein kuvaamaan. Pirinin vuoret näyttävät taas upeilta, vitivalkoiset huiput keväisen vihreät rinteet ja kaikki ohuen usvan takana (kuin harso). Olen ennenkin verrannut vuoria morsiameen, nyt lumi vielä pukenut osan valkoiseksi.
Matka jatkui aika verkkaisesti huonoja teitä ja pysähtelyt. Batakiin ajoaika, missä söimme meni 4 tuntia (100 km). Ennen Dospattia maisemat olivat upeita ja luonto kevät väreissä. Tienvarsilla oli paljon miehiä liuskekiviä hakkaamassa ja pinoamassa trukkilavoille. Meillä on kiven pyrittäjän kylä, täällä kiven lohkojien tieKivet tuodaan isoina ylempää tienvarteen missä miehet pienivät ne noin 2 cm paksuiksi, parin kämmenen kokoisiksi paloiksi.
 Pienet palat maksavat 3 levaa neliö ja isommat 7 levaa (Varnassa hinta jo tuplaantunut). Lavoille pinotaan noin 50-60 cm kokea kasa (20-30 m²). Kiviä on useampia värejä, yleisimmät ovat tumma ja vaalea vähän punainen. Korkein kohta missä tänään oltiin oli 1600 m (kellon mittarilla), metsässä näkyi vielä lunta ja ylhäällä nurmikot olivat vielä talven jäljiltä keltaiset, uusi kasvu ei vielä alkanut. Lehtipuissa oli vain pienet silmut, 100m alempana kevät oli jo pitkällä. Ihmiset olivat perunan istutuspuuhissa. Perunaa istutettiin Kivikasan pitää olla tip topmonessa paikassa vanhaan malliin akka hevosen suitsissa ja mies auran kahvoissa ja käsin laitettiin siemenet vakoon.
Tie Batakista Peshteraan oli aika huono, mutta Pazardjkista Panagyrishteen loistava. Ei eksytty tänäänkään.
Perillä olimme klo 16.00. Tämä alue on tasaista, suuria viljelyksiä, korkeus merenpinnasta ~600 m.
Hotelliksi valittiin Grad, kaupunginydinkeskustassa. Huoneet maksoivat yhteensä 100 lev.
Ei taida ehtiä ylioppilasjuhlaan nämä potutTänään minulle selvisi, että Mikin ja Salamasanterin kesken matkasta sovittaessa on ollut epäselvyyttä. Salamasanteri on luullut, että Ajetaan Sofiasta suoraan Lovechiin ja Varnaan (Yksi yöpyminen). Saa nähdä millainen erimielisyys on kun maksamaan pitäisi ryhtyä? Taksin taksa on 0,69 lev/km, kaikkiaan kilometrejä tulee 1500 (tulo Sofiaan). Mikki oli mielestään sopinut useasta päivästä (puhelimessa) 20 €/päivä plus polttoaineet ja täysi ylläpito reissunajan. Maksoin Sofiassa 150 € (7 päivästä), katsotaan miten käy.
Onneksi otettiin mukaan reilusti rahaa. Varnassa ehkä ylioppilaat jäävät vähälle tai kokonaan ilman lahjaa.
Ossi vappuaaton annosKotoa soitettiin, että akvaarion ruokintalaite ei toimi ja samalla kerrottiin, että tänään on vappuaatto.
Hotellia vastapäätä olevalla aukealla on esiintymislavan pystytys käynnissä (Bulgarian TV:n autoja useampia). Kaiuttimia kokeillaan tosi kovalla volyymillä. Onko touhu huomista varten vai juhlitaanko tänään.
Täällä ei taida olla desibelirajoja juhlien järjestäjille niin kuin Helsingissä. Raivostuttaa kuunnella kokeilumöykkää. Ruokailemassa käyty hotellinravintolassa, siisti ja ruoka erinomaista, lasku kaikkineen 50 lev.
Ulkoa pystytetyltä lavalta kuuluu möykkää (karaokeako?), toivottavasti ei kovin myöhään. Lava on huomista klo 10.00 alkavaa juhlaa varten (vappu). Lavan bassot vaikuttaa ihan sydämen lyönteihin, ei todella mukavaa, miksi se pitää olla niin pirun kovalla. Onhan tämäkin yksi tapa viettää vappuaattoa, selvin päin kuunnella Bulgarialaista karaokea. Lavan äänet kuuluvat varmaan 10 km päähän (saa koko maakunta kuunnella ja ”nauttia”). Huone on melko viileä täytyy taas pukeutua yöksi.

1.5.torstai (vappu)
Tämän päivän reitti: Panagyrishte - Zlatica - Etropole - Lovech 151 km
Yö nukuttu huonosti, kuuluu kai vapunviettoon, vaikka näin vettä nauttineena.
Hotellin edessä olevalla aukiolla lavan esitykset loppuivat klo 24,00. Tämä yö oli vastakohta edelliselle, silloin ei ollut mitään häiritseviä ääniä, aamulla ainoastaan linnut toivottivat hyvää huomenta (kielestä en saanut selvää). Kello 4:n jälkeen joku pari kai harrasti seksiä parvekkeellaan(voi olla että ääni kuului myös seinän läpi) ja naisella oli kovasti huudettavaa, ikkunaseinä ei eristä ääniä yhtään. Uni ei tullut enää silmään (olikohan se kateutta) ja aloin lukemaan kirjaa, siitäkin sain nuhteita kun valot päällä (en osaa pistekirjoitusta ja siksi kirjat ovat tavallisella tekstillä). Kello 6 poliisit ohjasi kaksi juopunutta miestä autoonsa, hotellin lähistöltä (ei luultavasti suomalaisia). Poliisit eivät käyttäneet voimaa vaan tyylikkäästi suostuttelemalla, ”Mamo” mainittiin asiakkaiden puheissa , mitä lie tehneet, olisiko äidistä ollut apua.
Minulla on tunne, että olen vilustunut, keuhkojen yläosassa vähän sellaista tuntua.Huone lämpeni sen verran, että yöllä piti keventää vaatetusta.
Tänään ylitetään kahdet vuoret Sredna Gora korkeutta jotain 1500 m ja myöhemmin Stara Planina korkeutta sillä kohtaa mistä ylitämme on ~1400 m. Etropolen lähellä on luostari (~6 km) saa nähdä menemmekö katsomaan, riippuu miten aikaa mennyt vuorien ylitykseen. Lovechissa kiinnostaa katettusilta, sillalla on myös liikkeitä. Lämpötila klo 7.30 10,8º, näyttää aurinkoiselta ainakin nyt, eilenkin oli pieni sade yöpymispaikkaan tullessa. Aamupalalle sovittu mentäväksi klo 8.00, piti tilata jo eilen hotelliin kirjautuessa, vaihtoehtoja oli 6.
 Aamupalat syötiin, oli vähän vaikeuksia saada asia esitettyä, turistin puhuma Bulgaria on kai erilaista kuin normaalien ihmisten. Hotellista lähdimme klo 8,45.
 Tie vuorten yli oli surkeassa kunnossa. Zlaticaan ajoaika oli yli tunti (32 km). Vuorilla oli valtava avolouhos, ei päästy kuvaamaan kun ei ollut turvallista pysähdyspaikkaa mutkittelevalla tiellä. Ei saatu tolkkua mitä louhivat mutta aikamoisen kolon ovat tehneet vuoreen ja ylijäämämassojakin oli hirveät kasat (siististi kyllä läjitetty). Toinen kaivos oli Stara Planinalla. Stara Planinan huipulla näkyi lunta muttei ollut enää kokonaan valkoisena. Zlatica on ollut (1878-) vähän aikaa Bulgarian pääkaupunkina.
Zlaticasta Etropoleen tien alkupäässä oli kylttejä ettei tie käytössä ja ajokielto merkki, mutta kuulemma unohtunut talven jäljiltä. Tie oli kamalassa kunnossa (ei saatu EU-rahaa tänne) mutta maisemat olivat upeita.
Etropolen lähellä olleeseen luostariin emme poikenneet, kun emme tienneet, missä kunnossa edessä oleva tie on. Kello 12 olimme Dzhourovossa ja sieltä alkoivat hyvät tiet, vähän matkaa teitä E 83 ja sitten kohti Varnaa tiellä E 772 (tai 4). Tietä E 772:ta ajettiin 40 km ja poikettiin pikkutielle mikä vie Lovechiin. Isoilla teillä oli paljon liikennettä ja hölmöjä ohittajia.
Siilan pielessä upeita taloja, illalla valaistu hienostiLovechissa olimme klo 13.00. Majoitumme sillan vieressä olevaan hotelli Lovechiin, kolme tähteä, hinta huoneista oli 90 lev. Meillä ei ole parveketta eikä TV:tä. Huone on tilava, ikkuna aukeaa katolle ( terassille?), sisustustekstiilit nuhjaantuneet. Hotellin paremmat huoneet oli täysiä, yksi yö menee missä vain.
Hotelli sijaitsee katetun sillan pielessä, kaupungin keskustassa. (Myöhemmin nähtiin, että lähellä olisi ollut muitakin, varmasti parempia?) Lähdimme klo 14.00 tutustumaan siltaan ja samalla ruokailemaan. Sillan kauppakujaSillan kaupoista ei tarvitse ostaa mitään kun meinaa levat loppua ja on pyhäpäivä.
 Meidän korkeus on merenpinnasta 230 m (kellon mukaan). Käyty katsomassa silta ja lähialueet. Syötiin pitkulaisia lihapulia (kebabseta) ja ranskalaisia, Mikki kashkaval paneeta (juustoa) ja jotain rieskan tyyppistä leipää (pitka valkosipulivoilla). Kolmen ihmisen ruuat maksoivat 32 lev. Illaksi katsottu mehana mihin mennään ruokailemaan klo 19.30, nyt päiväunille.Unilta herätty, luettu kirjaa ja Mikkikin nousi ylös vähän vaille 19.00, poltti tupakan ikkunanaukossa ja savut tuli sisään. Lähdetään aulaan istuskelemaan. Syömässä käytiin lähellä siltaa olevassa mehanassa nimeltään ”Galleria”. Syötiin aika vaatimattomasti ja lasku oli vain 28 lev. (salaatti, 2 annosta kesäkurpitsoja ja yksi kanakavarma). Hotellin vieressä olevassa kahvilassa käytiin vielä kahvilla.
Silta iltavalaistuksessaSilta ja joenvarren talot oli iltavalaistuksessa upean näköisiä. Lovech on, ainakin keskustaltaan siisti ja viihtyisä paikka.
Huoneeseen tultiin klo 21.15. Naapuri huoneesta kuuluu puheet selvästi. Nyt unilukemiset. Yhäältä alkoi kuulua radion soittoa, kestääköhän taas klo 24.00? Aamulla lähdetään klo 8.00, hotellilla ei aamiaista.
HYVÄÄ YÖTÄ! rakas päiväkirja ja kuivu rauhassa.

2.5.perjantai
Tämän päivän reitti: Lovech - Levski - Byala - Popovo - Razvigorovo - Shumen - Varna 295 km
Yö taas nukuttu huonosti. Meidän hotelliin tuli eilen bussilastillinen teinityttöjä, kaikilla huivit päässä joten luultavasti jostain islamilaisesta koulusta. Huoneen ikkunan takana on iso kattoterassi (katto, ei kaiteita mutta laatoitettu) . Katolle pääsee ainakin ikkunoista, varmaan ovikin jossain. Teinitytöt luulivat kai olevansa vähemmän haitaksi ulkona kikattamassa ja juttelemassa, eikä se kestänyt kuin klo 1.00. Yläkerran asukas oli sulkenut jo ennen klo 24,00 radionsa, mutta avasi uudelleen klo 0,30, sammutti kyllä klo 1,00. Nyt on tullut vappua valvottua ihan oikeasti. Luin yöllä kirjaa klo 2,00:n kun ei uni tullut heti simmuun. Heräsin klo 5,30 ja ei nukuta joten kirjataan yön tapahtumat ylös.
Ensimmäiset neljä yötä olivat rauhallisia äänien puolesta, lopussa kiitos kunnon möykät. Hotellihuoneemme vessapytty on irti ja keinuu. Tällaisen reilusti yli satakiloinen, kun istuu sillä ja yrittää pyyhkiä itsensä, saa olla tosi tarkkana, ettei kaada pyttyä.
Tänään on ajoa kilometreinä paljon mutta isoilla teillä ja matkan pitäisi taittua. Ajoaikaa pysähdyksineen 6-7 tuntia. Taksin maksamisesta puhuttiin eilen, ei osannut sanoa kuin katsotaan Varnassa, ei aio kuulemma ryöstää meitä. Minä olen mielessäni ajatellut maksamme kuin olisimme vuokranneet auton kuljettajalla. Netissä katselin syksyllä hintoja ja autot 50-70 € ja kuljettaja 20 e/päivä. Pitemmillä reissuilla kuljettajan majoitukset joutuu maksamaan. Majoitukset ja ruokakulut olemme maksaneet ja Sofiassa maksoin 7 päivästä 150 €. (luulin vielä siinä vaiheessa, että asia sovittu ja ymmärretty ).
Mikki heräsi ihan itsestään ja kello oli vasta 6,15. Loppu tämä joka aamuinen tavaroiden pakkaaminen, matkalle ei tiettävästi jäänyt mitään (muuta kuin rahaa).
Varnassa saa sitten taas nukkua monta yötä samassa vuoteessa, toivottavasti on hyvä.
Ilma näyttää poutaiselta, pilviä sinistä taivastakin näkyy, ennusteista ei tietoa.
Lovech on sellainen paikka mihin voi tulla uudestaan, mutta toiseen hotelliin, sillan lähellä on ainakin kaksi muuta. Mikki aamutupakalla ikkunanraossa, tämä huone ei ollut savuton.( ei kyllä haissut tupakallekaan)
Aamupesu suoritettu, lämpötila mitattu oli 12.8º. Teinineidit taas heränneet ja papupata käynnissä. Yöllä, kun kuunteli ääniä, yksi tytöistä oli varsinainen tihittäjä, vähän väliä tihitytti. Kello jo 7,00 tunti lähtöön, keuhkoissa vieläkin tunne, että vilustunut, lievästi. Vielä kerkeän lukea vähän.
Lähdettiin klo 8.00 ja heti tehtiin reitinmuutos mennään suorinta reittiä
Varnaan, eli Sofia _Varna tietä (E 772). liikennettä oli vähän ja vielä nähtiin lumihuippuisia vuoria (Stara Planina) oikealla puolella, ei uskoisi, että ,matkaa noin 70 km. Mikillä maha temppuilee, otti immodumia, toivottavasti auttaa. Pysähdyttiin klo 9,00 tienvarsi kahvilan kohdalla, juotiin aamukahvit ja minä otin pitkan minkä sisällä oli jauhelihapihvi (Bulgarian burger ). Ennen Varnaa teimme kaksi pysähdystä, ensimmäinen Veliko Tarnovossa, OMV huoltoasemalla. (Mikki pääsi vessaan). Huoltoasemalta ostimme paperinenäliinoja ja Mikille jogurttia (Danone aktiva). Bensa-aseman kassa oli ihan avuton ei tiennyt hintoja ei osannut mennä katsomaan, vaihtorahat tekivät tiukkaa, tuli vähän tiuskittua. (Mikille) Seuraava pysähdys oli ennen Shumenia, pieni kuppila missä oli vaatimattomia majoja vuokrattava, sieltä sai hyvää kahvia ja söin myös jäätelön. Shumenista alkoi moottoritie ja matka taittui mukavasti. Varnassa oltiin klo 13.00 ja tavarat hotellissa, huoneen kaapissa klo 14.00.
Varauksen kanssa oli vähän häikkää, oli meidän ensimmäinen varaus (tulo 3.5.). Huoneisto saatiin on siisti, parveke molemmissa huoneissa. Olohuoneen parvekkeenoven yläsarana jotenkin outo, mutta kuulemma OK. (myöhemmin huomasin, että yläsarana antaa periksi ja huonetta tuuletetaan siten, yläosaan 5 cm rako). Olohuoneen parvekkeelta näkyy yhdelle Varnan toreista (alapuolella, oikealla) ja katedraali vähän vasemmalla (200m) myös merta näkyy. (5. krs.)
Reissun kyydistä maksoin 400 € + Sofiassa antamani. En tiedä mitä olisi pyytänyt, luultavasti vähemmän, mutta minua sapetti kun ei oltu asiaa sovittu kunnolla ennen reissua. Auton vuokraus, kuskilla, olisi ollut samaa suuruusluokkaa ja nyt kuski osasi suomea. Ensi kerralla sovittava paremmin (aikaisemmin ollut meidän paikallisia tuttuja kuskina). Ilmat vaihteli tullessa välillä satoi ja sitten taas paistoi.
Televisiossa näkyy vähän kanavia (euronews sentään englanniksi). Hotellin nimi on Divesta osoite: 1 Hristo Samsarov srt 9000 Varna puh.(+35952) 654747( netti osoite: http://http://www.hoteldivesta.com )hotelli on uusi, ei mikään halpa, mutta loistava sijainti. Blagoevgradissa meidän sviitti ja kuskin huone oli puolet Divestan hinnasta yhteensä. Tänään pitäisi saada rahaa vaihdettua (arki joskus).
Kiertomatka keväiseen vuoristoon vastasi odotuksia. Yksi asia ylitti odotukset, lumihuippuiset vuoret ja siihen keväinen vihreys. Asuintilojen viileys oli tiedossa, mutta aina samalla lailla tuntuu epämukavalta . Kovachevitsa oli yksi syy miksi tulin Bulgariaan, menetin sydämeni ensimmäisellä kerralla paikalle samoin kävi Salamasanterille. Salamasanteri kysyi monta kertaa miten sinä tiesit tästä paikasta, hänellä ei ollut mitään tietoa paikasta ja aikoi tulla uudestaan. Kjystendil on paikka mistä pitänyt aina ja nyt uutena paikkana tuli Lovech. Reissuun toi oman lisänsä kun kuljettaja puhui suomea hyvin, ei ollut Mikin tulkkauksen varassa. Loppuloma on tuttujen tapaamisia ja oleskelua Varnassa. Yksityisenä matkustaminen ei ole halpaa mutta saahan itse päättää aikataulun ja osittain tasonkin mitä haluaa. Minä en tilaa hotelleja välipaikoille, ettei tule painajaista ja voi muuttaa reittiä ja aikataulua. Ainakaan sesongin ulkopuolella ei Bulgariassa ole ollut vikeaa saada majoitusta. Sofian hotelli oli pakko varata, että voi ilmoitta kuskille missä tavataan. Varnasta olisi löytänyt hotellin tullessakin, mutta haluttiin nyt toimia näin.

 Ossi Lehessalo
ALKUUN