BULGARIAN VIESTI - Suomi-Bulgaria seuran jäsenlehti

Bulgarian viesti kertoo Bulgarian kulttuurista, taloudesta, historiasta, yhteiskunnallisista kysymyksistä, matkailusta - Bulgariasta ennen ja nyt. Lehdessä julkaistaan myös seuran jäsenosastojen kuulumisia ja tapahtumia. Lehteä toimitetaan jäsenistölle, mutta myös ministeriöille, kulttuuriyhdistyksille ja liike-elämän edustajille Suomessa ja Bulgariassa.

Toimitus

Sirkku Okoye, vastaava päätoimittaja, GSM 040  5768614, e-mail: sirkkuokoye@gmail.com
Maj-Lis Lehessalo, toimittaja + taitto, GSM 0400 900433, e-mail: mikki@lehessalo.com
Ritva Särkisilta, toimittaja, GSM 040 5389266, e-mail: sarrimar@netti.fi

Painopaikka:      Multiprint, Helsinki 2007
 


Bulgarian Viesti 4/2008 SISÄLTÖ  (aiemmat Bulgarian viestit)
Totuus on tarua ihmeellisempää, päätoimittaja Sirkku Terävä
Uutisointi ja mielikuvien rakentaminen haasteenamme ensi vuonna, puheenjohtaja Tapani Salonen
Miten suomalais-bulgarialainen ystävyys alkoi? Ritva Särkisilta
90-vuotta Bulgarian ja Suomen diplomaattisuhteita, R.S. & S.T.
Suomalaisuuden rengas Bulgariassa, Mauri Tuomivaara
”Bulgaria on retriitti vuorine, metsine ja merineen”, Ritva Särkisilta
Tervehdi Kultainen omena –kortilla !
Gourmet ale-hintaan !
 Bulgarialaisten taiteilijoiden jazz-tauluja Tampereen Jazz Happeningissä, S.T.
 Aladjan luostari kätkee sisäänsä salaisuuden, Tapani Salonen
 Miksi juuri Bulgaria? Mikki Lehessalo ja Kati Aho
Bulgarialainen dramaturgi ja runoilija, Konstantin Pavlov, on poissa, S.T.
Ylioppilasjuhlat Bulgariassa – päivä prinsessana, Tinan tekstiä mukaillen Mirja Kekki


Tekijänimin julkaistut artikkelit edustavat kirjoittajiensa näkemyksiä. Toimitus pidättää itsellään oikeuden lyhentää ja muokata artikkeleita kirjoittajan suostumuksella.

 Totuus on tarua ihmeellisempää

Lokakuu oli keskusseurassa vilkas kuukausi: bulgarialaista sarjakuvaa esitettiin Kallion sarjakuvakeskuksessa, Helsingissä ja seura järjesti myös korkeatasoisen juhlaseminaarin ”130-vuotta ystävyyttä”-teemalla. Myös paikallisosastot ovat jatkaneet aktiivista toimintaansa.

Keskusseura on julkaissut postikortin, jonka taiteilija on bulgarialainen Maya. Maya on saanut palkinnon parhaista kansansatujen kuvituksistaan. Seuran kortissa on kuva ihmetarusta ”Kolme veljestä ja kultainen omena”. Satu kertoo kolmesta veljeksestä joista nuorin onnistuu kukistamaan kolmipäisen käärmeen ja pelastaa tämän luolasta kolme kaunista neitoa.

Ihmetarut ovat useilla tasoilla esiintyviä fantasiakertomuksia, joissa tavallinen, pieni ihminen, yleensä nuorin veljeksistä, tekee mahtavia urotekoja, ratkaisee esteitä yksi toisensa jälkeen, ja saa lopulta palkinnon, yleensä prinsessan ja puoli valtakuntaa.

Ihmeellistä on mielestäni se, että tavallisten ihmisten talkootyö ja kiinnostus tehdä yhteistä hyvää on tänäkin vuonna kantanut kultaista hedelmää. Seuran tapahtumat ovat vetäneet puoleensa uusia ja vanhoja Bulgarian ystäviä!

Tässä numerossa ilolla julkaisemme seuralaisten ihmeellisiä tarinoita seikkailuista Bulgarian maaperällä nykypäivän näkökulmasta.

Tätä kirjoittaessani Bulgariassa on alkamassa paasto joulun odotuksen merkkinä. Muistuttaisin lehden 4/07 välissä ilmestyneestä Gourmet-liitteestä, jossa Ritva Särkisilta on kuvaillut paastoajan ruokavaliota sopivien reseptien kera. Gourmet-liitteittä on vielä saatavissa lehdessä toisaalla olevan ilmoituksen mukaisesti.

Kiitän kaikkia tämän vuoden Bulgarian Viestiin kirjoittaneita ja haastatteluita antaneita, sekä lehden toimituskuntaa hyvästä yhteistyöstä!

Rauhallista Joulun odotusta ja Iloista Uutta Vuotta 2009!


Päätoimittaja Sirkku Terävä
ALKUUN
 Uutisointi ja mielikuvien rakentaminen haasteenamme ensi vuonna.

Uutisointi ja mielikuvien luominen ovat oma taiteenlajinsa. Meillä on takanamme myönteinen toimintavuosi, mutta näkyikö toimintamme?

Ystävyysseuran mahdollisuudet muuttaa uutisten välittämiä käsityksiä ja mielikuvia jostain maasta, ovat rajalliset. Se on harmi, koska moni ystävämaa on paljon mainettaan parempi.

Suomi-Bulgaria-seura yhdessä muiden tahojen kanssa toteutti unohtumattoman seminaarin "130 vuotta ystävyyttä" Helsingin Karjala-talolla. Tilaisuus oli upea, järjestelyt onnistuivat täydellisesti, ilmapiiri oli lämmin ja puitteet oikein mainiot.
Sotahistoriallinen näyttely antoi lisäväriä arvokkaalle tilaisuudelle, jossa molempien maiden suurlähettiläät pitivät mahtavat puheenvuorot. Asiantuntijoiden esitelmät olivat todella korkeatasoiset. Muutama toimittaja olisi läsnäolollaan voinut olla kunnioittamassa kaikille avointa tilaisuuttamme.

Lokakuun lopulla seuran edustajat laskivat seppeleen Pääesikunnan pihalla ja täten kunnioittivat Suomen Wanhan kaartin muistoa. Seminaari- ja iltatilaisuus Kansallisarkistossa keräsi paljon valveutunutta kuulijakuntaa. Virallisella tasolla juhlistettiin maidemme välisten diplomaattisuhteiden 90. juhlavuotta valtiosihteerien läsnä ollessa.

Loppuvuodesta Bulgaria näkyy monella myönteisellä tavalla Suomessa. Suurlähetystö järjestää bulgarialaisen mieskuoron konsertin Uspenskin katedraalissa. Ystävyysseura toteuttaa lähetystön kanssa perinteisen pikkujoulun, johon kaikki Bulgarian ystävät ovat tervetulleita.

Kulunut vuosi on ollut Suomi-Bulgaria-seuralle menestyksellinen ja toimintaa täynnä. Paljon kiitoksia seuramme osastoille ja kaikille jäsenille. Erityisen suuri kiitos OPM:n, molempien maiden suurlähetystöjen sekä Kaartin killan edustajille hyvästä yhteistyöstä.

Tervetuloa ensi vuonna jatkamaan arvokasta ystävyysseuratyötä. Meidän uutisemme eivät ehkä kilpaile sensaatiouutisten kanssa mediaseksikkyydellä, mutta meidän tiedotuksemme onkin suunnattu tiedostavalle ja oikeista asioista kiinnostuneelle yleisölle.

Tuhannet kiitokset kuluneesta vuodesta. Hyvää Joulun aikaa kaikille!

Puheenjohtaja Tapani Salonen
ALKUUN


 Miten suomalais-bulgarialainen ystävyys alkoi?

130 vuotta sitten tuhatkunta suomalaista sotilasta osallistui Bulgarian vapaussotaan, Suomessa Turkin sotana tunnettuun. Näitä ystävyyden alkuvaiheita selviteltiin Suomi - Bulgaria -seuran seminaarissa lokakuun lopulla.
Ja mielenkiintoisia asioita niin Bulgarian historiasta kuin siihen vaikuttaneista suomalaisista kuulivatkin ne kuutisenkymmentä henkeä, jotka olivat saapuneet seminaariin Karjala-talolle.


Tietoja saatiin niin Stoyan Petkovin Casimir Ehrnroothista kertovasta dokumentti-filmistä kuin Jussi M. Tuovisen ja Kari J. Talvitien kertomina. Tilaisuus alkoi Petkovin dokumentilla, jonka teosta kerrottiin edellisessä numerossamme.

Ehrnrooth käänsi Bulgarian suuntaa ja toimi maan uuden suurruhtinaan, Venäjän keisarin langon, saksalaista syntyperää olevan Aleksander I:n oikeana kätenä sekä auttoi tätä sivuuttamaan maan valtiosäännön ja luomaan diktatuurin. Muodollisesti hän toimi ensin sotaministerinä, sitten ulkoministerinä ja lopuksi pääministerinä. Hänet tunnettiin ankarana järjestyksen palauttajana yrittäessään poistaa maasta rikollisuutta ja korruptiota.

Ehrnrooth ei osallistunut Bulgarian vapaussotaan Suomen kaartin mukana, vaan johti venäläistä jalkaväkidivisioonaa. Sillä paitsi kaartin mukana, suomalaisia upseereita osallistui Bulgarian vapaussotaan myös venäläisissä yksiköissä. Ehrnrooth ei ollut erityisen suosittu maassa sosialistisen Bulgarian aikana - olihan hän kansanvallan syrjäyttäjä. Myös Suomessa tunnettiin epäluuloa Ehrnroothia kohtaan: häntä pidettiin liian venäläismielisenä.

Jussi M. Tuovinen esitteli Pertti Lahermon aineistoon perustuen Suomen kaartin toimintaa ja sen reittiä sodassa sekä kertoi puhemies Paavo Lipposen johdolla tehdystä Sotahistoriallisen seuran järjestämästä taistelujen130-vuotisretkestä, joka seuraili em. reittiä. Niille, jotka eivät päässeet esitystä seuraamaan, suositellaan tri Lahermon artikkelia sekä edellisessä että seuraavassa numerossa. Puuttumaan jäävät kuitenkin Tuovisen eloisaa esitystä täydentäneet lukuisat kuvat sekä musiikki. Nähtiin nimittäin kuvia niin sodan kuin retkenkin ajoilta sekä kuultiin samoja marsseja kuin sodassa ja sieltä palatessa. - Kaartin paluumarssista Erikssonin marssiin - ja 30-vuotisen sodan marssiakin, jota Tonavaa ylitettäessä oli soitettu ja laulettu. Soitellen sotaan lähtö -ilmaus perustuu historiallisiin tosiasioihin: Bulgariassakin Kaartilla oli mukana 30-henkinen soittokunta, jonka tahdissa marssittiin. Tämän soittokunnan työtä jatkaa nykyisin Kaartin soittokunta, jolla on vuosittain yli 400 esiintymistä, kuten myöhemmin Kari J. Talvitien osuudessa kuultiin.

Bulgarialaiset muistavat edelleenkin

Bulgarian Suomen suurlähettiläs Plamen Bonchev kertoi omassa puheenvuorossaan mm., että tänä vuonna lähetystön edustajat käyvät laskemassa seppeleen kenraali Ehrnroothin haudalle Nastolan Seestan kartanossa, kenraalin synnyinkodissa. Hän kertoi myös tapahtumatäyteisen vuoden muusta ohjelmasta kuten maiden välisten diplomaattisten suhteiden 90-vuo-tisseminaarista, jonka kummankin maan Kansallisarkistot järjestävät lokakuun lopuksi Helsinkiin.
Suomen Bulgarian suurlähettiläs Kauko Jämsén toi terveisiä Bulgaria-Suomi –seuralta ja vapaussotaan liittyvien muistomerkkien ketjuja taistelupaikoilla pystyttävältä kansalaisjärjestöltä. Suomalaisten osuutta sodassa muistetaan siis edelleenkin. Hän kertoi myös ajankohtaisesta tilanteesta maassa.

200 ei palannut Bulgariasta

Kari J. Talvitie kertoi tarkemmin sotaan osallistuneen kaartin historiasta. Kaarti oli perustettu 1812 suomalaisten omasta aloitteesta, kun Suomen sodan jälkeen ruotsin-vallanaikaisesta ruotusotalaitoksesta oli luovuttu. Ajatuksena oli mm. säilyttää sotilasammatti ja sotilastaidot maassa – asevelvollisuushan maahan tuli vasta 1871 ja sotilaat olivat siis värvättyjä. Aluksi oli kysymys opetustarkoituksiin perustetusta yksiköstä, josta vuonna 1829 oli tullut Venäjän armeijan valioyksikkö ja se oli korotettu nuoren kaartin arvoon - mikä oli Venäjällä urhollisuudesta myönnetty kunnianimi. Se sai keisarin henkivartiokaartina samalla nimen Henkivartioväen 3. Suomen Tarkk'ampujapataljoona. V. 1822 kaartille varmistui Helsinkiin nimikkokasarmi Kaartin kasarmi, joka nykyisin toimii puolustus-ministeriön päärakennuksena. Ennen Bulgarian vapaussotaa kaarti oli osallistunut 1831 Puolan kapinan kukistamiseen, jossa menehtyi 200 kaartilaista. Unkarin kapinaa kukistamaankin kaarti lähetettiin, mutta ei päässyt koskaan perille, vaan joutui Brestissä tautiepidemian kouriin, jossa menehtyi n. 600 kaartilaista. Bulgarian vapaussotaan lähteneestä vajaasta tuhannesta sotilaasta 200 ei palannut kotiin. Kaarti sai vuonna 1888 ansioistaan vanhan kaartin arvo-nimen. Kaarti lakkautettiin vuonna 1905 venäläistämisajan kiistojen seurauksena.

Lisätietoa sai myös Hangon rintama-museosta lainaksi tuodusta bulgarialaisesta näyttelystä, joka esitteli kuvin ja tekstein suomalaisia sotilaita Bulgarian vapaussodassa. Tähän samaan näyttelyyn olivat tutustuneet Paavo Lipposen vetämän Sota-historiallisen seuran matkueen osanottajat Plevenin museossa käydessään.

Seminaari päättyi bulgarialaiseen kansan-musiikkiin, jonka tahdissa kansantanssiyhtye  Frunza esitti balkanilaisia kansan-tansseja. Ja aivan lopuksi oli tarjoilua ja vapaata seurustelua.
Seminaarin järjestämistä oli valmisteltu pitkään, mutta salintäysi kiinnostunutta yleisöä ja innostunut keskustelunsorina tilaisuuden päätteeksi saivat järjestäjät tuntemaan, ettei vaivaa oltu nähty turhaan!

Ritva Särkisilta
ALKUUN
  90-vuotta Bulgarian ja Suomen diplomaattisuhteita

Bulgarian ja Suomen välisten diplomaattisuhteiden 90-vuotisjuhlaa vietettiin lokakuun 24. päivänä Kansallisarkistossa, Helsingissä. Päivän aikana järjestettiin ”90-vuotta Bulgarian ja Suomen diplomaattisuhteita”- seminaari. Bulgarian puolelta pääalustajana toimi valtiosihteeri Konstantin Andreev ja Suomen puolelta valtiosihteeri Teija Tiilikainen. Historiallisen katsauksen lisäksi kuultiin maidemme yhteistyöstä EU:n jäsenmaina. Bulgarian ja Suomen välisten suhteiden nähtiin kehittyvän myönteiseen suuntaan.

Seminaarissa puhuivat lisäksi Suomen suurlähettiläs Sofiassa vuosina 2000-2005, Taisto Tolvanen, joka kertoi Bulgarian kehityksestä 1990-luvulta tähän päivään, ja toimittaja Torsten Ekman, joka on kirjoittanut kirjan: Suomen Kaarti 1812-1905. Kari J. Talvitieltä kysyttiin Karjala-talon seminaarissa, mikä olisi se kirja, joka kannattaisi lukea, jos Suomen Kaartin kokemuksista Bulgariassa haluaisi lukea vain yhden kirjan. Talvitie oli sitä mieltä, että se olisi juuri tämä Schildtsin kustantama Ekmanin kirja. Tässä jälkimmäisessä seminaarissa saimme kuullakin Suomen kaartin historiasta itse Torsten Ekmanin kertomana. Ekmanin henkilökohtainen linkki tapahtumiin selvisi myös tilaisuudessa - ellei jo aiemmin ollut lukenut kirjaa: hänen isoisoisänsä, vääpeli Viktor Ekman oli Kaartin mukana Bulgariassa.
Kansallisarkiston seminaarissa esiintyivät myös Bulgarian Valtionarkiston pääjohtaja Lidia Bukareva sekä Suomen ulkoministeriön apulaisvaltiosihteeri Pekka Huhtaniemi.
Seminaarin jälkeen Kansallisarkistossa avattiin bulgarialais-suomalainen yhteis-näyttely, jonka ovat organisoineet maidemme kansallisarkistot ja ulkoministeriöt. Näyttely on omistettu Bulgarian ja Suomen diplomaattisten suhteiden solmimisen 90-vuotiselle historialle sekä Bulgarian itsenäisyysjulistuksen 100-vuotispäivälle. Esillä on arkistodokumentteja ja esineistöä, jotka liittyvät suomalaisten osallistumiseen Bulgarian vapaussotaan (1877-1878) sekä kenraali Casimir Ehrnrothin toimintaan Bulgarian ministerinä itsenäisyyden alussa. Näyttely on avoinna Kansallisarkiston aukioloaikoina 19.12.2008 asti, jonka jälkeen se siirtyy Sofiaan.

P.S. Tri Lahermon artikkelin ” Suomenkaartin jalanjäljillä Tonavalta Balkanin vuorille ja Traakian tasangoille” osa 2 julkaistaan seuraavassa numerossa.

Ritva Särkisilta ja Sirkku Terävä
ALKUUN


 Suomalaisuuden rengas Bulgariassa

Stefan Ilinov (Iliev Uzunov) on Trakbooks Foundation and Publishing säätiön ja kustantamon toiminnan takana. Stefan on aloittanut uransa kansanmusiikin ja –perinteiden parissa. Hän on kerännyt harvinaisia kansanlauluja Rodopi-vuoriston kylistä ja taltioinut niitä. Olen tutustunut häneen ja hänen perheeseensä 15 vuotta sitten tehdessämme kansanmusiikkiryhmien vaihtoa Suomen ja Bulgarian välillä. Sen jälkeen Stefan muutti Yhdysvaltoihin ja opiskeli ja työskenteli useampaan otteeseen Chicagossa ja Kanadan Torontossa musiikin ja kulinarismin konsulttina, musiikin tuotannossa ja kansain-välisen matkailun parissa. Plovdivissa Etelä-Bulgariassa hän valmistui kansanmusiikin ja –taiteen korkeakoulusta kasvatustieteen maisteriksi.


Stefan tahtoi palata kotimaahansa yli kymmenen vuoden Amerikassa olon jälkeen. Hän omien sanojensa mukaan kaipasi inhimillisempää, ihmisläheistä elämäntapaa. Bulgariassahan voi hakea lämpimän leivän kävellen lähileipomosta eikä tarvitse olla riippuvainen autoista.

Päästyään takaisin kotimaahan hän halusi omistautua henkisille asioille ja kulttuurille. Suomesta oli tullut hänelle hyvä esimerkkimaa. Siellä asiat luistivat hyvin ja henkisiä asioita arvostettiin. Stefan oli jo aikaisemmin aloittanut kirjoittamisen ja hän on julkaissut neliosaisen historiallisen romaanin ”Tienristeys”, jossa käydään läpi Bulgarian vaiheet, yhteiskunnalliset muutokset jne. vapautussodasta meidän päiviimme saakka. Olen itse lukenut kyseiset romaanit ja niissä historia tulee hyvin lähelle ja eläväksi ja ihminen oppii paljon uutta maasta ja bulgarialaisuudesta.

Stefan tiesi maittemme yhteisen historiallisen taustan ja tunsi muutenkin kansamme toisilleen läheisiksi. Suomalaisuus ei hänen mielestään ollut päässyt riittävästi esille Bulgariassa eikä bulgarialaisilla ollut tarpeeksi mahdollisuuksia saada suomalaista kulttuuria ja henkistä perintöä esille omassa maassaan. Niinpä Stefan Ilinov innostui suomalaisuuden levittämisestä eri puolille Bulgariaan. Säätiönsä Trakbooks avulla hän on suunnitellut suomalaisuuden renkaan tarkoituksenaan pystyttää suomalaisille sotilaille ja upseereille muistomerkkejä, seinäreliefejä ja patsaita kuudelle paikkakunnalle.

Helmikuun lopulla Suomen Tasavallan suurlähettiläs Bulgariassa Kauko Jämsen yhdessä allekirjoittaneen kanssa paljastivat Plovdivin keskusaukion reunalla sijaitsevan upseeritalon ja konserttisalin sisäänkäynnin viereen reliefin bulgarialaisine ja suomalaisine teksteineen. Bulgarian kansan kiitollisuuden osoittamiseksi suomalaisille osallistumisesta Plovdivin kaupungin vapauttamiseen. Samalla matkalla paljastettiin viereisessä kunnassa kunnantalon puistossa graniittinen muistokivi laattoineen. Paikka on viimeisin ja eteläisin paikkakunta, jossa suomalaiset taistelivat Bulgarian maaperällä. Plovdivissa avattiin kansankirjastossa suomalaisaiheinen valokuvanäyttely, jonka tarkoituksena on kiertää 20 kaupungissa eri puolilla maata.

Kolmas helmikuun lopulla paljastettu muistomerkki sijaitsee keskellä Ruusulaaksoa lähellä Sheinovon kylää uudessa etnografisessa keskuksessa ”Damaskena”. Keskuksen pääsisäänkäynnin yhteydessä on seinällä muistoreliefi kiitokseksi suomalaisille, jotka osallistuivat Bulgarian vapauttamistaisteluihin 130 vuotta sitten. Damaskena on Bulgariassa viljeltävän öljyruusun latinalaisesta nimestä. Itse keskuksessa esitellään vanhoja paikallisia käsityöläisammatteja ja maanviljelykseen käytettyä esineistöä. Esillä on myös ruusun tislaukseen käytettyjä pannuja ja omana osastona nykyaikainen tislaamo. Pihalla on yli 60 ruusulajiketta kauniissa ympäristössä, lintulampi harvinaisine lintuineen, kansallistyyppinen ravintola ”mehana” ruokailuja ja illanviettoja varten. Paikalla voit myös valmistaa ruusurakijaa, pullottaa sen ja saada haluamasi leiman etikettiin. Keskuksessa on tarjolla mitä moninaisempia ruususta valmistettuja tuotteita ulkoisesta kauneudenhoidosta sisäisiin ”juomakuureihin”.

Koko suomalais-bulgarialaisen kulttuuri-ringin huipennukseksi paljastetaan joulu-kuun alussa kuuden ja viimeinen suomalaismuistomerkki ja samalla lasketaan suomalais-bulgarialaisen kulttuurikeskuksen peruskivi. Suomen itsenäisyyspäivänä 6.12.2008 julkistetaan Stefan Ilinovin uusi historiallinen romaani Kasimir Ehrnroothista bulgariankielellä ja samalla romaani käännetään parhaillaan myös suomeksi.

Stefanin ja säätiön toiveena on järjestää tulevaisuudessa kiertomatkoja näihin kohteisiin ja tarjota erilaisia kursseja ja luentosarjoja, jotka liittyvät maittemme kansan-perinteeseen ja ruokakulttuuriin.
Yksi säätiön toiveista on myös julkaista bulgarialais-suomalaista lehteä, jota voisi saada myös Suomesta. Lehdessä olisi mielenkiintoisia artikkeleita molemmista maista ja yhteisistä projekteista.

Mauri Tuomivaara
ALKUUN


   ”Bulgaria on retriitti vuorine, metsine ja merineen”

Taidemaalari Tommi Nordgren maalasi helteisen kesän Tarnovossa, näköala-ateljeessa josta voi katsella joen yli kaupungin kukkuloille. Syntyneet maalaukset ovat olleet esillä Galleria BE?19:ssa Helsingissä.

Ei, kysymyksessä eivät ole maisemat.
-Tarnovon tunnelmat ovat kenties uusissa töissäni läsnä, mutta enemmän nimenomaan tunnelmat, sillä en maalaa näkyvää maailmaa, kertoo Tommi Nordgren.
- Maagisten vesiputousten lumo, valoisat ja kepeät metsät, iltaisen kaupungin hämyiset mukulakivikujat, joiden uumenista pilkahtelee kissansilmien salaperäinen hohde. Satumaailma, joka töilleni onkin nyt leimallista. Lämpö, suoja, rauha ja hiljaisuus kuvannee mielenmaisemaani Bulgariasta, hän sanoo.

Tommi Nordren on opiskellut Suomessa Pekka Halosen akatemiassa vuosina1997-2000 sekä vuosina 2000-2002 Pietarissa Repin Instituutissa, jolla nimellä Pietarin maineikas Kuvataideakatemia nykyisin tunnetaan.
Kun hän Pietarista paluun jälkeen oli monistamassa venäjänkielisiä dokumentteja Tikkurilan kirjastossa, paikalle sattui bulgarialaissyntyinen kirjastonhoitaja Margarita Vidinovska ja alkoi jutella. Vidinoskalla oli Tarnovossa, ihanassa ja kauniissa, monien maiden taiteilijoiden asuttamassa kulttuurikaupungissa, taiteilijatuttava. Professori Georgi Stoikovin ateljee oli lisäksi vuokrattavissa. Tommi Nordgvist sanoo, että se oli kuin johdatusta - juuri kun elämä Suomessa oli Pietarista paluun jälkeen alkanut tuntua ahdistavalta ja kiristävältä.
Nordgren työskenteli sillä erää puoli vuotta professori Stoikovin ateljeessa ja piti myös näyttelyn Tarnovossa. Sittemmin hän työskennellyt ja pitänyt näyttelyn myös Virossa. Hänen töitään on ollut esillä myös Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Islannissa. Nyt marraskuussa Helsingissä esitellyt työt olivat syntyneet osin Suomenlinnassa, osin uuden, kesän 2008 Tarnovon kauden aikana. Tarnovossa tehdyissä töissä on tosiaan
jotain sadunomaista, arvoituksellista. Ne ovat suurikokoisia henkilökuvia tummalla taustalla, ja venäläisten mestarien vaikutteita on panevinaan merkille.

Suunnitelmat näyttelyn jälkeen eivät olleet varmat, mutta ”Bulgaria tulee varmasti aina olemaan paikka, jonne palaan täydentymään ja pysähtymään. Se on minulle retriitti merineen, vuorineen ja metsineen”, kuten Tommi Nordgren kertoo.

Ritva Särkisilta
ALKUUN


 Tervehdi Kultainen omena-kortilla!

Suomi - Bulgaria -seura on teettänyt kortin bulgarialaisen kuvittajan Maya Bochevan kansantarinakilpailun voittaneeseen kuvasta.
Seura myy korttia 1 e/kpl tai 10 kpl/8 e + postimaksu. Postimaksutta pääsee, kun hakee sen seuran kuukausitapaamisista Helsingissä ja/tai tammikuussa seuran osastolla matkailumessuilla. Kysy lisätietoja Ritva Särkisillalta, yhteystiedot toisaalla lehdessä.


   Gourmet ale-hintaan !

Minikeittokirjaa, joka julkaistiin vuosi sitten Bulgarian Viestin liitteenä, myydään nyt jäsenille 2 euron ja ulkopuolisille 3 euron+ postimaksu hintaan.
Kysy lisätietoja Ritva Särkisillalta, yhteystiedot toisaalla lehdessä.

ALKUUN


  Bulgarialaisten taiteilijoiden jazz-tauluja Tampereen Jazz Happeningissä

Varnalaiset taiteilijat, Maria Zafirkova ja Dimitar Traytchev esittelivät taulujaan Metson näyttelytiloissa Tampereella 20.-30.10.2008. Pariskunta on erikoistunut jazz-muusikoiden potretteihin.

Marian tekniikkana on hiilipiirros silkkikankaalle ja Dimitar työskentelee nykyään digitaalisen kuvan parissa. Kun Marian työt esittävät herkillä hiilikynäpiirroilla naislaulajia, Dimitarin räiskyvät muotokuvat esittävät miesmuusikkoja. Kysyin taiteilijoilta, ketkä ovat heidän lempiartistejaan, mutta molempien vastaus oli sama, yhtä ainoaa ei voi nimetä. He kuuntelevat työskennellessään jatkuvasti kaikenlaista, erilaista musiikkia. Molemmat yhdistävät kuviinsa myös tekstiä, joka saa teokset muistuttamaan LP levyjen kansitaidetta. Grafiikat ovat digitaalisesti tallennettuja, joten niistä on helppo saada useita vedoksia ja siksi niiden hintakaan ei ole päätähuimaava. Itse viihtyisin hyvin jazzbaarissa, jonka seinillä olisi tällaista taidetta!

Sirkku Terävä
ALKUUN


  Aladjan luostari kätkee sisäänsä salaisuuden

Aladja (Aladzha) on Varnan lähialueiden ainoa luostari. Siihen aikaan kun makedonialaiset piirittivät Varnaa, kaupunki tunnettiin nimellä Odessos.
Aladjan luostarin erikoisuus on kallioon louhitut luolat ja hautakatakombit.


Kallioluostareilla on oma merkityksensä bulgarialaisten luostareiden historiassa. Luostareilla on monia alueellisia eroja, mutta yleissääntönä on syrjäinen sijainti, koska luostarit ovat perinteisesti olleet suojapaikkoja turvaa hakeville ihmisille.

Aladjan luostarin varhaisvaiheet kätkevät monta salaisuutta. Milloin luostari on tarkalleen perustettu? Kuka luostarin on perustanut? Millaiset sen varhaisvaiheet ovat olleet? Monet tärkeät kysymykset jäävät ilman vastausta.

Kauniissa luonnonympäristössä sijaitseva Aladja mainitaan ensimmäisen kerran kirjallisessa lähteessä venäläisen kirjailijan Viktor Tepljakovin "Kirjeitä Bulgariasta" vuonna 1832. Vertailevat tieteelliset tutkimukset osoittavat, että luostari on elänyt kukoistuskauttaan 13. ja 14. vuosisadalla. Luostarin tarkkaa perustamisajankohtaa ei ole pystytty määrittämään.
Turkkilaisten suorittama Bulgarian valloitus 14.vuosisadan lopulla merkitsi luostarin toiminnan hiipumista, koska luostari edusti Kristinuskoa. Paradoksaalista kyllä, luostarin nykyinen nimi on peräisin ajalta, jolloin turkkilaiset miehittivät Bulgariaa. Aladja merkitsee turkinkielessä monenkirjavaa, värikästä ja viittaa todennäköisesti luostarin taideaarteisiin. Kertomusten mukaan luostari oli aikanaan erittäin vauras ja sen kokoelmiin kuului suuri määrä taide-esineitä.

Aladjan luostarin historiaan liittyy useita kiehtovia myyttejä ja kertomuksia. Jo niiden takia kannattaa kiivetä tälle vuoren rinteelle, josta yli vehreän metsikön aukeaa kaunis näkymä merelle. Ainutlaatuinen paikka ikivanhalle luostarille.

Tapani Salonen
ALKUUN


  Miksi juuri Bulgaria?

Olin tutustunut sähköpostin välityksellä Kati Ahoon, reippaan ja rohkean oloiseen nuoreen naiseen. Kun viime alkusyksystä kävin Bulgariassa, päätin, että Kati miehineen tulee tavata.
Tapasimme Burgasin keskustassa rautatieaseman ravintolassa. Juttua piisasi niin, että osa kysymyksistä jäi tekemättä paikan päällä.
Kati ja miehensä Peter ovat toimineet Espanjassa kiinteistövälittäjinä ja ovat siis konkareita alalla vaikkakin vihreitä Bulgariassa. Kati antoikin hyvän vinkin asunnon/talon ostajille: ottakaa aina oma lakimies mukaan, älkää tyytykö myyjän lakimieheen (voipi vetää myyjän pussiin vähän liikaa).
Lähetin Katille kysymyksen ”miten päädyitte juuri Bulgariaan/Burgasiin?” Alla oleva juttu on vastaus kysymykseen, mutta siitä ilmenee myös paljon sitä mistä kaikesta keskustelimme nokakkain.


Neljä vuotta sitten alkoi Andalucian aurinko ahdistamaan sen verran pahasti että ajattelimme alkaa etsimään jotain uutta paikkaa... Espanja oli menettänyt viehätyksensä, eikä elämän laatu siellä enää ollut yhtään sen parempi (lue: stressittömämpää) mitä Peterin ja minun alkuperäisissä kotimaissammekaan.... ja rehellisyyden nimissä alkoi myös tuntumaan että Espanjalaiset olivat hinnoitelleet itsensä pihalle. Eläminen kallista, eikä oman bisneksenkään pyörittäminen ollut helppoa. Näistä fiiliksistä kaikki alkoi.
Istuttiin muutamat illat ja mietittiin, että: MINNE? ukko ei halunnut Englantiin, vaikka se olisi kyllä käynyt minulle... minä en halunnut Suomeen, vaikka se olisi käynyt ukolle.... (vaikkakin olin kyllä ihan varma, että ensimmäisen talven jälkeen hän kuitenkin olisi ollut jo pakkaamassa laukkujaan ja POIS Suomesta!) Ranska taas oli Peterin mielestä liian täynnä ranskalaisia, vaikka muuten olisi ihan ollut OK...
Italia ja Kreikka olivat jo ihan alkujaankin poissa listalta... Monacoon meitä ei huolita (liian persaukisia).... Malta: pieni saari, joka sitten kuitenkin alkaisi ahdistaa jonkin ajan kuluttua (olinhan sen jo kokenut Mallorcalla) Ja kuitenkin etelässä haluttiin pysyä ja Euroopan alueella.
Vahingossa uutisissa sitten kuulin mainittavan Bulgarian ja Romanian aloittavan neuvottelut EU:hun liittymisestä. Ja se antoi meille aiheen alkaa tutkimaan näitä entisen itäblokin alueiden maita vähän tarkemmin.... useita kuukausia sitten vietin netissä, etsien kaikenlaista informaatiota sekä entisen Jugoslavian alueiden maista että Bulgariasta. Jostain syystä Romania ei koskaan ollut edes vaihtoehtojen listalla, mutta sen sijaan siellä olivat kyllä: Slovenia, Kroatia, Monte Negro sekä Bulgaria.
Pikkuhiljaa siinä sitten kun netissä vietettiin aikaa, rupesi Bulgaria tuntumaan parhaimmalta vaihtoehdolta ihan työn takia. Köyhin Euroopan maa, voimakas jo olemassa oleva turismi, liittymässä EU:hun, joka sitten taas avaa uusia mahdollisuuksia... eli voidaan sanoa, että paikallinen hintataso oli se suurin syy, miksi tänne lähdettiin. Loppujen lopuksi ukonkin vakuutti englantilaisella SKY TV:llä näkynyt kiinteistöalan ohjelma: "BULGARIA, NEXT BIG THING" Muutenhan hän ei tiennyt oikeastaan mitään... ei edes Bulgarian tarkkaa sijaintia kartalla!
Meikäläinenkään ei paljon viisaampi ollut, mutta kuitenkin tiesin, että Suomesta on järjestetty jo monia monia vuosia ryhmämatkoja sekä Varnan seudulle, että Sunny Beachille Burgasin alueelle....
Seuraavaksi aloimme sitten suunnitella tutustumiskäyntiä tänne, joka toteutettiin kolme vuotta sitten kesällä. Päätimme ajaa omalla autolla koko tämän matkan Espanjasta Bulgariaan, jotta pystyisimme näkemään mahdollisimman paljon, sekä myös tutustua hieman näihin välissä oleviin muihin maihin, joista osa oli ollut meillä myös harkinnan alla.
Tarkoituksenamme oli viettää maassa 1kk, (Mies englantilaisena ei saanut oleskella kauempaa ilman viisumia Bulgariassa) kiertäen koko maa... ensimmäisen viikon vietimme Plovdivin alueella... sieltä jatkoimme Burgasiin, josta sitten oli tarkoitus jatkaa Varnaan ja viimeinen viikko ajaa hissukseen Tonavan rantaa pitkin ulos maasta.
Ensi vaikutelma oli NIIN positiivinen tästä maasta, että jo ENSIMMÄISENÄ päivänä Bulgarian maaperällä päätimme, että TÄÄ SE ON!!!! Oikeastaan se päätös tuli jo ensimmäisen tunnin aikana, kun ajelimme Serbian rajalta päin Sofian suuntaan.
Nyt ei jäänyt muuta tehtäväksi kun löytää SE OMA PAIKKA. Ja se sitten löytyikin yllättävän helpolla kun saavuimme Burgasiin. Jostain syystä tämä kaupunki "kolahti" niin kohdalleen, että vietimme täällä loppuajan, ja meinasi tulla pikkuinen kiire ukolla maasta ulos, ennen kun hänen kuukausi tuli täyteen, ja kaahaten tuhatta ja sataa kerittiin just ja just ennen puoltayötä ulos maasta. Varna ja Tonavan rannikko ovat siis vieläkin näkemättä .
Takaisin Espanjaan... mahdollisimman paljon tavaroista myyntiin kirppiksellä.... siinä oli hyvää aikaa odottaa, ja etsiä lisää infoa Bulgariasta, kun tyttäreni oli viimeistä vuotta peruskoulussa Aurinkorannikolla.
Likka kun lopetti koulun, me pakattiin autot... ja lähdettiin kohti Bulgariaa, jonne saavuimme kaksi vuotta sitten kesällä. Burgasissa ehkä eniten viehätti sen vihreys, Sea Garden, meri ja ranta... ja kaupungin hyvä "hallittavuus": kaikki oleellinen on tiiviissä paketissa... (asiat, joita en ole muutamalla Varnan reissulla sieltä löytänyt).
Eli, tulimme tänne ihan itsenäisesti, hypäten täysin tuntemattomaan ilman ulkopuolisten vaikutteita... olimme silloin tutustumiskäynnillä jo saaneet tänne muutamia tuttuja, joita tänä päivänä voimme kutsua YSTÄVIKSI; muita suomalaisia tässä kaupungissa ei asu, ja englantilaisiakin oli todella vähän vielä kaksi vuotta sitten.
Bulgarialaisten ystäviemme apu oli alussa todella tarpeeseen, enkä milloinkaan voi maksaa heille takaisin sitä tukea, joita he alkukuukausien aikana meille antoivat!!! KIITOS NICO, ASEN ja KONSTANTIN!!!! (pääsyylliset siihen, että täällä viihdytään niin hyvin)
Päivääkään ei ole mennyt, ettenkö ole kiittänyt Luojaa siitä, että tajuttiin lähteä tänne! Työn tekokaan täällä ei aina edes tunnu työltä :)
Espanjan kahden vuodenajan (kuuma ja liian kuuma) jälkeen on ihanaa elää taas oikeat neljä vuoden aikaa! niin kun Suomessakin, mutta erolla, että talvi täällä on huomattavasti lyhyempi, ja kesä taas pidempi ja kuumempi :)

Mikki Lehessalo ja Kati Aho
ALKUUN


  Bulgarialainen dramaturgi ja runoilija, Konstantin Pavlov, on poissa. (Konstantin Pavlov (1933 – 2008):

Konstantin Pavlov kuoli sairaskohtaukseen 75- vuoden iässä syyskuun lopulla Sofiassa. Pavlovin runoja on käännetty useille kielille ja kirjailija on palkittu Kansallisen runopalkinnolla vuonna 2000 ja Kansallisella kirjallisuuspalkinnolla 2005, jonka yhteydessä mainittiin erityisesti Pavlovin työn merkitys bulgarialaisen kansalaisyhteiskunnan rakentamiselle. Venäläinen runoilija, Anna Ahmatova sanoi jo vuonna 1963, että Pavlov on suurin bulgarialainen runoilija, jonka teoksia hän on koskaan lukenut. Näiden samojen runojen vuoksi Pavlov joutui 12 vuodeksi pannaan; nimettiin yhteiskunnan viholliseksi, eikä hänen runojaan saanut näinä vuosina julkaista. Laajempaan julkisuuteen runot tulivat vasta 1990-luvun alussa, kun näiden vuosien tuotoksia julkaistiin. Hiljaisina vuosinaan Pavlov keskittyi leipätyönään elokuvakäsikirjoittamiseen, jonka kautta hän sai ideoitaan esiin.
Pavlovin runot ovat vaarallisia mutta kauniita, ja siksi niiden katsottiin olevan satiiria sosialismia vastaan. Hän kuitenkin jatkoi terävää kritiikkiään myös markkinataloutta kohtaan, joka sekin piti Pavlovia vihollisenaan. Siksi voidaankin sanoa, että Pavlovin satiiri ja kritiikki kohdistuu yleensä institutionalisoituun epäinhimillisyyteen ja inhimilliseen itsekkyyteen.

Haastattelu valaan kidassa

- Missä olit
-minulta kysytään
yli kolme vuosikymmentä?

-Olin Valaan kidassa
Kaikkihan sen näette,
tahallaan kysytte.

-No miten sait aikasi kulumaan
he kysyvät-
kolme vuosikymmentä sen mahassa?

No senkin te tiedätte
pelasin pokeria yhdessä
sen uhkapelurin … raamatun Joonan kanssa.

Mutta Joonahan lähti-
minulle hihkaistaan-

miksi sinä jäit?
minulta kysytään.

-Joona lähti,
kun Jumala maksoi lunnaat,
mutta minusta ei pirukaan
olisi maksanut pennin vertaa.

-Oliko se hirveää-
minulta kysytään-
niin monta vuosikymmentä?

-Oli. Se oli hirveää,
ja tylsyyttäni
tupakoin ja vaikenin
vaikenin ja tupakoin…

-Entäs nyt, mitä teet -
minulta kysytään -
seuraavat kolme vuosikymmentä?

-Minäkö ?
Enpä tiedä mutta tiedän
mitä Valas tekee.
Se sylkee tumppeja
kolme vuosikymmentä
ja saastuttaa valtameristöä.

Sirkku Terävä
ALKUUN  


  Ylioppilasjuhlat Bulgariassa – päivä prinsessana

Bulgariassa ihmiset viettävät poikiensa ja tyttäriensä lukion päättäjäisiä yhtä komeasti kuin häitä. Juhlavalmisteluihin ryhdytään jo alkuvuodesta. Muotisuunnitteluun ja ompelijalla käynteihin kuluu suunnattomasti aikaa ja rahaa. Muodikkaiden pukujen hinnat vaihtelevat 200 - 2000 levaan (n.100 -1000 €). Melkein kaikki ylioppilaat näyttävätkin juhlapäivänä prinsseiltä ja prinsessoilta. Koulu puolestaan varaa kokonaisen hotellin ylioppilasjuhlia varten. Tavallisesti suuri päivä on toukokuun 24.päivä, jota samalla vietetään ”Bulgarian kulttuurin ja slaavilaisen kirjallisuuden päivänä”. Juhlapäivän sijainti vaihtelee toukokuun 21.-28.päivien välillä.

Iltapäivällä oppilaat ajavat mm. ilmapalloin koristelluissa autoissa torvet soiden tapaamaan opettajiaan, vierailemaan heidän luonaan ja hakemassa heidät kotoaan autolla koululle. Päättäjäispäivänä noin klo 18 aikoihin ylioppilaat, opettajat ja koulun rehtori kokoontuvat koulun pihalle, ja jokainen luokka vuorollaan laskee yhdestä kahteentoista, minkä jälkeen huudetaan kuorossa hurraata koulun päättymisen merkiksi. Tällä tavoin juhlitaan niitä 12 vuotta, jotka oppilaat viettivät koulussaan. Runsaasti yhteisiä luokkakuvia tallentuu muistoksi filmille. Tilaisuuden jälkeen sukulaiset ja tuttavat jatkavat juhlintaa kodeissa ja ravintoloissa.
Uudet ylioppilaat ajavat juhlapaikkaan, joka Varnassa on jokin Kultahietikon hotelleista. Autoissa pitää olla valot päällä, että muut autoilijat tai poliisi eivät pysäyttäisi heitä matkan aikana. Hotellissa juhlat alkavat rehtorin puheella, jossa hän toivottaa ylioppilaille onnea ja menestystä elämässä. Illallisilla syödään hyvin, juomina on tarjolla runsaasti vodkaa, rakiaa, viiniä ja olutta. Ylioppilaat ja opettajat juovat yhdessä. Puolen yön jälkeen ylioppilaat voivat jatkaa juhliaan muissa ravintoloissa ja varsinkin niin suosituissa diskoissa. Bulgarialais-nuorten mielimusiikkia on tekno, myös chalga-faneja (bulgarialaista nykymusiikkia) on runsaasti. Ylioppilasjuhlat ovat hyvin näyttävä ja villi tapahtuma Bulgariassa. Useimmat muistavatkin ne kohokohtana ja eräänä kauneimmista hetkistä elämänsä aikana.
Ylioppilaskirjoitukset pidetään Bulgariassa Suomen käytännöstä poiketen vasta kesäkuun alussa. Koulua on käyty tätä ennen koko kevätlukukausi toukokuun juhliin asti. Useimmat kirjoittavat vain kaksi pakollista ainetta. Kesäkuun lopussa ylioppilaille annetaan ”diplomi” (joka vastaa meidän ylioppilastodistustamme) virallisessa tilaisuudessa omalla koululla. Tämän jälkeen alkaa pyrkiminen korkeakouluihin ja kesätyöt.

Heinäkuussa saimme Tinalta (Zlatina) e-mail viestin Sofiasta:
”Minut on juuri hyväksytty Sofian yliopistoon englantilaisen filologian ensimmäisen vuoden opiskelijaksi. Lähes 2000 opiskelijaa osallistui englannin kielen pääsykokeisiin Sofian yliopistossa. Heistä 35% sai alimman arvosanan (2). Pääaineeni lisäksi aion osallistua PR-kursseille ja maailman uskontojen filosofian kursseille. Englantilaisen filologian opiskeluun kuuluu latinan kielen opiskelu, koska se auttoi germaanisten kielten muodostumisessa, mukaan lukien myös nykyenglanti. Sen lisäksi aioin opiskella Englannin ja Yhdysvaltojen yhteiskuntien historiaa eri vuosisatoina, Yhdysvaltain nykykirjallisuutta, käytännön englantia, englanninkielen tyylioppia jne.
Ostin juuri joitakin ensimmäisen vuoden kurssikirjoja mm. D.H. Laurence (Sons and Lovers), George Elliot (The Mill on the Floss), Thomas Hardy (Tess of the Ubervilles), James Joyce (Dubliners ja Portrait of the Artist as a young Man). Minun pitää kääntää joitakin osia niistä ensimmäisen vuoden lopulla pidettävää tenttiä varten.
Sofian yliopisto on ensimmäinen ja vanhin yliopisto Bulgariassa. Se perustettiin vuonna 1888. Veljekset Hristo ja Evlogi Georgiev lahjoittivat 6 800 000 kultalevaa ja 10 200 m2 maata Sofian yliopistorakennusta varten. Rakennus sijaitsee Sofian keskustassa aivan parlamenttitalon vieressä. Sen pääsisäänkäynnissä ovat Georgievin veljesten patsaat. Nykyisin Sofian yliopiston ”St. Kliment Obridski” on Bulgarian laajin ja arvovaltaisin kasvatustieteellinen ja luonnontieteellinen keskus”.

Tina on aloittanut opintonsa Sofiassa. Hän asuu yliopistoasuntolassa kahden muun opiskelijatytön kanssa ja tekee samalla osapäivätöitä. Hänen perheensä, äiti, veli ja isoäiti asuvat Varnassa. Olemme tutustuneet tähänkin perheeseen ensimmäisenä lomakesänämme Bulgariassa vuonna 1991. Vuodet ovat vierineet ja lapset kasvaneet. On ollut hauskaa osallistua juhlintaan monien ystäväperheiden kanssa.


Tinan tekstiä mukaillen Mirja Kekki
ALKUUN

Antoisaa vuotta 2009


ALKUUN