BULGARIAN VIESTI - Suomi-Bulgaria seuran jäsenlehti

Bulgarian viesti kertoo Bulgarian kulttuurista, taloudesta, historiasta, yhteiskunnallisista kysymyksistä, matkailusta - Bulgariasta ennen ja nyt. Lehdessä julkaistaan myös seuran jäsenosastojen kuulumisia ja tapahtumia. Lehteä toimitetaan jäsenistölle, mutta myös ministeriöille, kulttuuriyhdistyksille ja liike-elämän edustajille Suomessa ja Bulgariassa.

Toimitus

Sirkku Okoye, vastaava päätoimittaja, GSM 040  5768614, e-mail: sirkkuokoye@gmail.com
Maj-Lis Lehessalo, toimittaja + taitto, GSM 0400 900433, e-mail: mikki@lehessalo.com
Ritva Särkisilta, toimittaja, GSM 040 5389266, e-mail: ritvasarki@gmail.com

Painopaikka:      Multiprint, Helsinki 2009


Bulgarian Viesti 2/2009 sisältö (aiemmat Bulgarian viestit)
Tänä kesänä… , päätoimittaja Sirkku Terävä
Bulgaria listattu edullisimmaksi matkailumaaksi, puheenjohtaja Tapani Salonen
Bulgaria luonnon monimuotoisuuden ja kulttuurimuistojen säilyttäjänä Euroopan kärkeä, Ritva Särkisilta
Ystävyysryhmä haluaa syventää eduskunnan Bulgaria-tuntemusta, Ritva Särkisilta
Lupaava bulgarialaispianisti vieraili Espoossa, Ilkko Suvilehto
Mustallamerellä marraskuussa, Arto Teräs
Varnan vinkkelistä, Ulla Masalin
Uusi suurlähettiläs Sofiaan
All inclusive –lomalla Bulgariassa, Anja Benson
Belogradtšikin kalliot Maailman ihmeet –listan kakkonen, R.S.
Taas maistuu tarator! R.S.
Japanin prinssi avasi Traakian taidemuseon Bulgariassa, Novinite.com
Bulgaria kielsi tupakoinnin julkisissa rakennuksissa, HS/AP-REUTER


Tekijänimin julkaistut artikkelit edustavat kirjoittajiensa näkemyksiä. Toimitus pidättää itsellään oikeuden lyhentää ja muokata artikkeleita kirjoittajan suostumuksella.

 Päätoimittajan palsta

Tänä kesänä en pääse käymään Bulgariassa. Se pistää muistelemaan niitä paikkoja, joissa olen kokenut joitain elämää suurempia hetkiä. Ne ovat olleet paikkoja ja hetkiä ja sieluntiloja, joissa on tajunnut kokemuksensa ainutlaatuisuuden.
Ensimmäinen tällainen kokemukseni Bulgariassa oli pieni tupakanviljelijöiden kylä Blagoevgradista noin puolen tunnin bussimatkan päässä. Tässä kalkittujen, tiilikattoisten talojen maalaiskylässä minulla oli kunnia yöpyä. Talossa oli vain yksi huone, ja siellä asuivat ystävättäreni mummo ja vaari. Huoneen yhdessä nurkassa oli keittiö, toisessa kandilo ja ikoni, ja kolmannessa mustavalkotelevisio. Talossa oli virvoittavan viileää vaikka ulkona oli helle, joka kypsytti päärynä- ja aprikoosipuiden hedelmiä talon pihamaalla. Näistä mehukkaista päärynöistä olen tällä palstalla tainnut kirjoittaa aiemminkin… Talon vanhukset olivat reippaita, ruskettuneita ja hyväntuulisia kansanihmisiä.
Oli sadonkorjuun aika, ja aamusta iltaan naiset istuivat varjossa ja ompelivat tupakanlehtiä naruihin, jotka sitten asetettiin laavujen alle kuivumaan. Iltaisin ,töiden ja illallisen jälkeen, vanhukset istahtivat vierekkäin penkille talon seinustalle nauttimaan pienen puutarhan rauhasta ja isäntä poltti piipullisen tupakkaa. Siihen aikaan Bulgaria oli Euroopan suurin tupakantuottajamaa, (jos Turkkia ei laskettu Eurooppaan). Tässä kylässä vallitsi rauha: aasit astelivat savisilla teillä ja lauantai-iltana jostain kuului haitarinsoittoa.
En vieläkään tiedä mikä tuon kylän nimi on, en tiedä miten EU:n tupakoinninvastaisen politiikan myötä elinkeinolle on käynyt, enkä tiedä ovatko nuo tapaamani vanhukset enää elossa.
Tämä kylä on paikka, jonka takia ihastuin Bulgariaan lähes kolmekymmentä vuotta sitten. En kuitenkaan enää koskaan palaa tuohon kylään. En halua menettää muistoani. Eksistentiaaliseen kokemukseeni eivät vaikuttaneet ainoastaan maisema tai päärynöiden makeus. Kysymys ei siis ole vain topografisesta paikasta, jota voin suositella yhä muillekin turisteille mielenkiintoisena kohteena. Tässä elämyksessä yhdistyi se, että en ollut osannut odottaa mitään erityistä, eikä mitään erityistä tapahtunutkaan. Kohdalleni vain osui tila ja aika ja ilmiö: ihmisiä, jotka asketismissaan ja hyvyydessään ottivat suomalaisen ummikon koulutytön tykönsä. Tätä en voi enää koskaan saada takaisin.
Siksi toivotankin kaikille Bulgariaan tänä kesänä matkaaville nauttimaan hetkestä, ymmärtämään sen ainutlaatuisuus kun silloin se kohdalle osuu.
Tässä lehdessä esitellään erilaisia tapoja saada kokemuksia Bulgariasta. Kiitän kaikkia kirjoittajia siitä, että olette jakaneet elämyksiä ja vinkkejä uusiin seikkailuihimme!
Sirkku Terävä
ALKUUN
 Puheenjohtajan palsta

Bulgaria listattu edullisimmaksi matkailumaaksi!
Bulgaria oli komeasti esillä Helsingin kaupungintalolla huhtikuun lopulla järjestetyn Bulgaria-päivän merkeissä. Myös toukokuun Eurooppa-päivänä Bulgaria osoitti selvästi kuuluvansa eurooppalaisten maiden piiriin. Mitä uutta olemme oppineet viime aikoina? Ainakin sen että Euroopan maista Bulgarialla on kolmanneksi eniten historiallisia kohteita, Italian ja Kreikan jälkeen. Opimme senkin, että Bulgariassa on toiseksi eniten kuumia mineraalilähteitä, Islannin jälkeen. Suomi-Bulgaria-seuran vuosikokous pidettiin kesäisessä säässä ja muutenkin lämpimissä tunnelmissa. Totesimme, että yhdessä meissä on voimaa, tarmoa ja viisautta. Vuosikymmeniä mukana olleiden aktiivien rinnalla nuoret kantavat kortensa kekoon. Perinteitä kunnioittava työ jatkuu. Suurlähettiläs Bonchev piti vuosikokouksessa mainion alustuksen, jota seurasi vilkas keskustelu. Seuran uusi hallitus on ehtinyt järjestäytyä. Allekirjoittanut jatkaa seuran puheenjohtajana. Kiitän luottamuksesta. Kiitokset vanhalle hallitukselle hyvästä yhteistyöstä, erityisesti kiitän pois jääviä Simo Vaahteraa ja Jordan Jordanovia. Onnittelut uudelle hallitukselle. Toivotamme Alin ja Karin tervetulleiksi. Vanhan tavan mukaan voitte esitellä itsenne seuran jäsenistölle lehden sivuilla seuraavissa numeroissa. Kesälomakausi alkaa. Brittiläisessä vertailussa Bulgaria on listattu edullisimmaksi maaksi matkailijoille, ohittaen jopa Thaimaan. Tutkimus vertaili ravintolaruoan, postimaksujen, englanninkielisten sanomalehtien ja pulloveden lisäksi hyttyskarkoitteiden hintoja. Ykköstila varmaan kannustaa suomalaisiakin matkustamaan sankoin joukoin Bulgariaan nauttimaan maan edullisesta hintatasosta ja hyvästä palvelusta. Aktiivista ja hyvää kesää kaikille!
Tapani Salonen
ALKUUN


 Bulgaria luonnon monimuotoisuuden
ja kulttuurimuistojen säilyttäjänä Euroopan kärkeä

Luonto kutsuu oli teemana Bulgaria-päivällä, jona maa esittäytyi juhlavasti Helsingin kaupungintalolla huhtikuun lopulla. Päivän oli järjestänyt Bulgarian Suurlähetystö Bulgarian Valtion Matkailutoimiston ja Helsingin kaupungin tuella sekä yhteistyössä Bulgarian EU-toimiston kanssa. Tilaisuuden avasivat suurlähettiläs Plamen Bonchev sekä apulais-kaupunginjohtaja Paula Kokkonen.

Bulgarian valtion matkailutoimiston vara-pääjohtaja Stella Baltova valotti Avoimet ovet avoimiin sydämiin –multimedia-esityksellä erityisesti Bulgarian matkailun uusia mahdollisuuksia. Kaikkea sitä, mitä on olemassa myös rantalomien lisäksi: luonto- ja maatilamatkailua, patikointia, kulttuurimatkailua, seikkailu- ja urheilumatkailua, mm. laskettelua ja golfia - kenttiä on kuulemma jo kahdeksan. Arvovaltaiselle kutsuvierasjoukolle kerrottiin, että Bulgariasta on pyritty tekemään suotuisaa kohdetta myös sijoittajille. Luonnon monimuotoisuuden säilyttäjänä Bulgaria arvioitu Euroopan toiseksi par-haaksi matkailumaaksi, kulttuurimuisto-merkkien säilyttäjänä kolmanneksi. Ja harva tietää, että Bulgariassa on Islannin jälkeen eniten kuumia mineraalilähteitä. Kylpylämatkailu on myös kasvava suunta. Maan tuloista 15,6 % tulee suoraan turismista ja sen palveluksessa on n. 474.000 ihmistä.
Suomalaisia maassa kävi viime vuonna 75 000 - 80 000. Aiemmin päivällä Stella Baltova oli ollut neuvotteluissa Matkailun edistämiskeskuksessa sekä tavannut suomalaisia matkanjärjestäjiä, joten luvut ehkä tästä vielä kehittyvät. Turismitilastot kertovat, että eniten matkailijoita tulee naapurimaista Kreikasta ja Romaniasta. Selvästi eniten Bulgariaan matkustetaan Romaniasta. Matkamessuilla tapaamani romanialaismies kertoi, että EU:hun liittymisen jälkeen hintataso on maassa noussut paljon Bulgariaa enemmän eikä tavallisilla romanialaisilla siksi ole varaa lomailla omalla Mustallamerellään, vaan matkustetaan Bulgariaan. Suurlähettiläs Bonchev esitti tervetuliais-puheessaan toivomuksen, että jokainen paikallaolija oppisi tilaisuudessa jonkin uuden asian maasta. Ornitologiaa harrastava tuttava kysyi minulta joskus vuosi pari sitten luontomatkailusta ja mainostin Srebarna-järveä ja Ropotamo-jokea. Luontomatkailua käsittelevästä esitteestä löysin nyt tiedon, että tällä hetkellä suosituin lintuturismikohde maassa on Atanasovsko -järvi Burgasin lähellä - se oli minun uusi asiani.
Ohjelmassa kuultiin Kornazov Bandia, jazztrioa, jonka soitti ns. avantgardistista jazzia. Se toi mieleen enemmän ns. modernin taidemusiikin kuin perinteisen rytmikkään jazzin. Georgi Kornazovin instrumentti oli vetopasuuna, jota hän käsitteli monipuolisesti; erittäin persoonalliseen tapaan ja silminnähden antaumuksella. Kaupungintalon alakerrassa oli 360 astetta -näyttely Aleksandar Ivanovin ilmavalo-kuvista, jotka muistuttivat abstrakteja maalauksia; niissä pelattiin bulgarialaisen maiseman komeilla, monivärisillä elementeillä.
Juhlavasta tarjoilusta tekee mieli mainita erikseen muskattirypäleestä valmistettu hieno valkoviini - Muscat Karnobat vuodelta 2007 - erityisesti, kun Alkon listoilta ovat bulgarialaisviinit lähes hävinneet! Valko-viineistä jäljellä on vain Misket, joka ei ehkä anna parasta mahdollista kuvaa Bulgarian viinituotannosta. Punaviinejäkin on Alkon listoilla makean Melnikin lisäksi enää vain yksi! Maan upeasta viinitarjonnasta saa käsityksen ilmeisesti vain matkustamalla paikan päälle. Ei tietysti hullumpi vaihtoehto sekään.
Ritva Särkisilta
ALKUUN
 Ystävyysryhmä haluaa syventää eduskunnan Bulgaria-tuntemusta

Bulgarian EU-jäsenyys on jonkin verran vähentänyt Suomen ja Bulgarian parlamenttien ystävyysryhmien yhteydenpitoa. Bulgaria on uutena EU-maana tietenkin kiinnostunut eurooppalaisista toimintamalleista, rahoitusjärjestelyistä ja EU-lainsäädännöstä, mutta tietoa hankitaan nyt enemmän suoraan Brysselistä kuin entiseen tapaan ystävyysryhmien kautta, kertoo eduskunnan Bulgaria-ystävyysryhmää vetävä kansanedustaja Ilkka Kanerva.

Ulkoministeriön ja suurlähetystöjen asema on korostunut puolestaan Bulgaria-ryhmän tiedonhankinnassa. Ryhmä pitää yhteyttä Bulgarian suurlähetystöön Suomessa ja Suomen suurlähetystöön Bulgariassa. Tapaamisissa keskustellaan suurlähettiläiden kanssa yhteisistä asioista, ja ryhmä ja lähettiläs informoivat toisiaan ajankohtaisista tapahtumista; keskustellaan erilaisista poliittisista teemoista, parlamenttivaalien tuloksista tai ehdokasasetteluista ja puolueiden poliittisten ohjelmien painopisteistä jne. Ystävyysryhmän tavoitteena on uusissakin oloissa laajentaa ja syventää suomalaisten kansanedustajien tietämystä Bulgarian politiikasta ja yhteiskunnasta. Ryhmän jäsenet tapaavat Bulgariasta saapuvia parlamenttivaltuuskuntia ja isännöivät Bulgarian parlamentin Suomi-ystävyysryhmän valtuuskuntien Suomen vierailuja. Valtuuskunnille - joita ennen EU-aikaa tosin niitäkin vieraili enemmän - on järjestetty tapaamisia ulkoministeriössä, eduskunnan puhemiehistön luona sekä valiokuntien ja yksittäisten kansanedustajien kanssa. Myös pääkaupunkiseudun ulkopuolelle on järjestetty tutustumismatkoja ja vieraille on esitelty mm. suomalaisia yrityksiä ja yritys-filosofiaa.
Kokemukset ystävyystoiminnasta ovat olleet hyviä, ja kun bulgarialaisia vieraita saapuu Suomeen, ryhmän toiminta vilkastuu aina ja ystävät otetaan vastaan avosylin, Kanerva vakuuttaa. Eduskunnan ystävyysryhmiin ilmoittaudutaan oman kiinnostuksen perusteella. Mielenkiinto maahan herää usein virka- tai lomamatkan aikana. Kanerva kertoo, että hänen Bulgaria-kokemuksistaan erityisesti urheiluyhteydet SVUL:n puheenjohtaja-aikoina 1991-2005 ovat lähentäneet häntä maahan. Eduskunnan varapuhemiehenä ollessaan Kanerva on johtanut suomalaista parlamenttivaltuuskuntaa Bulgariassa ja ministerinä puolestaan tavannut bulgarialaisia poliitikkoja, virkamiehiä ja eri alojen asiantuntijoita.
Kanervan edeltäjä ryhmän vetäjänä oli Jari Vilén, joka siirtyi suurlähettilääksi Budapestiin. Kanerva valikoitui Vilénin jälkeen ryhmän vetäjäksi luontevasti vankan ulko-poliittisen kokemuksensa perusteella.

Eduskunnan Bulgaria-ystävyysryhmään kuuluvat tällä hetkellä:
Ilkka Kanerva (kok) puheenjohtaja
Bjarne Kallis (kd) varapuheenjohtaja
Saara Karhu (sd)
Katri Komi (kesk)
Kari Kärkkäinen (kd)
Elisabeth Nauclér (ruots)
Heli Paasio (sd)
Tuula Peltonen (sd)
Kimmo Sasi (kok)
Timo Soini (ps)
Tuulikki Ukkola (kok)
Kari Uotila (vas)
Raimo Vistbacka (ps)

Ritva Särkisilta

ALKUUN
 Lupaava bulgarialaispianisti vieraili Espoossa

Tarina sai alkunsa, kun musiikkialan ammattilaiset Hannele Björklund (Oopperastudio r.y.) ja prof. Maija Weitz vierailivat Wienissä ja huomasivat siellä bulgarialaisen Elena Ivanovan esiintymässä. Tästä alkoi yhteistyö, joka johti Elenan esiintymiseen Espoon Steinerkoululla 26.3.2009. Bulgarian suurlähetystö kunnioitti tilaisuutta konsuli Stoyan Petkovin edustamana. Petkov ojensi kukkakimpun nuorelle bulgarialaisesiintyjälle.

Tutustuin etukäteen Elenan ansioluetteloon ja musiikista sen kummemmin ymmärtämättä huomasin hänen saaneen palkintoja kansainvälisistä kilpailuista Bulgariassa ja Itävallassa. Elenaa kuunnellessani minuun teki vaikutuksen hänen lämpönsä ja intensiivisyytensä. Hän oli pukeutunut purppuranväriseen mekkoon. Sain tilaisuuden haastatella Elenaa väliajalla. Koska hän esitti Beethovenin tuotantoa, joka osoittautui hänen suosikikseen, päätin kysyä lisää:
- Tuleeko taiteilijan pystyä visualisoimaan mielessään esittämänsä teoksen aiheet?
- Aina se ei ole mahdollista, vaan esittäjä voi lähinnä poimia viitteitä säveltäjän senhetkisestä elämäntilanteesta jäljelle jääneiden kirjeiden kautta. Minulle tulee mieleen tänä iltana esittämästäni Beethovenin musiikista purppura väri.
Elena on kotoisin kulttuurillisesti vireästä Blagoevgradin kaupungista Lounais-Bulgariassa. Isovanhemmat molemmilta puolin ovat hyviä laulajia. Blagoevgradissa hän asui 13-vuotiaaksi asti, kunnes muutti Sofiaan musiikkikoulutuksen takia. Tällä hetkellä hän asuu tasapuolisesti Sofiassa, Blagoevgradissa ja Wienissä. Elena on juuri väitellyt tohtoriksi Sofian musiikkiakatemiassa aiheesta ”Etnomusikologisia tutkimuksia eräistä Blagoevgradin alueen kylistä”.
Konsertin aikana mietin, että tuskin lienee sattumaa Itävallan kehittyminen musiikin suurvallaksi: germaaninen, unkarilainen ja slaavilainen kulttuuri ovat kohdanneet siellä. Wien on enemmän kansojen vaelluksen keskipisteessä kuin esim. Saksa. Tonavan varrella sijainti vaikuttaa ja sama joki ulottuu Bulgariaan asti, vieden ihmisiä ja vaikutteita mukanaan.
Väliajan jälkeen sain tutustua myös tenori Matias Haakanan taitoihin ansioituneen Maija Weitzin säestämänä. Avausesitys, Jean Sibeliuksen ”Ristilukki” teki minuun syvimmän vaikutuksen. Pystyin kuvittelemaan mielessäni erään tuntemani henkilön, joka punoo katalia juonia ja hihittelee pahansuovasti. Mieleeni tuli myös ”Pessi ja Illuusia”-elokuvan hämähäkki Jorma Uotisen esittämänä. Myös Merikannon ”Laatok-ka” tunkeutui tajuntaani, mutta loput oopperahelmet ruotsiksi, italiaksi ja ranskaksi esitettyinä (Stjärnöga, Nessun Dorma, otteita Turandot:sta ja Helmenkalastajista) jäivät minulle pinnallisemmiksi tuttavuuksiksi. Kokonaisuus oli monipuolinen ja laaja. Naisenergian alkuun panemana saatiin aikaan hieno konsertti, josta huomasin lähteväni virkeänä. Samanlainen vire välittyi kuulijoista, näin iloisia kasvoja salista poistuessani. Laulu on hengen voimaa ja klassisen musiikin tunnelma tarttuu.

Ilkko Suvilehto
ALKUUN
 Mustallamerellä marraskuussa Hiljaisia lomakyliä ja kauniita telttapaikkoja
http://ajt.iki.fi/travel/bulgaria/bulgaria_route_map.jpg
Reittikartta.

Matkustin syksyllä 2006 polkupyörällä Mustanmeren rannikkoa seuraillen Romanian ja Bulgarian halki Turkkiin Istanbuliin. Hiekkarantojen ympärille rakennetut lomakylät näyttivät marraskuussa lähinnä aavekaupungeilta, mutta se oli pikemminkin kiehtovaa kuin pelottavaa. Kaliakran niemellä ihailin liettualaisen matkakumppanini kanssa täysikuun loistetta meren aalloilla. Varnassa vietimme kaupunkielämää ja maistelimme bulgarialaista ruokaa uusien ystävien seurassa. Paikallisiin asukkaisiin tutustuminen oli helppoa turistilaumojen puuttuessa. Sunny Beachilla nautimme pari päivää luksuksesta upouudessa loma-asunnossa, mutta telttailu luonnossa oli lopulta kuitenkin lähempänä matkailijan sydäntä.

Marraskuun kolmantena päivänä vuonna 2006 Romanian ja Bulgarian rajalla satoi räntää. Olin matkalla kohti etelää liettualaisen ystäväni Erten kanssa, rauhalliseen tahtiin meren rantaa seuraillen. Kaivoimme esiin pipot ja käsineet, jotka luonnollisesti kastuivat sateessa mutta lämmittivät silti vähän.
Reilun parinkymmenen kilometrin ajon jälkeen saavuimme Shablaan, josta pienen etsiskelyn jälkeen löysimme edullisen majatalon. Olimme ainoat asiakkaat. Omistaja tarjosi meille lämmikkeeksi Atlantic-merkkistä vodkaa ja herkullista koti-tekoista hunajaa. Kokkasimme päivällistä ja aloimme tutkiskella kioskista ostamaamme maantiekarttaa.

Telttapaikka jyrkänteen reunalla.
Suunta oli kohti etelää ja meri vieressä, joten eksyminen oli käytännössä mahdotonta. Kartan avulla pystyimme kuitenkin valitsemaan päätien sijaan pikkutien aina kun sellainen oli tarjolla. Shablasta suuntasimmekin seuraavana päivänä kohti Kaliakran niemeä, vaihteeksi auringonpaisteessa. Matkan varrella ihmettelimme kalastajien hökkelikyliä ja aution ulkoilmakylpylän yksinäistä suihkua, joka valutti vettä betoni-tasanteelle seuraavan kesän käyttäjiä odottaen.
Saavuimme Kaliakraan päivän jo kääntyessä kohti iltaa. Niemi kohosi majesteettisesti ympäröivästä merestä ja sen kärjessä oli vanha linna. Ensin aurinko värjäsi
läntisen taivaanrannan punaiseksi ja sitten kuu nousi suurena ja pyöreänä idästä. Istuimme niemenkärjessä vanhan kivisen kappelin katolla merta katsellen ja otimme valokuvia. Sen jälkeen palasimme hiukan takaisin päin ja pystytimme telttamme ruohikolle vain parin metrin päähän jyrkänteestä, jolta oli kymmenien metrien pudotus alas aaltoihin. Kuunsilta näkyi edelleen merellä edessämme, kun keittelimme riisiä ja vihanneksia päivälliseksi.
Raunioiden muuri suojasi osittain tuulelta, mutta tarvitsin silti lähes kaikki vaatteeni pysyäkseni lämpimänä makuupussissa. Eikä ihme, teltan ulkopuolelle jättämässämme kattilassa oli aamulla parin sentin kerros jäätä. Pyörän kumi oli puhjennut, mutta mikäs sitä oli paikkaillessa kun aurinko taas aamulla paistoi ja joka suuntaan avautui upea maisema. Eihän meillä ollut mihinkään kiire.

Suolistosoppaa ja baareja Varnassa
Kaliakrasta matka jatkui kohti Varnaa, jossa meillä oli sovittu majoitus Hospitality Club -nettiverkoston kautta. Perillä odotti kuitenkin pieni yllätys, kun emme saaneet puhelinyhteyttä ja verkosta löytämässämme osoitteessa asui aivan toinen perhe. He olivat varmasti yhtä yllättyneitä kuin me, mutta kutsuivat kuitenkin ystävällisesti sisään kahville. Myöhemmin kävi ilmi, että majoitusta tarjonnut jäsen oli muuttanut ja unohtanut päivittää osoitteensa.
Meinasimme jo lähteä takaisin keskustaan etsimään hotellia, mutta soitimme vielä eräälle toiselle klubin jäsenelle, johon olimme olleet yhteydessä aiemmin. Hän oli itse matkoilla, mutta hommasi kuitenkin meille yösijan kaverinsa Stoykon luota. Niinpä tupsahdimme pyörinemme ja kaikkine tavaroinemme keskelle kaveriporukan illanviettoa puoli kahdentoista aikaan illalla.
Stoyko osoittautui leppoisaksi kaveriksi, jolla oli hassu kämppä. Asunnossa oli peri-aatteessa neljä huonetta, mutta yksi makuuhuone oli remontissa ja kaksi muuta täynnä tavaraa. Niinpä lähinnä keittiö, olohuone ja kylpyhuone olivat käytössä. Suihkusta oli kylmän veden hana rikki, joten siitä tuli vain kuumaa vettä. Olimme peseytyneet useasti kylmällä vedellä, mutta pelkkää kuumaa vettä tarjoileva suihku oli uusi kokemus.
Varna oli Bulgarian reissumme ensimmäinen hiukan isompi kaupunki, joten siellä oli elämää marraskuussakin. Stoykon ja hänen kaveriensa opastuksella tutustuimme katujen, puistojen ja arkeologisen museon lisäksi paikallisiin ravintoloihin ja baareihin. Maistoimme lehmän suolistosta tehtyä soppaa, jonka kohtalosta bulgarialaiset olivat huolissaan: maa oli vuoden vaihteessa liittymässä Euroopan Unioniin ja EU-säännöt kuulemma pitivät kyseisen perinneruoan valmistusmenetelmää liian epähygieenisenä. Paikallisesta polkupyörä-liikkeestä löytyi ohjaustangon koristeeksi hieno äänitorvi.

Loma-asunto Sunny Beachilla
Varnasta ajelimme edelleen kohti etelää lähinnä aavekaupunkeja muistuttavien tyhjien lomakylien läpi. Kesällä näkymä olisi varmasti ollut hyvin erilainen tuhansien turistien kansoittaessa rantoja ja rakennusmiesten paukuttaessa pystyyn yhä uusia hotelleja. Rakennusbuumi oli vallannut käytännössä koko rannikon, luonnontilaan jätettyä rantaa ei juuri näkynyt. Myöhemmin tapaamamme ranskalainen kiinteistösijoittaja kertoi, että useiden ranta-tonttien hinnat olivat seitsemässä vuodessa monikymmenkertaistuneet.
Pari päivää myöhemmin saavuimme Sunny Beachille, yhdelle koko Bulgarian kuuluisimmista hiekkarannoista. Rannalle poiketessamme meitä tulivat jututtamaan Blagovesta ja Nicholay, Sofiasta kotoisin oleva ystävällinen pariskunta. He olivat hiljattain hankkineet yhdestä rannan viereisistä taloista kaksi lomahuoneistoa, toisen itselleen ja toisen vuokrattavaksi lomailijoille. Kesäkauden ulkopuolella sijoitusasunto oli tyhjillään.
Blagovesta ja Nicholay olivat kovasti kiinnostuneita matkastamme ja kutsuivat meidät luokseen kylään. He antoivat meille avaimet toiseen asunnoistaan ja sanoivat että voisimme yöpyä siellä jos haluamme. Telttaretki vaihtui siis yllättäen parin päivän luksuslomaksi upouudessa loma-asunnossa. Kaiken kukkuraksi saimme vielä nauttia lähes 20 asteen päivälämpötiloista loppusyksyn lämpöaallon vallatessa Bulgarian. Kävimme uimassa ja tutustuimme läheiseen historialliseen pikkukaupunkiin Nesebariin, joka satoja vuosia vanhoine taloineen ja kapeine mukulakivikatuineen oli kuin suoraan satukirjasta.

Kolme matkamiestä syrjäisillä poluilla
Sunny Beachin jälkeen seuraava kohde oli Burgas, jossa tapasimme belgialaisen Emilen. Hänkin oli liikkeellä polkupyörällä ja matkalla kohti Istanbulia, joten matkaseurueestamme tuli kolmihenkinen. Emile oli 50 vuoden iästään huolimatta vähintään yhtä seikkailuhenkinen kuin Erte ja minä, ja kertoi huimia tarinoita vuosistaan Afrikassa ja Kaakkois-Aasiassa.
Emilen kanssa jatkoimme matkaa tuttuun tapaan, hiljakseen ajellen ja pimeän tullen teltat pystyttäen. Tsarevossa tapasimme iäkkään taiteilijan, joka oli aikanaan asunut Pariisissa siltojen alla ja tienannut hyvät rahat kaduilla muotokuvamaalarina. Pääsimme yhdeksi yöksi hänen mökkiinsä. Tsarevon jälkeen poistuimme meren rannikolta ja ajoimme pikkutietä Brodilovo-nimiseen kylään. Sieltä alkoi Veleka-joen rantaa kulkeva kärrypolku, jota päätimme seurata vaikkei sitä kartaltamme löytynytkään.
Joenrantareitti oli upea. Vapaana niityllä juoksevat hevoset tulivat tervehtimään ja paimenet laiskottelivat vuohilaumojensa ympärillä. Kukkulat kohosivat vehreinä ympärillä, nautimme luonnon kauneudesta ja otimme valokuvia.
Veleka-joen rantareitillä hevonen tuli tutkimaan olisiko pyörässä jotain syötävää. Pari päivää myöhemmin saavuimme Malko Tarnovoon, jossa söimme pitkästä aikaa ravintolassa ja majoituimme sisätiloissa. Illalla katsoimme televisiosta Euronewsiä ja huomasimme että paavi oli vierailulla Turkissa. Sinne mekin jatkoimme seuraavana päivänä sumussa ja tihkusateessa, jättäen Bulgarian kolmen ja puolen muistorikkaan viikon jälkeen.

Mietteitä Bulgariasta
 Bulgaria oli matkan aikana juuri liittymässä Euroopan Unioniin, mikä oli varsin yleinen puheenaihe. Kaupungeissa suurin osa suhtautui unioniin myönteisesti, mutta niiden ulkopuolella kannatus oli vähäisempää ja EU:n mukanaan uudet säännöt sekä hintojen nousu harmittivat. Liittymis-neuvotteluista vastannut poliitikko oli saanut lisänimen "the yes lady", koska hän oli kuulemma antanut liian helposti periksi EU:n vaatimuksille eikä puolustanut riittävästi maan omia etuja.
Rakennusbuumi kävi erityisesti rannikolla ja kaupungeissa kuumana ja asuntojen sekä tonttien hinnat olivat karanneet tavallisten bulgarialaisten ulottumattomiin. Kommunismin romahdettua asunnot oli pääosin annettu asukkaille joten lähes kaikilla oli katto pään päällä, mutta uudesta asunnosta haaveilevien nuorten parien tilanne oli vaikea. Myös ruoan hinta nousi, mutta palkat eivät läheskään samaan tahtiin. Maailmanlaajuinen taantuma lienee sittemmin muuttanut tilannetta jälleen, mutta tuskin helpompaan suuntaan. Mustanmeren rannikko oli sesongin ulko-puolella kiehtova ja edullinen matkakohde. Säiden kylmettyä turistit olivat kaikonneet lähes täysin. Vanhoihin kaupunkeihin kuten Nesebariin ja Sozopoliin sai tutustua rauhassa. Harvoista auki olevista hotelleista pystyi neuvottelemaan huoneita alennus-hintaan. Telttailukaan ei tuottanut vaikeuksia ― kesällä meidät olisi varmaan hätistelty ainakin rannalta pois. Erten ja Emilen seurassa opin itsekin matkustamaan entistä huolettomammin, antaen tilaa sattumalle ja luottaen että kaikki aina lopulta järjestyy. Paikalliset asukkaat ottivat pyörämatkailijat ihmetellen, mutta hyvin ystävällisesti vastaan. He olivat luonteeltaan hiljaisempia kuin romanialaiset ja turkkilaiset, mutta auttoivat aina kun kysyimme jotain ja monta kertaa jopa kutsuivat meidät sisään. Erte osasi venäjää, joka osoittautui moneen kertaan hyödylliseksi vanhemman väen kanssa. Nuoret osasivat yleensä englantia. Herkullinen ruoka jäi myös mieleen. Ravintoloissa maistelimme perinneruokia sekä kalaa. Matkaeväiksi ostimme yleensä lei-pää, juustoa, jugurttia, vihanneksia ja riisiä tai pastaa, sekä toisinaan pullollisen edullista viiniä. Bulgarian sisämaa jäi tällä kertaa näkemättä mutta sinne voi matkustaa toiste, vaikkapa kesällä kun kaikki muut ovat rannikolla.

Kuvat ja kuvatekstit
http://ajt.iki.fi/travel/bulgaria/bulgaria_route_map.jpg
Reittikartta.

http://ajt.iki.fi/travel/bulgaria/img_6115_bulgaria_kaliakra_me_moon.jpg
Kuu valaisi meren kauniisti Kaliakran niemellä.

http://ajt.iki.fi/travel/bulgaria/img_6135_bulgaria_kaliakra_camp.jpg
Telttapaikka jyrkänteen reunalla.

http://ajt.iki.fi/travel/bulgaria/img_6307_varna_fisherman.jpg
Kalastaja Varnan edustalla.

http://ajt.iki.fi/travel/bulgaria/img_6746_bulgaria_sunny_beach_holiday_apartment.jpg
Sunny Beachilla saimme pariksi yöksi käyttöömme komean loma-asunnon.

http://ajt.iki.fi/travel/bulgaria/img_6801_bulgaria_nesebar_houses.jpg
Nesebarin veikeät talot oli rakennettu kivestä ja puusta.

http://ajt.iki.fi/travel/bulgaria/img_7099_bulgaria_camping_with_emile_and_erte.jpg
Päivällistä kokkailtiin usein ulkona illan hämärässä.

http://ajt.iki.fi/travel/bulgaria/img_7274_bulgaria_veleka_horse_eating_bicycle.jpg
Veleka-joen rantareitillä hevonen tuli tutkimaan olisiko pyörässä jotain syötävää. 

Teksti ja kuvat: Arto Teräs( ajt at iki.fi)
ALKUUN


 Varnan vinkkelistä
Taasen on päästy kuulemaan käen kukkumista ja nuuhkailemaan kukkivia kieloja! Menneen talven lumista on vaan huterat muistikuvat. Tosiasiassa, olihan se taas kerran ns. erilainen talvi, kaasuhanat kiinni kylmimpään vuodenaikaan ja vielä laman keskellä! Kaupat kyllä asettelivat jos jonkinlaisia sähkölämmittimiä tarjolle, ja hyvin näkyivät kelpaavan. Kallistahan sähkön käyttäminen lämmitykseen on täälläkin, ilman lamaakin ihmiset aprikoivat pakkasilla että syökö vai lämmittääkö... Luojan kiitos pisimmillään tänä talvena sähköt olivat poissa vain kolme vuorokautta, yhteen menoon, mutta selviydyttiin siitäkin työntämällä aamusta iltaan pökköä pesiin! Onneksemme kaasua meillä tarvitaan vaan tupakansytyttimeen...

Laman vaikutukset näkyvät, moni puoti on vetänyt luukkunsa kiinni, kaupan ostos-pusseista kuultelee vaan välttämätön leipä ja kisela mljako eli bulgarialainen jugurtti... Olen monesti ajatellut, miten maaseudulla asuva väestö on siinä onnellisessa ase-massa, että vaikka käteistä saattaa olla todella niukasti, heillä on aina kunnollista ¨luomuruokaa¨, koska joka neliösentti on varmasti tontista hyötykäytössä, tietty oma-varaisuus on nykyisin kullan arvoista! Talveksi säilötään tynnyreittäin kaalia, tehdään jos jonkinlaista vihannespikkelsiä,  viiinit ja rakijat omasta tuotannosta ja kanaa, kalkkunaa tai possua pataan, niin avot !

Suuremmassa kokonaiskuvassa lama koettelee härskillä tavalla, tehtaita on suljettu, terästeollisuus hiipumassa, palkat maksamatta työnsä tehneille ihmisille kuukausitolkulla, maanviljelijöille luvatut tuet maksamatta, rautatiet menossa konkurssiin kun rahtitavaraa ei ole kuljetettavaksi.... Ei ihme, että toimeentulon äärirajoilla rahaansa odottelevat ihmiset järjestävät tiesulkuja, parkkeeraavat itsensä Sofiassa hallintorakennusten eteen protestinaan. ..tosin ilman konkreettisia tuloksia... Vaikea suomalaisen ymmärtää kuinka ihmisten palkat voidaan siirtää odottamaan parempia aikoja jopa puoleksi vuodeksi!!!

Ihailen bulgarialasten naapureittemme luonnollista iloisuutta ja yhdessäoloa! Nyyttikestejä muistuttavat tapaamiset isolla joukolla, miltei joka viikko, nostattavat mieli-aloja harmaassa arjessa... kaikki tuovat omanlaisensa salaatin tai banitsan, unohtamatta kotitekoisia juomia ja jo parin salaatin jälkeen ollaankin jo valmiita pistämään tanssiksi! Siinä touhussa arki unohtuu ja nauru raikaa! Omalta osaltani olen pitänyt huolen siitä, että karjalanpiirakat ja korvapuustit ovat naapureillemme tuttuja herkkuja ...ja ¨vaihtotalous¨ toimii - joka lauantain leivonta antaa meidän perheelle kaikki vuodenajan vihannekset ja hedelmät, kas, kun minä en osaa viljellä muuta kuin ruusuja, ja koiralaumamme tarvitsee vapaan nurmikon temmeltääkseen...Näin on hyvä.

Melkein huvittavalta tuntuu lukea lehdistä tämän maan korruptiosta, ihan niin kuin siitä ei olisi oltu tietoisia ennen EU:hun liittymistä... jolloin se oli todella räikeää rahastamista, varsinkin ulkomaalaisilta. Siihen on jonkin asteista parannusta vissiin tullut EU:n myötä, mutta ”niin paljon ois aihetta lauluun”, kuten vanhassa laulussa sanotaan... Kotimaiset lehdet ovat kuulemani mukaan ruotineet aika räväkästi näitä asioita, ehkä tilanne ei ole niin hyvä kuin toivoisi, mutta ei tämä myöskään ole niin paha kuin oletetaan... tavallisen tallaajan näkökulmasta. Joskus panee tietty ihmettelemään, että mistä hemmetistä joillakin tyypeillä on varaa ajaa hulvattomasti Lexuksen, Cadillacin, Mersun ja Bemarin tuliterillä maastureilla, ja ne eivät näytä jäävän liikennettä valvovan poliisin puhuteltaviksi, mutta hällä väliä... Bussilla pääse Varnan keskustaan meiltä levalla ja vuoroja on riittävästi! Ja niillä kolmella apinalla oli muinoin ihan kelpo käyttäytymismalli...

Suomalaisista ihmiset tykkää! Oltiin yks päivä koiria juoksuttamassa rannalla kun eräs iäkäs naishahmo tuli kysymään, että mistäs olette kun puhutte vieraan maan kieltä . No tietty rinta rottingilla vastasimme, että SUOMALAISIA ollaan! Hymy levisi hänen kasvoilleen oitis. Hän kertoi työskennelleensä parikymmentä vuotta Kultahietikolla ja osaa myös vähän suomea. Aina kun suomituristi tuli ravinteliin, hän kysyi suomenkielellä :”Hyvää päivää. Mitä kuuluu??” Ja vastaus oli aina: ”Votka-Kola !” Että sillai....

Ja vielä tämän päivän torihinnat :
uudet perunat 50 senttiä kilo
mansikat 2 euroa kilo
Nähdään kesällä Varnassa !

Ulla Masalin
ALKUUN
 Uusi suurlähettiläs Sofiaan
Tasavallan presidentti on nimittänyt 13. maaliskuuta suurlähettilääksi: Ulkoasiainneuvos Tarja Laitiainen Sofiassa Bulgariassa olevan edustuston päällikön tehtävään 1. syyskuuta 2009 lukien.

Laitiainen siirtyy uuteen tehtäväänsä Luxemburgista, jossa hän on ollut suurlähettiläänä vuodesta 2005 lähtien. Hän tuli ulkoministeriön palvelukseen vuonna 1981. Hän on työskennellyt Suomen suurlähetystöissä Limassa ja Tokiossa sekä Suomen YK-, OECD- ja Unesco-edustustoissa. Kiertävänä suurlähettiläänä Afganistanissa ja Pakistanissa hän on oli vuosina 2002-2005, jonka aikaisista kokemuksista hän on kirjoittanut myös kirjan Taksi Kabuliin (Otava 2006).

Laitiainen on ollut lisäksi kansallisena asiantuntijana EU:n komissiossa. Ulkoministeriössä hän on työskennellyt eri tehtävissä poliittisella, kauppapoliittisella ja kehityspoliittisella osastolla sekä Aasia ja Oseania -yksikön päällikkönä
ALKUUN
 All Inclusive -lomalla Bulgariassa

Laskeuduimme mustaan kevätyöhän Burgasin kentälle toukokuussa 2006. Olimme ensimmäistä kertaa valinneet kohteeksi hotellin all inclusive -palveluin. Aikaisemmilla lomilla oli joskus kulunut kohtuuttomasti aikaa ruokapaikkojen etsimiseen ja ruokalistojen tavaamiseen, olimme päättäneet vapautua siitä. Olin hieman ennakkoluuloinen ja arvelin kyllästyvämme hotellin ruokatarjontaan, sama paikka koko viikon! Kohteeseemme Obzoriin ei ollut menossa muita, joten myöhäisiltainen matka taittui tilataksissa mukavasti. Hotelliin saavuttuamme oli ruokailuajat jo ohitettu eikä mitään ollut tarjolla, ennakkoluulot kasvoivat. Ensimmäinen aamiainen sai ne murtumaan. Ruokasalin ovella toivotettiin ”good morninig”,. Kauniisti Bulgarian perinteisin tekstiilein katetut pöydät ja upeat noutopöydät hymyilevän henkilökunnan siivittämänä odottivat asiakkaitaan. Kaikki oli hyvää ja liiankin houkuttelevasti esillä.

Vatsat pullollaan köllähdimme uima-altaan äärelle torkkumaan, talven töistä väsähtäneinä. Janon yllättäessä tarjosi allasbaari runsaita antejaan. Lounas yllätti jälleen kauneudellaan, runsaudellaan ja laajalla valikoimallaan. Rakastan kirsikoita ja mansikoita, mieheni maistellessa kala- ja liha-ruokia, minä suorastaan ahmin punaisia herkkujani ja sitten keräsin niin runsaan salaattiannoksen, etten muuta jaksanut maistaakaan. Kurkun sai huuhdeltua virvoitusjuomilla, oluella tai paikallisilla viineillä. Henkilökunta oli kauniisti puettu, ystävällinen ja hymyilevä. Päiväunien jälkeen istahdimme aulabaariin kahville, koko päivän oli tarjolla pikkupurtavaa siltä varalta, että nälkä yllättäisi ruokailujen välillä. Ulko-parvekkeella meressä hyppiviä delfiinejä ihaillen syöty loistokas päivällinen ystävällisen henkilökunnan hääriessä ympärillä kruunasi ensimmäisen lomapäivämme.
Toisen lomapäivän aamiaisen jälkeen osallistuin nurmikolla aamujumppaan, jonka veti pirtsakka opiskelijatyttönen englannin, saksan ja ranskan kielillä. Sen enempää ruokiin kuin tarjoiluunkaan ei tarvinnut pettyä tänäänkään.
Kolmantena päivänä kävin aamulla juoksemassa, aamiaisen jälkeen nurmijumpalla ja lounaan jälkeen reippaassa allasjumpassa. Illalla menimme ravintolaan ja siellä oli mukavaa ohjelmaa, mm. letkajenkan tyylistä tanssia. Rahaa hotellissa ei voinut käyttää lainkaan, ainoastaan kansainväliset juomat olivat maksullisia samoin kuin ravintolassa klo 00 jälkeen tilatut drinkit, me emme niin pitkään kertaakaan viipyneet. Mahdolliset ostokset tehtiin huonelaskuun, rahaa ei voinut käyttää.
Joka kerta ruokasaliin mennessään sai tuntea itsensä tervetulleeksi odotetuksi vieraaksi, henkilökunnan hymy ei hyytynyt kertaakaan. Kattaukset olivat aina kauniit,
monipuolinen, vaihteleva ruoka kauniisti esillä ja pisteeksi ii:n päälle saimme vielä ihanat ilmat.
Lastenkerhokin näytti toimivan aktiivisesti. Siisteys oli huippuluokkaa samoin kuin turvallisuus, hotellin alueelle pääsivät vain hotellin asukkaat ja tätä sääntöä vahdittiin tarkasti. Kuntosali oli pikkuinen ja vähän epäkuntoinenkin, siitä miinus.
Tämä lysti maksoi lentoineen noin 550 euroa/viikko/henkilö.
Ensimmäisestä kokemuksesta innostuneena ostimme vastaavan matkan Sinemoreziin syyskuussa 2008. Varasimme lennolle tilavammat paikat ja hotellista isomman huoneen, lasku oli hieman alle 600 euroa/ henkilö/viikko.
Tällä kertaa laskeuduimme Burgasiin keskellä yötä, olimme lähteneet matkaan Suomesta normaalin työpäivän päätteeksi. Kohteeseen ei taaskaan ollut menossa muita, joten öinen matka taittui joustavasti tilataksilla. Huoneessa oli pientä purtavaa odottamassa, siitä kiitos.
Aamu aukesi aurinkoisena ja suuntasimme aamiaiselle. Ruokasali oli valtava niin sisällä kuin ulkonakin ja täynnä hälisevä kansaa. Aamiaisaika oli päättymäisillään ja lähes kaikki oli loppu tai loppumaisillaan ja noutopöydät sotkussa. Aamiaisen syötyämme suuntasimme altaalle, jossa meno oli villiä, altaaseen hyppimiskiellosta ei piitannut kukaan!
Lounas ei yllättänyt ihanuudella. Iltapäivällä oli tarjolla välipalaa, kylmää paahtoleipää, salaatinlehtiä ja paistettua makkaraa. Päivälliselle pukeuduin turhaan, kukaan ei toivottanut tervetulleeksi ja kuin ihmeen kaupalla löytyi tyhjä pöydänkulma, jolle laskea lautanen. Sitten olikin aika jonottaa juomaa, jota iäkäs herra tarjoili kuin omistaan, ei tietoakaan kuohuviinistä tai muista kivoista sekoituksista, ainakaan englanniksi.
Kaikkialla kaikui saksa. Bulgarialaisesta ilmeestä ei ollut tietoakaan, kukaan ei hymyillyt eikä vahingossakaan vastannut, vaikka lautastenkerääjälle olisi huutanut ”Thank You”.
Sama meno jatkui ruokailussa päivästä toiseen, nälkä ei kyllä tullut, mutta emme ruokailusta nauttineetkaan. Jälkiruuaksi oli joka päivä jätskiä, vesimelonia ja luumuja. Ainoa rauhaisa, siisti ruokailuaika oli aamulla klo 7, silloin saattoi hyvällä onnella kuulla jopa ”good morning”. Allasbaarissakaan ei hymyä irronnut ja kaiken aikaa olivat loppu niin jääpalat kuin sitruunan-viipaleetkin.
Ruokailupaikkana Obzoria voisi luonnehtia ystävälliseksi perheravintolaksi ja Sinemorezia suuren tehtaan ruokalaksi. Ei epäilystäkään kumman lomalla haluaa valita.
Sinemorezissa oli pieni vartioitu uimaranta, mutta jo yhden kukkulan ylittämällä pääsi koskemattomille hiekkarannoille, siellä mekin uskaltauduimme ensi kertaa naku-uinnille. Iltaisin hotellin pihalla raikui kova-ääninen saksankielinen ohjelma eli kertaakaan ei päässyt nukkumaan ennen puoltayötä. Diskossa emme käyneet kertaakaan, eikä tullut kukaan kutsumaankaan, toisin kuin Obzorissa. Saksankielinen lastenkerho näytti toimivan aktiivisesti.
Lasten leikkipaikalla luikerrellut käärmekään ei minua lumonnut!
Anja Benson
ALKUUN
 Belogradtšikin kalliot Maailman ihmeet -listan kakkonen

Luoteis-Bulgariassa Serbian rajalla sijaitsevat Belogradtšikin hiekkakivikalliot ovat sveitsiläisen järjestön järjestämän yleisö-äänestyksen perusteella toisella sijalla ”Maailman uudeksi seitsemäksi ihmeeksi” kalliomuodostelmien osalta. Ensimmäinen sija on hongkongilaisella Amah Rock-kalliolla. Näin kertoo bulgarialainen sivusto http://frognews.bg
Nimellä viitataan antiikin aikojen luetteloon maailman seitsemästä ihmeestä - muutoin belogradtšikin kallioita ei sinänsä voi pitää kovin ”uusina”. 200 miljoonan vuoden ikäiset, aikanaan meren pohjassa alkunsa saaneet ja aikojen kuluessa eroosion kalvamat kalliot muodostavat 30 km:n pituisen ja 3 km:n levyisen kalliolaakson. Keskeisimmät kallioryhmät ovat hiukan Belogradtšikin kaupungista etelään. Moniin kiviin liittyy legendoja ja niillä on nimiä kuten Aatami ja Eeva, Koulutyttö, Karhu, Paimenpoika, Kameli, Sienet, Käki, Madonna, Ratsastaja jne.
Yleisöäänestämisellä ihmeitä luokitellaan jatkuvasti uudelleen, joten Belogradtšikia kannattavat voivat käydä edistämässä asiaa ja äänestämässä kallioiden puolesta osoitteessa http://www.new7wonders.com/nature/en/vote_on_nominees/?firstselect=5:268.
R.S.
ALKUUN
 Taas maistuu tarator!

Mitä lämpimämmäksi ilmat käyvät, sitä paremmin maistuu kylmä kurkkukeitto

Tarator

1 kurkku, n. 300 g
500 g jogurttia (esim. kaksi bulgarianjogurttia)
7-8 valkosipulin kynttä (tai maun mukaan)
1 rkl öljyä
10-12 saksanpähkinää
tillinippu
1 rkl suolaa
vettä tarpeen mukaan.
Jogurtin joukkoon vatkataan valkosipulimurska, öljy, rouhitut pähkinät, tilli, raastettu tai muuten pienitty kurkku sekä suola. Tarpeen mukaan vettä ( 0- 3 dl) ja pinnalle tilliä. Tarjoillaan kylmänä.

Resepti on Bulgarian Viesti Gourmet:sta, jota on saatavissa alehintaan 2€ +postimaksu = 2,80 €
osoitteesta sarrimar@netti.fi tai tekstiviestillä 040-538 92 66. Jätä osoitetiedot!
R.S.
ALKUUN
 Japanin prinssi avasi Traakian taidemuseon Bulgariassa

Japanin prinssi Akishino ja hänen puolisonsa, prinsessa Koki avasivat yhdessä Bulgarian presidentti Parvanovin kanssa Traakian taidemuseon Aleksandrovon kylässä lähellä Haskovon kaupunkia etelä Bulgariassa. Prinssi Akishino, keisari Akihiton toinen poika, ja hänen puolisonsa prinsessa Kiko saapuivat kolmipäiväiselle vierailulle Bulgariaan toukokuun 13 päivänä osana heidän kolmiviikkoista Euroopan kiertuettaan.
Traakian taiteen museon rakentaminen on perustunut täysin Japanin hallituksen myöntämiin lahjoituksiin, joita se on varannut tätä tarkoitusta varten lähes 3 miljoonaa USD.
Bulgarian presidentti Parvanov alleviivasi tosiasiaa, että Japani on ollut suurin ulkomainen lahjoittaja Bulgariassa viime vuosina.
Myöhemmin prinssi Akishino ja prinsessa Kiko vierailivat myös pittoreskissa Shiroka Lakan kylässä. Sofia News Agency /novinite.com
käännös ML
ALKUUN
 Bulgaria kielsi tupakoinnin julkisissa rakennuksissa

SOFIA. Bulgarian hallitus hyväksyi perjantaina lain, joka kieltää tupakoinnin kaikissa julkisissa sisätiloissa. Tupakkalain tiukentaminen on nostattanut kiistoja parlamentin tupakoivien ja ei-tupakoivien jäsentenvälillä. Tupakkaa vientituotteena kasvattavan Bulgarian asukkaista jopa 40 prosenttia tupakoi. Euroopan maista enemmän sauhutellaan vain Kreikassa. Uusi laki astuu voimaan vuoden 2010 kesä-kuussa. Laki lisää myös tupakan hinnan nostamista ja kampanjointia tupakan vaaroista. Bulgariassa kiellettiin tupakointi hallintorakennuksissa ja julkisissa liikennevälineissä vuonna 2005. Ravintoloiden ja baarien pitä-jiä velvoitettiin rakentamaan erillisiä tupakkakoppeja, mutta sääntöä ei ole maassa noudatettu kovinkaan laajasti. Savuiset ravintolat ja kahvilat kuuluvat bulgarialaisten sosiaaliseen elämään, minkä vuoksi monet ravintoloitsijat pelkäävät tupakointikiellon karkottavan asiakkaat.
HS/AP-REUTERS 15.5.2009
ALKUUN