BULGARIAN VIESTI - Suomi-Bulgaria seuran jäsenlehti

Bulgarian viesti kertoo Bulgarian kulttuurista, taloudesta, historiasta, yhteiskunnallisista kysymyksistä, matkailusta - Bulgariasta ennen ja nyt. Lehdessä julkaistaan myös seuran jäsenosastojen kuulumisia ja tapahtumia. Lehteä toimitetaan jäsenistölle, mutta myös ministeriöille, kulttuuriyhdistyksille ja liike-elämän edustajille Suomessa ja Bulgariassa.

Toimitus

Sirkku Okoye, vastaava päätoimittaja, GSM 040  5768614, e-mail: sirkkuokoye@gmail.com
Maj-Lis Lehessalo, taitto, GSM 0400 900433, e-mail: mikki@lehessalo.com
Ritva Särkisilta, toimittaja, GSM 040 5389266, e-mail: sarrimar@netti.fi

Painopaikka:      Multiprint, Helsinki 2009

Bulgarian Viesti 4/2009 sisältö(aiemmat Bulgarian viestit)
Kukkahatut ja kuusisormiset pikkujoulutunnelmissa, päätoimittaja Sirkku Terävä
Aktiivinen seuramme suuntaa jo katseensa ensi vuoteen
, puheenjohtaja Tapani     Salonen
Bulgarian hallituksen koostumus 27.7.2009 ->, Ilkko Suvilehto
Suurlähettiläs Jämsénille myönnettiin ”Stara Planina” –kunniamerkki, Ilkko Suvilehto
Uuden suurlähettilään, Tarja Laitiaisen tapaaminen, teksti Ritva Särkisilta ja kuva Mikki Lehessalo
Itäisiä, mutta yleiseurooppalaisiakin kohtauksia, Ritva Särkisilta
Nikola Vaptsarovin syntymästä sata vuotta, S.T ja runosuomennokset Ritva Särkisilta
Plevnan väki Plevenissä 27.-30.8.2009, Marika Tähtinen-Hakala
Ylen Kulttuurikuntoklinikalle tunnustusta Bulgariassa, lähde Ylen Info
Näkemiin ja kiitos, Stoyan Petkov!, Ritva Särkisilta

Tekijänimin julkaistut artikkelit edustavat kirjoittajiensa näkemyksiä. Toimitus pidättää itsellään oikeuden lyhentää ja muokata artikkeleita kirjoittajan suostumuksella.
 Kukkahatut ja kuusisormiset pikkujoulutunnelmissa

Maahanmuuttokriitikot ovat esittäneet, että puheet maahanmuuton yhteiskuntaamme rikastuttavasta vaikutuksesta ovat ”kukkahattutätien juttuja”. Olemme Bulgarian Viestissä kertoneet useista Suomeen muuttaneista bulgarialaisista, jotka ovat onnistuneet ja menestyneet tässä maassa. Suurin osa näistä ihmisistä kuitenkin puurtaa suomalaisten tavoin arkisissa toimissaan saamatta koskaan suurta kuuluisuutta, mutta silti he vaikuttavat työllään ja henkisillä voimavaroillaan yhteisöönsä ja yhteiskuntaamme. Esimerkkinä tästä on 22-vuotta Kiteellä asunut musiikinopettaja Plamen Dimov, joka pyysi vuonna 1992 erästä 15-v. Tuomasta ja erästä 11-v. Tarjaa mukaan koulun Brass-bandiin. Tästä alkoi Nightwish-yhtyeen tarina. Sattumalta käsiini päätynyt Iltamakasiini-ilmaislehti kertoo, että Dimov on opettanut kaikkia Nightwishin alkuperäisjäseniä. Emme voi tietää olisiko koko Nightwish-ilmiötä ilman innostavaa musiikinopettajaa, joka sattumalta oli tullut Bulgariasta.

Bulgariassa on loistavien persoonallisuuksien ja taitavien ihmisten lisäksi hyviä viinejä, josta meille kuitenkin maahantuodaan niitä, jota bulgarialaiset eivät itse juurikaan juo eivätkä kehu. Melnik 13 on tällainen meillä vuosikymmeniä markkinoilla ollut makea viini, joka kyllä sopii hyvin glögin pohjaksi. Sen sijaan moni suomalainen tietää, että Melnikissä toimii Mitko Manolevin perheyritys, jonka viinikellari sijaitsee luolassa, n. 200 metriä Melnikin yläpuolella. Kävin muutamia vuosia sitten tässä viileässä viinituvassa, jossa oli mahdollista nauttia alueen loistavia kuivia, leveälehtisen viiniköynnöksen viinejä, sekä rakiaa aidossa ympäristössä. Jakkaroina toimivat puupölkyt ja valon luolaan toivat ainoastaan kymmenet lyhdyt ja kynttilät. Pöytiä peittivät punaiset, bulgarialaiskansalliset pöytäliinat. Viinituvan isäntä esitteli minulle paksua nahkakantista vieraskirjaa, josta sain todeta, että monet muut suomalaiset olivat ennen minua eksyneet tähän samaan uskomattomaan paikkaan. Vielä uskomattomammaksi sen teki se, että kuulemma kaikilla Manolevin suvun jäsenillä on kuusi sormea. Yritin hienovaraisesti tarkistaa asian kun tarjoilija toi tarjottimellisen makunautintoja, ja totta se oli!

Ennakkoluuloinemme emme koskaan saisi tietää millaisiin saavutuksiin yltävät kuusisormiset viininvalmistajat tai kiteeläiset teinimuusikot. Vaihdan kukkahattuni nyt tonttulakkiin ja siirryn glögin keittoon. Toivon näkeväni paljon tuttuja yhteisessä pikkujoulussamme Kulttuurikeskus Caisassa 11.12. Tervetuloa!

Sirkku Terävä

ALKUUN
 Aktiivinen seuramme suuntaa jo katseensa ensi vuoteen

Se on sitten jätetty - meinaan Opetusministeriölle osoitettu hakemus ensi vuoden rahoituksen saamiseksi. Hankerahoituksen saaminen on tärkeää seuralle, jonka toiminta perustuu jäsenmaksutuloille. Jos saamme rahoituksen hankkeillemme, ensi vuodesta tulee vilkas ja sisällöllisesti korkeatasoinen toimintavuosi.

Ensi vuonna on tarkoitus toteuttaa monenlaista ohjelmaa. Pitkästä aikaa olemme toteuttamassa seuran yhteistä jäsenmatkaa, jos kiinnostusta ilmenee tarpeeksi. Tiedän monta seuralaista, jotka sormet syyhyten odottavat, että pääsevät suunnittelemaan jäsenmatkan sisältöä ja kohteita Bulgariassa. Juuri näin sen on tarkoituskin mennä, eihän se muuten olisi seuramme yhteinen reissu.

Tallinnassa käynti onnistui upeasti. Matkalaisia lähti mukaan kaikkiaan 14. Tapaaminen yliopistolla valotti Bulgarian historiaa ja bulgarialaisia merkkihenkilöitä, jotka ovat tehneet maataan tunnetuksi maailmalla. Illan pimetessä porukkamme suunnisti vanhan kaupungin kujille yhteiseen illanviettoon.

Juuri ennen lehtemme ilmestymistä seuralaisille tarjoutui mahdollisuus kahteen erityisen mielenkiintoiseen tapaamiseen Helsingissä. Ensin tapasimme Suomen Bulgarian uuden suurlähettilään Tarja Laitiaisen, joka kertoi tuoreet kuulumiset Sofiasta. Keskustelu jatkui mukavassa ilmapiirissä ja kysymyksiä sinkoili.

Pari päivää myöhemmin tapasimme maamme edellisen Bulgarian suurlähettilään Kauko Jämsenin. Hänen tapaamisensa toi monelle mieleen lämpimät muistot toimivasta ja hyvästä yhteistyöstä vuosien varrelta. Pikkujoulua vietämme 11.12. kulttuurikeskus Caisan tiloissa. Mauri Tuomivaara Kemistä esittelee Bulgariaa.

Monissa keskusteluissa on toistunut sama viesti: Suomen ja Bulgarian välisiä suhteita pitäisi aktivoida ja saada monipuolisemmiksi. Yrityspuolen yhteistyön kehittäminen maidemme välillä on otettu yhdeksi prioriteetiksi. Pohjoismaat - Bulgaria -kauppakamarin avaaminen Sofiassa on tällainen hanke. Samoin maidemme välistä opiskelijavaihtoa tulisi lisätä, missä korkeakoulut ja muut oppilaitokset ovat avainasemassa.

Bulgarian uusi hallitus on toimintakykyinen ja kunnianhimoinen.  Tullireformin toteuttaminen on ollut suuri edistysaskel. Uuden hallituksen tavoitteita ovat talouden vakauttaminen ja energiakysymysten ratkaiseminen. Hallitusta on jo ehditty luonnehtia Eurooppa-keskeiseksi hallitukseksi, joka ei liikaa korosta Yhdysvaltain roolia. Pääministeri Boyko Borisov on hyvin suosittu ja karismaattinen johtaja.

Meillä on mielenkiintoinen balkanilainen ystävämaa. Sen tiimoilta olemme kuluvan vuoden aikana tavanneet toisiamme monissa eri yhteyksissä. Kiitos kuluneesta vuodesta. On ollut ilo työskennellä kanssanne. Hyvää pikkujouluaikaa ja rauhallista joulua.  Me suuntaamme terävät katseemme jo ensi vuoteen ja uusiin haasteisiin.

Tapani Salonen

PS. Seuramme nettisivujen kävijämäärä on ylitänyt 145 000. Wau!
ALKUUN

 Bulgarian hallituksen koostumus 27.7.2009 -

Boyko Borissov
Pääministeri
s. 13.6.1959

Tsvetan Tsvetanov
Varapääministeri ja sisäasiainministeri
s. 8.4.1965

Simeon Djankov
Varapääministeri ja valtiovarainministeri
s. 13.7.1970

 Rosen Plevneliev
Aluekehitys ja julkiset työt
s. 14.5.1964

 Totyu Mladenov
Työ- ja sosiaalipolitiikka
s. 19.6.1964

 Nickolay Mladenov
Puolustus

Rumiana Jeleva
Ulkopolitiikka
s. 18.4.1969

 Margarita Popova
Oikeusasiat
s. 15.5.1956

Yordanka Fandakova
Opetus, nuoriso ja tiede
s. 12.4.1962

Bozhidar Nanev
Terveys
s. 19.1.1963

Vezhdi Rashidov
Kulttuuri
s. 14.12.1951

Nona Karadjova
Ympäristö ja vesistö
s. 28.8.1960

Miroslav Naydenov
Maatalous ja elintarvikkeet
s. 14.12.1968

Aleksandar Tsvetkov
Liikenne ja viestintä, tietoteknologia
s. 26.8.1967

Traicho Traikov
Talous, energia ja turismi
s. 1970

 Svilen Neykov
Urheilu- ja liikuntakasvatus
s. 14.12. 1964

Bojidar Dimitrov
Salkuton ministeri, ulkomailla asuvat bulgarialaiset
s. 3.12.1945

Tarkemmat tiedot ministereiden ansioluetteloista löytyvät bulgarian ja englannin kielellä Bulgarian hallituksen internet-sivustolta www.government.bg

Ilkko Suvilehto
ALKUUN

 Suurlähettiläs Jämsénille myönnettiin ”Stara Planina”-kunniamerkki

Bulgarian Tasavallan presidentti Georgi Parvanov myönsi 19.8.2009 Suomen Suurlähettiläs Kauko Jämsénille ”Stara Planina” (suomeksi Balkan-vuori) - 1. luokan kunniamerkin - osoitukseksi arvostuksesta, jota lähettilään toimintaa kohtaan osoitetaan maassa. Kyseinen kunniamerkki on korkein ulkomaalaiselle myönnettävä kunniamerkki. (Samanlaisen sai myös ent. pääministeri ja puhemies Paavo Lipponen lokakuussa 2007 Bulgarian EU-jäsenyyden hyväksi tekemästään työstä. Bulgaria kutsuttiin neuvottelemaan jäsenyydestä v. 1999 Helsingissä Suomen ensimmäisen EU-puheenjohtajuuden aikana. Lipponen osallistui silloin Gorni Dubnjakin taistelun 130-vuotisjuhliin).    

Parvanov mainitsi kiitospuheessaan Suomen Kaartin toiminnan Bulgarian vapauttamisessa, Johan Casimir Ehrnroothin pääministeriyden maassa (1880-luvun alussa) ja Nobel-ehdokkaanakin olleen Anton Dontchevin ”Väkivallan pitkä varjo” -historiallisen romaanin kääntämisen suomen kielelle. (Kirjan on kääntänyt Jämsénin edeltäjä, suurlähettiläs Taisto Tolvanen). Dontchev oli läsnä tilaisuudessa. Paikalla oli useita EU-maiden suurlähettiläitä, Bulgarian Ulkoministeriön ja Bulgarian Teollisuusliiton edustajia, Suomen Sofian-lähetystön henkilöstöä, Finpro:n Sofian johtaja ja Bulgaria-Suomi –ystävyysseuran edustajia.  

Jämsén sanoi itse vastapuheessaan olevansa tyytyväinen maidemme välisten taloussuhteiden ja suomalaisten investointien kasvuun Bulgariassa. Suomen vienti Bulgariaan on kasvanut neljän vuoden aikana 3-4 –kertaiseksi. Investoinneista kolme suurinta tehtiin vuonna 2008. Taloudellisessa yhteistyössä on kuitenkin edelleen paljon mahdollisuuksia.  

Suurlähettiläs lainasi puheessaan J.C. Ehrnroothista tehtyä kirjaa ”Kääntöpuoli”, jonka suomalainen painos tulee myyntiin ensi vuoden alussa. Kirjoittaja on Stefan Ilionov-Stezon, joka jo valmistelee seuraavaa kirjaa kenraalista.

Jämsén sanoi kaikkien toivovan, että Bulgariasta tulisi vahva, tasaveroinen EU:n jäsen Kaakkois-Euroopassa.

Suurlähettiläs Jämsén siirtyi elokuun lopulla takaisin Suomeen toimikautensa loputtua. Hänen seuraajansa on suurlähettiläs Tarja Laitiainen.

 Ilkko Suvilehto
ALKUUN

 Isänmaamme äidinkasvot Sofiassa

Suomen Bulgarian uusi suurlähettiläs Tarja Laitiainen tapasi Suomi - Bulgaria -seuran väkeä marraskuun lopulla
ja kertoi syyskuussa alkaneen kautensa alkuvaikutelmia ja kuulumisia.
Suomalais-bulgarialaisissakin kauppayhteyksissä on odotettavissa vauhdittumista, kun maahan on äskettäin
perustettu Bulgarialais-pohjoismainen kauppakamari. Kulttuuripuolen tapahtumana on ollut molempien maiden
arkkitehtiliittojen yhteistyönä järjestetty suomalaisen arkkitehtuurin kiertonäyttely. Se herätti runsaasti kiinnos-
tusta, useampikin tv-kanava kertoi näyttelystä ja haastatteli sen avannutta suurlähettilästä.
Seuraavaksi edessä oli itsenäisyyspäivän vastaanotto, jonne lähti Suomen tuomisina sinivalkoisia kynttilöitä.
Suurlähettiläs Laitiaista kuuntelevat kiinnostuneina kuvassa Tapani Salonen ja Ritva Särkisilta.   

ALKUUN

 Bulgarialainen filmi suuren EU-filmipalkinnon loppusuoralla:

Itäisiä, mutta yleiseurooppalaisiakin kohtauksia

- Halusin ymmärtää, miten hämmennys ja vieraantuminen ovat syntyneet, selitti bulgarialainen ohjaaja Kamen Kalev eräässä haastattelussa filminsä Itäisiä näytelmiä (Eastern plays, Iztotšni piesi) syntyä. Keväällä Cannesissa ensiesityksensä saanut, Ohjaajien kaksi viikkoa -sarjaan valittu filmi on nyt EU-parlamentin perustaman Lux Prize for European Cinema -palkintoehdokkaiden kolmen finalistin joukossa.
Helsinkiläisillä oli onnekseen myös mahdollisuus nähdä filmi syyskuussa Rakkautta ja Anarkiaa festivaaleilla.

Filmin nähneenä voi sanoa, että se ei ole tämän merkittävän filmipalkinnon loppu-suoralla turhaan. Ensinnäkin: se on hyvä filmi, koskettava, vakuuttava. Toiseksi se kertoo jotain olennaista Bulgariasta, entisistä sosialistisista maista - ja myös koko Euroopasta.

Kamen Kalevin Eastern plays voitti lokakuun lopulla Tokion filmifestivaalien palkinnot sekä parhaasta filmistä, parhaasta ohjauksesta että parhaasta pääosasta, jon-ka Christo Christov sai postuumisti.

Kamen Kalevin filmin taustalla on todellisen henkilön, huumevieroituksessa olleen nuoren miehen tarina. Filmin päähenkilö Itso on käynyt taideakatemian, mutta hioo työkseen huonekalupuuta pienellä palkalla. Suhde vanhempiin on koko lailla hävinnyt. Isä, vanhan kaartin mies ja tämän uusi vaimo saippuasarja-arvoineen näyttävät olevan kokonaan toiselta planeetalta, äidistään puhuttaessa Itso hymähtää monimielisesti. Sukupolviero on melkoinen.

Filmi alkaa hienolla lähikuvalla kaljuksi ajellusta nuoresta pojasta, toisesta päähenkilöstä Georgista. Hän asuu isänsä luona, tapaa harvoin isoveljeään ja on sekaan-tunut skinijengiin. Kai lähinnä siksi, että muutkin lähiseudun nuoret kuuluvat siihen.
Yhtenä iltana Itso sattuu paikalle, kun jengi hakkaa turkkilaisperhettä ja hänetkin hakataan, kun menee väliin. Siitä viriää tuttavuus turkkilaisperheen tyttären kanssa. Tämän isä suhtautuu vihamielisesti siihen, että tytär sotkeentuisi ”noihin bulgarialaisiin”. Kuten tytär sanoo, isän asenne on pohjimmiltaan sama kuin hänen hakkaa-jillaan: vieraita on syytä vihata ryhmänä.

Filmissä on aika rajuja näkymiä bulgarialaisista jalkapallo- ja rotumellakoista, ja se vihjaa, että näitä mellakoita rahoittaa jokin poliittinen taho tarkoituksenmukai-suussyistä. Mutta ilmeisesti mellakoihin on muitakin syitä.
Vaikka näkymät bulgarialaiseen yhteiskuntaan ovatkin kenties yksipuolisia, tiettyä yleispätevyyttä niillä varmasti on, koko Itä-Euroopassakin, jossa populistinen liike nostaa päätään, kun niukkuutta pitäisi jakaa. Ja itse asiassa - myös muualla Euroopassa.

Ennen kaikkea filmi on kuitenkin tarina nuoresta miehestä, hänen suhteestaan veljeensä ja perheeseensä, turkkilaiseen tyttöön. Ja siitä, miten veljet lopulta löytävät toisensa, pikkuveli tyttöystävineen haluaa tulla veljen luo asumaan. Nuorten on löydettävä tie ulos tilanteesta. Filmi päättyy aurinkoisiin näkymiin Istanbulista, jonne Itso ilmeisesti on lähtenyt turkkilaistyttöä tapaamaan.¨

Onko tässä kannanottoa Turkin EU-jäsenyyteenkin? Ehkä - vaikka filmi onkin nimenomaan tarina ihmisistä, jotka ovat henkilökohtaisessa elämässään tienhaarassa - mutta tavalla, joka kuitenkin on laajemminkin enteellinen.

Itsoa näytteli nuori näyttelija Christo Christov, Kalevin lapsuuden ystävä, jonka Kalevin kerrotaan valinneen esittämään itseään. Lopputeksteistä käy ilmi, että Christov kuoli muutama päivä filmauksen päättymisen jälkeen.

Vaatimattomin kustannuksin tehty filmi on yhteistuotanto ruotsalaisten kanssa, bulgarialaisen yhteiskunnan rahoja filmiin ei ole käytetty.

Kamen Kalev, Burgasissa 1975 syntynyt, opiskeli aikoinaan filmintekoa Ranskassa ja hänen kohdallaan viitataankin usein ranskalaiseen uuteen aaltoon, erityisesti Jean-Luc Godardiin.

EU-filmipalkinnon saaja ratkeaa 25.11. - deadlinemme jälkeen, mutta pidän peukkuja!
Ritva Särkisilta
ALKUUN
 Nikola Vaptsarovin syntymästä sata vuotta

Nikola Vaptsarov, bulgarialainen runoilija syntyi Banskossa 24.11.1909. Vaptsarov oli koulutukseltaan teknikko ja työskenteli kirjapainoalalla. Vuonna 1936 Vaptsarov asettui asumaan Sofiaan, jossa hän toimi teknikkona ja lämmittäjänä. Vapaa-aikanaan hän osallistui ammattikuntansa lehden sekä ”Literaturen kritik”-lehden toimituskuntaan. Sodan aikana, vuonna 1941 Vaptsarov johti miinanraivausjoukkoja. Aktiivisen yhteiskunnallisen toimintansa vuoksi Vaptsarov pidätettiin maalisuussa 1942. Vankeutensa aikana hän jatkoi runojen kirjoittamista. Hänet tuomittiin kuolemaan 23.7.1942 ja tuomio pantiin käytäntöön vielä samana päivänä. Vaptsarov kirjoitti teloituspäivänään vielä yhden runon, Lähdön hetkellä, jonka hän omisti vaimolleen. Runossa Vaptsarov ilmaisee rakkautensa kansaansa kohtaan ja uskonsa asiaan, josta hän sai maksaa hengellään. Vaptsarovin runot ovat hyvin humaaneja pohtiessaan ihmisen hyvyyden rajoja. Silti ne ilmaisevat voimakasta luottamusta ihmisen järkeen, teknologiaan ja tulevaisuuteen.

Joidenkin tietojen mukaan Arvo Turtialinen olisi kääntänyt aikoinaan Vaptsarovin runoja. Ritva Särkisilta etsi näitä käännöksiä julkaistavaksi tässä lehdessä, mutta turhaan. Särkisilta on suomentanut Vaptsarovin satavuotisjuhlan kunniaksi runot Usko ja Minulla on oma maa. S.T.

Вяра                               Usko

Ето – аз дишам,                                                          On näin - elän,                                       

работя,                                                                         hengitän,

живея                                                                            töitä painan

и стихове пиша                                                           runoja kirjoitan

(тъй както умея).                                                        (minkä taidan).

С живота под вежди                                                   Elämän kanssa toisiimme 

се гледаме строго                                                     katsomme alta kulmain

и боря се с него,                                                         ja sille vastaan panen

доколкото мога.                                                          niin paljon kuin voin vain.


С живота сме в разпра,                                             Riidoissa elämän kanssa,

но ти не разбирай,                                                     mutta en sitä vihaa, 

че мразя живота.                                                        niin älä luule.

Напротив, напротив! –                                              Päinvastoin, päinvastoin!

Дори да умирам,                                                        Kuolleissanikin vaan

живота със грубите                                                   elämää ja naarmuja,

лапи челични                                                              sen teräskäpälistä,

аз пак ще обичам!                                                      tulen rakastamaan!

Аз пак ще обичам!                                                      Tulen rakastamaan!

 

Да кажем, сега ми окачат                                        Jos nyt pujottavat kaulaani

въжето                                                                         silmukkaa,

и питат:                                                                         ja kysyvät

"Как, искаш ли час да живееш?"                            Vieläkö hetki elää haluttaa?”

Веднага ще кресна:                                                   Alan huutaa heti:

"Свалете!                                                                     ”Auki silmukka!

Свалете!                                                                       auki silmukka

По-скоро свалете                                                       senkin nilkit,                                           

въжето, злодеи!"                                                        heti paikalla.                                                                 

 

За него – Живота –                                                    Sen vuoksi - elämän -

направил бих всичко. –                                            mitä vain tekisin.

Летял бих                                                                     Koelennolle

със пробна машина в небето,                                suuntaisin taivasta päin,

бих влезнал във взривна                                         vaikka rakettiinkin

ракета, самичък,                                                        yksin nousisin,  

бих търсил                                                                   avaruudesta

в простора                                                                   kaukaisen

далечна                                                                        tähden

планета.                                                                       etsisin.


Hо все пак ще чувствам                                           Mutta rinnassa tuntuu

приятния гъдел,                                                          värinää,

да гледам как                                                              kun näen

горе                                                                               miten korkealla

небето синее.                                                             taivas sinertää.

Все пак ще чувствам                                                 Mutta rinnassa tuntuu

приятния гъдел,                                                          värinää

че още живея,                                                             että hengissä olen,

че още ще бъда.                                                        että jatkan elämää.

 

Но ето, да кажем,                                                       Mutta uskostani

вий вземете, колко? –                                               jos veisitte

пшеничено зърно                                                      vaikka pienen sirunkin,

от моята вера,                                                            silloin ulista

бих ревнал тогава,                                                    heti alkaisin,

бих ревнал от болка                                                  ja ulvoisin tuskasta

kато ранена                                                                 kuin pantteri,

в сърцето пантера.                                                    sydän haavoilla.                                    

                                             

Какво ще остане                                                        Mitä minusta

от мене тогава? –                                                      ilman uskoani jäisi?

Миг след грабежа                                                      Jos sen riistätte,               

ще бъда разнищен.                                                   silloin tuhoutuisin.

И още по-ясно,                                                            Ja vielä selvempään       

и още по-право –                                                        ja vielä suorempaan

миг след грабежа                                                       - jos sen riistätte

ще бъда аз нищо.                                                      olemasta lakkaan.

 

Може би искате                                                          Teitä haluttaa

да я сразите                                                                kai nujertaa

моята вяра                                                                   minun uskoni

във дните честити,                                                     onnen päiviin

моята вяра,                                                                  ja siihen että,

че утре ще бъде                                                         elämästä huomenna

живота по-хубав,                                                        tulee kauniimpaa,

живота по-мъдър?                                                     tulee viisaampaa?

 

А как ще щурмувате, моля?                                    Vaan miten rynnäkön aiotte hoitaa?   

С куршуми?                                                                 Luodeillako?                    

Не! Неуместно!                                                           Ei, ne eivät osu!                                                           

Ресто! – Не струва! –                                                 Lanteillako? - Ei maksa vaivaa!                                                      

Тя е бронирана                                                          Se on panssaroituna

здраво в гърдите                                                        syvällä rinnassa 

и бронебойни патрони                                             ja sen panssarin läpäisevä luoti

за нея                                                                            on  vielä luomatta!

няма открити!                                                              On vielä luomatta!

Няма открити!                                      

 

Имам си родина                     Minulla on oma maa

Имам си родина и над нея                                      Minulla on oma maa, sen yllä

денем грее синьото небе.                                       sininen taivas päivisin paistaa.                                                        

Вечер светят звездни полюлеи                              Tähtien kattokruunu illat valaisee

и гаси ги сутрин светъл ден.                                   ja sen taas kirkas aamu sammuttaa.

 

Но когато нощем се завръщам                              Mutta kun öisin lähden kohti kotia       

на стрехите тъмното поел,                                      räystäiden pimeydessä aavistan       

чувствам как до родната ми къща                         vihamiehen ase kourassaan               

дебне враг в ръката с парабел.                              minua kotiovellani vaanivan.                                     

  

Учеше ме, майко, ти със притчи                             Opetit minua, äiti, tarinoillasi

да обичам всички като теб.                                     kaikkia rakastamaan niin kuin sinua.

Бих обичал, майко, бих обичал,                             Olisin rakastanut, äiti, olisin,

но ми требва свобода и хлеб.                                 mutta leipää ja vapautta oli saatava.      

Suomentajan huomautus

Paras henkilö kääntämään Nikola Vaptsarovia,
Bulgarian Majakovskia, olisi ollut  Arvo Turtiainen.

Tarmo Manelius kertoi, että Turtiainen olikin
kääntänyt Vaptsarovia. Innostuin ja lähdin etsimään.
Mutta ikävä kyllä, käännöksiä ei löytynyt mistään: ei
painetuista kirjoista, ei Turtiaisen arkistoista, joita oli
sekä Kansan Arkistossa että Suomalaisen Kirjalli-
suuden Seuran Kirjallisuusarkistossa. Oli pakko yrittää itse.

Yritin säilyttää kielen suoran puheenomaisuuden ja
miehekkääseen koreilemattomuuteen sisältyvän
runollisen voiman, mutta myös rytmin ja siellä täällä
toistuvat loppu- ja puolisointujakin. Käännös on tietysti
aina käännös, mutta bulgariaa ymmärtävien nautit-
tavaksi on vieressä alkukielinen teksti.

Ritva Särkisilta
ALKUUN

 Plevnan väki Plevenissä ( Plevnassa ) 27.8 -30.8.2009

 

Panimoravintola Plevna on toiminut Finlaysonin puuvillatehtaan vanhassa kutomorakennuksessa 15 vuotta. Tamperelaisia outo nimi Plevna on kummastuttanut, kun valitsimme nimen halusimme selvittää mistä nimi juontaa. Rakennus jossa toimimme on vuodelta 1877 ja siihen aikaan kuuluimme Venäjän vallan alle, tuolloin käytiin Turkin sotaa jonne Finalysonin tehtaalta lähti n. 900 miestä tsaarin joukkoihin taistelemaan. Heidät määrättiin Bulgariaan ja siellä Plevenin kylään. Miehet taistelivat menestyksekkäästi ja sana heidän urheudestaan kiiri myös Tampereelle. Tehtaanjohtaja halusi antaa miesten kunniaksi silloin uudelle tehdasrakennukselle nimen Plevna. Venäläiset kutsuivat Plevenin kylää Plevnaksi, josta johtuu että meillä nimi onkin Plevna. Halusimme kunnoittaa historiallista nimeä, joten panimoravintolastamme tuli Plevna. Myöhemmin samassa rakennuksessa sijaitsevat parkkitalo ja elokuvateatterikeskus ovat ottaneet käyttöön myös Plevna nimen ( P- Plevna ja Finnkino Plevna )

Ravintolassamme on ruokalistana Plevnan sanomat lehti ja tässä julkaisussa olemme alusta asti kertoneet paikan historian.

Vuosien saatossa olemme miettineet minkälainen paikka Plevna nyt on, olimme miettineet että sinne olisi mukava joku päivä lähteä katsomaan paikkoja. Kuin sattumalta viime kevättalvella Plevenin kaupungista Paulina Kirova, kaupungin paikallisen hallinnon johtaja kävi vierailulla Tampereella ja panimoravintolassamme. Hän jätti paljon materiaalia Plevenistä sekä kutsun tulla vierailulle. Niinpä päätimme 15 - vuotisjuhliemme kunniaksi tehdä matkan Pleveniin.

Saavuimme torstai -iltana Sofian kautta Pleveniin jossa Paulina sekä Lyudmila Gonevska olivat meitä autokuskien kera vastassa. Majoittauduimme hotelli Interrostoviin, josta lähdimme ravintola Kapitaliin. Ravintolan omistaja oli meitä vastassa ja pääsimme tutustumaan keittiöönkin. Illallinen oli todella herkullinen ja paikalliset viinit olivat erittäin hyviä.

Perjantai aamuna lähdimme Plevenin taistelun panoramalle. Panorama rakennus oli uskomaton sisäpuolelta, kuin olisi kävellyt keskelle taistelutannerta. Venäläisen mestarin apuna oli ollut 10 muuta taiteilijaa kun taistelu maalattiin. Näimme miltä Plevenin kylä näytti aikoinaan taistelutantereelta katsottuna. Kuulimme mm. Valkoisesta kenraalista ja siitä kuinka Pleveniläiset auttoivat tsaarin joukkoja toimittamalla heille ruokaa ja lääkitsemällä haavoittuneita. Hyökkäyksessä, jossa suomalaiset olivat mukana, oli ratkaiseva merkitys motin purkautumiseen.

Panoramalta matkamme jatkui kaupungin talolle jossa meillä oli vastaanotto kuin filmitähdillä! Lehdistö oli paikalla sekä kaupunginhallituksen puheenjohtaja Georg Spartanski, apulaiskaupunginjohtaja Oginian Tsanev sekä muita kaupungin hallinnon edustajia. Kuulimme minkälainen tilanne Plevenin kaupungilla on tällä hetkellä sekä tulevaisuudennäkymät. Kerroimme Tampereesta sekä ravintolamme & panimomme toiminnasta sekä siitä kuinka tärkeä osa liikeideaamme yhteinen historia on. Saimme muistoja kotiin vietäväksi mm. ikonin panimon seinälle.

Vastasimme lehdistön kysymyksiin ja keskustelimme mahdollisesta yhteistyöstä jatkossa, esim. Bulgarian viikkojen järjestämisestä ravintolassamme.

Kaupungintalolta matkamme jatkui hotelli Balkaniin jossa nautimme hotellinjohtajan seurassa bulgarialaisia ruokia mm. Bulgarian salaattia, täytettyä paprikaa, porsaanlihavartaita, porsaan maksaa.

Lounaan jälkeen kävimme katsomassa Plevenin mausoleumia jonne Plevenin taistelun sotilaita on hauduttu, mausoleumi on rakennettu heidän muistolleen ja on kaupungin tunnusmerkki.

 

Mausoleumilta jatkoimme matkaa viinimuseolle, jossa tutustuimme museoon & näimme viinin valmistuksesta esittely DVD:n sekä tietenkin maistoimme Bulgarialaisia viinejä.

Illalla nautimme hyvää ruokaa paikallisessa ravintolassa sekä tutustuimme kaupungin kauppoihin ja ravintoloihin.

Lauantaina aamupalan jälkeen lähdimme kohti Sofiaa, mutta matkan varrella pysähdyimme taistelutantereelle, jossa suomalaiset olivat taistelleet. Tälle alueelle oli pystytetty hautamuistomerkkejä eri maiden joukkueille jotka olivat täällä kaatuneet. Sodassahan oli myös mm. romanialaisia. Kävelimme suomalaisten muistomerkille laskemaan ruusut, alueella oli myös pieni kappeli jossa kävimme. Paikallinen opas kertoi kuinka vaikeaa muistomerkkejä ja aluetta on hoitaa ilman juuri mitään avustuksia.

 

Haikein mielin jatkoimme matkaa Sofiaan jossa majoituimme hotelli Sveta Sofiaan. Jätimme jäähyväiset Paulinalle ja Lyudmilalle jotka olivat pitäneet meistä todella hyvää huolta koko matkan ajan! Tällaista vieraanvaraisuutta emme ole aikaisemmin tavannet mistään ja toivommekin että he voivat joskus tulla meille vastavierailulle. Nyt ymmärrämme paljon paremmin taistelun merkityksen, tiedämme minkälainen paikka Pleven on ja minkälaisia ihmisiä Pleveniläiset ovat.

Sofiassa tutustuimme omin päin kauppoihin ja ravintoloihin, lauantai iltana kävimme syömässä paikallisessa panimoravintolassa Pri Kematassa. Sunnuntaina on oli vielä hetki aikaa ostoksille ja lounaalle ennen lähtöä lentokentälle ja Tampereelle.  

 

Marika Tähtinen-Hakala
ALKUUN

 Ylen Kulttuurikuntoklinikalle tunnustusta Bulgariassa
Julkaistu maanantaina 12.10.2009

YLE TV1:n Kulttuurikuntoklinikka palkittiin 10.10. Bulgarian yleisradioyhtiön BNT:n Grand Prix Golden Chest -televisiofestivaaleilla formaattisarjan parhaana. Sarja oli mukana kilpailussa nyt ensi kertaa.

Tuomaristo perusteli valintaansa ohjelman raikkaalla asenteella ja sen monikäyttöisyydellä. Saman formaatin katsottiin taipuvan radioon, televisioon ja verkkoon.

Ohjelmassa pyrittiin laajentamaan koehenkilöiden taideharrastusten kirjoa. Sarja oli osa YLEn, Suomen Kulttuurirahaston ja Svenska Kulturfondenin valtakunnallista yhteishanketta, joka käynnistyi syksyllä 2008.

Suomessa viime syksynä esitetty seitsenosainen Kulttuurikuntoklinikka on TV1:n tilaama ja YLE Kulttuurin tuottama. Formaatin ovat suunnitelleet tuottaja Marjaana Mykkänen ja toimittaja Minna Joenniemi.

BNT:n festivaali järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 1968. Tuolloin kilpaa käytiin televisiodraamasta.

Lähde: Ylen info
ALKUUN
 Näkemiin ja kiitos, Stoyan Petkov!

Bulgarian Suomen suurlähetystön konsuli Stoyan Petkov lähtee Suomesta mukanaan monia hyviä muistoja. Tähtihetki sattui heti parin kuukauden kuluttua maahan muutosta: Bulgarian EU-jäsenyys vahvistui Suomen puheenjohtajakaudella. Muitakin hyviä hetkiä oli runsaasti, Petkov kertoi viihtyneensä Suomessa - jopa avannossa ja naistentansseissa!

Kun hänen Suomen kautensa lokakuussa päättyi, seura halusi erikseen hyvästellä miehen, jonka kanssa oli ollut paljon hyvää yhteistyötä.

Seuralla ja lähetystöllä on ollut perinteisesti yhteistyötä, välillä tiiviimpää kuin joskus muulloin. Viime vuosina tiiviimpää - ei vähiten Petkovin ansiosta. Diplomaatin työhön tietysti yhteydenpidon voi katsoa kuuluvankin. Mutta Petkovin tapauksessa Suomi-harrastus on ylittänyt pelkän velvollisuuden - ja alkanut jo kauan sitten. Otetaan esimerkiksi hänen  dokumenttifilminsä Casimir Ehrnroothista, joka nähtiin Karjala-talolla vuosi sitten 40-vuotista bulgarialais-suomalaisen ystävyyttä juhlittaessa. Petkov oli tehnyt sen 1990-luvulla, siis toistakymmentä  vuotta ennen Suomen komennustaan. Samoihin aikoihin hän toimi Sofiassa myös Bulgaria - Suomi -seuran varapuheenjohtajana.

Kiinnostus Suomeen oli herännyt jo 70-luvulla, kun hän ensimmäistä kertaa oli asunut täällä - diplomaattiperheen poikana ja opiskelijana. Ja oppinut  suomen kieltä ja suomalaista elämäntapaa.

Vierailuista osastoihin hyviä muistoja

Lähtiäistilaisuuden tunnelma oli samanlainen kuin Petkovin kanssa muutoinkin, luonteva, tärkeilemätön, lämminhenkinen. Puolin ja toisin kiiteltiin yhteistyöstä aidoin äänenpainoin ja sen jälkeen syötiin yhdessä.

Haastattelimme Petkovia joukolla Suomen ajoistaan. Hän oli viihtynyt mainiosti, kummallakin kertaa. 70-luvulta opiskelijapojalle jäi mieleen ihmellinen suomalainen tapa, naistentanssit. Voi arvailla, että nuorella bulgaarilla oli niissä vientiä. Vaikka naiset kuulemma olivatkin tällä toisella vierailulla muuttuneet vieläkin kauniimmiksi - puhetta diplomaatin suusta!

70-luvulla maassa ei ollut paljon ulkomaalaisia, nyt katukuvasta oli tullut selvästi kansainvälisempi.

- Enää kadulla ei voi puhua bulgariaa ja ajatella, että kukaan ei ymmärrä, hän sanoo. Suomessa asuu vakinaisesti noin 500 bulgarialaista ja jos kaikki maassa oleskelevat lasketaan, bulgaareja on maassa yhteensä noin kolminkertainen määrä.

Myös vierailuista Suomi - Bulgaria -seuran osastoihin jäi monia hyviä muistoja. Seuralla oli 70-luvulla 17 osastoa, mutta nytkin Bulgaria-aktiiveja on Petkovin mielestä yllättävän runsaasti eri puolilla maata.

Viestikin sai kehuja - on hyvä juttu, että seura tekee lehteä, joka yhdistää eri puolilla maata asuvia ja kertoo ajankohtaisia asioita. Viesti sai häneltä vielä

 päivällispöydässä juttuvinkkejä, joista lukijat tulevat aikanaan saamaan osansa.

EU-jäsenyys ja Euroviisu-voitto

Tämän Suomen-kauden parhaimmat muistot liittyivät Bulgarian EU-jäsenyyteen, jonka eteen Petkov  maan ulkoministeriön muun henkilökunnan kanssa tehnyt paljon työtä.

Mutta mitä suomalaisuuden ikoneja jäi mieleen tältä kerralta? Lordi ja Euroviisu-voitto. Avantouinti, johon hän oppi itsekin - ja vielä ilman saunaa, sillä liian suuret lämpötilan vaihtelut eivät tee hyvää sydämelle, kuten hän huomauttaa.

Suomalaisiin lempiruokiin ei kuulemma kuulu kalakukko, mutta kylläkin muut suomalaiset kalaruuat - kalaa hän näytti myös yhteisellä päivällisellä valinneen. Mämminikin menee, marjapiirakat ja sienet ovat herkkuja.

Diplomaatit viettävät ulkomaanpalvelujen välillä pari-kolme vuotta kotimaassa ulkoministeriössä. Me seurassa toivotimme Stoyan Petkovin sen jälkeen tervetulleeksi takaisin Suomeen. Eihän kaksi kolmannetta.

 Ritva Särkisilta


ALKUUN

 


ALKUUN

ALKUUN

ALKUUN

ALKUUN

ALKUUN

ALKUUN

ALKUUN

ALKUUN