BULGARIAN VIESTI - Suomi-Bulgaria seuran jäsenlehti

Bulgarian viesti kertoo Bulgarian kulttuurista, taloudesta, historiasta, yhteiskunnallisista kysymyksistä, matkailusta - Bulgariasta ennen ja nyt. Lehdessä julkaistaan myös seuran jäsenosastojen kuulumisia ja tapahtumia. Lehteä toimitetaan jäsenistölle, mutta myös ministeriöille, kulttuuriyhdistyksille ja liike-elämän edustajille Suomessa ja Bulgariassa.

Toimitus

Sirkku Terävä, vastaava päätoimittaja, GSM 040  5768614, e-mail: sirkkuokoye@gmail.com
Maj-Lis Lehessalo, taitto, GSM 0400 900433, e-mail: mikki@lehessalo.com
Ritva Särkisilta, toimittaja, GSM 040 5389266, e-mail: ritvasarki@gmail.com

Painopaikka:      Multiprint, Helsinki 2010

Bulgarian Viesti 1/2010 sisältö (aiemmat Bulgarian viestit)
"Teeri, perhana!", päätoimittaja Sirkku Terävä
Ystävyys kestää kovankin pakkasen, puheenjohtaja Tapani Salonen
Bulgarialais-suomalaisen historian silhuettia, Ritva Särkisilta
Haastattelussa Baklavan ja Fenno Voices -ryhmien keskeinen hahmo, Emmi Knuutinen, Sirkku Terävä
Vokaalimusiikkia Itä-Euroopan ääriltä, Marja Salonen
Balkanilaista paatosta ja terävää huumoria harmonikalla: Martin Ljubenov, Sirkku Terävä
Tuija Keronen (1955-2009) in memoriam, Raimo Sundvall ja Sirkku Terävä
Terveisin Bulgaria, osa 2, suomentanut Ritva Särkisilta
Ruusuja, yrttejä, perinnemaisemia, R.S.
Värikästä kuutarinaa, R.S.

Tekijänimin julkaistut artikkelit edustavat kirjoittajiensa näkemyksiä. Toimitus pidättää itsellään oikeuden lyhentää ja muokata artikkeleita kirjoittajan suostumuksella.
 ”Teeri, perhana!”

Tällä palstalla olen kertonut vuoden verran Bulgariassa kokemistani elämyksistä, joita haluan jakaa lehden lukijoiden kanssa. Bulgarian vuoriin liittyy kaksi erikoista muistoa, joista tässä kerron toisesta. Kymmenen vuotta sitten, kesäkuun alussa vuonna 2000, lähdin bulgarialaisen ystäväni kanssa Melnikistä Rozenin luostariin vievää jyrkkää vuorta ylös. Oli sunnuntaiaamu ja sen verran varhaista, että kylässä ei näkynyt vielä liikettä. Tähän aikaan vuodesta turisteja ei muutenkaan ollut montaa, joten olimme ainoat kulkijat. Vain linnunlaulu säesti nousuamme vuorelle. Emme olleet syöneet aamupalaa, sillä ajattelimme käydä ensin luostarissa ja palata sitten Melnikiin kunnon kahville ja juustoleiville. Jossain vaiheessa noustessamme vuorta, auringon jo paahtaen lämmittävästi, huomasimme, että olisi pitänyt ottaa edes vettä mukaan, sillä edellisen illan melnikiläiset viinit kuivattivat suuta.

Jo hieman tuskaisena, melkein kukkulan päälle kivuttuamme, kuulen puskan takaa selvällä suomen kielellä huudahduksen: ” Se on teeri, perhana!”. En ole uskoa korviani ja luulen, että veden puute saa minut kuulemaan kieltä, jota en ole muutamaan päivään edes puhunut! Jatkamme pari askelta polkua eteenpäin ja tapaamme pariskunnan, joita tervehdin suomeksi. He ovat yhtä ällistyneitä kuin minäkin. Kesäkuisena sunnuntaiaamuna, noin puoli kymmenen aikaan, kohtaan suomalaisen matemaatikon ja hänen vaimonsa täällä Rozenin maastossa. He ovat kuvaamassa perhosia ja ilmeisesti myös pongaamassa lintuja. He kertovat olevansa konferenssi-lomamatkalla, mutta bulgarialaisen miniänsä ansiosta he ovat päätyneet Melnikiin kuvaamaan perhosia. Siinä ihmetellessä unohdan janoni ja yllättävästä kohtaamisesta hyvillä mielin jaksan loppumatkan luostariin, jossa saimme raikasta, vuolaana virtaavaa lähdevettä. Olisi hauska tietää, mitä tälle pariskunnalle kuuluu ja ovatko he seuramme jäseniä! Tämän lehden artikkeli Maatiaisten matkasta Bulgariaan muistuttaa minua tästä aamusta Melnikissä. Bulgarialla on yllättävää ja monipuolista tarjottavaa jokaiselle.

Hauska oli myös tavata tuttuja ja tuntemattomia hiljattain tammikuisilla matkailumessuilla. Kuulimme päivystäessämme Suomi-Bulgaria-seuran esittelytilassa mielenkiintoisia tarinoita muun muassa siitä, miten vanhalla Volvolla ajettiin 80-luvulla läpi Euroopan Suomesta Stara Zagoraan ja miten nykyään suomalaiset tekevät hyväntekeväisyystyötä bulgarialaisten lasten ja nuorten parissa Bulgarian pikkukylissä.

Tässä lehdessä kerromme Matkailumessujen esittelypöytämme upean ulkoasun luoneesta taiteilijasta ja vaihto-opiskelijasta, Nadezda Blagoevasta. Uudistamme tässä numerossa lehden fonttia ja toivomme, että se palvelee lukumukavuutta. Otamme vastaan palautetta niin ulkoasun toimivuudesta kuin sisällöstäkin. Jatkamme myös sarjaa: Terveisin Bulgaria, joka on ainakin nettisivujemme vieraskirjassa saanut huvittunutta palautetta. Vakavampaa sarjaa tässä numerossa edustaa musiikkiteema, sillä alkuvuosi on ollut aktiivista konserttiaikaa. Esittelyssä ovat Baklavan ja FennoBalkan voices-lauluryhmän Emmi Knuutinen ja suomessa vieraillut harmonikkavirtuoosi, Martin Ljubenov.

Toukokuussa keskusseura järjestää paljon toivotun Bulgarian bussikiertomatkan, jossa käydään läpi maan merkittävimmät nähtävyydet. Tässä lehdessä on ohjeet ilmoittautumista varten, toimi nopeasti, sillä paikkoja on rajattu määrä!

Sirkku Terävä

ALKUUN
 Ystävyys kestää kovankin pakkasen

Vuoden 2010 ensimmäinen Bulgarian viesti syntyy valkohankien keskellä. Suomi on saanut kylpeä lumessa. Olemme saaneet nauttia oikeasta talvesta - ja paukkupakkasista.

Alkuvuoden tärkein tapahtuma seurallemme oli Matka 2010 -messut. Yli 80 000 messuvierasta osoitti kiinnostusta matkailuun. Suomi-Bulgaria-seuran standilla tuntui siltä, että suuri osa kävijöistä osoitti kiinnostusta ystävämaahamme. Ainakin kuhina oli sen mukaista.

Matkamessut toivat lämpimän tuulahduksen talven keskelle. Messuosastomme oli suunnitellut Nadezhda Blagoeva ja toteutuksesta vastasi seuran hallituksen aktiivinen jäsen Ritva Särkisilta.

Bulgarian matkailu kehittyy. Selatessani kesäkauden matkaesitteitä, huomasin että monilla matkanjärjestäjillä on vanhojen tuttujen kohteiden lisäksi uusia kohteita: Sozopol, Obzor, Sinemoretz, Tsarevo. Siis uusia useimmille suomalaisille.

Helsingin kaupungin virka-galleriassa avattiin mielenkiintoinen valokuvanäyttely tammikuun loppupuolella. Näyttely koostuu valokuvista Suomesta suurlähettiläiden silmin. Bulgarian suurlähettiläs Plamen Bontchev oli ottanut mahtavia kuvia. Muutkin olivat hyviä. Tokihan meitä kiinnostaa, mitä ulkomaalaiset meistä ajattelevat.

Sibelius-Akatemian konserttisarjassa kuultiin aivan huikeita säveliä Bulgariasta. Pirin-vuoriston laaksoista kiiri lumoavia säveliä talvisen Helsingin pimenevässä illassa. Kuoronjohtaja professori Dora Hristova sai maassamme arvoisensa vastaanoton. Musiikki rakentaa upealla tavalla siltoja maidemme välille. Tällä kertaa vokaalimusiikki Itä-Euroopan ääriltä.

Seuran matka Bulgariaan alkaa varmistua toukokuun puoleen väliin. Kiinnostus on ollut suurta. Kannattaa ajoissa varmistaa paikkansa. Ohjelma on monipuolinen ja matkareitti on antoisa. Järjestelyistä vastaa Bulgariaa hyvin tunteva Maj-Lis Lehessalo.

Hyvää ja aktiivista vuoden 2010 alkua kaikille lukijoillemme!


Tapani Salonen

ALKUUN
 Bulgarialais-suomalaisen historian silhuettia


Suomi - Bulgaria -seuran matkamessuosasto erottui tänä vuonna joukosta - ja edukseen. Tavanomaisten turismijulisteiden asemesta seiniä peittivät piirretyt, rauhallisen ilmavat näkymät bulgarialaiseen rakennustaiteeseen ja kansanpukuihin. Uniikit julisteet oli bulgarialainen taiteilija Nadezda Blagoeva suunnittellut varta vasten osastolle.

Silhuetteina kuvatut rakennukset esittelivät paitsi bulgarilaista rakennustaidetta, myös rakennuksia, jotka liittyivät Suomen ja Bulgarian yhteiseen historiaan: Gorni Dabnikin taistelussa kaatuneiden suomalaisten muistomerkki, Plevenin mausoleumi, jossa suomalaisten, bulgarialaisten, venäläisten ja romanialaisten Bulgarian vapaussodassa kaatuneiden sotilaiden luut lepäävät rinnakkain, Sofian yliopisto, jossa suomalais-bulgarialaisia kulttuurisuhteita rakennetaan edelleenkin. Julisteen kulmassa oleva, 1400-luvun lopulla rakennettu Kadin-silta yhdistää näkymään saman seudun kansanpuvut.

Suomi toisena kielenä

Nadezda Blagoeva opiskelee Helsingin yliopistossa taiteen teorian, kritiikin ja johtamisen -maisterikoulutusohjelmassa.
Sofian St. Kliment Ohridski -yliopistosta hänellä on diploma eli suomalaista kandidaatin tutkintoa vastaava tutkinto englantilaisessa filologiasta vuodelta 2007 sekä vuodelta 2009 sama tutkinto kuvataiteesta yliopiston kuvataiteen osastolla.
Englantilainen filologia ja sen antamat vahvat taustatiedot kielestä ja kulttuurista rohkaisivat aloittamaan toisen vieraan kielen, suomen kielen ja kulttuurin opinnot, hän kertoo.
- Opin paljon suomalaisesta elämäntavasta, ja opiskeluvuosina kävin Suomessa kahteen otteeseen, ensimmäisellä kertaa kielikonferenssin osanottajana ja toisella kertaa kuukauden kestäneellä suomen kielen kesäkursilla, hän kertoo. Kokemukset vahvistivat hänen haluaan jatkaa myöhemmin opiskelua täällä.
- Onko ollut mitään yllätyksiä?
- Kun aloitin maisteriohjelmani täällä, olin iloisesti yllättynyt siitä, miten hyvin kurssit oli organisoitu ja miten paljon enemmän valinnan vapautta opiskelijoilla täällä on. Tunnen olevani vapaa suunnittelemaan ajankäyttöni juuri sellaiseksi kuin haluan.

Pelkkä taideasiantuntemus ei riitä taiteilijalle

Kielten ja kulttuurien lisäksi Nadezda Blagoeva on aina ollut kiinnostunut kuvataiteista, aloittanut opintonsa jo 12-vuotiaana meikäläisen kuvataidekoulun tapaisessa sofialaisessa Fine Arts Educational Studiossa. Joka viikonloppu kymmenen vuoden ajan hän kävi koulussa kehittämässä piirustus-, maalaus- ja grafiikantaitojaan. Sen jälkeen olikin luontevaa siirtyä Sofian yliopiston kuvataiteen osastolle.
Kun hän päätti taideopinnot viime kesäkuussa, hänelle oli selvää, että opetus oli kyllä antanut teoreettiset ja käytännön valmiudet toimia taidemaailmassa. Mutta luovankin taiteilijan pitäisi pystyä myös toimimaan ammattimaisesti kaupallisessa maailmassa ja ymmärtämään ja tuntemaan taiteen arvottamisen ja edistämisen mekanismeja.
- Kun minut oli hyväksytty kolmeen maisteriohjelmaan suomalaisissa yliopistoissa, ei siksi ollut vaikeuksia valita niistä Helsingin yliopiston Art Theory, Criticism and Management-maisteriohjelmaa, hän kertoo.

Mikä siis haluaisit olla ”isona”?
- Taiteilija. Vaikka koulutustaustani on moninainen, ei ole epäilystäkään, ettenkö haluaisi olla nimenomaan sitä; tehdä työtä maalauksen, piirtämisen, grafiikan ja suunnittelun parissa. Uskon, että taiteilijan ammatti antaa vapauden kokeilla, ilmaista tunteita ja ideoita. Siinä on mahdollisuus käyttää hyväksi kaikkia niitä tietoa ja taitoja, joita olen oppinut. Ja samalla päästä osallistumaan ihmisten esteettiseen ja älylliseen elämään. Tekisin myös mielelläni työtä kaikenikäisten kuvataideopettajana, sillä mielestäni taiteilijan pitää olla avoin, jakaa ihmisten kanssa ideoita, ajatuksia ja lahjakkuutta, hän sanoo.
Puhetta on ollut mm. siitä, että Nadezda vetäisi lasten kuvataidepajan Suomi-Bulgaria -seuran osuutena Maailma kylässä festivaaleilla ensi toukokuun viimeisenä viikonloppuna.

”Enemmän yhteisistä juurista - ja kesäisistä rannoista”

Mitä Bulgariasta olet kaivannut täällä?
- Kun kävin joululomalla Bulgariassa ja Helsingissä oli -25 astetta, niin Sofiassa oli laskeutumishetkellä + 15. Bulgarian lauhempi talvi on asia, jota kaipaan eniten. Mutta nyt olen kuullut sukulaisilta ja ystäviltä, että tammikuun loppupuolisko Bulgariassakin on ollut yhtä kylmää kuin Suomessa, jopa 27 miinusastetta. Ehkä sitä ei siis kovasti kannata kaivata. Nykytekniikalla ja internetin kautta olen koko ajan yhteydessä perheeseen ja ystäviin, niin että täällä tuntee nyt olevansa jopa enemmän kotona. -

Mitä suomalaisten pitäisi tietää enemmän Bulgariasta?
- Suomalaisten ja bulgarialaisten pitäisi tietää enemmän historiastaan ja niistä tapahtumista, joissa heidän esi-isänsä ovat olleet mukana. Kahden kansan suhteiden juuret ovat siellä, hän sanoo ja kertoo juuri siksi halunneensa piirtää messujulisteeseen silhuetteja suomalais-bulgarialaisille suhteille tunnusomaisista rakennuksista ja muistomerkeistä.
Tämän hetken asioista suomalaisten pitäisi hänen mielestään tietää enemmän Bulgarian kulttuurista, perinteistä, taiteesta, musiikista,tanssista.
- Mutta suomalaisten pitäisi myös lisätä tietämystään Mustanmeren kuumista kesäisistä rannoista, vaihtelevasta luonnosta ja bulgarialaisen keittiön rikkaista mauista!

Öljyväritöiden näyttely

Tätä juttua kirjoitettaessa tuli tieto, että Nadezda Blagoeva oli ehtinyt myös saada aikaan ja pystyttää oman näyttelyn. Hänen maalauksiaan on nähtävissä Länsimäen kirjastossa 3.2.-5.3.2010 avoinna olevassa näyttelyssä.

Ritva Särkisilta


ALKUUN
 Haastattelussa Baklavan ja FennoVoices-ryhmien keskeinen hahmo, Emmi Knuutinen

¤ Kuka olet?
Emmi Knuutinen, kolmikymppinen musiikinopettaja / kansanmusiikin opiskelija Helsingistä.

¤ Miten ja missä kuulit ensimmäisen kerran bulgarialaista musiikkia? Millaisen reaktion se sai Sinussa aikaan?
Kuulin bulgarialaista laulua ensimmäistä kertaa kirjaston levyiltä 90-luvulla. 2000-luvun alkupuolella kuulin trio Bulgargaa ja kuuntelin heidän koskettavaa lauluaan yhä uudelleen ja uudelleen. Vuonna 2003 osallistuin eurooppalaisten nuorten kansanmusiikkityöleirille Serbiassa ja sain lähemmän kosketuksen balkanilaiseen lauluperinteseen.

¤ Kerro miten päädyit Plovdiviin, mitä teit siellä ja mitä opit?

Päädyin Plovdiviin Plovdin Musiikkiakatemialla kesäisin järjestettävän Bulgarian Folk Music and Dance Seminarin kautta. Tutustuin akatemian opettajiin ja järjestin itselleni Erasmus-vaihtosopimuksen kouluun. Paperitöihin kului 1,5 vuotta.
Opiskelin kansanlaulua, kuoronjohtoa, tamburan soittoa, bulgarian kieltä ja kansantansseja. Lauloin myös kolmessa kuorossa.

¤ Millaisia opettajia sinulla oli ja miten opiskelu poikkesi Sibiksen opinnoista?

Opettajia oli moneen lähtöön, kuten kaikkialla. Pidin erityisesti siitä, että Plovdivissa viikkoaikataulut pitivät paikkansa ja ajan käyttö oli luontevampaa (joustavampaa) kuin Suomessa. Vaikka opiskelin tiiviisti, minulla oli paljon vapaa-aikaa. Suomessa viikkoaikataulut ovat paljon pirstaleisempia ja kiireisempiä.

Yleisesti ottaen bulgarialainen pedagogiikka oli autoritäärisempää kuin Suomessa. Usein koin epäoikeudenmukaisuuden tunnetta siitä, kun näin opiskelijoiden olevan monissa tilanteissa alistetussa asemassa. Se sai minut pohtimaan, kuinka opiskelijoista voi kasvaa tulevaisuuden taiteilijoita, jos siihen ei anneta mahdollisuutta silloin, kun juuri olisi aika tukea opiskeijan oman tien löytämistä. Bulgarialaiset opiskelijat ja muutama opettaja kokivatkin oppilaiden passivoitumisen isona ongelmana myös bulgarialaisen kulttuurin tulevaisuutta ajatellen.

Itse näen bulgarialaisen kansanperinteen tulevaisuuden myönteisenä. Kylissä perinne on edelleen elävää ja ihmiset osaavat vanhoja lauluja ja tansseja runsaasti. Myös tradition "siirtyminen" ulkomaille pitää perinnettä osaltaan elävänä -balkanilainen musiikki on iso ilmiö tämän hetken Euroopassa.
Luulen myös, että bulgarialaiseen pedagogiikkaan on tulossa murrosaika EU-jäsenyyden tuoman kansainvälisen vaihtuvuuden myötä.

Minulla oli Plovdivissa muutama erittäin loistava opettaja, joita jäin kaipaamaan. Erityisellä lämmöllä muistan jo eläkeikäistä Ivan Deliradevia, joka opetti kuoronjohtoa sekä nuorta Zoya Mikovaa, jolta sain bulgarialaisen kansanperinteen tunteja. Zoya Mikova opetti minulle runsaasti lauluja ja tansseja ja sanoikin haluavansa kertoa minulle kaiken bulgarialaisesta kansanperinteestä.

¤ Mikä on Baklava-yhtye?

Baklava on vuonna 2008 perustettu 9-henkinen yhtye, joka esittää balkanilaista tanssimusiikkia. Yhtyeen jäsenet ovat ammattimuusikoita/opiskelijoita Sibelius-Akatemiasta ja Metropolia ammattikorkeakoulusta.
Olemme esiintyneet eri klubeilla pääkaupunkiseudulla ja keikoillamme on käynyt paljon yleisöä. Vuodenvaihteessa bändin jäsenille on tullut perheenlisäystä ja Baklavan toiminta on ollut tauolla.


¤ Miten kuvailisit suomalaisen (karjalaisen? joikaamisen? ;)) ja bulgarialaisen kansanlaulun yhtäläisyyksiä ja eroja?

Bulgarialainen ja suomalainen kansanperinne ovat yhteneväisiä ainakin siinä, että molempien maiden lauluperinne on erittäin runsas ja rikas. Äänenkäyttö ja tyylipiirteet vaihtelevat molemmissa maissa eri alueilla hyvin paljon.

Äänenkäytön fysiologinen yhteneväisyys ilmenee esim. inkeriläisissä moniäänisissä heterofonisissa runolauluissa ja länsi-bulgarialaisissa 2–3 -äänisissä lauluissa. Molemmissa laulutavoissa ääni tuotetaan niin, että pääpaino on rintarekisterillä (tiettyjen äänentuottolihasten käyttö kurkunpään alueella), joka kuulokuvana kuulostaa voimakkaalta ja ns. suoralta ääneltä. Rintarekisterillä laulettaessa on erityisen tärkeää hengityslihasten aktiivinen käyttö, jotta kurkunpään lihakset ovat rennot. Muutoin äänensä saa pilalle hyvin nopeasti. Bulgarialaista laulua ei siis kannattaisi laulaa "kurkusta". :)

Laulutyylien erilaiset äänensävyt taas muodostuvat suuontelon ja ääniväylän muodon muuttamisesta, johon vaikuttaa mm. laulettu kieli. Myös muita yhteneväisiä piirteitä ilmenee, kuten inkeriläisten ja länsi-Bulgarialaisten laulujen suppea ambitus sekä monipuolinen rytmiikka. Merkittävämpänä erona näen bulgarialaisen lauluperinteen runsaan ornamenttien käytön sekä turkkilaisperäisen maqam-asteikot, joita ei suomalaisessa perinteessä ole.

¤ Mielipaikkasi Bulgariassa, lempiruokasi ja paras muistosi Bulgariasta?

Rakastan Rodopi-vuoristoa, joka näkyi ikkunastani Plovdivissa asuessani. Matkat Rodopi-vuoristoon jäivät parhaiten mieleen. Tykkään eniten bulgarialaisista salaateista, selska ja shopska -salaatit ovat suosikkejani.

¤ Kerro Finno-Balkan Voices-ryhmän syntymästä.

Sain idean bulgarialais-suomalaisesta lauluyhtyeestä Plovdivissa asuessani. Tarjosin ideaa Sibelius-Akatemian SibaFesteille, joka innostui konseptista. Finno-Balkan Voices lauluyhtyeessä on neljä bulgarialaista, kolme suomalaista ja yksi virolainen kansanlaulaja. Yhtyeen ohjelmistossa on lauluja bulgarialaisesta ja suomalais-ugrilaisesta lauluperinteestä. Mukana on myös laulajien omia sävellyksiä ja sovituksia. Soitan itse myös kanteletta joissakin kappaleissa. Olemme halunneet säilyttää omat äänensävymme - tummempi äänisten suomalaisten ei tarvitse muuttua bulgarialaisiksi eikä päinvastoin. Helmikuun konserttia harjoitellessamme huomasimme, että äänemme sointuvat hienosti yhteen ja nautimme yhdessä laulamisesta todella paljon. Helmikuun konserttimme ohjasi Prof. Dora Hristova, jonka ammattitaitoisessa ohjauksessa oleminen oli meille hieno kokemus.
Lauluamme voi käydä kuuntelemassa www.myspace.com/finnobalkanvoices .

Millaisena näet suomalaisbulgarialaisen musiikkiyhteistyön jatkuvan tulevaisuudessa?

Finno-Balkan Voices konsertoi seuraavan kerran Bulgariassa toukokuussa. Suunnittelemme myös levyn tekoa ja toivomme saavamme levyn tekoon taloudellista tukea.
Bulgarialais-suomalaista musiikkiyhteistyötä on myös muilla kokoonpanoilla, esim. Bisserov Sisters tekee yhteistyötä muutamien suomalaisten muusikoiden kanssa, joten tulevaisuus on monipuolinen ja valoisa.

S.T.

ALKUUN

 Sibelius-Akatemian konsertti: Vokaalimusiikkia Itä-Euroopan ääriltä

Sibafest -viikon konsertti Vokaalimusiikkia Itä-Euroopan ääriltä oli matka tämän päivän eurooppalaiseen musiikkiin. Sain mahdollisuuden nauttia tästä mahtavasta Finno-Balkan Voices-lauluyhtyeen musiikista loppuunmyydyssä Rake-salissa pari viikkoa sitten. Bulgarian suurlähetystö avusti omalla panoksellaan konsertin järjestelyn onnistumisessa.

Prof. Dr. Dora Hristova ohjasi konsertin. Hristova toimii yhtyelaulun professorina Plovdivin Musiikkiakatemiassa ja Bulgariassa lukuisissa kulttuurielämän tehtävissä ja on YK:n rauhanlähettitoimikunnan jäsen.

Suomalainen kansanmuusikko Emmi Knuutinen ja bulgarialainen kansanlaulaja Sonya Georgieva ovat koonneet yhteen hienon lauluyhtyeen. Finno-Balkan Voices on kahden lauluyhtyeen , bulgarialaisen Vaya Quartetin ja suomalaisen Mamo Enseblen muodostama kokoonpano. Lauluyhtyeessä yhdistyvät kahden Euroopan maan laulutyylit ja äänensävyt uudella ja mielenkiintoisella tavalla.

Illan aikana kuultiin lauluja Bulgarian eri alueilta, Inkeristä, Virosta ja Karjalasta, mustalaislaulujen ja oman tuotannon lisäksi. Illan esiintyjien laulaessa soitti tamburaa tukholmalainen vierailija Mihail Dinchev.

Varsinkin bulgarialaisten esiintyjien kansallispuvut olivat mitä koreimpia kauniine ja näyttävine vöineen ja koruineen. Suomi-Bulgaria-seuran jäsnille entuudestaan tuttu Emmi Knuutinen soitti kannelta lumoavan kauniisti, saaden ajan pysähtymään ja kuulijan keskittymään ainostaan hänen soittoonsa. Konsertti oli kaikin puolin mitä onnistunein.

Marja Salonen

ALKUUN

 Balkanilaista paatosta ja terävää huumoria harmonikalla: Martin Ljubenov

Bulgarialainen harmonikkavirtuoosi Martin Ljubenov esiintyi kutsuvieraille Sibelius Akatemiassa helmikuussa. Hän oli opettanut samana päivänä sibelius-akatemialaisia kansanmusiikin mestarikurssilla ja jatkoi sieltä matkaa yhtyeensä kanssa Kokkolaan Talviharmonikka-viikolle. Ljubenov on nuori, 34-vuotias muusikko, jonka tausta on Sofian romanivähemmistössä. Hänen musiikkinsa liikkuu rajattomasti balkanilaisesta kansanmusiikista jazzin kautta tangoon ja musetteihin. Ljubenovin esiintymisen yhteydessä Sibelius Akatemian kansanmusiikkisalissa esitettiin Ljubenovista tehty dokumenttielokuva ”Jazzta Prasta, eli mitkä ovat bulgarialaiset nuotit?”. Elokuva kertoo, miten muusikkosuvun poika on 7-vuotiaasta asti halunnut soittaa. Harmonikasta tuli rumpujen jälkeen Ljubenovin pääinstrumentti siksi, että hänen isovanhempansa soittivat tätä monipuolista soitinta. Harmonikan säestyksellä yhä vieläkin bulgarialaisissa kylissä juhlitaan ja tanssitaan horoa. Ljubenovin käsissä käsitys ”harmonikkamusiikista” kuitenkin laajenee äärettömäksi. Ljubenov on saanut vuonna 2005 Itävallassa vuoden maailmanmusiikkipalkinnon sekä vuonna 2006 Ranskassa palkinnon Prix Gus Viseur, kategoriassa Jazz/Maailmanmusiikki.

Ljubenov kertoi Bulgarian Viestin lukijoille, että hän on iloisesti yllättynyt suomalaisten kansanmusiikinopiskelijoiden tasosta ja kiinnostuksesta Balkanin musiikkia kohtaan. Pohdimme mistä johtuu, että juuri nyt Euroopassa on levinnyt kiinnostus Balkanin musiikkikulttuureeihin. Esimerkiksi Itävallassa, Sakasassa ja Helsingissäkin on järjestetty nuorison suosimia Balkan Fever klubeja. Helsingissä on myös perustettu useita ryhmiä, jotka soittavat balkanilais- ja mustalaisvaikutteista musiikkia, kuten Baklava, Transkaakko, Bordurka, DJ Team Wonderlust ja muita. Balkan Fever-klubi on tuonut suomeen myös kansainvälisiä tähtiä, kuten romanialainen Mahala Rai Banda-orkesteri ja saksalaisen Dj Shantelin. Usein klubitapahtumat ovat viimeisen vuoden aikana loppuunmyytyjä. Ljubenov arveli ajan olevan sopiva balkanilaisen musiikin boomiin, koska musiikillisesti Eurooppa on tässä mielessä yhdentynyt. Vaikka Ljubenovin omakin musiikki on fuusiota eri genreistä, hän ei usko romanien nopeaan integroitumiseen, koska se on politiikkaa, jolla tehdään rahaa, ja siihen tarkoitetut varat eivät päädy perille asti. Siksi hän on muusikkokollegoineen on ohjannut Kotelin romanikylässä lahjakkaiden nuorten musiikkikoulutusta ja järjestänyt lasten ja nuorten kanssa konsertteja koko romaniyhteisölle. Haastattelussa hän toivoikin voivansa jatkaa tämänkaltaisia projekteja lasten ja nuorten kanssa, koska musiikki ja taide ovat hänen mielestään romaneille mahdollinen tapa nousta kurjuudesta ja luoda tervettä itsetuntoa syrjitylle vähemmistöille. Vaikka Ljubenovin musiikkia karakterisoi huumori, ironia ja leikittely, hän uskoo, että kärsimys on aina hyvän taiteen pohjalla, tuska, joka on niin ominaista myös flamencolle ja tangolle. Ljubenov itse asuu nykyään Itävallassa ja soittaa useissa eri kokoonpanoissa. Hänet omat kokoonpanonsa ovat Jazzta Prasta ja Martin Ljubenov Orkestra. Toivon kovasti kuulevani pian Ljubenovia orkestereineen lisää suomalaisilla festivaaleilla ja helsinkiläisillä klubeilla!

S.T.

ALKUUN
 Tuija Keronen (1955-2009) in memoriam

Suomi-Bulgaria-seuran hallituksen jäsen Tuija Keronen menehtyi äkilliseen sairauteen kotonaan loppuvuodesta 2009. Vain pari viikkoa aiemmin hän oli tulkkaamassa seuramme hallituksen matkalla Tallinnassa. Tuija oli venäjän ja liettuan kielten tulkki ja virallinen kääntäjä. Bulgariaa hän opiskeli 1990-luvun alussa Helsingin yliopistossa, Veliko Tarnovossa ja Sofian yliopistossa. Tuija oli kielellisesti lahjakas ja osasi myös latviaa, viroa, ruotsia ja englantia. Hän oli aikaansa edellä lähtenyt opiskelemaan tietojenkäsittelytiedettä Helsingin yliopistoon, mutta pian kiinnostus kieliä kohtaan voitti, vaikkakin Tuija jatkoi tietokoneharrastustaan auttaen aina ystäviään kaikenlaisissa tietokoneasioissa. Tuija oli aktiivinen myös muissa ystävyysseuroissa ja hänellä oli laaja ystäväpiiri Bulgariaa myöten. Sofian yliopiston suomen kielen tuntiopettaja, Ralitza Petrova kirjoittikin kauniisti Tuijan Facebook-sivuilla: ”Häneltä olen oppinut, että sydämmmen voi kirjoittaa laittamalla kuinka monta MMM:ää tahansa, kun sydän on iso.” Jäämme kaipaamaan iloista ja sydämellistä Tuijaa.

Raimo Sundvall ja Sirkku Terävä
ALKUUN

 

 Terveisin Bulgaria, osa 2

Bulgarialaisten keksintöjä ovat mm. seuraavat:

18. Kuudes sydänääni
Ns. kuudes sydänääni viittaa tiettyihin sydämen toiminnan häiriöihin ja on siten auttanut niiden diagnostisoinnissa. Löydön teki vuonna 1974 bulgarialainen tri Ivan Mitev.

19. Lääkettä lumikellosta
Lumikellosta on kehitetty polioon, halvauksiin ja eräisiin neurologisiin sairauksiin tehoava lääke, jonka tuotenimi on Nivalin. Sen kehitti 1956 bulgarialainen prof. tri
Dimitar Paskov.

20. Kaikkiaan 1497 voitettua painiottelua

Vapaapainin maailmanmestari hävisi 1500 ottelustaan vain kolme: hän oli v. 1897 Bulgarian Tšadorlinissa syntynyt Dan Kolov.

21. Automaattivaihdelaatikkotyyppi
Suzukin, Hondan, Toyotan, Renaultin automalleissa on automaattivaihdelaatikko, jonka on kehitellyt Rumen Antonov, s. 1944 Sofiassa Bulgariassa.

22. Ideoita YK:lle
USA:n presidendentti Woodrov Wilson käytti Yksimielisyyden tähti-kirjassa esitettyjä ajatuksia luonnostellessaan 14 kohdan rauhanohjelmaansa 1. maailmansodan lopettamiseksi ja YK:n edeltäjän, Kansainliiton perustamiseksi.
Yksimielisyyden tähden oli kirjoittanut Nikola Dimkov, s. 1959 Sersko-Gorno Brodissa, nykyisessä Bulgariassa.

23. Berliinin paketoitu valtiopäivätalo
1995 yli 5 miljoonaa ihmistä ihaili Berliinin keskustassa tätä ainutlaatuista projektia, jonka toinen tekijä oli
Christo, oik. Hristo Javašev, s. 1935 Gabrovossa Bulgariassa. Christo ja hänen puolisonsa Jeanne-Claude ovat maailmankuuluja ympäristötaiteilijoita.

24. Ensimmäisiä surrealisteja
Surrealistien ensimmäisessä näyttelyssä Riippumattomien galleriassa esittäytyivät
Joan Miró, Max Ernst, André Masson, Hans Arp ja myös
George Papazov, s. 1894 Jambolissa Bulgariassa.
Lisää hänen töitään on nähtävissä erityisesti Genevessä Petit Palais-museossa.

25. Matrixin tehosteet
Tieteiselokuva Matrixin tekoon, erityisesti sen vallankumouksellisten tehosteiden luojana, osallistui bulgarialaissyntyinen, vuodesta 1992 USA:ssa asunut
Georgi Boršukov.

26. Saksan eurokolikko
Saksan eurokolikot suunnittelivat Heinz Heuer ja hänen bulgarialaissyntyinen puolisonsa Snejana Ruseva-Heuer.

27. Kv. aurinkoenergiajärjestön nuorin jäsen
Todor Nanchev oli 16-vuotias, kun Bulgarian Arkkitehtiliitto palkitsi hänet kansallisessa kilpailussa kahdesta aurinkoenergian hyväksikäyttöön perustuvasta rakennusprojektista.
Kansainvälinen aurinkoenergiajärjestö kutsui hänet sen ansiosta jäsenekseen.

28. Paras opiskelija
Cisco Systemsin Tietokoneakatemian Euroopan, Lähi-idän ja Afrikan paras opiskelija vuonna 2003 oli bulgarialainen Jordan Katsarov.
Mainittakoon, että ko. akatemian oppilaiden määrä oli yli 153 000.

29. Bulgarialaiset koululaismatemaatikot
Bulgarialaiset ovat jatkuvasti voittaneet mitaleita koululaisten matematiikkaolympialaisissa:
Tokiossa vuonna 2003: kuusi kultamitalia
Meksikossa 2005: kuusi kultamitalia
Yleisvenäläisissä matematiikkaolympialaisissa 2006: yksi kultamitali, kolme hopeaa.
Intiassa vuonna 2007: yksi kultamitali ja kolme hopeaa
Hong Kongissa 2008: yksi kultamitali ja kaksi hopeaa sekä yksi neljäs sija ei-aasialaisten kilpailussa.

30. Vihreä leninki
Sinkkuelämän Mirandan yllä olevan herneenvihreän leningin on suunnitellut bulgarialainen vaatesuunnittelija Iliana Rikets.

31. Muukalainen minussa - toiseuden filosofiaa
Julia Kristevaa, s. Slivenissä Bulgariassa 1941, sanottu toiseuden tutkijaksi. Filosofi, psykoanalyytikko, feministiteoreetikko, semiootikko ja kirjailija on julkaissut lukuisia poststrukturalisimin ja kielitieteen avainteoksia. Suomennoksia mm. Muukalainen itsellemme, Puhuva subjekti.

32. Vuoden 1981 Nobel-kirjailija
Elias Canetti, s. Rusessa Bulgariassa 1905 - kuvaa bulgarialaislapsuuttaan kirjassaan Pelastunut kieli. Canetti kirjoitti saksaksi ja asui suurimman osan elämäänsä Itävallassa.

33. ”Planeettamme ykkösbasso”
Tällaisella nimellä tunnettiin Nikolai Ghiaurov, s. Kamenitsassa Bulgariassa 1929. Ghiaurov oli sodanjälkeisen maailman suurimpia oopperalaulajia ja tunnettiin erityisesti Verdi-tulkitsijana.
Hän esiintyi kaikissa maailman tärkeimmissä oopperoissa La Scalasta Covent Gardeniin ja Metropolitanista Moskovan Bolshoihin.

34. Martenitsa
Bulgarialainen hyvän kevään toivotus!

Suomentajan huomautus:
Ajatus tällaisen luettelon laatimisesta on tullut Britanniassa asuvalta bulgarialaiselta Antoaneta Kruševskalta, joka on myös aloittanut luettelon. Ajatukseen kuuluu, että luetteloa voi jatkaa.
Bulgariankielinen luettelo, jonka olen reippaasti lyhentäen toimittanut ja kääntänyt, käsittää yli 50 liuskaa ja siinä on perusteellisempaa tietoa kustakin luettelossa mainitusta kohdasta. Luettelon ensimmäinen osa julkaistiin Bulgarian Viestissä 3/2009.
Ritva Särkisilta

ALKUUN
 Bulgaria kiinnostaa monenlaisista syistä:
Ruusuja, yrttejä, perinnemaisemia

Ruusujen poiminta Kazanlakin aamuhämärissä on varmaan yksi Maatiaiset ry:n toukokuisen Bulgarian matkan huippuhetkiä.

Maatiainen on järjestö, joka tukee perinne- ja luonnonkasvien, vanhojen kotieläinrotujen ja perinnemaisemien säilyttämistä. Bulgariassa aiheista löytyy varmasti paljon kiinnostavaa.

Ruusutuotannon lisäksi ohjelmassa on perinnemaisemia luostareineen, yrtteihin, luonnonkasveihin ja perhosiin tutustumista, lintujen muuton seurantaa, käynti Strandzan luonnonsuojelualueella, toinen viinitilalla ja paljon muuta. Kahdeksan päivän matkalla tutustutaan myös Sofiaan, Tarnovoon ja Burgasiin Bulgariassa asuvan suomalaisen toimittajan Anna Häkkisen opastuksella.

- Mahdollisuuksien mukaan tapaamme myös paikallisia luonnonsuojelijoita ja kasviasiantuntijoita, kertoo matkanjohtajana toimiva tietokirjailija Anne Paalo.
35 hengen joukko saatiin nopeasti kokoon ja peruutuksia odottamaankin vielä jäi väkeä. Matkalle osallistuu mm. luontaistuotealan suomalaisia asiantuntijoita, jotka ovat kiinnostuneita yhteyksistä alan bulgarialaisten toimijoiden kanssa.
R.S.


ALKUUN
 Värikästä kuutarinaa

Vuosi sitten seuran Galleria Sarjakuvassa järjestämässä Bulgarialaisia kuvamaistia -näyttelyssä käyneiden mieleen jäi varmaankin Maya Bocheva ja hänen väri-iloinen sarjakuvansa Wicky-tytöstä. Lapsille sarjakuvaa ja animaatiofilmejä aiemmin tehnyt Bocheva on äskettäin julkaissut satu- ja tehtäväkirjan Kuka sytyttää kuun?
Kirjan sankari, tiedonhaluinen Ljubka-tyttö selvittää otsikon ilmaiseman kysymyksen - tosin tavalla, josta tähtitieteen oppikirjoissa ei kerrota. Upeasti kuvitettuun kirjaan liittyy DVD ja omat sivut www.this-and-that.eu.

Kirjan on kustantanut plovdivilainen Bagri (värit)-kustantamo http://www.bagri- bg.net. 2003 perustetun lastenkirjakustantamon julkaisulistalla on erityisesti kuvitettuja lastenkirjoja - sekä bulgarialaisia että käännöskirjoja.

R.S.
ALKUUN