BULGARIAN VIESTI - Suomi-Bulgaria seuran jäsenlehti

Bulgarian viesti kertoo Bulgarian kulttuurista, taloudesta, historiasta, yhteiskunnallisista kysymyksistä, matkailusta - Bulgariasta ennen ja nyt. Lehdessä julkaistaan myös seuran jäsenosastojen kuulumisia ja tapahtumia. Lehteä toimitetaan jäsenistölle, mutta myös ministeriöille, kulttuuriyhdistyksille ja liike-elämän edustajille Suomessa ja Bulgariassa.

Toimitus

Sirkku Terävä vastaava päätoimittaja, GSM 040  5768614, e-mail: sirkkuokoye@gmail.com
Maj-Lis Lehessalo, taitto, GSM 0400 900433, e-mail: mikki@lehessalo.com
Ritva Särkisilta, toimittaja, GSM 040 5389266, e-mail: ritvasarki@gmail.com

Painopaikka:      Multiprint, Helsinki 2010

Bulgarian Viesti 2/2010 sisältö (aiemmat Bulgarian viestit)
Hyviä ja huonoja uutisia, päätoimittaja Sirkku Terävä
Kun suomalaiset kiipesivät vuorelle, puheenjohtaja Tapani Salonen
Kamarikuoron musiikki kosketti kuulijoita, Marja Salonen

Yleinen kokous linjasi toimintaa: Musiikkia, taidetta ja ruokaa, Ritva Särkisilta
Tämän päivän Bulgaria tutkijan silmin, Tapani Salonen
Shopov iltatilaisuudessa suurlähetystössä, Ilkko Suvilehto
Ulkoministerin vierailu juhlisti kansallispäivää, Ritva Särkisilta
Taitelija Ilia Linev inspiroituu Helsingissä, Sirkku Terävä
Bulgarialaisia kansantansseja Tampereella, Sirkku Terävä
Mission Possible, Hanna Räty
Bulgarialaista ruokaa omakätisesti, Ritva Särkisilta
Tri Zheni – Drei Frauen – Kolme Naista, Orvokki Vääriskoski
Gen Una Sumus – Olemme yhtä perhettä, Jorma Kekki
Bulgarian helmet, matkakertomus, Ossi Lehessalo
VAROITUKSEN SANA, Viestin toimitus
Uudisasukkaan kertomuksia Medovosta, Merja Suojanen


Tekijänimin julkaistut artikkelit edustavat kirjoittajiensa näkemyksiä. Toimitus pidättää itsellään oikeuden lyhentää ja muokata artikkeleita kirjoittajan suostumuksella.
 Hyviä ja huonoja uutisia
Kesänumerossamme kerromme taas monen kirjoittajan voimin viimeaikaisista Bulgariaan liittyvistä tapahtumista. Niin mukavista matkamuistoista, kulttuuritapahtumista, kuin myös ikävämmistäkin asioista.

Huono uutinen on se, että Suomeen turvapaikkaturisteina tulleiden Bulgarian romanien kautta meille on vähitellen paljastumassa ne olosuhteet, joissa Bulgarian vähemmistöt elävät tässä yhteisessä Euroopassamme. Ajankohtaisen kakkosen tiis-taina 1.6.2010 esittämä Timo Puukon raportti välitti katsojille karmean todellisuuden eurooppalaisesta köyhyydestä, työttömyydestä ja toivottomuudesta. Se, että Suomi nopeuttaa eurooppalaisten turvapaikanhakijoiden käännytystä ja on jo pie-nentänyt heidän toimeentulotuen käteen jäävän osan 90 euroon kuussa, vaikuttaa kyllä siihen, että ne välikädet, jotka turvapaikkaturismia Balkanilla organisoivat joutuvat etsimään tulevaisuudessa tuottoisampia rahanlähteitä. Sellainen on esimerkiksi ihmiskauppa, jonka uhreiksi etenkin romanilapset ja -naiset joutuvat EU:n rajojen sisällä. Valitettavasti.

Emme tietenkään halua nähdä syrjintää ja kurjuutta, mutta kuinka kauan voimme kääntää katseemme poispäin ongelmasta ja pitää itseämme sivistyneen valtion kansalaisina? Suomen Amnesty International aloitti kevään kynnyksellä kampanjan, jonka allekirjoittamalla voimme vaatia Suomen hallitusta varmistamaan, että Euroopan unioni lopettaa romaneihin kohdistuvat ihmisoikeusloukkaukset jäsen-maissaan. Kampanjassa vaaditaan myös EU:ta laatimaan vahva suunnitelma romanivähemmistöjen syrjinnän ja köyhyyden ehkäisemiseksi. Suunnitelman toteuttamiselle on taattava riittävästi resursseja. Romanien osallistuminen heitä koskevaan päätöksentekoon on varmistettava. Vetoomus luovutetaan Suomen uudelle pääministerille lokakuun puolessavälissä. Vetoomuksen voi käydä allekirjoittamassa sitä ennen esimerkiksi internetosoitteessa: http://www.amnesty.fi/kuuluukaikille/allekirjoita-vetoomus

Hyviä uutisiakin, on! Ja ainakin kolmenlaisia:
Ensinnäkin EU:n humanitaarisen avun komissaariksi valittiin helmikuun alussa Maailmanpakin johtotehtävissä pätevöitynyt bulgarialainen Kristalina Georgieva. UNESCO:n pääjohtajaksi taas valittiin jo viime syksyä bulgarialainen Irina Bokova, jonka viesti kansainvälisen kulttuurien lähentymisen teemavuonna 2010 on se, että koska ymmärtämättömyys ja epäluuloisuus ovat lisääntyneet globalisaation myötä viime vuosina, sekä talous-, ympäristö-, ja eettinen kriisi voimistaneet entisestään turvattomuuden ja epäluuloisuuden ilmapiiriä, on aika rakentaa uusia toiminta-tapoja sosiaalisen yhtenäisyyden turvaamiseksi ja rauhan säilyttämiseksi vastaamaan kaikilla tasoilla ilmenevään haavoittuvuuden tunteeseen. Me Suomi-Bulgaria-seurassa olemme osaltamme tukemassa näitä kulttuurien väliseen solidaarisuuteen perustuvia siltoja.

Toinen hyvä uutinen on se, että meille on Suomeen saapunut kesä! Ja kesän kynnyksellä Alkon valikoimiin on vihdoinkin otettu laadukas mutta kohtuuhintainen bulgarialainen valkoviini: Thracian Valley, Chardonnay (Domaine Boyar). Esimerkiksi lohen ja salaatin, tai muun grillatun kalan ja äyriäisten kanssa, tämä hyvin viilennetty viini on loistava kesäjuoma!
Kolmas hyvä uutinen liittyy myös kesään ja festivaaleihin, sillä voimme nauttia jälleen bulgarialaisesta musiikkista ja tanssista. Tässä numerossa lisää Tampereen tanssitapahtumista elokuussa, mutta sitä ennen, heinäkuussa, Kaustisten kansanmusiikkijuhlilla esiintyy legendaarinen saksofonisti Ivo Papasov & the Wedding Band!

Toivotan kaikille aurinkoista ja rentoa kesää!
Sirkku Terävä

ALKUUN
 Kun suomalaiset kiipesivät vuorelle

Suomalaisten Bulgarian ystävien kiertomatka 14.-23.5.2010 oli menestys. Matkareitti oli mielenkiintoinen ja vaihteleva. Sääennusteet lupasivat huonoa, mutta sateet menivät ohi ja lämpötilat suosivat bussimatkailua.

Matkallamme oli useita kohokohtia. Ensimmäinen niistä oli suurlähettiläs Tarja Laitiaisen emännöimä tilaisuus Sofiassa, jossa tapasimme Bulgaria-Suomi-seuran johtoa, jäsenistöä ja muita Suomen ystäviä. Paikalla oli Bulgaria-Suomi-seuran puheenjohtaja Georgi Shivarov, suomenkielentaitoinen varapuheenjohtaja Dimitar Dimitrov sekä meidän kaikkien tuntema pitkäaikainen ex-puheenjohtaja Grigor Giurov. Seuraavana päivänä Sofiassa pidettiin työpalaveri, jossa linjattiin tulevaa yhteistyötä Suomi-Bulgaria-seuran ja Bulgaria-Suomi-seuran välillä.

Seuraava kohokohta oli Rilan luostari, joka on bulgarialaisten kansallisen identiteetin rakentumisen kannalta aivan keskeinen paikka. Tälläkin kertaa erakkomunkki Ivan Rilskin oppilaiden perustama Rila lumosi suomalaiset vieraansa. Rilasta ajoimme Bulgarian pienimpään kaupunkiin Melnikiin, jossa oli järjestetty viininmaistajaiset. Kyllä siellä niitä kuusisormisia tarjoilijoita oli. Menkää itse katsomaan, jos ette usko.

Varsinainen kohokohta oli se, kun suomalaisia kuljettava pikkubussi kiipesi vuorelle. Ajoimme kapeita vuoristoteitä pitkin Kovachevitsaan, joka on korkealla syrjäisessä vuoristossa. Kolme kylää muodostaa nauhamaisen kokonaisuuden, joista keskimmäinen kylä on tunnettu ahkerista ihmisistään. Kovachevitsa jäi mieleen siitä, että perille ei päästy bussilla vaan matkatavarat vietiin traktorilla loppumatkan. Kylän rakennukset oli tehty liuskekivistä kattoja myöten. Aamulla heräsimme lintujen liverrykseen raittiissa vuoristoilmassa. Käen kukkuminen oli yleisempi äänikokemus kuin auton äänet!

Kun luulimme jo nähneemme kaikki parhaat kohteet, bussi kaartoi Vacha-joen uomassa Mansikkaluolalle. Reitti oli aivan huikean kaunis ja vieläpä luonnon muovaama. Itse tippukiviluolakin oli näkemisen väärti, mutta ei siellä mitään mansikoita ollut. Luola on saanut nimensä Yagodinan -kylän mukaan.

Kun kertaan kiertomatkan antia ystävyysseurallemme, tulee ensimmäisenä mieleen kontaktien ylläpitäminen ja uusien luominen. Henkilökohtaista tapaamista ei korvata sähköpostilla tai facebookilla koskaan. Toiseksi saimme mahdollisuuden tutustua toisiimme ja verestää muistojamme aikaisemmilta Bulgarian matkoilta. Tällaisilla bussimatkoilla on tapana lähentää ihmisiä. Tai sitten erottaa lopullisesti. Onneksi näin ei käynyt tässä tapauksessa. Kolmanneksi, yhteiset matkat ystävämaahan tuovat mukavalla tavalla vaihtelua perinteiseen, kotimaassa tehtävään ystävyysseuratyöhön kokouksineen ja tapahtumineen. Kiitos matkanjohtajana toimineelle Mikki Lehessalolle hyvästä reissusta.

Näiden "Bulgarian helmien" jälkeen seuramme jäsenet oli kutsuttu Helsingissä pidettävään Bulgarian kulttuurin eli Kirilin ja Metodin päivän juhlaan, joka tänä vuonna pidettiin Uspenskin katedraalissa. Korkeatasoista kuoroesitystä seurasi mielenkiintoinen ikoninäyttely kirkon kryptassa. Bulgarian kanssa tehtävään ystävyystyöhön liittyy erottamattomasti kulttuuri monissa eri muodoissa.

Haluan toivottaa kaikille hyvää kesää ja antoisaa lomakautta, olittepa sitten Suomessa tai ulkomailla

Tapani Salonen

ALKUUN
 KAMARIKUORON MUSIIKKI KOSKETTI  KUUNTELIJOITA

Bulgarian suurlähetystö ja Helsingin ortodoksinen kirkko järjestivät juhlavan kutsuvierastilaisuuden  Kirilin ja Metodin  päivänä 24.5.2010 Uspenskin Katedraalissa. Tilaisuuteen oli saapunut suuri joukko suomalaisia Bulgarian ystäviä ja bulgaareja kuuntelemaan ja seuraamaan ortodoksimessua ja Berliinin bulgarialaisen ortodoksisen seurakunnan “Pyhä Keisari Boris Kastaja“-kamarikuoroa.

Kamarikuoro koostuu nais- ja mieslaulajista. Kuoronjohtajana toimii Boryana Ceretti-Velichkova. Kamarikuoro on perustettu kesällä 2004 hänen toimestansa,  Hänen  Korkeutensa Länsi- ja Keski-Euroopan Metropoliitta Simeonin siunauksella. Kuoro toimii vapaaehtoisvoimin, ja suurimman osan kuluista maksavat kuorolaiset itse.

Ohjelma oli korkeatasoinen ja mielenkiintoinen. Konsertti sopi hyvin bulgarialaisen kulttuurin päivän viettoon, koska Kirillin ja Metodin päivä on kansallispäivän jälkeen maan toiseksi tärkein juhlapäivä.

Kuoron ohjelmisto koostui bulgarialaisista ja venäläisistä kirkkolauluista ja bulgarialaisesta kansanmusiikista. Musiikkiosuuden jälkeen juhlallisuudet jatkuivat kirkon kryptassa ikoninäyttelyn ja tarjoilun merkeissä. Juhlapäivästä muodostui koskettava ja mieleenpainuva tilaisuus.

 Marja Salonen

ALKUUN

 Yleinen kokous linjasi toimintaa:
Musiikkia, kuvataidetta, ruokaa

Suomi -Bulgaria seura päätti huhtikuisessa yleisessä kokouksessa jatkaa entisellä johdolla.
Tapani Salonen jatkaa puheenjohtajan nuijan varressa, 1. varapuheenjohtajana jatkaa Sirkku Terävä ja 2. varapuheenjohtajana Martti Salminen.
 Maija Boshkov toimii myös edelleen sihteeri-varainhoitajana.

Hallitukseen tuli pieniä muutoksia:

varsinainen jäsen / henkilökohtainen varajäsen
Sirkku Terävä / Mirja Kekki
Martti Salminen, Turku  / Taisto Salminen, Turku
Maija Boshkov / Raimo Sundvall
Ritva Särkisilta  / Johanna Hristov
Ilkko Suvilehto  / Rita Herrala
Maj-Lis Lehessalo  / Kari Helaseppä
Eira Turula, Oulu  / Mauri Tuomivaara, Kemi
Kirsti Stojanow, Valkeakoski  / Ali Poskiparta, Pori
Toimintasuunnitelma on hieman ehdollinen. Koska seuran opetusministeriölle vuodeksi 2010 tekemän avustushakemuksen käsittely on kesken, syksyksi suunnitellusta bulgarialaisen musiikin konsertista ei ollut vielä täyttä varmuutta. Maailma kylässä -festivaalin lasten kuvataidepajaan sekä uuteen bulgarialaisen ruuan keittokurssiin varat joka tapauksessa riittävät.
Seura osallistuu yhteistyössä Suomen – Bulgarian suurlähetystön kanssa mm. Kalevala-aiheisen veistotaidenäyttelyn sekä valokuvanäyttelyn järjestämiseen.
Seuran kuukausitapaamiset ravintola Fridayssa jatkuvat kuten ennenkin kesäkautta lukuun ottamatta kunkin kuukauden ensimmäisenä keskiviikkona, ellei toisin ilmoiteta. Bulgarian Viestistä ilmestyy neljä numeroa ja suosittujen nettisivujen päivitys jatkuu.
Ja yksi vuoden päätapahtumista, seuran jäsenmatka Bulgariaan toukokuussa, on tämän numeron ilmestyessä jo tehty, joten enemmän siitä toisaalla tässä numerossa.
Mirja Kekin vetämä kokous sujui perinteisesti. Toimintakertomus ja tilinpäätös hyväksyttiin ja hallitus sai vastuuvapauden niin kuin tilintarkastajat olivat ehdottaneet.

Ritva Särkisilta


ALKUUN

 POST TRANSITION BULGARIA: Tämän päivän Bulgaria tutkijan silmin

Sofialainen tutkija Vladimir Shopov kävi pitämässä luennon Aleksanteri-instituutissa. Hän aloitti esitelmänsä humoristisesti epäilemällä salaliittoa syyksi aiempien vierailujensa peruuntumiseen tuhkapilven takia. Kolmas kerta toden sanoi…

Esitelmä Post-Transition Bulgaria: A Fluid Polity Struggling with Europeanization jakautui kolmeen osaan. Ensimmäinen osa käsitteli Bulgarian poliittisen järjestelmän keskeisiä ilmiöitä ja toimijoita. Miten demokraattista järjestelmää on rakennettu ja miten puoluerakenne on muotoutunut?
Toiseksi, esitelmä käsitteli kansalaisyhteiskuntaa ja lähinnä kansalaisten omaa aktiivisuutta, sen luonnetta, dynamiikkaa ja asenneilmastoa. Millaista on kansalaisten välinen vuorovaikutus?
Lopuksi esiteltiin Bulgarian EU-jäsenyyden ensimmäisten vuosien kokemuksia. Erityisen mielenkiintoinen oli yleisen mielipiteen vaikutus päätöksentekoon Bulgariassa. Alustaja oli perehtynyt aiheeseen hyvin.
Bulgarian poliittisen järjestelmän muutosvaihetta leimasi demokratian lujittaminen ja puoluerakenteen muotoutuminen. Kommunismin jälkeen Bulgariassa koettiin nationalistinen projekti osana kansallisen itsenäisyyden saavuttamista.
Muutos ei ollut kivuton. On ymmärrettävä, millainen maa Bulgaria oli 1980-luvun lopussa rakenteiltaan ja mekanismeiltaan. 1990-luvulla Bulgaria oli alueen demokraattisen muutoksen moottori. Bulgarian ja samaan aikaan muutosta läpikäyvän Romanian tilanne oli erilainen jo kansainvälisten järjestöjen näkökulmasta.

Merkittävämpi on geopoliittisen aseman muuttuminen. Mitä Bulgaria todella tekee?
EU:n rooli on yleisesti hyväksytty Bulgariassa. Yleinen mielipide osoittaa, että EU koetaan kumppaniksi. Jonkin verran kritisoidaan EU:n sääntöjä ja määräysvaltaa Bulgariaa kohtaan.
EU:n tarjoamat edut Bulgarialle tulevat kahta kautta: Ensiksi jäsenyydestä seuraa ns. automaattisia etuja. Toiseksi jäsenyys tarjoaa mahdollisuuden vaikuttaa EU:n päätöksentekoon. On tosiasia, että 60-70 % päätöksistä tulee EU:sta.
Shopov kritisoi Bulgarian hallintoa. Hallinnon taantuminen, suoranainen regressio näkyy puutteina sosiaaliturvan, koulutuksen ja perusinfran alueilla.
Puolueiden toiminnassa näkyy ideologian väheneminen ja sisältöjen katoaminen. Poliittisen kulttuurin kannalta kyseessä on ehdottoman negatiivinen ilmiö. Puolueet ja puolueisiin kuuluminen eivät enää kiinnosta ihmisiä. Ainoa rakenteiltaan ehjä puolue on Bulgarian sosialistinen puolue, jonka juuret ovat vanhassa.
Järjestelmällä on haasteita. Julkisten instituutioiden joustavuus ja itsekorjaavuus puuttuvat täysin. Esimerkiksi miljoonakaupunki Sofian pelastuslaitos on edelleen keskitetty yhteen paikkaan, ja kriisitilanteessa sen toiminnan hitaus aiheuttaa lisätuhoja.
Kokonaisuutena Bulgarian ongelmaksi koetaan se, ettei maa kykene arvioimaan EU-jäsenyyden kustannuksia ja vaikutuksia, Shopov valistaa.

Kansalaisyhteiskunnan erilainen tuleminen

Kansalaisten osallisuus on viime vuosina kokenut uudenlaisen tulemisen, suoranaisen heräämisen. Viimeiset 5-10 vuotta on syntynyt kansalaistoimintaa vastauksena yhteiskunnallisiin ongelmiin.
Toiminta järjestäytyy itsestään vastauksena epäkohtiin. Seuraavaksi syntyneet ryhmät ovat alkaneet etsiä paikkaansa bulgarialaisessa yhteiskunnassa suhteessa päätöksentekojärjestelmään.
Julkisen terveydenhuollon puolesta toimivia yhdenasianliikkeitä on perustettu maahan 17 kpl, ja nämä on tunnustettu julkisen vallan toimesta toimijoiksi ja osapuoleksi. Budjettiin on varattu rahaa näiden ryhmien toiminnan tukemiseen.
Erilaisten kansalaisyhteiskuntaa edustavien ryhmien määrä tulee kasvamaan ja niiden toiminta tulee laajenemaan lähivuosina.

Bulgarian EU-jäsenyys

Jäsenyyden myötä arvioidaan Bulgarian eurooppalaisuutta. Kivuliaan transitiovaiheen jälkeen eräät ovat olleet näkevinään, että Bulgaria ottaisi rennommin nyt kun maa on täyttänyt liittymisen ehdot ja päässyt jäseneksi. Tämä on täyttä harhaa.
Siitä, mitä Bulgaria haluaa EU:sta ei vallitse täyttä yksimielisyyttä. Yksi asia on varma: Bulgaria haluaa täyttää jäsenyyden edellyttämät kriteerit jatkossakin ja ottaa paikkansa EU:ssa. Poliitikkojen mentaliteetti lähenee eurooppalaista mediaania.
Bulgaria tukee EU:n laajentumisprosessia kokonaisuutena. Turkin mahdolliseen jäsenyyteen liittyy kuitenkin paljon avoimia kysymyksiä, Shopov muistuttaa.
Bulgaria tukee EU:n perinteisiä sektoreita, esim. yhteistä maatalouspolitiikkaa ja aluepolitiikkaa. Uusille kokeileville sektoreille maa ei lämpene rahanjaon suhteen, Shopov arvioi.

Julkinen mielipide on omaa luokkaansa Bulgariassa

Julkisen mielipiteen paine päätöksenteon suuntaan on suhteellisen vähäinen. Kytkennät julkisen mielipiteen ja vallankäytön välillä ovat vielä melko kehittymättömät.
Bulgarian kansa on antanut selvää viestiä. Laajentumisprosessi voi hidastua, mutta se on pidettävä käynnissä. Liike ei saa pysähtyä.
Vladimir Shopov on Suomessa vanha kasvo. Hän hymyilee tavatessamme, ihmettelee ääneen että meitä suomalaisia Bulgarian ystäviä on niin paljon. Ja tietysti hän heittää pallon meille, että tavataan ensi kerran Sofiassa. Hän ei taida tietää, että olemme lähdössä Bulgariaan isolla porukalla viikon päästä…

Tapani Salonen

ALKUUN

 Shopov iltatilaisuudessa suurlähetystössä

Bulgariasta kiinnostuneille oli tilaisuus keskustella professori Shopovin kanssa samana päivänä myös Bulgarian suurlähetystössä.
Paikalla oli Bulgaria-seuran jäsenten lisäksi m.m. suomalaisia talouselämän edustajia ja lehtimiehiä. Kiinnostuksen aiheina olivat Borisovin hallituksen saavutukset, talouden tilanne ja näkemykset naapurimaa Kreikan suhteen.

Koska Borisovin hallitus on vielä melko uusi tehtävässään, voidaan vasta 6-9 kuukauden kuluttua esittää arvioita sen toiminnasta. Työtehtäviin perehtyminen vie oman aikansa.
Uudistukset tullissa ja verotuksen piirissä ovat eräiden arvioiden mukaan nostaneet valtion verotuloja 20-30 %. Bulgariassa on hyvin paljon aliarvioitua varallisuutta.
Valtion tilausten kilpailuttamisessa on edelleen vakavia puutteita, joihin tulisi puuttua lainsäädännössä. Tällä hetkellä laeissa on porsaanreikiä, jotka on jätetty tarkoituksella auki.
Odotukset järjestäytyneen rikollisuuden kitkemiseksi ovat olleet suuret ja uusi hallitus on ollut aktiivinen tässä suhteessa. Jotkut tosin näkevät toimien kohdistuvan lähinnä kilpaileviin puolueisiin, mutta tosiasia on, että nyt mikään taho ei voi olla varma koskemattomuudestaan, mikäli on toiminut laittomasti.
Bulgarian terveydenhuolto vaatii uudistuksia. Haasteena on ollut esimerkiksi, että sairaalat sijaitsevat maassa tietyillä alueilla ja väestön lukumäärän vaihdellessa tulisi palvelutarjontaa mukauttaa sen mukaan.
Shopov näkee positiivisina uudistukset koulutuksen parissa. Opetuksessa ollaan siirtymässä yhä enemmän tiedon aktiiviseen käsittelyyn ja muokkaamiseen pelkän passiivisen lukemisen sijasta. Bulgarialaisten hyvä koulutustaso on murrosvuosien aikana alkanut rapautua ja uudistukset ovat tarpeen.
Hyvänä esimerkkinä on Shopovin mukaan se, että tällä hetkellä 7,5 miljoonan asukkaan maassa on yhteensä 51 yliopistoa, valtiollista ja yksityistä. Tämä johtaa merkittäviin tasoeroihin: tietyt yliopistot saattavat olla huippuja tietyllä tieteenalalla, toisilla aloilla taas ei. Esim. työnantajat suosivat niitä juristeja, jotka ovat valmistuneet Sofian yliopistosta, sillä tietävät koulutuksen olevan tietyntasoista. Ekonomeista ja juristeista on tällä hetkellä ylitarjontaa työmarkkinoilla.

Naapurimaa Kreikkaan verrattuna Bulgarian taloustilanne on erilainen. Bulgaria on joutunut taistelemaan itsensä kilpailukykyiseksi murrosvuosien aikana. Vuoden 1995 talouskriisin jälkeen bulgarialaiset ovat olleet tyytyväisiä kansainvälisten rahoituslaitosten asettamaan tiukkaan säännöstelyyn ja valvontaan, sillä se on pitänyt talouden vakaalla pohjalla. Shopov sanoo olevansa poliittiselta kannaltaan liberaali ja näkee ammattiliittojen heikentymisen maassa olevan hyvästä yksityisyrittäjille. Jäsenyys ammattiliitoissa on Bulgariassa hyvin pientä.
Bulgariassa on tasaverotus, joka on hyvin alhainen. Voisi jopa sanoa, että valtio on laiskahko keräämään veroja, sillä suorien verojen sijaan kerätään paljon epäsuoria veroja.
(Kirj. huom:”Verot: Yhtiövero 10 % vuoden 2007 alusta alkaen, korkean työttömyysasteen alueilla 0 %. Arvonlisävero 20 %. Vuoden 2008 alussa tuli voimaan yhtenäinen 10 prosentin tulovero henkilöverotuksessa.” (Lähde: Finpro.fi maaprofiili Bulgaria, 28.7.2009); ”Tällä hetkellä EU-maiden keveintä tuloverotus on Bulgariassa, joka on tänä vuonna alentanut veroprosenttinsa 24 prosentista 10 prosentin tasaveroon.” (Lähde: Konsulttiyhtiö KPMG.fi; 4.11.2008)).

Bulgaria tavoittelee siirtymistä Eurovaluuttaan, sillä tämä antaisi ulkomaisille sijoittajille enemmän ennustettavuutta maakohtaisten riskien ja vakauden arvioimiseen. Samalla bulgarialaisille myönnettävistä ulkomaisista lainoista alenisivat riskikustannukset.
Bulgarian talous on aivan viime vuosiin asti osoittanut ripeätä nousua ja länsimaiset yritykset ovat löytäneet maan, mutta nykyinen kasvukonsepti alkaa vähitellen vanhentua.

Vuoden 1989 jälkeen Bulgariasta on muuttanut pois noin kuudesosa väestöstä. Toivottavaa olisi Irlannin malli: nuoret palaisivat kotimaahansa ulkomailla oltuaan. Tällaisesta on ollut joitakin merkkejä jo havaittavissa. Toisaalta Bulgarian on oltava viehätysvoimainen, jotta tämä tapahtuisi suuremmassa mittakaavassa. Tällä hetkellä valtion virkamiehen keskipalkka on noin 500 levaa, eli 250 euroa.

Shopov on havainnut myönteisenä kehityksenä kansalaisjärjestöjen ja yhdistystoiminnan viriämisen maassa. Hän nauttii oman suosikkijoukkueensa jalkapallo-otteluiden seuraamisesta stadioneilla. Tähän liittyen hän sanoo lukevansa tietokoneella joukkueen kotisivustoja ahkerasti ja huomanneensa siellä järjestettävän rahakeräyksen kahden kannattajalle tehtävän munuaissiirron tekemiseksi. Toiselle heistä on jo kerätty varat. Muutenkin hyväntekeväisyyskeräykset alkavat olla suosittuja. Vaikka tämä on toisaalta merkki terveydenhuollon taloudellisesta heikkoudesta, on ilmiö sinänsä myönteinen. Toisena esimerkkinä on vihreän liikkeen nuori sukupolvi, joka on hyvin tehokas keräämään tarpeellista tietoa ja sitä kautta painostamaan tehokkaasti viranomaisia ympäristöasioiden läpiviemiseksi.

Ohessa taustatietoa Shopovista:
Vladimir Shopov on konsulttitoimisto Sophia Analytica Ltd.:n perustaja ja tutkija. Hän työskentelee Euroopan politiikan apulaisprofessorina Sofian yliopistossa “St. Kliment of Ohrid:ssa” ja toimii Bulgarian ulkoministeriön asiantuntijana.
Sophia Analytica:n kotisivut: www.SophiaAnalytica.eu

Ilkko Suvilehto


ALKUUN
 Ulkoministerin vierailu juhlisti kansallispäivää

Bulgarian tämänkeväistä kansallispäivää Suomessa juhlisti ulkoministeri Nikolai Mladenovin osallistuminen päivän tilaisuuksiin. Mladenov vieraili täällä ulkoministeri Aleksander Stubbin kutsusta ja tapasi hänen lisäkseen puolustusministeri Kari Häkämiehen ja maahanmuuttoministeri Astrid Thorsin.

Ulkoministeriön tiedotteen mukaan ulkoministerit keskustelivat ”Suomen ja Bulgarian kahdenvälisten suhteiden lisäksi ajankohtaisista EU-kysymyksistä, kuten ulkosuhdehallinnosta ja EU:n laajentumisesta. Lisäksi tapaamisessa keskusteltiin muun muassa Länsi-Balkanin tilanteesta, Mustanmeren alueen yhteistyöstä, Venäjästä ja Afganistanista”.
Ministeri Mladenov toimi Bulgarian puolustusministerinä ennen kuin hänet nimitettiin Bulgarian uudeksi ulkoministeriksi tammikuussa 2010, joten Häkämiehen kanssa hänellä ilmeisesti oli yhteisiä Afganistaniin liittyviä keskustelunaiheita.
Maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thorsin kanssa keskustelluista aiheista ei mainittu, mutta iltapäivällä bulgarialaisen julistenäyttelyn avannut Mladednov kertoi tilaisuudessa Suomi-Bulgaria -seuran edustajille kaikkien neuvottelujen sujuneen hyvässä hengessä. Seuran edustajilla oli tilaisuus vaihtaa ajatuksia ministerin kanssa myös illalla lähetystössä järjestetyllä vastaanotolla.
Kansallispäivän aamuna ulkoministeri Mladenov oli laskenut suurlähettiläs Bonchevin kanssa seppeleen Gorni Dubnikin taistelussa kaatuneiden Suomen Kaartin sotilaiden muistomerkillä.

HS haastatteli hallituksen edustajana
Helsingin Sanomat julkaisi Mladenovin haastattelun seuraavana päivänä. Lehti haastatteli Mladenovia lähinnä järjestäytyneestä rikollisuudesta ja korruptiosta – jotka eivät varsinaisesti ulkoministerin tehtäväkenttää sivua, mutta kieltämättä ovat uuden hallituksen tärkeysjärjestyksessä korkealla. Mladenovia ilmeisesti haasteltiinkin enemmänkin nimenomaan hallituksensa edustajana. Mladenov totesi haastattelussa, että rikollisjahtiin ryhdyttiin aivan liian myöhään. Hän kertoi, että rikoslakiin oltiin tekemässä muutoksia ja pääsyyttäjän mukaan kolmesataa isointa gangsteria saa syytteen vielä tänä vuonna.
Uusi hallitus onkin saanut lyhyessä ajassa runsaasti aikaan EU:n vaatimia toimia. Bulgarialaisilta nettisivuilta on voinut lukea, että rikostutkinnassa on ruvennut löytymään korkean tason syytettyjä, entisiä ministereitä, kansanedustajia, oligarkkeja. Kovia tuomioitakin – mm. SAPARD-maataloustukien kavaltamisesta 10 vuotta ehdotonta vankeutta – on jaettu. Myös oikeuslaitoksessa on tapahtaunut muutoksia, 18 syyttäjää/tuomaria on joko erotettu tai eronnut. Oma lukunsa olisi tullilaitosuudistus, jonka seurauksena tullilaitoksen korruptoitunutta johtoa on joutunut eroamaan runsaasti.
EU:n lainvalvontaviraston Europolin johtaja Rob Wainwright on jokin aika sitten todennut, että Bulgaria on tehnyt korruption kitkemisessä ”niin hyvää työtä, että se kelpaisi esimerkiksi muille saman alueen maille.”

Erityisesti lähi- ja keski-itä -asiantuntemusta
Nikolai Mladenov, 37, ehti ennen ulkoministerin pestiään toimia Borisovin hallituksen puolustusministerinä; sitä ennen mm. eri tehtävissä Maailmanpankissa, Bulgarian parlamentin jäsenenä sekä viimeksi maan euroedustajana vuodesta 2007 ministerin nimitykseensä 2009 saakka. Hänellä oli EU:ssa – samoin kuin aiemmin Bulgariassa – erityisesti lähi-itään liittyviä asiantuntijatehtäviä. Hän oli mukana mm. EU:n Afganistanin ja Israelin valtuuskunnissa sekä toimi Irakin valtuuskunnan 1. varapuheenjohtajana.

Ritva Särkisilta

ALKUUN

 

 Taiteilija Ilia Linev inspiroituu Helsingissä

Helsingin Kauppatorilla myyntikojujen joukossa herättää huomiota upeat akvarellimaalaukset sekä grafiikkatyöt, jotka kuvaavat Helsinkiä ja suomalaista luontoa. Japanilaisten turistien ryhmä ostaa innoissaan kauniita jääkaappimagneetteja, jotka on skannattu alkuperäisistä akvarelleista. Signeerauksessa lukee: ILIA.

Haastattelin Ilia Lineviä Kauppatorilla toukokuun alussa, kun kesäkausi oli juuri alkanut:
Ilia: "Olen harjoittanut piirtämistä syventyneesti viisitoistavuotiaasta lähtien. Aloitin taiteen opinnot Sofian taidelukiossa, Bulgariassa. Sen jälkeen valmistuin Sofian taideakatemiasta pääaineenani graafinen suunnittelu, erityisesti julistetaide. Siitä lähtien minua ovat kiehtoneet maisemien ja figuureiden sommitelmat. Lopputyönäni olivat liioitellut öljyvärikarikatyyrit, joista ohessa esimerkki Elisabeth Rehnistä, pää pilvissä -- jalat maassa. Erityisesti minua kiinnostavat symbolit ja niiden yhdistäminen esimerkiksi logo-taiteessa.

Tulin Suomeen avioiduttuani suomalaisen naisen kanssa. Suomeen tuloni jälkeen pääsin Taideteolliseen korkeakouluun ja valmistuin pääaineenani graafinen suunnittelu. Siitä huolimatta mielenkiintoni maalaustaidetta kohtaan kasvoi, ja vähitellen olen elättänyt itseäni yhä enemmän muotokuva- ja maisemamaalauksella. En myöskään inspiroidu mainosalan hektisyydestä, vaan oma työskentelyni tapahtuu pidemmissä prosesseissa. Olen pitänyt muutamia yksityis- ja yhteisnäyttelyitä Suomessa. Vuonna 2005 pidin näyttelyn New Yorkissa, Manhattanilla.

Tällä hetkellä työskentelen pääasiassa tilauksesta maisema- ja asetelmakuvien parissa, mutta suunnitelmissa on mittava öljyvärimaisemien näyttely. Suomessa olen kerännyt havaintoja, kokemuksia ja aineistoa, jotka ajavat minua etsimään laajempia tapoja ilmaista havaintojani ja tunteita, jotka liittyvät luomistyöhöni täällä. Suomen ilmapiiri, rauhallisuus ja suomalaisen luonnon kauneus sekä Helsingin ainutlaatuinen viehätysvoima tekivät minuun heti alusta asti suuren vaikutuksen. Kaupungin etäisimmät lähiöt ovat kuin saaria metsien ja viehättävien puistojen keskellä. Katsottuna etelästä, mereltä päin, kaupungin kauniit kirkot ja sykkivä arkkitehtoninen siluetti viittaavat sisäänpäin sulkeutuvaan mukavuuteen, eritoten talvella. Mutta se, joka vaikuttaa taiteilijan mielikuvitukseen eniten, ovat auringonlaskut ja –nousut väriloistoineen ja nyanssien syvyyksineen. Suomeen tulostani lähtien olen maalannut kymmeniä maisemakuvia, jotka esittävät suomalaista luontoa auringonnoususta auringonlaskuun, sen eri kuvakulmista. Suurin osa näistä töistä on vesivärimaalauksia ja pienempi osa öljyvärillä maalattua grafiikkaa. Lisäksi olen tehnyt paljon valokuvia tarkkaillakseni valon olomuotoja eri hetkinä sekä yksityiskohtia, joita voin käyttää tauluissani. Nämä ovat itselleni tärkeitä asioita, koska kontrastien ja kolmiulotteisuuden avulla sommitelmani saavat erityisen tyylinsä ja persoonallisuutensa.

Talvisin työskentelen osa-aikaisena taksikuskina, joka osaltaan auttaa minua tutustumaan kaupunkiin ja sen erilaisiin olosuhteisiin ja vuodenaikoihin. Kesällä minut tapaa Helsingin Kauppatorilla, jossa otan vastaan uusia tilauksia ja myyn grafiikkaa ja akvarellitöitäni.”

Sirkku Terävä

ALKUUN

 Bulgarialaista kansantanssia Tampereella 

 Tamperelaiset ja lähiseudun ihmiset, joiden tanssijalkaa vipattaa, nyt on tilaisuutenne tullut! Tanssikurssit ovat alkaneet viime talvena, ja opettajana toimii bulgarialainen 26-vuotias Ljubomira Vasileva, Ljuba. Ljuba tuli ERASMUS- vaihto-opiskelijaksi Tampereen teknilliseen korkeakouluun vuonna 2006. Lopputyönään Ljuba toimi Paraisten puusilta-kilpailun arvostelijana. Opintojensa jälkeen Ljuba pääsi suoraan tamperelaiseen insinööritoimistoon töihin. Hän puhuu hyvää suomea, sillä hän on opiskellut kieltä 3 vuotta Tampereen aikuiskoulutuskeskuksessa. Tanssiharrastuksen hän on aloittanut hieman ennen Suomeen tuloaan Sofiassa, jossa hän kävi tanssimassa kansantansseja 2-3 kertaa viikossa. Tampereella Maailmantanssi ry. kiinnostui Ljuban ideasta vetää harrastusluonteisesti bulgarialaisia tansseja. Maailmantanssi ry:ssä tanssitaan vuorotellen eri maiden tansseja, ja viime vuonna sunnuntai-illat Ratinan salissa oli omistettu bulgarialaiselle tanssille.  Suurin osa tanssijoista on suomalaisia ja keski-ikä n. 30-50 vuotta. Bulgarialaisten tanssien etu on se, että niitä harjoiteltaessa kunto nousee ja yhdessä tanssiminen on hauskaa. Ljuba toimii tänä vuonna Maailmantanssi ry:n puheenjohtajana ja unelmoi voivansa järjestää jonain vuonna tanssimatkan suomalaisille Bulgariaan.

Ljuban mukaan kansantanssin merkitys ei ole vähentynyt Bulgariassa, vaikka muutkin populaarimusiikin genret, kuten folkin, eli chalgan suosio on lisääntynyt. Esimerkiksi sofialaisissa häissä ja kalenterijuhlissa sekä uudenvuodenjuhlissa tanssitaan edelleen ehdottomasti horoa. Ljuba kertoo, että tyypillistä on, että häissä bestman (kum) vetää ratchenitza-tanssin jonka jälkeen tanssitaan ”morsiamen horo”, jota vetää nainen. Sulhanen taas tanssii oman tanssinsa, johon kuuluu palan murtaminen leivästä, jota pitää päänsä päällä ylhäällä kansallispukuinen morsian.

Kesän aikana bulgarialaiseen kansantanssia voi kokeilla Ljuban ohjauksessa Tallipihalla

6.6. (klo 13-15) ja 7.8.( klo 12-14) Syksyllä tanssikurssit jatkuvat Ratinassa.
Lisätietoja: lubca83@yahoo.com ja nettisivuiltamme.

Sirkku Terävä

ALKUUN

 Mission Possible

Olin matkamessuilla ystäväni kanssa. Bulgaria-rakkauteni vuoksi halusin tietenkin löytää kaikki ne paikat, joissa Bulgaria esittäytyi. Kun näimme Suomi-Bulgaria ystävyysseuran loosin, menimme tutustumaan näytteilleasettajiin. Olen ollut seuran ”hiljainen jäsen” noin parin vuoden ajan, tarkoittaen lähinnä sitä, että jäsenlehti on kolahtanut postilaatikkooni.

Bulgariaan minulla on kuitenkin ollut läheinen suhde jo siitä lähtien, kun ensimmäisen kerran vuonna 2002 vietin kolme kuukautta sosiaalialan harjoittelijana koulukodissa Slivenin läänissä. Sosiaalipedagoginen koulukoti ”Hristo Botev” sijaitsi pienessä Dragodanovon kylässä n. 20 km:n päässä Slivenistä. Tarkoituksena oli opettaa lapsille englanninkielen alkeita ja vetää toimintatuokioita.

Lasten ja nuorten olot koulukodissa olivat todella ankeat – mitään sellaista en ollut eläessäni nähnyt. Ensimmäiset työharjoitteluviikot lähinnä nieleskelin, ihmettelin ja iltasella, asuntooni päästyäni, itkin näkemääni kurjuutta. Tuolloin asiat olivat vielä kurjalla tolalla monessa bulgarialaisessa laitoksessa, lastenkodeista vammaisten lasten internaatteihin. Dragodanovonkin koulu- ja asuntolarakennuksista oli osa ikkunoista rikki- ja kylmä syksyn ja talven tuuli puhalsi ikkunoista suoraan sisään. Saniteetti- ja suihkutilat olivat riittämättömät n. 70 lapselle. Talviajan monet lapset ja nuoret pitivät samoja vaatteita yötä päivää - lähinnä kylmyyden vuoksi. Vaatehuolto oli mitätöntä, samat vaatteet saattoivat olla päällä kuukausitolkulla. Lapsilla oli täitä ja joillakin hoitamattomia ihosairauksia. Yksi lapsi käveli aina vanhanaikaiset hiihtomonot jalassa - ties mistä avustuskuormasta saadut. Koulukodille oli lahjoitettu vanhoja armeijan vaatteita - nuorille, joille olisi ollut ensiarvoisen tärkeää näyttää, edes ulkoisesti, muilta ikäisiltään. Saippuoita ei näkynyt missään – voisivat kuulemma kaupata ne kylän torilla ja vaihtaa ne tupakkaan.

Koulukodin käytävillä leijui omituinen haju, johtuen viikkokausia pesemättä olleista vaatteista, likaisista ja vanhoista rakennuksista, homeisesta keittiö- ja ruokatilasta ja yleisestä välinpitämättömyydestä. Päiväaikaan muutamat sinnikkäät ja sydämelliset opettajat kokosivat omat opetusryhmänsä opetusluokkiin kuin kanaemot poikasensa. Monille lapsille opettajat olivat kuin vanhemman korvikkeita, ja ilman näitä sinnikkäitä kasvattajia koulukodin ankeus olisi ollut paljon lohduttomampaa. Koulupäivän jälkeen, kun opettajat lähtivät koteihinsa, koulukodin nuoret jäivät oman ”parakkinsa” alueelle yhden tai kahden miespuolisen yövahdin valvovan silmän alle. Seitsemänkymmenen erityislapsen tarpeisiin kaksi valvojaa oli riittämätön määrä. Lapset ja nuoret omissa kerroksissaan elivät kuka mitenkin; kuluttivat aikaa kuljeksimalla, tv:n ääressä, kotiläksyjen äärellä ja välillä meluisastikin kinastelemalla. Monet slummeissa kasvaneet lapset olivat tosin tottuneet tällaiseen elämänmenoon jo ennen koulukotiin tuloa. Koulukodissa varmaa oli sentään jokapäiväinen ravinto ja katto pään päällä.

Näin siis alkoi minun Bulgaria- kiinnostukseni noin kahdeksan vuotta sitten. Ensimmäisen harjoittelun jälkeen en voinut millään unohtaa tutuksi tulleita lapsia ja nuoria, enkä koulukodin henkilökuntaa, joka kurjista puitteista huolimatta oli osoittanut minulle sydämellistä vieraanvaraisuutta – sitä kuuluisaa bulgarialaista hyvettä.

Niinpä aloin suunnitella uutta projektia koulukodille, sain sen liitettyä osaksi sosionomiopintojani. Vuonna 2004 palasin Dragodanovaan projektin kera. Paneuduimme terveyskasvatukseen ja hygieniaan konkreettisten materiaalisten hankintojen ja opetuksen avulla. Kiinnostuin myös tekemään opinnäytetyöni Bulgariaa käsittelevästä aiheesta: tutkin, miten laitoksissa asuvat lapset ja nuoret sopeutuvat itsenäiseen elämään laitoksesta lähdön jälkeen, ja vertailin tilannetta suomalaiseen lastensuojeluun. Loppupäätelmä vahvisti jo entuudestaan tiedossa olevan näkymän: monet laitoksista lähtevät nuoret jäävät lähes heitteille. Sen seurauksena monet päätyvät kadulle, mafian juoksupojiksi, laittomiin töihin, vankilaan ja jopa mielisairaaloihin.

Projektin ja opinnäytetyöni tiimoilta vietin Bulgariassa vajaan puolet vuodesta 2004. Asuin alivuokralaisena eläkeläispariskunnan, Mariian ja Slavin luona. Mariia oli kovin kiinnostunut projektistani. Joka päivä me jutustelimme monenlaisista asioista - minä, joka en ollut opiskellut yhtään kurssia bulgariaa ja Mariia- joka ei ymmärtänyt lainkaan englantia!! Retsnikki, samoutsitel kirjat ja razgovornikit olivat ahkerassa käytössä!! Toimellisena ja seurallisena naisena Mariia otti minut mukaan moniin touhuihinsa ja jutteli minulle ikään kuin olisin iät ajat asunut heidän kanssaan. Usein jo aamuvarhain kun nousin itselleni laittamaan kahvia, banitsan tuoksu leijui keittiöstä vastaan.

Bulgarialaista vieraanvaraisuutta ja ystävällisyyttä kokeneena maahan ei voi olla ihastumatta. Vaikka paikallisten ihmisten arki on karua ja kovaa taloudellisen niukkuuden ja poliittisten muutosten myllerryksessä, ihmiset välittävät toisistaan ja tukevat toisiaan. Ihailin kerrostalomme mummojen yhteisöllisyyttä. Hissi kulki päivittäin kerrosten välillä, kun mummot kävivät tervehtimässä toisiaan, istahtivat katsomaan saippuasarjoja yhdessä, huolehtivat kerrostalomme pihaistutuksista ja päivittelivät vaivojaan. Jos joku oli sairastunut, mummot huolehtivat toinen toistaan.

Monta kertaa työpäivän päätyttyä, liftasimme yhdessä kyytiä kaupunkiin säästääksemme bussimaksuissa. Tienpenkalla rehtori muiden mukana – ihailin näiden opettajien sinnikkyyttä, varsinkin, kun tiesin, että opintotukeni saattoi olla suurempi kuin heidän keskiansionsa. Arkisesta sinnikkyydestä ja kanssaihmisistä välittämisestä olisi suomalaisilla paljon opittavaa näiltä arjen sankareilta.

Lopputyötä tehdessäni mieleeni muodostui ajatus Puolimatkan kodista, joka palvelisi peruskoulunsa päättäviä, perheen tukea vailla olevia nuoria. Puolimatkan kodissa nuori saisi asua sen ajan, kun hän hankkii itselleen ammatillisen koulutuksen ja vahvistuu seisomaan omilla jaloillaan. Nuoren vierellä kuljettaisiin puoli matkaa kohti itsenäistä elämää. Tällaista työtä tarvittaisiin, sille olisi tilausta ja se olisi välttämätöntä. Tällaiset ajatukset pyörivät mielessäni. Myöhemmin, jo valmistuttuani ammattiin kerroin ajatuksista muutamalle bulgarialaiselle ystävälleni, jotka työskentelivät Slivenissä eräässä avustusjärjestössä. Vastaanotto oli todella positiivinen: ystävät rohkaisivat minua ja vahvistivat, että työlle olisi tarvetta. Ajatus jäi itämään mielessäni.

Näistä ensimmäisistä Bulgarian vuosista on nyt jo aikaa, mutta Bulgaria on pysynyt kiinteästi osana arkipäivääni myös täällä Suomessa. Valmistuttuani sosionomiksi muutin Helsinkiin ja sain työtä kaupungin lastensuojelupaikasta lastenkodissa. Ajattelin että Helsingissä olisi paremmat mahdollisuudet tutustua bulgarialaisiin- heitä kun on töissä myös Suomessa. Halusin jatkaa kielenopiskeluani, ja eläväisenä ihmisenä halusin puhua bulgarialaisten kanssa.

Pian tutustuinkin ensimmäiseen bulgarialaiseen, tyttöön nimeltä Pavlina ja olin iloinen uudesta ystävästä ja mahdollisuudesta puhua kieltä. Jonkin ajan kuluttua hän kuitenkin muutti Englantiin, ja aloin taas kaivata bulgarialaisia ympärilleni. Hetkittäin mietin, miten tällainen pieni ihminen voisi löytää järjestön taakseen Puolimatkan kodin idealle, mutta se oli niin suuri pähkinä purtavaksi, että yritin olla ajattelematta sitä liikaa.

Eräänä päivänä soi puhelin. Julian, entinen koulukotinuori soitti minulle Bulgariasta. Koulukotiaika oli hänen kohdaltaan ohi, ja tuntematon tulevaisuus edessä. Hän taisi olla todella paniikissa, miten tulisi pärjäämään. Ihmettelin, miten voisin auttaa Suomesta käsin näitä nuoria. Tarvittaisiin joku, joka voisi heidän omalla kielellään ohjata heitä paikallisiin avustustahoihin saamaan apua. Julianin tilanne mietitytti minua.

Saman päivän iltana siskoni tuli perheensä kanssa kylään. Illalla mietimme, mitä tekisimme: menisimmekö Korkeasaareen vai jäähallille ”Urbaani unelma” nimiseen tilaisuuteen. Siellä puhui Nicky Cruz, josta on kirjoitettu kirja ”Juokse poika juokse”. Olin jostain vähän harmistunut, eikä minua huvittanut lähteä tilaisuuteen. Kuitenkin vieraani halusivat mennä, ja he taivuttivat minutkin mukaan.

Lähdin tilaisuudesta hetken päästä jaloittelemaan jäähallin käytävälle ja eteisaulaan. Siellä esittäytyvät erilaiset järjestöt. Huomasin myös Itä- Euroopassa työskentelevän katulapsityön järjestön, Mission Possiblen, esittelypöydän. Aloin jutella esittelypöydän takana olevien naisten kanssa. Kerroin, että tunsin itsekin hieman Bulgarian katulasten tilannetta. Kysyin, olivatko he käyneet tutustumassa järjestön työhön paikan päällä. Toinen naisista kertoi, että hän oli käynyt Bulgariassa. Itse asiassa, hän oli myös naimisissa bulgarialaisen kanssa. Hänen miehensäkin oli paikalla, mutta oli mennyt käymään jossakin. Olin valtavan onnellinen tästä uutisesta, sillä juuri bulgarialaisiin olin kaivannut tutustua viimeksi samana aamuna puhellessani Julianin kanssa puhelimessa!

Pommi, jonka nainen seuraavaksi pudotti, oli saattaa minut pois tolaltani (positiivisessa mielessä)! Hän kertoi, että hänen miehensä, tämä BULGARIALAINEN oli Mission Possiblen johtaja!
Minä, joka nuoresta lähtien olen seurannut tämän Itä-Euroopan suurimman kristillisen katulapsijärjestön työtä, en ollut koskaan tiedostanut järjestön johtajan olevan bulgarialainen! Ignat Ivanov oli mielestäni venäläinen nimi, ja suurin osa järjestön toiminnasta ja uutisista vaikutti tulevan Venäjältä! Pian itse johtaja Ivanov asteli paikalle, ja olin todella iloinen saadessani kunnian tutustua häneen. He olivat myös iloisia tutustuessaan tähän tyttöön, joka on niin innostunut Bulgariasta.

Kokous alkoi loppua, ja ihmiset alkoivat täyttää jäähallin käytäviä. Taisimme puhua aika kovalla äänellä Mission Possiblen esittelypöydän ääressä. Silloin väenpaljouden keskeltä tuli eräs nainen luoksemme ja kysyi bulgariaksi että ”bulgariaksiko te täällä puhutte?”. Nyt olimme kaikki hämmästyksissämme! Nainen kertoi, että on bulgarialainen ja ihmetteli, että voiko hän kuulla tapahtumassa bulgariankielistä puhetta!! Tästä ”Jumalallisesta kohtaamisesta” lähti liikkeelle tapahtumasarja, jonka johdosta tutustuimme Ignat ja Mirjami Ivanovien kanssa paremmin. Tästä nuoresta naisesta, Elenasta, tuli minulle hyvä ystävä, kuin sisko.

Myöhemmin kävi ilmi, että ajatus Puolimatkan kodista oli hyvin samansuuntainen, kuin suunnitelmat, joita Mission Possiblella oli Bulgariassa tulevaisuutta varten. Heillä oli halu auttaa juuri syrjäytymisvaarassa tai muuten heikossa tilanteessa olevia naisia, lapsia ja nuoria ja tarjota heille turvapaikkaa ja koulututusta.

Toissa keväänä Ivanovit halusivat rohkaista minua kutsumuksessani eteenpäin, ja lähettivät minut koe-ajalle Bulgarian MP:n tiimiin toimistolle Sofiaan. Kesän lopulla työntekijät vitsailivat jo varastavansa passini, etten pääsisi enää palaamaan Suomeen. Bulgarian työn johtaja sanoi jo silloin, että ”ovi on auki”, koeaika oli mennyt todella hyvin. Viime kesänä olin taas Sofian toimistolla auttamassa. Silloin MP:n Bulgarian johtaja Roumen Ivanov ja apulaisjohtaja Daniela Encheva halusivat esittää uudelleen kutsun, ja puhua vakavasti siitä, että he todellakin toivovat, että voisin liittyä heidän tiimiinsä.

Niinpä valmistaudun lähtemään Bulgariaan tämän vuoden syyskuussa, tarkoituksenani aloittaa Puolimatkan kodin valmistelutyöt. Mission Possiblella on suunnitteilla rekkakuskin, ompelijan ja keittiöapulaisen kursseja ammatillista koulutusta vailla oleville nuorille. Todennäköisesti Puolimatkan kodin toiminta tulee keskittymään osittain Veliko Tarnovon läheisyyteen, jonne MP on perustamassa turvakotia väkivallan uhan alla eläville naisille, lapsille ja nuorille tytöille.

Olen vakuuttunut, että elämä pitää sisällään lukemattomia satua ihmeellisempiä tarinoita. Tieni Bulgariaan on ollut yksi tällainen, ja voin sanoa kokeneeni matkalla Jumalan johdatusta. Olen iloinen, että sain kertoa matkani vaiheista tähän Bulgarian viestiin.

Jos haluat kuulla lisää projektista, tulla uutislistalle tai liittyä työn tukijaksi
tai ottaa yhteyttä sähköpostitse hannatscka @hotmail.com tai puhelimitse 040 7543098
tai vierailla Mission possiblen kotisivuilla www.mp-net.org/

Hanna Räty

ALKUUN
  Bulgarialaista ruokaa omakätisesti

Yksi Bulgarian parhaita puolia on ruoka, selkeä, raikas, kasvispainotteinen - sitä pitäisi itsekin oppia tekemään!
Siksi meitä oli helmikuun lopulla kokoontunut Karjalatalon talkookeittiöön kymmenkunta ihmistä - keittiöön ei enempää olisi mahtunutkaan. Margarita Vidinovska ja Dida Dimitrova näyttivät, kuinka bulgarialaisittain keitetään ja leivotaan.

Olimme päättäneet leipoa sekä banitsaa, baklavaa että pitkaa, tehdä šopskaa ja keittää bobtšorbaa, keittoa valkoisista pavuista, jota bulgarialaiset kuulemma haluavat syödä ensimmäiseksi kotona ulkomailta palattuaan - vähän samaan tapaan kuin me suomalaiset ruisleipää.

Banitsaa voidaan tehdä monenmalliseksi, mutta siinä pitää olla filotaikinaa, sireneä, munia, voita tai öljyä ja kuplivaa vettä. Dida Dimitrova teki levyversion: filo rypisteltiin, kerrosten väliin tuli voisulaa ja murusteltua sireneä, lopuksi päälle vissyveteen vatkatut munat ja veitsellä syvät viillot levyyn, että muna-vissyseos meni kerrosten läpi. Ja uuniin muuttumaan kullanruskeaksi ja kuohkeaksi. Banitsan voi tehdä myös isoksi spiraaliksi tai annosbanitsoiksi.

Baklava Margarita - kuten nimestäkin selviää: chefin itsensä kehittelemä versio - on levybaklavaa helpompi tehdä, mutta yhtä herkullinen: filo jaetaan kolmeen osaan, levyille varistellaan kanelia ja rouhittuja saksanpähkinöitä; levyt kääritään rullalle ja rullista leikellään parin kolmen sentin korkuisia kiekkoja, jotka asetellaan vuokaan tiivisti kylki-kylkeen, päälle kunnolla voisulaa ja uuniin. Lopuksi keitetään siirappi sokerista ja vedestä, maustetaan sitruunahapolla ja kaadetaan jäähtyneen leivonnaisen päälle. Koska leivonnaista pitää seisottaa yön yli, pakkasimme kullekin baklavat pakasterasioihin. Minä kääntelin kiekkoni illalla ympäri siirapissa ja herkullista tuli.

Šopskasta tehtiin klassinen: pilkotun sipulin ja kurkkukuutioiden päälle puristimme sitruunaa, varistelimme suolaa ja hölväsimme öljyä. Sitten päälle pilkotut tomaatit, vihreää ohutmaltoista paprikaa, sireneä, suoralehtista persiljaa ja mustia oliiveita.
Samoihin aikoihin valmistui papusoppa, valkoisista pavuista kasvisliemeen porkkanan ja sipulin kanssa keitetty ja mintulla maustettu. Ja pitkakin voitiin ottaa uunista. Pitka poikkesi suomalaisesta hiivaleivästä siinä, että vajaan litran taikinaan oli lisätty kaksi bulgarianjogurttia. Happamuus oli tietenkin haihtunut, mutta nosti leivän komeille rei´ílle.

Juttu kokkien määrästä ja sopan laadusta ei pitänyt paikkaansa: kaikki hyvässä yhteistyössä aikaansaatu maistui todella herkulliselta. Näin vakuuttivat myös aterialle kutsutut Karjalatalon vahtimestarit.
Ja kurssilaisiksi oli sattunut harvinaisen yhteistyökykyistä porukkaa, joka pilkkoi ja keitti luontevasti yhdessä, roskat hävisivät ja nelituntisen kurssin lopussa keittiö oli siivottu yhtä siistiksi kuin tullessa. Ja kaiken lisäksi oli hauskaa.

Jatkokurssi Länsimäessä, lupasi Margarita, joka leipätyökseen toimii Länsimäen kirjaston vastaavana kirjastonhoitajana. Otimme kutsun innolla vastaan. Siellä tai jossain muualla keitetään lisää!

Ritva Särkisilta

ALKUUN
 Tri zheni – drei Frauen – kolme naista:

Runon tie kaakosta pohjoiseen

Saksassa ilmestyi joulun alla 2009 tiettävästi ensimmäinen suomen-, saksan- ja bulgariankielinen runoteos Kolme naista – Drei Frauen – Tri zheni (Три жени). Teos liittää yhteen kolme perustaltaan erilaista kieltä ja kulttuuria sekä kolme Euroopan maata, Bulgarian, Saksan ja Suomen. Samalla kulkee punaisena lankana kirjoittajien yhteys Pohjois-, Keski- ja Kaakkois-Euroopan välillä.
Teoksessa on kaksitoista runoa kolmelta kirjoittajalta kolmella kielellä. Kirjan runoilijat ovat bulgarialainen Tzveta Sofronieva ja saksalainen Inge Sabine Kleinert, itse olen mukana nimellä Orvokki Vironen Vääriskoski. Kirjaan sisältyy kunkin kirjoittajan kunnianosoitus oman maansa vanhemmalle naisrunoilijalle: runo Stanka Pentschevalta, Annemarie Bostroemilta ja Eeva Heilalalta. Kirjaa on esitelty jo useissa tilaisuudessa Saksassa ja Suomessa, ja lisää suunnitellaan ainakin Bulgariaan ja Suomeen.
Runojen loppumuoto on syntynyt vastavuoroisesti, kolmen runonkirjoittajan tiiviissä yhteistyössä ja kääntäjien avustuksella. Yhteinen kielemme on saksa, mutta tarkkojen käännösten saamiseksi oli suomen ja bulgarian osalta käytettävä ulkopuolisia kääntäjiä ja kommentoijia.
Projekti kesti kaksi vuotta. Kirjan tuottivat berliiniläinen kustantaja ja runoilija Paul Alfred Kleinert ja leipzigilainen Engelsdorfer Verlag. Kustantamon johtaja, prosaisti Tino Hemmann oli jo aiemmin julkaissut pernobilis edition -sarjassa yhdessä Kleinertin kanssa teoksia, joissa toinen kieli oli saksa, toinen fääri, tanska, unkari, arabia, persia. Tarkoitus on tuoda sekä kaunokirjallisin että tutkimuksen keinoin esille vähemmän tunnettuja kieliä sekä etenkin Itä-Euroopan suurta murrosta ja sen heijastusta länteen. Tämän vuoksi myös suomalainen Niilo Helanderin säätiö tuki hanketta, samoin Suomen Saksan-instituutti ja Berliner Büchertisch. Myös bulgarialaiset tulivat lopussa mukaan. Kirjan suomalaishenkisen kansikuvan Keuruun Tarhia-järvestä lahjoitti berliiniläinen taiteilija Volker Scharnefsky, joka ystävänä veti minut hankkeeseen.

Naiset runojen takana

Kirjan runoilijoista bulgarialainen Tzveta Sofronieva on kansainvälistä tunnustusta saanut tekijä. Hän syntyi 1963 Sofiassa ja on asunut eri puolilla maailmaa, vuodesta 1992 enimmäkseen Berliinissä ja Sofiassa. Suoritettuaan tutkinnon fysiikassa Sofian yliopistossa hän väitteli tieteen filosofiasta ja opiskeli Kanadassa runoutta Joseph Brodskyn johdolla. Hän on työskennellyt yliopiston opettajana, tutkijana ja kulttuurikirjeenvaihtajana sekä ideoinut kulttuurienvälisiä verkostoja. Hänen toimestaan ovat ilmestyneet antologiat Verbotene Worte, Kielletyt sanat, München 2005 ja Web Streaming Poetry, Belgrad 2009, sekä runokokoelmia, joista viimeisin Akzente, 2009. Sofronieva kirjoittaa bulgariaksi, saksaksi ja englanniksi ja kääntää nykyrunoutta, hän on saanut viimeksi arvostetun Chamisso-palkinnon Saksassa.
Sofronieva on julkaissut runoteokset: Chicago Blues, Sofia 1992, Zatschevashta pamet (Kuviteltu muisto) Sofia 1995, Gefangen im Licht (Vangittuna valoon) Marburg an der Laan 1999, Raz-poznavanija (Tunnistuksia) Plovdiv 2006, Zavrashtaneto na belija bik (Valkoisten härkien paluu) Plovdiv 2007 ja Eine Hand voll Wasser, deutsche Gedichte (Kädentäysi vettä, saksalaisia runoja) Aschersleben 2008.
Sabine Kleinert syntyi 1954 Venusberg-Spinnereissa silloisessa Itä-Saksassa. Hän on opiskellut muun muassa lapsi- ja nuorisotyötä sekä teologiaa Humboldt-yliopistossa Berliinissä ja hänellä on laaja sosiaali- ja vapaaehtoistyön tausta. Nykyisin hän työskentelee johtavana koulukuraattorina sosiaalisella painopistealueella Berliinissä. Kleinertilta on julkaistu runoteos gebunden an die Steine der Strasse (sidottuna kadun kiviin) 2000, sekä runoja antologioissa ja lehdissä.
Itse olen syntynyt 1950 Pihtiputaalla ja valmistunut kirjallisuuden maisteriksi Oulun yliopistosta, sen lisäksi opiskelin muun muassa sosiologiaa, pohjoismaista filologiaa, taidehistoriaa sekä Tampereelle tiedotusoppia. Pitkän toimittajantyön jälkeen muun muassa sanomalehti Kalevassa menin mukaan Oulun yliopiston kirjallisuusprojekteihin ja edelleen tutkin ja opetan sekä työskentelen Keuruun taide- ja kulttuurihistoriallisen museon tutkimusassistenttina.
Monenlaisten lehtijuttujen lisäksi minulta on julkaistu muun muassa kirjallisuustieteellisiä artikkeleita sekä runosarja Passio, Aktio, Graal 1999. Kesäkuussa ilmestyy Keuruun museon näyttelyssä kymmenen runon kulttuurihistoriallinen sarja sekä parikymmentä lastenrunoa. Kirjallisuusartikkeleitani on mukana myös juuri ilmestyneessä Pohjois-Suomen kirjallisuushistoriassa (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, huhtikuu 2010).

Tärkeät kääntäjät
.
Ilman erinomaisia suorien käännösten tekijöitä kirja Kolme naista ei olisi mahdollinen. Ongelmana oli tietysti raha, mutta Suomesta kääntäjiksi löytyivät filosofian tohtori, kirjailija ja runoilija Eero Suvilehto (kirjassa bulgaria-suomi) ja vanhastaan ystäväni, filosofian maisteri, lehtori Hanna Kukkonen (suomi-saksa), molemmat Oulusta.
Monille bulgarialaisille tutun Eero Suvilehdon löytyminen oli onnekas sattuma. Satuin kuulemaan kääntäjänä tunnetun, bulgarialaissyntyisen Kristina Suvilehdon haastattelun radiosta, ja hän ohjasi minut Eeron puoleen. Tunsin hänet vain tuotannosta, mutta yhteistyö sujui heti ja kasvoi ystävyydeksi. Eeron kautta puolestaan löytyi korvaamaton linkki eli Eeron entinen oppilas Ralitsa Petrunova (suomi-bulgaria) Sofian yliopistosta. Tämä suomen kielen opettaja ja kääntäjä teki loistavaa yhteistyötä. Sen lisäksi sähköpostit ja puhelut risteilivät meidän kaikkien välillä. Sähköposteja tuli tuhansia.
Muita tehokkaita bulgarialaisia prosessissa olivat kääntäjä Gergana Börger (bulgaria-saksa) Saksassa ja kirjailija, kääntäjä Janina Dragostinova, joka tarkasti Wienissä Tzvetan käännökset saksasta bulgariaan. Minun käännökseni saksasta suomeen tarkasti taas Suvi Wartiovaara Suomen Saksan-instituutista. Sen lisäksi yhteistyö ja pohdinta kaikissa maissa kaikkien välillä oli tiivistä.

Keuruu, Oulu,
Leipzig, Berliini


Kirjan kirjoittajat kohtasivat ja runoja lausuttiin ensimmäisen kerran Berliinissä jo 2009 maaliskuussa. Valmiin kirjan ensimmäisen julkistuksen järjesti Keuruun kaupungin kulttuuritoimi helmikuussa 2010 kulttuuritalo Kimarassa Berliinin lämminhenkiseen tyyliin. Bulgariaksi lukemaan saatiin Suomi-Bulgaria seuran Keski-Suomen osaston puheenjohtaja, tohtori Liilia Siiberg, joka on väitellyt bulgarialaisten suhteesta Suomen kirjallisuuteen. Tila oli täynnä, ja kansanedustaja Lauri Oinonen ehdotti jo kirjallisuusmatkoja Bulgariaan! Huhtikuussa kerroin kirjasta samassa talossa uudestaan, nyt Keski-Suomen liiton edustajille.
Oulun mieliin painuvan tilaisuuden järjesti kaupunginkirjasto, ja puuhamies Eero Suvilehto sai bulgariankielellä lukemaan opettaja Lidya Sirkkavaaran. Tilaisuuteen ehti mukaan myös Oulun suomalais-saksalaisen seuran edustajia, lukijaksi saatiin yliopistolta tohtori Gottfried Effe. Myös Hanna Kukkonen, Eero Suvilehto ja juontaja, kirjallisuuden läänintaiteilija Tuomo Heikkinen esittivät runoja. Mieluisana kunniavieraana oli ”vanhoista rouvista” Eeva Heilala. Lausuin Stanka Pentschevan erityisen koskettavan runon.
Maaliskuussa 2010 me kolme naista sitten istahdimme kansainvälisen yleisön eteen Leipzigin tuhatvuotisen perinteen kirjamessuilla. Esiinnyimme Pohjoismaisella foorumilla ja meillä oli runsaasti kuulijoita. Samoin kävi parin päivän päästä Berliinissä Suomen Saksan-instituutissa. Bulgaria ja Suomi kiinnostivat saksalaisia. Seuraavaksi puhun kirjasta Jyväskylässä ja pidän luennon keväällä. Tzveta ja Ralitsa pohtivat tilaisuutta kutsua meitä Sofiaan.
Kirja Kolme naista on yksi kirja mutta suuri yhteinen ponnistus. Se on sitonut yhteen ennestään vieraita ihmisiä, luonut kolmen erilaisen naisen ja kolmen erilaisen kansallisuuden välille ainakin runoissa pysyvän siteen. Ja kuka tietää, mitä vielä? Leipzigin yleisössä istui fenno-ugristiikkaa opiskellut, muun muassa bulgarian, suomen ja saamen kieltä taitava tutkija Johanna Domokos, Romanian unkarilainen Los Angelesista. Suuri joukko nimiä tässä jutussa kertoo miten yhteisvoimin tehdään ainakin väylää tien pohjaksi. Kriitikko Olavi Jama totesi Kalevassa, että on piirretty runokaarta Euroopan ylle.

www.lyrikwelt.de/sonderseite-pernobilis.htm
www.tzveta-sofronieva.de
E-mail: orvokki.vaariskoski@pp.inet.fi

Orvokki Vääriskoski

ALKUUN
 Gens Una Sumus – Olemme yhtä perhettä

 Shakkipelin kotimaassa Intiassa sananlasku toteaa: ”Shakki on meri, josta hyttynen voi juoda ja johon norsu voi hukkua.” Mistään pienimuotoisesta hörpiskelystä ei ollut kyse, kun intialainen maailmanmestari 40-vuotias Viswanathan Anand ja hänen bulgarialainen haastajansa 35-vuotias Veselin Topalov ratkoivat paremmuuttaan Sofiassa huhti-toukokuussa.

MM-ottelu koostui 12 pelistä, jossa voittajaksi julistettiin se, kumpi ensiksi saavutti 6,5 pistettä. Maineen ja kunnian lisäksi pelaajia palkittiin myös pankkitilejä kartuttamalla muiden ammattiurheilijoiden tapaan muhkeasti, voittajalle 1,2 miljoonaa euroa ja hävinneellekin kipurahoiksi 800 000 euroa. Ottelu käytiin historiallisella Keskusarmeijan Klubilla ja pelaajat seurueineen majoitettiin suuren maailman tyyliin kaupungin parhaisiin hotelleihin – Anand Hilton Hotel Sofiaan ja Topalov Grand Hotel Sofiaan.

We are the robots

Nykyaikainen tekniikka mahdollistaa pelien seuraamisen internetin välityksellä. Kuka tahansa voi siten omassa ”kotistudiossaan” pohtia reaaliaikaisesti kummankin virtuoosin pelaamia siirtoja. Mielenkiintoista on löytää tietokantaohjelman avulla meneillään olevasta pelistä kohta, jossa jompikumpi pelaaja tekee teoreettisen uutuuden – toisin sanoen siirron, mitä kukaan ei ole maanpäällä aiemmin yrittänyt.

Lisäksi erilaiset shakkiapelaavat tietokoneohjelmat, joista parhaat päihittävät nykyään jopa ihmiset, antavat tarkkaa lisätietoa, kumpi pelaajista on kulloinkin niskanpäällä ja mitä pelijatkoja kone suosittelee tapahtuvaksi. Shakkimaailmassakin on jo valitettavasti huomattu, että mikrosirujen avulla pelaajille voidaan pelin kuluessa näkymättömästi välittää koneiden ehdotukset. Ensin tietokoneet veivät oivaltamisen riemun kirjeitse pelattavasta shakista ja sama näyttää nyt toteutuvan lähipeleissä.

Seteli on paperinpala

Rahan mahdin vastustamisen tulisi kuulua jokaisen itseään kunnioittavan shakinpelaajan – niin aloittelijan kuin huipputason puuntuuppaajan – arvomaailmaan. Shakkipelin keksijäkin aikoinaan rivienvälistä vinoili hallitsijalle, ettei kaikkea mitata materiassa.

Legendan mukaanhan kuningas kutsui keksijän luoksensa palatsiin kylään ja lupasi hienon pelin luomisen kunniaksi toteuttaa minkä tahansa toivomuksen. No, keksijä totesi, että kun on pitkä talvi edessä, niin voisihan sitä hankkia perheelleen varastoon hieman riisinjyviä. Kuningas ajatteli, että meneepä halvalla näin nerokas keksintö ja suostui oitis pyyntöön kysyen, että kuinka paljon jyviä laitetaan.

Keksijä sanoi vaatimattomasti, että shakkilaudassa on 64 ruutua eli jos sopii, niin pannaan ensimmäiseen ruutuun yksi riisinjyvä, toiseen kaksi, kolmanteen neljä jyvää ja niin edelleen aina tuplaten laudan ruudut täyteen – ei sen enempää. Kuningas hyväksyi ajattelematta ehdotuksen. Jälkeenpäin on kuitenkin laskettu, että riisinjyvien pyydetty määrä vastaisi kahden senttimetrin kerrosta koko maapallon ympäri! Taisi kuninkaalta jäädä lupaus toteuttamatta.

Ja se Sofian MM-ottelu päättyi intialaisen Viswanathan Anandin voittoon lukemin 6,5-5,5. Loppukaneetiksi sopiikin hyvin Anssi Kelan laulama viisaus: ”Suuret maailman meret ovat nousemaan päin – hotellihuoneen peilistä etsin omia silmiäin.”

Jorma Kekki

ALKUUN

 Seuralaisten kiertomatka Bulgariassa kohteena
Bulgarian Helmet

Taustaa: Mikki suunnitteli seuralaisille kevätreissua Bulgariaan matkailumessuilta, tammikuusta lähtien. Suunniteltu reitti alkoi kiinnostaa, oli minun suosikkipaikkoja Rodopella, ja ilmoitin Mikille, että voisin tulla mukaan. Koitin vaikuttaa vielä reittiin, mutta seinä oli vastassa.
Kevään aikana olen seurannut Mikin järjestelyjä ja tietysti kovasti neuvonut, tee niin tai näin, jotain olen jopa saanut läpi.
Mikki on tehnyt hyvää työtä kohteiden esittelyssä ja matkalaisten valistamisessa, ainakin minun mielestä.
Minulle uutta reissussa on ruusuöljytuotantoon tutustuminen. Ruusulaaksossa olen kyllä käynyt, mutta vuodenaika yleensä keski- tai loppukesä ja silloin ruusuja ei ollut enää.
Minä en varmaan ikinä kyllästy Rodopeen, siellä on minun Bulgariani.
Sääennusteet lupaavat epävakaista säätä, onneksi Suomessa harjoiteltu vastaavia säitä (niitä on pitänyt).


Perjantai 14.5.2010 (lähtöpäivä)
Heräsin klo 5.00, aamutoimet, pesuvehkeiden pakkaus ja aamupala Hesaria lukiessa.
Sääli lähteä aurinkoisesta Suomesta, missä kevät vasta päässyt hyvään alkuun.
Katselen bulgarialaisia tv-kanavia, että pääsee tunnelmaan.
Päivän ohjelmassa lento Prahan kautta Sofiaan ja illalla vielä Suomen suurlähetystöön, jos ei matkalla väsy liikaa.
Sofian hotelli Rodina, oltu siellä pari kertaa, ensimmäisestä on jotain 20 vuotta ja silloin se oli vähän nuhruinen, miten mahtaa olla nyt? Hotelli vaihtui viime metreillä, mikä ei ole meidän kannalta hyvä, ainakin sijainti on huonompi. Veliko Tarnovossa myös vaihtui hotelli.
Perillä Sofiassa hotelli Rodinassa, suihkussa käyty ja kello on 16.00.
Lennot menivät mukavasti, välilasku sateiseen ja kylmään Prahaan. Prahassa oli kiire Sofian koneen portille A 2 (aika pitkämatka).
Sofiassa aurinko paistaa ja on lämmintä. Vitosha vuoren huiput lumenpeitossa valkoisina.
Lentoasemalta tultiin pikkubussilla (Ivan kuskina) 10 henkeä ja kuski paikat vain 9:lle.
Matkalla hotellille pysähdyttiin rahanvaihtopisteellä ja saimme valuuttaa, eurolla sai 1,95 levaa.
Lentoasemalla Mikin ja minun välille tuli kinaa mitättömistä asioista, minä vähän väsyksissä ja Mikki tupakan tuskissaan, muuta ei tarvittu, niin äänet nousi.
Matkalla yritin muistella kuinka korkealla Sofia on merenpinnasta, muistikuva 550 metriä. Kelloni näytti samaa lukemaa, mutta sitä ei oltu kalibroitu.
Hotellille päästyä Mikki lähti ostoksille lähellä olevaan kauppaan, vettä ja olutta, minä jäin kirjoittamaan läksyjäni. Kirjoituksen apuvälineeksi otin minibaarista oluen (alkumatkasta vielä varaa). Minun edellinen olut on viime elokuulta, hyvältä maistui (kirjoittaminen - tietysti).
Lentoasemalla kameralaukusta lensi tavarat ulos, saa nähdä miten salama ja teleobjekti toimivat. Salama näyttää toimivan, TVstä tulee kreikkalaiselta kanavalta haikeaa laulua vai onko valitusta, kun meillä menee näin huonosti, täti laulaa.
Joskus 25 vuotta sitten kun olimme tässä hotellissa ja tyttö pieni, hänelle oli annettu joku meidän vanha kamera ja siinä oli filmiä, neiti kuvasi hotellin vieressä olevaa kirkkoa hotellin joka kerroksen käytävän ikkunasta ja asuimme silloin muistaakseni 12. kerroksessa. (tutkielma miten valo muuttuu?)
Mikki koetti läppärillä saada yhteyttä, ei onnistunut ainakaan meidän huoneesta.
Porukan kokoontuminen on klo 17.30 aulassa ja lähdetään suurlähetystöön tapaamaan bulgarialaisia Suomen ystäviä. Minulla on ongelma mitä laitan päälle, taidan tulla tytöksi, kun on moisia murheita.
Lähetystön tilaisuus oli oikein miellyttävä, kesti noin kaksi tuntia. Residenssi sijaitsi suljetulla (vartiodulla) alueella. Menomatka kesti ½ tuntia ruuhkien vuoksi ja myöhästyttiin vähän sovitusta. (Ajettiin takseilla, 5kpl)
Boyanan kirkolle oli opasteviitta lähellä lähetystöä. (yksi Unescon maailmanperintöluettelon kohteista Bulgariassa).
Lähetystössä sai tavata entisiä Bulgarian Suomen suurlähetystön silmää ja vähemmän silmää tekeviä ja Bulgaria-Suomi ystävyys seuralaisia, käyntikortit vaihtoivat lompakoita.
Lähetystöstä menimme Pri Yafata nimiseen ravintolaan syömään, lähetystössä söimme cocktailpaloja alkuruoaksi. Ravintolassa näytti olevan tiloja kahdessa tai kolmessa kerroksessa ja pihalla, me olimme pihalla. (13 ryhmästä tuli syömään).
Ruokailua odottaessa soitti kolmen miehen orkesteri pöytien luona, ei tainnut suomalaisten lompakot nyt aueta. Laskutus ei onnistunut kuin pöydittäin, oli niin vähän henkilökuntaa (Suomi- ilmiö tulee tännekin, palvele itseäsi). Neljän hengen lasku oli 80 levaa (~40€).
Kerrosaulassa jatkuu seuran ylimääräinen valmisteleva kokous.

15.5.2010 lauantai
Yö nukuttu pyörien, vai olisiko parempi sanoa ”painien peiton kanssa”.
Illalla huone liian kuuma, aamulla normaali.
Aamutoimet tehty ja suihkussa käyty, taas sai todisteen, että vesi täällä on emäksisempää kuin meillä, ei meinaa saada sampoota ja saippuaa huuhdeltua iholta pois.
Huoneen TV:stä ei näy kuin kaksi bulgarialaista kanavaa (Nova ja PROG BG), saksalaisia on useita ja tietysti kreikkalainen.
Huoneen lämpötila on 25° ja minä en saa ilmastointilaitetta toimimaan, onkohan erikseen maksettava.
Lähden aamupalalle, Mikki meni aulaan läppärinsä kanssa, klo on 7.30.
Ei tullut illalla luettua riviäkään sen verran väsytti.
Aamiainen nautittu, tuli syötyä reilusti.
Mikki sopinut Angelin (kummipoikamme, joka opiskelee Sofiassa, asuu normaalisti Varnassa) kanssa, että tavataan klo 15,00.
Meiltä jää väliin Bulgaria-Suomi seuralaisten tapaaminen. Lähdemme kävelemään keskustaan, minulla edellisestä kerrasta, keskustassa, jotain 20–25 vuotta.
Silloin oli vielä Mausoleumi olemassa (Todorovin). Sade (pisaroi) toi meidät pois kaupungilta.( oikeasti taksi)
Hotellilla oltiin klo 12.30, kävelyä minulle tuli ihan riittävästi, (huippu-kuntoinen lihapulla) jaloissa alkoi tuntua.
Ei ydinkeskusta ole paljoa muuttunut, nyt vain uutta oli Metrotyömaa (oletan, ei tieto).
Ilma oli sopiva, ei liian kuuma eikä kylmä. Vuonna 1974 kun olimme heinäkuussa (16.- 17.7) oli lämpöä 40°, se oli liikaa, vaikka silloin ei kilot kiusannut. Kävelyretkellä tuli kuvattua vissiin kaikki patsaat mitä tielle sattui. Taksilla piti tulla takaisin, ei tiedetty tarkkaan missä oltiin ja sade antoi hyvän tekosyyn.
Kaupungilla nähtiin ”ryhmä Tapsa”, patsaan luona, missä minulle kerrottiin (1974) olevan suomalaisen sotilaan hahmo (Ehrnrooth?).
Kirjaston edessä, kirjakojujen luona, kuului suomea (kaksi nuorta miestä), en pysäyttänyt, edellisellä kerralla samalla paikalla (ehkä vuonna 94–95) kuulin silloinkin suomea, silloin oli naisen ääni. Sillä reissulla ostimme, samalta torilta, Kalevalan bulgarian -kielisenä, se lahjoitettiin varnalaiselle ystävälle.
TV:ssä näyttää olevan vielä yksi bulgarialainen kanava (kanal 1), sieltä tulee nyt kansanmusiikkia.
Tuli levättyä, muttei nukuttua, nyt voisi yrittää lukea, etteivät kirjat ole turhaan matkassa.
Kaupungilla kävellessä pisti silmään se, että poliiseja oli joka paikassa, ainakin poliisi näkyy täällä, se on eri asia miten toimii.
Angel tavattu ja keskusteltu politiikasta ja muista aroista asioita. Angelista sai sen vaikutuksen, että nuoret ovat nykyisen pääministerin (Boiko Borisov) takana, joka yrittää kitkeä korruptiota.
Sovittiin, että Angel tulee Suomeen vuonna 2013, kun on valmistunut ja ottaa tyttöystävän mukaan.
Saa nähdä miten helppoa on huomenna lähteä liikkeelle, kun tuo alkoholi on maistunut liian hyvälle ja ilta on vielä nuori. Aulassa tuli onneksi jo yhden paukun jälkeen tunne, ettei nyt maistu enää.
Mikki jäi baariin ja minä lähdin huoneeseen. Kello on vasta 19,15 saa nähdä mitä teen, tietysti pakkaan aamuksi valmiiksi mitä nyt voi. Kameraan vaihdettu uusi (ladattu) akku ja toinen laitettiin latautumaan.
Kuvia ottanut tähän asti 208 kpl, minulle viimeaikoina normaalia on 100 kuvaa/päivä.
Kuvista vain muutama onnistuu oikein hyvin (amatöörin tasoa). Minulla on hyvä kamera nyt, mutta luetun ymmärtäminen on minulle vaikeaa enkä osaa käyttää täysin kameran ominaisuuksia hyväkseni.
Huomenna lähdemme oikeasti matkaan, minussa on varmaan jotain vikaa, koska minulle riittää, kun vain maisemat vaihtuvat.
Huominen päivä ei kovin sytytä, koska Rilassa olen käynyt kolme kertaa ja kai saman verran Melnikissä, molemmat upeita paikkoja. Melnik kiinnostaa minua enemmän. Seuraavan päivän Rozenista minulle on jäänyt positiiviset muistot. Mielessä muistikuva alhaalla Rozenin kylässä olevasta mehana rakennuksesta (mäen alla ennen luostaria). Luostari on myös miellyttävän pieni ja kaunis.
Huomaan, että päiväkirja alkaa muistuttaa muistelmia.
Toivottavasti tulee kirjattua jotain tällä reissulla tapahtuvaa, ei vain muistelua.
Tällä reissulla on uutta, että saa suomeksi keskustella. Minä en osaa kuin suomea ja meidän reissuissa jäänyt vaivaamaan, kun olen aina ulkopuolinen, et osaa keskustella, olet idiootti (koen sen niin)
Hotelli Rodinan yläkerran ravintola oli kiinni, sinne oli tulossa yksityistilaisuus. Tultiin huoneeseen ja otettiin minibaarista tarvittava.
Suuri osa porukasta oli hissiaulassa, otettiin viskiä ja muuta alkoholia.
Nyt Leka nosht.


16.5.2010 sunnuntai Sofia –Rila - Melnik, yöpyminen Melnikissä; ajo-matkaa noin 190 km ja -aika noin 3 tuntia Melnikiin.

Lähtöpäivä kiertoajelulle. Mahmurluk aamu (krapula), loppureissu taitaa mennä veden voimalla.
Aamiainen syöty ja samalla tuli pidettyä ”Lauttasaariseuran” kokous. Yllättävän monella meistä on Lauttasaaressa asumista (6:llä). Minibaarin tsekkaus, että osaa maksaa tuhmuutensa. Tuli minibussi Konstantinin ajamana liki ajallaan, kuski ei ollut sofialainen eikä osannut ottaa aamuruuhkaa huomioon.
Lähtö Sofiasta myöhästyi vähän, kun oli ongelma huoneesta hävinneeksi väitetystä pyyhkeestä, rahalla siitä selvisi, 10 € ja rouvat saivat passinsa.
Sofiassa paistoi aurinko ja liikennekin veti kohtalaisesti. Ajoimme E79 mikä menee Kulataan (rajanylityspaikka Kreikkaan) vieressä kulkee Struma joki ja toisella puolella näkyi alkuun Rila vuoriston lumiset huiput ja loppumatkalla Pirinin vuoristo.
Ensimmäinen tauko pidettiin lähellä Dupnitsaa (bulgarian vanhojen autojen 1. kauppapaikka) OMV-huoltoasemalla (Mikin suosikki, siistit vessat!).
Rilan luostarilla oltiin noin kello 12.00, luostariin tutustuttiin pikaisesti ja vesipullot täytettiin luostarin vesipisteestä. Seuraavaksi ajoimme vähän matkan (n. 3 km) päässä olevaan Ivan Rilskin luolalle. Suuriosa porukasta kiipesi luolalle, mutta minä ja Mikki jäätiin alas heti suosiolla ja hetken päästä tulivat Pentti Laine ja Ritva Hiironen seuraksemme. Luolalle menevä polku oli kivinen ja paljaita juurakoita näkyvillä ja sateen liukastama, alastulo oli ollut hankalaa, kun satoi vielä vettä ja rakeita.
Rilan luolalta jatkettiin takaisinpäin ja pysähdyttiin syömään ravintola Gradinassa. Kavarma oli ainakin hyvää (ravintolassa oli myös kala-annoksia). Ruokailun jälkeen lähdettiin jatkamaan matkaa ja noin tunnin ajomatkan jälkeen pysähdyttiin pienen ravintola/keramiikkakaupan luona. Ravintolassa oli ulkovessat, niissä jalanjälki systeemi ja ikkunasta näkymä Strumajoelle.
Ryhmäläiset ostivat jonkin verran keramiikkaa, ei siis turha pysähdys.
Melnikiä lähestyessä näkyi viinitarhoja ja kallioiden Melnikille ominaiset muodot ja vaalea väri, muoto muistuttaa jyrkän hiekkakuopan reunoja. Melnikissä oltiin noin klo 16.30. Kuski ei uskaltanut ajaa kaupungin sillan yli, ennen kuin ihmiset olivat poistuneet autosta. Minusta betonista tehty silta oli rakenteiden puolesta kyllä kunnossa, mutta ehkä kuski pelkäsi jotain muuta.
Hotellihuoneet jaettiin, kävin pikaisesti suihkussa (istuin wc-pytyllä) ja suihkutin siinä. Koko wc/suihkutila on noin 2m*2m.
Tapaaminen oli sovittu aulassa klo 18,30 ennen viiniluolaan menoa. Sählinkiä, kun hotelli olisi tahtonut tietää mitä ruokaa kukin haluaa, että osaisivat varautua (ei turistisesonki), ei onnistunut.
Viiniluolaan mentiin oikopolkua, ei osattu valita kahdesta viitasta helpompaa, polku oli tosi jyrkkä ja kivinen. Kuntosaliharjoitus tuli tehtyä, kiivetessä taisi vähän puhalluttaa.
Pois tultiin sitten helpompaa reittiä.
Viiniä maistettiin, joutui tosin sen maksamaan(1,5 lev). Mikki maksoi kaikkien puolesta ja perii muilta. Viiniluolaan tuli täällä lomamökillään olevat suomalaiset Hytönen ja Hanne. He ovat Melnikin ainoat ulkomaalaiset. He tulivat mukaan meidän hotellin ravintolaan syömään.
Laitettiin pitkäpöytä mihin mahduttiin (17 henkeä). Minulle ruoka maittoi vaikka annoksessa oli kastiketta tosi reilusti (ruoka ui kastikkeessa) ja suolaista. Minun ja Mikin syöminen ja juomat maksoivat 38,80 levaa.
Ennen Melnikiä Pertti Lahermo piti esitelmän Bulgarian historiasta ja Suomen Kaartin matkasta tänne. Esitelmä jatkuu seuraavilla ajomatkoilla. Minä tulin huoneeseen klo 21,50 ja aloitin päiväkirjan päivityksen. Osa porukasta meni kai paikkakunnan suomalaisille jatkoille. Minun lähtiessä oli tilanne vielä neuvotteluvaiheessa.
Tänään voi onnistua iltalukeminen, Hyvää yötä.

17.5.2010 Maanantai, Mikin nimipäivä (Maj-Lis)
Melnik – Goce Deltsev- Kovachevitsa. Ajomatkaa vain noin 87 km (1 tunti).

Taas yö nukuttu, ei tosin kovin hyvin, tuli pyörittyä kun lonkkaa ja polvia kolotti. Sängystä nousin klo 6.00.
Linnut lauloivat ulkona ja tuli mieleen Mikin herätyskello, se kanssa herättää linnunlaululla. Lämpötila ulkona oli 12.2 °. Tänään mennään minun suosikkipaikkaan Bulgariassa, Kovachevitsaan. Kovachevitsaan olen tykästynyt, tämä on 3. kerta, kun menen sinne ja toinen kerta kun yövytään.
Kuulin käenkukuntaa, aikamoinen lintujen järjestämä aamukonsertti; ympäröivät vuoret antavat hyvän akustiikan.
Minun kellon mukaan Melnik on 323 metriä merenpinnasta, eilen Rilan luolan luona 1270 m.
Tänään mennään korkeammalle ~1400 metriin.
Meidän huoneessa on kapea parveke, siellä minä, ilmalämpöpumpun päällä, kirjoittelen ja kuuntelen lintuja, muita ääniä ei ole häiritsemässä. Ilma on raikasta ja jostain alkaa kuulua, että ihmiset alkavat heräillä. Mikillä taas normaali aamuilme, piti saada tiuskittua itsensä hereille.
Pakkaukset suurin piirtein suoritettu ja kello on vasta 7,15.
Aamiainen kuuluikin huoneen hintaan. Pieni kävelylenkki tähän Bulgarian pienimpään kaupunkiin ennen lähtöä. Kaupunki on vieläkin viehättävä, vaikka edellisestä kerrasta (95–96) on rakennettu lisää.
Lähtö tapahtui ajallaan Rozenin luostariin. Ajomatka ei ollut kovin pitkä (7km) ja autolla pääsi ihan luostarin lähelle. Alhaalla oleva jyrkkä nousu ja mutka tekivät tiukkaa bussille. Edellisellä kerralla sai kävellä helteessä saman mäen, nyt ei minua yhtään puhalluttanut istuessa.
Luostari on minusta pieni ja upea, kuvauskielto (tuli rikottua, pakana?). Luostarista pois tultaessa hedelmäpuissa näkyi Martenitsoja. Olen huomannut aikaisemminkin luostarien hedelmäpuissa Martenitsoja, teho kai paras mahdollinen.
Luostarin jälkeen ajettiin Goce Deltseviin ( Гоце Делчев) jaloiteltiin matkalla kaksi kertaa ja ihailtiin maisemia. Goce Deltsevissä oltiin 2 tuntia ja siellä tuli syötyä ravintola Oliviassa. Kahden ihmisen syömiset ja juomat tekivät 39 levaa. Ruokailun jälkeen alkoivat silmäluomet painaa, en silti nukahtanut.
Matkalla Kovachevitsaan ajettiin läpi yhden kaikissa kartoissa nimettömän kylän, missä asuu bulgarian mustalaisia ja siellä oli kovasti lapsia ja hevosia sekä pyykkiä joka paikassa kuivumassa. Seuraavaan kylään (Leshten) pysähdyttiin kuvaamaan.
Tie kulkee korkealla vuoren rinteessä, alhaalla on Kanina joki ja kaukana näkyvät Pirinin lumiset huiput, huikeat maisemat.
Perillä Kovachevitsassa oltiin klo 15,00. Bussi jäi alakadulle ja matkalaukut tuodaan erikseen traktorilla. Laukkujen kuljetuksesta piti maksaa yhteensä 30 levaa (tuoni/vienti). Alakadulta suora tie hotelliin oli taas jyrkät luonnon kiviportaat (oikoteitä harrastetaan). Jostain syystä tällainen hoikkapoika sai puhaltaa toisenkin kerran. Askelmat olivat hiukan liian korkeat elintasoihmisille. Oli epävarma tunne ollaanko menossa oikeaan hotelliin, olen nähnyt hotellin vain kerran ja se oli yläpuolelta. Loppujen lopuksi hotelli oli oikea ja huoneet löytyivät kaikille muille paitsi kuskille, vaikka hänellekin oli varattu. Meidän huone on tilava ja sijaitsee 3. kerroksessa, ei mitään luksusta, satelliittitelevisio. Laukut saatu retuutettua huoneisiin ja lähdimme katsomaan kylää. Pienen kävelyn jälkeen mentiin kylän ravintola (pub?) Krösta Bratjataan, sisällä oli ihanan lämmintä, siitä piti huolta valtava leivinuuni.
Leivinuuniin ei laitettu mitään risuja vaan kunnon kokoisia puupökkelöitä. Ravintolassa on myynnissä kylän historiaa kuvitettuna englanninkielisenä, hinta oli 15 levaa. Lämmöstä ei meinannut millään malttaa lähteä tihkusateeseen. Isännät (perhe) tarjosivat meille pinaattibanitsaa, hyvää oli ja reissun ensimmäinen banitsa.
Huoneessa takaisin olin klo 18.15, iltaruokailu sovittu klo 20.00 alkavaksi, tilattu etukäteen jo Suomesta ja kaikille sama.
Tämä kylä on vienyt minun sydämen jo ensikerralla, vaikka silloin olimme täällä vain pari tuntia.

18.5.2010 Tiistai Kovachevitsa – Mansikkaluola Devin - Plovdiv. Ajomatkaa noin 213 km.

Herätty kello 7.00, ilma näyttää pilvipoutaiselta, lämpötila 5,6°.
Eilisen illan ruoka oli minulle pettymys, salaatti ok mutta lämminruoka nihkeitä perunoita ja makkara, jälkiruokana ohukaiset metsämansikkahillolla. Ruuasta maksoimme 20 levaa hengeltä, ei ollut hinta laatusuhde kohdallaan, onneksi viiniä sai.
Aamulla suihkussa kävi taas niin, että välineet pettivät. Sain itseni pestyä normaalisti, mutta, kun meinasin ottaa kylmällä vedellä virkistyssuihkun, nappi millä vesi saadaan ohjattua yläsuihkuun, meni jumiin. Nappi ei suostunut nousemaan millään, alahanasta sain sitten käsin ruiskittua itseni kylmällä.
Suihkun jälkeen aloin kuivata itseäni ja huomasin pyyhkeessä verta ja ihmettelin ”mistä sitä tulee” (Mainoslause). Verta tuli nivusista aika paljon sitä tippui lattialle ja tietysti vessapaperi loppui, ei kun huutamaan Mikkiä apuun (”pyyhkimään”) ja tutkimaan minun nivusia ja laastaroimaan. Selvää vuotopaikkaa ei löytynyt, mutta laastari laitettiin ja potilas oli tyytyväinen. (laastariin vai nivusten tutkintaan? )
Hotellilla ei saada aamiaista, yritetään eilisestä ravintolasta, jospa sieltä saisi vielä banitsaa.
Aamiainen meni mukavasti, ravintola Krösta Bratjatan pitäjät olivat kovin ystävällisiä, tuli väkisin hyvälle tuulelle. Ystävällisyys ei ole kaupallista, ovat olleet joka kerta sydämellisiä kun käyty, kuten bulgaarit osaavat olla aidoimmillaan. Seuraavalla kerralla kannattaa syödä täällä ja kysyä majoitus heidän kautta.
Kiinnostuneille ravintolan puh.+359 897777761, sieltä voi myös varata huoneita kylästä.
Aamiainen maksoi 5,5 levaa, saimme kotitekoista ilmakuivattua naudan ja sianlihasiivuja ekstrana ja mustikkahilloa.
Matkalaukut saatiin traktorilla tuotua bussille.
Pieneen kyläkauppaan tutustuttiin laukkujen lastauksen aikana.

Tänään autolla ajoa noin 200 km.
Ensimmäinen pysähdys pidettiin Dospatissa tien varrella, vähän ensin harhailtiin vai tarkoituksellako tarkastettiin sahalaitos. Autonnokka kohti Jagodinan kylää ja Boynovskon solaa ja mansikkaluolalle(Jagodinska Peshtera).
Tulo mansikkaluolille on huikaisevan upea, tie kulkee syvässä rotkossa missä seinät nousevat pystysuoraan ylös ja välillä on kuin olisi tunnelissa, joki tien vieressä. Tämä osuus pitäisi saada kulkea avoautolla. Tien vieressä kulkee joki vaihtelevasti jommallakummalla puolella tietä, mihin vain tie jotenkin saatu tehtyä ja autolla ohitus onnistuu vain joissakin paikoissa. (pikkubussi oli hyvä vaikka alkuun kaikki kaipasivat enemmän tilaa).
Mansikkaluolaa vastapäätä olevassa ravintolassa syötiin, välillä mieli muuttui minuutin välein, missä syödään (tekstiviestejä).
Luolakierros alkoi klo 13.00 ja kesti vajaan tunnin. (minä en käynyt tällä kertaa)
Luonto vuorilla on kuin Suomessa: koivuja, kuusia ja kasvisto samaa kuin meillä, metsässä kasvaa mustikkaa ja mansikkaa. Edellisillä reissuilla ostettu tievarresta kauppiailta mustikoita, metsämansikoita ja kantarelleja.
Korkeimmillaan oltiin tänään minun kelloni mukaan 1300 metrissä, Zmeitsa - Borinon välillä (ei kalibroitu luku).
Mansikkaluolilta ajettiin kohti Krichimiä pikkuteitä, ennen Mihalokovoa oli valtava patotyömaa ja tiellä oli kovasti raskaita ajoneuvoja. Meidän ajaman tien tulee korvaamaan ylempänä rakenteilla oleva tie.
Kapealta tieltä päästyämme vähän suuremmalle tielle, pidimme tauon pienessä kylässä. (pissa ja tupakka)
Tekojärven päässä olevan hotellin kohdalla pysähdyimme toisen kerran kuvaamaan. Hotellin alueella on pieni viehättävä kirkko.
Plovdivissa oltiin klo 18,45, lämpötila oli silloin 17° eikä saatu luvattuja sateita.
Ilta sovittu niin, että jokainen tekee mitä haluaa, me syömme hotellin ravintolassa.
Seuran shakkimestaruuskisa siirtyy Varnaan, siellä kai sitten virallinen perustamiskokouskin pidetään.
Tähän asti ottelut lykkääntyneet milloin minkäkin syyn takia. (kuuluu kai shakkiin, hermopeliä)
Kävin hätäisesti suihkussa, päiväkirjaa kirjoitetaan Hotelli Globusissa, punaviinin voimin. Kello on jo 20.00, nyt vaatteet päälle ja syömään.

Iltaruokailussa käyty, hotellin ravintolan keittiö oli loistava. Minä tilasin talon suurimman annoksen, siinä oli 1500 g erilaisia grillattuja lihoja ja kaikki oli hyvää, en jaksanut syödä ihan kaikkea, tarvitsin apulaisia ja silti jäi paljon syömättä. Lähes kaikissa ravintoloiden hinnastoissa ilmoitetaan annoksen koko grammoina, hyvä juttu. Hintaa moisella annoksella oli
kokonaista 24,50 levaa. (12,25 €). Kun miettii edellisen illan nahistuneita perunoita ja makkaraa hintaan 20 levaa on hintasuhteiden ero valtava. Punaviininä minulla oli ”Tserga”= Raanu, tosi hyvää. Illallinen oli loistava, saimme ekstrana talon tarjoamat Jägermeisterit, ruokailusta täydet pisteet. Huoneessa oltiin klo 21,50. Nyt kirja kiinni ja leka nosht.

19.5.2010 Keskiviikko. PlovdivKarlovo – Shipkan sola – Veliko Tarnovo, 210 km

Heräsin kello 5,30 ja liikuskelin varovasti pimeässä, ettei Mikin aamuilmettä tarvitsisi katsella.
Onnistuin liikuskelussa, Mikki heräsi ilma äänenavausta.
Ulkona pilvinen ilma, lämpötila 13,8 °.
Tänään tulee pitkä päivä, ensin ruusulaaksoon sitten Shipkan solaan muistomerkkiä katsomaan sieltä Etaran arkkitehtuurista ja etnograafista kokonaisuutta katsomaan ja vielä Bozenstsin kylään ja lopulta Veliko Tarnovoon nukkumaan.
Korkeusmittari näytti tänä aamuna lukemaa 48 m, illalla tullessa oli 63 m, sen verran paikka painui, kun Ossi tuli kuormittamaan.
Meillä alkaa olla tavarat pakattuna ja kello on vasta 6,30. Aamiainen oli hyvä ja kaikille sama, Mikin valinta. (ei kauppa).
Lähtö tapahtui tasan klo 8,00. Plovdivissä ajoimme katsomaan vanhaa kaupunkia läheltä, että saatiin aavistus millainen voisi olla. Pysähdyimme rahanvaihtopisteelle mutta ei vielä auki. Rahanvaihto onnistui vasta Karlovossa.

Enio Bonchev yhtiön ruusutislaamolla oltiin kello 11.00. Saatiin kuulla suvun historiaa ja miten ruusuöljyä tehdään (tislataan). Tislaamolla oltiin noin tunti, tästä perittiin 5 € maksu ja jotkut pitivät sitä kovana hintana mainospuheesta. Hinta oli ilmoitettu etukäteen, ja saihan katsoa millaisessa paikassa Bulgarian kultaa tehdään. Minulla tämä oli ensimmäinen kerta, kun näin laitteet ja yleensä millaisista ruusuista kultaa saa. Olen käynyt ruusulaaksossa aikaisemmin, mutta aina myöhemmin kesällä ja silloin on ruususato jo korjattu.
Shipkan solaa (Шипченски проход, Shipchenski prohod) ennen kuulimme Lahermon jatko-osan Suomen kaartin sotareissusta ja Shipkan solan taistelusta.
Sola on kaunis ja taisi siellä olla joku mutka ihan merkillä merkattunakin.
Minä puhuin porukan ympäri, että syödään solassa ja ne ketkä haluavat kiivetä portaat ~700 kpl tekevät niin.(netissä 894)
Paikka oli muuttunut minun edellisestä käynnistä (1981) ja autolla pääsikin melkein muistomerkille.
Minun kellon mukaan korkeus oli 1190 m, parkkipaikalla (Mikin papereissa 1150, luultavasti merkillä, netissä lukema 1330m)
Merkille nousua on vielä noin sata metriä, minä en lähtenyt kiipeämään, joskus olen noussut ne 700 askelta.
Suurin osa ryhmästä kiipesi ylös katsomaan huikeita Stara Planinan maisemia.
Taas muuttui suunnitelma ruokailusta. Ruokaillaan Etarassa alkuperäisen suunnitelman mukaisesti.
Museoalueella ei ollut vielä ravintolaa auki, mutta parkkipaikan yläpuolella oli ravintola, missä sai syödäkseen.
Teimme pikaisen vierailun museoalueella (minusta kannattaa tutustua jos liikkuu täälläpäin) ja menimme sen jälkeen syömään.
Minä pidän alueen vanhoista rakennuksista ja niitä tuli kuvattua aika paljon. (Täälläkin 3.vierailu)
Ravintolassa oli useita sähkökatkoksia sinä aikana, kun olimme siellä.
Osa porukasta meni lähellä olevaan Sokolovin luostariin, itse en ole koskaan käynyt siellä.
Etarasta jatkoimme matkaa klo 15.15 ja ajoimme Bozentsiin, pieneen kylään.
Paikka oli ihan eri kuin mihin olin aikanaan tutustunut. Silloin alueen rajalla oli iso kyltti missä kiellettiin kaikki äänekäs, radiot yms. (suomalaisille tuttua kaikki pitää kieltää tauluin).
Nykyisessä kuului musiikkia, Mehanoita tullut useita, oli vielä siedettävä ei kokonaan pilattu.
Bozentsista oli hyvä tie Veliko Tarnovoon, hotellilla olimme klo 17,30.
Bussissa sovittiin, että huomenna lähdemme vasta klo 10.00 liikkeelle.
Hotelli on kuulemma aika kaukana keskustasta. Meidän hotellihuoneessa yksi jännä yksityiskohta mitä en muista ikinä olleen. Huoneen ovelta on 3 askelmaa varsinaiseen huoneeseen, kylpyhuoneeseen käynti samalta tasolta kuin ovi käytävään.
Euronewsiä kuuntelen (tietysti suomeksi) uutisia Thaimaasta, tapettu mielenosoittajia.
Taas tulee tekstiä punaviinin voimalla. Ennen tätä reissua minun edelliseen punaviinin juontiin on monta vuotta, en edes muista milloin edellisen kerran, yli 10 vuotta, nyt ottanut kolmena päivänä peräjälkeen.

20.5.2010 Torstai (toivoa täynnä, kirja, muistui mieleen nuoruudesta)
Veliko Tarnovo ShumenVarna. noin 221 km
Ulkona aurinko paistaa ja minulla on taas mahmurluk. Ossi-setä on ollut eilen aika päissään, kun katselen miten vaatteet tipahtanut pitkin huonetta. Huoneessa ei ole parveketta ja ulkolämpötilaa en tiedä.
TV:ssä oli juuri Tsaari Simeonin haastattelu. Kello on nyt 8.00. Tänään on vain käynti Arbanassin kylässä muuten vain ajoa isoilla valtateillä. Varnassa ollaan ehkä klo 16.00–17.00. Reissu on ollut ihan kiva, vaikka välillä raivostuttanut ihmisten kysymykset, kysytään asioita, vaikka varmasti tietää, ettei voi tietää esim. missä on vessa, ihan vieraassa paikassa. Minä varoitin Mikkiä tästä, mutta ei mahda mitään. Hiha palaa joskus.
Positiivista ollut se, että minäkin olen saanut keskustella reissun aikana.
Eilen hotellin ravintolassa oli meidän lisäksi, juhlivia ryhmiä, syntymäpäivä, kirjoitusten päättäjäiset. Illan mittaa paikalliset tanssivat horoa ja meidän pöydän naiset pääsivät mukaan, pienen painostuksen jälkeen.
Minulla oli vaikeuksia pysyä pöydässä onnekseni en mennyt nolaamaan itseäni. Naisille (pöydän) hankittiin upeat punaiset ruusut. Minulla ei ollut kameraa mukana (kai ensimmäinen kerta reissussa). Mutta onneksi oli Mikillä kamera ja sitä myös käytettiin.
Täytyy lähteä aamiaiselle, aamiaisella oli banitsaa.
Lähtö tapahtui ajallaan klo 10.00. Kuskille kerättiin rikšaa 5 levaa hengeltä, annettiin saatesanoin, että saatu hyvää palvelua nyt, jatkossa edellytetään loistavaa palvelua. Käytiin katsomassa vanhaa Bulgarian pääkaupunkia Tsarevetsia (yksi kolmesta kukkulasta, Jantra joen rinteellä) ja kaupunkia. Minulle tuli mieleen kaupungin läpi ajettaessa vanha tapaus, kun olimme täällä (joskus 80-luvun lopulla). Yhdessä ravintolassa, mikä oli terävän kadun kulmassa, ulkona oli muutama pöytä ja siellä oli iso sika tarkistamassa onko jäänyt mitään syötävää ja meni sitten ovesta sisään. Tietysti silloin ei ollut kameraa ja sitä olen harmitellut nyt vuosia. Jäi epäselväksi oliko sika palkattuna ravintolassa, siivojana vai oliko kyse tuorelihan toimituksesta, minkä satuimme näkemään. Paikalla näkyi olevan vielä ravintola.
Pysähdyimme Tsarevetsiin vievän sillan luona olevalle parkkipaikalle, siellä otettiin ryhmäkuvat.( kuvattiin ne ketkä jaksaneet tänne asti)
Osa porukasta meni Tsarevetsiin ja toiset ostelivat matkamuistoja (me ostimme 5 pakkaa Bulgaria-aiheisia pelikortteja).
Veliko Tarnovosta ajettiin Arbanassiin, siellä oltiin tunnin verran, jokainen tutustui, halujensa mukaan paikkaan.
Me istuimme yhden mehanan pihalla, siellä oli monenlaisia vanhoja tarvekaluja ja pieni eläintarha.
Arbanassista auto kohti Varnaa, nyt oli tämän retken nähtävyydet nähty. Ennen lähtöä Mikki sai ryhmältä koivuisen kellon, missä kellotaulussa kuva, Plovdivilaisesta vanhankaupungin rakennuksesta. Ojentaessaan kelloa Tapsa sanoi, että kello siksi, kun olet pitänyt niin hyvin aikatauluista kiinni! Nimikirjoitukset kelloon lisäsimme Happy ravintolassa.
Minulle tuli päiväkirjaa kirjoittaessa mieleen, että tämän retken nimi pitäisi olla ”bulgarian helmet”.
Ajon aikana Lahermo kertoi meille matkalla nähtyä geologin silmin; erilaista oli nähty ja aika kaukaisista ajoista puhuttiin (miljardeista vuosista tuoreimpiin vain miljooniin vuosiin!). Arbanassin ja Varnan välillä pidimme kaksi taukoa. Ensimmäisellä syötiin. Happy ravintolassa miehet saivat ravintoa myös silmilleen. Tarjoilijoilla lyhyet mekot ja vaatteet vartaloa mukailevat.
Varnassa oltiin vähän viiden jälkeen. Bussi jätti meidät tavaroineen aika kauas hotellista. Seuraavaksi bussi vie Rautiot Varnan Odessokseen ja muu porukka jatkoi matkaa Kultahietikolle muutamaksi päiväksi.
Siellä pitäisi tänään perustaa seuran shakkijaosto ja pelata vihdoin mestaruudesta.
Ryhmä oli sopivan kokoinen ja sopu säilyi kokomatkan ajan.
Mikkiä käskettiin miettimään jo seuraavaa reissua.
Meillä reissu jatkuu vielä viikon Varnassa, mutta se on eri reissu ja siitä pidetään myös päiväkirjaa.

Ossi Lehessalo

Mikin kommentti: Ilman Bulgaria Airin ja Alexander Kostadinovin suuremmoista palvelua tämä reissu ei olisi onnistunut näin hyvin kuin se tapahtui. Saimme todella edulliseen hintaan Bulgaria Airin kautta lennot, majoitukset (4 hotellia), retkibussin kuskeineen ja kaikki toimi loistavasti.
Toinen määräävä tekijä reissun onnistumiseen oli HYVÄ PORUKKA, kiitos teille kaikille.
P.S. Aivot kuumana suunnittelen jo seuraavaa keikkaa!

Mikki

ALKUUN
 VAROITUKSEN SANA!!!
 
Bulgarian Viestin toimitukseen ja SBS:n hallitukseen on otettu yhteyttä ikävistä kokemuksista Bulgarian kiinteistökaupoissa ja konsultoinnista, jossa asiakkaat ovat menettäneet rahaa, aikaa ja hermoja.  Vaikka mahdollisuudet elää, asua ja työskennellä Bulgariassa ovat lisääntyneet viime vuosina, asioiminen kaikkien Bulgariassa toimivien suomalaisomisteistenkaan kiinteistö- ja lakiasiantoimistojen kanssa ei siis ole riskitöntä. Valitettavasti alalla liikkuu myös toimijoita, joilla ei ole ilmeisesti muuta intressiä, kuin tehdä nopeaa rahaa. Kehotamme siis varovaisuuteen ja tarkkaan harkintaan ennen suuria päätöksiä.

Bulgarian Viestin toimitus.
ALKUUN
 Uudisasukkaan kertomuksia

Medovo
3. huhtikuuta 2010
13:36

Tänään aamu alkoi aurinkoisesti.
Olimme suunnitelleet Elenkan kanssa viiniköynnösten leikkaamista. Se ei varsinaisesti ole ihan sallittua näin Pääsiäisenä ennen Velik Deniä, joka on tuleva sunnuntai.  Meillä on kuitenkin kaikilla muita töitä, joten päätimme uhmata tapoja.  Sääkin oli sopiva. Ei liian kuuma ja tuuli viuhoi mukavasti hiet pois. Ainakin Elenkasta. Minä tein vain vähän jotain hieno- ( huono) -säätöä.
Köynnösten leikkaaminen on tarkkaa puuhaa. Pitää kykkiä selkä köyryssä ja tietää tarkkaan, mistä kohdasta pannaan oksa poikki. Muuten ei tule satoa eivätkä köynnökset jaksa kasvaa kunnolla. Yritin pysyä ns. kärryillä, mutta luulen että putosin jossain vaiheessa kyydistä
Totesimme molemmat, että aika kuivilta näyttävät oksat harvinaisen kylmän talven jälkeen.
Täällä on aika usein tapana tappaa köynnösten alla kasvava ruoho heittämällä siihen jotain ainetta. Oletan, että se on aikamoinen myrkky. Me päätimme tehdä kaiken biologisesti, käsivoimin. Siinä on iso työ. Mietin vielä jonkin vekottimen hankkimista sitä varten.
Elenka jäi viiniköynnösten keskelle, kun minä lähdin ajamaan viereiseen kylään. Nettiyhteydet ovat olleet suuri hankaluus ja ne ovat toimineet parhaimmillaan yöaikaan. Ja naapurikylässä.
Ensi viikolla on luvattu antennia taloon ja toivottavasti sen jälkeen pääsen nettiin myös päiväsaikaan.
Täällä on ihania paikallisia ystäviä, joiden avulla tällaiset pienet ongelmat on saatu hyvin ratkaistua.
Paikallinen "kyläpäällikkö" on myös avulias.  Hän kävi pyytämässä minulle oman antennin.
Olen asunut talossa nyt kuukauden nyt tuntuu siltä, kuin se alkaisi pikkuhiljaa elää ja hengittää.
Maaliskuu oli harvinaisen kylmä ja lämmittelin paikalliseen tapaan "petshkan"  ( se on pieni puilla lämpiävä kamiina) avulla.  Lopulta päädyin sähköpatteriin...
Lämpötilat vaihtelevat tällä alueella usein ja paljon. Yöllä on pakkasta ja aamulla on ruoho ihan huurussa. Päivällä taas lämpö nousee yli +20 asteeseen. Täällä onkin paikallisilla tilallisilla kova työ pysyä mukana, etteivät puiden silmut jäädy, koska talven ruoka on siitä kiinni. Viime vuonna jäivät saksanpähkinät kypsymättä Medovossa. Toisaalta taas 100 metrin päässä ei taas ollut mitään ongelmaa.
Tämä kylä on syvällä laaksossa ja se teettää kaikenlaisia haasteita.
Seuranani tällä hetkellä kaksi kulkukoiraa, jotka pikkuhiljaa ovat alkaneet luottaa siihen, että ruokaa on kupissa aina kun nälkä iskee. Olen ristinyt alle vuoden ikäisen pentukoiran Joskuksi ja sen emon nimeä vielä mietin. Emo on saanut vähän kolhuja elämänsä varrella ja se oli alkuun todella pelokas. Pikkuhiljaa mennään eteenpäin. Tänään se uskalsi jo vähän nuuhkaista kättäni.
Pentukoira nukkuu yöt verannalla ( jos sataa) tai ulko-oven edessä virkkaamani peiton päällä. Pitänee viedä koirat vielä kirpputohtorille ...
Olen istuttanut  puutarhaan ruusuja ja on ihana nähdä , kuinka kaikki vanhat kukat, joita on puutarhaan istutettu, alkavat kasvaa  ja kukkia. Krookukset ovat jo ylikukkineet,  narsissit hehkuvat täysillä, tulppaanit ovat nupuillaan. Luumupuut kukkivat ja istuttamissani persikan- ja aprikoosin taimissa näkyy jo silmuja. Odotan joskus tulevaisuudessa paljon hedelmiä. Vanhat omenapuutkin näyttävät jo alkavan kukkia.
Iltapäivällä jatkamme viiniköynnösten parissa.
Täällä pidetään päivällä kunnon ruoka- ja lepotauko . Sen jälkeen taas jatketaan töitä. Naapureiden kanssa vaihdetaan kuulumisia sitä mukaa, kun istutetaan siemeniä tai kykitään köynnösten keskellä. Nedelthsu tarjosi vihannesten siemeniä, mutta pitää vielä miettiä niiden istuttamista.  Ehkä en ole vielä aivan valmis tomaattiviljelijäksi.
Vitshulta saan ilmaiseksi hyvää turvemultaa, jota olen heitellyt kukille.
Kunhan saan kaikki toimimaan ja kameran hankittua, laitan kuvia puutarhasta.

15.4.2010
Huomenta taas täältä Medovosta.

Aamulla luulin, etten pääse sängystä ( sohvasta ) ylös. Joka paikka on kipeä. Olemme kykkineet viiniköynnösten keskellä ja kuokkineet maata, jotta ruoho saataisiin pois. Siinä on aikamoinen työ täällä mustan mullan maassa. Kävin jopa hakemassa koneen, jota nimitän ruohosilppuriksi. Trimmeri se kai oikeasti on. Se on kyllä hieno laite.  Aion tänään silputa lisää ruohoa…
Olen ehkä innoissani härnännyt naapureita, jotka yrittävät pitää lepotaukoa keskellä päivää. Minä vain surraan silppurilla pitkin pihaa.
Meillä on suunnitelmissa perustaa kukkapenkki talon edustalle. Siinä on mukava aurinkoinen paikka.
Nykyinen kukkapenkki on vähän varjossa, kun edelliset talon omistajat eivät  kukista niin paljon välittäneet. Heillä oli porsaita, kanoja, kukko tietysti ja lampaita, jotka päivisin porhalsivat pitkin paikallisia laajoja niittyjä. Ei siinä hulinassa ollut kukille aikaa.
Täällä kevät etenee vauhdilla. Aamut ovat vielä aika kirpeitä, mutta iltapäivällä lämpö nousee lähes +20:een .Olen jo ottanut ns. aurinkoa vähissä vaatteissa, mikä paikallisten mielestä on varmaan pähkähullua. On kiva lekotella keskellä pihaa ja kuunnella, kuinka tuhannet mehiläiset ja herhiläiset surisevat kukkivissa kirsikka-, luumu- ja persikkapuissa. Kyyhkyset päästelevät kummallista ulinaa muistuttavaa ääntä.
Kaikkein hurjin ääni lähtee aasista. Sen hirveää hirnuntaa ei mikään voita.
Nyt kun muistan, täytyy kertoa meidän kylän haikarasta. Se asuu kylän laitamilla yhdessä puhelintolpassa. Oli mahtavaa katsella haikaroiden saapumista. Ennen pääsiäistä ne lentelivät ylhäällä taivaalla kierrellen ja kaarrellen. Yksitellen ne laskeutuivat ja jokainen tiesi  tarkalleen, missä oli oma paikka. Kävin katsomassa pari päivää tapahtuman jälkeen pesää. Siellä näkyi vain pää ja kaula enkä sen kummemmin halunnut häiritä touhuja.
Sammakoilla on myös kevät. Paikalliset Zhabat pitävät  kauhean kuuloista meteliä kylän vieressä olevalla lammella. Kun joku lähestyy lätäkköä, koko Zhabajengi hiljenee kuin käskystä. Niillä on paljon nopeammat yhteydet kuin meillä asukkailla.
Minun nettiyhteydet ovat hyvinkin satunnaiset. Ajan yleensä 4 km:n päähän autolla läppäri mukana ja istun autossa näpyttelemässä. Välillä toimii kotona netti, mutta usein vain myöhään iltaisin. Ei tule ainakaan nettiriippuvuutta.
Tässä kylässä tapahtuu myös koko ajan jännittäviä asioita. Tänään kuulin hälytyssireenin soivan ja kurkkasin WC:n ikkunasta ( on sopivasti suoraan kadulle) ja näin paloauton ajavan valot vilkkuen pitkin kylää. Talo paloi ja paloi kuulemma maan tasalle. Onneksi ei tullut ruumiita eikä kukaan loukkaantunut. Talokin oli jo vanha, mutta enempää en saanut näin heti selville. Huomenna kuulen lisää yksityiskohtia.
Tapahtumat olivat kylän laitamilla joten näin vain savua.
Josku on käynyt nukkumaan oven eteen, missä sillä on lämmin virkattu peitto. Päivisin se uskaltautuu jo sisään haistelemaan nurkkia. Öisin se vahtii taloa ja jos ulkona tapahtuu jotain kummallista, se haukkuu ja hätätilassa herättää minut koputtelemalla ikkunaan. Ikkunan edessä on tasanne, josta se pystyy tarkkailemaan koko pihan edustaa.
Mietin, toisinko Wilman tänne Joskun seuraksi. Siitä tulisi hauskaa. Joskulta pitäisi ensin viedä liialliset miehiset halut pois.
Tänään on hieno päivä, vaikkakin vähän vielä viileä. Pyykkikone pyörii ja ryhdyn keittämään kahvia Dzhezvessä. Sillä tulee hyvää kahvia.

Oikein aurinkoista kevätpäivää teillekin,
Merja Suojanen, Medovo 15.4.2010

ALKUUN


ALKUUN

ALKUUN