BULGARIAN VIESTI - Suomi-Bulgaria seuran jäsenlehti

Bulgarian viesti kertoo Bulgarian kulttuurista, taloudesta, historiasta, yhteiskunnallisista kysymyksistä, matkailusta - Bulgariasta ennen ja nyt. Lehdessä julkaistaan myös seuran jäsenosastojen kuulumisia ja tapahtumia. Lehteä toimitetaan jäsenistölle, mutta myös ministeriöille, kulttuuriyhdistyksille ja liike-elämän edustajille Suomessa ja Bulgariassa.

Toimitus

Ilkko Suvilehto, vastaava päätoimittaja, e-mail: bgtoimitus@yahoo.com
Maj-Lis Lehessalo, taitto, GSM 0400 900433, e-mail: mikki@lehessalo.com
Ritva Särkisilta, toimittaja, GSM 040 5389266, e-mail: ritvasarki@gmail.com

Painopaikka:      Multiprint, Helsinki 2011

Bulgarian Viesti 3/2011 sisältö (aiemmat Bulgarian viestit)
Bulgariaa pitkin ja poikin, päätoimittaja Ilkko Suvilehto
Tuulahdus Suomen Sofian suurlähetystöstä, puheenjohtaja Tapani Salonen
Zdraveite! Hanna Räty
Kashkavalturist muistelee, Ritva Särkisilta
Kiinteistökiemuroita Bulgariassa, Ilkko Suvilehto
Terveiset Batchkovon luostarin maisemista, Tapani Salonen
Bulgarialaisissa maisemissa ennen ja nyt, Ritva Särkisilta
Bulgariassa tarkkana taksien sivuikkunatekstin suhteen! Ritva Särkisilta
Dora Hristova ja Finno-Balkan Voices, Mikki Lehessalo
Bulgarialais-suomalaista paperitaidetta Alajärvellä, R.S.



Tekijänimin julkaistut artikkelit edustavat kirjoittajiensa näkemyksiä. Toimitus pidättää itsellään oikeuden lyhentää ja muokata artikkeleita kirjoittajan suostumuksella.
  Bulgariaa pitkin ja poikin

Kesä alkaa lähestyä loppuaan. Bulgariassa käynti avasi taas silmiäni maan monipuolisille nähtävyyksille. Vaikka olen ollut Bulgarian kanssa tekemisissä, asunut ja käynyt siellä paljon, en ollut käynyt aikaisemmin maan entisessä pääkaupungissa Veliko Tarnovossa, jota voi hieman verrata Suomen Turkuun linnoineen. Myös Bulgariassa linnaa on kunnostettu ja sen sijainti hyvin jyrkällä joen uomalla upeine näkymineen saa mielikuvituksen liikkeelle.
Seuramme järjestämällä kiertomatkalla kävimme myös mm. Plovdivissa ja Sofiassa. Suurlähettiläs Tarja Laitiaisen residenssissään järjestämässä tilaisuudessa saimme tavata Suomen ystäviä Bulgaria-Suomi-seurasta, Suomessa työskennelleitä bulgarialaisia diplomaatteja ja muita yhteisistä asioista kiinnostuneita. Järjestämisessä oli auttanut myös entinen suurlähettiläs Plamen Bonchev.
Käynti Sofian Kansallishistoriallisessa sekä Plovdivin historiallisessa museossa avasi taas kerran silmäni sille, että hyvin harva asia on muuttunut vuosituhansien aikana. Esimerkiksi Sofian ydinkeskusta (nykyiset presidentinpalatsi ja valtioneuvosto) on sijainnut nykyisellä paikallaan lähes kaksi vuosituhatta. Roomalaisilla oli moderninnäköiset kolmikerroksiset vero-, tulli- ja puolustusvirastonsa juuri noilla paikoilla.
Plovdivissa on säilynyt Rooman vallan ajoilta suuri (kukkulalla) ja pieni (ydinkeskustassa) teatterinäyttämö. Suurta käytettiin viihteen lisäksi alemman (kaupunginvaltuusto) tason päätöksentekoon, kun taas pientä näyttämöä hyödynnettiin teatteriharjoituksia sekä ”kaupunginhallituksen” päätöksiä varten.
Kävimme lopuksi Varnan Kultahietikolla, jossa olin käynyt viimeksi vuonna 1989. Vaikka Sunny Beach on suosikkini lapsuudenmuistojeni vuoksi, niin Kultahietikko on puolestaan salaperäisempi jyrkkine, metsäisine rinteineen.
Paikan olivat löytäneet myös saksalaisnuoret, jotka lauloivat alkuillasta reippaita juomalauluja germaanisten tapojen mukaisesti ja siirtyivät sitten hotellistamme valloittamaan yöelämää.

Ilkko Suvilehto
ALKUUN
 Tuulahdus Suomen Sofian suurlähetystöstä

Ohessa tarjoamme lukijoillemme lyhennelmän allekirjoittaneen Suomen Sofian suurlähetystössä toukokuussa 2011 pitämästä puheesta:

Suomi-Bulgaria-seura perustettiin 1952. Seuran rooli on vaihdellut vuosikymmenten aikana. Poliittiset mandaatit ovat väistyneet ja tilalle on tullut monipuolinen kulttuuritoiminta monipuolisine hankkeineen. Nykyään olemme asiantuntijataho erilaisille ministeriöille, medialle, yrityksille ja kansalaisyhteiskunnalle Suomessa.

Järjestämme tapahtumia, konsertteja, näyttelyjä ja erikoisia välähdyksiä kulttuurin ilmiöihin kuten esimerkiksi Martenitsa-kurssin, bulgarialaisen kokkikurssin, kirjallisuusiltoja, unohtamatta seuran kuukausitapaamisia, joissa sana on vapaa. Seurassamme on yli 700 jäsentä ja kaksi kunniapuheenjohtajaa: Pekka Silvola ja Sirkka-Liisa Lindqvist.

Miksi Suomelle on tärkeää ylläpitää aktiivisia ystävyyssuhteita Bulgariaan? Me kaikki tiedämme, että osana Venäjän imperiumia Suomi osallistui Venäjän - Turkin sotaan 1877-78. Emme koskaan unohda Johan Casimir Ehrnroothin toimintaa Bulgarian sotaministerinä ja pääministerinä 1881. Perinteet jatkuvat edelleen. Vuosi 2012 on seuramme toiminnan 60. toimintavuosi.

Meillä on hyvä yhteistyö Sofian suurlähetystömme kanssa. Suurlähettiläs Tarja Laitiaisella on erittäin hyvä ote työhönsä kuten oli hänen edeltäjillään Kauko Jämsenillä ja Taisto Tolvasella. Aivan samaa voidaan sanoa suurlähettiläs Plamen Bontchevista, joka teki erinomaista työtä Helsingissä.

Suomi-Bulgaria-seura pitää suuressa arvossa kollegojamme ja ystäviämme Bulgaria-Suomi-seurassa sekä Bulgarian ulkoministeriössä, kulttuuriministeriössä, puolustusministeriössä ja Bulgarian Parlamentissa.

Merkittävä uutinen on Bulgarian osallistuminen maaliskuussa 2012 näyttelyllä Helsingissä Maailman design pääkaupunki -tapahtumaan. Odotamme jännityksellä ystävämaamme panosta…

Kauniin syksyn toivotus kaikille seuran jäsenille ja Bulgarian ystäville Suomessa!

Tapani Salonen
ALKUUN
 Zdraveite!

Viime vuoden keväällä kirjoitin Bulgarian viestiin unelmastani perustaa Bulgariaan Puolimatkankoti laitoksista lähteville nuorille. Kohta vuosi on hujahtanut tässä maassa, ja puolimatkan koti hanke on ottanut edistymisen askeleita. Tulin tähän maahan erään kansainvälisen järjestön kautta, mutta tämän kevään aikana olen saanut ryhtyä yhteistyöhön paikallisen Tulevaisuus ja Toivo järjestön kanssa.

Heillä on samanlainen unelma auttaa laitoksista lähteviä nuoria pääsemään jaloilleen ja integroitumaan menestyksellisesti yhteiskuntaan. Liian moni perheyhteisön tukea vailla oleva nuori tipahtaa laitoksen jälkeen katuelämään, joka on selviytymistaistelua päivästä toiseen.

Alkukeväästä ryhdyin yhdessä Tulevaisuus ja Toivo järjestön työntekijöiden kanssa käymään Likin koulukodissa Vratsan läänin alueella. Tavoitteemme on kartoittaa, ketkä nuorista ovat ilman minkäänlaista jatkosijoituspaikkaa ja luoda luottamukselliset suhteet henkilökunnan ja nuorten kanssa mahdollisen yhteistyön onnistumiseksi. Koulukodin henkilökunta suhtautuu meihin erityisellä lämmöllä ja kunnioituksella, sillä nykytilanteessa monet koulukodit kamppailevat mitättömien budjettien kanssa, henkilökunta on kuormittunutta ja kaikenlainen lisäapu on tervetullutta.

Tämä Kristillinen Tulevaisuus ja Toivo järjestö on tehnyt pitkään yhteistyötä alueen viranomaisten kanssa avustaen sosiaalisesti vähäosaisia monin tavoin. Jo nyt kaksi entistä laitosnuorta, Radi ja Niki, asuvat itsenäisesti ja heitä tuetaan mm. juuri tämä järjestön kautta.

Nyt kun tätä kirjoitan, koulut ovat päättymässä ja kesäloma alkaa. Muutamille nuorille tämä tarkoittaa hyppyä suureen tuntemattomaan.

Roumen on yksi tällainen nuori. Hänet on jätetty aivan pienenä viranomaisten huostaan, joten hän on täysin ilman yhteyttä vanhempiinsa ja sukulaisiin. Nyt hänen aikansa koulukodissa on päättymässä, eikä hänellä ole mitään yhteiskunnan tukea (!!!) jonka avulla hankkia asunto ja ruokaa.

15.6.2011 Roumenin oli tarkoitus lähteä laukku pakattuna pois koulukodista. Portista ulos käytyään hän jää täysin omilleen. Hän on kuitenkin löytänyt kavereita Sofiasta, jotka ovat luvanneet ottaa hänet luokseen ja antaa hänelle työtä. Me emme tiedä näistä ihmisistä tarkemmin, mikä on heidän motiivinsa ottaa Roumen luokseen. He voivat olla myös vilpittömästi hyvää tarkoittavia, mutta emme ole täysin varmoja siitä.

Siksi toivomme, että Roumenille järjestyisi paikka eräästä Puolimatkan kodista Sofiassa, jotta hänellä olisi vakaa ja turvallinen paikka ponnistaa työelämään ja jaloilleen. Alustavien keskustelujen perusteella paikka vapautuisi syksyllä. Viime viikolla eräs Tulevaisuus ja Toivo järjestön työntekijä pyysi koulukodin johtajalta, että hän pitäisi Roumenia vielä syksyyn saakka Likissä.

Vaikka pidän monista asioista Bulgariassa, ja olen noin yhdeksän vuoden ajan ollut kiinteästi tekemisissä Bulgarian ja bulgarialaisten kanssa, näen maalla olevan paljon haasteita edessään. Arviolta miljoona bulgarialaista on muuttanut ulkomaille asumaan paremman tulevaisuuden toivossa. Moni ei näe toivoa täällä. Korruptiota esiintyy paljon. Jotain kertoo sekin, että ylinopeus ym. liikennesakoista on edelleen yleistä päästä lahjomalla poliisit, joista monet suorastaan kärkkyvät tilaisuuksia ”sakottaa” saadakseen pimeää rahaa. Ei ihme, ettei monilla ole luottoa viranomaisiin.

Näitä ilmiöitä vasten olen monesti ajatellut, miksi Suomessa asiat ovat eri lailla. Mielestäni kristilliset arvot ja pidempiaikainen vapaus niiden ilmaisemiseen ovat tuoneet suomalaisille mukanaan monenlaisia käytännön siunauksia ja vaikuttaneet yhteiskunnalliseen hyvinvointiin.

Seuraavat suunnitelmat Puolimatkan kodin projektin suhteen ovat:
- Muutto Sofiasta Vratsaan, jotta voin olla lähempänä Likin koulukotia,
- Ryhdyn kokoaikaiseen yhteistyöhön Tulevaisuus ja Toivo- järjestön kanssa,
- Remontti ja kunnostustyöt edistyvät järjestön hankkimassa asunnossa sitä mukaan kun mahdollisuudet sallivat,
- Koulukodin johtajan suostumuksella alamme ottaa muutamia nuoria viikonloppulomille Vratsaan totuttautumaan perheenomaiseen eloon kaupunkiympäristössä.

Tähän lopuksi vielä tahdon toivottaa ihanaa kesää kaikille sinne rakkaaseen koti –Suomeen!

Terveisin, Hanna Räty

ALKUUN
 Kashkavalturist muistelee

Kashkavalturist, juustoretkeilijä, on uusi sana, jonka opin sofialaiselta ystävättäreltä Vitoshalla toukokuussa. Sillä tarkoitetaan vähemmän reipasta retkeilijää, joka mukavuudenhalusta siirtyy mielellään pyörien päällä lähinnä ruokapaikalta toiselle. Siis vähän niin kuin minä seuran keväisellä matkalla ja jo sitä ennen Sofiassa.

Vitoshalla ei syöty eväitä kiven päällä, vaan pöytä oli koreana.

Sofian keskusta on nykyään täynnä pizzerioita ja pastapaikkoja, trattorioita ja bistroja, bulgarialaista ruokaa saa todella etsiä.
Yanko Sakazov -bulevardilta löytyi onneksi italialaispaikka, jossa oli bulgarialainenkin lista. Aitouden takuuhenkilönä keittiöstä kurkki perusbulgarialainen äitihahmo kädet puuskassa ja musakaa ja drob sarmaa tilatessa kysyttiin " jogurtin kanssako"? Tietysti jogurtin kanssa. Sen kanssa kaikki maistuu.
Seudun muuta ravintolat olivat täysitalialaistuneet, Shipka-kadun päässä katutason alapuolella oleva kioski sentään oli paikoillaan ja myi edelleenkin kotitekoisia salatteja ja kebabtshetoja. Entinen oli samoin Ulitsa Varbitsan banitseria, jonka tiedettiin käyttävän banitsoihinsa oikeaa voita ja jonka tiskillä oli joka aamu jonoa.
Yanko Sakazov-kadun paikassa söin ensimmäisen taratorini, jogurtti-kurkku-keiton. Parasta taratoria, todella kylmää, sain kuitenkin lovetshilaisen mehanan sisäpihalla, katetun sillan takaiselta aukiolta vähän ylöspäin.

Sofian parhaan aterian, shopskaa ja karitsaa, söin Izba-nimisessä paikassa keskustassa, kauniisti sisustetussa näköismehanassa, jonka tunnelman aitoutta verotti vähän kansan syvien rivien puute.
Mutta pienessä Batakin kaupungissa saimme syödä kansan syvien rivien joukossa. Kysyimme tietä kadulla tapaamaltamme rouvalta, jolta saimme opastuksen sukulaisen mehanaan sekä kaupanpäällisiksi kertomuksen suvun vaiheista kaupungin julmassa historiassa.
Mehanassa oli oikeastaan meneillään tauko, sisällä oli vain pari pöydällistä maailmaa tuopin ääressä parantavia mieshenkilöitä. Mutta keittiö avattiin, saimme muhkeat shopskat ja saksanhirvikotletit.

Smoljanissa söin ensimmäistä kertaa sirenellä ja munalla täytettyjä friteerattuja paprikoita, tshuski bjurek, jotka olivat niin muhkeita, että epäilin niitä hetken porsaanleikkeiksi. Toisen kerran nautin niitä Veliko Tarnovon maalauksellisessa Gurko-ravintolassa, jossa turistien joukossa oli myös bulgarialaisperheitä hilpeän äänekkäällä sunnuntailounaalla.

Monet seuralaisista tuntuivat etsivän paikassa kuin paikassa kavarmaa, joka ei ole suurin suosikkini. Mutta Plovdivissa hotellin takana olevassa perhemehanassa ainoa keskellä päivää salaattien lisäksi saatava ruoka oli kavarma munakkaassa. Se olikin herkullista; muistutti sitä, mitä seuran Gourmetissa löytyy Varnan kavarman nimellä, kypsää sianlihaa kastikkeessa, hapankurkkua tai -paprikaa munakkaaseen käärittynä.

Parhaita viininautintoja olivat Plovdivin vanhankaupungin Philippopoliksessa munakoiso-kesäkurpitsa-tonnikalasalaatin kanssa juotu Khan Krum Traminer ja Kultahietikolla karitsan painikkeena juotu lasillinen Asenovgradin mavrudia. Asenovgradin mavrudia oli kyllä juotu Vitoshallakin ja Khan Krumia juotiin sittemmin toisenkin kerran.

Kalaa tuon Philippopolisin salaatin lisäksi tuli syödyksi vain kaksi kertaa, Plovdivin Nebet Tepe -kukkulan huipulla ulkoilmaravintolassa suurten puiden katveessa nautittiin friteerattuja kilohaileja ja Veliko Tarnovossa Interhotelin viereisessä ulkoilmaravintolassa purotaimen. Taimenen pään, ruodon ja pyrstön sai anova-katseinen, lumivalkoinen kulkukissa. Pöytäseura toivoi, että tarjoilija huomasi kissan eikä ajattelisi, että olipa se suomalainen nainen nälkiintynyt, kun söi kalan pään ja ruodotkin.
Komeampia näkymiä kuin siitä ravintolasta, Jantra - joen yli ja kukkulaa pitkin kiipeilevää vanhaa kaupunkia kohti, saa muuten hakea.

Ei mennyt matka ilman shkembe-tshorbaa, mahalaukkukeittoa. Sitä söin Zeravnan perinnekylässä. Keitto ei ole kuulunut varsinaisiin herkkuihini, mutta kun siihen tyhjensi keramiikkamukeissa tuodut lisukkeet, tulisen tshuskarouheen ja etikan kokonaisuudessaan, niin aika hyvää! Siellä tilasin myös tavallisten shopskien tai vihreän salaatin sijasta kylän nimeä kantavan salaatin. Maistuva sekin, pääosissa kaali, porkkana ja kurkku sekä päällä reilu annos valkosipulimursketta.

Koska huonekaveri ei ollut koskaan juonut bulgarialaista mastikaa, aukko sivistyksessä poistettiin Kultahietikon rantaravintolassa, josta myös näkymä oli upean rauhallinen.

Ritva Särkisilta
ALKUUN
 Kiinteistökiemuroita Bulgariassa

Bulgaria-Seuran kiertoretkikunta tapasi torstaina 19.5.2011 sattumalta kaksi suomalaista Chepelaren kaupungin kadulla Etelä-Bulgariassa.
Kuulin selkäni takana puhuttavan suomen kieltä ja aloin jututtaa kahta suomalaismiestä. Toinen heistä oli kiinteistövälittäjä Jouni J. Pakarinen. Hän kertoi tutustuneensa Bulgariaan turistina 90-luvun lopulla Albenan ja Balchikin seuduilla vieraillessaan. Chepelaressa on suomalaisen Amer-yhtiön omistama Atomic laskettelusuksitehdas, jonka tehtaanmyymälästä Pakarinen on ostanut kolmesti suksensa. Chepelare sijaitsee suuren Pamporovo -laskettelukeskuksen läheisyydessä.
Bulgariassa kiinteistöalalla jo pidempään toimineena juristina Pakarinen on havainnut, että jotkut suomalaiset ostavat kiinteistönsä suoraan bulgarialaisilta myyjiltä, jotka lupaavat olla veloittamatta mitään palkkiota juridisten muodollisuuksien hoitamisesta. Esimerkiksi maaoikeuksien laillistamisessa voi vierähtää kolmisen kuukautta. Jos sitten bulgarialainen myyjä ei olekaan hoitanut muodollisuuksia luvatusti, ovat suomalaisostajat kääntyneet Pakarisen puoleen ”sammuttamaan tulipaloa”. Hän suositteleekin oman yhtiönsä, FinEstates, käyttämistä jo alkumetreiltä.
Pakarinen on seuramme jäsen. Toivotamme hänelle menestystä kansojemme välisen yhteistyön edistäjänä.

Ilkko Suvilehto
ALKUUN
 Terveiset Batchkovon luostarin maisemista

Toukokuussa seuramme jäsenistä koostuvalla kiertomatkalla vierailimme Batchkovon luostarissa. Minulle tutustuminen tähän kansalliseen aarteeseen oli kolmas.

Batchkovo on Chepelare-joen rannalla, 10 km päässä Asenovgradista sijaitseva Bysantin kulttuurin muistomerkki. Kaunis Rhodopi-vuoristo ympäröi Batchkovoa. Vuonna 1083 perustettua luostaria turkkilaisvalta kohteli kovaotteisesti.

Pikkubussi kiemurtelee mäenrinnettä ylös. Yhtäkkiä edessämme seisoo Batchkovon luostarin portti. Oikealla pulputtaa lähde, josta matkalaiset voivat täyttää pullonsa.

Luostarin sijainti on hyvin samanlainen kuin useimpien Bulgarian luostarien: salainen, vuoriston kätköissä, kaukana valtaväylistä.

Ryhmämme kiertää luostaria hartaana tutkien katto- ja seinämaalauksia. Luostarin olemus huokuu menneiden vuosisatojen myllerryksiä.

Useimmat meistä sytyttävät tuohukset. Valokuvata ei saa, mutta kortteja voi ostaa muistoksi. Joku löytää luostarialueen kaupasta aidon käsinmaalatun ikonin kotiin vietäväksi.

Luostarialueen ulkopuolella on muutama myyntikoju. Mielenkiintoisimpana kojuna turistirihkamasta erottuu vanhan naisen pitämä yrtti- ja maustekoju. Monet meistä tekevät eksoottisia ostoksia, joita bussimatkalla vertailemme ja käännämme kasvien nimiä suomeksi. Ritva Särkisillan kasvi-atlas ja Ilkko Suvilehto osoittautuvat korvaamattomaksi yhdistelmäksi. Kasvit alkavat löytää suomalaiset nimensä.

Batchkovo on minun suosikkini bulgarialaisten luostareiden joukossa nimenomaan autenttisuutensa takia. Luostarin sijainti on erityisen kaunis. Ikonit ovat upeita ja tunnelma harras. Kiitos Teille, joiden kanssa sain jakaa tämän kokemuksen. Suosittelen lämpimästi niille, jotka eivät ole vielä käyneet Batchkovossa.

Tapani Salonen

ALKUUN
 Bulgarialaisissa maisemissa ennen ja nyt

Bulgarian huikeiden maisemien katsominen ja erilaisen elämänmenon seuraaminen seuran keväisellä matkalla oli hieno kokemus. Mutta on kiinnostavaa tietää myös, mitä muut ovat kautta aikojen nähneet niitä katsellessaan. Taidemuseot ovat mainio paikka sen selvittämiseen.

Sofian kansallisgallerian, entisen keisarinpalatsin, remontin edistyessä museon kokoelmia on saatu esille. Kuusi vuotta sitten esillä ei pettymyksekseni ollut mitään. Nyt kiertelimme kokoelmia sofialaisen ystävättären kanssa ja panimme merkille, että vuoden 1945 jälkeistä taidetta on esillä aika vähän. Remonttimiehet nakuttelivat muita huoneita kuntoon, joten uudempaa taidettakin tulee varmasti aikanaan lisää. Museon sivuilla voi nähdä panoraaman esillä olevista töistä: http://www.seebg.net/NacionalnaHudojestvenaGaleria/

Plovdivin kaupungingallerian kokoelmat tarjoavat sen sijaan laajemman bulgarialaisen taiteen läpileikkauksen. Kauniilla paikalla vanhassa kaupungissa sijaitsevassa galleriassa kävin kuusi vuotta sitten ja panin merkille eron Sofiaan. Mutta Plovdivhan onkin maan tunnetuin taidekaupunki, minua valistettiin. Vaihtuville näyttelyille on erillinen galleria vilkasliikenteisen kadun varrella. Kaupugingallerialla on erityisen hienot sivut: http://www.galleryplovdiv.com/bg/expositions/permanent_exposition/paikallistan.http://www.galleryplovdiv.com/bg/expositions/view/60/

Kokoelmista näytteeksi Nikolai Rajnovin maalaus Järvi vuodelta 1922 :
( http://www.galleryplovdiv.com/bg/expositions/view/87/ )

Veliko Tarnovon Valtiollinen Taidegalleria Jantrajoen mutkaan jäävässä niemessä kantaa Boris Denevin nimeä ja siellä on huomattava kokoelma hänen töitään. Denev (1883-1969) on saanut siten hyvitystä sosialismin aikaisesta kohtelustaan. Uusi valta sulki Denevin 1944 leiriin kymmeneksi kuukaudeksi ja sen jälkeen hän eli eräänlaisessa kotiarestissa ja taiteilijaliitosta erotettuna vuoteen 1967, jolloin hänet rehabilitoitiin. Mutta vasta 80-luvulla hänen töitään esiteltiin omassa näyttelyssä. Ainakaan realistiset, kotiseutua kauniisti kuvaavat työt eivät selitä kohtelua:

Kun kysyin kassalta, esittelikö museo bulgarialaista taidetta yleensä vai oliko sillä paikallinen painotus, hän kehotti kysymään oppaalta ja kertoi, että kahdella levalla voin saada henkilökohtaisen opastuksen. Kiertelimme asiantuntevan ja innostavan oppaan kanssa museossa puolisentoista tuntia ja hän kertoi minulle maalausten ja maalareiden taustoista.
Erästä vapaussodanaikuista muotokuvaa katsellessamme kuulin häneltä tarinan jännittävästä suomalais-bulgarialaisesta romanssista. Suomalaisupseeri ihastui parvekkeella seisovaan nuoreen bulgarialaisneitoon ja huusi hänelle tulevansa hakemaan hänet vaimokseen, jos jää henkiin. Niin kävi. Suku on sittemmin pitänyt yllä suomalais-bulgarilaisia suhteita.

Opas kertoi myös komean rakennuksen monivaiheisesta historiasta. Nykyisin ongelmana on, että isossa rakennuksessa ei ole rahapulan vuoksi ollut ollut lämmitystä 15 vuoteen, mikä uhkaa sekä rakennusta että sen hienoa kokoelmaa.

Upeaa traakikultaa

Sofian Historiallisessa museossa oli toukokuussa esillä Vasil Bozhkovin
traakialaiskokoelmat. Niitä ei ehkä ole mahdollista nähdä uudestaan, kertoi vuokraemäntä ja niinpä värväsin lehtemme päätoimittajan mukaan kokoelmaa katsomaan.

Kokoelma oli iso ja todella ainutlaatuisen upea. Yli 200 taide-esinettä, kultaisia ritoneita, astioita, kypäriä, jännittävänmallinen aurinkokello jne. Kysymys oli siis alkuperäisistä, taidolla ennallistetuista esineistä ja se panikin kysymymään henkilökunnalta, kuka oli tällaisia esineitä omistava yksityishenkilö. Liikemies. Internetistä löysin tietoja, joiden mukaan tämän Bulgarian rikkaimmaksi mieheksi väitetyn liikemiehen perustamalla säätiöllä, Fondatsija Trakijalla, on hallussaan enemmän traakiesineitä kuin valtion museoilla.
Esineiden epäillään olevan peräisin haudanryöstäjiltä ja Bozhkov on yhdessä lehtihaastattelussa myöntänytkin sen. "Ostan ihmisiltä, jotka ostavat haudanryöstäjiltä", hän on sanonut.
Googlailemalla löysin netistä mm. säätiön sivut englanninkielellä http://www.thracefoundation.com/en/home/ sekä kriittisen artikkelin aiheesta: http://www.e-vestnik.bg/11401

Näyttely on seuraavaksi menossa Louvreen.

Ritva Särkisilta

ALKUUN
 Bulgariassa tarkkana taksien sivuikkunatekstin suhteen!

Bulgariassa takseissa on käytössä ns. vapaa hinnoittelu, ts. ei olemassa vain yhtä taksaa niin kuin meillä. Vapaassa hinnoittelussa taksin takasivuikkunassa pitää kuitenkin olla tarra, jossa kerrotaan kilometritaksa. Sofiassa suurimmaksi kilometritaksaksi sovittiin toukokuun puolivälissä päiväsaikaan 1,30 levaa ja yöaikaa 1,60 levaa. Yleisin päivähinta näyttää olevan 0,59 levaa/km. Kannattaa siis lukea taksien takasivuikkunaa!

Vesti.bg:ssä kerrotaan kaupunginjohtaja Jordanka Fandakovan valittaneen uutta hinnoittelukattoa koskeneessa tiedotustilaisuudessa sitä, että taistelua Sofian palauttamiseksi houkuttelevaksi matkailukohteeksi haittaavat huomattavan korkeat taksat, joita taksit ovat perineet matkasta lentoasemalta kaupunkiin.

Hm. Kokemusta on - matkasta lentoasemalta ydinkeskustaan minulta veloitettiin toukokuun 13. päivänä 115 levaa - aiempi taksa samasta matkasta oli ollut aamuyöaikaan ja juomarahoineen 15 levaa. Vastaanpaneminen ei auttanut - ja laukkukin oli takaluukussa.
Maan televisioissa oli keväällä ollut ohjelma aiheesta. Taksimiehet olivat sen mukaan käyneet kovakouraisesti käsiksi asiakkaisiin, jotka olivat kieltäytyneet maksamasta tuollaisia kiskurihintoja.

Vapaa hinnoittelu valtaa alaa muuallakin EU:ssa. Kreikassa taksinkuljettajat ovat lakkoilleet kesän aikana vapaan hinnoittelun vastustamiseksi, eivätkä ruotsalaiset taksinkuljettajat ole kaikki tervehtineet ilolla vapaaseen hinnoitteluun siirtymistä. Laivayhtiö kehottaa suomalaisia turisteja lukemaan Tukholman satamassa taksia valitessaan auton sivuikkunaa. Ruotsissa ikkunassa pitää auton oman taksan lisäksi olla myös vertailu taksien yleiseen hintatasoon.

Ritva Särkisilta

ALKUUN
 Dora Hristova ja Finno-Balkan Voices

Professori Dora Hristova on maailman kuulun The Mystery of Bulgarian Voices Choir –kuoron taiteellinen johtaja ja perustaja. Hän on myös säveltäjä ja sovittaja ja kuoron johtajana hän on ollut ainakin vuodesta 1974. Kuorolta on julkaistu useita levyjä ja se on saanut myös useita palkintoja, mm. Grammy -palkinnon vuonna 1990.
Professori Hristova on ottanut Finno-Balkan Voices –kuoron siipiensä suojaan vuonna 2010. Finno-Balkan Voices –kuorohan on kahden, bulgarialaisen ja suomalaisen nelihenkisen kuoron (Vaya Quartetin ja Mamo Ensemblen), yhteenliittymä.
Kahdeksanhenkinen kuoro esiintyi Espan lavalla kesäkuussa, jolloin minulla oli tilaisuus kuunnella heitä ja sain kunnian keskustella professori Hristovan kanssa.
Kuoro esiintyi yli tunnin ja yleisö, reagoinneista päätellen, piti lauluista todella paljon. Kuoron musiikki on paljolti uusien säveltäjien lauluja ja toisaalta myös vanhojen kappaleiden uusia sovituksia. Sovitukset pohjaavat lähinnä bulgarialaiseen kansanmusiikkiin, mikä on yllättävän lähellä meidän Värttinämme esittämää kansanmusiikkia. Itse pidin erittäin paljon Kantelettaren sanoihin sävelletystä laulusta ”Pyy pesätön lintu”.
Keskustelussa professori Hristovan kanssa tuli ilmi, että hän arvostaa erityisesti nuorten säveltäjien/sovittajien lauluja, mm. Peperuda, säv. san.sov. Emmi Knuutinen, Lintuseni, säv. Juha Kujanpää, Sinko stujane trad. bulgaria sov. Zoya Mikova ja Taz vetsher trad. bulgaria sov. Gantcho Gavasov
Kuorolaiset valitsevat yleensä esitettävät kappaleensa itse, mutta viimeinen sana on tietenkin kuoron taiteellisella johtajalla eli professorilla.
Tällainen yhteistyö kahden eri maan kuorojen kesken on yllättävää ja siksi kysyinkin Doran Hristovalta, että onko bulgarialaisella kuorolla vastaavan laista yhteistoimintaa muiden maiden kuorojen kanssa: ”Ei, tämä on täysin uniikkia, ainutlaatuista”, vastasi Dora Hristova.

Mikki Lehessalo

ALKUUN
 Bulgarialais-suomalaista paperitaidetta Alajärvellä

Nelimarkka-Museossa Alajärvellä on 28.8.-23.10 esillä suomalais-bulgarialaisen F-B Paper Art -taideyhteistyöprojektin viimeisin näyttely.

Taiteilijat Milko Bojkov (Varna), Veselin Nachev (Varna), Stoimen Stoilov (Varna), Daniela Todorova (Sofia) ja Todor Todorov (Sofia), Elina Försti (Alajärvi), Laina Koskela (Tampere), Liisa Malkamo (Seinäjoki), Meri Pauniaho (Rauma) ja Jimmy Pulli (Vaasa) työskentelivät museolla järjestetyssä työpajassa 18.8. alkaen. Materiaalina oli paperi. Valmistuneet teokset esitellään näyttelyssä. Taiteilijat ovat voineet tuoda näyttelyyn myös etukäteen valmistamiaan teoksia. Teokset ovat grafiikkaa, paperitaidetta ja paperi-installaatioita.

Ryhmän toiminta on alkanut v. 2006 tutustumisesta ja yhteistyön suunnittelusta.
Ryhmän jäsenet ovat tutustuneet toisiinsa Alajärvellä sijaitsevan Nelimarkka-museon residenssitoiminnan kautta, jossa Daniela Todorova työskenteli 2006 residenssitaiteilijana.
Ryhmän ydinsolu on Liisa Malkamo ja Elina Försti Suomesta - Daniela Todorova ja Todor Todorov Bulgariasta.

Ryhmän tarkoituksena on tutustuttaa taiteilijoita toisiinsa kummassakin maassa, taiteilijavierailuja, taidenäyttelyitä ja workshoppeja järjestäen ja verkostoituen sekä tutustuen kummankin maan kulttuuriin. Ryhmä on avoin: siihen kutsutaan taiteilijoita aina kunkin projektin mukaan. Vuosi 2007 käytettiin toiminnan suunnitteluun ja rahoituksen hankintaan. Näyttelytoiminta alkoi 2008 Sofiassa ja Dobrichissa, Bulgariassa ja Suomessa Kuusankosken Paperigalleriassa ja Helsingin Kulttuurikeskus Caisassa.

Bulgarian Viestissä 2009-1 kerrottiin projektin Caisassa esillä olleesta näyttelystä, jossa esillä oli Daniela Todorovan ja Todor Tordorovin sekä Elina Förstin ja Liisa Malkamon töitä.

R.S.

ALKUUN

ALKUUN

ALKUUN

ALKUUN

ALKUUN

ALKUUN

ALKUUN

ALKUUN

ALKUUN