BULGARIAN VIESTI - Suomi-Bulgaria seuran jäsenlehti

Bulgarian viesti kertoo Bulgarian kulttuurista, taloudesta, historiasta, yhteiskunnallisista kysymyksistä, matkailusta - Bulgariasta ennen ja nyt. Lehdessä julkaistaan myös seuran jäsenosastojen kuulumisia ja tapahtumia. Lehteä toimitetaan jäsenistölle, mutta myös ministeriöille, kulttuuriyhdistyksille ja liike-elämän edustajille Suomessa ja Bulgariassa.

Toimitus

Ilkko Suvilehto, vastaava päätoimittaja, e-mail: bgtoimitus@yahoo.com
Maj-Lis Lehessalo,  taitto, GSM 0400 900433, e-mail: mikki@lehessalo.com
Ritva Särkisilta, toimittaja, GSM 040 5389266, e-mail: ritvasarki@gmail.com

Painopaikka:      Multiprint, Helsinki 2011

Bulgarian Viesti 4/2011 sisältö (aiemmat Bulgarian viestit)

Päätoimittajan tervehdys, päätoimittaja Ilkko Suvilehto
Pikkujoulusta Uuteen Vuoteen, puheenjohtaja Tapani Salonen
Taiteilijan omakuva nuorena kissana, R.S.
Schengen, Bulgaria ja Suomi, Ritva Särkisilta
Gorni Dubnikin muistomerkillä Helsingissä, T.S.
Ei yhteistyösopimusta, mutta halua vapaamuotoiseen yhteistyöhön, Ritva Särkisilta
Bulgarian kirjallisuutta vähän suomeksi – pitkistä yhteisistä juurista huolimatta, Ritva Särkisilta
Bulgariaa kirjoitettu toistatuhatta vuotta, Ritva Särkisilta
Suomi-Bulgaria –seuran Porin osaston väki Bulgarski Stan-iltaa viettämässä  12.8.2011, Piia Auvinen
Bulgaria seura esillä Valkeakoski-päivänä, Inna Ilivitzky
Suomi-Bulgaria seuran Kemi seudun osasto virkeä 30-vuotias, Mauri Tuomivaara
Maistelemassa makuja ja säveliä Bulgariasta, Laura Seppä
Attaque – tapaus miekkailuväelle, Ritva Särkisilta
Varnan lentokenttä suljettu! Mikki Lehessalo
Kemin seudun osaston Bulgarian kiertomatka 31.5.-12.6.2011, kiertomatkalaiset

Tekijänimin julkaistut artikkelit edustavat kirjoittajiensa näkemyksiä. Toimitus pidättää itsellään oikeuden lyhentää ja muokata artikkeleita kirjoittajan suostumuksella.
 Päätoimittajan tervehdys
Minua ilahduttaa paikallisosastojemme aktiivisuus
Kävin Ystävyysseurojen Liiton verkkosivuilla ( www.ysl.fi ) ja huomasin, että olemme valtakunnallisestikin hyvällä mallilla jäsenistömme lukumäärän suhteen (n. 700 jäsentä koko maassa).
Bulgarialaisen ruoan valmistaminen ja syöminen tuo ihmiset luontevasti yhteen, luoden tasapainoa kulttuuri-elämysten lomassa. Tätä perinnettä kannattaa jatkaa.

Bulgarian presidentinvaalit voitti 3.11.2011 keskusta-oikeistolaisen hallituspuolue GERB:in 47-vuotias rakennusministeri Rosen Plevneliev. Presidentti on samalla myös armeijan ylipäällikkö. Presidentin virka on ennen kaikkea seremoniallinen, mutta antaa oikeuden perua lain toimeenpanon tai nimityksen. Helsingin Sanomat (30.10.2011) kirjoittaa edeltäjän, kaksi kautta virassa olleen sosialistipresidentti Georgi Parvanovin käyttäneen aktiivisesti veto-oikeuttaan oikeistohallituksen hankkeiden pysäyttämiseksi.
Vastavalitun presidentin suosio perustuu lehden mukaan siihen, että hän on saanut rakennusministerinä käynnistettyä monia teiden rakennusprojekteja, jotka ovat pitkään olleet jäissä.

ALKUUN
 Pikkujoulusta Uuteen Vuoteen

Tätä kirjoittaessa istun hotellihuoneessa Reykjavikissa. Millainen Islanti-Bulgaria-seura kaupungissa mahtaa toimia?
Suomi-Bulgaria-seura ainakin toimii täysillä, pikkujoulun kautta mennään kohti Uutta Vuotta. Seuramme järjestää pikkujoulut Bulgarian suurlähetystön tiloissa 25.11. Tilaisuus on perinteiseen tapaan avoin.
Kuukausitapaamiset ovat tänä vuonna vetäneet hyvin porukkaa mukaan. La Famiglia on koettu viihtyisänä paikkana. Kodikasta sohvanurkkausta on komistanut Bulgarian lippu. Torstaisin elävää musiikkia on soittanut bulgarialainen pianisti. Joulukuun alussa kokoonnutaan vielä kerran, sitten tämän vuoden kuukausitapaamiset ovat paketissa.
Kiitokset kuluneesta vuodesta seuran ahkeralle ja aktiiviselle hallitukselle, joka on pitänyt säännöllisesti kokouksia kulttuurikeskus Caisan tiloissa. Onnittelut myös Bulgarian viestin toimituskunnalle ansiokkaasta työstä.
Omaan toimintaan pitää pystyä suhtautumaan myös kriittisesti. Paikallisosastojemme merkitystä ei ole tarpeeksi tuotu esille. Useammin pitäisi antaa tunnustusta aktiivisille ja osaaville osastoillemme, joiden kautta seuramme kattaa koko Suomen. Olen ylpeä paikallisosastoistamme.
Kemin osaston 30-vuotisjuhla oli huikea ja lämminhenkinen. Altana-kuorolta on ilmestynyt uusi levy. Myös Turku järjestää tasokasta ohjelmaa, osallistuu aktiivisesti pääseuran tapahtumiin ja on säännöllisesti edustettuna hallituksen kokouksissa. Porilla on pitkät perinteen Bulgarski Stanin vietossa ja Porissa vietetyt kesäpäivät muistetaan pitkään. Satakuntalainen vieraanvaraisuus tuntuu.
Samaa voi sanoa Oulun järjestelyistä. Oulusta on aina oltu aktiivisesti mukana rakentamassa koko seuraa. Oulun tilaisuuksissa on paljon osallistujia. Valkeakoski on tapahtumien järjestämisessä, aktiivisessa tekemisessä ja varsinkin jäsenhankinnassa todellinen pioneeri.
Seuraamme leimaa ajatus: “Porukassa on voimaa ja toimintaa toteutetaan yhdessä”. Tämä koskee niin paikallisosastoja kuin pääseuraakin, joka hakee vuosittain ministeriön toiminta-avustusta, pyörittää Suomi-Bulgaria-seuran hallintoa ja huolehtii lehden toimittamisesta ja taitosta.
Eikö ole luontevampaa kannustaa ja rohkaista kuin syyllistää ja syytellä? Tällä filosofialla mennään ensi vuoteen.
Rauhallista Joulua ja Hyvää Uutta Vuotta kaikille!

Tapani Salonen

ALKUUN
 Taiteilijan omakuva nuorena kissana

Nadezda Blagoeva on antanut maalaukselleen tämän Joyce-henkisen nimen. Maalaus oli esillä hänen Fragile Dreams -näyttelyssään Helsingissä Stoassa.
Escapes-näyttelystä Blagoeva on siirtynyt vielä selvemmin kubistishenkiseen maalaamiseen. Sujuvasti ja taitavasti väripintojaan rytmittävissä maalauksissa on myös uusiutunut väriskaala: paljon valkoista ja petroolinsinistä. Mistä värit tulevat? - Suomesta, vastaa taiteilija. Öljyvärimaalausten lisäksi oli kollaasihtavia maalauksia, lisämausteita lehtileikkeen kappaleista, lasista, napeista, ompeleista.
R.S.

ALKUUN
 Finlandia-vodka ja Nokia boikottiin!
Schengen, Bulgaria ja Suomi

Kun syyskuun lopulla googlasi bulgariaksi sanoilla Schengen ja Suomi, sai monta osumaa bulgarialaisista tiedotusvälineistä. Virallinen Bulgaria oli pettynyt siihen, että Suomi ja Hollanti torppasivat Bulgarian ja Romanian Schengen-alueeseen pääsyn.

- Koko Eurooppa tietää, että olemme täyttäneet vaaditut Schengen-kriteerit 100-prosenttisesti, oli pääministeri Borisovin kanta. Hän ehti hylkäyksen jälkeen jo heittää ilmaan ajatuksen - romanikysymyksen yhteydessä - että Bulgaria pyrkisi jatkossa Schengeniin erillään Romaniasta. Presidentti Parvanov vakuutti kuitenkin Sofiassa lehdistötilaisuudessa yhdessä Romanian presidentin Basescun kanssa, että maat jatkavat ponnistuksiaan yhdessä - kuten olemassa oleva sopimuskin edellyttää.

Useissa tiedotusvälineissä nähtiin, että Suomen ja erityisesti Hollannin kannassa oli kysymys sisäpolitiikasta. Suomen kohdalla kirjoitettiin myös euroskeptisyydestä. Pari uutissivustoa nosti esiin Paavo Väyrysen kritiikin hallituksen päätökseen. Heinäluoman vastavasta arvostelusta en löytänyt mainintaa bulgarialaisten tiedotusvälineiden nettifoorumeilta.

Keskustelupalstoilla sävy oli katkera ja aika reipastakin kieltä käytettiin. Esimerkiksi Dnes-lehden keskustelupalstalla vaadittiin ihmisiä boikotoimaan Nokiaa ja Finlandia Vodkaa.
- Eikö siellä muka ole korruptiota - korruptiota on joka paikassa, missä on rahaa, tiesi joku. Hänelle vastasi toinen linkillä Helsingin Sanomien englanninkieliseen juttuun, jossa kerrottiin Suomen sijoituksesta Transparencyn korruptiotilastossa.
Vähintäänkin yhtä paljon katkeruus kohdistui kuitenkin omiin poliitikkoihin. Monet olivat sitä mieltä, että Schengen -alueen ulkopuolelle jääminen oli hyvä juttu, koska korruptio ja oikeuslaitoksen puutteet ovat totta ja ainoa tie niiden kitkemiseen on ulkoinen painostus, kuten eräs nimimerkki totesi.

Helsingin Sanomat oli tehnyt reportaasin Romanian ja Moldovan rajan ongelmista. Taustajutussa todettiin, että sekä Romania että Bulgaria ovat läpäisseet Schengenin tekniset vaatimukset ja niiden rajavalvonta on parempaa kuin joissakin vanhoissa alueen maissa.
EU:n poliisiviranomaisen Europolin kerrottiin keväällä arvelleen, että Bulgarian Schengen-jäsenyys kääntäisi osan Turkin kautta tulevasta siirtolaisvirrasta Bulgariaan. Nyt nämä siirtolaiset tulevat Kreikan kautta. Bulgarian rajalla valvonta on kuitenkin niin tiukkaa, että luultavasti tulevaisuudessakin suurin osa valitsisi Kreikan reitin, arveli toimittaja Virve Kähkönen ko. jutussa.
Ja paitsi että Kreikan raja on huonommin valvottu, Kreikka oli myös Transparencyn vuoden 2010 korruptiotilastoissa sijalla 78, kun Bulgaria oli sijalla 73.
Ritva Särkisilta
ALKUUN
 Gorni Dubnikin muistomerkillä Helsingissä

Suomen Kaartin paluulaulu kajahtaa ilmoille. Kunniaosaston johtaja seisoo ylväänä miekka kädessä. Kaartin Soittokunta tekee tarkkaa työtä. Olemme Gorni Dubnikin muistomerkillä Pääesikunnan pihalla.
Perinteet on luotu jatkettaviksi. Tässä hengessä Suomi-Bulgaria-seura on pitkään osallistunut seppeleenlaskuihin Helsingissä, Pääesikunnan pihalla sijaitsevalla Gorni Dubnikin muistomerkillä, joka on pystytetty suomalaisen 3. tarkk’ampujapataljoonan urotöiden ja muiston kunnioittamiseksi.
Tilaisuuteen osallistuivat 24.10. seurastamme pj. Tapani Salonen sekä Juhani Rautio ja Anna-Liisa Rautio. Juhanille käynti oli sikäli omakohtainen, että hänen sukulaisensa taisteli aikoinaan kaartilaisena Bulgariaa vapauttamassa.
Muut arvokkaaseen tilaisuuteen osallistuneet edustivat Bulgarian suurlähetystöä, Kaartin Jääkärirykmenttiä, Kaartin Pataljoonaa ja Kaartin Kiltaa. Kaartin soittokunta soitti Suomen Kaartin paluulaulun lisäksi Gorni Dubnikin marssin ja Kaartin Pataljoonan perinnemarssin.
Tällaisina merkittävinä suomalais-bulgarialaisina perinnepäivinä maidemme liput koristavat Pääesikunnan pihaa. Uteliasta yleisöä kerääntyy Pääesikunnan läheisyyteen kuulemaan sotilasmusiikkia ja todistamaan kunnianosoitusta Gorni Dubnikin taistelun muistomerkillä. Seuraavan kerran jatkamme perinnettä maaliskuussa 2012.

T.S.
ALKUUN
 Suomen ja Bulgarian Kirjailijaliitot neuvottelivat:
Ei yhteistyösopimusta, mutta halua
vapaаmuotoiseen yhteistyöhön


Suomen Kirjailijaliitto haluaa edistää yhteistyötä myös Bulgarian suuntaan, vaikkei Bulgarian Kirjailijaliiton ehdotusta liittojen yhteistyösopimukseksi voitukaan allekirjoittaa, sanoo liiton puheenjohtaja Tuula-Liina Varis.
Bulgarian kirjailijaliitto toimitti ehdotuksensa elo-syyskuun vaihteessa Suomeen runoilija Vasil Vasilevin välityksellä ja Vasilev neuvotteli sopimuksesta Variksen kanssa. Suomen Kirjailijaliiton johtokunta käsitteli ehdotusta syyskuun puolivälissä, mutta totesi, ettei tarjottuun sopimukseen voitu sitoutua, kun sopimuksen edellyttämiin yhteistyömuotoihin ei ole käytännön mahdollisuuksia. Esitetty yhteistyö myös poikkeaa liiton nykykäytännöistä, kertoi Tuula-Liina Varis.
Ehdotuksen mukaan liitot olisivat sopineet mm. kirjallisuuskäännöksistä, niiden kustantamisesta, säännöllisestä valtuuskuntien vaihdosta ja residenssivierailuista.
- Suomen Kirjailijaliitolla ei ole mitään tekemistä kustantamisen kanssa eikä sellaista vaikutusvaltaa kustannusalaan, että sen kautta voisi edistää bulgarialaisen kirjallisuuden kääntämistä ja kustantamista suomeksi. Asia on täysin riippuvainen suomalaisten kaupallisten kustantajien mielenkiinnosta, jonka epäilen olevan vähäinen nykyisin, sanoi Varis.
- Agentuuritoimintaa emme harjoita millään tavalla. Emme myöskään pysty ottamaan vastaan vieraita ja majoittamaan heitä Suomessa emmekä järjestämään heille esiintymistilaisuuksia emmekä muuta julkisuutta. Emme siis voi sitoutua sellaiseen sopimukseen, joka edellyttäisi omasta toiminnastamme ja edellytyksistämme poikkeavia käytäntöjä, selventää Varis, joka kertoo tuoneensa nämä tosiasiat esiin neuvottelujen kuluessakin.
Varis kertoo, että 2000-luvulla Suomen Kirjailijaliiton kansainvälinen toiminta on painottunut toimintaan alan kansainvälisissä järjestöissä ja niissä vaikuttamiseen. Kahdenvälistä toimintaa on tällä hetkellä erityisesti Viron kanssa ja jonkin verran myös Venäjän suuntaan. Millään sopimuksilla käytännöistä ei kuitenkaan ole päätetty. Siis: yhteistyötä kyllä myös Bulgarian suuntaan, mutta vapaamuotoista yhteistyötä, sanoo Varis.

Ritva Särkisilta
ALKUUN
 Bulgarian kirjallisuutta vähän suomeksi
- pitkistä yhteisistä juurista huolimatta


Bulgarian Kirjailijaliiton ehdotuksen yhteistyösopimuksesta Suomen Kirjailijaliiton kanssa toi maahan bulgarialaisrunoilija Vasil Vasilev. Hän vieraili Suomessa syyskuun alussa ja neuvotteli Suomen Kirjailijaliiton puheenjohtajan Tuula-Liina Variksen kanssa maiden kirjailijaliittojen yhteistyöstä Bulgarian Kirjailijaliiton puheenjohtajan Nikolay Petevin valtuuttamana.
Vasilev on kirjailijaliiton entinen sihteeri, nykyinen rivijäsen ja eläkkeellä myös varsinaisesta työstään. Vasilev otti neuvottelut hoitaakseen vieraillessaan Suomessa yksityisesti tyttärensä Elizabet Ollikaisen luona. Tämä on asunut Suomessa 11 vuotta, puhuu erinomaisesti suomea ja toimi tulkkina kirjailijaliittojen neuvotteluissa.

Bulgarian kirjailijaliitolla (Съюз на българските писатели, СБП, SBP) on n. 600 jäsentä Bulgariassa ja satakunta ulkomailla. Мyös kirjailijoiden joukossa on siis paljon ulkobulgarialaisia, mutta he kirjoittavat edelleen äidinkielellään. Kirjailijaliitto, maan vanhin - perustettu 1913 - ja merkittävin kirjailijajärjestö ei saa nykyisellään mitään tukea valtiolta. Se on silti pystynyt säilyttämään oma lehtensä, kustantamon sekä kaksi lomakotia Mustanmeren rannikolla.
Ihmettelemme yhdessä Vasilevin kanssa, miten vähän bulgarialaista kirjallisuutta on käännetty suomeksi. - Vaikka yhteisiä kulttuurijuuria löytyy pitkältä ajalta, jo Bulgarian vapaussodan ajalta, kuten Vasilev muistuttaa.

Vasilev teki varsinaisen elämäntyönsä Bulgarian armeijan kulttuuritoimessa ja toimi mm. sen Ensemblen johtajana. Ensemble käsitti sinfoniaorkesterin, kuoron, kansantanssiryhmän ja kevyen musiikin ryhmän. Bulgariassahan armeijalla on perinteisesti ollut laajaa kulttuuritoimintaa, sillä on mm. oma teatteri Sofiassa.

Vasilev on julkaissut useita runokokoelmia ja hänen runojaan on myös sävelletty.
Saan häneltä omistuskirjoituksella vuonna 2007 julkaistun runokokoelman Näkymättömän silminnäkijä (Очевидец на невидимото).

Ritva Särkisilta

Vasilev, kokoelmasta Näkymättömän silminnäkijä:
Tuloaan tekevät sairaat ajat, jolloin/ peto pysyttelee metsän sisällä./Kala ei käy onkeen/ ja säkeet kuolevat runoilijoiden sydämiin.
Ruostuu esi-isien viimeinen tahto siitä,/ että suojelisimme ja rakastaisimme maan piiriä./ Kasvoiltamme häviävät piirteet/ menneisyys ja muistot ovat erkaantuneet meistä.
Tietokoneäly alistaa luonnon,/ annamme voimiemme lähteen kasvaa umpeen./Ja jonain pahankaikuisena päivänä sielumme/ sammuvat bensiininarkoosiin.

ALKUUN
 Bulgariaa kirjoitettu toistatuhatta vuotta

Syyskuisen bulgarialaisen kirjallisuuden ja kulttuurin illan pääluennoitsijaksi oli saatu prof. Maria Spasova Veliko Tarnovon yliopistosta. Ilta oli vetänyt salin täyteen bulgarialais-suomalaista yleisöä ja tunnelmaa bulgarisoi myös bulgarialainen kansanmusiikki, horo ja banitsatarjoilu sekä perinnepukujen kantajia kuvanneen valokuvaaja Katja Djakovan näyttely.

Länsimäen kirjaston vastaava hoitaja Margarita Vidinovska ja Kulttuuritarha ry:n Kiamars Baghbani panivat Bulgarian kirjallisuuden ja kielen illan valmisteille jo keväällä. Suomi - Bulgaria -seura päätti tuottaa tilaisuuteen musiikkiohjelmaa ja auttaa tarpeen mukaan. Bulgarian Suomen suurlähetystön tuella luennoitsijaksi saatiin prof. Maria Spasova.

Aina vähän jännittää, kuinka sana tämänkaltaisista tilaisuuksista kiirii. Kun kello tuli viisi, Kulttuurikeskus Caisan juhlasali oli jo täynnä, ovi kävi silti jatkuvasti ja uusia tuoleja piti hakea. Paikalla oli runsaasti bulgaareja, mutta myös suomalaisia Bulgarian maan ja kielen ystäviä - mm. Hgin yliopiston bulgariankielen professori Jouko Lindstedt näkyi yleisön joukossa.

N. 200 miljoonaa kyrillisten aakkosten käyttäjää
Spasovan teemana oli Bulgarian kirjallisuus ja kieli ennen, nyt ja tulevaisuudessa, mutta vastanimitetyn muinaisbulgarian ja yleisen lingvistiikan professorin suullinen luento painottui erityisesti kielen ja kirjallisuuden varhaisvaiheisiin. Uudemmista ajoista tietoa oli ja on saatavissa tulosteina ja sähköpostin kautta, mm. koko luento pdf-tiedostona.
- Bulgarialle suotiin kaksi suurta lahjaa aikaan, jolloin kansakunnan identiteetti oli vasta muotoutumassa: kristinusko ja kirjaimisto, aloitti prof. Spasova. Ensimmäisten, lähinnä hengellisten tekstien kirjoittamiseen käytettyjen glagoliittisten kirjaimien käyttöikä jäi vain vain kolmeenkymmeneen vuoteen. Mutta niiden pohjalta kehitetyllä kyrillisellä kirjaimistolla kirjoittaa tänäänkin noin 200 miljoona ihmistä lähinnä Itä-Euroopassa ja entisen Neuvostoliiton alueella.
Niillä aakkosilla kirjoitettiin tsaari Simeon Suuren kolmelle merelle ulottuvan valtion aikaan ns. Bulgarian kultakauden kirjallisuus. Hengellisen kirjallisuuden lisäksi julkaistiin jo tieteellistä ja muuta kirjallisuutta.
Kuulimme näytteitä bulgarian kielestä 900-luvulta, keskiajalta sekä nykybulgariasta ja näimme näytteitä vanhoista käsikirjoituksista, mm. 800-luvun lopun aakkosrukokouksesta, jossa rivien ensimmäisistä kirjaimista muodostuvat aakkoset.

Bysantin ja Rooman vallan aika on tunnettu pysähtyneisyyden aikana. Käsityksenä oli, että jostain 1100-luvulta 1400 luvulle käsikirjoituksia olisi ollut alle kymmenen, mutta kun professori Spasova ryhtyi tutkimaan asiaa tarkemmin, hän löysi 106 käsikirjoitusta. Turkin miehityksen aika oli toinen pysähtyneisyyden jakso kirjallisuuden kannalta, vanhoja käsikirjoituksia saatiin kuitenkin säilymään sen halki luostareissa.

Kansallisaarre tinneriämpärin kautta
Vanhat roomalaiset sanoivat, että habent sua fata libellii, kirjoilla on kohtalonsa, mutta liki tuhatvuotisille kirjoille kohtaloita vasta ehtiikin kertyä. Yhtenä esimerkkinä evankeliumin käsikirjoitus, joka 1960-luvulla löytyi erään kirkon kupolia korjattessa rappauksen alta. Rakennusmies pudotti käsikirjoituksen alas ja se sattui osumaan tinneriämpäriin. Sieltä se nostettiin pois ja heitettiin kadulle. Tarkkasilmäinen ohikulkija pani merkille vanhoja kirjaimia, pelasti käsikirjoituksen ja vei Sofiaan. Siellä joku yritti rapsuttaa käsikirjoituksesta pois hiekkaa, olkia ja muuta töhnää ja tuhosi ensimmäisen sivun. Paikalle ehti onneksi joku, joka ymmärsi asiaa ja käsikirjoitus lähetettiin silloiseen Leningradiin, jossa oli vanhojen käsikirjoitusten entisöintiin erikoistunut laboratorio. Käsikirjoitus tuli entisöitynä takaisin ja on nyt kirjallisuusaarteena Sofiassa. Muita arvokkaita käsikirjoituksia on eri syistä joutunut myös maan ulkopuolelle.

Nykybulgaari puhuu 3000 sanalla
Bulgarian kirjakieltä synnytettiin 1800-luvun lopulla ja viisi murrealuetta kilpaili siitä, minkä pohjalta uusi kirjakieli syntyisi. Keski-Bulgarian murrealue voitti.
Nykybulgarialaisen käyttösanasto käsittää noin 3000 sanaa, joista noin 500 on anglosaksista lainaa. Spasova oli huolissaan kielen kehityksestä, erityisesti runsaista anglosaksisista lainoista - ja lingivistien toimenkuvaan taitaa kuulua kaikissa maissa olla huolissaan erityisesti nuorten kielestä. Spasova pitää nykynuorten kieltä hakkaavana, vanhan kielen sanastollinen rikkaus ja runollisuus ovat kuihtuneet.

Nykykirjailijoista jaettiin tilaisuudessa Spasovan toimittama luettelo - suomen kielellä kaikki valitettavasti tuntemattomia.
Paikalla oli myös Tarmo Manelius, jonka kääntämänä bulgarialaista runoutta on julkaistu aikoinaan vuoden 1976 Botev-käännöksestä vuoden 1995 nykyrunouden Salamoita helvetistä-antologiaan. Hän oli tuonut tilaisuuteen uuden käännöksen, Suomessa aiemmin asuneen runoilija Marin Lazarovin runon, joka lausuttiin tilaisuudessa.

Simeon Suuri, Konstantinopolin valloittaja, käännätti tekstejä bulgariaksi ja antoi Spasovan mukaan kääntäjille ohjeen. Piti käyttää omia sanoja tarpeen mukaan, mutta ajatusta ei saanut muuttaa. Spasovaa simulaanitulkkasi Anneli Kovanen, joka noudatti ohjetta ja Spasovan erikoisterminologiaa sisältänyt luento kääntyi sujuvaksi suomeksi.

Kukuvitsa lauloi ja banitsa maistui
Suomi – Bulgaria -seuran tervehdyksen ja kiitokset järjestäjille esitti seuran puheenjohtaja Tapani Salonen, joka kertoi seuran toiminnasta ja muistutti, että mm. Bugarian kirjallisuudesta löytyy myös seuran kotisivuilta.
Suomi - Bulgaria -seura tarjosi kokousyleisölle banitsat ja omenastrudelit, jotka seura oli leivottanut ruokakurssinsa aikana mestareiksi todetuilla Hrista Hristovalla ja Tanja Atanasovalla. Paikalla vieraillut ja oma yrityksensä toiminnasta kertonut FinEstatin toimitusjohtaja Jouni J. Pakarinen tarjosi viinit.
Käpylän kansanmusiikkiopiston Kukuvitsa-yhtyeen laulu- ja tanssikavalkadi innosti yleisön niin tanssimaan kuin laulamaankin mukana.

Ritva Särkisilta

ALKUUN
 Suomi-Bulgaria-seuran Porin osaston väki Bulgarski Stan-iltaa viettämässä 12.8.2011

Vuoden 2011 syyskausi käynnistettiin Satakunnassa lennokkaasti, kun seuran Porin osaston jäsenet löivät viisaat päänsä yhteen ja päättivät järjestää jo perinteeksi muodostuneen Bulgarski-Stan illan. Tapahtumapaikaksi valikoitui noin 6000 asukkaan Eurajoki. 12. elokuuta 2011 Porin osaston väki hyppäsi tilausbussin kyytiin ja matkasi Noormarkusta Porin kautta Eurajoelle. Matka sujui Porista 8-tietä pitkin leppoisasti ja tunnelma oli jo tullessa iloinen ja innostunut. Eurajoen ”tankkauspisteellä” kyytiin otettiin paikallisopas, joka oli luvannut perehdyttää ryhmäläisiä Eurajoen saloihin. Dobre doshli v Eurajoki.

Eurajoki-oppaan, eli allekirjoittaneen saavuttua paikalle matka jatkui. Linja-auton nokka suunnattiin kohti Auvia. Reitti myötäili kauniisti kimmeltävän Eurajoen reunustaa. Matkan aikana seurue sai tietoa Eurajoen matkailuvaltista, Vuojoen kartanosta. Pian kuljettaja käänsikin bussin kohti kartanomaisemaa ja joen ylitettyämme saimme ihastella upeaa kuusikujaa, joka osoittautui yhdeksi kartanon romanttisimmista paikoista. Samalla kuusikujalla entisen kartanonomistajan Lars Magnus Björkenheimin tytär Sophia Magdalena vastasi myöntävästi kosijalleen kreivi Adolf Aminoffille.

Kartanorakennuksen julkisivu loisti keltaisena auringon sivellessä sen pintaa ja parvekkeen kukat toivat oman mausteensa värimaailmaan. Opas kertoi kartanon arkkitehtuurista ja historiasta sekä Björkenheimin suvun merkityksestä kartanolle ja Eurajoelle. Tiesitkös esimerkiksi sitä, että Eurajoen kunnan nykyisin omistaman kartanon historia ulottuu 1500-luvulle ja se oli aikoinaan Suomen toiseksi suurin kartano. Kartanon julkisivu on Carl Ludviq Engelin käsialaa ja rakennusryhmä on yksi Suomen edustavimmista empirearkkitehtuurikokonaisuuksista. Vierailun arvoinen paikka!

1800-luvun alussa ”vanhaa” kartanoa on isännöinyt vapaaherra Otto Klinckowström, jolla oli toiseen arvoluokkaan kuulunut todellisen salaneuvoksen arvo, joka Suomen mittapuussa oli arvoista korkein. Todellista salaneuvosta puhuteltiin tyyliin ”teidän korkea ylhäisyytenne”. Salaneuvos oli virka- ja arvonimenä käytössä myös Suomessa Venäjän vallan alla eli todennäköisesti myös 1878 käydyssä Bulgarian ja Turkin välisessä sodassa Suomen kaartin riveissä taistelleet sotilaatkin ovat tunteneet arvonimityksen.
Eurajoen Vuojoen kartanolla ja kartanosta on tehnyt taidetta myös muutamat raumalaiset taiteilijat esimerkiksi Anu Sukanen, Eila Minkkinen sekä Kirsi Kuusisto. Kaikilla näillä taiteilijoilla on ollut taidetta esillä myös taidenäyttelyissä Bulgariassa Sofiassa. Yhteyksiä Bulgariaan löytyy siis mitä ”kummallisimmista” paikoista.
Lopulta saavuimme Kaukomäelle Mutkalan torppaan, jossa vastassa olivat allekirjoittaneen vanhemmat, joiden omistuksessa juhlapaikka oli. Lisäksi paikalla oli jo muutamia juhlijoita, jotka olivat päässeet etukäteen tutustumaan juhlapaikan tiluksiin. Bussilastillinen Bulgarian ystäviä lähti kiertelemään pihaa ja puutarhaa ja kuljettajan kanssa tehtiin sopimus puolilta öin tapahtuvasta paluukuljetuksesta.
Vieraita oli saapunut muun muassa Merikarvialta, Noormarkusta, Porista ja Raumalta. Saunanpiipusta tuprutti savunoro, saunan vieressä olevan uima-altaan vesi kiilteli kutsuvana ja katoksessa kynttilät odottivat illan hiipumista ja sytyttämistään. Ensimmäisenä miehet suuntasivat saunaan ja uskaltautuivat sieltä uimaankin, vaikka vesi olikin jo hieman viileää. Miesten jälkeen saunaan suuntasivat naiset, jotka hekin pyrähtivät uintireissulla!
Juhlavieraat saivat asettua katoksen suojiin koristeltujen juhlapöytien äärelle seurustelemaan, kun juhlien emäntä, eli allekirjoittanut, kiiruhti salaattien valmistukseen. Shopska-salaatin ainekset oli jo leikattu aikaisemmin iltapäivällä, mutta nyt piti vielä raastaa valkoista juustoa ja koristella salaattikulhot. Salaattimestarina toimi allekirjoittaneen bulgarialainen ”siippa”, joka annosteli sopivat määrät suolaa ja öljyä ja suoritti koemaistamisen. Tarjolla oli ihania tuoreita sämpylöitä (kiitokset leipojalle!), patonkia, shopska-salaattia ja makkaraa (kiitokset myös ahkeralle ja taitavalle makkaran paistajalle!). Jokainen juhlija oli tuonut mukanaan jonkin arpajaispalkinnon ja bulgarialaista viiniä. Joku illan juhlijoista tiesi kertoa, että porilaisista ”pitkäripaisista” Melnik 13 oli paikka paikoin jopa loppuunmyytyä innostuneisuutemme vuoksi. Alkudrinkiksi saimme tömäyksen edellisellä viikolla Bulgariasta tuotua rakiaa, Slivenska perlaa. Ei muuta kuin Nasdrave!
Ilta eteni seurustellen, rupatellen, herkutellen ja bulgarialaista chalgaa kuunnellen. Oli varsin hassua huomata, kuinka maailma on pieni. Juhlapaikan isäntä huomasi yhtäkkiä juttelevansa vanhan LA-radiomaailman kautta luodun tuttavan kanssa.

Osallistujia Bulgarski Stan-illassamme oli reilut parisenkymmentä ja illan edetessä Suomi-Bulgaria-seuran Porin osaston edellinen puheenjohtaja Simo Vaahtera puheessaan muistutti meitä yhdistyksen alkuvaiheista ja niistä lämpimistä tunnelmista, joista seuran toiminnan yhteydessä on päästy nauttimaan Bulgarian matkoilla. Osaston nykyinen puheenjohtaja Ali Poskiparta puolestaan kiitteli järjestelyistä ja hienoista puitteista juhlalle.
Kun ilta alkoi tummentua, kynttilät alkoivat loistaa ja luoda tunnelmaa. Osa väestä jäi pöydän ääreen seurustelemaan ja osa siirtyi punaisen Gille Stuganin lämpöön karaoke-laulannan pariin. Puolen yön aikaan bussi tuli hakemaan seuruetta ja matka jatkui Noormarkun suuntaan iloisissa tunnelmissa. Mutkalan torpan kulmilla juhlat vielä hetken jatkuivat, sillä ”bulgaria-kärpänen” oli puraissut juhlapaikan isäntäväkeä sekä heidän naapurista illanviettoon tulleita vieraitaan, jotka olivat saman illan aikana sopineet lomareissun, mihin muuallekaan kuin Bulgariaan, Byalaan. Lek pat eli hyvää matkaa kaikille Bulgarian matkailijoille ja mukavaa syksyn jatkoa kaikille Bulgarian viestin lukijoille Porin osaston jäsenten puolesta!

Piia Auvinen (Porin osaston vpj)
Kirjoittaja on toiminut noin nelisen vuotta matkaoppaana,
suurimmaksi osaksi bulgarialaisissa lomakohteissa.
Sitä kautta kiinnostus Bulgariaan ja erityisesti bulgarian kieleen.

ALKUUN
 Bulgaria seura esillä Valkeakoski-päivänä

Valkeakoskella vietettiin 27.10. perinteistä Valkeakoski päivää. Viime vuosina eri ystävyysseurat ovat esitelleet Valkeakoski päivänä toimintaansa. Eri seurat ovat tuoneet Valkeakosken kauppakeskukseen Koskikaraan esittelypöytänsä joissa on materiaalia seurojen toiminnasta .Valkeakoskella toimii mm. Suomi-Venäjä, Suomi-Puola, Suomi-Unkari, Suomi-Viro, Suomi-Amerikka, Suomi- Saksa ja Suomi-Ranska seurat
Valkeakosken Suomi-Bulgaria seura on kaikkina vuosina ollut aktiivisesti esillä. Esittelypöydällä on esillä perinteisiä Bulgarialasia esineitä kuten pöytäliinoja ja Bulgarialaista keramiikka. Esillä on myös runsaasti kulttuuri ja matkailuesitteitä. Seuran johtokunnan jäsenet ovat koko päivän ajan kertomassa seuran toiminnasta ja vastaamassa ihmisten kysymyksiin koskien Bulgariaa. Tämän tilaisuuden yhteydessä on otollista hankkia seuralle uusia jäseniä.
Perinteisenä toimintana ovat olleet erittäin suositut kevät ja syyskokoukset illanviettoineen .Illanviettojen yhteydessä on tarjottu perinteistä Bulgariasta ruokaa ja viinejä. Suurlähetystön edustajat ja välillä myös muiden Suomi-Bulgaria seurojen edustajat ovat vierailleet näissä tilaisuuksissa.
Perinteinen pikkujoulu risteily on tehty joulun alla Viroon. Seura on myös tehnyt yhteisiä teatteriretkiä.
Kaikkein tärkeimpänä toiminnassa jäsenet kokevat jokavuotiset Bulgarian –matkat. Matkoille osallistuu kaikenikäiset henkilöt -vauvasta vaariin. Matkojen kohokohtana on ollut tapaamiset epävirallisten Bulgarialaisten Suomi ystävyysseurojen kanssa Slivenissä ja Burgasissa. Bulgarialaiset isännät ovat aina järjestäneet ikimuistoisia retkiä ja yhdessäolo päättyy yleensä riehakkaisiin iltajuhliin joissa suomalaiset ja bulgarialaiset tanssivat yhdessä horo -tanssia.
Ensi kesänä on suunnitteilla Bulgaria-matka meille uuteen lomailukohteeseen kuvankauniiseen Sozopoliin.

Inna Ilivitzky
Valkeakosken Suomi-Bulgaria seuran puheenjohtaja


ALKUUN
 Suomi-Bulgaria seuran Kemin seudun osasto virkeä 30-vuotias

Kemin kaupungin ydinkeskustassa sijaitseva vanha teatteri oli juhlavana tapahtumapaikkana kun osastomme vietti 17.09. 30-vuotismerkkipäiväänsä. Vieraita oli vähän yli sata henkeä. Burgasin orpokodista, jota olemme avustaneet 17 vuoden ajan, oli juhlassa mukana johtaja ja kaksi lasta, jotka samalla tutustuivat yli viikon ajan Lappiin ja Helsinkiin. He toivat juhlaan Burgasin kaupungin ja orpokodin terveiset. Juhlapuheen piti Ilkko Suvilehto pääseurasta. Hän kertoi seuran valtakunnallisesta toiminnasta ja tavoitteista. Puheenjohtaja Mauri Tuomivaara kertoi osaston vaiheista historiikissa. Siskokset Reetta ja Venla Juntto esittivät tanssin ”siskokset” ja Altana –kuoro lauloi kauniita bulgarialaisia lauluja ja yhteislauluna esitimme Pötniko Sviden laulun. Varsinaisen ohjelman jälkeen noutopöydän herkut kutsuivat maistelemaan antimia puna- ja valkoviinin kera. Muiden paikkakuntien osastot muistivat terveisin osastoamme ja läheisimmät osallistuivat juhlaamme paikan päällä. Koko osaston hallitus puolisoineen osallistui aktiivisesti juhlan järjestelyihin. Heille kaikille kuuluu suurkiitos kaikesta.

Mauri Tuomivaara
ALKUUN
 Jogurtti maustaa ruuan kuin ruuan
Maistelemassa makuja ja säveliä Bulgariasta

Hartaasti hellalla muhinut bulgarialainen lihapata, kavarma, sai Haapavesi-Folkin tuoreen toiminnanjohtajan Johannes Helaman aistit hereille lauantaina.
- Kävin jo päivällä haistelemassa padan äärellä. Ruoka oli niin herkullisen kuuloista ja tuoksuista. Siinä on tutut ainesosat, mutta se on silti oma juttunsa, Helama tuumaa.
Illan tullen Ruustinnanhovissa päivän kokkaillut Satu Lundberg oli saanut apujoukkoineen kaiken valmiiksi. Aromikkaan lihapadan lisäksi pitkä pöytä notkui toinen toistaan herkuttelevampia ruokalajeja.
Ensimmäistä kertaa järjestetylle illalliselle saapui kuutisenkymmentä ihmistä. Järjestelyjen taustalla oli Haapavesi Folkin lisäksi Suomi-Bulgaria-seura.
- Me syömme ja nautimme monta tuntia, jos on aikaa, seuran Oulun osaston puheenjohtaja Hristo Dantchev naurahtaa.
Bulgarialaisessa keittiössä ilakoivat kasvikset, liha, jogurtti, hunaja, valkosipuli, tomaatti ja varsinkin paprika. Dantchev kertoo, että Bulgariassa on hyvin vähän ruokia, joihin ei tule jugurttia.
- Syön joka aamu vähintään puoli litraa maustamatonta jogurttia, hän paljastaa ja kertoo pappansa eläneen pitkästi yli satavuotiaaksi.

Lihapataa persosi yleisön joukossa moni, muun muassa Anne Ahola. Etukäteen hän arveli bulgarialaisen ruuan olevan pitkälti samantyyppistä kuin Unkarissa, jossa hän aikoo mennä käymään.
- Maustamiskulttuuri on varmaan samanlainen, Ahola toteaa.
Bulgaria ei ole hänelle sen kummemmin tuttu maa, mutta luokanopettaja hän vetäisee hatusta perustiedot.
- Bulgaria on semmoinen maa, joka on jäänyt minulle vähän katveeseen. Musiikki on tullut tutuksi Folkeilla. Varsinkin naislaulajat ovat kovatasoisia, Ahola tuumaa.
Tunnelmaan yleisön johdatti säveltaiturointi. Ensin esiintyi paikallinen Ryyppymäki String Band.
- Soitamme Hriston Bulgariasta aitanvieriltä keräämiä kansanmusiikkikappaleita, kertoi Timo Hannula.
Myöhemmin yleisön tempasivat Balkanin-rytmeihin Teija Niku, Tommi Asplund ja Tuomas Logren.
- Tykkään Teijan musiikista. Ostan Folkeilta aina kaikki levyt. Perjantainakin heillä oli ollut kuulemma hyvä keikka, Anne Ahola toteaa.
Nautinnoista Ahola piti todella paljon. Ilta oli kaikin puolin onnistunut, musiikki mahtavaa ja ruoka taivaallista.
- Balkanin maut oli tavoitettu, se oli tulista ja ihanaa, Ahola kehuu.

Tietoutta haapavetisillä on Bulgariasta Hristo Dantchevin mukaan paikoitellen aika hyvinkin. Kielestä kiinnostuneille on alkamassa kaikille avoin, vapaamuotoinen opetus marraskuussa.
- Jos menette Bulgariaan, osaatte puhua jotakin, Dantchev naurahtaa.
Bulgarian makuja ja tunnelmia –illallinen oli osa viikonlopun Syysfolkkeja. Viikonlopun tapahtumat järjestivät yhdessä Haapavesi Folk, Haapaveden Opisto, Jokilaaksojen musiikkiopisto, Suomi-Bulgaria-seura ja Haapaveden kaupunki.
Laura Seppä
toimittaja
Pyhäjokiseutu

ALKUUN
 Attaque - tapaus miekkailuväelle

Ivan Blagoevin Attaque - johdatus miekkailun jaloon taitoon on tapaus miekkailualalla: siitä kun suomeksi on viimeksi kirjoitettu kirja tästä herrasmieslajista, on liki 90 vuotta!
Varnalaissyntyinen Ivan Blagoev miekkaili aikoinaan Bulgarian maajoukkueessa ja valmensi maan juniorimaajoukkuetta. Tampereen Kalpaveljien miekkailuvalmentajana hän on toiminut yli 20 vuotta.
Kalpaveljien - jo nimi kertoo, että miekkatyypeistä kalpa on erityisen suosittu. Muita ovat säilä ja floretti - nämä kirjan kannessakin kalvan seurana esiintyvät miekat. Miten ne poikkeavat kalvasta? Siitä voi lukea kirjasta, joka ei ole oppikirja, vaan tietokirja miekkailusta, miekoista ja miekan käytön sekä urheilumiekkailun historiasta. Tekstiä elävöittävät myös miekkailijoiden ajatuksen lajistaan.
Kirjassa on runsas ja havainnollinen nelivärikuvitus. Näyttävä taitto on varnalaisen mainostoimiston käsialaa, kirja on myös painettu Varnassa.
Blagoev on kirjoittanut kirjan yhteistyössä vaimonsa, Tuula Parkusjärvi-Blagoevin kanssa - jonka Sankarimatkailijan Sofia ja Varna -kirjat muistetaan. Ivan Blagoevin taas Bulgarian Viestin lukijat muistavat dokumenttifilmien ohjaajana.
KalpaVELJET ja herrasMIESlaji - mutta myös naiset miekkailevat. Suomalaisten miekkailijanaisten ykköstoivo Olympialaisia ajatellen, Suvi Lehtonen, on Ivan Blagoevin valmennettava.
Monet Blagoevin oppilaista ovat edustaneet Suomea maajoukkuetasolla kalvassa ja floretissa ja ovat voittaneet mitaleja kansallisissa ja arvokilpailuissa.
Blagoev itse voitti Bulgariassa aikoinaan useita mitaleja maan sisäisissä sekä kansainvälisissä kilpailuissa. Hänet valittiin jo 17-vuotiaana maansa senioreiden kalvan maajoukkueeseen ja muutamaa vuotta myöhemmin valmentajaksi Bulgarian 5-ottelijoiden juniorimaajoukkueeseen.

Ritva Särkisilta

ALKUUN

 Varnan lentokenttä suljettu!

Lokakuun 15. päivänä 2011 alkoi Varnan lentokentän kiitoratojen korjausurakka.
Projekti kuuluu osana pitkän tähtäimen kehitystyöhön, jolla parannetaan kentän toimintaa ja laatua parhaaseen kansainväliseen
lentoliikenteen tasolle. Lentoaseman asemarakennus on jo uudistettu.

Työn aikana Varnan lentomatkustajat lennätetään Burgasiin ja ilmaisella bussikyydillä Varnaan ja tietenkin myös toisin päin.
Nykytiedon mukaan korjaustyö päättyy 28.2.2012.
Tieto saatu Varnan lentoasema kotisivuilta, www.varna-airport.bg

Mikki Lehessalo
ALKUUN
 Kemin seudun osaston Bulgarian kiertomatka 31.5 – 12.6.2011

Suomi-Bulgaria seuran Kemin seudun osaston väkeä on käynyt Bulgariassa lomamatkoilla koko osaston olemassaolon ajan eli 30 vuotta. Viime syksynä ilmoitimme jäsenillemme tarkoitetusta Bulgarian kiertomatkasta ja ryhmä täyttyi parissa päivässä. Olemme kertoneet kuvin Bulgarian luostareista, rantakohteista, vuoristoista, maatilamatkailusta ja kaikesta mahdollisesta matkailuun liittyvästä. Nyt päätimme pysähtyä eri paikkakunnilla kahdeksi yöksi kerrallaan, jotta ehtisimme levähtää, asettua paikoillemme ja käyttää mahdollisesti hotellin kylpyläpalveluita ja hoitoja hyväksemme. Ryhmämme koostui 26 Bulgarian ystävästä ja maasta kiinnostuneesta osastomme jäsenestä. Saavuimme reittilennoilla Sofiaan myöhään tiistaiyönä ja majoituimme Leijonien sillan vieressä sijaitsevaan, vanhaan, kuuluisaan ja vasta remontoituun Maxim –hotelliin. Joissakin huoneissa oli jopa suomalainen sauna.

Keskiviikkoaamuna nukuimme vähän pitempään myöhäisen saapumisen takia, söimme aamupalan, kävimme viereisessä pankissa vaihtamassa levoja. Tapasimme Varnasta saapuneen kuljettajamme, Tranulin ja lähdimme etsimään Vitosha-vuoren juurelta Rauhankelloja. Kellot symboloivat rauhaa ja ystävyyttä kaikkien maailman kansojen kesken. Koska ryhmässämme oli kahdeksan naista Altana-kuorosta, saimme nauttia tyttöjen eri paikkakuntiin liittyvistä bulgarialaisista lauluista. Zname na mira (Rauhanlippu) ja valtava kellojen muistomerkki sijaitsee kauniissa metsässä ja mikäs olisi sopinut paremmin laulaa kuin kaikkien bulgaarien rakastama kansanlaulu Hubava si moja goro (Kaunis olet metsäni). Aleksanteri Nevskin katedraali ja keskustan nähtävyydet katseltiin kävellen. Lounastimme ja bussi vei takaisin hotellille.

Torstaina 2.6. alkoi matka kohti Sandanskia, Sofiasta suoraan etelään Ateenaan johtavaa valtatietä 22 kilometrin päähän Kreikan rajasta. Rilan luostari, Bulgarian kuuluisin ja suurin luostari, katsastettiin matkalla. Lauloimme tietysti Rila vuoristossa Imala majkan. Vietimme noin 3 tuntia luostarissa ja sen museoissa. Näimme munkki Rafaelin neulalla kaivertaman valtavan puuristin, kansallispukuja ja tekstiilejä, sekä erilaisia huoneita kalustettuina Balkan-vuorten pikkukaupunkien tyyliin. Rajun sateen saattelemana laskeuduimme Rilalta ja saavuimme Sandanskin samannimiseen kylpylähotelliin. Bulgaria on kuuluisa kuumista, hoitavista mineraalivesilähteistään. Sandanskin vanha nimi on Sveti Vrach (Pyhä Parantaja tai Lääkäri). Hotellin kylpyläosastolla oli lämpimiä altaita ja jopa saunat, ”suomalainen” ja höyrysauna. Illallinen syötiin lähiravintolassa.

Seuraavana päivänä, perjantaina lähdimme bussilla parinkymmenen kilometrin päässä sijaitsevaan Melnikin viinikaupunkiin. Ensin tutustuimme varakkaan Kordopouloksen kauppiassuvun taloon, jonka alakerran viinikellarissa maistoimme paikallista Melnik-viiniä. Hyvän viinin makuun päästyämme nousimme polkua muutaman sata metriä ylöspäin ja tulimme kuuluisan viininviljelijän ja –valmistajan Mitko Manolevin viinikellariin. Olimme sopineet käynnistä ja Mitko tiesi odottaa meitä. Hän kertoi viinin valmistuksesta ja suvustaan ja myös yksityiskohdan, että joka toisessa sukupolvessa syntyy poikalapsi, jolla on toisessa kädessään kuusi sormea. Tätä asiaa Mitko ei arkaile vaan jopa viinikellarin ovella lukee ”Kuusisormisen kellari” ja aukioloaika on aamuyhdeksästä pimeään. Pentti lauloi Imateli vino (Onko teillä viiniä) ja me lopuksi viinin maistelun päälle Pak sam pian (Taas olen juovuksissa). Söimme pientä lounasta ja lauloimme 54. hääpäiväänsä juhlivalle parinkunnalle, Eerolle ja Raunille Svatba-laulun (Häät).

Melnikistä jatkoimme matkaa pitkin mutkittelevaa tietä, näimme hiekkakivipyramidit ja pysähdyimme urhean taistelijan Jane Sandanskin haudalla, jossa lauloimme Janelle tehdyn laulun, jonka aikana moni silmä kostui, myös autonkuljettajamme, Tranulin. Kävimme myös Rozhenin luostarissa, jossa erittäin asiantunteva opas kertoi kirkosta ja luostarista ja ihmeitä tekevän ikonin tarinan. Ikonin kopio on luostarin kirkossa.
Illalla Sandanskissa uinnin ja saunomisen jälkeen menimme syömään paikalliseen mehanaan eli kansallistyyliseen ravintolaan ja lopuksi kokoonnuimme oman hotellin ravintolaan laulamaan yhdessä orkesterin ja laulusolistin kanssa. Jovano, Makedonsko devoitshe, Liljano mome ja lopuksi Ellimaija lauloi upeasti Rada Radomirkan ja me olimme mukana kertosäkeessä.

Lauantaiaamuna 4.6. oli vuorossa kiertomatkamme pisin ajomatka Sandanskista Ruusulaaksoon, noin 300 km. Matka alkoi Simitlin kautta, Pirin ja Rila vuoristojen välistä Razlogiin, josta on kotoisin partisaanitaistelija Nikola Parapunov, Imala majka -laulun ylistämä sankari. Kaupungissa toimii hänelle nimetty peruskoulu. Jakorudan jälkeinen Jundolan kukkula on hyvä taukopaikka. Mauri, meidän verraton oppaamme, luki lasten lausumia ja hauskoja juttuja matkan nähtävyyksien lomassa. Kuulimme mm. että Velingrad on nopeasti kasvava kylpylä-kaupunki, jonka asukasluku on noussut viimeisen 30 vuoden aikana yhdeksästä tuhannesta asukkaasta kolmeenkymmeneen tuhanteen. Alueella on n. 70 lähdettä, joiden + 31 - + 70 asteista vettä pulppuaa maan pinnalle yhteensä 10,000 litraa/min.” Pazardzikin jälkeen ohitimme Plovdivin, käännyimme kohti pohjoista ja Balkan vuoristoa. Perillä Ruusulaaksossa majoituimme ensimmäiseen vapautussodan jälkeen perustettuun bulgarialaiseen kaupunkiin Pavel Banjaan.

Iltapäivällä kolmen tienoilla saavuimme perille ja varaamamme pienehkö Markoni-hotelli oli vaihtunut upouuteen Sevtopol-hotelliin. Tämän kaupungin keskuspuistossa on yksi viidestä äskettäin avatuista suomalaisten sotilaiden muistomerkeistä, joita puheenjohtajamme sai olla avaamassa yhdessä Suomen Sofian suurlähettilään Kauko Jämsenin kanssa. Ruokailun jälkeen laulettiin 3 henkisen upeaäänisen orkesterin kanssa koko ilta ja tanssittiin, tutustuttiin sofialaisiin. Heli säesti kitaralla ja me lauloimme Liljanon, pötnikö sviden jne… aina sulkemiseen asti 23.00.
Olimme ottaneet selvää, että Ruusujuhlien paraatikulkue olisi viereisessä Kazanlökin kaupungissa seuraavana päivänä puolen päivän aikaan. Varsinainen kulkue alkoi 12.00. Lähes kaikki Ruusulaakson kylät ja kaupungit, koulut, laitokset ja yritykset olivat mukana paraatikulkueessa. Luonnollisesti musiikkia ja tanssia. Hiukan sadetta kulkueen väliin ja sitten toriaukiolla ohjelmaa ja horo-tanssia useissa letkoissa aina sateen alkamiseen asti. Tori lainehti ja paikalliset vain tanssivat.
Palattuamme Pentti ilmoitti Infosta heidän huoneessaan klo 16.00. Yllätys lohileivät, ruisleipää suolalohella, valkoviiniä, taateleita, aprikoosia viikunoita pähkinöitä ja kanapeet. Tuli varmaan monella koti-ikävä. Illalla rentouduimme uiden, saunoen ja syöden mukavan musiikin tahdissa.

Maanantaina nousimme Shipkan kylään ja tutustuimme kultakupoliseen muistokirkkoon, jatkoimme nousua Shipkan solaan ja sen tornimaiselle muistomerkille. Maistelimme puhvelinmaidosta tehtyä paksua jugurttia ja hunajaa. Laskeuduimme Balkanin pohjoisrinnettä alas Etöran museokylään ja teimme Gabrovon kiertoajelun (kiersimme liikenneympyrän). Gabrovo on Bulgarian Laihia ja siellä pidetään vuosittain huumorin ja satiirin festivaalit. Drjanovon luostarin jälkeen saavuimme Veliko Törnovoon, toisen Bulgarian valtakunnan aikaiseen pääkaupunkiin. Hotellimme oli sosialismin aikana paikkakunnan paras hotelli, joka oli kyllä kärsinyt niin ulkoisen olemuksen kuin palvelunkin osalta tänä päivänä. Jantra-joki tekee mutkia juuri kaupungin kohdalla ja lähes hotellimme alla. Talot ovat kauniita rinteellä vanhassa kaupungissa. Taiteilijat maalaavat mielellään Veliko Tarnovoa. Illalla söimme oman hotellin Mehanan terassilla.

Tiistaina ihmettelimme kaupungin toria ja teimme kiertoajelun Sveta Goran kukkulalla, kuvasimme kaupunkia ja läheisiä Tsarevetsin ja Trapezitsan kukkuloita. Ajoimme myös Arbanasin kylään ja pistäydyimme vasta-avatussa linnanmuotoisessa ravintolassa.

Keskiviikkona 9.6 ajoimme kohti Mustaa merta. Pysähdyimme Shumenin keskustassa ostoksille ja ennen Varnaa katselimme Kivistä metsää ja pian olimmekin Kultahietikolla hotelli Perlan edessä. Kiitimme loistavaa kuljettajaamme Tranulia ja anoimme hänelle Suomesta tuodut lahjat.

Torstaina pidimme kaikki vapaapäivän. Osa meni kyläilemään Varnaan, osa oli rannalla ja altaalla, jotkut hoidattivat itseään. Kuorolaiset kävivät tutun varnalaisen naiskuoron juhlakonsertissa.

Erillisen yhteisen bussiretken teimme Burgasiin ja Drakan kylään perjantaina. Vierailimme avustuskohteessamme Kodzakafalijan orpokodissa, tapasimme 3 kasvattajaa ja n. 20 lasta. Oli koulujen päättäjäisjuhlat ja osa lapsista oli vielä kouluissaan. Veimme tuliaiset ja kasvattajat jakoivat tavarat oman ryhmänsä lapsille. Tutustuimme huoneisiin, keittiöön ja ruokasaliin, jotka oli kunnostettu osastomme vapaaehtoisten Latukahvilassa ja muissa toiminnoissa kerätyin varoin. Lapsia on tällä hetkellä enää alle 40. Tapasimme heistä Stefka –tytön, Georgi –pojan ja johtajan Jordanin syyskuun puolessavälissä Kemissä kun vietimme seuramme 30 -vuotista juhlaa. Kaiken kaikkiaan kiertomatkamme sujui hyvin ilman ongelmia ja useat olivat sitä mieltä, että matka oli heidän paras tekemänsä matka.

Kemin seudun osaston kiertomatkalaiset

ALKUUN

ALKUUN

ALKUUN

ALKUUN