BULGARIAN VIESTI - Suomi-Bulgaria seuran jäsenlehti

Bulgarian viesti kertoo Bulgarian kulttuurista, taloudesta, historiasta, yhteiskunnallisista kysymyksistä, matkailusta - Bulgariasta ennen ja nyt. Lehdessä julkaistaan myös seuran jäsenosastojen kuulumisia ja tapahtumia. Lehteä toimitetaan jäsenistölle, mutta myös ministeriöille, kulttuuriyhdistyksille ja liike-elämän edustajille Suomessa ja Bulgariassa.

Toimitus

Ilkko Suvilehto, vastaava päätoimittaja, e-mail: bgtoimitus@yahoo.com
Maj-Lis Lehessalo,  taitto, GSM 0400 900433, e-mail: mikki@lehessalo.com
Ritva Särkisilta, toimittaja, GSM 040 5389266, e-mail: ritvasarki@gmail.com

Painopaikka:      Multiprint, Helsinki 2012

Bulgarian Viesti 2/2012 sisältö (aiemmat Bulgarian viestit)
Kansojen vaellusta, päätoimittaja Ilkko Suvilehto
Kohti kesää mennään, puheenjohtaja Tapani Salonen
Entisellä johdolla, Ritva Särkisilta
Pohjoismaiset sijoittajat kiinnostuivat Bulgariasta, Ritva Särkisilta
Ehdotus uudeksi suurlähettilääksi/Predlozhenie za nov poslanik, Ilkko Suvilehto
40 vuotta bulgariankielen opetusta/40 godini prepodavane na balgarski ezik v Helzinki, Jouko Lindstedt
Bulgarian opetusta tauon jälkeen! Ritva Särkisilta
Munia maalaten ja pääsiäisherkkuja nauttien, Ritva Särkisilta
Kulttuurien törmäys? Ilkko Suvilehto
Tuskan leipää, Ritva Särkisilta
Suomen Kaartin tarkk’ampujia Bulgariassa 1877-1878, Juhani Rautio
Shakin Euroopan mestaruusturnaus Plovdivissa, Jorma Kekki


Tekijänimin julkaistut artikkelit edustavat kirjoittajiensa näkemyksiä. Toimitus pidättää itsellään oikeuden lyhentää ja muokata artikkeleita kirjoittajan suostumuksella.
 Kansojen vaellusta

Tutustuin äskettäin 33-vuotiaaseen, Suomessa neljä vuotta asuneeseen bulgarialaisnaiseen. Hänellä on hyvä ja erittäin vastuullinen työpaikka täällä. Kysyin, käykö hän usein Bulgariassa. ”Mahdollisimman harvoin”, hän sanoi, ”muuten sekoaisin koti-ikävästä”.
Käsittääkseni bulgarialaisten määrä Suomessa on kasvanut viimeisten parin vuoden aikana. Espanjassa ja Kreikassa on paljon bulgarialaisia työläisiä, ehkä työttömyyden raju nousu näissä maissa saa heidät liikenteeseen ja moni tulee harkitsemaan muuttoa takaisin kotiseuduilleen?
Kevät on tuonut tullessaan etniset kerjäläiset kaduille. Tapasin erään heistä Kampin linja-autoasemalla 4.5.2012. Tummaihoinen, noin viisikymppinen nainen osoitti minua ja tuttavaani kohti anovasti kämmenpohjaansa, jossa oli 50 senttiä. Sanoin bulgariaksi ”Työtä te tarvitsette!”. Hetken yllättyneen hiljaisuuden jälkeen kävimme pienen keskustelun; en kuitenkaan antanut rahaa hänelle, koska muistan suomalaisen iltapäivälehden naisreportterin artikkelin kerjäämisestä Helsingin kaduilla. Hän oli itse asettunut kerjäämään ja saanut kohtuuliset päivätulot. Vaikka eri lehtimiehillä on erilaiset arviot kerjäläisten ansioista, en näe syytä kannustaa ketään tuohon ammattiin. Bulgariassa kerjääminen ei ole sallittua.
Euroopan maat pyrkivät käsittääkseni tekemään parhaansa kouluttaakseen ja integroidakseen romanivähemmistönsä yhteiskuntaan. Mielestäni romanit puolestaan pelkäävät kulttuuri- ja kieli-identiteettinsä rapautuvan liiallisesti integroitumisesta, koska heillä ei ole omaa kirjakieltä, joka ylläpitäisi heidän identiteettiään pysyvämmältä pohjalta. Helppo tehtävä ei liene myöskään uuden kirjakielen luominen eri romanimurteista, vaikka näin on onnistuttu tekemään Slovakiassa vuonna 2008. Etniset jännitteet ovat kuitenkin Bulgariassa vahvat, joten tuskin tästä olisi kokeilumielessä haittaa. Vaikka kouluja käydään enemmistökansallisuuden kielellä, voinee kirjoitetun romanikielen opetuksella olla pidemmällä aikavälillä pehmentävä vaikutus oletettuun kulttuurilliseen itsesuojelu-refleksiin. Jos kahdelle kielitieteilijälle maksettaisiin jonkun kansainvälisen kehitysrahaston tai tutkimussäätiön (näitä riittänee) varoista kolmen vuoden tutkijanpalkka tähän tarkoitukseen, se tuskin rasittaisi valtion budjettia. Pöllömmistäkin aiheista on varmaan kirjoitettu väitöstöitä. Kyse lienee siitä, onko asian suhteen kiinnostuneisuutta puolin ja toisin.

Ilkko Suvilehto

ALKUUN
 Kohti kesää mennään

Monella kesäloma siintelee ajatuksissa. Toiset kiertävät Suomen niemeä, joillakin onnekkailla on luvassa ulkomaanmatka.

Ryhmä suomalaisia Bulgarian ystäviä on lähdössä sotahistorialliselle kiertomatkalle vanhoille taistelupaikoille. Hyvää ja antoisaa reissua Teille onnekkaille. Jännityksellä odotan matkakuulumisia.

Seuran uusi hallitus on aloittanut toimintansa ja järjestäytynyt. Kokoustimme hiljattain kulttuurikeskus Caisassa, josta on tullut eräänlainen seuramme kotipesä. Samalla keskusteltiin seuramme tiedotusstrategiasta ja lehden sisällöstä.

Tämän vuoden toiminta huipentuu seuramme 60 v. juhlaan, joka on tarkoitus järjestää Karjala-talolla. Varmuuden vuoksi sanon, että allekirjoittaneen karjalaiset sukujuuret eivät vaikuttaneet paikan valintaan.

Toivotan kaikille oikein hyvää kesää. Vieteään laatuaikaa hyvän lukemisen merkeissä.

Tapani Salonen
ALKUUN
  Entisellä johdolla

Tapani Salonen jatkaa Suomi – Bulgaria -seuran puheenjohtajana ja Martti Salminen 1. ja Kirsti Stojanow 2. varapuheenjohtajana.
Myös muut toimihenkilöt jatkavat entisissä tehtävissään, Maija Boshkov varainhoitaja-jäsensihteerinä, jolle jäsenhakemukset ohjautuvat.

Bulgarian Viestiä päätoimittaa Ilkko Suvilehto, jonka vetämään toimitukseen kuuluvat Ritva Särkisilta ja Maj-Lis Lehessalo. Maj-Lis Lehessalo hoitaa myös seuran kotisivuja sekä seuran matkojen järjestelyjä.

Hallituksessa tapahtunut ainoa muutos oli, että syksyllä 2011 Oulun osastoa edustanut, etelään muuttanut Hristo Dantchev edustaa nyt keskusseuraa.

Hallituksen varsinainen jäsen      henkilökohtainen varajäsen
Kari Helaseppä                                  Mirja Kekki
Martti Salminen, Turku                      Taisto Salminen, Turku
Maija Boshkov                                   Raimo Sundvall
Ritva Särkisilta                                  Johanna Hristov
Ilkko Suvilehto                                    Hristo Dantchev
Maj-Lis Lehessalo                             Sirkku Terävä
Oulun edustaja, ilm. myöhemmin     Mauri Tuomivaara, Kemi
Kirsti Stojanow, Valkeakoski           Ali Poskiparta, Pori.

16.4. pidetyn yleisen kokouksen toimintasuunnitelmassa on uutuutena mm. kielenopetus, josta enemmän toisaalla tässä numerossa.


Ritva Särkisilta
ALKUU
 Pohjoismaiset sijoittajat kiinnostuivat Bulgariasta

Pohjoismaiset sijoitukset Bulgariaan lisääntyvät. Eniten sijoituksia on Tanskalla, sitten seuraavat Norja ja Ruotsi, mutta myös Suomi tulee hyvin perässä.
Lisää uusia sijoituksia houkuttelisi se, että infrastruktuuri maassa paranisi ja liiketoimintakulttuuri sekä hallinnon ja politiikan toimintatavat olisivat läpinäkyvämpiä ja ennakoitavampia, arvioivat maassa toimivat pohjoismaiset suurlähettiläät. Bulgarialais-pohjoismaisen kauppakamarin puheenjohtaja nostaa esiin myös tarpeen markkinoida Bulgariaa enemmän.
Tiedot käyvät ilmi Nikola Petrovin Novinite-uutistoimistolle tekemästä pohjoismaisten suurlähettiläiden ja Bulgarialais-pohjoismaisen kauppakamarin puheenjohtajan haastatteluista. Petrov on halunnut selvittää suurlähettiläiden näkemyksiä myös siitä, mitä investointien lisääminen vaatisi.
Liiketoimintakulttuurin erot haittana
Suomen suurlähettiläs Tarja Laitiainen kertoi, että suomalaiset sijoitukset ovat kasvaneet voimakkaasti viimeisen kymmenen vuoden aikana ja potentiaalia lisäämiseen olisi vielä kummassakin maassa. Hän luettelee suomalaishankkeista Amer Sportin suksitehtaan Tšepelaressa, Sanoma Magazinesin tytäryhtiön SanomaBliasakin, joka on Bulgarian suurin aikakauslehtikustantaja, ja Netinfon, joka on johtava digitaalimediayhtiö, sekä Comptelin.
Bulgarian kustannustaso on kilpailukykyinen ja liikenne sekä tietoliikenneinfra ovat kehittyneet merkittävästi viime vuosikymmenen aikana, mutta ongelmiakin on. Avainkysymyksiä lisäsijoitusten tiellä ovat liiketoimintakulttuurin erot. Hallinnossa ja organisaatioissa on epäammattimaisia asenteita ja läpinäkyvyyden puutetta ja hallituksen politiikassa ennakoimattomuutta – esimerkiksi veropolitiikan muutokset voivat olla isompi asia kuin verotuksen taso. Joillakin aloilla on puutetta myös alihankkijoista.
Suomella olisi tarjottavana asiantuntemusta mm. energiatehokkuuden alalla, e-hallinnossa, kierrätyksessä ja vedenkäsittelyssä.
Investoijien houkuttelemiseksi ei hänen mukaansa riitä pelkkä halpa kustannustaso, tarvitaan myös kehittynyttä infrastruktuuria, läpinäkyvää ja ennakoitavissa olevaa toimintakulttuuria hallinnossa. Pienen ja keskisuuren yritystoiminnan kehittäminen ja aktivointi erilaisilla ohjelmilla toisi myös lisää potentiaalisia kumppaneita.

Infrastruktuuriin parannuksia

Tanskan suurlähettiläs Kaare Janson kehuu Bulgarian suotuisaa yritysympäristöä, minkä mm. Tuborg- ja Carlsberg-panimot sekä energia-, vesihuolto- jne. -ratkaisuja tarjoava Danfoss-ryhmä ovat huomanneet.
Hänen mukaansa investointien lisääminen vauhdittuisi, jos maan infrastruktuuria parannettaisiin.
Norjan suurlähettiläs Tove Skaarstein kertoo Norjan hoitavan maiden välistä talousyhteistyötä ja tukea ei-EU-maana ETA:n ja Norway Grant-organisaation kautta. Norjalaisinvestoinneista suurin on Dyno Nobel Asa, Bulgarian johtava räjähdeteollisuus- ja -palveluyritys. Skaarstein näkee sijoitusten lisäämismahdollisuuksia, joita voivat luoda maan kustannustaso, poliittinen ja taloudellinen vakaus, maantieteellinen sijainti ja halpa kustannus- ja verotustaso.

Parempaa markkinointia, ammattitaitoisen työvoiman saatavuutta

Bulgarialais-pohjoismaisen kauppakamarin sivuilta näkee, että ruotsalaisyrityksistä Bulgariassa ovat mm. Saab, ABB ja Ericsson. Myös kauppakamarin puheenjohtaja Göran Svensson on Ruotsista. Hän toteaa, että pohjoismaisten investointien taso Bulgariassa riippuu monista asioista. Pelkällä veropolitiikalla ei houkutella ulkomaisia investoijia, oikeusjärjestelmän pitää toimia tyydyttävästi ja myös infrastruktuurilla on iso merkitys. Samoin koulutus ja ammattitaitoisen työvoiman saatavuus ovat tärkeitä, ja hallinnollisten menettelyjen pitää olla toimivia.
Svensson haluaa nostaa esiin myös Bulgarian markkinoinnin ulkomailla. Sitä pitäisi lisätä, ja hänen mukaansa asialle pitäisi ryhtyä sekä bulgarialaisten että paikallisten organisaatioiden. On tärkeää, että sijoituksia suunnittelevilla on yksityiskohtaista tietoa maan eduista ja varjopuolista ja suunnitelmat perustuvat todellisuuspohjaisiin analyyseihin.


Englanninkielinen juttu kokonaisuudessaan osoitteessa: http://www.novinite.com/view_news.php?id=137023

Uusiutuvaa energiaa ja jätehuoltoa

Kauppakamarin sivuilta voi lukea, että kevään teemoja ovat olleet erityisesti energiatehokkuus, uusiutuva energia, kierrätys ja vesihuolto – teemoja, joita suurlähettiläs Laitiainenkin edellä piti tärkeinä.
Maaliskuussa aiheesta oli järjestetty Sofiassa kansainvälinen foorumi, jonka tarkoituksena oli edistää erityisesti näiden alojen investointeja ja kehittämistä. Huhtikuussa Sofiassa pidettiin konferenssi ja näyttely jätehuollosta ja kierrätyksestä.
Vuodelta 2009 valmistuneiden kauppatilastojen mukaan Bulgarian pohjoismaisessakin kauppavaihdossa oli sinä vuonna tapahtunut notkahdus. Bulgarian vienti kaikkiin muihin maihin paitsi Ruotsiin oli laskenut 20-40%, vienti Ruotsiin oli kasvanut 11,8%. Bulgarian tuonti pohjoismaista oli 42 % suurempi kuin vienti sinne.
Kauppakamarin sivustolta aiheista voi lukea lisää: http://www.bg-nord.org/index/index/lang/en
 

Ritva Särkisilta

ALKUUN

 Ehdotus uudeksi suurlähettilääksi
Bulgarian Ulkoministeriö ehdottaa Lyubomir Todorovia maan tulevaksi suurlähettilääksi Suomeen.
Todorov on syntynyt 12. kesäkuuta 1958 Sofiassa. Hän on valmistunut Kiovan yliopistosta koulutusalanaan kansainväliset suhteet, lisäksi hän on suorittanut syventäviä opintoja Leedsin yliopiston Kansainvälisten suhteiden instituutissa.
Todorov on aloittanut Ulkoasiainministeriön palveluksessa vuonna 1985, harjoittelevana attaseana Protokollaosastolla. Sen jälkeen hän on vastannut UM:n yhteiskuntasuhteista sekä Bulgariaan akkreditoitujen lehtimiesten avustamisesta. Hän on ollut asiantuntija-maavastaavana Norjan ja Islannin suuntaan sekä konsulisuhteiden asiantuntijana Keski-Euroopan ja Yhdysvaltojen suuntaan. Vuosina 1996 – 1997 Todorov on työskennellyt Ulkomaan kauppapolitiikka- osastolla, jossa hän on vastannut monenkeskisestä yhteistyöstä YK:n ja Etyj:n kanssa sekä edustanut Bulgariaa Etyj:n tarkastelukokouksessa Wienissä vuonna 1996. Vuosina 2000-2003 hän on ollut asiantuntija-maavastaavana Ison-Britannian suuntaan. Vuonna 2008 hän on saanut täysivaltaisen ministerin arvon ja on tarkkaillut konflikteja Gruusiassa, Moldovassa sekä Armenian ja Azerbaidzhanin välillä. Vuonna 2009 hänet on nimitetty 1. luokan vanhemmaksi diplomaatiksi ja hän on toiminut ”Euroopan valtiot”-osaston päällikkönä. Vuodesta 2010 tähän hetkeen asti hän on toiminut osastopäällikkönä Bulgarian Ulkoministeriön ”Euroopan maat”- Pääosastossa.
Lyubomir Todorov on työskennellyt Bulgarian suurlähetystöissä Oslossa, Tel Avivissa ja Ammanissa; Bulgarian Pysyvässä edustustossa YK:ssa, Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö Etyj:ssä ja muissa kansainvälisissä järjestöissä Wienissä.
Todorov hallitsee englannin ja venäjän kielet, käyttää ranskan kieltä.
 

предложение за HOB посланик
Любомир Тодоров е предложен за извънреден и пълномощен посланик на
Република България в Република Финландия
Роден е на 12 юни 1958 г. в София. Завършил е специалност „Международни
отношения” в Киевския университет и е специализирал в Университета в Лийдс в
Института по международни отношения.
В Министерството на външните работи постъпва през 1985 г. като стажант-аташе в
Дирекция „Единен държавен протокол”. Последователно отговаря за връзките на
Министерството с обществеността и за оказване съдействие на чуждестранните
журналисти, акредитирани в страната, бил е референт за Норвегия и Исландия и
експерт по консулски отношения със страните от Централна Европа и САЩ. В периода
1996 - 1997 г. работи в управление “Външноикономическа политика “, където отговаря
за многостранното сътрудничество с ООН и ОССЕ и представлява България на
срещата-преглед на ОССЕ във Виена през 1996 г. От 2000 г. до 2003 г. е референт за
Великобритания. През 2008 г. получава ранг пълномощен министър и наблюдава
конфликтите в Грузия, Молдова и между Армения и Азербайджан, а през 2009г. е
назначен за старши дипломатически служител I-ва степен и изпълнява длъжността
началник на отдел „Европейски държави”. От 2010г. до настоящия момент е началник
отдел в Дирекция „Европейски страни” в МВнР.
Любомир Тодоров е работил в Посолствата на България в Осло, Тел Авив и Аман, в
Постоянното представителство на страната ни към ООН, ОССЕ и други международни
организации във Виена.
Владее английски и руски, ползва френски език.
Lähde: Bulgarian Ulkoministeriön verkkosivut osoitteessa http://www.mfa.bg/content/2012/3/28/CV_ambassadors_28_03_12.pdf

Kääntänyt ja koostanut Ilkko Suvilehto

ALKUUN

 40 години преподаване на български език

40 години преподаване на български език в Хелзинкския университет
Началото на финландската научна българистика може да се изведе още от статията „Тюркско-болгарское летосчисление“ („Прабългарското летоброене“, 1913) от първия професор по славянска филология в Хелзинкския университет Й. Ю. Микола (Jooseppi Julius Mikkola, 1866–1946). После и други финландски слависти, както например Валентин Кипарски и Георг Чернохвостов, се занимават с въпроси на българската история и със старобългарския език. Първите проучвания върху съвременния български език биват обнародвани през 70-те години на миналия век от Юка Хюркянен (Jukka Hyrkkänen, 1942–1981). По това време, през 1972 г., започва и редовното преподаване на българския език в Хелзинки, когато първият гост-лектор пристига от България. Това беше литературоведът Георги Вълчев (1926–2006), който стана и голям приятел на Финландия в България и член-кореспондент на Финландското книжовно дружество. След него като лектор работи Борис Парашкевов, който по-късно преведе на български прочутия финландски роман „Синухе Египтянина“ на Мика Валтари. И аз бях сред неговите студенти. През 1985 г. защитих първата във Финландия докторска дисертация по български език.
След Парашкевов като лектори работиха Елена Тодорова, Татяна Шамрай, Албена Попова, Никола Куков и Катина Бончева. След 25-годишно съществуване през 1997 г. лекторатът беше закрит поради бюджетни съкращения в университета. Българският език все пак остана сред онези славянски езици, които можеха да се изучават като главен предмет. Преподаваха го като хонорувани преподаватели българи езиковеди, живеещи във Финландия (Атина Нихтинен и Кристина Контканен), заедно с мене. Последната магистърска дипломна работа по български беше защитена през 1995 г. С годините групите студенти, изучаващи български, постепенно намаляха.
От тази година (2012) в учебната програма на Хелзинкския университет повече няма редовни курсове по български език. В този смисъл четиридесетгодишната традиция сега се прекратява. Но в момента аз все пак ръководя дипломни работи и докторски дисертации и по такива славянски езици, които не се преподават редовно в Хелзинки, включително и работи на няколко млади българисти, които сами са усвоили езика по различни начини. И така традицията на финландската българистика още се запазва.

Йоуко Линдстет

40 vuotta bulgarian kielen opetusta

40 vuotta bulgarian kielen opetusta Helsingin yliopistossa
Suomalaisen bulgaristiikan historia voidaan aloittaa venäjänkielisestä artikkelista “Тюркско-болгарское летосчисление” (Turkkilaissukuisten bulgaarien ajanlasku, 1913), jonka julkaisi Helsingin yliopiston ensimmäinen slaavilaisen filologian professori Jooseppi Julius Mikkola (1866–1946). Hänen jälkeensä muutkin suomalaiset slavistit, kuten Valentin Kiparsky ja Georg Tschernochvostoff, käsittelivät Bulgarian historian ja muinaisbulgarian kielen (eli muinaiskirkkoslaavin) kysymyksiä. Ensimmäiset tutkimukset nykybulgariasta julkaisi 1970-luvulla Jukka Hyrkkänen (1942–1981). Samalla vuosikymmenellä, vuonna 1972, alkoi myös bulgarian kielen säännöllinen opetus Helsingissä, kun yliopistoon saatiin ensimmäinen vieraileva lehtori Bulgariasta. Hän oli kirjallisuudentutkija Georgi Văltšev (1926–2006), josta tuli Bulgarian tunnetuimpia Suomen-ystäviä ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjeenvaihtajajäsen. Hänen jälkeensä lehtorina toimi germanisti Boris Paraškevov, joka myöhemmin käänsi bulgariaksi muun muassa Sinuhe egyptiläisen. Minäkin olin hänen oppilaitaan. Vuonna 1985 väittelin ensimmäisenä suomalaisena bulgarian kielen alalta.
Paraškevovin jälkeen vierailivan lehtoreina toimivat vuorollaan Elena Todorova, Tatjana Šamrai, Albena Popova, Nikola Kukov ja Katina Bontševa. Mutta 25 vuoden ikään ehtinyt lehtoraatti lopetettiin vuonna 1997 lama-ajan budjettileikkausten vuoksi. Bulgarian kieli jäi kuitenkin tutkintovaatimuksiin yhdeksi slavistiikan opiskelijan mahdolliseksi pääkieleksi. Sitä opettivat Suomessa vakituisesti asuvat bulgarialaiset kielentutkijat Atina Nihtinen ja Christina Kontkanen minun avustuksellani. Viimeinen pro gradu -työ bulgarian kielen alalta hyväksyttiin 1995, ja vuosien myötä bulgarian kurssien opiskelijamäärät laskivat.
Tästä vuodesta (2012) lähtien Helsingin yliopiston tutkintovaatimuksiin ei enää sisälly säännöllisiä bulgarian kursseja. Siinä mielessä nelikymmenvuotinen perinne nyt päättyy. Mutta minä ohjaan professorina edelleen graduja ja väitöskirjoja sellaistenkin slaavilaisten kielten alalta, joista meillä ei ole säännöllisiä kursseja, ja joukossa on kielen omia teitään oppineiden nuorten bulgaristien töitä. Suomalaisen bulgaristiikan perinne ei siis ole kokonaan katkennut.

Jouko Lindstedt

ALKUUN
 Bulgarian opetusta tauon jälkeen!
Seura tarjoaa ensi syksynä jälleen mahdollisuutta bulgarian kielen opiskeluun. Suunnitelmissa on alkeiskurssi – yhteistyössä Helsingin suomalaisen työväenopiston kanssa - sekä edistyneemmille opiskelijoille tandem-bulgariaa, ts. pari/ryhmätyöskentelyä, jossa äidinkieleltään bulgarialainen ja suomalainen keskustelevat annettujen tehtävien pohjalta sovituin ajoin kieltä vaihtaen. Opettajan ohjauksessa, mutta myös toisiltaan oppien.

Alkeiskurssi järjestetään Meilahden yläasteen tiloissa ilta-aikaan, että mahdollisimman monella olisi mahdollisuus osallistua. Asiasta kiinnostuneet, seuratkaa sekä seuramme sivuja että työväenopiston tiedotusta!
Kielikursseihin on tullut mahdollisuus, kun on löytynyt syntyperäinen opettaja, ammattipedagogi, jolla on kokemusta kielenopetuksesta ulkomaalaisille. Ralitsa Petrunova on toiminut Sofian yliopiston suomenkielen lehtorina ja nyt kevätlukukauden opettanut Helsingin yliopistossa suomea ulkomaalaisille. Hän jatkaa siellä myös syyslukukaudella, mutta ohjelmaan mahtuu seuran kaavailemaa opetustakin.
Seuralta on aika ajoin kyselty bulgarian kielen kursseja, koska niitä ei tällä hetkellä järjestetä missään. Edes yliopistolla ei nykyisin ole tarjolla bulgarian opetusta.

Sofian yliopistosta Helsingin yliopistoon
Ralitsa Petrunova on Sofian yliopiston kasvatteja. Sofian yliopisto palkkasi aikoinaan syntyperäisiä lehtoreita Suomesta, joiden opetusta hänkin nautti. 80-luvun lopulla hän tuli ensimmäisen kerran kesäiselle kielikurssille Kuopioon ja sen jälkeen oli kursseilla Lappeenrannassa ja Jyväskylässä. Graduaan varten hän oli Suomessa kolmen kuukauden jakson.
Sittemmin Ralitsa Petrunova opetti kahdeksan vuotta suomea Sofian yliopistossa. Nyt Helsingin yliopistossa hänellä on oppilainaan Suomeen opiskelemaan tulleita ulkomaalaisia.

Tätä edellinen pidempi vierailu, gradun tekoaika, ajoittui loka- joulukuulle – eli sään puolesta kurjimpaan mahdolliseen aikaan, mistä häntä etukäteen varoitettiinkin. Mutta aika meni pääasiassa kirjoja tutkiessa ja havaintoja kirjatessa. Gradun aiheena olivat slaavilaiset lainasanat suomessa. Niitähän on kieleen tullut useana eri kerroksena. Vanhinta kerrosta edustaa ”lusikka”, joka on mahdollisesti bulgarialaista alkuperää, sanoo Ralitsa. Kristinuskon tulo toi aikanaan yhden kerroksen slaavilainoja lisää, Venäjän vallan aika 1800-luvulla toisen.
Ralitsa ei ole aiemmin ollut Suomessa kesäkuussa ja odottaa nyt juhannuksen kokemista kokolla veden äärellä. Toinen suomalaisiin vesiin liittyvä innostus hänelle on ollut melominen, jonka hän oppi Jyväskylässä.

Asuntopula yllättää
Yllättääkö Suomessa vielä jokin asia? Ensimmäisillä vierailuilla monikin asia, nyt harvemmin tulee eteen uutta. Suomi ja suomalaiset muuttuvat kaiken aikaa, mutta niin myös Bulgaria ja bulgarialaiset. Tammikuussa Ralitsa kuuli bussipysäkillä kahden suomalaisen keskustelun. Miehet valittelivat sitä, että joka vuosi talvi tulee liikenteessä yllätyksenä. Ralitsa hämmästyi, Bulgariassa on tapana valittaa, että talvi tulee joka vuosi yllätyksenä, mutta että pohjoisessa Suomessakin!
Parhaillaan Ralitsa etsii asuntoa sillä nykyinen on väliaikainen. Helsingin vuokra-asuntopula on yllättänyt. Sofiassa löytää kyllä asunnon, jos pystyy maksamaan vaaditun hinnan. Suomessa ei edes niin. Hän kertoo menneensä ilmoituksen perusteella asuntoesittelyyn, jonne oli tullut niin paljon ihmisiä, että jono kiemurteli alempiin kerroksiin saakka.

Bulgarialaista oppimateriaalia
Ralitsa Petrunova matkustaa heinäkuussa Sofiaan ja palaa syyskuuksi Helsinkiin. Sovimme, että hän hankkii Sofiasta opiskelumateriaalia kursseja varten. Materiaalia monistetaan sitten syksyllä tarpeen mukaan.
Valittelen sitä, että WSOY ei ole pitkiin aikoihin ottanut uutta painosta loppuunmyydystä Irma Timosen toimittamasta mainiosta Suomi-bulgaria-suomi –taskusanakirjasta. Ralitsa huomauttaa, että tilannetta auttavat nettisanakirjat kuten vaikkapa www.sanakirja.org , jossa yhtenä kielenä on bulgaria.
R.S.

ALKUUN
 Kulttuurien törmäys?

Suomen Kansallisteatteri on avannut kahvionsakin kulttuuritapahtumille. Kävin siellä maaliskuussa kuuntelemassa M.A. Nummisen ja Pedro Hietasen konserttia harvapäiselle yleisölle. Paloin halusta kysyä maestrolta, mitä hän oli soittanut Bulgariassa musiikkifestivaaleilla Suomen edustajana vuonna 1968. Olin näet lukenut aiemmin, että hänet oli poistettu lavalta siellä epätavallisen esitystyylinsä vuoksi.
Jäin odottamaan artistia esityksen jälkeen ja lopulta sainkin vastauksen kysymykseeni. Numminen oli laulanut aluksi saksalaisia liedejä ja esittänyt lopuksi elektronista musiikkia. Loppuaika festivaaleista olikin hänen sanojensa mukaan sujunut riehakkaasti Mustan meren rannalla juhliessa, kuten nuoren miehen kuuluukin.
Mitään sen kummempia johtopäätöksiä kulttuuriemme erilaisuudesta en voinut tehdä, sillä Nummisen monet nykypäivän valossa viattomilta tuntuvat laulut olivat sisältönsä vuoksi Suomen Yleisradionkin esityskiellossa vuosikymmeniä.
Voin vain kuvitella sen ajan bulgarialaisyleisön ihmetystä Nummisen ottaessa lavan haltuun. Perehdyin kuitenkin lisää minua kiehtovaan aiheeseen ja osoittautui, että reaktioon oli ehkä ymmärrettävätkin syynsä. Katsoin Ylen Elävä arkisto- sivustolta, vanhan videon esitetystä elektronisesta kappaleesta. Siteeraan sivustoa: ”Erkki Kurenniemi valmisti M. A. Nummisen pyynnöstä elektronisen härvelin, jonka aikaansaama meteli tyhjensi Sofian suuren sirkuksen katsomon vuonna 1968.
Sähkökvartetti-soitin oli maailman ensimmäinen kollektiivisesti operoitava elektronisoitin. (...)Yhtyeellä oli ainoastaan yksi kappale, Kaukana väijyy ystäviä, jonka pituus vaihteli tarpeesta riippuen.
Ystäväpiiriin kuuluneen Ilpo Saunion ansiosta ryhmä pääsi mukaan Sofian kansainvälisille nuorisofestivaaleille vuonna 1968. Siellä järjestäjät keskeyttivät sen korviaraastavan esityksen. Numminen muistelee tapausta edelleenkin "suurimpana kansainvälisenä menestyksenään".”
Esitettyyn kappaleeseen ja Nummisen kertomukseen tapahtumista voi halutessaan tutustua http://www.yle.fi/elavaarkisto -osoitteen kautta kirjoittamalla hakusanaksi ”sähkökvartetti”.
Myös lehtemme toimittaja Ritva Särkisilta on ollut vuonna 1968 paikan päällä Sofiassa katsomassa esitystä.

Ilkko Suvilehto

ALKUUN
 Tuskan leipää

Näen hänet selvästi. Kolmevuotiaan pojan. On nukahtanut tyhjän jauhosäkin päälle myllyn pihalla. Jokin raskas koppakuoriainen pörrää matalalla hänen ylitseen ja vie häneltä unen.
Poika raottaa kevyesti silmiään, häntä nukuttaa vielä, hän ei tiedä missä on…
Raotan vain kevyesti silmiäni, minua nukuttaa vielä, en tiedä missä olen. Jossain ei-kenenkään maassa unen ja valveen välissä. On iltapäivä, se myöhäisen iltapäivän ajattomuuden hetki. Myllyn tasainen jyly. Ilma on valkoisena jauhonpölystä. Kutiamisen tunnetta iholla, haukotus, venyttelyä. Kuuluu ihmisten puhetta, rauhallista, monotonista, keskittynyttä. Joitakin irroitettuja rattaita, puolet täynnä säkkejä, kaikki sen valkean pölyn peitossa. Aasi laiduntaa lähistöllä lieka jalassaan.
Vähitellen uni haihtuu kokonaan. Tänään aamupimeällä he tulivat myllylle, äidin ja kolmen sisaren kanssa. Hän halusi auttaa säkkien kanssa, mutta ei annettu. Sitten hän nukahti. Ne ovat jo varmaan valmiita, saaneet kaiken tehdyksi ilman häntä. Hän nousee ja katselee ympärilleen. Niitä ei näy missään lähistöllä. Ensimmäiset pelon liikahdukset, vielä huomaamattomat, hiljaiset, vain äkkiä hulmahtava ennakkoaavistus. Ketään ei näy, ovat varmaan sisällä tai myllyn toisella puolella tai nukkuvat varjossa rattaiden alla.
Ei näy rattaitakaan. Vaaleansinisiksi maalattuja rattaita, joissa on kukonkuva takana.
Ja silloin pelko tulvahtaa häneen, täyttää hänet, niin kuin pieni juomaruukku täyttyy kaivolla, vesi nousee, työntää ilman ulos ja valuu yli. Pelko virtaa liian vahvana hänen kolmevuotiaaseen ruumiiseensa ja täyttää sen, kohta ei jää yhtään ilmaa. Ei voi edes parahtaa. Itku vaatii ilmaa, itku on syvä, äänekäs pelon uloshengitys.
Mutta vielä on toivoa. Juoksen sisään myllyyn, melu on oikein voimakasta ja siellä liikehditään kiireesti, kaksi valkoista jättiläistä kaataa jyviä myllyn kitaan, kaikki on valkoisen usvan peitossa, valtavat hämähäkinverkot nurkissa notkuvat jauhosta, yksi auringonsäde tunkeutuu korkeasta rikkinäisestä ikkunasta ja säteen pituudessa voi nähdä jättimäisen hiukkasleivän. Äitiä ei ole täällä. Eikä ketään sisarista. Isokokoinen säkin ylle kallistunut mies ei juuri kiinnitä häneen huomiota. Häntä tiuskitaan menemään ulos, hän on tiellä.
Äiti?
Ensimmäinen huuto, ei oikeastaan edes huuto, nousee kysyvänä loppua kohti.
Äitii?
Lopun i:n kimeys kasvaa, sillä hätäännyskin kasvaa.
Äitiii…Äitiiiiiiiiii…
Kysymys on jo hävinnyt. Epätoivoa ja raivoa, vähän raivoakin. Mitä vielä on sisällä. Hämmästystä. Miten voi olla? Äidit eivät hylkää lapsiaan. Se ei ole oikein. Sellaista ei tapahdu. Hylätty on sana, jota hän ei vielä tunne. En tunne. Sanan puuttuminen ei poista pelkoa, päinvastoin, kasaa sitä vielä enemmän, tekee sen vielä mahdottomammaksi kestää, sietämättömämmäksi. Kyyneleet alkavat valua, nyt on niiden vuoro, ainoan lohdutuksen. Vaikka pystyy itkemään, pelko ei tyhjene, pelon ruukku on juossut yli. Kyynelet vierivät hänen poskilleen, minun poskilleni, sekoittuvat jauhonpölyyn kasvoilla, vesi suola ja jauhot sekoittuvat surun leiväksi. Leiväksi, joka ei koskaan lopu. Tuskan leiväksi, joka tulee ravitsemaan meitä kaikkina tulevina vuosina. Sen suolainen maku huulilla. Isoisä nielee. Minä nielen. Me kaikki kolme.


Yllä oleva katkelma Georgi Gospodinovin romaanista Tuskan fysiikkaa (Физика на тъгата, Janet 45, 2011) kertoo, mistä tuskasta on kysymys; jokapäiväisestä tuskan leivästä, ihminen on hylätty lapsi. Kirjassa luetellaan myyttisiä vanhempien hylkäämiä lapsia: häränpäinen Minotaurus-lapsi, Hannu ja Kerttu, Pieni tulitikkutyttö, Jeesus.
Romaanin päähenkilöinä ovat kolmen sukupolven miehet. Esipuheessa kirjailija esittelee miehet, isoisän, isän ja pojan, 1913, 1944 ja 1968 syntyneet. Sen viimeinen lause Az sme, minä olemme, kertoo, miten heidän tarinansa yhdentyy, kun se kulkee kirjailijan, nuorimman kautta. Lapsuus, elämä ja tuska kiertyvät yhteen, muotokuvat liukuvat sisäkkäin.

Myllyyn unohdettu maalaispoika pääsee sittenkin kotiin, ankeasta sota-ajasta huolimatta. Hän selviää vielä seuraavastakin sodasta, unkarilaisessa kellarissa pakoillen ja palaa kotiin pienen poikansa luo.
Pojan kautta kirjaan syntyy linkki myös Suomeen, sillä poika pääsee 70-luvulla käymään täällä. Suomesta tulee hänen perheelleen ”se ulkomaa”. Vaivoin hankitut suomentuliaiset kaivetaan pojanpojan lapsuudessa esiin tärkeinä hetkinä. Neljännesvuosisata isänsä jälkeen myös poika matkustaa Suomeen, kirjailijakokoukseen. Ja saa täällä maistaa tuskan leipää, loukkaa jalkansa ja joutuu makaamaan sairaalassa hetkellä, jolloin isä on saanut kotimaassa vakavan diagnoosin.

Romaanissa sekoittuvat monet lajityypit, proosa, runous, elämäkerta, esseistiikka. Rakenteessa voi nähdä myyttisen Minotaurus-lapsen kokeman labyrintin. Labyrintissa tiettyihin peruskokemuksiin palataan aina uudessa kontekstissa, uuden ihmisen kokemina.
Kun Gospodinovin esikoisromaani, 1999 julkaistu Luonnollinen romaani (Естествен роман), sai 13.käännöksensä – venäjäksi – Gospodinovilta kysyttiin Moskovassa, voiko sitä luonnehtia postmoderniksi romaaniksi. – Ei, se on NLO, neidentifitsiran literaturen objekt, tunnistamaton kirjallinen objekti - hän vastasi. NLO – siis UFO bulgariaksi. Siksi voisi luonnehtia tätä viimeisintäkin, joulukuussa julkaistua. Se on omaa, määrittelyistä livahtavaa, mutta intuitiivisesti tunnistettavaa lajiaan.
Romaani synnytti heti sellaisen kiinnostuksen, että bulgarialaisen tv-aseman haastattelussa sitä kutsuttiin furoriksi, julkisuusmyrskyksi. Romaanista otettiinkin nopeasti toinen painos.

Gospodinov on romaanien lisäksi julkaissut novelleja, runoja, näytelmiä, esseitä, kolumneja ja muuta journalistista proosaa sekä sarjakuvakäsikirjoituksia. Sirkku Terävä on kääntänyt Gospodinovin runoja ja proosatekstejä lehteemme ja Lahden vuoden 2007 kirjailijakokouksen yhteydessä mm. Parnassoon. Seuran vuonna 2009 järjestämässä bulgarialaisen sarjakuvan ja poliittisen piirroksen näyttelyssä, oli sarja Gospodinovin yhdessä Nikola Toromanovin kanssa tekemää Ikuinen kärpänen sarjakuvaa. Muuta häneltä ei suomeksi ole julkaistu. Todella vahinko.

Ritva Särkisilta

http://books.janet45.com/covers/bg688/big-Fizika-na-tagata.jpg

ALKUUN
 SUOMEN KAARTIN TARKK’AMPUJIA BULGARIASSA 1877-1878

Tänä vuonna tulee kuluneeksi kaksisataa vuotta siitä, kun Suomen Kaarti, virallisesti Henkikaartin 3. Suomen Tarkk'ampujapataljoona perustettiin Helsinkiin. Koska Suomi kuului tuolloin autonomisena alueena keisarilliseen Venäjään, kaarti oli osa Venäjän sotaväkeä. Se olikin Venäjän armeijan ainoa suomalainen joukko-osasto, joka saattoi osallistua maan rajojen ulkopuolisiin toimiin. Suomi-Bulgaria -ystävyysseura tekee toukokuussa viikon pituisen tutustumismatkan, jonka aikana osallistujat pystyvät seuraamaan Suomen Kaartin jalanjälkiä, kun sen tarkk’ampujat olivat 1877 – 1878 vapauttamassa Bulgariaa ottomaanien 400-vuotisesta vallasta.

Artikkelin kirjoittaja on mukana tällä Suomi-Bulgaria ystävyysseuran 60-vuotisjuhlavuoden Bulgarian matkalla. Odotankin matkan antavan näyttävän kuvan tarkk’ampujien taipaleesta, johon isäni äidinisä Jaakko Kuusela kuului olleen mukana 4. tarkk’ampujakomppaniassa kaikkiaan noin tuhannen suomalaisen miehen joukossa. Pataljoonaanhan kuuluivat seuraavat joukko-osastot: pataljoonan johto (ml. papit, lääkärit), upseerit ja aliupseerit. Lisäksi olivat musikantit ja signalistit sekä näiden lisäksi 1., 2., 3. ja 4. tarkk’ampujakomppania. Vielä pataljoonaan kuului suuri huolto-osasto (kokit, sepät, räätälit, suutarit, lääkintämiehet jne.).

Seuraavassa on lyhyt kuvaus esi-isäni Jaakko Kuuselan elämänkerrasta, jonka olen irrottanut tekemästäni sukuselvityksestä, joka koskee tätä Kuuselan sukua. Olen liittänyt artikkeliin muutaman muunkin Balkanin sotaan osallistuneen tarkk’ampujan historiikkia, joka on tullut vastaani sukuselvitystä tehdessäni.

Jaakko Kuusela avioitui ensimmäiseen avioliittoonsa Uudenkirkon (Viipurin Lääni) pitäjässä Klaara Himmasen kanssa 21.9.1884. Heillä oli kolme lasta, ja keskimmäinen heistä oli Miina (Rautio). Tuolloin Jaakko oli muutama vuosi aiemmin kotiutunut Suomen Kaartista ja hänet oli nimitetty Uudenkirkon (VL) tullivartion portinvartijan tehtävään. Klaara oli samaisen vartion tullimiehen tytär. Klaara kuoli lasten ollessa alle 10-vuotiaita. Näin Jaakko avioitui 2. avioliittoon Klaaran nuoremman sisaren Vilhelmiina Himasen kanssa 25.9.1897. Heillä oli kaksi poikaa: esikoinen kuoli vauvana, ja kuopus oli aikuisena ye-eversti Eino Kuusela.
Jaakko palveli koko työikänsä tullivartiossa. Hän kuoli Uudenkirkon Metsäkylässä 12.12.1924.

Jaakko Kuusela syntyi Kurikassa, Jouppilan kylän Kuusiston torpassa 11.12.1855. Isänsä oli torppari Jaakko Valentin Kuusela ja äitinsä tämän vaimo Maria Salomonintytär. Jaakolla oli viisi sisarusta ja hän oli toiseksi vanhin lapsista.
Jaakon ollessa 13-vuotias oli Suomessa suuret katovuodet (1867 ja 1868) ja näin kansa oli nälänhädässä. Vanhemmat jättivät kuusi lastaan sukulaisiin Kurikkaan ja itse lähtivät Nastolan ja Kausalan väliselle ratatyömaalle tienaamaan leipärahaa. Siellä kummatkin kuolivat joko nälkään tai aliravitsemuksesta johtuviin tauteihin huhtikuun aikana 1868. Nuorin lapsista oli kuollut kotona tällä välin.
Jaakko ja enää neljä sisarusta pantiin nimismiehen holhoukseen. Kun Jaakko oli käynyt rippikoulun huudettiin hänet ja hänen pikkuveljensä Juho ’huutolaisina’ rengeiksi Ilmajoen Röyskän kylän Ojanperän torppaan. Juho oli tuolloin vain 9-vuotias. Heidät on merkitty kirkonkirjaan nimikkeellä "Ojanperän trenkejä" .

Elo/syyskuussa 1877 Jaakko lähti Helsinkiin, Suomen Kaartiin tarkk'ampujaksi. Hän värväytyi Henkikaartin 3. Suomen tarkk’ampuja pataljoonan 4. komppaniaan, ja palveli siinä kun Kaarti lähti 955 miehen voimin Venäjän halki Romanian-Bulgarian rajalle. Kaarti ylitti 3.10.1877 Tonavan Simnitzan kaupungin kohdalla ja osallistui näin Turkin sotaan (Balkanin sota), jonka seurauksena Bulgaria vapautui 400-vuotisesta ottomaanien vallasta. Vain muutamia kymmeniä suomalaisia kuoli taisteluissa tässä sodassa, mutta jouluaattona 1877 ja sen jälkeen ylittäessään Balkanin vuoria Suomen Kaarti 'näki vilua ja nälkää', koska huoltojoukot olivat juuttuneet tasangolla mutaan eikä sotilailla ollut ruokaa saati talvivaatteita, jotka olivat siis huoltojoukkojen mukana. Kuvaavaa on, että talveen tottuneita suomalaisia ei tuolloin kuitenkaan menehtynyt. Myöhemmin suomalaisia sotilaita kuoli lähinnä eri tauteihin. Kaikkiaan on laskettu, että 188 suomalaista menehtyi tämän sotaretken aikana, ja vain noin neljännes tuosta taisteluiden aikana.
 

Kartalla näkyy Suomen Kaartin sotaretken kulku alkumatkasta, (sininen viiva ). Se kohtasi Plevenin kaupungissa turkkilaisten sota-toimet ensikertaa ja oli etulinjassa taistelemassa turkkilaisten puolustuslinjoja vastaan 24.10.1877 ottaen osaa rynnäkköön Gornyi Dubnakissa menestyksekkäästi. Tämän jälkeen Kaarti eteni kohti Sofiaa ja kävi voitokkaan taistelun Pravetsissa. Plevenin kaupunki vapautuikin näiden ansiosta turkkilaisten otteesta. Joulukuun alkupuolella suomalaiset tarkk’ampujat olivat Vratsheshsa, missä heidän miehittämiään kukkuloita alettiin kutsua ’Suomen kukkuloiksi’. Tämän jälkeen alkoikin raskas taival yli Balkanin vuoriston kohti Sofiaa. Jaakko sai täällä - pitkällä, kylmällä ja vaivalloisella vuoristotaipaleella - ’kylmettymätaudin’, josta hän kärsi koko loppuelämänsä. Jaakko ei ollut suinkaan ainoa Kaartin tarkk’ampujista, joita Balkanilla saadut paleltumat ja vaivat seurasivat lopun elämää.

Kaarti jatkoi Sofiasta kulkuaan halki tasangon aina Konstantinopolin porteille, kaupungin laitamille, sen esikaupunkiin San Stefanoon. Tänne joukot saapuivat jo helmi- maaliskuun vaihteessa 1878 ja tänne se leiriytyikin. Rauha Venäjän ja Turkin välillä solmittiin 3.3.1878, jonka jälkeen kaartilaiset aloittivat 24.4. laivalla kotimatkansa Odessasta.

Kuvaavaa on, että Jaakko oli yksi monista kurikkalaissyntyisistä, jotka palvelivat Kaartissa ja ottivat osaa Balkanin sotaan. Toinen 26-vuotias kurikkalainen, Isak Henriksson, oli Balkanilla Kaartin 2. tarkk’ampuja-komppaniassa. Palveltuaan sittemmin Kaartissa täydet kuusi vuotta hän oli saanut siellä suutarin (siis kengäntekijän) ammatin. Hän muutti Tuusulaan, sen Rantatien varrella olevaan mökkiinsä, joka oli vuonna 1921 perustettua Suojeluskuntain Päällystökoulua vastapäätä (kuva tästä mökistä ennen sen purkua 1996). Tässä 36 neliömetrin suuruisessa mökissään Isak asui vaimonsa ja kuuden lapsensa kanssa vuodesta 1882 tehden kenkiä mm. Helsingin Kasarmintorin halliin myytäväksi. Kuvaavaa on, että Isakkia kutsuttiin nimellä ’Turkin suutari’, ja hän oli hyvä tarinankertoja myös niistä ajoista, jolloin palveli tarkk’ampujana Balkanilla.

Isak eli yli 90-vuotiaaksi, ja niinpä hän sai kunnian olla mukana Balkanin sodan päättymisen 50-vuotismuistojuhlassa 1928. Hän oli myös 60-vuotisjuhlassa, jossa Bulgarian kuningas Boris muisti suomalaisia vapauttajia luovuttamalla viidelle 22:sta silloin elossa olleesta veteraanista kunnia-merkit. Isak oli valtioneuvoston juhlahuoneistossa yhtenä kunniamerkin saajista.

Isak ja hänen 2. komppaniansa tarkk’ampujat toivat Bulgariasta 12-vuotiaan orpopojan, jota he Suomessa asuttivat ja kouluttivat. Poika oli nimeltään Aleksei Apostol, ja hänestä tuli Suomen Valkoisen Kaartin kapellimestari ja itsenäisen Suomen armeijan ensimmäinen ylikapellimestari.

Jaakon toinen taistelutoveri oli Salosta kotoisin ollut torppari, 3. tarkk’ampujakomppaniassa palvellut Karl Sandell. Palattuaan ja kotiuduttuaan Kaartista Särkisaloon Karl rakensi itselleen torpan Vanhatalon maille. Hän avioitui kahdesti ja sai kaksitoista lasta. Karlin kerrotaan olleen ’jalaton mies’, sillä Balkanilla hän oli palelluttanut jalkansa niin pahoin, että kulki ’krykäjen’ eli sauvojen kanssa lopun ikänsä.

Yllä olevista seikoista näkee, että Suomen tarkk’ampujia kunnioitettiin ja heidän muistoa vaalittiin – ja vaalitaan edelleen. Kuvaavaa on, että Kaartin seurakunnan hautuumaa Hietaniemen hautuumaalla Helsingissä on yhä suojeltu alue – aina vuodelta 1914. Niiden tarkk’ampujien, jotka sinne tulivat haudatuiksi, hautapaikat ovat suojeltuja. Näihin voitiin ja voidaan enää laskea vainajia, jotka sukuoikeuden perusteella ovat tarkk’ampujien omaisia suoraan alenevassa polvessa.

Juhani Rautio, Järvenpää 20.4.2012

LÄHTEET: Juhani Raution sukuselvitys Kuuselan suvusta, Salon Seudun Sukututkijoiden seuran 2/2011 lehtiartikkeli Karl Sandellista sekä Tuusulan kotiseutuneuvos M. Korkiavuoren lehtiartikkeli ”Turkin suutarista” 16.4.2012.

ALKUUN

 Shakin Euroopan mestaruusturnaus Plovdivissa


Bulgaria osoitti jälleen kerran lämminhenkisen vieraanvaraisuutensa, kun maanosamme terävimmät shakkiaivot ja -sydämet mittelivät paremmuudestaan maaliskuun lopussa idyllisen Maritsa-joen pohjoisrannalla sijaitsevassa hotelli Novotel Plovdivissa.

Bulgaria iskostui ensimmäisen kerran shakkimaailman tietoisuuteen jo vuonna 1956, kun Varnassa järjestettiin joukkue-MM-kilpailut eli shakkiolympialaiset. Matkan varrella monet sikäläiset huippupelaajat ovat kohonneet aina suurmestariluokkaan ja kaiken kruununa Veselin Topalov hallitsi henkilökohtaisen maailmanmestarin valtikkaa vuosina 2005-2006.

Tämänkertaiseen EM-kilpailuun osallistui yhteensä 348 pelaajaa. Urakkana oli 12 päivän aikana käydä 11 kovaa kamppailua ja lopussa katsottiin kuka oli saanut eniten pisteitä plakkariinsa.
Toisin sanoen alussa kaikilla oli nolla pinnaa ja kilpailun edetessä jyvät erottuivat akanoista.

EM-turnaus toimii myös esikarsintana maailmanmestaruusotteluun, joten kiinnostus kisaa kohtaan on suuri. Etenkin nuorille nouseville kyvyille kilpailu suo mahdollisuuden ponnahtaa hierarkiassa pitkän harppauksen ylöspäin.

Tämänvuotisen koitoksen voitto meni Venäjälle kun Dmitry Jakovenko saalisti ainoana pelaajana 8,5 pistettä 11 pelistä. Parhaaksi bulgarialaiseksi kohosi 30. sijalle Kiril Georgiev 7,5 pisteellään. Kiril on suomalaiselle shakkiväelle entuudestaan tuttu nimi, sillä hän osallistui vuonna 1984 Kiljavan opistolla järjestettyyn nuorten MM-kilpailuun.

Suomen edustajalle Tomi Nybäckille Plovdivin kisa oli lievä pettymys. Aiemmin jopa terävintä kymppikärkeä hätistellyt maamme ykköstykki oli ennen kilpailua rankattu sijalle 59, mutta lopputuloksista Tomi löytyi 6 pisteellään sijalta 120.

EM-turnauksessa yksittäinen peli saattoi kestää kuusikin tuntia ja shakissahan on kyse muustakin kuin että lihapalat siirtelevät puupalikoita. Menestynyt lätkävalmentaja Kai Suikkanen onkin todennut: ”Mahdoton vertailla keskenään. Kumpi on kovempi urheilija – shakinpelaaja vai maratoonari? Ei niitä voi verrata!”

Shakkiin ja elämään pätee sama viisaus: mitä enemmän ymmärrät, sitä vähemmän huomaat ymmärtäväsi. Urheilutoimittaja Juha Jokinen sanoi aikoinaan televisiossa: ”Näin tällä kerralla, ensi vuonna uudet kujeet.”

Jorma Kekki
ALKUUN
 Munia maalaten ja pääsiäisherkkuja nauttien

Meillä oli tänä vuonna kaksi pääsiäistä, suomalainen ja viikkoa myöhemmin bulgarialainen. Bulgarian ortodoksit viettivät pääsiäistä siis viikkoa myöhemmin kuin suomalaiset ortodoksit. Keitimme bulgarialaisia pääsiäisruokia, maalasimme munia ja kuulimme pääsiäistavoista.
Yhteisölliset bulgarialaiset jakavat munia ja leivonnaisia naapureidensa kanssa, ortodoksit ja islamilaiset juhlivat kylissä yhdessä toistensa juhlia. Yhteisöllinen oli meidänkin pääsiäisemme, paikalla oli 15 henkeä eli se enimmäismäärä, mikä Uudenmaan Marttojen opetuskeittiöön mahtuu.
Uudenmaan Marttojen hienot tilat olivat nimittäin tällä kertaa tapaamispaikkana. Keitimme opetuskeittiössä Tanjan, Tatyana Atanasovan ohjauksella bulgarialaisia pääsiäisruokia – vihreää salaattia, täytettyjä munia, karitsakeittoa sekä lihatäytteisiä viininlehtikääryleitä ja paputäytteisiä paprikoita jogurttikastikkeessa – tai viimeksi mainitut olivat Marinovien, bulgarialaisen konsuliperheen tuliaisia. Jälkiruuaksi leivoimme kozunatšeni kifli, pääsiäissarvia, jotka oli täytetty lokumeilla.
Tanja opetti suomalaisia jo tottuneesti - hänhän veti myös edellisvuoden keittokurssin. Hänen asiantuntemuksensa on kotoisin paitsi pohjoisbulgarialaisen äidin perinnekeittiöstä myös dobritšilaisen hotellin keittiöstä, joten hänellä oli kaikenlaisia ammattilaisvinkkejäkin meille harrastelijoille.

Ritva Särkisilta
ALKUUN

ALKUUN

ALKUUN

ALKUUN

ALKUUN

ALKUUN

ALKUUN