BULGARIAN VIESTI - Suomi-Bulgaria seuran jäsenlehti

Bulgarian viesti kertoo Bulgarian kulttuurista, taloudesta, historiasta, yhteiskunnallisista kysymyksistä, matkailusta - Bulgariasta ennen ja nyt. Lehdessä julkaistaan myös seuran jäsenosastojen kuulumisia ja tapahtumia. Lehteä toimitetaan jäsenistölle, mutta myös ministeriöille, kulttuuriyhdistyksille ja liike-elämän edustajille Suomessa ja Bulgariassa.

Toimitus

Ilkko Suvilehto, vastaava päätoimittaja, e-mail: bgtoimitus@yahoo.com
Ritva Särkisilta, toimittaja, GSM 040 5389266, e-mail: ritvasarki@gmail.com
Maj-Lis Lehessalo,  taitto, GSM 0400 900433, e-mail: mikki@lehessalo.com

Painopaikka:      Multiprint, Helsinki 2013

Bulgarian Viesti 4/2013 sisältö (aiemmat Bulgarian viestit)

Yhtenäisyys tuo voimaa, päätoimittaja Ilkko Suvilehto
Vauhtia Tampereelta, puheenjohtaja Tapani Salonen
Bulgariaa innostavasti tutuksi, Ritva Särkisilta

Helikon-palkinto Helsinkiin?, Ritva Särkisilta
 Анапеста, Симо Андонов
Anapesta, Simo Andonov
Bulgarian kansallispuvut, Mikki Lehessalo
Violeta Petrova Helsingin konservatoriossa, Mirja Kekki
Bulgarian Taregovishteen valmistellaan suomalaisen kenraali Casimir Ehrnroothin muistomerkkiä, Helvi Ahonen ja Jorma Kirjavainen

Lumi sulkee vuoristosolia, MLL.
Bulgarialainen keittiö, Rita Herrala
Ravintolapäivä - Bulgarialainen popup ravintola, Mikki Lehessalo
Mehukkaita melodioita balkanilaisessa tanssi-illassa, Anna Danchev
Buzludzhan monumentti, Mikki Lehessalo
Bulgariasta löytyi keskiajan valtasodan kavala ase, Anniina Wallius/Yle Uutiset

Tekijänimin julkaistut artikkelit edustavat kirjoittajiensa näkemyksiä. Toimitus pidättää itsellään oikeuden lyhentää ja muokata artikkeleita kirjoittajan suostumuksella.
 Yhtenäisyys tuo voimaa

Vapaaehtoistoiminnan tärkeimpiä sivutuotteita on syrjäytymisen estäminen. Kullakin meistä on omat paheensa, jotka tuppaavat lisääntymään yksinäisyydessä. Syrjäytyminen ei välttämättä ole yhteiskunnallista tai taloudellista, se voi olla myös henkisellä tasolla etääntymistä kanssaihmisistä.
On tosiasia, että ihmiset viihtyvät parhaiten kaltaisessaan seurassa. Seuratoiminnan piirteenä on kuitenkin myös ihmisten erilaisuus, joka sopivassa mittakaavassa vahvistaa yksilöä, tasapainottaen hänen joskus äärimmäisiä ajattelu- ja toiminta-tapojaan. Näin siis tervehenkisissä järjestöissä, joita Suomen valtio myös tukee useimmiten.
Kävin lauantaina 23.11.2013 Vapaaehtoistoiminnan Menu-messuilla Messu-keskuksessa. Koska valtio ei pysty huolehtimaan jokaisen ihmisryhmän erityis-tarpeista, on tarkoituksenmukaista, että ihmiset luovat itse organisaationsa. Inhimillisiä tarpeita, henkisiä ja fyysisiä, löytyy yhtä paljon kuin ihmisiäkin. Joku sairastaa Alzheimer-tautia, toinen diabetesta, kolmas taistelee huumeita vastaan, neljäs haluaa saada muut jakamaan vakaumustaan kanssaan ja viides taistelee nivelrikkonsa kanssa. Avainsanana on vertaistuki, jonka avulla saadaan hieman pehmennettyä elämän teräviä kulmia.
Suomalaisen Työväen Urheiluliiton (TUL) monivuotinen yhteistyö bulgarialaisten rytmisen voimistelun valmentajien kanssa on kantanut hedelmää. Tuurasin kerran lukioaikanani 80-90-lukujen taitteessa äitiäni tulkkina viikon verran Pajulahden urheiluopistolla, kun kaksi bulgarialaista naisvalmentajaa koulutti TUL:n parhaita junioritason naisvoimistelijoita. Yksi heistä oli Anneli Laine (nyk. Laine-Näätänen), jonka suoritukset ovat sen jälkeen olleet häikäiseviä yksilötasolla, mutta ennen kaikkea valmentajana, mm. Olarin voimistelijoissa ja maajoukkuevalmentajana. Monen värisiä ja – tasoisia mitaleita on satanut. Esimerkiksi hänen valmentamansa naisten joukkuevoimistelu-joukkueet ovat voittaneet 7 MM-kultaa vuosina 2002-10.

Toivotan seuramme jäsenille ympäri Suomea voimia, ideoita ja ennen kaikkea hauskaa ja antoisaa yhdessäoloa vapaaehtoistoiminnan merkeissä tulevana vuotena 2014.
Kirjoittakaa lehteen (bgtoimitus@yahoo.com) kokemuksianne ja ideoitanne, jakakaa ne kanssamme!
Ilkko Suvilehto

ALKUUN
 Vauhtia Tampereelta

Loppuvuoden kulttuurinautinto oli terrakotta-näyttely Tampereella. Onnittelut Vapriikille tasokkaasta näyttelystä. Eikä pettänyt Plevnan ravintolakaan. Kaikki on kulttuuria ja kulttuuri on kaikkea.

Seuramme organisoima luentosarja ”Tuntematon Bulgaria” onnistui erinomaisesti. Esitykset olivat korkeatasoisia ja yleisöä paljon. Kiitos yhteistyökumppanillemme Helsingin suomenkieliselle työväenopistolle ja asiantuntijaluennoitsijoille: Suvi Kansikas, Hanna-Riitta Toivanen-Kola, Marko Maaluoto, Taisto Tolvanen ja Mauri Tuomivaara.

Ystävyysseurat ovat jälleen nöyrästi hattu kourassa lähestyneet Opetus- ja kulttuuriministeriötä toiminta-avustuksen saamiseksi. Monet hyvät hankkeet ja tapahtumat odottavat toteutustaan. Toivomme, että säästöpaineista huolimatta ystävyysseuroja ei enempää rokoteta. Pienillä summilla saadaan arvokasta toimintaa.

Onko suomalaisella ystävyysseuratoiminnalla varaa ajautua tilanteeseen, jossa viimeinen sammuttaa valot? Hirvittävä ajatus varsinkin näin joulun alla, kun tuhannet jouluvalot tuikkivat lämpöä ja luovat hyvyyttä ihmisten keskuuteen.
Paikallisosastojamme on kannustettu ja yhteistyötä lisätty. Uudenlaista toimintaa kehitetään koko ajan, unohtamatta perinteitä. Nuoria kutsutaan mukaan toimintaan ravistelemaan vanhoja toimintatapoja ja kehittelemään uusia. Olemme ennakkoluulotonta ja suvaitsevaista väkeä.

Matka 2014 –messut lähestyvät. Siellä tavataan takuuvarmasti. Jälleen kerran Bulgaria näkyy ja kuuluu. Mukaan vaan!

Vanhoille ja uusille jäsenille hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!

Tapani Salonen

ALKUUN
  Bulgariaa innostavasti tutuksi
Luennot Suomen kaartista Bulgariassa, Anton Donchevin Väkivallan pitkä varjo –romaanista ja Bulgariasta turistimaana päättivät komeasti Helsingin suomenkielisen työväenopiston ja Suomi – Bulgaria -seuran Tuntematon Bulgaria -luentosarjan. Viimeisillekin luennoille riitti yleisöä niiden varhaisesta aloitusajasta huolimatta ja kysymyksiä sateli luennoitsijoille.
Majuri Marko Maaluoto, kertoi sekä Suomen kaartin historiasta että erityisesti kaartin toiminnasta Bulgarian vapautussodassa. Viime vuonna 200 täyttäneestä kaartista sekä sen toimista Balkanilla ovat seuralaiset saaneet viime vuosina runsaasti tietoa mm. seuran järjestämän vapautussodan 130-vuotisjuhlan yhteydessä. Monille asia kuitenkin uusi – kuten luentosarjaa työväenopistolainen juontaja kertoi omalta kohdaltaan. Maaluodon runsaasti mielenkiintoisia yksityiskohtia sisältänyt luento paikkasi tätä puutetta mainiosti ja loi kokonaiskuvan paitsi itse sodasta, myös sen sijoittumisesta maailmanpolitiikkaan, aikaansa ja paikkaansa.
Suurlähettiläs Taisto Tolvanen käänsi Anton Donchevin pääteoksen Väkivallan pitkä varjo ja Minerva julkaisi sen vuonna 2005. Kumpaakin saavutusta voi pitää huikeana. Runollista, osin arkaaista kieltä käyttänyt, viidettä sataa sivua pitkä romaanijärkäle ei ollut yksinkertaisimpia käännettäviä eikä kustantajan löytäminen harvinaisemmalta kielialueelta tulevalle romaanille ole sekään yksinkertainen suoritus. Siihen ei kukaan ollut onnistunut edelliseen neljännesvuosisataan.
Romaanin alkuperäinen nimi Vreme razdelno – eroamisen aika ei kelvannut kustantajalle. Kääntäjä ei itse ollut aivan tyytyväinen myyväksi tarkoitettuun Väkivallan pitkä varjo-nimeen. Hän kierrätti yleisön joukossa erikielisiä käännöksiä – joissa kirjalle löytyi erilaisia nimiä sekä bulgariankielistä alkuteosta. Siihen liitettyjä arvosteluja selatessa huomio kiinnittyi mm. amerikkalaislehden arvosteluun, jossa oli kuultu teoksen runollisessa kielessä kaikuja Sibeliukselta!
Kääntäjä kertoi arvostelusta, jota oli kohdistettu mm. romaanin historiallisten yksityiskohtien paikkansapitävyyteen. Sellaistahan esiintyy usein historiallisten romaanien yhteydessä. Nuori mies kirjoitti romaanin aikanaan lähes yhdeltä istumalta, 40 päivässä romaanin tapahtumaympäristössä ja itse päinvastoin ihailin aikoinani romaanin tarkkoja siteerauksia vanhoista asiakirjoista ja folkloresta.
Tolvanen kertoi että käännöshetkellä romaani oli käännetty 31 kielelle. Donchevin nimi mainittiin aikanaan myös Nobel-ehdokkaita arvuuteltaessa. 83-vuotias Donchev kirjoittaa edelleen ja häneltä löytyisi lisää käännettävää – jos yleisön mielenkiintoa olisi.
Kunniakonsuli Mauri Tuomivaara oli saapunut viimeistä luentoa varten aamukoneella Kemistä kertomaan Bulgariasta turistimaana. Lähempää ei olisikaan yhtä hyvää asiantuntijaa löytynyt. Tuomivaara kertoi neljänkymmenen vuoden ajan käyneensä Bulgariassa useita kertoja vuodessa. Hän esitteli Bulgariaa yleisesti, kuljetti yleisöä kautta maan ja käytti meitä monipuolisella kuva-aineistolla niin suurimmissa kaupungeissa kuin perinteisissä rantaloma- ja talviurheilukohteissakin. Ja puhui niin innostavasti, että varmaankin moni kuulijoista sai ajatuksen nähdä jonkin tietyn esitellyistä kohteista tulevana vuonna.
Ritva Särkisilta

ALKUU
 Helikon-palkinto Helsinkiin?
Helikon-palkinto on Bulgarian arvostetuimpia kirjallisuuspalkintoja. Kesän kolme ehdokasromaania nimettiin lokakuun lopulla. Niistä yhden, Anapesta -romaanin, kirjoittaja Simo Andonov asuu Suomessa.
Andonov on asunut Suomessa vuodesta 2008. Syy Suomeen muuttoon oli rakastuminen suomalaiseen naiseen, kuten hän kertoo.
Helikon-palkintoehdokkaiksi on nimetty kaikkiaan 12 nykyproosaa edustavaa teosta, kolme kunakin vuodenaikana. Merkittävää palkinnossa on, että maan johtavista kirjallisuuskriitikoista koottu jury sekä nimeää ehdokkaat että ratkaisee voittajan. Samaan tapaan kuin Finlandia-ehdokkaat, myös tämän palkinnon ehdokkaat saavat runsaasti julkisuutta, jolla tietenkin toivotaan ohjattavan myös ostajia. Kysymyksessä on maan suurimman kirjakauppaketjun palkinto. Palkintona on veistos sekä 3000 levaa.
Määrästä, josta ehdokkaat poimitaan, saa jonkinmoisen käsityksen vuoden 2011 tilastojen perusteella. Bulgariassa ilmestyi runsaat 4500 nimekettä, joista aikuisille tarkoitettua kaunokirjallisuutta vajaa kolmannes. Vertailun vuoksi: Suomessa kaunokirjallisuutta julkaistiin tänä vuonna n. 2000 nimekettä.
Palkinnon saaja julkistetaan loppuvuodesta. Simo Andonov sanoo, että hänelle ehdokkuus on merkinnyt tietoa siitä, että hänet on pantu merkille.
Palkintoa ja ehdokkuutta arvostetaan erityisesti, koska tunnustus tulee kriitikoilta.

Postmodernisti yksinäisyydestä
Anapesta-romaanin pääteema on yksinäisyys, sivuteemoja ovat perheongelmat ja rahattomuus. Anapesta on romaanissa esiintyvän henkilön nimi – kuten katkelmasta seuraavilla sivuilla voi päätellä. Anapesta, suomeksi anapesti, tarkoittaa tiettyä runojalkaa, runomitan osaa. Miksi tällainen nimi? Simo Andonov kertoo, että hänen tarkoituksenaan oli antaa romaanin henkilöille tavallisuudesta poikkeavat nimet. Mutta anapesta-sanan kreikankielinen merkitys on myös ”taaksepäin kääntynyt”, mikä luonnehtii sankaritarta, hän lisää.
Kieli on kirjan verenkierto, Simo Andonov kirjoittaa palkintoehdokkaiden julkistamistilaisuuteen lähettämässään kirjeessä. Kirja on jotain elävää, joka voi hipaista sieluasi, saada siitä otteen, josta päästää irti vasta viimeisessä lauseessa. Pidän siitä, että saan otteen lukijan sielusta.

Anapestaa on määritelty postmoderniksi romaaniksi. Andonov huomauttaa, että määrittely ei ole hänen omansa.
– Jos romaanissa nähdään postmoderneja piirteitä, luultavimmin kysymys on kirjoittamisen tavasta. Niin tai näin – minua on aina kiehtonut ei-näkyvä, hän sanoo.
Luen romaanin alun Andonovin fb-sivuilta. Siinä esiintyy kertoja, joka kommentoi minä-muodossa romaania ja puhuttelee lukijaa. Arvailen että syynä postmoderni-määrittelyyn on ehkä tämä ns. metafiktio. – Yksi ja sama, miten kirjaani määritellään, kuittaa Andonov, joka tuntuu yhtä vähän innostuneelta määrittelyistä kuin kirjailijat yleensä. Hän kertoo kuitenkin mielellään hakeutuvansa kirjoittamisessaan kohti avantgardismia.
Modernistista ja avantgardistista kirjallisuutta hän myös lukee mieluiten. Mutta mielikirjailijoistaan hän mainitsee erityisesti Vladimir Nabokovin.

Suomesta Bulgariaan, Bulgariasta Suomeen
Romaani tapahtuu Sofiassa ja se kirjoitettu pääosin Bulgariassa.
Simo Andonov on asunut Suomessa vuodesta 2008, mutta vietti välillä vuoden Bulgariassa.
Alun perin hän on kotoisin Harmanlista, kaakkoisbulgarialaisesta pikkukaupungista. Kun keminmaalainen Sallamaari Mäkimartti lomaili Bulgariassa kesällä 2007, hän ja Simo Andonov tutustuivat - sattumalta, mutta esiin nousee myös kemiläisen Mauri Tuomivaaran, Bulgarian kunniakonsulin nimi - niin kuin usein, kun puhutaan suomalais-bulgarialaisista yhteyksistä. Sattumassa tosin oli osuutensa Maurin sisarella.
Simo ja Sallamaari asuvat nykyisin Helsingissä. Sallamaari opiskelee Helsingin yliopistossa pääaineenaan bulgarian kieli. Hän on myös kääntänyt seuraavan katkelman Anapesta-romaanista.

Ritva Särkisilta

ALKUUN
 Симо Андонов: Анапеста
Част от раззеленен парк. Дърво.
Безмълвното дневно дихание се е промушило през прозорците на душата на Анапеста и се е настанило в съзнанието ѝ, което започва да преобразява всички образи и предмети. Дърветата, сградите, алеите и всичко, което минава през очните й призми, се къпе под лъчите на слънцето. Анапеста вижда благоуханен парк. Сяда и опира мекия си гръб на близкото дърво. Безплътният вятър блудства с русите ѝ коси, които блестят на слънцето като злато. Шумящите листа на старото дърво заливат тревата с бистра сянка и, сякаш прозрели съществуването си, блажено танцуват под звуците на игривите птичи трели, огласящи тази живописна сцена. Тук зеленото и бледожълтото са основните цветове. Водносиньото е фонът. Анапеста вкусва от тръпчивия аромат на корени и дървесна кора. Вдишва дълбоко и издишва въглероден двуокис, който е троха от необятната закуска на дървото. Топчесто врабченце припка пред маратонките ѝ. Оглежда се живо насам-натам, клъвва нещо незримо и мята опашчица. Анапеста протяга ръка, сякаш проси. Врабчето на подскоци приближава и застава пред нея.
– Ела! – нежно му шепне Анапеста. То вдига очички по-малки от зрънца черен пипер и я поглежда. – Колко си мъничко! – говори тя. – Ела, ела! Не се страхувай!...
Врабченцето се завърта валсово. Отваря човчицата си и – хоп! – скоква в шепата ѝ. Анапеста нежно го гали, а то пърха немирно в рьката ѝ, сякаш ей сега ще отлети...
– Колко щастливо си ти! – продължава с възхищение Анапеста, докосвайки с пръст човчицата на врабчето. – Как всичко в твоята крехка главица е непорочно! Ти си свободно. Нямаш мисли, тревоги и страсти. Всичко у теб е прекрасно! Ти чувствуваш живота по-силно от мен, по-истински и от най-добрия човек!...
Врабченцето хрипва на рамото ѝ. Гушва се в топлата ѝ бяла шия, сякаш я целува. Върти главица в умиление и още миг и отлита. Две перушинки се отскубват от телцето му и много бавно падат на тревата . То се извисява сред водносиньото, рисува пируети, спуска се бързо надолу и светкавично извива нагоре, докато се изгубва от примижалия ѝ поглед.

ALKUUN
 Simo Andonov: Anapesta

Viheriöivää puistoa. Puu.
Vaitelias päivän henkäys on pujahtanut Anapestan sielun ikkunoista sisään ja asettautunut hänen tajuntaansa, joka alkaa muunnella kaikkia hahmoja ja esineitä. Puut, rakennukset, kujat ja kaikki, mikä kulkee hänen silmiensä prismojen lävitse, kylpee auringon säteissä. Anapesta näkee tuoksuvan puiston. Hän istuutuu ja tukee pehmeän selkänsä läheiseen puuhun. Aineeton tuuli hivelee hänen vaaleita hiuksiaan, jotka kimaltavat auringossa kultaisina. Vanhan puun humiseva lehvästö peittelee ruohon sädehtivällä varjolla ja, aivan kuin tajuten olemassa olonsa, tanssii autuaina lintujen leikkisien liverrysten tahtiin, jotka täyttävät äänellään tätä maalauksellista kuvaelmaa. Täällä vihreä ja kalpean keltainen ovat päävärit. Vedensininen on taustaväri. Anapesta maistaa juurten ja kaarnan kirpeää tuoksua. Hän hengittää syvään sisään ja henkäisee ulos hiilidioksidia, joka on murunen puun suunnattomasta aamiaisesta. Pullea pikkuvarpunen hyppelehtii hänen lenkkikenkiensä edessä. Se katselee eloisasti sinne tänne, nokkii jotain silmien näkymättömissä olevaa ja heiluttelee pyrstöään. Anapesta ojentaa kätensä kuin kerjäten. Varpunen lähestyy häntä hyppien ja seisahtuu hänen eteensä.
– Tule! Anapesta kuiskaa sille lempeästi. Lintu kohottaa pippuria pienempiä silmiään ja katsoo häneen. – Oletpa sinä pikkuruinen! Anapesta sanoo. – Tule, tule! Älä pelkää!...
Varpunen pyörähtelee kuin valssia tanssien. Se avaa pienen nokkansa ja – hop! – hyppää Anapestan kämmenelle. Anapesta silittelee lintua hellästi ja se väristelee siipiään rauhattomasti hänen kädessään, aivan kuin kohta lennähtäisi pois…
– Kuinka onnellinen sinä oletkaan! – Anapesta jatkaa ihastellen ja koskettaa sormellaan varpusen pientä nokkaa. – Kuinka kaikki sinun hauraan, pienen pääsi sisällä on viatonta! Olet vapaa. Sinulla ei ole ajatuksia, huolia tai haluja. Kaikki sinussa on täydellistä! Koet elämän minua vahvemmin, aidommin kuin parhainkaan ihminen…!
Pikkuvarpunen pyrähtää tytön olkapäälle. Se syleilee hänen lämmintä, valkoista kaulaansa aivan kuin suudellen sitä. Se pyörittelee päätään hellästi ja vain hetki ja se lentää pois. Kaksi höyhentä irtoaa sen kehosta ja putoaa hyvin hitaasti ruohikolle. Lintu kohoaa keskelle vedensineä, tekee piruetteja, sukeltaa nopeasti alas ja nousee salaman lailla ylös, kunnes katoaa Anapestan siristelevien silmien ulottumattomiin.

ALKUUN
 Bulgarian kansallispuvut

Kansallispukujen suhteen Bulgaria on jaettu pääpiirteissään kuuteen osaan. Pukuja on perinteisesti niin arkeen kuin juhlaankin. Nykypäivän tanssiesityksissä puvut ovat vielä saaneet uusia piirteitä.




Alueet ovat:
1. Pohjois-Bulgaria Stara Planinalta pohjoiseen
2. Sofian seutu
3. Pirin vuoristo, Bulgarian Makedonia
4. Rodope -vuoristo
5. Ruusulaakso ja Burgasin seutu
6. Dobruja, Koillis-Bulgaria

Vuosittain pidetään kansallispukujen festivaalia Zeravnassa, jolloin kaikki ovat pukeutuneet kansallispukuihin.

Tänä vuonna festivaalit pidettiin 23.-25.8. tässä pienessä vuoristokylässä.

Kylään kerääntyy tuhansia osanottajia ympäri Bulgariaa tanssimaan laulamaan ja musisoimaan kuten esivanhemmat 150 vuotta sitten. Ainoa asia mikä yhdistää väkeä on, että he käyttävät perinteistä kansallispukua.

Festivaalit ovat ainoalaatuiset; kuvaaminen kameroin tai kännyköin EI ole sallittua.

Kuka tahansa bulgarialainen voi osallistua, mutta hänen pitää olla pukeutunut perinteiseen kansallispukuun.

Mikki Lehessalo

ALKUUN
 Violeta Petrova Helsingin Konservatoriossa

Violeta Petrovan pitkä ura konserttipianistina alkoi jo hänen kahdeksanvuotiaana pitämästään ensimmäisestä konsertista. Hän on konsertoinut kaikkialla Euroopassa, Aasiassa ja USA:ssa.
Vuonna 2001 Petrova oli kutsuttuna pianoprofessorina Minnesotan yliopistossa, Duluthissa. Kahdesti, vuosina 2006-2007 ja 2010-2011 hän oli kutsuttuna pianon-soiton professorina Soulin Taideyliopistossa. Pianonsoiton opettajana hän on toi-minut sekä Sibelius-Akatemiassa että Helsingin Konservatoriossa.
Mestarikursseja Violeta Petrova on pitänyt Suomessa, Kreikassa, Etelä-Koreassa ja USA:ssa. Aktiivisen esiintymisensä ja opettamisensa lisäksi hän on tehnyt useita nauhoituksia sekä Bulgarian että Suomen yleisradiolle.
Helsingin Konservatoriossa 10.10.2013 Violeta Petrova esitti aluksi Chopinia ja väliajan jälkeen Lisztiä .
Konsertissa ei tainnut olla ketään arvostelijaa, mutta konserttiyleisön joukossa oli Suomessa omaan konserttiinsa läpikulkumatkalla ollut professori Milena Mullova Sofiasta. Hän oli Helsingin yliopiston kutsumana käymässä Helsingissä, ja halusi ehdottomasti tulla konserttiin. Hänen pianistina antamansa palautteen perusteella konsertti oli upea ja antoisa sekä hyvin karaktäärinen.

Mirja Kekki
ALKUUN
 Seuralle eläväiset fb-sivut

Suomi – Bulgaria -seuralla on nyt Facebook -sivut. Sivuilla voi käydä katsomassa vilkasta ja värikästä menoa, nähdä kuvia huikeista maisemista, videoita tapahtumista; käydä lukemassa tuoreita uutisia maasta, ihmisten mielipiteitä.

Sivut on tehnyt ja niitä manageroi Maj-Lis Lehessalo, joka päivittää myös seuran kotisivuja osoitteessa www.suomi-bulgaria-seura.fi. Fb-sivuille pääsee niiden kautta, mutta suora osoite on https://www.facebook.com/pages/Suomi-Bulgaria-seura-ry/174154449443566

Myös me Facebookiin rekisteröitymättömät änkyrät pääsemme seuraamaan kaikkea olennaista fb-sivuilla. Käykää ihmeessä katsomassa!

Ritva Särkisilta

ALKUUN

 Bulgarian Targovishteen valmistellaan suomalaisen kenraali Casimir Ehrnroothin muistomerkkiä

Casimir Ehrnroothin johtamat sotilaat vapauttivat Targovishten kaupungin turkkilaisilta Turkin sodan aikana v. 1877-1878. Kenraali Ehrnrooth toimi sodan jälkeen pari vuotta Bulgarian sotaministerinä ja jopa vähän aikaa pääministeri-näkin. Näistä ansioista synnyinkaupunkiinsa muistomerkkiä hänelle puuhaa valkeakoskelainen Givko Stojanow. Suomi-Bulgaria seuran Valkeakosken osas-tokin osallistuu muistomerkin kustannuksiin. Seuran perinteisen syysretken osanottajat kävivät paikan päällä katsastamassa tulevan muistomerkin paikkaa. Se on aivan kaupungin keskustassa, pääkadun varrella, ympärillään suomalaisen oloiset koivu- ja kuusipuut. Targovishten retken olivat järjestäneet Kirsti ja Givko Stojanow.

Vanhaa ja uutta
Menomatka Targovishteen kulki kauniiden metsäisten vuoristomaisemien halki. Kaupungissa retkeläiset tutustuivat opastettuina mielenkiintoiseen esihistorialliseen museoon jonka kaikki kuvat ja esineet olivat peräisin lähiseudulta.
Uutta olikin sitten moderni Trakyan lasitehdas. Tehdas työllistää lähes 2000 työntekijää ja lisäksi lukuisan joukon alihankkijoita. Tasolasiosastolla valmistuu kävelyvauhtia noin neljä metriä leveää korkealaatuista lasia yli 300m pitkässä paperikonetta muistuttavassa tuotantolinjassa. Valmiiksi timanttileikatut lasiruudut pakataan robottien avulla. Työntekijöitä ei linjalla näkynyt. Todella vaikuttava ja tehokas tehdas.
Käyttölasiosasto oli puolestaan paljon työvoimavaltaisempi. Täällä tuotetaan erilaisia juomalaseja useilla tuotantolinjoilla. Tilauksien suuruutta voi vain arvella kun esim. olympialaisten kaikki coca cola -lasit tulevat täältä, samoin Ikean myymät juomalasit. Tehtaan eräs keskeinen kilpailuvaltti on lasin pääraaka-aine, korkea-laatuinen kvartsihiekka, jota saadaan läheltä n. 40km:n päästä.
Matkalla mukana olleille suomalaisen lasitehtaan ammattilaisille tarjoutuikin hyvä mahdollisuus vertailla tuotantolaitoksia keskenään. Yhteistä oli ainakin kuumuus, joka sulatti jopa sandaalin pohjan irti.

Ystävyyskaupunki?
Päivä Targovishtessä päättyi tunnelmalliseen juhlapäivälliseen ”Valkoinen Hevo-nen”- uimalan kauniissa puistossa, suurten lehtipuiden katveessa. Vieraaksi oli kutsuttu kaupunginjohtaja Dr. Krasimir Mirev . Erkki Rantanen ja Jorma Kirjavainen toivat terveiset Suomesta ja ojensivat kaupunginjohtajalle Marke Jalkasen kuvaaman uuden Valkeakoski- teoksen. Kuviin perustuen oli helppo puhua Suomen helmestä ja Mansikkapaikasta. Vastauspuheessaan kaupunginjohtaja ehdotti Valkeakosken ja Targovishten kaupunkien lähentymistä ”twin town”- ystävyyskaupungeiksi. Perusteina olivat suomalaisten urotyöt Turkin sodan aikana, joista he edelleen ovat kiitollisia sekä ystävyyden antama mahdollisuus ja tavoite lisätä businesta kummas-sakin kaupungissa. Illan päätteeksi kuulimme vielä Veselin Lambovin mahtavat kirkkoslaavimessut. Paluumatka tehtiin samaisen ”papin” opastamana, mutta sysi-mustassa yössä ”oikealle tielle” löytäminen tuntui aluksi vaikealta.

Perinteinen syysretki
Suomi-Bulgaria seuran Valkeakosken osaston perinteinen syysretki tehtiin 21 henkilön voimin historialliseen Sozopoliin. Tämä on Mustan meren pieni, vanha n. 5000 asukkaan rantakaupunki, 35km etelään Burgasista. Kaupungissa on kaksi laajaa uimarantaa ja erittäin hyvin säilynyt pääosin puurakenteinen vanhakaupunki. Paikallisia asuu kaupungissa paljon. Autokanta on hyvä ja parkkeeraustaidot ahtaisiin paikkoihin näyttivät erinomaisilta. Kerrostalojen jopa rähjäinen ulkonäkö johtuu siitä, että siellä ei peritä yhtiövastikkeita. Jokainen huolehtii vain omasta asunnostaan. Kyrilliset kirjaimet olisi hyvä osata ja venäjän kielestä on suuri apu. Turismin palveluksessa olevat paikalliset osaavat tavallisesti englantia, mutta sekä hymyä että viittomakieltäkin tarvittiin.
Suomalaisten maine on hyvä, perustuen vieläkin Suomen Kaartin urotöihin. Ruoka ja juomat ovat edullisia. Hotellimme Selena sijaitsee aivan meren äärellä ja on kaikin puolin hyvä. Ilmastointi, kuntosali, uima-altaat, sauna, internet ja esim. lapsille leikittäjät talon puolesta.
Matkan johtajana toimi joviaaliin tapaansa seuran sihteeri ja varapuheenjohtaja Ersu Rantanen. Retken ehdoton kohokohta oli vierailu Targovishten kaupunkiin. Muista tapahtumista mainittakoon yhteinen illanvietto paikallisen ystävyysseuran kanssa jossa tavattiin vanhat tutut ja vaihdettiin pikku lahjoja. Myös opastettu vanhankau-pungin kierros, perillä bulgarialaiseen tapaan ruokaa, juomaa ja ohjelmaa, antoi sisältöä retkeen. Pienentynyt porukka teki toisella viikolla veneretken luonnonsuo-jelualueelle, Ropotamo joelle. Siellä nähtiin läheltä ainakin pari kaurista ja jopa pieni kilpikonna! (Matkanjohtaja muka näki myös kaksi suurta…) Viimeisenä iltana kokoonnuttiin hotellin terassille yhteiselle päivälliselle.
Tämä oli hyvähenkinen matka, mukava porukka sekä aurinkoiset ilmat! Tullaanhan taas ensi kesänä!

Helvi Ahonen ja Jorma Kirjavainen

ALKUUN
 Lumi sulkee vuoristosolia
Aikainen lumentulo sulki Trojanin vuoristosolan Stara Planinalla. Raskas liikenne, painorajoitus 3,5 tn, on kielletty kunnes lumiaurat ovat hoitaneet asiansa.
Novinite 17.10.2013/MLL
ALKUUN
 Bulgarialainen keittiö

Mitä useampi kokki, sen .. parempi soppa! Tusinan verran kokkikokelaita hääri lauantaina 19.10. bulgarialaisen keittiön resepteihin perehtymässä. Pilkkomista, raastamista, kauhomista, pyöritystä, keittämistä ja uunissa paistamista sisälsi Suomi-Bulgaria seuran ruoanvalmistuskurssi Uudenmaan Marttojen opetuskeittiössä (Lapinlahdenkatu 3, H:ki). Valmistimme lihapullakeiton, salaatin, kanipataa ja jälkiruoaksi omenapaistoksen.

Pöytä katettiin salin puolelle kauniisti, kynttilöitä unohtamatta. Ruokajuomina oli vesi ja bulgarialainen viini. Bulgarialainen opettajamme Tatjana Atanasova teki huomattavan osan tärkeistä valmistusvaiheista ja me häärimme pikku apulaisina. Itselleni lankesi sipulin pilkontaa, porkkanan pilkkomista ja raastamista, sitruunan puristamista, varsisellerin lehtien irrottamista, työpöytien siistimistä ja välillä tumput suorina seisomista.

Huipennuksena yhteinen ateria, skoolauksia yhdelle jos toiselle, yksinlaulua bulgariaksi ja suomalais-bulgarialainen puheensorina.

teksti Rita Herrala

ALKUUN
  Ravintolapäivä - Bulgarialainen popup ravintola
Lauantaina 16.11. vietettiin 11. kerran ravintolapäivää ja kerrankin mukana oli bulgarialainen keittiö. Maailmanlaajuisesti mukaan oli ilmoittautunut 1333 ravintolaa 31 eri maassa. Ensimmäisen kerran toukokuussa 2011 järjestetty Ravintolapäivä on sittemmin levinnyt Suomesta useille eri mantereille. Nykyisin Ravintolapäivää vietetään noin kolmen kuukauden välein. Tapahtuman toteuttaa joukko vapaaehtoisia yksityishenkilöitä.
 
 Anna Baraktsieva ja miehensä Tito saivat hyvien ystävien avustuksella Facebookin kautta tietää mahdollisuudesta pitää popup ravintolaa juuri Pohjan Pojassa Jakomäessä. Ravintolasta oli saatu käyttöön baarista toinen puolikas (se pienempi) ja ajoittain se oli selkeästi liian ahdas.
Sekä Anna että Tito ovat molemmat kokkeja ja Tito olikin ulkona grillailemassa.
Suurlähettiläs Ljubomir T. Todorov ja konsuli Veneta Zayakova kävivät myös nauttimassa aitoa bulgarialaista ruokaa.

Ruoka oli todella maukasta ja mieleen tulikin bulgarialaiset mehanat kun vielä oli musiikkina sekä elävää että nauhoitettua. Elävää musiikkia esittivät mm. Anna Danchev ja Bate Haro. Anna Dantchev on suomalais-bulgarialainen laulaja-lauluntekijä. Anna lauloi ravintolassa kauniin traakialaisen balladin Daniova mama dumashe. Anna jälkeen esiintymään ilmestyi bulgarialainen Bate Haro, joka esitti muhkealla äänellään makedonialaisen More sokol pie -kappaleen sekä sankaritarinan Rodopi-vuoristosta, Izlel Deljjo hajdutin. Ja nauhalta tuli niiiin tyypillistä mehana musiikkia että…                            

Mikki Lehessalo

ALKUUN

 Mehukkaita melodioita balkanilaisessa tanssi-illassa

Lauantaina 16.11. Helsingin Vuotalon Maa ilmassa -klubilla saatiin tanssia Svirki Svirjatin taatun tasokkaan balkanilaisen tanssimusiikin tahdissa. Yhtyeen konserttia oli saapunut kuulemaan noin satakunta henkilöä.

Svirki Svirjat on vuonna 1997 perustettu helsinkiläinen Balkanin alueen kansan-musiikkiin erikoistunut yhtye. Erityisesti bulgarialaiset ärhäkät rytmit sekä etelä-slaavilaiset kauniit balladit ovat yhtyeen ohjelmistossa. Yhtyeen yhteissoitto on hioutunut saumattomaksi taitavuudeksi vuosien aikana.

Lauantain konsertissa herkkua kuulijan korville, olivat makedonialaisjuurisen laulajan Ivanka Capovan ja hänen äitinsä tulkitsemat vanhat makedonialaiset tarinat. Heidän kauniit ääneensä soljuivat hyvin yhteen ja veivät kuulijan mukanaan. Vaasassa asuva Ivanka Capova on oppinut laulunsa äidiltään, joka puolestaan on oppinut laulut omilta vanhemmiltaan.

Illan erityinen helmi oli taiturillinen vieraileva hanuristi Teija Niku. Haapaveden kansanmusiikkikunnasta lähtöisin oleva suomalaisen maailmanmusiikin ykkös-kaartiin kuuluva nuori mestari häkellytti jälleen kerran osaamisellaan. Teija Niku, joka on yksi Suomen osaavimmista Balkanin musiikkiperinteen taitajista, otti haltuunsa yhden illan ajaksi Svirki Svirjatin laajan ohjelmiston. Teija Nikun oma soololevy "Finsko Pajdusko", yhtyeensä Grupa Balkanin kanssa, oli vuonna 2011 Vuoden EtnoEmma ehdokkaana. Svirki Svirjatin konsertissa saatiin myös kuulla yksi Teija Nikun omista balkanilaisista sävellyksistä, Teijovo Horo.

Pitkät horoletkat kuuluvat olennaisesti asiaan, kun nautitaan balkanilaisesta tanssi-illasta. Svirki Svirjatin konserttien yksi tärkeimmistä elementeistä onkin tanssi. Siellä missä Svirki Svirjat soittaa, siellä tanssijat tanssivat. Näin myös Helsingin Vuotalossa.

Anna Danchev

ALKUUN
 Buzludzhan monumentti
Buzludzha on historiallinen huippu keskisellä Stara Planinalla ja on 1441 metriä korkea.
Vuonna 1868 siellä oli lopullinen taistelu bulgarialaisten kapinallisten Hadji Dimitarin ja Stefan Karadzhan sekä Ottomaanien välillä.
Buzludzhan monumentti rakennettiin vuoren huipulle kommunistisen hallinnon aikana vuoden 1891 tapahtumien muistoksi. Silloin sosialistit johtajanaan Dimitar Blagoev kutsuttiin salaa koolle muodostamaan organisoitu sosialistinen liike ja perustamaan Bulgarian Sosialistidemokraattinen puolue, Bulgarian kommunisti-puolueen edeltäjä.
Monumentti avattiin 1981. Se ei ole enää Bulgarian hallituksen ylläpitämä, vaan on jäänyt täysin käyttämättömäksi.
Buzludzha löytyy noin 12 km sivuun Shipkan solan tiestä.
Nykyään monumentti on hylätty, vandalisoitu ja tuhottu.

Mikki Lehessalo
Lähde: Wikipedia 

ALKUUN
 Bulgariasta löytyi keskiajan valtasodan kavala ase

Tutkija uskoo, että myrkkysäiliön kätkenyttä sormusta käytettiin hallitsija isän ja vallantavoittelijapojan kiistassa.

Bulgariasta läheltä nykyistä Kavarnan rannikkokaupunkia on löytynyt muinainen murhaväline: sormus, johon kätketyn myrkyn saattoi livauttaa vaivihkaa uhrin juomaan. Tutkijat arvelevat, että Kaliakran linnoituksen raunioista löytynyt sormus oli käytössä paikallisen hallitsijan ja hänen poikansa valtasodassa 1300-luvulla.
Keskiaikaisesta linnoituksesta löytynyt pronssisormus on laatuaan ensimmäinen löytö koko Bulgariassa, kertoo kaivausten johtaja Boni Petrunova.
Löytö tehtiin alueelta, jossa asui keskiaikaista ylimystöä. Kaksi vuotta jatkuneissa kaivauksissa on tätä ennen paljastunut myös yli 30 muuta korua. Toisin kuin myrkkysormus, ne ovat kultaisia.
Petrunovan mukaan sormus lienee tarkoitettu miehen oikean käden pikkusormeen, koska kehyksen sisään piilotettu pieni säiliö on siten parhaiten piilossa. Siihen kätketty myrkky oli helppo ujuttaa uhrille käden käänteessä, Petrunova sanoo.

Italialaista myrkkyä ylimyksen juomaan?
Sormusta ei hänen mukaansa ollut selvästikään tarkoitettu jatkuvaan käyttöön, vaan se pujotettiin sormeen tarpeen tullen. Myrkyn hän uskoo olleen peräisin Italiasta tai Espanjasta, joiden kanssa alueella oli kauppasuhteet.
Petrunova arvelee, että myrkkyä käytettiin Dobrudjan despotaatin hallitsijan Dobrotitsan ja hänen poikansa Ivanko Terterin valtataistelussa. Se koitui ilmeisesti monen Dobrotitsaa tukeneen ylimyksen kohtaloksi.
Kaliakra oli lyhytikäisen (1325 - 1388) valtakunnan pääkaupunki, ja Dobrotitsa oli valtakunnan hallitsijoista mahtavin. Liittouduttuaan Venetsian kanssa hän pystyi tavoittelemaan jopa Mustanmeren herruutta. Ottomaanit ottivat alueella vallan 1400-luvun alussa.

Sormuslöydöstä kertoo englanninkielinen The Sofia Globe-uutissivusto.
Anniina Wallius/Yle Uutiset

ALKUUN

ALKUUN

ALKUUN