BULGARIAN VIESTI - Suomi-Bulgaria seuran jäsenlehti

Bulgarian viesti kertoo Bulgarian kulttuurista, taloudesta, historiasta, yhteiskunnallisista kysymyksistä, matkailusta - Bulgariasta ennen ja nyt. Lehdessä julkaistaan myös seuran jäsenosastojen kuulumisia ja tapahtumia. Lehteä toimitetaan jäsenistölle, mutta myös ministeriöille, kulttuuriyhdistyksille ja liike-elämän edustajille Suomessa ja Bulgariassa.

Toimitus

Ilkko Suvilehto, vastaava päätoimittaja, e-mail: bgtoimitus@yahoo.com
Ritva Särkisilta, toimittaja, GSM 040 5389266, e-mail: ritvasarki@gmail.com
Maj-Lis Lehessalo,  taitto, GSM 0400 900433, e-mail: mikki@lehessalo.com

Painopaikka:      Multiprint, Helsinki 2015

Bulgarian Viesti 2/2015 sisältö (aiemmat Bulgarian viestit)

Mikä tekee meidät onnellisiksi?, päätoimittaja Ilkko Suvilehto
Ystävyyden voiman voi tuntea Tapani Salonen
Yleinen kokous teki valintoja ja linjasi seuran toimintaa, Tapani Salonen
Suurlähettilään tilannekatsaus Bulgariasta 1.4.2015, Ilkko Suvilehto
Sommelierin juuret Traakian viinilaaksossa, Ritva Särkisilta
Bulgarian kansallispäivää vietettiin näyttävästi, Tapani Salonen
Ehrnroothia kunnioitetaan edelleen Bulgariassa, Ilkko Suvilehto
Bulgarialaisviineillä nousukausi, Ritva Särkisilta
Martenitsa-juhla vahvisti yhteistyötä, Tapani Salonen
Bulgarialaislapsia adoptioon Suomeen, Ritva Särkisilta
Taekwondoa ja diplomatiaa, taekwondourheilijat.fi
Suomi-Bulgaria -seuran Valkeakosken osaston 40 -v juhla, Kirsti Stojanow/Tapani Salonen
Elämää Elhovossa, Hilkka Kaukonen
1150 -vuotta kristinuskoa Bulgariassa, Mikki Lehessalo
Vera Jordanova - onnellinen seikkailija, Mikki Lehessalo

Tekijänimin julkaistut artikkelit edustavat kirjoittajiensa näkemyksiä. Toimitus pidättää itsellään oikeuden lyhentää ja muokata artikkeleita kirjoittajan suostumuksella.
 Mikä tekee meidät onnellisiksi?

Ihmissuhteet tekevät meidät onnellisiksi tai onnettomiksi. Ilahdumme aina, kun saamme omana itsenämme arvostusta. Kuka rakastaa meitä ja kuka karsastaa? Ne, jotka muistuttavat meitä jollakin tapaa, ovat helpommin lähestyttäviä, osaamme löytää keskinäisesti tien toistemme sydämiin.

Kävelin vuosia Hakaniemen metrotunnelissa itämaisia ruokatuotteita myyvän Hauler-kaupan ohitse tiistaisten sählytreenieni jälkeen. Kävin siellä joskus ostamassa pistaasihalvaa ja seesam-patukoita. Olin sisimmässäni hieman varautunut, koska astuin vieraalle uskonto- ja kulttuurialueelle. Läpimurto tapahtui vasta, kun johto-kuntamme suomalaisnaiset kertoivat minulle kaupan omistajan olevan Irakin kurdi, joka on asunut kolmisen vuotta Bulgariassa Persianlahden sodan aikoihin 1990-luvun alussa. Menimme johtokunnan kokouksen jälkeen kulttuurikeskus Caisan alapuolella sijaitsevalle metrotunnelin tasanteelle, johon kyseinen kauppa on muuttanut äskettäin. Kaupassa on myynnissä bulgarialaiseen makuun sopivia tuotteita. Suosikkini ovat paahdetut, suolatut kurpitsansiemenet. Ostin nostalgian vuoksi myös bulgarialaista lampaan feta-juustoa, bulgarialaisen ljutenitsan makuista Ajvar-paprikakastiketta sekä pistaasihalvaa.

Jututin kaupan omistajaa, noin viisikymppistä miestä nimeltä Dahab. Hän on entinen moninkertainen Irakin mestari painonnostossa. Kaupan nimi, Hauler, on omistajan kotikaupungin kurdinkielinen nimi, arabiankielinen on Erbil. Dahab oli Sofiassa asuessaan käynyt treenaamassa tuntemassani Dianabad-urheilukeskuksessa.  Osoittautui, että hän tunsi 80-luvulla painonnoston bulgarialaisen, sittemmin turkkilaisen, MM-olympiamestari Naim Suleimanovin. Näistä asioista kertoessaan hänen alku-väsymyksensä kaikkosi ja hänestä säteili innostuneisuutta. Hän kertoi kaupassaan käyvän myös bulgarialaisia ja romanialaisia.

Maistelin illalla valkoisen seesamleivän kanssa bulgarialaista fetajuustoa ja kymmenen euron bulgarialaista orgaanista bio-viiniä nimeltä Mavrud & Rubin. Laitoin leivän päälle fetaa ja paprikakastiketta, tarjoilin sitä suomalaiselle kihlatullenikin, joka sanoi, että tuntui kuin olisimme taas marraskuisessa Sofiassa. Vein viikon kuluttua halvapaketin tulevalle anopilleni, söimme siitä paloja vaniljajäätelön kanssa. 

Kotona muistelin yksin, bulgarialaisen ruuan, viinin ja 1900-luvun alkupuolen musiikin (стари градски песни) kanssa, 1.3.2015 pois nukkunutta 87-vuotiasta Bulgarian mummoani, joka oli vahvin siteeni maahan. Hän oli minulle läheinen 42 vuoden ajan, syntymästäni lähtien. Hänen kanssaan minun oli hyvä olla.

Ilkko Suvilehto                                                                                                                                    


ALKUUN

 Ystävyyden voiman voi tuntea

Terveiset Valkeakosken osaston 40 v. juhlasta. Olen aivan myyty!

Seuramme eri osastoissa olemme tottuneet, että kaikki toimii loistavasti ja tunnelma on aina ollut lämmin ja viihtyisä. Erityisen vaikutuksen minuun teki se yhdessä tekemisen voima ja into, millä Koskissa juhla toteutettiin. Tajusin jotain uutta ystävyyden tunteesta.

Rantasen Ersu piti juhlaa hyppysissään, Kirsti ja Givko Stojanowit loistivat kilpaa. Inna Ilivitskyn historiapuhe oli mainion kokoava. Tuntui, että kaikki ovat mukana. Historiakatsaus vilisi osaston historiaa rakentaneiden henkilöiden nimiä. Valkeakosken kaupunginhallituksen puheenjohtajan kanssa käytiin mielenkiintoiset keskustelut.

Musiikkiohjelma osoitti, että ystävyysseuratyö on kulttuuria mitä suurimmassa määrin. Sävelten siivin matkustimme ympäri maailmaa. Esitys ei ollut musiikin soittamista, se oli puhdasta tulkintaa.

Globaalin levottomuuden, sotien, työttömyyden ja raakuuden aikana toisesta välittäminen on entistä tärkeämpää. Ystävyysseuratyö tukee rauhaa ja kansojen välistä kanssakäymistä, myös kaupallista. Maa-infoa saa netistä googlaamalla, mutta toisesta välittämistä, ystävyyttä ei saa. Turvattomuuden ja turhautumisen ylle nousee ystävyyden voima.

Suomi on kaunis ja monipuolinen maa. Kuitenkin jos haluaa palkita itseään edulli-sella ja voimaannuttavalla ulkomaanmatkalla, hinta-laatu-suhteeltaan ehdoton valinta on Bulgaria. Suurlähettiläs Lubomir Todorovin mukaan Bulgariassa on avattu uusia lomakohteita. On ekoturismia, vaellusmatkoja ja golf-lomia perinteisen rantalomailun lisäksi. Omatoimimatkailu on kasvussa.

Hyvää kesää kaikille. Kerätään voimia syksyn toimintaa varten!                                                                                                          

Tapani Salonen

ALKUUN

  Yleinen kokous teki valintoja ja linjasi seuran toimintaa

Seuran yleinen kokous 27.4. valitsi Tapani Salosen jatkamaan puheenjohtajana. Uutena hallitukseen nousi Raimo Uusinoka Tampereelta Mirja Kekin jäädessä pois. Kaikki valinnat olivat yksimielisiä.

Seura linjasi toimintaansa tälle vuodelle.

Järjestäytymiskokouksessa 19.5. valittiin seuran entiset varapuheenjohtajat Martti Salminen ja Kirsti Stojanow jatkamaan tehtävissään.

Tapani Salonen

ALKUU N

 Suurlähettilään tilannekatsaus Bulgariasta 1.4.2015

Bulgarian suurlähettiläs Lubomir Todorov piti Bulgaria-seuran kutsumana kaikille avoimen yleisötilaisuuden kulttuurikeskus Caisassa. Paikalla oli kymmenen kuulijaa, joista yksi oli Espoon kulttuurilautakunnan jäsen. Seuramme sai tilaisuudessa kaksi uutta jäsentä.

Suurlähettiläs kertoi maansa luonnonresursseista ja niiden luomista edellytyksistä turismille. Mieleeni jäivät erityisesti mineraalivesilähteet, rannikko ja vuoristo.

Projekti, jossa tuodaan energiaa kaasuputken kautta Venäjältä, on keskeytetty toistaiseksi. Korvaavana vaihtoehtona pidetään Azerbaidzhanista tulevaa putkea.

Bulgariassa työvoima on edullista ja koulutettua, verotuskin on matalaa. Nämä seikat saavat esim. suuret länsieurooppalaiset vaatetuottajat ulkoistamaan tuotan-toaan Bulgariaan. Keskusteltiin myös bulgarialaisten viinien tarjonnasta Suomessa.

Suurlähettiläs ilmaisi suurlähetystön valmiuden seuramme jäsenten ja muiden kansalaisten auttamiseen yhteistyön ja kanssakäymisen edistämiseksi.

Ilkko Suvilehto

ALKUUN

 SM-sommelierin juuret Traakian viinilaaksossa

Samuil Angelov on Suomen paras sommelier eli ravintolassa työskentelevä viinintuntija. Näin ainakin on todettu peräti kolme kertaa alan SM-kilpailuissa. Hänen ammattitaitonsa on arvioitu olevan huippua myös Euroopan ja maailman mitassa useissa kilpailuissa. Esimerkiksi vuonna 2008 hän sijoittui Top 10:n joukkoon EM-kilpailuissa Sofiassa – Sofian EM-kisat olivat muuten kaikkien aikojen ensimmäiset Ranskan ulkopuolella. 2009 Angelov sijoittui pronssille kansainvälisessä International Jeunes Sommeliers Competition-kilpailussa Englannissa.

Samuil Angelov, Suomen palkituin sommelier on valikoinut Muru- ja Pastis-ravintoloiden listalle bulgarialaisviinin, joka on ollut hyvä jo usean vuosikerran ajan.

Omakohtaisesti hänen taidoistaan voi tällä hetkellä vakuuttautua ravintola Murussa ja Pastiksessa, joiden omistajiin Angelov kuuluu.

Sommelier-kilpailuissa näytetään kiinnitettävän huomiota viinialan teoreettiseen tuntemukseen, palvelutaitoon ja viinien sokko-tunnistustaitoihin. Ilmeisesti vaaditaan opettelua ja kokemusta ja varmaan luontaisia taipumuksiakin, mutta olisiko yhtenä selityksenä Samuil Angelovin menestykseen myös se, että hänen suonissaan virtaa Bulgarian viinilaaksoista peräisin olevaa verta? Isänpuolen suvun juuret johtavat sinne. Mikä on siis hänen suhteensa Bulgariaan viinimaana ja bulgarialaisiin viineihin?

– Hyvä kysymys. Silloin kun Bulgarian viinit elivät kultakauttaan, olin ala-ikäinen ja nyt kun olen niiden kanssa tekemisissä, niitä on harvoin tarjolla. Suhteeni on lämmin, luonnollisesti, niin kuin koko maahan onhan se ollut isossa roolissa minulle aina ja tulee olemaan. Uskon että suunta on oikea kun mietimme laatua, mutta haluaisin nähdä mieluummin Bulgarian sisäisiä investointeja ja intohimoa omaan maahan ja tuotantoon. Mahdollisuutta on, sillä monta upeaa tuotetta on markkinoilla, sanoo Angelov. 

Bulgarian viinit elivät kultakauttaan joskus 1970-80-luvuilla. Vielä vuonna 2002, kun haastattelin tähän julkaisuun Alkon sisäänostajaa, jonka alueeseen Bulgaria kuului, Alkon listoilla oli sieltä kymmenen punaviiniä ja neljä valkoviiniä. Nyt punaviinejä on kolme ja valkoviinejä yksi, isojen valmistajien tuotoksia, koska Alkon myymäläketjun laajuus vaatii suuria määriä. Alkon viinien lisäksi muita bulgarialaisia viinejä, myös pientuottajien, pääsee periaatteessa maistelemaan ravintoloissa. Onko Murun listoilla bulgarialaisia viinejä?

– Murussa minulla on aina ollut bulgarialainen viini listalla, joskus jopa kaksi. Tällä hetkellä meillä on Bessa Valleyn Enira, joka on ollut hyvä jo useamman vuosikerran ajan, kertoo Angelov.

Mille Bulgarian viinialueelle juuresi vievät? Ja mitä bulgarialaisherkkua söisit mieluiten bulgarialaisen punaviinin/valkoviinin kanssa ja missä?

– Sukuni on Plovdivista, joten olemme Traakian laaksosta. Ja kyllä viini kuuluu seuraan. Bulgariassa sanotaan että "se joka juo yksin, kuolee yksin". Uskonkin vahvasti, että bulgarialainen viini kuuluu hyvässä seurassa, ystävien kesken nautittavaksi, hyvän lukankan, pastarman tai muun mezen kanssa.

Ritva Särkisilta

ALKUUN

 Bulgarian kansallispäivää vietettiin näyttävästi

Maaliskuun kolmantena Suomi-Bulgaria-seura osallistui näyttävästi Bulgarian kansallispäivän viettoon.

Aamulla Pääesikunnan sisäpihalla Bulgarian vapautukseen osallistuneiden kaartilaisten muistomerkillä laskimme Suomi-Bulgaria-seuran kukkalaitteen. Seuran edustajina olivat puheenjohtaja Tapani Salosen lisäksi Leena Seppälä, Leena Sgureva ja Raimo Uusinoka.

Suurlähettiläs Lubomir Todorov järjesti Bulgarian suurlähetystössä hienon vastaanoton, johon osallistui mukava määrä seuramme jäseniä. Meidän seuralaisten ajanlaskun mukaan kevät alkaa Baba Martasta ja Bulgarian kansallispäivästä. Kesää kohti olemme menossa.

Tapani Salonen
ALKUUN

 Ehrnroothia kunnioitetaan edelleen Bulgariassa

Sofian kunnanvaltuuston kaikki 41 jäsentä hyväksyivät 19.12.2013 professori Venelin Tsachevskyn aloitteen kadun nimeämiseksi kenraali Casimir Ehrnroothin mukaan. Hra Tsachevsky toimi Bulgarian suurlähettiläänä Suomessa vuosina 2003-2006. Kenraali Ehrnrooth toimi Turkin sodassa 1877-1878, minkä jälkeen hän toimi Bulgarian sota-, sisä- ja pääministerinä.

Muistotaulu kadun varrella sijaitsevaan rakennukseen valmistettiin ja asennettiin 15.12.2014 prof. Tsachevskyn toimesta ja varoin.

Muistotaulun virallinen julkistaminen tapahtui 12.2.2015.

Kadun varteen on asennettu muistotaulu ja kyseinen, yli kilometrin pituinen katu on Ljulinin kaupunginosassa

Professori Tsachevsky on myös kustantanut muistolaatan valmistamisen ja asentamisen Nastolan hautausmaalle Ernroothin haudalle. Muistolaatta asennettiin syyskuun alussa 2014.

Ilkko Suvilehto
ALKUUN

 Ulkomaiset sijoittajatkin haluavat mukaan:
Bulgarialaisviineillä nousukausi

Britannialainen viinilehti Decanter Magazine kertoi loppuvuodesta 2014, että Bulgarian viinituotanto tulee lähivuosina kokemaan ulkomaisten investointien tulvan: jopa 11 viinivalmistamoa on perusteilla ulkomaisella pääomalla.

Bulgarian viinituottajien valtiollisen organisaation johtaja Krasimir Koev arvioi lehdelle, että syynä kasvaneeseen kiinnostukseen ovat paitsi halvat työvoimakustannukset, myös mahdollisuus päästä esittelemään markkinoille uusia lajikkeita, jotka kestävät sekä kuivuutta että tauteja ja ovat satoisia.

Bulgarian viinialan 2012 alkanut sekä määrällinen että laadullinen kasvu siis jatkuu.

Maistuu idässä ja lännessä

Bulgaria oli 1980-luvulla maailman toiseksi suurin viinintuottaja ja maailman suurin pullotettujen viinien tuottaja. Tämä tapahtui sosialististen valtioiden talousyhteisön SEV:n aikoina. Nykyisinkin lähes puolet viininviennistä menee Venäjälle. Myös Ukraina on tärkeä vientimaa, mutta nyt kun maan tilanne on hankaloitunut, viinivienti sinne on putoamassa. Tämä saattaa vaikuttaa suunniteltuihin investointeihin. Toisaalta Bulgaria on vallannut takaisin markkinaosuuksia Puolassa ja Tshekissä ja viime vuosina vienti on suuntautunut mm. Kiinaan, Intiaan ja Vietnamiin.

Länsi-Euroopassakin kiinnostus bulgarialaisiin viineihin on kasvussa. Englantilaisen The Guardian –lehden viinitoimittaja Fiona Beckett iloitsee bulgarialaisten viinien come backistä. Hän muistelee 70-lukua, jolloin ”kaikkien punainen perusviini oli bulgarialainen cabernet, jota pidettiin bordeauxin veroisena”. Miksi bulgarialaisviinejä on näkynyt niin harvoin nykyisin, hän kysyy ja kertookin, että muutos on tulossa. Uusien viinintuottajien aalto on syntynyt ja nostaa maan jälleen maailman viinikartalle. Hän luettelee jutussaan joukon Englannissa myyntiin tulleita bulgarialaisviinejä, joissa on erinomainen hinta-laatu –suhde ja joukossa on myös huippulaatua.

”Ei koskaan niin hyviä viinejä kuin nyt”

Bulgarian Viinikamarin puheenjohtaja Radoslav Radev panee merkille, että Länsi-Euroopassa kasvu ei tule määrästä, vaan hintavammasta laadusta. Radev on sitä mieltä, että Bulgaria ei ole koskaan tuottanut niin hyviä viinejä kuin nyt. Hän kiittää kehityksestä myös EU:ta, jonka tuella mm. laitteistoja viininvalmistamoissa on voitu uusia.

Myös määrällistä kasvua on vuodesta 2012 alkaen sekä viininviljelyalan, hehtaarisatojen että viinin litratuotannon suhteen. Bulgaria tuotti 2013 EU-tilaston mukaan n. 150 milj. litraa viiniä ja kasvun ennakoidaan jatkuvan n. 3 %:n vuosivauhtia. Yksityisiä viinitiloja maassa on 70.

On sivuutettu aallonpohja, joka syntyi, kun 1989 vallanvaihdoksen jälkeen valtio palautti maat niiden entisille omistajille. Puolessa vuosisadassa taito ja kiinnostus viininviljelyyn oli kadonnut ja maat jäivät viljelemättä. Kun elinkeino nyt on jälleen nousussa, myös artesaaniviinin tuottajien määrä lisääntyy.

Bulgariassa juodaan n. 100 miljoonaa viinilitraa vuosittain, mistä 5 miljoonaa litraa on tuontiviiniä. Keskimäärin bulgarialainen juo vuodessa 11,2 litraa viiniä. Määrä ei tunnu korkealta, kun sitä vertaa vastaavaan suomalaiseen lukuun: vuonna 2013 me joimme viiniä 15 litraa.

Euroopan ensimmäinen kieltolaki

Bulgarialaisen viinin historia on tuhannen vuoden mittainen, itse asiassa traditio oli traakien asuttamassa maassa jo valmiina, kun bulgaarit saapuivat sinne. Traakihautojen maalaukset sekä juoma-astiat kertovat viinikulttuurista. Bulgariassa on ollut myös Euroopan vanhin kieltolaki, kaani Krumin 800-luvun alussa julistama. Bulgarialaisesta huumorintajustako todistaa, että yksi maan suosituimmista valkoviineistä on nimetty Khan Krumiksi?

Ritva Särkisilta

ALKUUN

 Martenitsa-juhla vahvisti yhteistyötä

Suomi-Bulgaria-seuran johdolla Helsingin kaupungin kulttuurikeskus Caisassa järjestetty martenitsa-juhla keräsi yhteen suuren määrän ystävyysseuraihmisiä. Ilahduttavan paljon paikalla oli bulgaareja, romanialaisia ja pari moldovalaistakin. ЧЕСТИТА БАБА МАРТА! -toivotukset kiirivät ilmoille.

Suomi-Romania- ja Suomi-Moldova-seurat olivat mukana järjestämässä ikimuistoista juhlaa.

Alkupuheenvuorojen lisäksi ohjelmassa oli martenitsojen tekoa ja musiikkiesityksiä, monipuolista tarjoilua unohtamatta. Vieraat viihtyivät ja tunnelma oli lämmin ja yhteistyötä korostava.

Puheenjohtaja Tapani Salonen muistutti, että viime vuonna vietimme martenitsa/ martisor-juhlaa Suomi-Romania-seuran ja Paavo Vähätiiton vieraana Vaaleanpunaisissa unelmissa. Tänä vuonna järjestelyistä huolehti Suomi-Bulgaria-seura. Ensi vuonna tilaisuutta isännöi Suomi-Moldova-seura Ruoholahdessa.

Baba Marta symboloi kevään alkua. Punainen ja valkoinen väri toivottavat hyvää terveyttä, menestystä ja yhdessäoloa. Jokainen Balkanin alueen ystävä tuntee Pizhon ja Pendan, valkoisen miesnuken ja punaisen naisnuken, puheenjohtaja Salonen muistutti.

Suomi-Romania-seuran puheenjohtaja Jussi Tuovinen muistutti ystävyysmaiden juhlanvieton samankaltaisuuksista ja puhui konkreettisen yhteistyön lisäämisestä. Syntyi ajatus yhteisen tilaisuuden järjestämisestä syyskaudelle. Hänellä tuntui olevan vahva maatuntemus sekä Romaniasta että Bulgariasta.

Suomi-Moldova-seuran puheenjohtaja Stefan Smirnov esitteli perusteellisesti martisor-juhlan merkityksen ja selitti tarkkaan värimaailman symboliikkaa. Hän järjesti tilaisuuteen tunnelmallista musiikkia ystävänsä Kimin kanssa. Smirnov toimii aktiivisesti myös Suomi-Romania-seurassa.

Bulgarian Suomen suurlähetystöstä tilaisuuteen osallistuivat kulttuuriattashea Maya Konstantinova ja herra Konstantinov. Tilaisuus kesti kaksi tuntia. Yhteisenä ajatuksena kiteytyivät ystävyyden, rauhan ja yhteistyön sanoma.

Tapani Salonen

ALKUUN

 Bulgarialaislapsia adoptioon Suomeen

Sekä Helsingin kaupunki että Pelastakaa lapset -järjestö auttavat vaikeissa oloissa eläviä bulgarialaislapsia saamaan adoptiokodin Suomesta.

”Bulgariassa on käynnissä laaja lasten laitoshoidon alasajo, minkä yhteydessä maan sisäistä perhesijoitusta pyritään kehittämään. Kotimaisten perheiden lisäksi maa tarvitsee kansainvälisen adoption kautta adoptioperheitä resursseiksi erityisesti n. 2 - 18 -vuotiaille lapsille, joilla osalla voi olla terveydellisiä pulmia.” Näin kertoo sivuillaan Pelastakaa lapset. Järjestö on käynnistämässä osaltaan adoptioprosessia Suomessa. Helsingin kaupungilla vastaava projekti on ollut käynnissä jo vuoden.

Sekä kaupungilla että järjestöllä on Bulgariassa maan oikeusministeriön hyväksymä bulgarialainen järjestö yhteistyökumppaninaan. Pelastakaa lapset on pitänyt ensimmäisen tiedotustilaisuuden adoptiomahdollisuudesta huhtikuussa. Helsingin kaupungin projekti on jo jatkunut vuoden, mutta lapsia odotetaan vielä. Adoption odotusajat vaihtelevat noin 1 1/2 v - 4 v riippuen adoptionhakijoiden asettamista lapsen terveydentilaa koskevista toiveista.

Tulevat vanhemmat varustautuvat lapsen tuloon monella tavalla, kuten mm. tulevien vanhempien pitämistä blogeista päätellä.

Pääasiassa romanitaustaisia

Bulgarialaisten lastenkotien taso sai runsaasti arvostelua mm. EU:n taholta maan liityttyä järjestöön. Maan omat tiedotusvälineet ja ihmisoikeusjärjestö Bulgarian Helsinki-komitea toivat esiin järkyttäviä tapauksia.

Hallitus käynnisti vuonna 2010 projektin, jonka tavoitteena oli korvata lasten laitoshoito sijoituskodeilla tai perheenomaisilla ryhmäkodeilla. Vuoden 2014 lopussa maassa oli enää 46 lastenkotia ja 19 kehitysvammaisille lapsille tarkoitettua laitosta. Ammattimainen sijoitusvanhemmuus on vastaavasti lisääntynyt, kun siitä on tehty taloudellisestikin houkutteleva vaihtoehto.

Adoptioon tulevat lapset ovat pääasiassa romanitaustaisia tai heillä on terveydellisiä ongelmia. Aiemmin n. 60 % lastenkotilapsista oli romanitaustaisia. Nyt kun maassa on meneillään lastenkotien alasajo, romanilapsien mahdollisuudet päästä sijoituskoteihin ovat olleet muita huonompia syrjivien asenteiden vuoksi. Maan ulkopuolinen adoptio sen sijaan onnistuu paremmin.

Kemin osaston tukema lastenkotikin lakkautettu

Lastenkotien alasajon seurauksena myös se burgasilainen lastenkoti, jota Suomi – Bulgaria –seuran Kemin osasto avusti kymmenen vuoden ajan, lakkautettiin toissa vuonna, kertoo osaston puheenjohtaja Mauri Tuomivaara. Tiloissa, joita aikoinaan saneerattiin osaston rahoituksella, toimii nyt iltalukio. Lastenkodissa lakkautushetkellä olleet kymmenkunta lasta harjoittelevat yhteisasumista kerrostaloissa sijaitsevissa ryhmäkodeissa, 4-5 lasta/asunto.
– Lastenkodista ulos kasvaneet lapset ovat pitäneet jatkuvasti yhteyttä kemiläisiin, kertoo Tuomivaara.

Ritva Särkisilta

ALKUUN

 Taekwondoa ja diplomatiaa

Taekwondourheilijoiden puheenjohtaja ja Suomen Olympiakomitean urheilijavaliokunnan jäsen Teemu Heino sai kutsun tapaamaan Bulgarian suurlähettilästä ja europarlamentaarikkoa ja taekwondovaikuttajaa Slavi Bineviä, Illallisen isäntänä toimi Bulgarian suurlähettiläs, Lubomir T. Todorov, joka tahtoi olla aktiivinen suomalaisen ja bulgarialaisen taekwondon yhteistyön kehityksessä.

Illallisen aikana keskusteltiin paitsi taekwondosta ja sen tilasta Suomessa ja Bulgariassa, myös maiden välisistä suhteista yleisellä tasolla, sekä maiden kulttuurisista ja luonnontieteellisistä eroavaisuuksista ja yhteneväisyyksistä. Illalliselta palattiin vatsa täynnä hyvää ruokaa ja mieli täynnä tietämystä Bulgariasta

taekwondourheilijat.fi (1.9.2012)

ALKUUN

  Suomi-Bulgaria-seuran
Valkeakosken osaston 40v-juhla

Lämminhenkistä juhlapäivää vietettiin 16.05. Jäseniä osallistui juhlaan n. 100 henkilöä. Suurlähettiläs Lubomir Todorov, pääseuran edustajat, muiden ystävyysseurojen edustajat, sekä Valkeakosken kaupungin edustajat kunnioittivat läsnäolollaan 40 -vuotisjuhlaa.

Tilaisuudessa suurlähettiläs jakoi mitaleita Keskusseuran puheenjohtajalle Ivan Vazov -mitali ja Valkeakosken seuralaisille: Erkki Rantanen, Inna Ilivtsky, Kirsti Stojanow ja Givko Stojanow. Jokaisen mitalin jälkeen suurlähettiläs Todorov kertoi perustelut ja lopuksi kiitti koko seuraa ja Valkeakosken osastoa hyvästä ja pitkäjänteisestä työstä.

Kirsti Stojanow/Tapani Salonen

ALKUUN

 Elämää Elhovossa

Bulgaria liittyi EU:n v.2007, jolloin aloitin omakotitalon etsinnän 5-2007 ja se löytyikin pikkukaupunki Elhovosta. Kaupunki on tunnetusti raikas ilmastoltaan, ja noin 100 km päässä Burgasin kaupungista, jonne lennot Suomesta tulivat. Lämpötilat siellä ovat mukavammat kuin Suomessa. Elhovo sijaitsee kaakossa ja kuuluu Yambolin alueeseen. Se on erittäin lähellä Turkin rajaa. Elhovon kaupungissa on historiaakin. Pikkukaupungissa, lähellä on monia kauppoja, supermarket, kahviloita, ravintoloita ja sairaala sekä kävelykatu.

Haaveena oli kauan, ostaa asunto ulkomailta lämpöisemmästä maasta, jossa voi talvehtiakin. Talomme remontoitiin sisältä ja ulkopäin meidän tarpeisiin, rakennettiin suomalainen saunakin, pihapiirikin kunnostettiin.

Bulgarialaiset ihmiset ovat kohteliaita, puheliaita ja ystävällisiä enemmässä määrin, kuin mihin olin tottunut. Paikallinen elämäntapa ja siihen totuttelu, eivät tuottaneet tuskaa meille. Opeteltiin paikalliset tavat ja tottumukset. Ihmissuhteet ovat paikasta riippumatta paljon itsestä kiinni. Ulkomaalaiset otettiin ystävällisesti vastaan Elhovossa. Tiet usein olivat huonossa kunnossa. Luonto oli koskematonta jota ihailtiin, muutama järvikin sieltä löytyi ja tietty Tundzha-joki. Elhovon hautausmaakin tuli tutuksi kun naapurin isäntä Mitko nukkui pois 11-2010. Bulgarian kieli on vaikeaa, ollaan sitä opiskeltu, mutta vain vähän osataan, onneksi meillä on sanakirja ja sen avulla pärjätään naapureidenkin kanssa. Ollaan myös tutustuttu toisiin suomalaisiin, joilla on siellä asunnot.

Parhaita hetkiä oli Elhovon talollamme naapurit, jotka toivat iloa elämäämme ja me todellakin viihdyimme siellä ollessamme. Naapurit olivat kuin aarreaitta. Köyhyyttä oli havaittavissa mutta se ei haitannut, aina saimme tuoretta pullaa ja ruokaa naapurin Monikalta. Toki itsekin avustimme heitä, joka oli meistä mukavaa. Erityisesti muistan kun ostimme heille tv:n, se oli heille suuri asia, vanha tv oli sanomassa yhteistyösopimusta irti, voi sitä iloa ja onnea jonka näimme heidän kasvoilta. Useilla naapureillamme on eläimiä, joka tuntui oudolta kun elettiin kaupungissa, mutta siihen totuimme. Naapurin Monika alkoi pyyteettömästi hoitaa meidän taloa ja pihapiiriä kuin omaansa, ilman pyytämistämme, josta kumpusi ilo välittämisestä, sillä olimmehan pitkiä aikoja sieltä pois kotimaassamme. Puutarhassa oli kukka-loistoa iloksemme, talomme oli siivottu kun sinne menimme, olimme kuin ”hotellissa”. Suomessa en usko että voisin sitä kokea, suomalaiset ovat erilaisia.

Ajattelin että eläkkeelle siirtyessä on 2.koti valmiina ja sinne muutto loppujen lopuksi helppo tehdä kulttuurierosta ja välimatkasta kotimaahan huolimatta. Kuka olisi arvannut, että sairaus iskee ja tämä paikkamme menee myyntiin, niin vain kävi 8-2014. Ostimme 7-2013 osakehuoneiston Burgasista, elämä jatkuu näin.

Hilkka Kaukonen

ALKUUN

 1150 vuotta kristinuskoa Bulgariassa

Bulgarian ortodoksinen kirkko vietti 1150 -vuotista muistopäivää toukokuun toisena. Bulgarialaiset kääntyivät kristinuskoon Pyhä kuningas Boris Kastajan aikana vuonna 864.

Pyhä Boris kuoli vuonna 907 ja hänet julistettiin pyhimykseksi .

Mikki Lehessalo/Moreto.net
ALKUUN

 Vera Jordanova – onnellinen seikkailija

Jordanovan molemmat vanhemmat ovat bulgarialaisia muusikoita. Lapsuutensa hän vietti heidän kanssaan kiertueilla ympäri Suomea ja Pohjoismaita. Kun Vera tuli kouluikään, kiertolaiselämään oli tultava muutos. Seitsemän vuotiaana hän muutti isoäitinsä luo Bulgariaan. Maan poliittisen ilmapiirin vuoksi Vera kuitenkin muutti takaisin synnyinmaahansa, Suomeen. Hän oli tuolloin 14-vuotias.

Helsingissä Jordanova meni suomalaiseen lukioon, joka oli erikoistunut kieliin. Suomen kielen lisäksi hän opiskeli venäjää, englantia ja ranskaa ja osaa puhua näitä kaikkia kieliä sujuvasti. Lisäksi hän osaa espanjaa. Ylioppilaaksi pääsyn jälkeen suuri suomalainen mallitoimisto löysi Jordanovan ja hän alkoi esiintyä useissa kansal-lisissa lehdissä ja kampanjoissa. Vähitellen hänen mallinuransa laajeni ulkomaille asti ja hän vietti paljon aikaa kuvauksissa ympäri maailmaa.

Mitä ruoka sinulle merkitsee?

Maailmani avautui kulinaarisessa mielessä, kun muutin Pariisiin teini-iän lopulla. Coq au vin, moules frites! Halusin aina koettaa tehdä ruokia kotona. Mallina työskennellessäni vaihdoin maata 3–5 vuoden välein. Ainoa, millä sain maailmalla kodin tunteen, oli oma keittiö, johon perheeni ja ystävieni oli hyvä kokoontua. Ruoassani on läsnä yhdessä oleminen, rakkaus ja arvostus. Ruoasta tekee parempaa, kun ajattelee ihmisiä, joille ruokaa tekee. Jo isoäiti, baba Botka, opetti aikoinaan, että ihminen voi tinkiä vaikka muutamasta huonekalusta mutta ei koskaan hyvästä ruoasta.

Mistä saat ideat ruokiisi?

Laitan musiikin soimaan, kaadan viiniä lasiin ja ruokaan, sytytän kynttilät. Ruoanlaitto on minulle luova hetki. Kuuntelen, mitä tekee mieli, ja kuten taiteilija etsin uusia yhdistelmiä ja tasapainoa eri makujen välillä. Kotikaupunkini New York on suuri inspiraation lähde. Queensistä ja Brooklynista löytyy mausteita ja tuotteita, joita en ole koskaan aiemmin nähnyt! Joulupöytäni on aina suomalainen. Teen kolme päivää ruokaa: imelletyn perunalaatikon, rosollia, joululimppua, piimää ja omat sinapit. Bulgarialainen ruoka tulee minulle verenperintönä. Siinä onnistun aina.

Häät tulossa

Jordanova on nyt ollut yhdessä kaksi vuotta kolumbialaisen graafikkona työskentelevän Feden, Frederico Ruizin kanssa.

He kihlautuivat vuonna 2013 ja suunnittelevat suuria häitä tälle vuodelle. Niistä tulee isot, hauskat ja värikkäät häät, kun sata serkkua ja sukulaista matkustaa Bulgariasta, Kolumbiasta ja Amerikasta, Vera nauraa. Jordanova myöntää, että häissä tulee riittämään paljon suunnittelemista. Aihe on kuitenkin niin ihana, että kaunotar on valmis käyttämään siihen paljon aikaa.

– Siinä onkin aika iso projekti edessä. Rakastan järjestää juhlia yleensäkin, joten tästä tulee varmasti sellainen 24/7-projekti. Mutta hei, kerrankos sitä mennään naimisiin, tai niin minä ainakin ajattelin tehdä, herttainen Vera nauraa.

Mikki Lehessalo
ALKUUN


ALKUUN

ALKUUN

ALKUUN