BULGARIAN VIESTI - Suomi-Bulgaria seuran jäsenlehti

Bulgarian viesti kertoo Bulgarian kulttuurista, taloudesta, historiasta, yhteiskunnallisista kysymyksistä, matkailusta - Bulgariasta ennen ja nyt. Lehdessä julkaistaan myös seuran jäsenosastojen kuulumisia ja tapahtumia. Lehteä toimitetaan jäsenistölle, mutta myös ministeriöille, kulttuuriyhdistyksille ja liike-elämän edustajille Suomessa ja Bulgariassa.

Toimitus

Ilkko Suvilehto, vastaava päätoimittaja, e-mail: bgtoimitus@yahoo.com
Ritva Särkisilta, toimittaja, GSM 040 5389266, e-mail: ritvasarki@gmail.com
Maj-Lis Lehessalo,  taitto, GSM 0400 900433, e-mail: mikki@lehessalo.com

Painopaikka:      Multiprint, Helsinki 2015

Bulgarian Viesti 4/2015 sisältö (aiemmat Bulgarian viestit)

Rikkaudesta, köyhyydestä ja terveydestä, päätoimittaja Ilkko Suvilehto
Jatkot on luvassa, Tapani Salonen
Monikielisesti Bulgaria-Suomi -akselilla, Ritva Särkisilta
Sodassa vieraalla maalla, Ilkko Suvilehto
Kuvallista naurua Bulgariasta, Ritva Särkisilta
Zlatanovien kanssa Helsingissä, Mikki Lehessalo
35 vuotta 60 kertaa Bulgariassa. Muistoja matkojen varrelta, osa 2, Arvo ja Pirkko Peltomäki
Musiikkiuutisia, Emmi Kujanpää
Varnaan uusi julkinen rakennus 30 vuoteen, Mikki Lehessalo
Bulgarian jääkiekkomaajoukkue, Wikipedia
Nina Dobrev, Mikki Lehessalo


Tekijänimin julkaistut artikkelit edustavat kirjoittajiensa näkemyksiä. Toimitus pidättää itsellään oikeuden lyhentää ja muokata artikkeleita kirjoittajan suostumuksella.
 Rikkaudesta, köyhyydestä ja terveydestä

Kävin vaimoni kanssa Oslossa 14.-17.10.2015. Kävimme tervehtimässä norjalaista naispuolista lapsuudenystävääni. Ne kolme Sofian vuotta (1980-83) samassa kerrostalossa, samassa koulussa ja kaksi yhteistä kesälomaa Bulgarian Sunny Beachilla olivat lapsuutemme parhaita muistoja.

En ollut kuullut ystävästäni kolmeen vuoteen ja järkytyin saatuani tietää hänen sairastuneen vakavasti parisen vuotta sitten. Hän oli silloin juuri adoptoinut norjalaismiehensä kanssa 4-vuotiaan romanitytön Bulgariasta. Ensimmäiset kuusi kuukautta olivat olleet raskaat, ennen kuin lapsi oli tottunut uuteen ympäristöönsä. Nyt lapsi käy jo norjalaista koulua, on kaunis ja iloinen 7-vuotias. Ystäväni käy edelleen töissä 80-prosenttisesti ja hänellä on huolehtivainen, hyvä mies. Myös Norjan valtio pystyy huolehtimaan hyvin kansalaisistaan, ollen Euroopan toiseksi rikkain Luxemburgin jälkeen ja maailman kuudenneksi rikkain valtio. Bulgaria taas on Euroopan Unionin köyhin maa.

Kaikesta rikkaudestaan huolimatta Norjalla on omituisen iso huumeongelma. Eli rikkaudenkin keskellä sairastuu, kokee vastoinkäymisiä tai erehtyy huumeisiin. Lohduttaisiko tämä tieto terveydenhuollon ja koulutuksen kanssa kipuilevaa bulgarialaista? Tuskinpa. Onni on uskoa johonkin, vaikka kaikki hajoisi ympäriltä.    
                                                                                                                                        
                                                                                         Ilkko Suvilehto   


ALKUUN

 Jatkot on luvassa

Loppuvuoden toiminta huipentui bulgarialaisen taiteilijan Borislav Zlatanovin näyttelyyn Helsingin Pasilan kirjastossa. Tapahtuman toteuttaja on Suomi-Bulgaria-seura. Bulgarian suurlähetystön panos järjestelyjen onnistumiseksi oli huomattava. Suuret kiitokset suurlähettiläs Lyubomir Todoroville ja lähetystöneuvos Maya Konstantinovalle hyvästä yhteistyöstä.

Tammikuussa jätämme Matka2016 –messut väliin, osittain siksi että säästämme voimavaroja uudenlaista ja monipuolisempaa kevään toimintaa varten.

Odotan innolla Studia Danubia-luentosarjaa, jossa seurallamme on toteuttamis-vastuu huhti- ja toukokuussa. Paljastamatta salaisuutta etukäteen voi sanoa, että asiantuntijamme ovat kovatasoisia ammattilaisia, esitelmien aiheet mielenkiintoisia ja sisältöä on luvassa.

Ennen luentosarjaa on luvassa perinteiset martenitsa-juhlat ja Bulgarian kansallis-päivä maaliskuussa. Toukokuussa vietämme bulgarialaisen kulttuurin eli Kirilin ja Metodin päivää. Näiden virstanpylväiden lisäksi nousee seuran toiminnassa kirjallisuuden ja elokuvan kukkasia.

Yhtä kaikki näyttää siltä, että vuonna 2016 on jatkoja luvassa. Uudistamme ja moni-puolistamme toimintamuotojamme. Samalla kutsumme uusia ihmisiä mukaan toteuttamaan itseään.

Bulgarian tiedeakatemian edustajien prof. Katya Mihaylovan ja prof. Vladimir Penchevin tapaamisella marraskuussa kävimme historiasta ja etnografiasta alkaen aihealueittain läpi yhteisiä mielenkiinnon kohteita, joista voisimme kehittää hankkeita kuten näyttelyjä ja seminaareja. Nämä keskustelut herättivät monenlaisia ajatuksia jatkovalmistelua varten. Opetus- ja kulttuuriministeriön avustuspäätös asettaa raamin kulttuuri- ja asiantuntijahankkeillemme.

Kiitos hyvästä vuodesta 2015. Rauhallista Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2016!

Tapani Salonen

ALKUUN

 Monikielisesti Bulgaria-Suomi –akselilla

Miksi ihmeessä Suomen Kaarti kärsi ”nälkää Balkanin vuorilla taistellessa”, ihmetteli historian tutkija ja kirjailija, filosofian tohtori Sabira Ståhlberg selvitellessään Romaniassa, Bulgariassa ja Turkissa suomalaissotilaiden vaiheita Venäjän ja Osmanien valtakunnan sodan aikana 1877-1878. Syy selvisi: sieltähän ei saanut kunnon ruisleipää eikä silliä, vain valkoista leipää ja korppuja, viinirypäleitä ja maissia pellolta ja kylistä lampaanlihaa sekä muita kummallisuuksia. Tämä huomio tuotti Kaartilaisten vaiheisiin perehdyttävän Finska Gardet på Balkan – Suomen Kaarti Balkanilla –kirjan lisäksi bulgarialaista ruoka- ja viinikulttuuria ja niiden historiaa kuvaavan I Orfeus land – Orfeuksen maassa –kirjan.

Lecti Book Studio esitteli kaksikieliset kirjat tänä vuonna Helsingin Kirjamessuilla. Sabira Ståhlberg kertoi, että ytimekkäiden, 32-sivuisten kirjojen kohdeyleisöksi on ajateltu matkailijoita, jotka haluavat tietää asioista jonkun verran enemmän kuin turisti-esitteissä kerrotaan.

Orfeuksen maassa on kirjoitettu yhteistyössä viinintuntija Ivo Ivanovin kanssa. Kirjasta löytyy mm. historiallinen ruokajana, josta käy ilmi, että vehnä ja linssit ovat monikulttuurisessa bulgarialaiskeittiössä kaikkein varhaisinta kerrostumaa. Kun viimeisimmän jääkauden sulamisvedet nostivat nykyisen Mustanmeren keskellä olevan järven pintaa, rannoilta ylemmäs paenneet ihmiset alkoivat viljellä vehnää ja linssejä kuten arkeologia todistaa. Traakialaisten peruja taas ovat esimerkiksi viini ja pavut, ja Osmanien valtakunta toi maahan tomaatin ja perunan monta vuosisataa ennen kuin niitä ruvettiin syömään läntisessä Euroopassa.

Monikieliset runot
Sabira Ståhlberg esiteltiin Suomen monikielisimpänä kirjailijana viime vuonna Frankfurtin kirjamessuilla, jossa oli esillä Pilvivaeltaja-romaanin saksannos. Ståhlberg oli alun perin kirjoittanut romaanin itse sekä suomeksi että ruotsiksi – tänä vuonna ilmestyi muuten romaanin bulgarian-kielinen käännös. Ståhlberg kirjoittaa viidellä kielellä ja olisiko Lectin tänä vuonna julkaiseman Polyglotta sabirica –runokokoelman kieli kuudes – tai kolmaskymmeneskuudes? Kokoelma on varmasti Suomen monikielisin, sillä teksteissä kieli vaihtelee niin kuin monikielisen ihmisen eli polyglotin päässä voi tapahtua:

Farfars ruskea seinäkello stood
with зур back against the living room wall
Se rakasti sa face och beundrade sig oft
im goldenen Spiegel gegenüber
The clock reminded of время,
в которое Бабай ещë жив und gesund,
sodasta ja surusta
och de ändlösa dagar of hunger

Se ei ole ohi

(Katkelma runosta Babain Seinäklocka)

Monipuolista toimintaa EU-alueella

Kun tutustuu tarkemmin kustantajan sivuihin, huomaa että sillä on melko laaja toimintamalli: julkaisutoimintaa monilla kielillä, käännöksiä – mm. saamesta bulgariaksi, Lecti Magazine e–lehti (magazine.lecti.eu), agentuuri-toimintaa, seminaareja, konferensseja, kursseja, kirjailija- ja kääntäjäresidenssi Bulgariassa, matkoja, ruokailtoja, viininmaistajaisia ja muita tapahtumia. Kirjamessuilla Lectin järjestämänä kuultiin monikielisiä luentatapahtumia. Ensi kesänä järjestetään Varnassa 28.6.-5.7. kirjoittajille ja kääntäjille tarkoitettu englanninkielinen Storytelling Writer–seminaari, josta tarkemmin sivuilla culture.lecti.eu.

Kustantamon erikoisalaa ovat myös selkokirjat – niillehän monikulttuuristuvassa maailmassa on lisääntyvää kysyntää. Sabira Ståhlberg, joka itsekin on kirjoittanut selkokirjoja ja on Suomen tuotteliaimpia selkokielikirjailijoita, kertoi messuilla, että niitä ostavat niin yksityiset ihmiset kuin instituutiotkin. Maahanmuuttajavaltaisessa Saksassa mm. koulut ostavat selkokirjoja ja Ruotsissa niitä käytetään kielen opetuksessa.

Lecti Book Studion kirjoihin ja toimintaan voi tutustua osoitteessa book.lecti.eu ja Lecti-säätiön Balkanin tukiprojekteihin, mm. Suomen Kaarti –projektiin sekä romaanilapset-projektiin support.lecti.eu-sivuilla.

Verkkokirjakaupasta osoitteessa bookshop.lecti.eu voi ostaa tuotteita sekä e-kirjoina että paperilla. Lecti Wine Co.-kauppaan on piakkoin tulossa myös bulgarialaisia viinejä.

Ritva Särkisilta

ALKUU N

 Sodassa vieraalla maalla

Mielenkiintoinen kirja nimeltä ”Sodassa vieraalla maalla. Suomalaiset Turkin sodassa 1877-1878” (Atena, ilmestynyt 9/2014) kannattaa hankkia, jos on kiinnostunut Suomen ja Bulgarian yhteisestä sotahistoriasta.

Kirja on monipuolisin tähän asti ilmestyneistä aihetta käsittelevistä kirjoista, sisältäen paljon värikuvia, karttoja ja valokuvia. Parhaita ovat mielestäni syvälliset analyysit, sekä psykologiset että sotataitoon liittyvät. Kirjan saa halvimmillaan hintaan 14,50 € AdLibris- verkkokaupasta.

Ilkko Suvilehto


ALKUUN

 Pilapiirrosnäyttely Helsingissä 4.-28.12.

Kuvallista naurua Bulgariasta

Borislav Zlatanovin uran ensimmäisiä ikimuistoisia hetkiä lienee ollut, kun hän 11.-luokkalaisena piirsi pilakuvan maan johtajasta Todor Živkovista. Siitä seurasi koulusta erottaminen. Yliopistolta tuli samanlaisesta syystä potkut kolmantena opiskeluvuonna ja mallina oli nyt kaivos- ja geologisen tiedekunnan dekaani. Lopulta Zlatanov hakeutui Taideakatemiaan ja valmistui muotoilun opiskelusuunnalta vuonna 1975, minkä jälkeen hän teki pitkän uran televisiossa lavastajana ja graafikkona. Ja toi mukanaan karikatyyrit myös televisioon.

Sittemmin piirroksista on seurauksena ollut vain mainetta ja kunniaa ja ulkomaisia näyttelyitä, joista yksi on parhaillaan avoinna Helsingin pääkirjastossa Pasilassa 28.12. asti.

Näyttelyn on järjestänyt Suomi – Bulgaria seuran yhdessä Bulgarian Suomen suurlähetystön kanssa. Taustahenkilönä taiteilijan saamiseksi Suomeen toimi nykyisin Suomessa asuva ja opettava, Sofian yliopiston entinen suomenkielen lehtori Ralitsa Petrunova.

Lähetystön järjestämissä avajaisissa sekä suurlähettiläs Lyubomir Todorov että seuran puheenjohtaja Tapani Salonen pohjustivat näyttelyelämystä kertomalla taiteilijan maineesta ja arvostuksesta sekä hänen lukuisista kansainvälisistä näyttelyistään, mm. Venäjällä, Saksassa, Puolassa, Tshekissä.

Taiteilija itse pyysi anteeksi, jos aiheiden synkkyys ei saa aina katsojasta naurua esiin – mutta se on maailman vika, kuten hän sanoi. Vallanpitäjiä hän ei nytkään silittele. Töiden aiheena on erityisesti politiikka, mutta myös kulttuuri ja nykyelämä yleisemminkin. Yksi omista suosikeistani kuvaa television eteen nojatuoliin tarjoilujen kanssa linnoittautunutta tyyppiä, jonka taustalla tv-kuvausryhmä tallentaa auringonlaskua ruudulta katsottavaksi. ”Baj Ganjo 100 vuotta sitten ja nyt” –kuvassa Bulgarian lippua heiluttaa pääministeri Bojko Borisovin näköinen mies. 100 vuoden takainen Baj Ganjo, kirjailija Aleko Konstantinovin sankari on Bulgariassa legendaarinen tarinoiden hahmo, Eurooppaa valloittamaan lähtenyt ruusuöljykauppias, tavoiltaan, hm, kansanomainen ja liikemoraaliltaan, hm, erittäin vapaamielinen.

Kuvissa on varsin vähän tekstiä, mutta niidenkin käännöksistä suomeksi luovuttiin, jätettiin vain englanninkielisiä, ettei nasevuus olisi lerpahtanut pitkiin selityksiin. Esimerkki: pääministeri Borisovin näköinen mies ojentaa alastonta kaunotarta hölmistyneen näköiselle papalle ja kysyy, mitä tämä nyt sanoo, kun on aikaisemmin arvostellut häntä pelkistä tyhjistä lupauksista. Bulgariaksi pelkkä lupaus on ”gol ”eli alaston, mutta myös englanniksi pelkät lupaukset ovat ”naked promises”.

Taiteilijalta on nyt eläkevuosinakin julkaistu pilapiirroksia mm. huumori- ja satiirilehti Starshelissa. Kotimaiset näyttelyt ovat myös tärkeä foorumi. Pari vuotta sitten maata kierrettiin yhdessä maineikkaan valokuvaaja Grigori Paskovin kanssa Bulgaria ennen ja nyt –näyttelyllä. Valokuvat olivat ”ennen” ja piirrokset ”nyt”.

Näyttelyssä on piirroksia esillä pitkä seinällinen. Eläkevuosien työtahdista ja tuotteliaisuudesta saa jonkinlaisen käsityksen näyttelyssä käymästämme keskustelusta, jossa minulta kyllä saattoi lipsahtaa väärä prepositio…

– Minkälaiselta ajalta nämä työt ovat?

– Ehkä tunnin.

– Ööö… siis yhteensä kuinka monta VUOTTA olette näitä KAIKKIA tehnyt?

– Jaa. Kuukauden. Aloitin, kun tämän näyttelyn päivämäärä varmistui. Eilen esimerkiksi tein kymmenen työtä.

Ritva Särkisilta
(Taustatietoja myös http://posredniknews.com –sivustolta)

ALKUUN

 Zlatanovien kanssa Helsingissä

Lähetystö ilmoitti seuralle, että perjantai 4.12. olisi taiteilijalla puolisoineen "vapaa päivä" eli ohjelmaton ja pyysi seuraa järjestämään jotain ajankulua heille. Sain kunnian toimia oppaana Helsingissä ja myös suunnitella reitin ja kohteet. Näyttelyn pystytyksessä ehdimme vaihtaa muutaman sana ja silloin sain tietää joitakin kohteita joihin he halusivat tutustua, Temppeliaukion kirkko, joku museo mm.
Niinpä sitten perjantaina iltapäivällä lähdimme kiertämään Helsinkiä lähetystön autolla. Ensimmäisenä kohteenamme oli Temppelinaukion kirkko ja se teki todella mahtavan vaikutuksen kaikkiin meihin. Kirkon synty tuli mainittua ja istumapaikkojen määrä (750), ortodoksi kirkoissahan seistään eli istuimia ei ole kuin jokunen vanhuksia varten.

Seuraavaksi menimme Kallion kaupungin osan kautta Hakaniemen halliin. Se yllätti pariskunnan runsaudellaan niin ala- kuin yläkerrassakin. Kerroin samalla hieman taustoja hallista.

Sitten he ilmoittivat haluavansa kuitenkin nähdä Sibelius-monumentin uudelleen, olivat nimittäin muutama ilta aiemmin nähneet sen pimeässä ja nyt oli vielä valoisaa. No niinhän me sitten ajoimme takaisin Taka-Töölöön ja kävimme tutkimassa upeaa monumenttia ihan vierestä. Kerroin samalla että kyseessä on naistaiteilijan Eila Hiltusen terästyö, putkia on yli 600 kpl ja teos painaa 24 tonnia.

Lopuksi menimme Ateneumiin katsomaan valokuvaaja Henri Cartier-Bressonin töitä, kuvataiteilija toisen kuvataiteilijan töitä katsastamassa ja nauttimassa. Borislav Zlatanov mainitsikin useaan otteeseen, kuinka hyvin Cartier-Bresson oli saanut syvyyttä kuviin käyttämällä valoa ja varjoa hyväkseen.

Lähes kuuden tunnin rupeaman jälkeen palasin kotiin väsyneenä mutta myös erittäin tyytyväisenä; Zlatanovit ovat todella miellyttävä pariskunta.

Mikki Lehessalo


ALKUUN

 35 vuodessa 60 kertaa Bulgariassa
Muistoja matkojen varrelta, osa 2

Kieli ja ihmiset tutuksi

Jo ensimmäisen Bulgaria-matkamme jälkeen tiesimme, että sinne mennään uudelleen. Olimme myös huomanneet, miten ilahtuneita paikalliset olivat, kun osasimme kiittää ja tervehtiä maan kielellä.

Mikään koulussa oppimamme kieli ei sivunnutkaan bulgariankieltä, kun venäjää emme olleet lukeneet. Hankaluutta lisäsivät vielä kyrilliset kirjaimet, joita Arvo alkoi kotona opetella. Hankimme sanakirjan ja Lomamatkojen matkailijoille tarkoitetut pikkuvihkoset olivat kovassa käytössä.

Vähitellen seuraavilla matkoillamme Arvo osasi jo lukea kyltit ja käyttää sanontoja. Aika pian hän osasi ilahduttaa ja hämmästyttää uupuneen, aamusta asti myöhäisiltaan kojussaan istuneen myyjän sanomalla bulgariaksi, että tällä on krasivi otsi eli kauniit silmät.

Pirkko matki Arvon sanontoja ja oppi vähitellen kieltä korvakuulolta. Tutuiksi tulleita oli hauska tervehtiä sanomalla, että olimme iloisia tavatessamme ja kaupasta lähtiessämme oli mukava sanoa palaavamme uudelleen. Arvo viljelee paljon huumoria, joka on bulgarialaisten mieleen ja hän saikin monen tunteman lisänimen ”stara lisitsa” eli vanha kettu.

Monelle olemme saaneet selittää, missä ja miksi olemme kieltä oppineet. Helppoa oli sanoa, että pidämme maasta ja ihmisistä. Heillä on suomalaiselle tuttu tapa olla ensin totinen ja etäinenkin, mutta aika pian hymy irtoaa, kun alkaa jutella.

Olemme saaneet monia bulgarialaisia sydänystäviä, joita on käynyt meillä kotona Suomessa ja monia, joita aina käymme tervehtimässä paikan päällä. Monen kotona on käyty. Onko sitten ihme, että vuodesta toiseen haluamme Bulgariaan matkustaa!

Matkoillamme on saatu myös suomalaisia ystäviä ihmisistä, jotka kanssamme käyvät samoilla paikoilla. Erikseen on mainittava myös monet oppaat ja heistä lähiystäväksi vuosien varrella tullut Marja Ala-Reinikka, jota tapasimme Suomessakin. Tulimme tutuksi myös hänen Eeva-äitinsä kanssa, jonka luona kyläilimme Kurikassa. Nyt ovat Marja ja Eeva iäksi poistuneet keskuudestamme, mutta muistoissamme Marja elää kaikkien aikojen avuliaimpana ja sydämellisimpänä oppaana.

Tutustuimme vuosien varrella koko Mustanmeren rannikkoalueen turistikohteisiin Kaliakrasta etelään Turkin rajalle. Rannikon Albenassa, Elenitessä sekä entisissä Drusbassa ja Nessebarissa vietimme lomaviikkoja.

Rivieran aluetta

Kommunistiajan päättyessä Kultahietikon jatkona ollut Rivieran alue aukesi turisteille 90-luvun alussa ja olimme ihan ensimmäisten sinne pääseitten joukossa. Alueella oli kuusi hotellia, jotka olivat palvelleet puoluepomojen loma-asuntoina. Komein on Imperial-hotelli, jonka ala-aulassa oli suurin matto, jonka koskaan olemme nähneet. Muukin kaikki on suurta. Usein siellä on kansainvälisiä kongresseja.

Hotellin alakerrassa on kylpyläosasto, jossa 90-luvun kesinä suomalaiset veteraaniryhmät kävivät saamassa hoitoja. Mukana oli aina suomalainen lääkäri, joista muistamme erikoisesti tohtori Jakan. Hän vaimoineen piti monella lailla huolen veteraaneistaan. Miehet, joilla monella oli mukana myös vaimonsa, asuivat tässä komeassa hotellissa. Usein oli kylpyläosastolla melkoinen meteli ja puheensorina, kun miehet saapuivat aamusta alkaen seurustelemaan, vaikka vuoro olisi ollut vasta puolilta päivin tai myöhemmin.

Pulisimme siellä samassa sakissa ja saimme monta ystävää, joiden kanssa yhteys säilyi Suomessakin. Pääsimme mukaan heidän illanviettoihinsa ja yhteislauluiltoihinsa. Haikeudella muistelemme niitä aikoja.

Nyt Imperialin kylpylä on keskittynyt etupäässä kauneushoitoihin ja terveyskylpyjä antava osasto on siirtynyt Riviera Beach-hotelliin. Veteraanitkin ovat siirtyneet Viroon.

Alueen kaunein ja viehättävin on romanttinen Oasis-hotelli, joka aluksi kuului Lomamatkojen listoille. Siellä asustelimme 90-luvun alkupuolella kahtena kesänä, kunnes siirryimme kodikkaaseen Lotokseen, josta tulikin sitten meille melkein kesäkotimme. Siellä vietimme ihania viikkoja joka vuosi parinkymmenen vuoden ajan. Monena vuonna viivyimme siellä kesäkuisen viikon ja sitten syksyllä vielä neljä viikkoa.

Meillä oli aina sama sviitti kolmannessa kerroksessa ja lopulta emme aina viitsineet kuljettaa kaikkea ranta- ym. tavaraa kotiin, vaan jätimme ison laukun Lotoksen vinttiin säilöön seuraavaa kertaa varten. Siellä laukku on nytkin ja vaikka viimeisten vuosien ajaksi olemme siirtyneet naapuriin rakennettuun suureen Riviera Beach-hotelliin, aina joku ystävällinen ovipoika hakee meille laukkumme Lotoksesta ja lähtiessämme palauttaa sen sinne takaisin.

Miksi vaihdoimme pois Lotoksesta, johtuu Pirkon huonosta selästä. Hoidot ovat Riviera Beachissa ja matka Lotoksesta sinne oli joskus liian hankala kävellä. Välillä kulkee kyllä pikkujuna, mutta se ei aina sovi hoitoaikoihin.

Rivieran alue on ihanteellinen rauhallista lomaympäristöä haluaville. Huoltoajot sujuvat äänettömillä sähköautoilla, myyntikojuja ei ole ja kaikki hotellien ikkunat ovat merelle päin. Uida voi ulko- ja sisäaltaissa ja meressä. Ranta on siisti ja hyvin varustettu rantatuoleilla, aurinkovarjoilla ja lavitsoilla.

Ihan Rivieralla asustelumme alkuaikoina rannan toisessa päässä oli kaksi matalaa valkoista pikkuhotellia Romantica ja Rusalka. Kerran syksyllä ollessamme kotiinlähdössä meitä kehotettiin käymään hyvästelemässä nämä somat pikkutalot, joiden terasseilla olimme kahvitelleet monta kertaa. Sanoivat, että ne puretaan ja keväällä paikalla on jo uusi ja komea Riviera Beach -hotellikompleksi ykkönen ja kakkonen. Niin kävikin. Talven aikana todella rakennettiin Riviera Beach -hotelli, jonka alakertaan oli Imperialista siirtynyt monipuolinen hoito-osasto.

Se osasto tuli meille tutuksi lääkäreineen ja hoitajineen, hierojineen ja kosmetologeineen. Aina tunsi olevansa tervetullut, kun tuttu hoitohenkilökunta riensi halaamalla vastaanottamaan.

Avarassa Riviera-hallissa on joka ilta alueen hotelliasukkaille jotakin ohjelmaa. Varnan oopperan laulajia ja tanssijoita ryhminä ja sooloesiintyjinä, konsertoivia laulutähtiä ja soittajia. Myös kasakkakuoron ja taikurinkin olemme nähneet siellä, jopa kerran koko maata käsittävän lasten laulukilpailunkin.

On myös taitavien nuorten kymmenpäinen ohjelmaryhmä, joka vastaa aamuvoimistelusta puistossa, allasjumpasta, tikanheitto- ja bocciakisoista sekä muiden esiintyjien vapaaksi jättämistä illoista. Silloin heillä on bingoa, tanssi- ja lauluesityksiä ja hauskoja sketsejä. Lasten oma miniklubi pyörii päivisin heidän johdollaan ja iltaisin ennen muuta ohjelmaa on aina lapsilla oma leikkishownsa.

Monta sataa paikkaa käsittävä nouseva katsomo ja kunnon näyttämö takaavat mukavan ohjelman seuraamisen. Nuorten ryhmän esityksiin on vapaa pääsy. Vierailevien iltoihin pääsee muutamilla euroilla.

Alkuvuosinamme Kultahietikolla oli todella monissa ulkoravintoloissa ohjelmaa. Oli mustalaisorkestereita, suuria kansantanssiryhmiä, varieteeohjelmia, taikureita ja klovneja. Päivällistä syödessään sai näitä upeita esityksiä ilmaiseksi katsella. Suosituimpiin paikkoihin piti vain ajoissa olla paikalla, että mahtui pöytiin. Vähitellen nämä ohjelmapaikat harvenivat ja nykyään ei enää juuri missään kuule mustalaisviulistin taitavaa soittoa ja harvoin enää näkee värikkäitä kansantansseja.

Sandanski

Sisämaan viehättävästä vuoristokaupungista Sandanskista tuli myös mielipaikkamme Kultahietikko-Rivieran lisäksi. Hankalasta matkasta huolimatta olemme olleet siellä parikymmentä kertaa. Vieläkin sinne mieli palaa, vaikka lento ei ole suora ja lopuksi on Sofiasta bussimatkaa vielä kolme tuntia.

Sandanski-kylpylähotelli on pikkukaupungin laidalla upeiden vuoristojen keskellä. Välimeren läheisyydestä johtuen talvi siellä lounaisessa Bulgariassa on tosi lyhyt. Helmikuussa jo kevätkukat kukkivat ja syksy on pitkälle lokakuuhun kuin meidän kesämme.

Seudun erikoisuutena ovat monet kuumat lähteet. Hotellin edessä on yötä päivää kuumaa mineraalivettä antava kaivo, josta kaupunkilaiset ja hotellivieraat hakevat valmiin teevetensä. Kylpylän lääkärit kehottavat juomaan tätä terveysvettä jäähdytettynä.

Ilmasto näillä seuduin on puhdasta ja helppoa hengittää. Niinpä Sandanskissa on astmalasten sisäoppilaitos, jossa eräs meidänkin tuttumme on lapsena parantunut pahasta astmastaan.

Ihastuimme tähän kaupunkiin heti ja vietimme siellä ainoan ulkomaanjoulummekin. Maa ja koko luonto oli aamuisin valkoisen huurteen peitossa ja aurinko säteili sinistäkin sinisemmällä taivaalla. Vuorille oli jo satanut lumi ja ne hohtivat vitivalkoisina kaupungin ympärillä.

Tällaisen pikkukaupunkikylpylän etuna matkailijoille on se, että hoitajat ja lääkärit sekä hotellin muu henkilökunta pysyy vuodesta toiseen paikallaan ja ystävyyssuhteita syntyy. Samoin liikkeiden henkilökunta on oppinut tuntemaan meidät ”kielitaidostamme” johtuen. On aina hauska mennä heitä tapaamaan.

Olemme paljon retkeilleet Mustanmeren rannalta ja Sandanskista saaden kokemuksia Bulgarian maaseudusta, elinkeinoista ja luonnosta. Sandanskin retkillä pääsee kahteen luostariin Rilaan ja Roseniin, ja pieneen idylliseen Melnikin viinikaupunkiin, jonne mennessä näkee koko maailmassa harvinaiset korkeat kalkkikivipylväät. Entisen presidentti Zhivkovin kesäresidenssi Sveti Vrach valtavan puiston ympäröimänä on upea nähtävyys. Zhivkov ei tainnut käydä siellä kertaakaan, vaikka henkilökunta oli valmiina vuosia. Nyt paikka on kylpylä-hotellina.

Valmisretkien ohella teimme vuosien varrella lukuisia omia retkiä ystävien kyydissä ja takseilla. Yksi niistä kuvatkoon nyt leppoisaa lomaoloamme.

Kahden muun suomalaispariskunnan kanssa lähdimme isolla taksilla vain ajelemaan maaseudulle. Stancho-kuskimme keksi ehdottaa, että menisimme hänen kotiinsa johonkin lähikylään. Äitimamma tekisi siellä meille ruokaa, vaikkapa paistaisi kalaa.

Sehän kuulosti mukavalta ja niin suunnistimme hänen äitinsä luokse. Tämä ei tiennyt tulostamme mitään, saatikka kalanpaistamisesta ja muusta ateriasta. Iloisesti hän kuitenkin otti meidät vastaan.

Touhukas Stancho kehoitti meitä lähtemään mukaan noutamaan kaloja. Lähdimme tietämättä, että paikalle oli aika pitkä matka niittyjen poikki eikä kaloja missään olisi valmiina haettavissa. Tulimme vihdoin tekojärven rannalle, jonka rantapusikosta oppaamme kaivoi pienen kumiveneen, jota piti alkaa pumpata vesille menoon kelvolliseksi. Olimme jo valmiit heittämään toiveet kala-ateriasta siihen samaan tekolampeen. Onneksi pumppukin löytyi.

Vihdoin hän pääsi vesille puskasta kaivetun ongen kanssa. Jäimme rannalle ihmettelemään sikopaimenta, jolla oli lukuisa lauma mustavalkoisia possuja, joista jotkut alkoivat helteessä läkähtyä ja paimen retuutti ne jaloista roikottaen veteen virkistymään.

Kaikkien ihmeeksi lammesta alkoi nousta komeita kaloja. Kenen istuttamat kalat? Emme kyselleet.

Palasimme saaliin kanssa äitimamman luokse, joka oli jo keittänyt perunat, tehnyt shopskan ja munakkaan. Erkin avulla Stancho perkasi kalat ja ulkotulella paistettuna söimme ne. Todella herkullinen lounas!

Kiittelimme maksamalla kunnolla. Palatessa kaupunkiin Stancho hihitteli, että äiti sai meiltä parin kuukauden eläkkeen verran levoja. Me olimme saaneet paljon enemmän kuin kala-aterian.

Kahdeksan vuotta sitten Maija Boshkov ehdotti meille tutustumista Sandanskin lähelle kesäkotinsa perustaneeseen helsinkiläispariskuntaan Leenaan ja Jormaan. Heistä saimme läheiset ystävät, joiden kanssa tapaamme keväin ja syksyin Sandanskissa käydessämme. He ovat luoneet läheiseen pikkukylään ihanan kodin uima-altaineen, saunoineen, puutarhoineen. Todellisen paratiisin! On erikoista, että heti ensi kerralla tavatessamme Sandanskin kahvilassa tunsimme löytäneemme sydänystävät. Kiitos Maijalle !

Me puolestamme tutustutimme Leenan ja Jorman lähikylässä parturina toimivaan Kaimetaan, joka oli ollut oppinsa saamassa Suomessa ja puhuu edelleen suomea. Miten me aikoinamme tutustuimme tähän erikoiseen Kaimeta-ystäväämme, onkin sitten pitemmän tarinan arvoinen.

…. jatkuu
Ähtärissä elokuussa 2015. Peltomäet Pirkko (85v) ja Arvo (83v)


ALKUUN

 429

helsinkiläistä ilmoitti 1.1.2015
äidinkielekseen bulgarian kielen.

HS kuukausiliite 8/2015

ALKUUN

 Musiikkiuutisia

—Suomalais-bulgarialaisen Finno-Balkan Voices -yhtyeen marraskuussa 2014 julkaisema albumi on ollut vuoden 2015 soitetuin laululevy eurooppalaisissa maailmanmusiikkiohjelmissa. Levy on myyty lähes loppuun. Levyä voi tilata esim. lahjaksi bulgarialaisille ystäville osoitteesta:  finnobalkanvoices@gmail.com. Hinta 15 € + posti- ja käsittelykulut 2€ 

—Taideyliopiston Sibelius-Akatemian kansanmusiikin aineryhmässä on toiminut syksyn 2015 ajan bulgarialaisen laulun ryhmä. Bulgarialainen laulu on herättänyt kiinnostusta, kurssilla on 12 laulajaa. Kukuvitsa-ryhmässa on puolestaan kymmenen laulajaa, mukana on nyt myös bulgarialaisia jäseniä. Kukuvitsa juhlii viisivuotista taivaltaan konsertin muodossa toukokuussa 2016. Molempia ryhmiä ohjaa Emmi Kujanpää.

—Eero Grundströmin (harmooni & laulu), Jarkko Niemelän (trumpetti & laulu) ja Emmi Kujanpään (laulu & kantele) muodostama Celenka-yhtye (www.celenka.net)  esiintyy Musiikkitalossa yhdessä tanssiryhmä Frunzan kanssa ke 17.2.2016 klo 19, Sonore-sali. Tervetuloa kuuntelemaan ja tanssimaan!  Dobre doshli!

Frunza ja Celenka esiintyivät yhdessä ensi kerran Celenkan levynjulkaisukonsertissa keväällä 2015. Levy on saanut kuluneena vuonna radiosoittoa mm. USA:ssa, Australiassa ja BBC:llä ja levy julkaistaan Saksassa helmikuussa 2016.

Arvioita: ★★★★ Ilkka & Pohjalainen/ Juha Seitz 23.6.2015: "Fenno-, balkan- ja romanitraditiot limittyvät levyllä virtuoosimaiseksi karkeloinniksi, jonka kulttuurinen monipuolisuus viehättää."

Huvudstadsbladet / Tove Djupsjöbacka 27.5.2015 : "Folkmusikalisk fullträff. Trion Celenka imponerar från första stund på sin debutskiva."

Emmi Kujanpää

ALKUUN

 Varnaan uusi julkinen rakennus 30 vuoteen

Varnan kunta ja Bulgarian arkkitehtiliitto, WhAT:n tuella järjestivät kansainvälisen arkkitehtuurikilpailun maakuntakirjastosta "Pencho Slaveykov". Tarkoituksena on koota yhteen paikkaan nykyisen kirjaston hajallaan olevat osastot, kuudessa eri rakennuksessa, ja samalla perustaa uusi julkinen tila keskustaan. Kilpailuun osallistui 370 työtä. Kansainvälinen arvostettu raati valitsi yksimielisesti voittajaksi hollantilaisen, rotterdamilaisen arkkitehtitoimiston suunnitelman.

Uusi kirjasto tulee alueelle, joka rajoittuu Osmi Primorski Polk katuun ja Bratja Miladinovi -katuun sekä Professori Vasil Levski -katuun ja kunnantalo. Tarkoituksena on rakentaa maanalaiseen osaan pysäköintipaikat 300-350 autolle 3 tasossa. Suunnitelman toteutuksen kokonaisinvestointi 40 miljoonaa levaa.

”Voittanut suunnitelma sopii onnistuneesti lähiseudulle, vastaa kunnan odotuksia rakennuksesta ja toiminnallisuudesta”, selitti tuomariston puheenjohtaja - pääarkkitehti Victor Buzev.

"Rakennus hallitsee ympäröivää asuinkorttelia, on korkeudeltaan noin 20 metriä eli nelikerroksinen. Katolla avoin puistoalue, jossa on pensaita ja kukkia", sanoi Buzev. Hän ilmaisi toivovansa, että rakennus valmistuisi vuoteen 2020 mennessä.

Mikki Lehessalo/VarnaUtre 30.11.2015


ALKUUN

 Bulgarian jääkiekkomaajoukkue

Bulgarialla on jääkiekkomaajoukkue,
joka edustaa Bulgariaa kansainvälisissä jääkiekko-otteluissa. Joukkue oli vuonna 2014  IIHF:n ran-kingissa 39. Joukkue on kerran osallistunut olym-pialaisiin Innsbruckin turnauksessa 1976 häviten kaikki pelinsä. Oheinen sivu Wikipediasta!
 

Maailmanranking vuodesta 2003

Team colors

              

Bulgaria national ice hockey team Home & Away Jerseys.png

Liitto

Bulgarian jääkiekkoliitto

Valmentaja

Bulgarian lippuGeorgi Milanov

Sarjataso

2. Divisioona B

Eniten pelejä

Malin Atanasov : 143

Eniten pisteitä

Stoyan Batchvarov : 103

IIHF-ranking

39. (2014)

Ensimmäinen peli

Bulgarian lippuBulgaria 4-2 Flag of SFR Yugoslavia.svgJugoslavia
(Bukarest, Bulgaria; 17. 1. 1942)

Suurinumeroisin voitto

Bulgarian lippuBulgaria 20-0 Flag of Turkey.svgTurkki
(Pretoria, Etelä-Afrikka; 28. 3. 1998)

Suurinumeroisin tappio

KazakstanKazakstan 31-0 Bulgarian lippuBulgaria
(Spišská Nová Ves, Slovakia; 25.3. 1994)
Flag of Ukraine.svgUkraina 31-0 Bulgarian lippuBulgaria
(Spišská Nová Ves, Slovakia; 26.3. 1994)

ALKUUN

 

 

 

 

  Nina Dobrev

Nina Dobrev (oik. Nikolina Konstantinova Dobreva; bulg. Николина Константинова Добрева ) s. 9. tammikuuta 1989 on bulgarialais-kanadalainen näyttelijä. Hän on näytellyt muun muassa televisiosarjoissa Degrassi: The Next Generation ja Vampyyripäiväkirjat. Huhtikuussa 2015 Nina ilmoitti jättävänsä Vampyyripäiväkirjat kuudennen kauden jälkeen. Hän kertoi Instagramissa että tiesi hahmonsa Elenan matkan olleen kuuden kauden kestävä.

Nuoruus

Dobrev syntyi Sofiassa, Bulgariassa. Perhe muutti sieltä Torontoon, Kanadaan hänen ollessaan kaksivuotias. Hän puhuu sujuvasti englantia ja bulgariaa. Hänen äitinsä on taiteilija ja isänsä tietokonealalla. Jo nuorena Dobrev oli kiinnostunut taiteista kuten tanssista, voimistelusta, teatterista, musiikista, kuvataiteista ja näyttelemisestä.

Ura

Mallintöiden ansiosta Dobrev sai pieniä osia televisiomainoksista, ja pikkuhiljaa ne vaihtuivat elokuvien koe-esiintymisiksi. Pian Dobrev saikin useita elokuvarooleja, muun muassa elokuvista Fugitive Pieces, Away from Her ja Never Cry Werewolf sekä televisiosarjasta Degrassi: The Next Generation. Vuodesta 2009 alkaen Dobrev on näytellyt pääosaa Elena Gilbertinä (sekä tämän 1800-luvulla eläneenä kaksoisolentona Katherine Piercenä) The CW:n draamasarjassa Vampyyripäiväkirjat. Hän on voittanut roolistaan useita Teen Choice -palkintoja.

Hänen isoäitinsä elää ja asuu Sofiassa ja Nina kävi viimeksi Sofiassa mummoaan tapaamassa loppuvuodesta 2014.

Vampyyripäiväkirjat-sarjaa saattoi  seurata Subin kanavalta tänä syksynä.

Mikki Lehessalo

Päälähde:Wikipedia

ALKUUN

 
ALKUUN
 
ALKUUN
 
ALKUUN

ALKUUN

ALKUUN

ALKUUN