TIETOA BULGARIASTA

 

BULGARIAN HISTORIASTA
Bulgarian alueella oli asutusta jo paleoliittisella kaudella, mistä kertovat muun muassa Devatashkin seudulta löydetyt luola-asumukset (Lovets, Drajnov).
Pronssikauden lopulla - rautakauden alussa Bulgarian alueelle alkoi siirtyä indoeurooppalaiseen heimoon kuuluvia kreikkalaisten traakialaisiksi kutsumia asukkaita. Rooman vallan aikana nämä heimot osittain roomalaistuivat. Traakialaiset asettuivat asumaan muun muassa Mustanmeren rannoille Sozopoliin
(entinen kreikkalainen siirtokunta Apollonia), Varnaan (entinen Odessos) ja Nessebariin (entinen Mesembria).
Mistä bulgaarit ovat kotoisin?
Nykyistä Bulgarian aluetta ovat ennen muinoin asuttaneet traakit, myöhemmin slaavit ja esibulgaarit. Aluetta ovat asuttaneet, miehittäneet tai sen kautta ovat kulkeneet myös illyyrit, makedonialaiset, kreikkalaiset, pannonit, dalmaatit, roomalaiset sekä keltit, gootit ja hunnit.
Slaavit alkoivat levittäytyä Karpaattien pohjoispuolelta nykyisen Bulgarian alueelle 400-luvun lopulta j.a.a. Esibulgaarit, jotka asettautuivat alueelle slaavien jälkeen, 600-luvulta lähtien, solmivat liiton slaavien kanssa perustaen Bulgarian ensimmäisen valtion vuonna 681. Bulgarian valtion perustaja oli Kaani Asparuh, joka viidestä veljeksestä nuorimpana johdatti erään turkkilaissukuisen esibulgaariheimon koillisesta, Mustanmeren pohjoispuolelta Tonavan yli, sen alajuoksulle.
Näiden muinaisten esibulgaarien alkukoti sijaitsee Keski-Aasiassa,  heidän kielensä oli jokin turkinsukuinen kieli. Asparuhin isän, Kaani Kubratin johdolla muodostettu suuri esibulgaarien heimojen liitto eteni Kaakkois- Aasiasta länteen muodostaen "Suur-Bulgarian" Azovan meren ja Pohjois-Kaukasuksen väliselle alueelle ennen Balkanille tuloa.
Kaani Asparuhin johdolla esibulgaarit ja slaavit allekirjoittivat rauhansopimuksen Bysantin kanssa.
Samalla Bysantti tunnusti esibulgaarien organisoiman ensimmäisen Bulgarian valtion alueeksi Balkan-vuoriston ja Karpaattien välisen alueen, jolla asui kahdeksan slaavilaista heimoa.
Tämän valtion pääkaupungiksi tuli Pliska, joka sijaitsee nykyisen Bulgarian keskiosassa.
Rauhassa Bulgarian valtio ei silti elänyt, sillä avaarit tekivät jatkuvia hyökkäysyrityksiä Karpaattien pohjoispuolelta Bulgarian alueelle. Esibulgaarit olivat 800-luvun puoleenväliin mennessä onnistuneet yhdistämään lähes kaikki entisten roomalaisten provinssien slaavilaiset heimot Misiassa, Makedoniassa ja Traakiassa. Traakialaiset vaikutteet sulautuivat slaavilaisiin keskiaasialaisen hallintoperinteen liitossa, ja yhteiseksi kieleksi muodostui muinaisslaavi (tai muinaisbulgaria), ja myös perinteet että tavat olivat lähinnä slaavilaisia perinteitä noudattavia. Tätä kansojen ja traditioiden fuusiota edesauttoi entisestään valtion omaksuma kristinusko itäkirkon piirissä.
Bulgarian ensimmäinen valtio, joka oli eräs tuon ajan merkittävimmistä eurooppalaisista valtioista pysyi pystyssä vuoteen 1018 asti, kunnes Bysantti valtasi sen. Kaani Asparuhin jälkeen ensimmäisen Bulgarian valtion johtajana toimi Kaani Asparuhin poika, joka piti tärkeänä yhteistyön lisäämistä Bysantin kanssa muun muassa arabien hyökkäyksiä vastaan. Tervelin valtakuden jälkeen valtiossa hallitsi poliittinen kaaos kymmeniä vuosia kunnes Kaani Kardam (777-803) otti ohjat käsiinsä. Häntä seurasivat Kaani Krum (803-814), Kaani Omurtag (814-831), Kaani Pressian (836-852), Kuningas Boris l (852-889), Tsaari Simeon Suuri (893-927), Tsaari Peter l (927-970) sekä Tsaari Samuil (997-1014).

Kuten jo Bulgarian alkuaikojen historia osoittaa, kansakuntana bulgarialaiset ovat saaneet vaikutteita monista eri ilmansuunnista, ja alkuperän määritteleminen nykybulgarialaisuudelle ei välttämättä kerro sitä pitkällisen fuusion, yhteensulautumisen prosessia, joka kuitenkin rakentaa tämänhetkistä käsitettä bulgarialaisuudesta. Perinteiden ja juurien monikulttuurisuus on eräs tärkeä syy siihen, että Bulgarian kulttuuri on erityisen omaperäinen ja rikas osa eurooppalaista kulttuuria.

Vuonna 864 Bulgarian hallitsija Kuningas Boris l kääntyi kristinuskoon ja Bulgaria liittyi Ortodoksiseen kirkkokuntaan vuonna 865. Boris l pojan Tsaari Simeon Suuren aikana Bulgariassa kukoistivat sekä talous että kulttuuri. Bulgarian kirkon kieleksi tuli slaavilainen muinaisbulgaria, jolle alettiin kääntää muun muassa Raamatun tekstejä. Kirjakieltä varten luotiin oma kirjaimisto, joka tunnetaan kyrillisinä aakkosina. Aakkosten luojina olivat munkkiveljekset Kiril ja Metodi, joiden oppilaat Kliment ja Naum nimittivät aakkoset opettajiensa kunniaksi kyrillisiksi.
Silloiseen valtakuntaan kuuluivat nykyisen Balkanin alueen lisäksi Makedonia ja osa Albaniaa. Valtakunnan pääkaupungista Preslavista tuli Bulgarian kulttuurikeskus. 900-luvun loppupuolella Bulgariasta erosi koko läntinen osa muun muassa Makedonia ja Albania. Itä-Bulgaria joutui Bysantin valtakunnan (Itä-Rooman) alaiseksi vuodesta 971 ja Länsi-Bulgaria vuodesta 1018. Bulgaria oli lähes kaksi vuosisataa Bysantin maakuntana (1018-1186). Pietari ja Ivan Asen vapauttivat Bulgarian vuonna 1186. Bulgariaan kuului Tonavan ja Balkanin vuorten alue ja sen pääkaupunkina oli Tarnovo. Ivan II Asenin aikana (1218-1241) Bulgaria oli valtakuntana taas lähes yhtä suuri kuin Tsaari Simeon Suuren aikana.
Turkkilaiset valtasivat maan vuonna 1396, jolloin alkoi 500 vuotta kestänyt sorron aika. Bulgarialle ei jäänyt edes paikallista itsehallintoa, kuten muille Turkin valtaan joutuneille Balkanin maille. Bulgaria oli Rumelian valtakunnan osa. Vuonna 1876 aloitetun kapinan turkkilaiset kukistivat verisesti. Venäjä julisti sodan Turkille huhtikuussa 1877 ja Venäjän voitettua sodan 1878 allekirjoitettiin San Stefanossa rauhansopimus, jossa tunnustettiin itsenäinen Bulgaria. Länsimaat eivät hyväksyneet sopimuksessa luotua Suur-Bulgariaa, vaan kutsuivat pikaisesti koolle Berliinin kongressin, jonka määräyksestä Makedonia ja Etelä-Traakia palautettiin Turkille ja loppuosa Bulgariaa jaettiin kahteen lohkoon - Balkanin vuorten eteläosasta tuli Turkin valtakunnan alainen autonominen Itä-Rumelia ja pohjoisosastaTurkin alainen Bulgarian ruhtinaskunta, jonka pääkaupunki oli Sofia. Itä-Rumelia jäi Turkin autonomiseksi maakunnaksi kristityn kuvernöörin hallintaan. Bulgariasta tuli itsenäinen kuningaskunta vuonna 1908 ja hallitsijaksi Coburgin prinssi Ferdinand. Hän otti arvonimekseen "kaikkien bulgarialaisten tsaari". Bulgaria osallistui Balkanin sotiin 1912-1913 sekä keskusvaltojen puolella l maailmansotaan. Toisessa maailmansodassa se liittyi akselivaltojen puolelle, vuonna 1941 Bulgaria liittyi niin sanottuun kolmivaltiosopimukseen ja myönsi Saksan sotavoimille kauttakulkuluvan ja osallistui niihin Balkanin sotatoimiin, joista sai palkkioksi Makedonian ja yhteyden Egeanmereen. Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon, Bulgaria kieltäytyi julistamasta sotaa Neuvostoliitolle.
Loppuvuodesta 1941 Bulgaria julisti sodan USA:lle ja Isolle-Britannialle. Kuningas Boriksen kuoltua valtaistuimelle nousi hänen alaikäinen poikansa Simeon II. Maata johti holhoojahallitus. Saksan Balkanin rintaman luhistuttua elokuussa 1944 Bulgaria julistautui puolueettomaksi. Saman vuoden syyskuussa Neuvostoliitto julisti sodan ja miehitti Bulgarian. Valta maassa keskittyi kommunistijohtoiselle "Isänmaarintamalle", holhoojahallitus teloitettiin, monarkia lakkautettiin kansanäänestyksellä 1946 ja maa julistettiin kansantasavallaksi, jonka pääministeriksi tuli kommunistisen puolueen I. sihteeri Georgi Dimitrov. Kansandemokraattinen valtiosääntö astui voimaan 1947. Dimitrovin kuoltua 1949 valtion johtoon seurasi Vasili Kolarov. Seuraavat pääministerit olivat Vulko Tshervenkov (1950-1956) ja Anton Jugov (1956- 1962).
 
Bulgaria hyväksyttiin Yhdistyneiden Kansakuntien jäseneksi vuonna 1955
Kommunistisen puolueen l. pääsihteerinä vuodesta 1954 toiminut Todor Zhivkov jatkoi pääministerinä vuodesta 1962 ja valittiin myös presidentiksi vuonna1971. Hänen valtakautensa kesti aina marraskuuhun 1989. Kaikkialla Itä-Euroopassa alkaneen vapautumiskehityksen myötä myös Bulgariassa oli syntynyt muutosta vaativia liikkeitä. Berliinin muurin kaatumista seuraavana päivänä koolle kutsuttu Kommunistisen puolueen keskuskomitean kokous pakotti Zhivkovin eroamaan tehtävistään. Todor Zhivkovia syytettiin oikeudessa muun muassa rotuvihamielisyyksien lietsonnasta ja valtion varojen kavalluksesta. Hänet määrättiin kotiarestiin. Todor Zhivkov kuoli sofialaisessa sairaalassa 5.päivänä elokuuta 1998. Zhivkov oli kuollessaan 86 vuoden ikäinen.
Zhivkovin jälkeen maan presidentiksi valittiin Peter Mladenov, joka kuoli 63 vuoden ikäisenä 31 .toukokuuta 2000. Mladenov oli syntynyt 22.elokuuta 1936.
ALKUUN
SEURAAVAAN SISÄLLYSLUETTELO ETUSIVULLE KOTISIVULLE