TIETOA BULGARIASTA

 

BULGARIAN KIRJALLISUUS Sirkku Okoye
0. Johdanto
0.1. Bulgarialaisen kirjallisuuden juuret: suullinen kansanperinne vs. kanoninen kirjallisuus?
1.Esikristillinen kausi n. 681-864
2.Muinalsbulgarialalnen kirjallisuus
2.1.1. Kyrilos ja Metodius
2.1.2. Kultakausi 800-927
2.2. 927-10182.
2.3 Bysantin aika 1018-1100-luvun loppu
2.4. Hopeakausi 1200-1300-luvut
2.5. 1400- 1600-luvun alun luostarit kirjallisuuden säilyttäjinä
2.6 1600-luku 1700-luvun puoleenväliin hiljaiseloa
3.Renesanssi (1762-1878): Kansallisen heräämisen aika
4.Uuden kirjallisuuden aika
4.1.Uusi bulgarialainen kirjallisuus
4.2. Sotien välinen aika 1919-1944
4.3.Sosialismin aika 9.9.1944-1989
4.4.1989-
5. Muita kirjallisuuden kuvauksia bulgarialisesta elämästä
5.1 Bulgarialaissyntyinen nobelisti
5.2.Diplomaatti ja kirjailija Alexandra Kollontain lapsuuden muistelmat Sofiasta
5.3. Julia Kristeva (s.1941) ja Tzvetan Todorov (s.1939)
6. Linkkejä bulgarialaisille kirjallisuussivuille
 
0. Johdanto
0.1. Bulgarialaisen kirjallisuuden juuret: suullinen kansanperinne vs. kanoninen kirjallisuus?

Muinaisbulgarian kirjakieli ja sen myötä muinaisslaavilainen kirjallisuus sai alkunsa 800-luvun lopulla, kun thessaloniakilaiset munkit, slaavinkieliset Kyrillos ja Metodios loivat ensimmäisen slaavilaisen kirjaimiston, glagoliittisen aakkosiston kristinuskon levittämiseksi slaaveille. Bulgarian ensimmäinen valtio, sen kuninkaat Boris ja Simeon, edesauttoivat slaavilaisen kirjallisuuden kehittymistä ja kukoistusta 800-900-luvun vaihteessa. Ohridissa ja Preslavissa sijaitsivat tärkeät kirjalliset koulukunnat, jotka edesauttoivat tekstien kääntämistä ja kopioimista kirkollisiin tarpeisiin. Tässä vaiheessa käytettiin jo kyrillisiä aakkosia, jotka oli kehitetty glagolitzasta.

Ensimmäiset kyrilliset (muinais- slaavilaiset/bulgarialaiset) tekstit olivat Uuden Testamentin ja muiden pyhien tekstien käännöksiä kreikan kielestä. Bulgarialainen kirjallisuus oli alkuunsa eteläslaaveilla kirkolliseen käyttöön tarkoitettua, - kristillisen sanoman välittäjä. Myöhemmin keskiajalla kirjoitettiin apokryfejä: folkloren ja kanonisen kirjallisuuden fuusioita, joissa suullinen ja kanoninen tekstuaalisuus yhdistyivät, ja kirjoittaja saattoi käyttää jo omaa luovuuttaan pelkän kopioimisen sijaan. Myös käännöksiä kreikan, latinan ja hebreankielisistä ajan tieteellisistä teoksista alkoi ilmestyä slaaviksi.

Lukutaito oli tavallisen kansan parissa vähäistä 1900-luvulle asti, ja siksi suullinen kansanperinne oli säilyttänyt asemansa Bulgariassa suhteellisen pitkään. Toisaalta kansanperinne on vuosisatojen kuluessa imenyt vaikutteita eri ajoilta ja eri kulttuureista, joten ne ovat muuttaneet muotoaan ajassa ja paikassa. Tarinat ja laulut olivat paitsi ajankulua, myös tärkeitä sosiaalistavia metodeja, sekä ne rytmittivät vuoden ja ihmiselon virstanpylväitä.

Kanoninen kirjallisuus ja suullinen perinne elivät siis rinnakkain Bulgariassa lähes vuosituhannen, mutta ajan myötä ne alkoivat vaikuttaa toinen toiseensa yhä enemmän. Kanonisessa kirjallisuudessa ei ollut tärkeää kuka kopioi uskonnollisia tekstejä, eikä munkeilla ollut paljonkaan valtaa muuttaa tekstejä käännös tai kopiointiprosesseissa. Huomattavaa on että myös bulgarialaiset nunnat saivat kopioida keskiajalla kirkollisia tekstejä.

Kysymys siitä että nykykirjallisuus perustuisi pääasiassa jommallekummalle lähteelle, kanoniselle kirjallisuudelle tai kansanperinteelle ei mielestäni ole aiheellinen, sillä ne ovat yhtälailla nykykirjallisuuden taustavaikuttajia. Peter Dinekov (1910-1992) merkittävä bulgarialainen folkloristi ja muinaisbulgarian kirjallisuuden asiantuntija osoittaa useissa tutkielmissaan yksityiskohtaisesti kansanperinteen tärkeän roolin bulgarialaisen kirjallisuuden kehitykselle. Dinekov korostaa kaikkialla teksteissään kansanperinteen uutta luovaa potentiaalia. Myös lasten sosiaalistaminen yhteisöön kansanperinteen tarinoiden ja laulujen avulla oli paljolti naisten tehtävä. Luovuutta tarvittiin siinä miten kertojat ja laulajat muokkasivat tarinoita suullisessa kansanperinteessä. Tarinan alkuperä, kuka sen on keksinyt ei ollut tärkeää, vaan tapa ja tilanne jossa tarina kerrottiin, sen yhteisöllisyys. Luomisen prosessi oli siis kollektiivinen, tarinat ja laulut olivat yhteisön tuote. Vasta 1700-luvulla länsimaissa on individualismin myötä syntynyt luovuutta ihannoiva taiteilijakultti, joka sallii kirjailijan kirjoittaa nimensä näkyviin.

Kanonisen, kristillisen kirjallisuuden ”sankarit” ovat metamorfoosin läpikäyneitä muinaisia pakanallisia sankareita, joilla on juurensa jopa kivikaudelle asti. Esim. Suuren Äidin hahmo, bulgarialaisessa perinteessä saa ilmaisunsa samodivan hahmonssa. Toisaalta taas raamatun tematiikka, ”sankareiden” ominaispiirteet ja hyveet, tai kristinuskon arvomaailma jatkavat kehitystään jopa sosialistisen realismin ajan klassikoissa. Itseuhrautuminen ja marttyyrius ovat olleet keskeisellä sijalla niin kanonisissa, kansallisen heräämisen ajan, kuin myös sosialistisen realisminkin teoksissa. Kanoninen, apokryfinen ja folkloristinen perinne ovat vaikuttaneet antoisasti toisiinsa kun asiaa katsotaan modernin kirjallisuuden kannalta.
1.Esikristillinen kausi n. 681-864
Bulgarian kirjallisuuden voidaan katsoa alkaneen jo ennen slaavilaisen aakkoston luomista, kun esibulgaarit ja slaavit käyttivät pääasiassa kreikan kieltä ja kreikkalaisia aakkosia kivikirjoituksissaan. Vanhimpia kivikirjoituksia on alunperin esibulgaarien kielellä Bulgarian ensimmäisen valtion syntyajoilla (n. 681 j.a.a) kirjoitettu "Bulgarialaisten kaanien nimilista", jonka 1500-luvulta säilyneet versiot ovat muinaisslaavilla kirjoitetut. Nimilistassa on merkittäviä jäänteitä esibulgaarien kielestä. Esikristilliset kirjoitukset kertovat usein historiasta ja suurmiehistä sekä etenkin Bulgarian ja Bysantin suhteista. ALKUUN
2.Muinalsbulgarialalnen kirjallisuus
2.1.1. Kyrilos ja Metodius

Thessalonkiläiset veljekset Kyrillos ja Metodios ja (bulg. Kiril 827-869 ja Metodii k.885), joiden äiti oli todennäköisesti slaavi, muodostivat ensimmäisen slaavilaisen, glagolisen aakkoston kristinuskon levittämiseksi slaavilaisille kansoille. Kielipolitiikan takana olivat monimutkaiset itä- ja länsikirkon suhteet Euroopassa 800-luvulla. Heidän oppilaansa, jotka pakenivat länsikirkon karkoittamina Bulgariaan kehittivät glagoliittista aakkostoa edelleen kyrilliseksi Ohridissa ja Preslavissa.
Ensimmäiset muinaisbulgarialaiset tekstit, joita kutsutaan myös muinaiskirkkoslaaviksi, ovat siis varhaisimpia slaavinkielisiä tekstejä. Suuri osa näistä teksteistä on käännöksiä kreikankielisistä jumalanpalveluksiin tarkoitetuista kirjoituksista, mutta vähitellen muinaisbulgarialla alettiin tuottaa myös omaa kirjallisuutta
2.1.2. Kultakausi 800-927 (Kuningas Simeonin kuolemaan asti)
Bulgarian kirjallisuuden ja kulttuurin ensimmäiseksi kultakaudeksi lasketaan 900-1000-luvut, jolloin Bulgarian valtio oli omaksunut kristinuskon valtionuskonnokseen, ja valtio tuki kirjailijoita ja tekstien kopioimista kulttuurikeskuksissaan, silloisessa pääkaupungissaan Preslavissa ja toisessa merkittävässä kaupungissa Ohridissa, nykyisessä Makedoniassa. Preslavissa merkittävimmät Kyrilloksen ja Metodioksen oppilaat Konstantin (Preslavski), Joan Ekzarh ja Tshemorizetz Hrabar jatkoivat opettamista ja kirjallista työtään 800-luvun lopulla ja 900-luvun alussa. Ohridissa työskentelivät Kliment (Ohridski) (n.840-916) ja Naum (830-910). Jo nämä kaikki edellä mainitut kirjanoppineet tuottivat alkuperäisiä omia tekstejään, joiden tematiikka oli yleensä uskonnollinen, mutta myös historiankulkua ja maailmankaikkeutta kuvaavia tekstejä löytyy näiltä varhaisilta ajoilta. Hengellisen elämän lisäksi kirjailijoilla oli laaja tuntemus Bysantin tieteistä ja kirjallisuudesta, esim. maantieteestä ja filosofiasta, joita he toivat esille omissa muinaisbulgarialaisissa teksteissään.  
2.2. 927-1018 Bogomililäisyys/ antibogomililäisyys
Bogomililäisyys levisi 900-luvulla Bysantista Balkanille, Lähi-ltään ja Eurooppaan. Bogomililäisyys oli kriittinen, dualistinen liike kanonisoitua kristinuskon oppia vastaan 900-luvun alkupuolelta 1300-1400-luvuille, ja sen tekstit poikkesivat kanonisesta kirjallisuudesta. Bogomililäiset tekstit sisälsivät uudenlaista poeettisuutta ja dramaattisuutta, jota kanoniset tekstit eivät sisältäneet. Erään merkittävän, laajalle levinneen bogomililäisen tekstin, Salaisen kujan, uskotaan olevan tuntemattoman bulgarialaisen kirjoittajan kynästä lähtöisin.
Bogomililäisyyden innoittamana syntyi myös toinen, bogomiliIäisyyttä vastustava kirjallinen suuntaus, jonka tunnetuin edustaja oli pappi Kozma.
Samoihin aikoihin myös apokryfinen kirjallisuus nousi kukoistukseensa Bulgariassa. Apokryfit ovat eräs merkittävä proosan alue keskiaikaisessa bulgarialaisessa kirjallisuudessa, vaikkakin apokryfit ovat luonteeltaan kansainvälisiä tuotoksia. Apokryfeissä uskonnollinen tematiikka ja Raamatun hahmot sekoittuvat ns. pakanallisen, suullisen, kansanperinteen tematiikkaan. Apokryfit olivat eräänlaisia kirkon kieltämiä tekstejä, joissa käytettiin vapaasti Raamatun aiheita hyväksi. Apokryfit ovat levinneet kaikista kielloista huolimatta laajalle Lähi-itään ja Eurooppaan, sillä niiden sisältö ja tyyli edusti uudenlaista kirjallistaiteellista ajattelua yhdistäen keskiajan korkeakulttuuria ja kansankulttuuria. Kirjallisuuden kehityksen kannalta apokryfit ovat siis merkittävä edistysaskel myös slaavilaisessa kirjallisuudessa, sillä niiden sankareina ovat usein tavalliset ihmiset, joille sattuu uskomattomia ihmeitä. Bulgariassa apokryfinen kirjallisuus kukoisti jo 900-luvulla, sillä useita bysanttilaisia apokryfejä käännettiin, eikä ristiriita kirkon suosiman kanonisen kirjallisuudenrinnalla ollut yhtä jyrkkä kuin muissa maissa, koska eräiden apokryfien katsottiin vahvistavan kristinuskon asemaa.
2.3. Bysantin aika 1018-1100-luvun loppu
Bulgarian ensimmäinen valtio kaatui Bysantin valloitukseen, se vaikutti kirjallisen elämän vaimenemiseen, vaikkakin luostareissa jatkettiin etenkin apokryfisen kirjallisuuden jäljentämistä. Tämän ajan kirjallisuudessa painottuu kansallishenki ja tärkeimmät teokset kertovatkin merkittävistä bulgarialaisista sankareista, sekä historiallisista tapahtumisia. ALKUUN
2.4. Hopeakausi 1200-1300-luvut
Bulgarian kirjallisuuden hopeakausi, uusi kukoistus alkoi n. 1330-luvulta jatkuen 1400-luvun lopulle. Huomattavimpia kirjailijoita olivat Teodoosii Tarnovski, Patriarkka Eftimii, Grigori Tzamblak ja Konstantin Kostenetshki, jotka uusivat kirjallisuuden lajeja ja tyylejä: erityisesti bulgarian kirjakieltä. Ajan tyyli oli korkeakulttuuriin pyrkivää ja retorista. Ottomaanien imperiumin vallattua pääkaupungin Tarnovon 1393, tarnovolaisen koulukunnan kirjailijat pakenivat Athoksen niemimaalle, Serbiaan ja Venäjälle vieden mukanaan osan kirjallisesta perinteestä, mutta loput alkuperäiset tai käsin kopioidut tekstit jotka jäivät Bulgariaan, joutuivat ennemmin tai myöhemmin tuhon omaksi.
2.5. 1400- 1600-luvun alun luostarit kirjallisuuden säilyttäjinä
Ottomaanien vallan alla bulgarialaiset luostarit olivat ainoita pakkoja, joissa luotiin ja jäljennettiin edelleen pyhimysten elämänkertoja ja tarinoita pyhäinjäännösten kuljettamisesta. Kirjallinen elämä kehittyi ottomaanien vallan alkuaikoina varsinkin Länsi-Bulgariassa, Rilan luostarissa ja Sofiassa. Näissä kirjallisissa keskuksissa tuotettiin sekalaisia kokoelmia, jotka oli tarkoitettu ei-kirkollisiksi, vaan informatiivisiksi ja kiintoisiksi lukemistoiksi, teksteillä oli täten jo viihdyttävä ja opettava funktio julistavan funktion ohella.
2.6 1600-luku 1700-luvun puoleenväliin hiljaiseloa
Bulgarialaisessa kirjallisuudessa käytiin vieraan vallan alla hiljaiseloa, mutta vaikutteita saatiin Länsi-Euroopasta käännöskirjallisuuden kautta, joka hiljalleen johti uuden bulgarialaisen kirjallisuuden syntyyn 1700-
luvun puolessavälissä. Kiinnostus omaa menneisyyttä ja kulttuuria kohtaan alkoi herätä. Kirjakieli demokratisoitui ja lähentyi puhekieltä.
3.Renesanssi (1762-1878): Kansallisen heräämisen aika
Uuden bulgarialaisen kirjallisuuden ensimmäinen teos on Paisii Hilendarilaisen (n. 1722-1798) Slaavilaisbulgarialainen historia 1762. Teos aloitti Bulgarian kulttuuri historiassa renessanssin, kansallisen heräämisen aikakauden.

Kansallisen heräämisen aikana kiinnostuttiin historiasta ja suullisen kansanperinteen tallentamisesta ja lukutaidon levittämisestä koska ne nostattivat bulgarialaisten kansallistunnetta ottomaanien ikeen alla.
Painotekniikan kehittyminen ja ensimmäisen bulgarialaisen painetun kirjan ilmestyminen vuonna 1806 edesauttoi kirjallisuuden leviämistä. Tämän myötä myös kirjallisuuden lajit ja tyylit lisääntyivät, korkeakulttuurin ja kansankulttuurin rajat lähenivät toisiaan. Humanismi ja kansallisuusaate olivat keskeisiä teemoja 1700-luvun lopulla ja 1800-luvun alussa myös Sofroni Vratshanskin, (1739-1813) Petar Peronin (n. 1799-1871) ja Neofit Bozvelin (n. 1785-1848) tuotannossa.
Uuden ajan ensimmäiset kirjailijat ottivat vaikutteita kansanperinteen teemoista ja hahmoista 1800-luvun puolenvälin jälkeen. Varsinkin runous ja runoelmat saivat vaikutteita kansanperinteestä kun Naiden Gerov (1823-1900), Dobri Tshintulov (1822-1886) ja Petko Slaveikov (1827-1895) keksivät hyödyntää kansanlaulujen esteettistä tyyliä ja rytmiikkaa omissa teksteissään. Tässä kirjallisuuden ja kansallisen heräämisen vaiheessa bulgarialainen kirjallisuus sai ensimmäisen naisrunoilijansa, Elena Mutevan (n. 1825-1854). joka eli kuten useat muut kyseisen ajan kirjailijat, maanpaossa Venäjällä.
Naiset olivat perinteisesti olleet suullisen kansanperinteen uudistajia, laulajia ja tarinankertojia, mutta lukutaidon yleistyminen ja kirjallisuuden korkeakulttuurin ja kansankulttuurin kohdatessa kirjallisuudesta alkoi tulla vähitellen koko kansan omaisuutta, joka edisti kansallisen identiteetin luomista ja itsenäisyystaistelun asiaa.

1800-luvun loppupuolen tekstuaalisten ja kielellisten pioneerien jälkeen Georgi Rakovski (1821-1867), Nikolai Kozlev (1824-1902), Ljuben Karavelov (1834-1879) ja etenkin Hristo Botev (1848-1876) loivat aivan uudenlaista poetiikkaa kansanperinteen kieltä, teemoja ja juonirakenteita hyödyntäen. Myös muut kirjallisuuden lajit monimuotoistuivat, kun kirjailijat alkoivat tuottaa kansankulttuurin vaikutuksesta satiiria, huumoria ja pakinaa, sekä ensimmäisiä bulgarialaisia näytelmiä. Erityisesti Hristo Botevin runous liittyy vahvasti Bulgarian itsenäisyystaisteluun. Botevin kirjallinen ilmaisu on oman aikansa, bulgarialaisen kansallisen heräämisen huipentuma, ja hänen elämänsä vapaustaistelijana legenda, joka elää edelleen bulgarialaistenmielissä. Botevin runojen kokoelmakirjasen (Избрани творби) kommentteineen ja selityksineen lyhentäen on suomeksi kääntänyt Tarmo Manelius: Hristo Botev Runot (Kirjayhtymä 1976).
Turistien on hyvä tietää, että vuosittain 2.6. kello 12.00 liikenne, arkinen elämänmeno kouluissa, työpaikoilla sekä lähetykset sähköisessä mediassa pysähtyvät minuutin ajaksi kunnioittamaan Hristo Botevin, sekä kaikkien vapaustaistelussa kuolleiden muistoa.  ALKUUN
4.Uuden kirjallisuuden aika
Bulgarian kirjallisuudessa alkoi Turkin vallasta vapautumisen jälkeen uusi aikakausi, sillä uudella ajalla oli uudet haasteet myös kirjallisuudelle. Varsinaisen kaunokirjallisen tradition synty alkoi 1800-luvulta lähtien kun kirjailijan henkilö, luovuus ja asema korostuvat entisestään. Kirjallisuuden päämääränä ei enää ollut niinkään välittää uskonnollisia arvoja tai kansallista historiaa kuin ilmaista asioita uusin keinoin. Varsinkin realistinen tyyli alkoi kehittyä, maalaiselämän ja maaseudun ihmisen mentaliteetin kuvauksineen. Kansanperinteen aiheidenkäyttöä jatkoivat edelleen mm. Ivan Vazov (1850-1921) ja Pentsho Slaveikov (1866-1912). Merkittävä satiirikko ja filosofi Stojan Mihailovski (1856-1927) kirjoitti erään tunnetuimmista paatoksellisista värssyistä: Hymnin valistukselle, jota edelleen lauletaan vuosittain Kirilin ja Metodin, ja koko bulgarialaisen kulttuurin muistopäivänä 24.5.
4.1.Uusi bulgarialainen kirjallisuus
Ivan Vazov aloitti uuden aikakauden teoksellaan Ikeen alla vuonna 1894. Romaani kertoo viimeisistä vuosista ottomaanien ikeen alla, ja kansan valmistautumisesta taisteluun. Tämä teos on ensimmäinen bulgarialainen romaani. Vazovin tuotanto on laaja, ja runoelmien ja proosan lisäksi hän kirjoitti myös draamaa sekä matkakertomuksia. Vazov on Bulgarian kansalliskirjailija, ja hänen teoksensa paljastavat bulgarialaisen kansanluonteen vaikeissa historiallisissa olosuhteissa. Vazov on selvästi ollut perillä aikansa länsieurooppalaisista vaikutteista ja ilmaissut yleisiä kulttuurisia tendenssejä bulgarialaisten hahmojen kautta. Ikeen alla on eräs käännetyimmistä bulgarialaisista teoksista, ja suomeksi se on ilmestynyt jo 1913 Tyyne Leision kääntämänä. Vazovin aikalaisprosaisti oli Aleko Konstantinov (1863-1897), joka loi sarkastisen ja humoristisen bulgarialaisen tyyppihahmon, häpeämättömän ja ylpeän Baj Ganjon 1800-luvun viimeisinä vuosina itseironiasena kuvauksena bulgarialaisista tavoista. Baj Ganjo matkustaa vulgaareine tapoineen Eurooppaan, ja toisessa osassa Amerikkaan asti. Huonokäytöksinen Baj Ganjo aiheuttaa hämmennystä niin bulgaarien kuin ulkomaalaistenkin keskuudessa.
Aleko Konstantinov oli merkittävä satiirikko, joka analysoi terävästi ihmisyyttä: ”On parempi olla tyytymätön ihminen, kuin tyytyväinen sika.”
4.2. Sotien välinen aika 1919-1944
Maalimansoitien välinen bulgarialainen runogenre uudistui ja nosti uuden sukupolvien itseilmaisua esiin. Tunnetuin aikakauden runoilijoista oli Peijo Javorov (1878-1914), joka kirjoitti runojen Iisaksi kaksi näytelmää. Toinen näytelmistä on omaelämänkerrallinen, ja kuvaa ajan tunnettuja bulgarialaisia boheemipiirejä. Se on eräs bulgarialaisten eniten rakastamista näytelmistä (Vitoshan niityillä 1910). Javorov oli kirjallisuuspiirissä eniten kiinnostunut yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta ja osallistui itsekin Makedonian vapautukseen Ottomaanien vallasta. Individualismi ja symbolismi ja aiemmin bulgarialaisesta kirjallisuudesta puuttunut melankolia tai jopa pessimismi tulivat vähitellen muotiin. Naisetkin alkoivat osallistua kirjallisuuspiireihin eivätkä jääneet pelkiksi muusiksi. Merkittäviä kirjailijoita olivat mm. Mara Beltsheva (1868-1937) ja Lora Karavelova (1886 -1913). Javorov aloitti bulgarialaisessa kirjallisuudessa symbolismin ajan ja vielä Javorilla kirjailijaidentiteetti oli patriootti-taistelijan identiteetti, kun taas 1920-luvun moderneilla symbolistisen kauden runoilijoilla oli jo boheemi taiteilija-aura ympärillään. Taistelun teema säilyi kuitenkin lyriikassa käsitellen yhä enemmän ja syvemmin myös modernille ajalle tyypillistä henkilökohtaisen yksinäisyyden ja vieraantuneisuuden tunteita. Yksilön elämän kipeys, epäonninen rakkaus ja ikuinen kaipuu olivat runoilijoiden pääteemoja. Symbolismin suuria nimiä Javorovin ohella olivat mm. Dimtcho Debeljanov (1887-1916), Hristo Jasenov (1889-1925), Nikolai Rainov (1889-1954) ja Geo Milev (1895-1925). Suuri joukko bulgarialaisista 1900-luvun kirjailijoista tunsi ainakin jossain vaiheessa vetoa symbolistiseen koulukuntaan, joka uudisti ilmaisun muotoja ei-realistiseen, taiteellisesti monimutkaisempaan suuntaan.
Vallankumousrunoilijana Milev lähentyi myös ekspressionismia bulgarialaisessa runoudessa. Geo Milevin runoja on kääntänyt suomeksi Tarmo Manelius ASS:n julkaisemassa vihkosessa Syyskuu ja muita runoja (1975.) Samoihin aikoihin symbolistien kanssa runoja kirjoitti nuori Hristo Smirnenski (1898-1923), jonka tyyli vastoin kuin symbolistien runot, oli täynnä elämäniloa ja ilmaisu kevyttä ja helppoa. Smirnenskistä onkin sanottu, että hän kehitti runoissaan valon, tai pikemminkin tulen symboliikkaa. Smirnenski kuvasi jopa harmaata kaupunkiympäristöä ja sen karua puolta valoisasti. Tämä optimistinen runoilija menehtyi vain 25-vuotiaana tuberkuloosiin.
Proosaa kahdennenkymmenennen vuosisadan alkuvuosina kirjoitti mm. Elin Pelin (1877-1949) jatkaen arjen maalaiselämän kuvausta: ei mennyttä kaivaten ja patriarkaalista idylliä ihannoiden, vaan tapoja ja elämäntyyliä kuvaten. Elin Pelinin kertomukset antavat bulgarialaisesta maaseudusta elävän kuvan, ja ne yltävät myös kansanihmisen, maalaissielun syvyyksiin ja puheenparteen.
Maailmansotien välisen ajan merkittävimmät runoilijat olivat Nikola Furnadzhiev (1903-1968) ja Asen Raztzvetnikov (1897- 1951) jotka kuuluvat ns. Syyskuulaisten koulukuntaan. Syyskuulaisten innoittaja oli nimenomaan syyskuun 1923 kapina, joka seurasi kesäkuussa tapahtunutta sotilasvallankaappausta ja sitä edeltäneen demokraattisen presidentin, Alexander Stamboliiskin murhaa. Elizaveta Bagrjanan (1893-1991) runous oli uudenlaista suuntauksista piittaamatonta, omaperäistä, ja samalla tuttuun kansanperinteeseen perustuvaa lyriikkaa. Bagrjanan runous purki binaarista ajattelua. Bagrjanalle teknologia ja luonto, urbaani elämä ja maalaisperinteet elävät symbioosissa. Bagrjana itsekin esiintyi myös julkisuudessa mielellään uutena, modernina naisena, Bagrjanan runoudessa modernille kosmopoliittiselle identiteetille aika ja paikka eivät ole rajoituksia, vaan mahdollisuuksia. Bagrjana toisaalta huomioi, että naisen kokemuspiiri on täysin toisenlainen kuin miehen, ja ilmaisi sitä aivan uudella asenteella verrattuna aikaisempiin bulgarialaisiin runoilijattariin.
Bulgarialaisen proosan klassikko on Jordan Jovkov (1880-1937). Jovkov kuvasi bulgarialaista sielua useissa kertomuksissaan, joissa realistinen ja mytologinen ajattelu käyvät rinnakkain ja joissa kollektiivinen ja yksilöllinen moraali kohtaavat dramaattisesti. Yhteisön normit ovat ovat Jovkovin tarinoissa koetuksella. Hyvä, kaunis ja oikea saa ilmaisunsa yleensä naiskuvauksissa, joita pidetään ehkä bulgarialaisen kirjallisuuden ihastuttavimpina. Tällainen tunnettu Jovkovin naishahmo on mm. Albena, (kertomus löytyy suomennettuna kokoelmasta Helakukkula. Bulgarialaista lyhytproosaa, Kansankulttuuri 1980). Suomalaisten suosima matkailukohde Varnan pohjoispuolella on saanut nimensä tämän Jovkovin kertomuksen mukaan. Svetoslav Minkovin (1902-1966) proosan teemat ja tyyli poikkesi suuresti Jovkovin proosasta kertoen satiirisesti modernisaation, teknologian ja urbanisaation groteskista puolesta.
Georgi Karaslavov (1904-1980) jatkoi proosan perinteitä, ja loi tyypillisiä bulgarialaisia hahmoja sekä voimakasta dramatiikkaa teoksissaan (Takiainen 1938) ja (Miniä 1942).  ALKUUN
4.3.Sosialismin aika 9.9.1944-1989
Vallankumouksen ajan tärkeimmäksi runoilijaksi nousi Nikolai Vaptzarov (1909-1942), joka jatkoi myyttisten vapaustaistelijoiden legendaa (vrt. Hristo Botevja Peijo Javorov) runoillaan ja kohtalollaan. Vaptzarov oli työläisrunoilija, jonka runoudessa yhdistyvät vallankumouksellinen humaanius ja herkkä romanttisuus.

Sosialistisen vallankumouksen (9.9.1944) jälkeen bulgarialainen kirjallisuus sai vaikutteita sosialistisesta realismista. Runouden alalla jo ennestään tutut nimet, Dora Gabe (1886-1983), Nikola Furnadzhiev (1903-1968), Elizaveta Bagrjana ja Atanas Daltshev (1904-1978) jatkoivat kirjoittamista. Atanas Daltshevin runoutta ei voi paikantaa mihinkään suuntaukseen, sillä Daltshevin lyriikka on ajallisia ja paikallisia tendenssejä filosofisempaa, hän pohtii ikuisuuskysymyksiä. Suomeksi on ilmestynyt valikoima Daltshevin runoja ja aforismeja Tarmo Maneliuksen suomentamana (Runoja, Mietteitä. Fragmentteja Kirjapaino Kursiivi, 1984). Daltshevin esteettistä tyyliä seurasi nuorempi polvi, mm. Bogomil Rainov (s.1919), Alexander Vutimski (1919-1943), Valeri Petrov (s. 1920) ja Alexander Gerov (s. 1919), jotka ovat selkeämmin oman aikansa ja kaupungistuvan tilan kuvaajia. Radoi Ralin (s. 1923) aloitteli samoihin aikoihin humoristisen lyyrikon uraansa, mutta pääelämäntyönsä Ralin on tehnyt moralistina satiirin kautta. Muita sodanjälkeisen ajan runoilijanimiä ovat Blaga Dimitrova (1922-2003), Pavel Mateev (s.1924) ja Damjan Damjanov (1935-1999) sekä Ljubomir Levtshev (s.1935), jonka tuotantoa Tarmo Manelius on suomentanut kirjassa Tähdet ovat minun (Down-town 1977). Näiden runoilijoiden tyylit vaihtelivat prikaatirunoudesta intiimiin lyriikkaan.
Yleishumaaneja ja filosofisia novelleja ja kertomuksia on kirjoittanut merkittävä prosaisti Emilijan Stanev (1907-1979)( Persikkavaras 1948; Antikristus 1970). Pavel Vezhinov (1914-1983) aloitti prosaistin uransa myös sodan jälkeen. (Vezhinovin kertomus löytyy teoksesta Helakukkula.) Proosassa sosialistisen realismin vaikutukset alkoivat näkyä melko nopeasti. Heti vallankumouksen jälkeisinä vuosina ilmestyi kymmenittäin vallankumoukseen tai työläistematiikkaan liittyviä romaaneja. Suurimmat saavutukset olivat Dimitar Talevin (1898-1966) historiallinen tetralogia ja Dimitar Dimovin (1909-1966) Tupakkaa romaani (1951/1954). Bulgarialaisen sosialistisen realismin rajojen vetäminen tapahtui paljolti juuri romaanin Tupakkaa kritiikissä, jota on Suomessa tutkinut Eero Suvilehto väitöskirjassaan Dimitar Dimovin Tupakkaa ristiriitojen romaanina. Bulgarialaisen kriisin horjutetut kuvat (Jyväskylä, 1995).
Sosialistinen realismi alkoi vaikuttaa vähitellen kovin dogmaattiselta, ja muutokset koko Itä-Euroopan poliittisessa elämässä vaikuttivat kirjallisuuden tietynlaiseen vapautumiseen vuoden 1956 jälkeen. Runoudessa alettiin etsiä paatoksen ajan jälkeen älyllisiä virityksiä.

Proosa sai uusia kertojanimiä, kuten Jordan Raditškovin (s.1929), Nikolai Haitovin (s.1919), Bogomil Rainovin (joka oli debytoinut runoilla) ja Ivailo Petrovin (s.1920), jotka yhä enemmän harrastavat itsepohdiskelua liittyen lapsuuteen ja kotipaikkaan sekä kansakuntaan. Raditshkov on tunnettu myös laajasta näytelmäkirjallisuudestaan. Raditškovilta on suomennettu Vuoret tulivat lähelle, (Tammi 1981, suom. Asser Lavikkala) ja Villi Siperia, (Tammi, 1972) ja lastenkirja Me varpusenpojat (kääntänyt Kirsti Siraste, Tammi, 1975). Raditshkovin kirjallinen arkku on ehtymätön; hän on viimevuosiin saakka julkaissut uusia teoksia.
Sosialismin aikana lastenkirjallisuuteen ja kulttuuriin panostettiin huomattavasti sen kasvatuksellisuuden vuoksi. Merkittäviä lastenkirjailijoita olivat Dora Gabe, Angel Karalijtsev, Elizaveta Bagrjana, Kalina Malina, Svetoslav Minkov ja Jordan Raditškov.
Muita merkittäviä prosaisteja, jotka jatkoivat kirjallista työtään 1900-loppuun asti olivat Blaga Dimitrova ja Vera Mutaftshieva (s.1929). Dimitrovan romaanit ovat filosofisia ja Mutaftshievan historiallisia romaaneita.  ALKUUN
4.4.1989-
Uuden sukupolven kirjailijoita
Eniten myönteistä huomiota1990-luvulla on saavuttanut Georgi Gospodinov (s. 1968), jolta on ilmestynyt sekä runoja että proosaa. Varsinkin romaania Aito romaani (1999) pidetään virstanpylväänä bulgarialaisessa uudemmassa proosassa. Useat hänen 90-lopulla ilmestyneet kirjansa ovat saaneet kansallisia palkintoja. Filosofista proosaa kirjoittaa Emilija Dvorjanova (s.1958) ja moderneista naisrunoilijoista mainittakoon Kristin Dimitrova, Miglena Nikoltshina (Suomeksi Tarmo Maneliuksen kääntämässä Salamoita helvetistä -antologiassa, Littera 1995) sekä Virginia Zaharieva. Maria Stankovan romaanit ovat kohauttaneet bulgarialaista lukijakuntaa 1998 vuoden kirja-palkinnon saaneella Itsemurhaoppaalla (Наръчник на саморъчни убийства) ja Mies kuolkoon (Искам го мъртъв 1999) romaanillaan.
5. Muita kirjallisuuden kuvauksia bulgarialisesta elämästä
5.1 Bulgarialaissyntyinen nobelisti
Maailmalla parhaiten tunnettu bulgarialaissyntyinen kirjailija on Elias Canetti (1905- 1994), joka sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1981. Canetti teki elämäntyönsä pääasiassa saksaksi vanhempiensa muutettua Länsi-Eurooppaan vuonna 1911. Canetti käsitteli alunperin saksan kielellä ilmestyneessä kirjassaan Pelastunut kieli (Keltainen kirjasto 1984) lapsuuttaan monikulttuurisessa Rusen (Rustchukin) kaupungissa, Bulgariassa.
5.2.Diplomaatti ja kirjailija Alexandra Kollontain lapsuuden muistelmat Sofiasta
Mielenkiintoisen ajankuvauksen sofialaisesta elämästä Venäjän-Turkin-sodan ajalta 1877-1878 voi lukea venäläisen Alexandra Kollontain elämänkerran alkupuolelta, jossa hän muistelee lapsuuttaan: Hetkiä elämästäni/ Alekksandra Kollontai, SN-kirjat, Helsinki 1990.
5.3. Julia Kristeva (s.1941) ja Tzvetan Todorov (s.1939) ovat bulgarialaissyntyisiä kirjallisuusteoriaan ja eurooppalaiseen kulttuurifilosofiaan merkittävästi vaikuttaneita Sofian yliopiston kasvatteja. Kristevan ja Todorovin vaikutuksesta bahtinilainen kirjallisuustiede sai pontta Euroopassa, varsinkin Pariisissa, missä Kristeva ja Todorov ovat tehneet pääelämäntyönsä. Kristeva on myös kuuluisa psykoanalyyttisestä kulttuurintutkimuksestaan, jota feministinen teoria on käyttänyt laajalti hyväkseen.
6. Linkkejä bulgarialaisille kirjallisuussivuille
suomeksi
http://www.nemokustannus.fi/kirja/kristeva.html
http://www.nemokustannus.fi/kirja/kirja_kristeva.html
http://www.netn.fi/394/netn_394_kirjat3.html
http://vihta.jyu.fi/tiedotusfoorumi.nsf/IDSearchMain/6578537D6391434042256CE100229459 (vaatii tunnukset 27.6.-06)
bulgariaksi
http://www.liternet.bg/
http://www.bulgaria.com/welkya/welindex.html
http://www.slovo.bg/
käännöksiä englanniksi
http://www.bulgaria.com/welkya/english/trans.html
http://www.blesok.com.mk/tekst.asp?lang=eng&tekst=469
 ALKUUN
SEURAAVAAN SISÄLLYSLUETTELO ETUSIVULLE KOTISIVULLE